MIKÄ PÄIVÄ, MIKÄ MAA, MIKÄ VALUUTTA?

Olin kovasti eilisaamuna klo 2 tienoilla sitä mieltä, että pitää lähteä töihin. Meni ainakin 10 min. ennenkuin tajusin, että todellakin on vapaapäivä. Tänä aamuna taas tiesin, että täytyy lähteä töihin, mutta mikä päivä mahtaa oikein olla. Näin työnteko Herjaamolla saa Welhottaren pienen pään täysin sekaisin. Toisaalta, tällaiset viikot läpi vuoden olisivat äärimmäisen kelpoisia - saisi nukkua yhden ylimääräisen päivän työpäivien välissä.

Eilinen meni todellakin unen merkeissä. Kun heräsin, vetäisin kaffet ja mömelöt enkä säryn takia pystynyt menemään heti uudestaan nukkumaan. Päivitin tämän lokin, vähän nettailin ja lueskelin - ja hienoa, sain uudestaan unta aivan käskemättä ja houkuttelematta. Käväisin kyllä välillä pariinkiin otteeseen hereillä, mutta noin yleensä ottaen unta riitti klo 10 asti sekä iltapäiväpäikkärit sen päälle. Joten on nukuttu vähän varastoon, kiitos vaan. Oli oikein hyvä. Toisaalta, sitä yhtäkään hyödyllistä asiaa ei sitten kuitenkaan tullut tehtyä. Ei jaksuttanut, ei huvittanut. Väliäkö tuolla, ehkä sitten myöhemmin. Kukaan ei käynyt, kukaan ei soittanut, oli hipohiljaista. Paitsi tuossa 4 tienoilla aamulla kun tänään heräsin - ulkona käytiin melkoista riitaa kapasta poistuneen pariskunnan kesken. Matkanteko kävi hitaasti koska riita läheni, pysyi paikallaan ja vaimeni ,> Ei se häirinnyt, olin jo hereillä. Lähinnä huvitti, toivottavasti heillä on vapaata tänään....

Belgarion ei pääsekään lauantaina avustamaan erinäisissä toimissa. Hän muisti vasta nyt, että yo-kirjoitukset lähenevät ja äidinkielen prelit onkin poikkeuksellisesti lauantaina. No, kyllä minä selviän. Joko Kummisedän tai taksikuskin suosiollisella avustuksella. Nimittäin kirjoja on tullut varauksista ainakin 8 ja jos yhtään kuvittelen tilannetta, lisää löytyy Uutuudet ja Best seller -hyllyistä. Eli yksi kassi pelkästään kirjoille. Viikon ruokia varten tarvitaan kaksi kassia. Minulla on vain kaksi kättä, joilla ei pysty kantamaan ilman tuskia kovinkaan paljon. Ratkaisu on siis ulkopuolinen apu, jälleen kerran. Onneksi oli ns. rahapäivä, joten taksikin kulkee kun Welhotar maksaa. Eikä taksi pyydä vastapalveluksia tai änkytä vastaan tahi kitise ja marmata ,D

-----------------------------

Purrrrrrrmenta, kavrut! Heehheeh, mami on koulutettu tosi hyvin, vaiks mä ite sanonki. Nyt se eilen duunas mulle jääfisuu, oikee kunnon biitin. Ite se laitto jotai kala-vihanneshötskää. Vähäks mä olin taas tyytyväine. Sitä jäi sitt viälä illakski. Ja sitt se laitto mulle pehmona semmosta kanajutskaa, joka ei sekää ollu olleskaa huanoo. Ja kupin uusii naksuja. Nii, ett oli aikastas hyvä itsepäisyyspäivä. Must oli kliffaa, ku mamiska oli taas himass. Mä kyll goisin melkee koko päivän, mutt kyll goisi mamiki. Päiväll piti ihan käydä herättää se, ettei koko päivää goisi sentää! Ett mäki oon hereill. Kiva ku se touhuu jotai toss tsögess ja mä lojun ja voin silmien raosta tsiigailla mitä se duunaa. Jos se kaivaa jotain miälenkiintos esiin, mä oon heti paikall varmistaas, ett mä saan mun osan. Ja toi ruuanlaitto on kans spesiaalii sillee, ett sitä pitää valvoo tarkkaa. Onneks mä vaan käännyn toss pikkusoffan selkämyksell, nii mä voin vahtii sitt tota keittiöpualta tarkemmi. Tää on sen verran snadi torppa, ett joka paikkaa näkee ja pääsee helposti. Ja nyt ku on ollut lämmintä, mä oon ollu joka päivä partsill vähä päivystääs. Tänä aamuna mä vedin taas kunnon kissahepulit ja vedin oikeet kollijolinat partsilla. Mami väitti, ett sen käy oikee korvii. Mutt se kaikuu tääll nii komeesti - tosi komeesti! Mamiiiiiiih - maitonapikat on melkee loppu, muista laittaa ne kauppalistalle, hei, muista, jookosta, jooko?!!

               

No, pitäähä tämmösii hellyyskuviiki välill olla, eiks? Ku kerta kollikerholaisii ollaa *virn*. Nyt mami on taas lähteny duunii ja mä pääsen uudestaa goisii mun tyynyjen keskelle tai basee. Kummastakohan alottais? Se on moips taas huamisee!

------------------------------------------

Juu, kyllä muistetaan maitonapit, jos ne pitävät kissan tyytyväisenä *lisää ostoslistaan*. Ja kyllä, kissajolinat tuossa 4.30 aamulla herättävät varmasti huomiota - kaiku on aika mahtava!

Päivän slogan: Miksi pitäisi olla toisten kaltainen, kun niitä on jo niin paljon?

Päivän biisi: Säkenöivä voima

Lukemista juuri nyt: David & Leigh Eddings - Kristallikuilu,  Unennäkijöiden 3. kirja - hmmmmmmmmmmmmmmmm, mmmmm *tyytyväistä muminaa*

                      

Minusta tuntuu, että kaikki kissat ovat lähes aina juuri tätä mieltä!

HEI - SE ON TORSTAITA KAIKILLE - VIIKONLOPPU LÄHENEE!

                                

 

SATEISTA ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ LOKISTANIAAN!

Pitäisi varmaan heti alkaa ihmetellä, miksi Suomessa itsenäisyyspäivää vietetään niin synkin menoin. Muualla  maailmalla itsenäisyyspäivät ovat yleensä ilon, juhlien ja karnevaalien aikaa, pidetään hauskaa ja iloitaan. Täällä käydään haudoilla, pidetään puheita, katsellaan Linnan juhlia töllöstä (mikäli ei itse olla mukana ,>) ja juodaan viinaa synkistellen sekä Tuntematonta sotilasta katsellen. Kansanluonto on sellainen, että perkelettäkö tässä juhlimaan. Ja jos asiaa tarkemmin ajatellaan, kyllä maamme itsenäisyyden ns. armosta sai. Lennu siitä päätti, antaa harmittomalle pikkumaalle sen itsenäisyyden. Jota sitten sodissa puolustettiin. Ja totta on myös se, että mikäli tuolloin olisi todella pyritty Suomen miehittämiseen, se olisi ollut melko pieni juttu. Tämä ei ole mikään provo. Kunnioitan sotaveteraaneja - niitä, jotka vielä ovat hengissä. Heille soisin vähän enemmänkin etuja, mitä tällä hetkellä on. Eipä ole enää montaa näitäkään kavereita hengissä.

Mutta se itsenäisyydestä. Aikaisemmin, vielä muutama vuosi sitten, meillä oli tapana juhlia Itsenäisyyspäivää pitämällä oma vastaanotto tyylíin ruoka talon puolesta ja OMP. Katsella Tuntematonta ja arvostella Juhlien pukuvermellyksiä. Sekin tapa on jäänyt, kuten em. tuttavatkin. Kun ei tule enää liikuttua ihmisten ilmoilla, tulee unohdetuksi sieluksi aika nopeasti. En ole katkero, mutta....

Eilen lupasin itselleni niin pitkät yöunet kuin mahdollista! Heräsin klo 2, särkyyn. Keitin tuossa kaffet ja nappasin mömelöt. Tämän päivityksen jälkeen menen uudestaan yrittämään jatkounia. Herätessä en vain muistanut, mikä päivä on. Olin lähdössä töihin. Ilmeisesti viikkorytmi on jotenkin kateissa eli hukassa ,D No, kyllä minä varmaan päivällä jossain välissä saan jkv nukuttua. Parasta olisi, eilinen iltapäivä alkoi mennä hiukan liian pitkälle. Hyvin valvotun yön jälkeen 9 h työpäivän lopuilla alkoivat rivit näytöllä jo kiemurrella ja kyseenalainen valppaus hävitä tyystin. Silloin tein äkkilähdön, ettei tule tehtyä ísompia työmokia. Herjaamolla riittää kiirusta, varsinkin kun vkon sairasloman aikana oli vain yhden päivän työt tehty - muut saan sitten kiriä tässä ihan rauhassa kiinni, kunhan vain teen sen nopeasti. Pirunmoinen oravanpyörä: sairikselta töihin, pitäisi pystyä pitämään taukoja, ettei tulisi taas kovin kipeäksi, mutta ei voi, koska pitää kiriä sairisajan työt kiinni. Uhhh!

Eli tänään on päiväohjelmassa nukkumista, lukemista, Huutis-asiointia, muuta yltiöpäistä nettailua, lisää nukkumista ja jospa vielä parit päikkäritkin, kiitos. En ylenkatsoisi tällaista ohjelmaa lainkaan. Lupasin myös Kummisedälle tarjota myöhäisen lounaan jossain vaiheessa. Samoin Belgarionille, jos hän sattuu poikkeamaan torpassa. On vielä vähän herkkuakin pupellettavana. Niin, toki tuon päiväohjelman välissä täytyy syödä jotain pientä kivaa. Onneksi ne mega-giga-hormoni-jättikoipireidet loppuivat - kiitos minun ja Vincentin. Vincentistä oli iso apu eilisissä syömingeissä ,D

-------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrr, kiitti mami. Mami ymmärs heti eilen illalla, ku se tuli himaa, ett mitä mä oikee tarkotin. Mä nimittäin aloin mankuu melkee heti, ku se tuli sisää. Mä muistin, ett se oli perkannu ne koivet. Jesh! No, se vähä aikaa luki tossa ja duunas jotai juttuu. Sitt se kaivo ne broiskujutskat ja - jeps, mulle tuli osa. Taas se syätti mua kädestä ja mä söin. Ei se niin vaarallista ookaa, mutt kyll mä silti vähä varoin. Ett me syätii semmonen iso koipi pualiks. Ei siin ollu mitää maustei oikeestaa, mami laitto omaasa sitt kaikkee makupurvelii, mutt mä söin ihan naturell. Oli tiätteks heekkuva! Mitäkähä mami tänää laittaa? Mä tiän, ett sill on ainaski suikista ja broiskusuikista kylmemmässä jääkkäris. Ja jauhista! Jotain sen on pakko siältä ottaa ja ne kaikki kyll käy mulleki - hei mamiiiiiiiiiih, ihan mikä vaan sopii tälle kissille!!! Ai nii, ton syämisen jälkee mami taas kaatu soffalle. Ja mä muute taas kiipesi sen päälle. Ai ett, siit se oli jotain kliffaa. No, onhan orja tosi pehmone ja levee alusta. Mä sitt vähä aikaa talloin siinä, vaiks se jotain sano jostain "muka pehmeist" tassuist ja sitt mä pistin ihan lötköllee sen päälle *hih*. Me lötköttii siin pikkusoffall ja mami sai taas silitellä ja kehuu mua. Kyll mä vähän aikaa sitä kestin ja vähä hurisinki, mutt sitt ku se alko sanoo taas mua nupuks ja lutukaks ja mamin pikku kisuliiniks - nou vei - mä otin hypyt! Vähäks toi on noloo kunnon kollille, hei! Mutt kyll mun taas tarvii kehasta, ett nyt mami taas huamautti, ett mun kaavat on tosi hyväs kuasis ja ihan erilaiset ku sillon ku mä tulin tänne Omaa Himaa. Ett vissii oon sitt kaikkee vitamiinei ja hivenesaineita saanu tarpeeks. Niinku kunnon ruakaa, meinaa, ja maitonapikoita *kissavirn*. Mä yritän nyt hirveesti saada mamin vakuuttuneeks, ett mun turkin kondis johtuu ihan vaan maitonapikoist ja mamin tekemäst safkast ,D

Tota, mä nyt en sitt oo varma, pistetääks tässä painiks vai "painiks" *vino kissavirn*. Mutt jotenki tutun olosii kattiskoi, nii mä päätin valkkaa tän sitt tän päivän vriijutskaks. Ens viikoll mä saan sitt omii kuvei! Nyt mä haluun viälä pari napikkaa - sitt me mennää goisii! Hei kavrut - muistakaa juhlii tätä päivää ja vaatii orjilt herkkuruokii! Se on purrrr taas huamisee...

--------------------------------------

Vincentin karva on ehdottoman upea nyt, verrattuna siihen, millainen se oli toukokuussa. Ei juurikaan karvanlähtöä, pehmeä, ihana, mmmmmmmm.... Juu, kyllä, jos se riippuu maitonapeista, niitä voidaan ostaa jatkuvasti. Halpoja ne ainakin suhteessa ovat, jos kissa voi hyvin niiden ansiosta =)

Päivän slogan: Inhoaminen alkaa kyllästyttää - taidan siirtyä itsesääliin!

Eilen luettua ja tänään aloitettua: Eija Jansson - Rekkamiehen morsian sekä Jared Cade - Agatha Christie katoaa.

Päivän biisi(t): Taatusti erilaisia joululauluja ;D

             

Todettakoon, että tänä päivänä 6.12.1941 klo 16 tienoilla isäni makasi haavoittuneena keskellä taistelua kivien taakse suojaan kannettuna ja mietti lopettaisiko itsensä, koska taistelu ympärillä näytti toivottomalta...

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ LOKISTANIAN VAPAAVALTIOON!

OLI SYNKKÄ JA MYRSKYINEN YÖ

sekä erittäin levoton, uneton ja muutenkin ikävä. Kun heräsin klo 2.30, naapurit olivat menossa nukkumaan. Voi miten viihdyttävää elämää! Eli heti alkuunsa: kivut nilkoissa pahenevat edelleen kävellessä ja töissä, yö menee niitä potiessa ja asentoa vaihtaessa herään joka kerta. Lisäksi minua puukotetaan selkään. Hmph!

Onneksi ei tarvitse mitenkään stressata ns. joulua. Ei siivota, ei ostaa mitään tavaroita. No, ehkä lyhtykynttilöitä - niitä on mukava poltella pitkin talvea. Ja uusi valosarja parvekkeelle, osa vanhoista lampuista on tiltannut. Muuta ei tarvitse tehdä - jippii. Kunhan saan hankittua riittävästi luettavaa noille muutamalle vapaapäivälle. Inhottaa, kun kirjastokin on auki miten sattuu. Pyhäpäivät sotkevat Welhottaren suunnitelmat aina pahemman kerran.

Tällä viikolla on sentään mukava, kun on kaksi maanantaita ja kaksi perjantaita. Mörkönen ansiokkaasti analysoi tilannetta eilisessä lokissa ;D Minulle tällainen viikko olisi tarpeen vaikka joka viikko. Eli eikö itsepäisyyspäivä voisi olla joka keskiviikko? Tai jospa alkaisi pitää lomaa pätkissä, olisi lomalla joka keskiviikko. Asiaa täytyy pohtia tarkemmin, vaikka huomenna kun on vapaata ja aikaa miettiä päikkäreiden välillä. Joskus on vietetty oikein kunnolla Itsenäisyyspäivääkin, tänä vuonna ei taideta. Kummisetä on vieläkin vähän kipeänä, itseä ei huvita eikä jaksuta. Taidan vain taas lötkötellä, lukea, nettailla ja tehdä yhden (lue 1) hyödyllisen asian, en vain vielä ole päättänyt, mikä se voisi olla. Ehkä se selviää vasta huomenna, jos jossain vaiheessa sattuisin piristymään.

Herjaamossa on kiire. Osa on sairaslomalla, osa lomalla, osa osa-aikaeläkkeellä. Työt kasautuvat, juuri ennen joulua on ylimääräisiä kiireitä muutenkin. Jos joku haluaa ihan ilmaisen stressin, teretulemas vaan. Täällä olisi jaossa varmaan aika monella...

------------------------------

Purrmenta kaikki kliffat kissinkat! Nyt mun kyll täytyy kehuu tota mamiskaa - se toimi niinku kunnon orjan pitääki. Se nimittäin eilen laitto sitä broiskuu. Se oli ostanu semmosii hirrrrrrrrrmu isoja koipia (toim.huom. jätti-giga-hormoni-koipireidet) ja sitt se laitto niit uunii. Mä sain heti raakana jo biittejä, se leikkeli mulle niit osii. Ja huuhteli ne mausteet pois, vaiks ei siin paljo niit ollukkaa. Ai ett oli njamskista. Sitt ku mä olin syäny ne, mä jäin viälä tsiigaa, ku se laitto ne uunii. Ja ett siält tuli hyvät haisut. Sitt ku ne oli valmiit, se otti kaikkein piänimmä niist ja alko syädä sitä. Mä kiipesin siihen mamin tualin viäree toiselle tualille. Ja mä katoin tarkkaa ja nätisti: orja ottaa koivesta palan, vie suuhun, ottaa kynsillä toisen palan, vie suuhun, ottaa koiven, imeskelee sitä, ottaa taas palan... Sitte mami alko nauraa ja sano, ett se ei voi vastustaa mun katsetta. Nii se laitto mulle sitt viälä piänii paloja siit koivest kypsänä. Se oli ihan hurrrrjan hyvää! Ja syätti mua kädestä, vaiks mä en yleensä syä kenenkää kädestä, en ees mamin, eikä se mua just koskaa syätä pöydästä. Nii - ett siin me istuttii pöydän viäress kumpiki omalla tualilla ja syätii yhessä! Aika hiano illallinen ;D Mun miälest seki oli sitt ansainnu vähä mun hellyyttä, ett ku se levis pikkusoffalle, mä tallustelin sen päälle ja me leikittiin sitä pään puskemista ja se sai silitellä ja kehuu mua ihan täpöllä. En mä kyll kauaa jaksanu, se oli vähä liikaa se lepertely... alko jo ihan nolottaa! Mutt vissii molemmat oltii tyytyväisii. Ja sitt tiätty viälä maitonapikoita. Ei oikeestaa vois muuta toivoo. Oli oikee kissamaisen hyvä ilta eilen!

Vois sanoo, ett melkee näin hyvä ilta, vaiks ei otettukaa mitää juamaa ,> Nyt aamull mä en kyll saanu ku pehmoo evääks ja naksuja. Nii ja parit napikat, yks meni jääkkärin alle, mutt urhee mami onki sen semmosella pitkällä veitsellä siältä pois. Samall tuli kauhee määrä öks-pölyy... mä arvelin, ett se alkaa siivoo, mutt se vaan sano jotai rumii sanoi. Ett nyt mä jään taas goisii tyynyje keskelle, ku mamiska on lähtenyt duunii. Niit jättikoipii jäi viälä - toivottavast se tulee pikasee kotii! Varpisti mä saan taas lisää, jooko, mamiiiiiiiiih, jookosta? Se on sitte kunnon Itsenäisyyspäivää vaan kaikille kissinkoille - muistakaa juhlia!

----------------------------------------------

Kyllä, kyllä jäi koipea vielä illaksi. Mistä hitosta niin isoja broiskuja löytyy - kolme koipea maksoivat 99 c kilo ja ne olivat giga-kokoisia? Mutta hyviä. Eli syön tänään eväänä osan, jää vielä illaksikin meille molemmille. Vincent oli todella eilen poikkeuksellisen seurallinen ja huomaavainen alamaiselleen, oli oikein mukavaa =D

Luettua eilisiltana ja aamulla aloitettua: Nora Roberts - Musta ruusu, huh, sokeroitua darmatiikkaa ja romantiikkaa, sopivaa iltalukemista sateen sihneessä, jos muuta ei ole ,>  Michael Connelly - Avoin ja ratkaisematon, vielä sopivampaa iltaluettavaa rikosten ystäville, sopii myös aamuankeuteen ;D

Päivän slogan: Juuri kun aloin tottua eiliseen, tulikin tämä päivä!

Päivän biisi: Doris - juu, siksi, että Doris oli toisenlainen...

Toivottavasti kissat antavat meidän edelleen nettailla ja lokittaa ;D

                              

           HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄN AATTOA LOKISTANIAAN!

HERJAAMOLTA, HUOMENTA, MITÄS TÄÄLLÄ TAPAHTUU?

Eli kuten arvoisa lukijakunta huomaa, Herjaamolla ollaan. Ihana ilma, ei sadetta, ei pluikasta. Oikein rattoisa keli näin minun kannaltani. Bussikin oli myöhässä, joten sain istuskella raittiissa ilmassa ihan ilmaiseksi. Töitä en ole uskaltanut edes vielä katsoa. Vein eväkset jääkaappiin ja totesin, että juu, pipareita on juotu ja glögiä paistettu. Tuoksui glögille ja pöydällä on runsaasti pipareita aamukaffen kanssa nautittavaksi. Ei paha, ei ollenkanas. Kun syö aamuleivän mömelöiden kanssa 4 tienoolla, klo 8 aikoihin voipi jo nauttia jotakin muutakin, siis kaffen kanssa, siis syötävää. En nimittäin ole glögin ystävä... joskus se on paikallaan, mutta kun olen selkeästi jouluvihamielinen yksilö, mieluummin joulun jälkeen ja mehun tilalla sitä voi juoda.

Niin, aamun kipu- ja nukutusrapo: Heräsin kellon soittoon! Eli nukuttu on, tosin pätkittäin n. 5.5 h. Aika hyvin siis. Tosin lueskelin eilen sängyssä pitkään, ennenkuin uni edes vähän yritti ilmoitella läsnäolollaan. Parempi tämäkin kuin kokonaan ilman. Siis unta. Kävellessä koipia alkoi taas pätkittäin vihloa, ja vasen jalkapöytä ilmoitteli taas olemassaolostaan. No, minä nyt oikeasti kiltisti seuraan fyssan ohjeita. Jotta saisi joskus toimivan lääkityksen. Mutta kun tiedän, että soittoajalla hän vain määrää annosnoston. No, täytyy yrittää puhua hänet hyväksymään jonkinlainen yhdistelmä Sirdalud - Panacod - mielipuolilääkitys.

Muutoin eilinen meni, jälleen kerran, sunnuntain kotitöissä. Ylimalkainen siivous, pyykit kaappiin, parit horrospäikkärit, pikkuisen lokitusta ja nettailua, paljon lukemista ja vähäsen pupeltamista. Tosin tuo pupeltaminen onneksi loppuu, kun on töissä. Toisaalta kotona ollessa tulee syötyä vähemmän. Nyt vain sattui olemaan lauantain jäljiltä pientä kivaa syötävää, joka piti toki nassuttaa pois, ettei vain pilaannu ;D Haa - joulun tiimoilla on pari hyvää ruokajuttua. Se, että lanttuja ja punajuuria saa halvalla. Ostin niitä Liiteristä ison kasan ja illalla keittelen molempia. Pääsen toteuttamaan pari sellaista ruokaa, joita muutoin on hankalampi tehdä. Lisärapoa kun juurekset joskus tulevat keitetyiksi. Lisäksi täytyy tehdä sitä Welhottaren silliä... Ja pirle, ei ruoka-asiaa, mutta ne ompelukset on ihan pakko tehdä ennen tuota joulua. (Loki toimii myös omana muistilistana!)

------------------------------

Huaaa-purrrrrrrrmenta, kaiffat! Mä oon goisinu eilisen melkee kokonaa basessa. Mami luuli, ett mä oon kipee. Ei mulle taaskaa oo maistunu toi pehmoruoka ja sitt mä oksuin. Mutt aamull mami taas hiffas, ett joo, mä olin käyny kanervoissa ja riipiny yhen koko ison oksan alas ja parturoinu sen. Nii ett ei se sitt enää ihmetelly, miks mä olin vähä niinku öks ja töks. Vähän se oli pahall päällä. Ja mä sain aika vähän maitonappei. No, olin mä vähän nolo ittekki. Kyll mä tiädän, ett niit ei sais syädä, ja ett pitäis syädä vaiks kissiruohoo. Mutt ku se ruaho ei mua kiinnosta yhtää. Mä syän kanervoi ja sitt öisin mä hiippailen tuala, jos tost mamin viidakost on tippunu semmosii kivoi kuivii, ripisevii lehtii, ni niit mä kans syän. Ne on ihan ku Pojan sipsit. *kikatusta* Mutt mami sanoo, ett niitäkään ei sais syädä, ett ainaki yks kasvi ois myrkylline... en mä mitää oo huamannu. Mami lupas tänää laittaa roipentelii tai fisuu, nii ett mäki saisin oikeet ruakaa eikä mitää purkkipehmistä. Katotaa nyt, jos se jaksaa. Parempi ois, kissan kosto voi olla karmea! (toim. huom. Kostosta loppuvat sitten maitonapit, herra kissander miettii nyt vähän!) Muute orja teki taas kaikki aamutoimet mulle ihan kiltisti ja eilen siivos taas kaikki kupit tasan tarkkaa, niinku pitääki! Hyvin koulutettu orja on kissitalouden ilo.

Eiks oo aika pätevä kuva - mä ja kissifrendit! Eikä ku tää on siältä vriijutskista. Mami kyll eilen taas kuvas mua basessa sill uudell kaamerall, mutt niit kuvii te varpisti näätte sitt ens viikolla. Nyt mä meen taas jatkaa goisimist, ku mamiska on saatu hereille ja lähtee töihin! Ai nii - se laitto uuden paidan taas soffan päälle. Hehheeeh - mä voin alkaa tekee mun karvasoffainstallaatiotaki! Jippii!!! Se on huamisee taas - kliffaa viikon alkuu kaikille kissileideille ja kolleille ympäri Lokistaniaa...

-----------------------------------

Vincent todella näytti eilen hieman apealta ja oksensi pari kertaa. Kunnes tuossa aamulla partsilla käydessäni huomasin syyn. Ei enää suoraan syöty kanervoja, nyt oli nirhattu tai tempaistu kokonainen iso oksa maahan ja parturoitu se aivan putipuhtaaksi. Oksuttu jo partsille. Ja eilen oksuttu kylppäriin, tietysti matolle, kiitos. No, eihän Vincent sille mitään voi. Ja kissanruoho ei todellakaan kelpaa, vaikka kasvattelen sitä jatkuvasti. Kronkeli kissi ,>

No niin, tämän päivityksen jälkeen  uskaltanee jo katsastaa töitä...pelottaa...

Päivän slogan: Millainen maailma olisi ilman miehiä? Ei sotia, ei taisteluja, vain onnellisia lihavia naisia!

Päivän biisi: Hotel California, kun siitä hulee niin Herjaamolainen olo...,D

Eilisen ja yön aikana luettua: Leena Lehtolainen, Håkan Nessner, Åke Edwarson ja muita kirjoittajia - Joulutarinoita ja kylmiä väreitä; tässä joulukirja minun makuuni. Rikostarinoita jouluun liittyen. Suositan! Marianne Backlén - Linnoitukset

Tänä päivänä 4.12.1993 heitti henkensä legendaarinen Frank Zappa - rauhaa vaan sinnekin! Laitetaan miehestä nyt edes kunnon kuva ,D

                               

PIPARIPITOISTA MAANANTAINA KAIKILLE - OLKAA KILTISTI!!!        

 

                                              

MIKSI KISSA LEVIÄÄ JA MUITA TOSITARINOITA ELÄVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ

Tuolla aikaisemmin mietiskelin sitä, miten pienehkö kissa voi levitä ja viedä valtavasti tilaa nukkuessaan sekä muuttua myös hyyyvin paljon painavammaksi. Belgarion toimen miehenä ja fysiikkaan erikoistuneena asiantuntijana otti selvittääkseen tämän ongelman. Häneltä meni muutama minuutti ja asiaanhan löytyi täysin selkeä fysiikan kaava, joka on tässä:

Ikävä kyllä, tämä tulikin bmp:nä, joten en pysty mitenkään saamaan tätä selkeämmäksi, toivottavasti näette kaavan ja arvaatte loput. Belgarion tehköön myöhemmin selkeämmän kaavan ,D Eli tässä on täysin matemaattisesti todistettu fysiikan lakien mukaan kissan kasvaminen/leviäminen sekä painon nousu! Olkaatten niin hyvät. Asia nimittäin on askarruttanut muissakin kissatalouksissa....

Ja täällä - nukuin 6 h, yesh! Syynä oli kyllä ihan omat troppaukseni eli taas rauhoike hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa, suurin piirtein samaan aikaan mielipuolimömelöt. Sain kyllä siis nukuttua kohtuullisesti. Kipuihin  taas ei pure mikään. Sen huomasi, kun käytiin eilen kaupoilla. Vihloi niin että kuljin taas itsekseni kiroillen, joka onneksi ei Malmilla aiheuta mitään reaktiota kanssaihmisissä. Onneksi ensi vko on siis lyhyt vko. Toisaalta, mikään ei estä menemästä arvauskeskukseen tai työarvaushuoltoon...

Ah - sain itselleni 16 opusta, joista osa sellaisia läystäkkeitä, joita hädin tuskin kehtaa kirjoiksi kutsua. No, Belgarionilla on lainassa yksi minun kirjani, jonka hän voi viikolla tuoda hädän tullen. Eli kirjojen puolesta olo on siis suht. turvattu ja Helmet sai heti uusia töitä. En pirulauta ymmärrä, miksi sinne voi syöttää vain tuon 20 varausta. Kun ei niitä kuitenkaan saa samaan aikaan. Syrjintää, huutaa Welhotar ja kehoittaa kaikkia nousemaan barrikadeille. Ainakin 30 varausta pitäisi saada olemaan voimassa samaan aikaan, koska kysyntä joissakin opuksissa on hurjaa, toiset taas tulevat hyvinkin pikaisesti.

Ja sitten tietysti pääasiaan eli ruokaan! Tein eilen suikalepataa, siis suikakelihasta, lisukkeena kaikki vihannekset, jotka kotoa löytyivät. Ja oikein ihania jauhoisia perunoita kuorineen keitettynä. Poika söi taas kaksi lautasellista ja nukahti heti ;D Epäili vielä, olenko käsitellyt jollain "mausteilla" pataa, koska vaikutus iski salaman tavoin. Pyykkiroudauksen jälkeen tunsimme ansainneemme kerrankin jotain herkkua. Olen jo vuoden ajan katsastanut aina Liiterissä käydessä tuota valkosuklaa-cappuccinoa - nyt rohkaisin kovan luontoni ja ostin sitä ison purkin. Sitten ostin tuommoisen marmorikakun, sitruunaisen, jossa on oikein äkkimakea sokerikuorrutus. Cappuccino OLI hyvää!!! Tosin se kaipaisi enemmän kahvin makua eli jatkossa varmaan keitän tipat kahvia, lisään hieman vettä ja sitten tätä purvelia riittävästi. Maku oli kyllä todella hyvä... Torttukin oli herkkuva, vaikka olikin äkkimakeaa. Sitruuna taittoi kivasti makua. Eli kerrankin oikein herkuteltiin. Muka pikkujoulun nimissä. No - mielestäni varsinkin Belgarion ansaitsee vähintään kunnon viikkoherkut, koska jaksaa avustella minua. Ja enköhän minäkin kerran viikossa voi vaihtaa tonnikalan johonkin herkkuun. Eikä Vincentkään hylkinyt suikalelihaa lainkaan ,D

Lisäksi täytimme pakastinta, koska sekä Prismassa että Liiterissä oli melkoisesti oranssia broiskua, jauhelihaa yms. pakastetavaraa. Lisäksi pakastin leipää melkoisen satsin. Sitä pitää olla pakkasessa ihan sitä varten, jos jumiudun jonakin päivänä täysin, enkä pääse liikkeelle lainkaan. Taannoin jouduin petiin lähes 2 vkoksi ja tilanne meni ruuan puolesta jo melko kehnoksi... tai varmaan lääkärien mielestä hyväksi, koska kaapit ammottivat tyhjyyttään. Onneksi Belgarion taas ilmestyi tuolloinkin pelastamaan tilanteen.

-------------------------------------

Purrrrrmenta kavrut! Oli juu eilen oikee herkkupäivä. Mä sain sitä suikista ennen ku mami laitto sen pataan. Ja sitt mä kyll seurasin tosi tarkkaa, ku se laitto sitä pataa. Mutt ku taas se alko änkee sinne sipulii, porkkanaa, lanttuu, toisenlaist porkkanaa, valkosta sipulii ja niit aivastuspurveleita, nou thänks. Vaiks kyll mä silti nuuskuttelin, tuaksu se kyll hyvälle. Ja sitt mä goisin taas Pojan ja Pojan Repun kaa. Sen Reppu on ihana. Miten se voiki tuaksuu niin hyvälle! Mä pakastan Pojan Reppua. Mmmmmmmmmmm. Ja sitt poika nukahti ja mä nukahdin kaa. Ja sitt mä kuulemma aloin taas levitä nii, ett Poika meinas pudota. Mutt Poika on nyt todistanu, ett se ei oo kissin vika vaan ihan jonku Einsteinin mukaan laskettu tosijuttu. Nih! Ja mamiska nauro, kuulemma me molemmat kuorsattii pikkuse. Mä kuulemma enemmän! Enkästäs usko, mamiska huijaa... Ja sitt mä sain viälä ylimääräsii maitonapikoita ja mä sain juosta ympäri-ympäri-ympäri. Mull oli oikee kliffa päivä.

Heeheeh - mä ehdin just laittaa mun öögat kii, ku mami otti kuvaa! Nyt ei ookaa sitt muita kuvii. Poika ei saanu toisest kaamerast taas kuvei ulos. Niin on käyny enneki. Siin on jotai häikkää välillä. Eikä noi kumpikaa ymmärrä, miks ne ei tuu, vaiks muute ne tulee. Mä en muute välittäis, mutt se toinen kaamera oli ihan täynnä MUN kuveja. Nii ett ens viikoll me joudutaa taas käyttää niit vriijutskii varmaa. Ei toi mami ehdi kuvaa mua ja kaikkee muuta nii noppaa, ku sen tarvii vähä tutustuu uutee kaameraan. Mutt nyt mä meen goisii taas, ah. Mä sain mamin puristuu ja jolistuu hereille, ett mä sain mun aamutouhut tehtyy: kalkonit, maitonapikat, laatikon tarkastuksen ja aamuhypyt partsilla. Nyt nukuttaa. Huamisee taas!

----------------------------------------

Jep, Vincent kuorsaa taas tyynykasan sisällä. Kateeksi käy ,D Täytyy tässä alkaa suunnitella vakituisia sunnuntaipuuhia. Ja vähän lueskella. Ja vähän loikoilla varastoon. Herjaamo kutsuu Polgaraa jo huomenna. Onneksi sataa ja voi edes jotenkuten kävellä, vaikka se sattuukin. Olisipa jo tiistai!

Lääkärin pieni moka: Lääkitys lopetettu potilaan hoitomyöntyvyyden vuoksi. (Siis tuota että kuinka...)

Päivän slogan: Miksi olla vaikea, kun vähällä vaivalla voi olla täysin mahdoton!

Päivän biisi: Nights In White Satin - biisi on soinut päässä viime aikoina ;D

Luettua eilen ja yöllä: Raija Oranen - Hehku, suositan, koska itse olen pitänyt Orasesta lähes aina, eikä tämäkään ole mikään kehno opus! Rosa Liksom - Maa, taattua Liksomia ,>  Ja sitten kaksi kirjaa, jotka pitää ehdottomasti lukea peräkkäin ;D  Juhani Seppänen - Selvästi juovuksissa ja heti perään Andrew Irving - Kuinka parantaa krapula.

                             

SATEISTA JA SUMUISTA SUNNUNTAITA JOKAISELLE - NAUTTIKAA!

APUA, TAAS UUSI AAMU...

Mistä niitä tulee, kertokaa? Kohta pitää taas punkea itsensä Herjaamolle, enää 2 pvää. En sitten lähtenyt arvauskeskukseen, kun en jaksanut alkaa tappelemaan aikaa itselleni. Nyt on flunssa-aika ja turhan moni änkeää vastaanotille. Jos ma menee kehnosti, ehkä sitten. Katsotaan nyt tässä. Onhan vkolla 1 vapaapäivä, jolloin nukkua... tai jotain ,D

Meni eilinenkin ilta ihan sihneeksi. Työpaikalla oli pikkujoulut, paistoivat glöggiä ja joivat tortuja ja pippareita, tekstiviestin mukaan. Onneksi en ollut paikalla! Minä mietin ihan muuta. On nimittäin ongelma. Kissan joulukalenteri. Jos Vincent haluaa, niin Vincentin se pitää saada Ensin aioin laittaa 24 katkarapua, mutta en voinutkaan, kun ne alkaa dunkkaa, olivatpa tuoreita tai keitettyjä - ja sitä ei kestä Erkkikään saati sen veli Pekka. Ja sitten ne ei eläinkaupassa myynyt 24 kpl eläviä hiiriä! Aatelkaas nyt - ei myyty, ihan kun se ois joku Alko. Höh. Nyt minä sitten mietin, mistä minä teen kissalle kalenterin.....koko ilta meni siinä... mmm...mphhmph..... Eikä siis kissalla ole kalenteria! Vaikka muilla kissoilla on. Saako hän siitä loppuelämänsä trauman, kysympä vaan? Nih!

Toinen ongelma oli postipaketin haku, jonne en itse jaksanut lähteä. Onneksi Poika kävi ja haki ns. uuden takin, Huutis 17 juuroa. Tämä täällä voi nyt uskaltautua nyt kylmään sateeseen ja pakkaseenkin siinä. Hjuva. Jotain lämmikettä.

Muuten asiat ovat kuten ennenkin - Welhotar valvoo ja lukee sekä herää 3 - 4 välillä. Ei näköjään väliä millä troppaa ja mihin aikaan, pirle. No, nukuin minä puolen tunnin päikkärit eilen. Sammuin kirja kädessä sänkyyn syötyäni kattilallisen kukkakaalia. Ai niin, no tänään on onneksi kirjasto- ja kauppapäivä. Ainakin 4 varausta näkyi tulleen, saattaa olla useampikin, Helmet ei aina pysy reaaliajassa. Ja taas saadaan täydennystä ruokavarastoihin. Poika lupasi taas tulla kuormakameliksi. Ja taisin luvata hänelle ns. pikkujoulut eli erikoiskaffetta ja jotakin käntyn tapaista Liiteristä. Täytyy sitä sen verran tuhlata, oli eilen tilipäivä ja Poika jaksaa avustaa eikä vängerrä ikuna vastaan. Tai jos ei pysty tulemaan apuun, sanoo reilusti, että hänellä on omia asioita. Hyvä näin. Minusta olisi vain ikävä häiritä koko ajan vastentahtoisesti ketään, edes Poikaa. Siksi minusta onkin niin hankala pyytää apuja keneltäkään. Mutta joskus on pakko. Kun ei itse pysty, kertakaikkiaan.

----------------------------------------

Heeheeh, purve kavrut! Mua vähä nauratti toi mamin puhe tost joulukalenterist. En mä semmost tarvii, kyllä mä luatan siihe, ett herkkui tulee muuteski. Nappei ainaski. Ei se niit kyll unohda. Ois se kyll aika hassuu, jos se oisi ostanut katkiksii ja ne ois sitt siälä kalenteris melkee kuukaudet. Huh - mulleki vois tulla jo vähä nenä  kipeeks niist haisuist ;D Nou hätä muuten, mami anto just kalkonileikettä ja sitt 3 maitonapikkaa.  Sitt mä luulin, ett yks sen sämpyläst tippunu iso siämen oli joku nappi ja nakersin senkin. Ihan maistu kyll hyvältä, vaiks mä kyll huamasin sen noppaa (toim.huom. auringonkukan siemen, paahdettu). Mutt söin mä siis sen, ei se mamin miälest haitaks voi olla. Poika kävi eilen ja tulee tänää. Se on kiva, mä tykkää löhöö sen viäress ja levittäytyy. Se itte menee aina kapeemmaks ja kapeemmaks ,D Se ei tiädä kissoist mitää, mikä on ihan hyvä! Oppiipaha nyt ainaski. Eilen se jo sano, ett se voi liittää kissan massan johonki gtari..ravi..siis gravitaatiojutskaa ja laskee jotai. En mä ymmärtänyt. Mutt mähän en ookaa kirjottanu viäl ylioppilaaks niinku, ett mull on viäl aikaa! En mä kyll halukkaa semmost hassuu pipoo, niinku mä en haluu semmos typerää joulupipoakaan. En mä haluu nyt oikeestaa mitää! Eiku, joo, mamin kaa pitää tehdä mun ostoslista...

Niinku huamaatte, mami häiriköi taas nukkuvaa kissiä. Ei sais, mä rupesin heti haukottelee ku mä kuulin, ett se kaivo sen kaameran taas esiin. Tää on otettu sill uudel kaameral. Ja täss on väärä päivä. Höh. Mami osaa sitä käyttää. Tai ei se vissii hokannu ottaa päivää pois, mä luulen. No, mutt me tehään se ostoslista ja mä painun goisiin. Se on sitt taas kivat viikendit kaikille - ärsyttäkää orjia, jos ne on käyny jossain pikkujouluis ja kärsii nyt siit hihittelyjuamast!!!!

------------------------------------

Ilkeä Vincent - ei krapulaisia saa kiusia! Ja kyllä, mennään tekemään ostoslista ja tsekataan kaapit.

Päivän slogan: Onko pakko löytää heti ratkaisu? Emmekö voisi nauttia ongelmasta vielä jonkin aikaa?

Päivän biisi: Rakkauden työkalu

Eilen ja yöllä luettua: Inari Krohn - Musta ja muut värit sekä Marcela Serrano - Näkemiin, pikku naiset. Krohn oli positiivinen yllätys...

Niin muuten minäkin....

FISUPITOISTA JOULUKUUN ALKUA LOKISTANIALAISILLE!!!

                                     

EI PITÄISI, MUTTA KUN TÄYTYY...

kuitenkin liikkua residenssin ulkopuolella, pirle! Eli koipeni ehtivät 4 pvän aikana toipua kauniiksi ja lähes kivuttomaksi. Eilen oli sitten menoa ja piti kävellä ihan torille asti, se kuuluisa 300 m. No, palattuani kotiin hemmetinmoiset kivut alkoivat jälleen ja jatkuvat edelleen. Eli - kävely sen tekee, oli kengät mitkä tahansa. Eilen oli vanhat hyvät maiharit. Ei, kävellessä ei niinkään satu, mitä nyt jänteitä viillellään tylsällä veitsellä. Mutta särky kesti koko illan vain voimistuen, vaikka sitten troppasinkin aika hyvin. Uni jäi taas 4 tuntiin. Toisaalta, vietin eilisillan taviksena eli katselin töllöä melkein 2 h, wau. Minussa on ainesta - tuleekohan minusta vielä joskus tavis, pelottaa!

Kiittelen nyt tässä ihan julkisesti Tuu2:sta, joka ystävällisesti luovutti käyttööni uuden söpön hiiren (siis koneeseen!), kassillisen keksejä Poikaa varten sekä hienon tiki-kaameran lainaksi. Lupasi vielä tosi pahalla kelillä viedä minut töihin! Ihana, että tällaisia ihmisiä on olemassa eli Welhotar niiaa hyvin syvään ja kiittää kaikesta sekä kyytitarjouksesta. Tosiaan soitan, jos pääkallokelit taas iskevät... Ai niin - sai hänkin vastalahjan, no Kollikalenterin tietysti *kikattelee*. Sinänsä hassua, että olemme nähneet toisemme ohimennen useinkin (kuten lähes kaikki Malmilla pyörivät), mutta ensimmäistä kertaa juttelimme nokakkain. Tietysti olemme meilailleet eri asioista, mutta oli hauska tavatakin! Eli, vielä kerran, ziiiiiitoooooos!

Hörhö tuli tuossa 4.45 käymään, soitti sentään ensin. Nou hätä, olinhan herännyt jo ennen neljää. Hän oli puolestaan kyllästynyt naisystävänsä kotkotuksiin ja ottanut hypyt. Koska mikään muu paikka ei ole auki tähän aikaan, on Welhottaren Turvakoti taas auki. Kaffetta ja tupakkaa siis ja tavanomaista hölötystä. Eipähän tuo haittaa, on hiljaa kun minä päivittelen ja päivitän tätä lokia.

Tänään pitäisi varmaan taas lähteä käymään tuo eilinen lenkki. Ja Poikakin saattaa pistäytyä. Itse asiassa olen odotellut Entisen Työkaverin soittoa. Tosin nyt kun muistelin vanhoja, hänellä on myös hieman kyseenalainen tapa luvata paljon, mutta pitää vain osa lupauksistaan. Joten voipi olla, että hän ei siis tulekaan poikkeamaan. Täytyy myös vielä harkita, josko kävisi arvauskeskuksessa. Päätös pitää tehdä kohtapuoliin, koska klo 8 alkaa aikojen jako ja tuolloin pitää olla puhelujonossa ja valmis lähtöön 20 min. varoitusajalla - jos ajan siis sattuisi saamaan.

Muutoin eilinen menikin hauskasti, eli mömelöyhdistelmä alkoi pelittää iltapäivällä, jolloin aloin puuhastella vähän kaikkea. Vähän pipomaista, sanoisi varmaan Salka =) . Ei, tosissaan, mielialavaihtelut ja vireystason nousun lasken tällä kertaa kyllä täysin lääkityksen piikkiin, kiitos vaan. Eipä siitä tosin ollut paljon iloa, mutta sain kaikkea pientä aikaiseksi. Tämä taas esti nukahtamisen, eli annosta on pakko vielä entisestään aikaistaa. Pitäisiköhän ne todella tempaista jo aamusta? Vaikka fyssa määräsi ne iltaan? Nyt ei tjämä oikein jummarra. Tosin, kuten olen aikaisemminkin sanonut, reagoin useisiin eri lääkityksiin toisin kuin ns. suuri otantaryhmä ,D

-----------------------------------

Purrrrrrrrrr-uaaaaah-menta, kavrut! Mamiska eilen häiriköi kuvalaatikon kaa. Mäki sain mun iltanapikat vasta tosi illalla. Mutt sitt se laitto semmosta kalkkunajutskaa. Mä sain osan. Oliki ihan eri kalkonii ku ennen. Ne oli niinku suikaleita, mut kypsii. Tosi hyvejä, mä söin kourallisen ihan lennossa. Mutt ei niitäkää sitt saa kuulemma joka päivä. Mä en tajuu. Miks noi orjat aina sanoo, ett jos on jotai hyvää, sitä ei saa sitte joka päivä? Tai kyll toi mami selitti tiätty, ett voi tulla semmosii jutskii niinku ett tulee kipeeks, jos on kauhee ykspualist ruakaa. Mutt mull ois monta eri heekkuu, nii eihä se sillo tulis ykspualiseks. Ett niinku jääfisuu, suikista, donarii, kalkonii, jauhista - no, voisin mä vaiks yks päivä syödä ihan kissinruokaaki. Ett tämmöne ruakajärjestys ois mun miälest ihan hyvä. Mun tarttee listata toi mamiskalle, ku se menee Pojan kaa kauppaa! Ett vois niinku varautuu munki syämiste mukaa eikä ajatella vaa itteesä. Vaiks kyll se aina tua mulleki kaikkee... niin no, tota, jos mä oikeen aattelen, nii kai se ajattelee muaki, ku  mä melkee joka päivä saan jotai senki ruakaa. Semmost mist se tekee niit aivastusruakii ja pilaa ne. Äsken Hörhöö nauratti ku mä juaksin maitonapiskoiden perässä! Ei siin oo nauramista, mä diggaaan niitä. Ja seki muute kehu mun turkkii, ett mä oon tosi siistin näköne! *ylpeä virn*

Taas näit vriiijutskii, Poika ei jostai syystä saa purettuu kuvii silt kaameralta, joku probelemi sill on nyt. Mutt täss on ihan ku yks Lokistanian kissa vähä niinku laittomis puuhis ,D Ei tulis miälee ketää? Mä lopetan nyt, ku mull ei oo mitää kliffaa uutta ja painun baseen goisii. Pöpöttäköö noi ihmiset sitte keskenää! Se on viikendii sitte vaa - ja hei, onks teill jo Jouluhiirulokalenteri, tänään sais avata eka hiirulon ;D

----------------------------------------------

Eipä ole meillä Jouluhiiruloita, katsotaan sitten lähempänä pyhiä, josko käydään ostamassa oikea hiiri ,D No ei oikeasti kuitenkaan. Mutta jotain hyvää ruokaa molemmille!

Päivän slogan: Kun et pelkää maailmaa, se näyttääkin yllättävän pieneltä!

Päivän lekurimoga: Potilas nukkuu ja on erittäin pirteän ja tyytyväisen oloinen (siis samaan aikaan, vai?).

Päivän biisi: Vuonna -85, ikisuosikkini ;D

Kesken vielä olevan opus: Eero Alén - Linkolan soutajan päiväkirja, pientä tirkistelyn makua, mutta suosittelen asiasta kiinnostuneille.

                               

SE ON SITTEN JOULUKUU, ONNEKSI VAIN KUUKAUDEN AJAN!!!