TALVIPÄIVÄN SEISAUS - PAKANAT MUKAAN JUHLIIN!

Pakanat tässä sitten juhlivat tänään, eikö? Ihan yhtä hyvä päivä, jollei parempi kuin ns. varsinainen joulu. Tässä on sentään jotakin järkeä!

 

Vielä on 1.5 pvää Herjaamolla töitä, sen jälkeen Welhotar poistuu vidhuun koko hallista, ihan koko hallista, ja heti, ihan heti! Työkaverit T. ja S. kävivät ihmettelemässä asiaa. Kysyin, eikö heilläkin käy sama asia joskus  mielessä. Kuulemma käy, T. on sen aikaisemmin toteuttanutkin – toisissa tehtävissä vain. S. puolestaan on miettinyt jatko-opintoja jne. Kannustin kovasti, koska hän on vielä sen verran nuori, että voisi hankkia vaikka kokonaan toisen ammatin. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan! Herjaamon väki tekee kuitenkin pääasiassa sellaista työtä, joka aivan varmasti vuosien aikana tulee tässä muodossa häviämään lähes kokonaan. Siinä hyvää kannustusta kaikille. Varsinkin kun osa porukasta eläköityy vauhdilla. Laskisikohan jo itsensäkin mukaan, hmph?

 

Mutta asiaan eli Belgarion on kuin onkin lomilla, jee! Lupasi tulla avittamaan minua tänään roudausretkelle kirjastoon ja kaupoille. Oikein hyvä! Belgarioniin voi kuitenkin luottaa, ainakin melkein *virn*. Kyllä Kummisetäkin soitti illalla, klaanin nuorimmainen on tulossa pikakäynnille tänään. Ikävä kyllä, juuri silloin, kun olen varannut taksot ja olen reissussa. En viitsi alkaa sählätä matkojen kanssa, Iisalamessa ei varmasti ymmärretä näitä muutoksia ja joulukiireisiä taksoja täällä, joten näen nuorimmaisen sitten toiste. Äitinsä ja Tätinsä lupasivat kyllä käydä ihan erikseen meillä oikein ajan kanssa, että näen vaavin livenä eli parkuvan, syövän ja katselevan, ehehehh! Onhan tässä vapaita, kaikilla ja heillä auto käytössä, joten ei tehdä tästä ongelmaa. Mukava kuitenkin, että muistavat minuakin ,D

 

Ruoka-ajatuksia ei ole vieläkään oikein ilmaantunut. Kyllä me kallistumme tuohon kalapuolen hoitamiseen eli kylmäsavulohta, silliä, smäidiseguja (siis hei, täytettyjä kananmunia, koristeltuna mätitahnalla!), ehkä pieni sillijäätelö, suolakurkkuja, etikkapunajuurta, paria plaatua maustettuja oviileja, prosciuttoakin on vähän eli juuri maistiaisviipaleet, paria plaatua juustoa, sienisalaatin teen tietysti itse. Hei – eikö tämä nyt riitä? Jälkiruuaksi piparijäätelöä ja glögikastiketta. Jos Welhotar kerrankin leikkisi ruokapolkkaajaa ja kirjaisi lokiinsa kolmannen (!!!) reseptin:

 

Piparijäätelö ja glögikastike (... laiskoille ja saamattomille ,D)

 

Vaniljajäätelöä

Pipareita

Glögiä

(Maizenaa)

 

Mikä tahansa vaniljajäätelö käy, minä suosittelisin aidolla vaniljalla maustettua oikeaa kermajäätelöä. Jos nyt kerran jälkkäriä tehdään, tehdään se sitten kunnon aineista. Pipareiksi omat suosikkipiparit, minusta parhaita ovat joko Paraisten piparit tai Annan appelsiinipiparit. Murskaa ensin piparit niin pieniksi muruiksi kuin mahdollista. Koska Welhottarella ei ole monitoimikonetta vaan kissa, tungen piparit muovipussiin väljästi ja ajelen pussin päällä riittävän pitkään kaulimella tahi viinipullolla (ei väliä, onko tyhjä vai täysi!). Ota jäätelöstä haluamasi osa pikkuisen sulamaan isoon kippoon, kun jäätelö on menettänyt pahimman jähmeytensä, sekoita nopeasti piparimurut sekaan. Nyt kippo pikaisesti uudelleen pakkaseen. Vielä parempi olisi jakaa tässä vaiheessa annokset suoraan tarjoilukippoihin – muista jättää tilaa kastikkeelle. Ja siis pakkaseen ne siitä, että ei tule hilettä. Sitten kastike. Eli tähän käy erinomaisesti lahjaksi saatu glögipohja, juuri se pullossa oleva tömäkkä malli. Tai ihan mikä tahansa. Keittele glögipohjaa kasaan, se voi jopa saostua itsestään, jos on oikeaa mallia. Jos näin ei tunnu käyvän, lisää varovasti Maizenaa sekaan (sitä vaaleaa, torpso!) niin, että kastike on melko paksua. Tarkistele makua, lisää haluamiasi mausteita.... jos torpasta löytyy, mukaan voipi lirauttaa jotakin kivaa alkoa. Ota kipot pakkasesta, lorauta kuumaa kastiketta päälle ja tuo tarjolle. Jouluinen maku, kevyempi kuin leipomukset. Maistuu yllättävän hyvältä!

 

Huh, rankkaa tämä ruokapolkkaus. Siihen toiseen polkkaussuosikkiin en pieniä karvaisia käsiäni työnnä... Sen verran ruuasta vielä, että emme ainakaan mitään kinkkua tms. osta. Jos jotakin oranssia on tarjolla, tilannetta voidaan harkita. Esim. kalkkunafilee olisi ihan kiva, jos sellainen pieni jööti olisi tarjolla. Mutta en sitä kyllä vartavasten osta, välipäivinä niitä on 50 %:n alessa kuitenkin. Ja pitääkö sitä välttämättä ahtaa itsensä uppotäyteen? Ai niin, juu. Ehdottomasti on ostettava viikunoita ja sitä Liiterin kahvisuklaata – siinäpä oli positiivinen yllätys; tummaa kahvilla maustettua suklaata, päällä pieni laatta valkosuklaata. Njam, ja sopivaa kokoa eli levy ei ole suuren suuri! Lisäksi löytyi toista plaatua omenapäärynöitä. Työkaveri T. toi minulle 3  hassun näköistä omenapäärynää, pyöreitä, oranssihtavia. Mmmm... eilen illalla rouske kävi, kun haastoin yhden mussutukseen. Hyvää oli, enempi päärynämäistä kuin se vaaleampi versio. Eheeheh, ja te kuvittelitte vieroittavanne minut omenapäärynöistä! Ehei, ei se niin vaan onnistu.

 

--------------------------------------

 

Huahhhhhhhmenta, kavrut! On toi mun mamiska taas iha sekasi. Mä jo luulin, ett se oppis goisii niinku pitääki. No ei. Ei tiäteskää. Mitenkää eile saanu unta, pyäri vaa taas ja sit nukahti väärinperi. Höh. Ja heräs toss kahen mais. Eikä saanut taaskaa unta. Ja mut, siis piäni viaton kissi, sitt kans herätettii. Tai oikeestaa mua mitää herätetty, mä päätin kerta nousta ku orjaki nousi. Mä halusin kalkonit, viimeset oli nääs menossa. Taatusti toi ois ahminu kaikki, jos mä en ois noussu... Ett nyt vaa kökötetää vähä aikaa, mä kyll meen just kohta goisii. Mä vaan odotan, ett tänää alkaa jo tippuu heekkui. Eilen hei ei siis tullu mitää. Orjaki vaa söi jotai korppui. Ja jonku hetelmä. Epistä toi tommone. Siis pitäis niinku ajatella täyspainost ruakavalioo ja se tarkottaa siis myäs semmost, ett mä kans saan aina jotai! Mitä? Ai ei vai? Kyllä mun miälestä ainaski! Nih! Onneks Poika tulee tänää, mmmmmmm. Se aina tarkottaa sitä, ett mamiska tekee jotai oikee hyvää ruakaa. Ja sitt mä voin saada viälä jotai ylläriheekkui, ku ne käy kaupoill. Ja sitt hei, mamiska on mun kaa pitkää taas  ku on noi lomapäivät ja kaikkee. On aika kissimäine olo, siis hyvä semmone. Kaikki on kondikses, ainaski mun miälest. Ootetaa vaa heekkui ja ollaa ja pidetää kivaa keskenää!

 

Täss mä vedän taas relaa bases... tosi relaa, hei *kollivirn*. Kliffaa päivää kaikill ja huamisee!

 

Uhh, tulipa todella nukuttua huonosti! Menikin jo ainakin kolme yötä melkein hyvin =E

 

Päivän slogan: Kaaos mielessäni on ilmiö, jota en pysty selittämään loogisella tavalla.

 

Päivän biisi: Vieläkö meillä on kaljaa

 

Luettua: David S. Landes – Dynastiat, mielenkiintoinen, mutta välillä melko kuivahko esitys eri dynastioiden synnystä (ja tuhosta). Rahamaailmasta, yrityksistä jne. Suosittelen tutustumista asiaan. Esitystapa ei oikein meikäläistä miellytä, mutta mikäli suvun voimien esittely kiinnostaa, täältä löytyy vähän yllättäviäkin ns. yhteensattumia. Richard A. Knaak – Human legenda eli fantasiaa melkein parhaimmasta päästä. Esittelyssä siis Human alkuperä, miksi juuri hopeiset lohikäärmeet, lohikäärmepeitsien legenda jne. Eli perusesittely aiheesta. Edellyttää aikaisempaa tietoa Solamnian ritareista, Paladinesta – yleensä Krynnin historiasta eli vain aiheeseen jollain tavoin vihkiytyneille ja Dragonlancensa tunteville ;D

 

                              

 

                        PITKÄN PIMEÄÄ PÄIVÄÄ!

WELHOTAR TEKI SEN SITTENKIN!

Asia on siis harvinaisen epäselvä, mutta ratkaistu ,D Jään ns. toimivapaalle toimesta, jota minulla ei edes ole. Puoleksi vuodeksi. Sinä aikana ehdin selvittää, mikä toisessa paikassa mättää ja mahd. palata takaisin Herjaamon hellään huomaan. Tai laittaa siellä asiat kuntoon ja palata tyytyväisenä raatamaan selkä vääränä, josta saa vain väärän selän. Että näin se kävi sitten, kuitenkin... kuulenko niitä taputuksia, täh?!

Sen verran tulevasta työstä: samaa paashaa varmasti, mutta muutamilla juuroilla kuorrutetussa paketissa. Eli siirryn kaupungilta valtion puolelle, jälleen kerran. Paikkaan elikkä virastoon, joka edustaa... ööö... sellaista tahoa, joka malmilaisillekin on kovin tuttu, mutta ei aivan sinne kuitenkaan. Lisävinksuja myöhemmin. En osaa oikein odottaa mitään, se minkä näin, vaikutti pikkuisen lupaavalta kuitenkin. Erinomaisen kehnona puolena on odotusarvo, että työtä tehdään klo 8.00 - 16.00. Siihen on ainakin saatava välittömästi muutos! Heti! Ja tiedättehän te, että vierivä Welhotar ei sammaloidu!

Josta tuli heti mieleen rapota viimoisimmasta vaatehankinnasta. Welhotarhan on mallia jättestor, joten etsin jonkinmoista välikausirotsia, tuulen ja sateen pitävää. Löysinkin sen Huutiksesta, siistin vieläpä, kokonaishintaan 5 juuroa. Mitat ja kaikki passasivat erinomaisen hyvin. Juu, virallinen koko on 38!!! Jössus, meikäläisellä ei edes 10-v. ollut sen kokoisia vaatteita *leveä virn*. Nyt taas jos joku lääkinnällistä tahoa edustava anorektikko yrittää keskustella painosta, kerron heti käyttäväni VAIN kokoa 38 olevia vaatteita, joten repiköön siinä peliverkkarinsa ihan kättelyssä. MOT, mikäli siis ollenkaan tajuaa ,D

Nyt voikin rauhassa keskittyä vapaapäiviin. Täytyy pitää pois plussat, lomat sentään maksetaan ulos (ja verottaja taputtelee taas käsiään). Eli melkein 2 pvää tulisi tunneista, taidan pitää 1.5 päivää niistä pois. Olen nyt jo tehnyt vähän lyhyempää päivää. Työ-nimistä puuhaa riittäisi kyllä, mutta olen tehnyt silti näin, ettei vaan Tsadi jäisi voitolle. Ei silti, olen paiskinut töitä ihan täpöllä kuitenkin, en ole velttoillut tms. Outoa - joku, jollei useampi, työkaveri selkeästi lukee lokia - terviisiä vaan! Tietokilpailuistunnot ovat vähentyneet oudosti, ihmiset tekevät töitä, Pitsiniska on pahalla päällä. Kaikki on siis suht. normaalisti. Ehheheeh!

Korpraali Belgarionin pitäisi päästä tänään lomille. Minun on ollut jo vähän ikävä tuota lasta. Täytyy kutsua hänet syömään heti huomenna ja kysellä mitä hän aikoo lomallansa tehdä. Minulla on jokunen kirjakin varattuna lomahuviksi ihan häntä varten. Pitää tarkistaa asia illalla, samoin se, lähteekö hän roudausretkelle vai uskallanko luottaa Kummisedän kuntoon...

-----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Hei vähäks me ollaa goisittu ton orjan kaa. Ihan mäki nimittäi, meinannu saada sitä miteskää ylös. Se vaa örisi ja sitt sen kaamee herätin alko sen mekkalan. Sillo se vast oikeest punkes ylös ja viäläki vaa örisi jotai. Kattokaas hei, me syätii eile sitä oikeet fisuu, mun parast heekkuu. Mami otti kaks isoo jääfisun pualikast ja teki niist safkaa, siis itellee. Ku ne oli vähä  sulanu, se duunas mulle niist biittei. Siis tottakai, kattokaas, puhtaall lautasell ja nätisti tarjolle ja siävät biitit! Hei orja, nii sitä pitää... kunnon orja on iso ilo, varsinki jos se viälä on tottelevaine ja oma-alotteine! Nii me syätii sitt hyvin sitä fisuu ja mamiska nakutteli konetta melkee koko illan. Tajuu taas mitä nakuttelemist sill oikee oli, höh! Ja sitt ku mä olin vähän aikaa bases safkaunkoill, sen tarvii taas tulla kuvailee mua. Jäks! Mä en sitt yhtää tykkää niist salamoist, kyll mä muute voisi olla fotois - mutt ne salamat, en tosissaa tykkää.

Tällaselt siis näyttää niinku tosi tyytyväine kollipoika, joll on masu täynnä fisuu, hei toiha oli melkee runo, jee! No, nyt mä kuiteski painun sänkyy goisii, ku mami lähtee naksui tianaa. Sitt sill onki vähä lomii... mä odotan! Huamisee... ja hei, kliffaa viikendii kaikill siävill leideill ja komeill kolleill!

-----------------------------------------

Vincent oli kerrankin tyytyväinen koko illan ajan, krhm, taisi tulla vähän paijatettua ja annettua pari kissipusuakin ,D Missä viipyy kaffettimen haltija????

Päivän slogan: Ihminen on melko pitkälti sitä, mitä luulee olevansa.

Päivän biisi: Akun tehdas  ;D

Luettua: Bernard Cornwell - Viimeinen kuningaskunta, ei paha, ei. Elellään 800-luvulla ja sen mukaisesti myös taistellaan ja toimitaan, pakanuuden ja kristinuskon välillä. Welhotar piti muun puutteessa eli huonompaakin olen lukenut. Ei ole täysin vakuuttavaa tekstiä, mutta tällaisena hiukka verisenä viikinki-tyyppisenä tarinana kyllä uppoaa iltalukemisena. Parempi kuin odotin. Ja nyt ei kun tarkistamaan HelMetin tarjonta pyhien ajaksi... grr...

                           

                  PERHANANMOISTA PERJANTAITA!

WELHOTAR ODOTTELEE...

kädet ristissä... Mitä minä sanoin - ja kirjasarja jatkuu ;D Eli nyt on Isomman Pomon käres, mitä tapahtuu. Esihenkilön mielestä olisi ihan ok, että olen pois aluksi puoli vuotta. Sitten katsotaan uudestaan. Tämä täällä kovasti toivoisi tällaista ratkaisua, pieni takaportti olisi hyvä olla olemassa. Kaikesta huolimatta siis. No, asia ratkennee tänään. Rapoa seuraa, tottakai. Eihän teillä tärkeämpääkään lukemista ole, eihän? Ei kai =O

Fysiatri oli hyyyyvin kilti, ehh. Kirjoitti kuljetustukihakemuksen ja suositteli ainakin väliaikaista työpaikan vaihdosta perusteena työn monipuolistuminen ja kuntoutuminen tänä aikana (sainpas sen syötettyä sille suoraan!). Lisäksi uusi myös repsut kakistelematta, lupasi uusia jatkossakin, ettei tarvitse mennä työarvaushuoltoon, josta tuskin em. lääkkeitä kirjoitettaisiin kenellekään työtä tekevälle. Huomautan edelleen, että lääkitys ja annostus on normi-ihmiselle melkoisen tuju. Welhottaren se saa työ- ja toimintakykyiseksi muutamaksi tunniksi. Tässä muuten kannattaa taas muistaa se, että eri lääkitys ja annostus vaihtelevat erinomaisen paljon eri ihmisillä. Eikä tämä ole edes mikään tottumiskysymys, ainakaan minulla. Ainoa toimiva vaihtoehto vain.

Kummisetäkin ilmoitteli eilen lopulta itsestään. Hah - kaveri oli vähän nolohko sen lauantaisen sekoilunsa jälkeen. Oli sitten horjunut siinä kotiin, kun käskin hänen lähteä. Matkalla oli vetänyt lipat kolmeen kertaan ja telonut kätensäkin ja polvensa. Onneksi uudet silmäklasit olivat säilyneet ehjänä! Lisäksi hän oli käynyt ma-aamuna meillä hakemassa postiasioita. Ei siinä mitään, mutta oli edes minulle soittamatta kähminyt siiderivarastolla. Hitsi! Tottakai olisin antanut luvan, jos hän olisi edes soittanut. Ikävä vaan, että meni omin lupinsa sinne. En kovasti ilahtunut, ymmärsin kyllä, mutta silti... No, tilaamamme Reinot nroa 22 ovat saapuneet - kylläpä ne olivat pienet, hihihihhhh! Paketoitiin ne sitten eilen. Hienot! ;D

Ziitosta vaan taas työkavereille ja muillekin, Welhottaren j-lahjuskiintiö on hämmentävän suuri. Outoja juovukkeitakin on kaapit puolillaan. Josta asiasta kuudenteen: jos on tottunut ruokana Wanhaan kostajaan yms. ei pidä vetää nassuunsa herkkuja yks-kaks. Huomasin eilen lievää pesukonefiilistä edellisiltaisen mässyttelyn jälkeen! Pysykää siis myös syömisten osalta kohtuudessa, minäkin yritän. En ole vielä uhrannut juurikaan ajatuksia ruokapuoleen. Sienet ja kalat ovat pääosassa. Muuta sitten maun mukaan. Jäks - kuulin, että kaupoissa on ollut sietämätöntä. Minun on ihan pakko käydä roudausretkellä lauantaina, koska kirjasto on silloin viimoista päivää auki ennen lomia. Kyytejä ei riitä muuten. Voihan vee, toivottavasti ihmiset ymmärtävät pysyä kotona n. klo 11.30 asti, jolloin poistun Malmin keskustasta. Antaisivat minun tehdä rauhassa normiostokseni! Pliiz, tämä kauniisti pyytää...

--------------------------------------

Purrrrrrrrrmenta kaiffat! On toi mami siis hei tosi kummalline. Eilenki se nukku kaks kertaa. Siis ensi ku se tuli himaa ja sitt viälä yäunet. No, ne yäunet nyt oli ihan tapounet. Mutt ett siis nukkuu viälä siinä välissä. Mä jo hualestuin, ett eiks mitää safkaa tuukkaa. No tuliha sitä. Ku se kerta sitt heräs, oliki iha hyvä! Tuli nimittäi donarii, kahta plaatuu, ku se teki eväksii. Mä sain molempii ja sitt viälä kissimuanaa. Njam. Ja heti alko mua taas nukuttaa. Ett me niinku goisittii vähä välii jompikumpsis. Heh, hassuu. Aamull piti sitt seurustella vähä perusteellisemmi. Mamill on vähä plunssa tai joku, sen ääni on hassu. Niin on munki, ei oikee tuu jolinaa! Semmone vähä kähee, niinku. Mä ihan pelästyi mun ääntä. Mutt sitt se alkoki kulkee ihan kunnoll. Mami jo pelotteli, ett jos mä tuun kipeeks, mutt pitää heti viädä elukkalääkärill. Noups, ei muute onnistu. Mä mistää plunssast välitä, ei vissii mamikaa. Nii kaua ku me pystytää syämää ja juamaa, kaikki on ihan ok. Joohan... Mä näin, ett mulleki on jääkkäris jotai uusi heekkui. Mmmm. Ja mami lupas ostaa viälä jotai fisui. Siänist mä en piittaa. Mutt fisut on jees. Toivottavast teki kaikki saatte omii heekkui!

Tälleesti mä jäin taas goisii, ku orja lähti duunii. Se on moi taas huamisee...zzzzzzzzzzzzzzzz......

----------------------------------

Kumma kyllä, minä olen nukkunut muutamana iltana erinomaisen lahjakkaasti. Töistä tultua 1 - 2 h ja sitten normiunet n. 4 h, tämähän on meikäläiselle jo huomattavan paljon ,D Ja ei kun odottelemaan kaffetta...

Päivän slogan: ...radiossa tänään kinkunpaistosta jne. "Paksu liha on keskeltä steriili!" Eli jos joku tuulen kuljettama kuikelo alkaa heitellä teille kommentteja painosta tms., voitte aina käyttää em. sanontaa. Tämä vain näin pikkuvinkkinä!

Päivän biisi: Rappiolla

Luettua: Eine al-Shadoon - Elämäni Irakissa, Aavikkomyrskystä Bagdadin valtaukseen, tavallisen elämän kuvausta sodan keskellä päiväkirjamerkintöjen ja kirjeiden valossa. Suomalaisen selviytyjänaisen tarina parhaimmillaan, arkea ja käytännön kysymyksiä sekä tapahtumia. Suosittelen, minä ainakin pidin mm. kulttuurierojen kuvauksesta ja tästä arkisesta pohdinnasta sekä mm. poliittisten kiemuroiden kuvaamisesta siellä pitkään itse asuneen silmin. Linkistä löytyy myös hyvä tekstinäyte kirjasta.

                               

                           TOIVEIKASTA TORSTAITA!

WELHOTAR KÄY LÄÄKÄRISSÄ

Minähän sanoin, että tästä tulee mainion lastenkirjasarjan aiheita... tänään siis on käynti fysiatrilla. Tosin olen hieman, ihan vähän vaan, aikaisessa. Eli kuljetustuki menee vars. umpeen vasta kesän alussa, mutta parempi nyt, kun olen tässä lähellä ja pystyn käymään ruokiksen välissä tuolla istunnossa. En nimittäin tarkistanut päätöstä, se on todellakin voimassa vähän yli vuoden. Epämääräistä, parempi olisi joku selkeä aikaraja, että voisi ajoittaa asiansa aina sen mukaan. Taidan nyt laittaa anomukseen suoraan sen ajan, että voisi sitten ajoittaa muut toimensa taksojen *huoh, taas* mukaisesti!

Niin, esihenkilö saapuu tänään töihin ja ilmeisesti päättää sitten, mitä esittää kohtalokseni. Edelleen mietin asiaa ja tulin siihen tulokseen, että ei kai nyt missään muualla itseään kiusatakseen tee 9 h työpäivää joka päivä, saa siitä itseään sairaaksi ja taas jää sen takia sairaslomalle. Että jos edes ns. normityö toisi jotakin helpotusta... jää nähtäväksi. Ainahan on olemassa ne 500 päivää ,D

Eilen kävi taas kaveri kylässä, Leidi Joka Ei Pidä Kissoista. Muuten ihan mukava, kyllä. On se kiva, kun ihmiset tuovat tarjottavansa mukanaan. Tämäkin herkkupeppu toi sellaisia emmeitä, joita meillä ei nähdä kuin unissa. Hah, ostoslista sen kuin kevenee. Kohta listalla on vain kissatavaroita ja ihan pakollisia emmeitä, kun meillä ei kinkkuja eikä j-ruokia harrasteta! Viikunoita on saatava lisää, olen syönyt jo kaikki - ne olivat äärettömän hyvejä. Lisäksi joku sai minut eilen syömään karkkia, yleensä en syö semmoisia. Nyt rouskuttelin menemään muutaman karkin ja lisäksi pienen suklaapatukan. Outoa, vai oliko se vain hermostusta?! Leidi oli tyytyväinen, hän sai taas kasan maripaitoja (joita siis himoitsee) erittäin edukkaasti. Lisäksi kuulin ns. tuoreimmat jutut. Niin hänkin luuli kuulevansa, tosin tahallisesti tai tahattomasti sensuroin kaiken, mitä hän ei kysynyt, ehh... Työasiasta toki kerroin, hän kannatti lämpimästi.

Grr.. konekin alkaa kudhuilla, liekö ihan tarkoituksella. Tietää hyvän huolehtijan lähtevän muualle. Ei suostunut avautumaan nätisti. No, tarkistin helpparista, koska pönkkä ei ole vielä talossa. Erään epämiellyttävän ohjelman päivitys on ajettu yöllä ja siinä on ollut hankaavuuksia. Lienee sitten jumittanut tämänkin myllyn. Kylmästi buuttasin ja räpelsin tämän käyntiin niin, että ainakin päivitys tulee tehtyä. Muusta sitten viis, kuus tai jopa seitsemän! Nih!

---------------------------------------

Purrrrrrve, kissit taas! Nonnih, siis hei, taas on tapahtunu, joo! Ekaks - mamiska on vihaskana. No, mä en siis saanu sitä hereill, en vasta ku lähempänä neljää. Se vaas huus ilkeit ja semmost ja sihisi... mä sitt kävin taas heittää piäne lirun sinne yhtee tiättyy mestaa. Mitäs ei Kummisetä ostanu sitä suihkutetta sille. Itte saa kärsii ku ei kerta herää, vaiks piän kissi ois heekkujen tarpees. Nih. Nii ni sitt ollaa mulle vihaskana koko aamu. Joo. Höh. Ja sitt illalki taas kävi se naine, se joka inhoo kissoi. Se heti sano mulleki, ett kissi pois kassin viärest ja joka paikast ja sen viärest ja sillee. Tajuutteks te ollenkaa, siis et joku voi inhoo meit kissoi. Mä en tajuu! No ei mamikaa oikee. Vähäks se teki vinkeest. Ne nimittäi söi sitt heekkui ja sitt sill naiselt jäi jotai lihas syömätt, nii ni mami anto sen mulle. Ett pitää kissinki vähä heekkuu saada. Se jäi kattoo ihan moilasena se kissivihanainen! Ei oo kai tottunu tommosee. Onneks se ei ollu kaua. Kyll mua nyt sitt kuiteski vähä harmittaa, ett pitiks mun yälä mennä merkkaa sitä piäntäkää jutskaa. Ois se mami siit kuiteski noussu koht... vähä on onee ole *nolo kollivirn*. Mutt jos mä vaiks keksisi jotai kliffaa siks ku mamiska tulee himaa...

Täss mä vähä niinku putsin itteeni ja meen koht goisii, eihä kukaa voi siis olla mulle vihane, jos mä oon näinki nätist. Ja illalki mamiska paijatti mua ja sillee. Tarttee nyt kumminki yrittää ees olla kilti, joo. Huamisee...

--------------------------------------------

Vincent, unohdit kertoa julkisista jukkaoksuista keskelle lattiaa, luvattomista retkistä ruokatarjoomusten sekaan jne. Hmph! Tästä puhutaan vielä, nyt minä jään odottamaan kaffetta!

Päivän slogan: Erilaisuuden tunnistaminen on pelottavaa - siitä on syytä vaieta.

Päivän biisi: Runaway

Luettua: Juhani Seppovaara - Mopolla Suomeen, varsin nostalginen matka ;D Pappa-Tunturilla pohjoisesta etelään päin. Ajatuksia, muistikuvia, tarinoita, tavattuja ihmisiä, jotka oikeasti asuvat maalla jne. Welhotar piti - kirja on helppolukuinen ja kaunis, herättää muistoja. Ainoa miinus kirjan taitolle, kuvat alareunassa vierekkäin eivät ole kiva ajatus! Ähhh... Muuten suositan kaikille. Stephen Kuusisto - Kuulokuvia. Ajatuksena erään naisen kysymys "Miksi matkustaa minnekään, jos ei näe mitään?". Tässä Kuusisto kuvaa omien matkojensa ja elämänsä kuulomuistoja, hauskoja, traagisia ja varsinkin musikaalisia. Suosittelen, kaunista kieleltä, hienosti kuvattuja äänimuistoja läpi vuosien!

                              

                        KEKSELIÄSTÄ KESKIVIIKKOA!

      

WELHOTAR NEUVOTTELEE...

Nonnih, nyt on sitten kaksi työsopparia, molemmat vuodeksi. Miten minä taas tähän jouduinkaan? Yritän nyt käydä neuvotteluja, että voisin olla virkavapaalla toimesta, jota ei olekaan... ainakin puoli vuotta. Esihenkilö on lomalla ja palaa huomenna. Hän tuntui olevan lievästi myötämielinen asialle. Kuitenkin, hän ei sitä päätä ja suhteeni tuonne ylemmäs ovat kehnohkot. Olen siis kuitenkin lupautunut muualle 1.1.08 lähtien - joka tapauksessa. Kävi miten kävi. Mutta neuvottelut siis jatkuvat huomenna, lisää asiasta tuolloin. Sama Welhotar-aika, sama Polgara-kanava!

Kuljetusten osalta tuo muutos ei vaadi mitään muuta kuin uuden työsopparin toimittamista, se on varmistettu. Muuta ei olekaan. Paitsi että nimityskirja on siis tulossa. Alkuun puoleksi vuodeksi ilman koeaikaa. Kaikki ikälisät. Täytynee soitella vielä veropuolelle ja tarkistaa tilanne, pitäisikö muutella rosentteja. Ei kai tässä muuta, keräilen tänään osan papereita. Haikeus vallitsee, mutta jos ajattelen muuttoa täältä pois, joka siis todella on edessä... grrr... Tarkoitan siis sitä, että Herjaamohan ihan fyysisesti joutuu tuotapikaa evakkoon. Ja kukaan ei tiedä, minne tavarat raijataan.

Welhotarta on myös lahjottu, työkaverit T. ja N. sekä Naksu-kissi muistivat minua ja Vincentiä - saatiin hiano heekkukori, joka sisälsi Welhottarelle karkkia ja juovuketta sekä Vincentille tavallisia heekkuja. Ziitosta hirveästi, olin ihan otettu. Minä kun vaan jotakin pientä jakelin, siis sillensä! Lisäksi sain Hörhöltä ja Hörhön kaverilta kassillisen muonaa, ihan oikeaa ruokaa siis. Olivat käyneet joulujakelussa ja tämä ei kelvannut heille. Siis olisi muuten kelvannut kyllä, mutta ei ole paikkaa, missä ruokaa valmistella. Eli minulle tuli kassillinen kaffetta, makaroonia jne. eli se EU-evästyyppinen systeemi. En pistänyt hanttiin, meillä syödään kaikkea mitä saadaan. Eli ziitosta vaan sinnekin. Siinä se nähdään, köyhät kantavat toisillensa vähästäänkin!

Tässä täytynee keskittyä tällä vkolla sitten kirjoittamiseen. Eilen jo vähän hätyyteltiin sieltä lehdestä. Juu, juu, nou hätä, en ole vielä aloittanut, mutta materiaali on valmiina. Tänään tulee yksi ystävä käymään, mutta ehkäpä jo huomenna... Jos dead line on 7.1., ei tässä nyt voi hirveä kiirekään olla!

Työ-nimisestä pakkoliikkeestä sen verran, että ne näyttivät olevan täsmälleen siinä päivässä, jolloin jäin sairikselle. Ei hyvä, ei mukava. Eilen alkoi taas ahdistaa ja särkyillä. Makasin taas kotona tunnin-pari pimeässä peiton alla puolinarkoosissa ajattelematta yhtään mitään. Helpottaisikohan edes tämä, kun täältä pääsee pois?!

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Arvasin, siis hei mä arvasin, ett mami huiji. Ei siis tommosii hyvii päivii voi kertakaikkiin olla jatkuvasti. Eile siis ei tullu mitää heekkuu. Orja tuli himaa ja kaatu sänkyy. Ei heekkuu, ei mitää. *möks* Juu, siis näytettii hianoi kissanmuanii, mutt ei annettu  ees niitä. Ku siis oli kuulemma vanhoi muanii. No, kuka hei syä vanhoi muanii, jos kerta on luvattu fisuu ja näkyy kaikkee heekkuu. En tajuu, en! Oon katkero siis. Enkä tykänny taas yhtää mamiskast. Ei sekää kyll mupeltanu mitää muut ku kaffetta eile, teki se jotai eväst, mutt ei ollu mun jutska. Ei haisunu hyvälle siis. Jätin sitt pummaamattaki ja kissinmuana syämättä. Söin vaa napikat. No, aamull sitt kyll maistu, ku mami laitto uutta kissiruakaa. Ja vaihteeks, joo, lupas laittaa illall vaiks fisuu. Näkis ny vaa! Mä en hei unohda tätä! >o<

Juu, ei ehtiny-viittiny orja ees ottaa kuvei. Piti sitt ettii tämmöne, eiks näytäkki aika viihtysält? Ett näi, mutt hei, huamisee. Mä jään nyt funtsii, mitä mä keksin toll mamiskall, ku se tulee taas himaa...

----------------------------------------

Vincent, kiltti, ei mitään keksintöjä! Minä lähden kohta keittelemään kaffetta, osa porukasta on jo lomalla, joten se lienee minun tehtäväni.

Päivän slogan: Sivullisuus on tunne siitä, että tämä kaikki ei ole minua varten.

Päivän biisi: Stand By Me

Luettua: Uusioluennassa kirjapuutoksen vuoksi Liza Marklund - Uutispommi, pitää vieläkin pintansa. Täytyy kyllä myöntää, että Marklund kirjoittaa nykyisin huomattavasti paremmin... ,D Asta Tillander - Ammagaru, Aune Hynyn elämä, minä luin tämän tuosta uskontopuolesta niin hirveästi piittaamatta. Lähinnä kiinnosti tuo elämänkertaosio ja sikäläinen kulttuuri eli yksinäisen suomalaisnaisen eloa 50-luvun alussa Intiassa, lastenkotien ja koulujen rakentaminen ja kehittäminen lähes yksin melkoisen byrokratian ja hankaluuksien keskellä. Mielettömät voimavarat tällä leidillä!

                               

                          TIKKAMAISTA TIISTAITA!

WELHOTARTA JÄNSKÄTTÄÄ!

Tottakai jänskättää. Onko paikka varmasti minun? Ja jos on, miten sen nätisti kertoo täällä? BTW, täällä mitään työsopparia ole, ainakaan minun pöydälläni. Se ehkä kertoo jotakin paikasta! Nih! Karkkia oli, pussissa, 5 kpl. Ehhh, täällä on ollut aivan kreisit tarjoilut varmasti, koska joku ystävällinen ihminen on säästänyt minullekin jotakin ,D Ruhtinaallisesti, suorastaan. Tällhä mä jo elä kaks viikko!

Päivän pakko-kertoa-kaikille -juttu: Vincent antaa silittää massua!!! Erittäin huomionarvoista siis. Eilen kissi lötkötti repona sängyssä selällään, putoamaisillaan. Katseli hömelön näköisenä kun menin ja rapsuttelin massua. Varovasti, mutta rapsuttelin kuitenkin, samalla tarkkaillen milloin tulee rankaisua. Eipäs tullut, vaikutti jopa pitävän! Täytyy kokeilla taas uudestaan, ei äkkiä vaan hiljaa väsytellen.  Vastahan tässä on 1.5 v. harjoiteltu yhdessäeloa. Erinomaisen suuri luottamuksenosoitus, tietävät kaikki Vincentin kynnet tavanneet.

Muuten Welhotar tässä nyt sitten odottelee, että klo tulee n. 9 ja alkaa sitten perätä oikeuttaan työpaikkaan. Jos sen saa, ilmoittaa itsensä sinne. Itseasiassa, ei siellä ainakaan pahempaa voi olla. Noin niinkuin inhimillisesti katsoen. En taaskaan ole uskaltanut avata työfileitä, vaikka täällä joku on ilm. sijaistanutkin. Pelottaa liikaa taas se, mitä siellä on edessä ja tekemättä. Täällä kun muitakin on ollut poissa ja lomilla.

Hajusintista tiedoksi - nyt koko residenssi haisuaa sille, vars. tänä aamuna kun kaikki nuppelit ovat lähes auki. Ja tiedoksi, että hajusinttiä pitää kastella, mieluusti päivittäin ja alakautta ,D

Ei tässä muuta - välirapoa seuraa!

--------------------------------------

Purrrrrrrrrrve, kaikki kissinvenkulat Lokistaniassa! Höh - mami siis hei kävi mun masukaavoihin kii ja rapsututti enkä mä tehny mitää. Ei tehny ees miäli raivota eikä hyäkkii. Omituinen jutska, en tainnu olla ihan timmis kondikses. Melkee hävettää. Ett siis orja pääsee niitt tärkeimpii jutskii silittelee, ei sentää tiätte-kai-mitä-joita-ei-oo. Ei orjakaa nyt mikää ihan pervo sentää oo. Mutt sitt, ei ihme, ett mä olinki nii potslojo. Kattokaas, mami sitt tehnykkää fisuu. Sill oli semmone hirmusen iso biitti jauhista eikä se ollut ees jäässä. No, mähä tiätty vonkasin siitt itelleni kunnon biitin. Ja täll kertaa sainki, oikee möykyn. Vetäsin sen kuulkaa ni jo alko taas unettaa. Kilti mami, kunnon safkaa. Paitti ett  yritin illallal lisää, nii jo safkas oliki sitt kilii ja vaiks mitä haisupurveleit. Ett semmost. Tänää sitt luvattii fisusafkaa taas. En tajuu, mikä mamiin on menny. Jos niinku joka päivä tulee tollasii safkoi =O Vissii seko, tai siis sekoha se on, mutt niinku tavallist enempi viälä. Ja aamulki vaihto vesii ja kaikkee heti melkee ekaks... On kissinpäivät, on...

Tää on yks niist ikuvanhoist kuvist. Mutt tällee mä siis niinku eile lojusi, ku toi alko rapsuttaa. Ett tää on niinku demo vaa (ja tiadoks-näytiks leideill) >o< Huamisee, raps-raps-raps!

---------------------------------------

Valitettavasti uutta masukuvaa ei ole, mutta ehkä sellainenkin saadaan. Minä jään, tapani mukaan, odottamaan kaffetta!

Päivän slogan: Myönteistä ennakkoluuloakin on olemassa, jotkut kutsuvat sitä haihatteluksi.

Päivän biisi: Stormy Monday

Luettua: Raija Oranen - Valkea talo jokivarressa, Welhotar piti - linkki väittää toisin. Eli minä pidin juuri tästä olosuhteiden, sodanjälkeisen ajan kuvauksesta, hyvin seikkaperäisestä sellaisesta. Mitä tehtiin, syötiin, ostettiin. Myös tuolloinen luokkajako, koulunkäynti ym. tuntuu ah-niin-tutulta. Welhotar on vähäisen nuorempi, mutta tunnistaa monia tilanteita, sanontoja, tapoja ja ... herkkuja. Meillä se herkku oli lauantain tilipussista otetut hilut ja niillä ostettu tuore ranskanleipä ja 100 g lauantaimakkaraa siivutettuna, ja kaffetta! Suositan kaikille puolihömpän kavereille ja ajankohdasta kiinnostuneille! Nicole Richie - Totuus timanteista, tämä täällä kun ei katso kuvalaatikkoa, ei tiedä tästä ns. julkimosta yhtään haisua. Kirjakaan ei nyt ole kummoinen. Voisi ehkä olla jonkinlaista kulissintakaista kerrontaa siitä, miten vaikeaa on olla... niin... kai sitten joku. Ja mikä ajaa ihmisen käyttämään vaikka huimeita (se, että on rahaa niihin ja kivaa ja muodikasta). En ihmeemmin pitänyt, meni ohi, ei kolahtanut. Joku voi nähdä tässä ansioita, minä valitettavasti en. En tunne tätä maailmaa lainkaan!

                             

                       MIELENKIINTOISTA MAANANTAITA!

 

NORMISUNNUNTAI - LIEVÄÄ PAHEMPAA HEKUMOINTIA JA ODOTUSTA!

Sunnuntai-angstista ei tietoa, ainakaan vielä. Olen saanut jopa nukuttua siedettävästi, ottaen huomioon, että mahd. lähtöni Herjaamolta tulee aiheuttamaan siellä pientä kalabaliikkia ,D No, juu, totta puhuen, kyllä tuo asia mielessä pyörii, jatkuvasti, taustalla, lähinnä järjestelypuolen asiat eli matkat, veroasiat, ikälisiin oikeuttava aika jne. joista päättää byrokratia, tuo tutkimattomista korpimaista viimeinen! Mutta eiköhän sekin siittä. Lisäksi muistin, että tällä vkolla on tapaaminen fysiatrin kanssa, saapi kirjoittaa tuon kuljetustukianomusliitteen eli tutkia tilanteen. Ei se ainakaan viimevuotisesta ole parantunut. Itse asiassa, elättelen – ehkä hölmöjä – toiveita, että monipuolisempi työ hiukka helpottaisi vaivoja. Nykyhommassa olen tosiaan istunut ja vääntänyt tekstiä, n. 9 h päivässä, vain istunut ja takonut näppistä. Tuolla toisaalla nyt puuhaan sisältyisi vähän muutakin pientä näpertelyä eli jopa poistumista työhuoneesta (jee, verkkorintteri) ja semmoista. Mieleen tuli vain, miten sikäläinen mikropönkkä mahtaa suhtautua Welhottareen... Ziis, sitä minä oikein odotan!

 

Kummisetä teki sitten pahimman luokan mokan eilen. Prletto, etten muuta sano. Soitin ajoissa, että kai hän lähtee mukaan, kun oli lupautunut – kannettavaa olisi ollut paljon. No, tulihan hän, takson odotettua 10 min. Ja umpijurrissa. Ei siinäkään vielä mitään. Kun päästiin taksosta ulos, mies oli kaatokunnossa. Totesin kylmästi, että hän lienee herännyt jo aamuyöstä, löytänyt yönwanhaa ja kiskonut sen kitusiinsa? Myönsi, nolona. Persvele, olisi suoraan tunnustanut. Olisin mieluummin lähtenyt sitten yksin. Passitin kaverin kirjastosta suoraan kotiin, en uskonut mukaan edes (ja kaikkein viimeksi) arvokasta kirjakassiani. Juma, kaveri suorastaan kaatuili eteenpäin. Tuo avustajani nimikkeellä kulkeva ns. ihminen. Siinä sitten raahasin kirjat, joita nyt ei sentään kauhean paljon tullut, ruokakauppoihin mukaani. Samalla jouduin supistamaan hankintalistaa, koska en pystynyt kantamaan kaikkea. Pääasia, että sain vkon ruuat ja kissitavarat. Kissanpuruja en pystynyt enää kantamaan. Ne tuo mies saa hakea vaikka tänään tai viikolla. Mutta hän tulee hakemaan ne, aivan varmasti. Siitä minä pidän huolen! Eli lievästi katkero minä... No, sain kuitenkin  tosiaan pakolliset ruuat. Lisäksi löysin Rismasta niitä viikunoita, joita olen himoinnut. N. 1.50 juuroa pussi, tuoreita ja hyviä, siis kuivattuja. Njammmmm, viimeksi tämä sama himo iski 20 v. sitten, kun odotin Belgarionia. Söin paikallisen pikkukaupan viikunavaraston tuolloin tyhjäksi. Onkohan viikunoissa jotakin, jonka puutos minulla olisi *pähkii*? Siis muuta kuin silkkaa viikunaa? Eikö viikuna ole kuitenkin jotenkin edes terveellisempi vaihtoehto kuin vaikka puoli levyä sukulaatia? Onhan? *odottelee viisasta vahvistusta* Tähän liittyen: kiukuissani sitten vielä pesin koneellisen pyykkiä ja imureerasin - menee samoilla kivuilla. Koivet särkevät täpöllä, hätinään ehdin kylppäriin ennen lirahtamista!

 

Päivän pakko-kertoa-juttu: En minä juuri koskaan saa mitään kukkia tms. j:n merkeissä, saati sitten muutenkaan. Tämä vuosi on sitten poikkeus. Hörhö kävi eilen hakemassa osan loppurahoistaan. Samalla hän toi oikein nätin pikku hajusintin, ihan vaan sen takia, että olen huolehtinut hänen rahoistaan ja muutenkin välillä asioista ja pitänyt pieniä saarnoja tarpeen mukaan ,D Eli lähes olemattomista varoistaan tämä kaveri oli mennyt ja tingannut oikeasta kukkakaupasta minulle tuon yrtin. Vähän olin otettu, itku tuli silmään! Hän puolestaan sai W:n perinnöstä lähes uudet talvikengät – mies kulki vielä reikäisillä ja risaisilla kävelykengillä. Nyt on oikeat karvasisustaiset kengät, edes. W:n jättämistä tavaroista lähes viimeiset, suurin osa on mennytkin Hörhölle, koska he olivat suurinpiirtein samaa kokoa. Puvut säästin Belgarionille, kuten W. itsekin pyysi.

 

Muuta mukavaa: voin kertoa, että eräs tuttava menetti kissansa tuossa alle kk sitten, vanhuuttaan... Tämä leidi on myös armoitettu kissaystävä jo vuosikymmenien takaa. No, hän liikkuu myös vähän huterosti, joten kaveri oli lupautunut käyttämään häntä Hesyssä. Niiden kuuluisien viimeisten sanojen mukaan: Käydään vaan katsomassa niitä kissoja näin j:n tienoolla. No juu, sieltä sitten tultiin, kissa mukana, lainakopassa ;D Hän oli samantien menettänyt sydämensä kauniille nuorelle kissaleidille, joka nyt sai sitten uuden huolehtivan kodin ja taatusti ihanan mamin! Onnea sinnekin uusioperheelle ;D Welhotar & Vincent ovat ilokkaita, kun joku koditon kissi löytää uuden kodon, jossa varmasti huolehditaan ihan vimpan päälle! Ja pakastetaan täpöllä, tiedetään.

 

Ja sitten tosimukavaa. Tiedän, että tämä tulee aiheuttamaan paniikkia, jopa lokin tilaajien ja lukijoiden mahdollista suurta vähenemistä, mutta anti mennä kun on muutenkin tuota menoa. Welhotar, huonojalkaisena, koipikivuista kärsivänä,  melkein-ihmisenä hankki veronpalautusrahoillansa itsellensä jotakin. Tällaiset, jotka muuten ovat aivan loistavat näissäkin kipukoivissa Kuva alla! Se, joka tunnistaa ensin, saa kuivatun viikunan ja papegoija-merkin ,D Tuunaus puuttuu vielä, huom!!! Muahhahahaahhh!

 

 

Vievät, Vincentin armollisella luvalla, tällä kertaa hänen kuvatilaansa!

------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrvenski, kattinkat! En tajuu, mitä toi mami taas hekottelee. Noi stiflat, joo mä hajustuti niitä. Haisut oli joo ihan kohallansa. Ei, en merkannu. Se ois vissii ollu vihoviimene justka. Mutt mä sain hianon uuden paffilaatiko niide mukana. Just semmone, mihi mä mahdu ku mä oikee pungen. Aika vinkee. Mä pungen sinne, kääntyilen ja sitt pungen ulos. Ähhh, mä mikää fläsä oo, lodju on vaa aika snadi >o< Nii, huamasitte, taas uus kissi on saanu hima. Hianoo. Ja eile sitt mä tsiigasi täss, ku mami rinttas jotai. Ei toi nakuttelu mua kiinnosta, mutt jos se rinttaa mä oon heti tsiigaas. Mä en viäläkää oikee tajuu, mist se papru niinku tulee. Ja mite se on aina eri näköst =o Nii ni siin ku mä sitt sittasi ja venttasi sitä raksutust ja omituisii äänei, ni mami sitt sano, ett katto nyt, täss menee mamin, mun ja Pojan lahjotus sinne Hesyyn. Tosi on! Se laitto iha oikeest sinne rahaa. Se sano, ett ainaski yhteesä nii paljo, ku mun kaikkii juttuihi menis puale vuade aikan. Mä en tiädä paljoks se on, mutt jos joku sill saa safkaa tai muute tarpeellist, hyvä! Sitt eile mä saanu mitää ihmisruakaheekkuu, höh. Kissimuanaa vaa. Mamiska duunas jotai semmost haisuvaa jutskaa, jost ei voinu ottaa mitää mulle. No, tänää se lupas, ett sitt fisuu, sitä jääfisuu, mitä mäki voin syädä. Jeee, mä odotan nyt jo! En mä mikää materialisti siis oo, mutt ruaka nyt vaa on kliffa justka. Ainaski jos se on hyvää, yleesä mamin ruuat on. Vaiks se omiisa tunkee niit siblareit ja purveleit, kilii ja kurrii, nii ni se ottaa mun annokse ensi eriksee! Ett tämmöst tänää, zzzzzzzzzzzz. Mä sain äsken mun kalkonit ja napikat, nyt mä otan kunnon aamutirsat. Aamutirsat on melkee parhaat. Toisaalta, päivätirsatki on hyvei. Ja kunnon yäunkot mamin viakus.... Ett niinku yleesä goisiminen ja syämine on parasta – ja sitt lötköttämine ja orjan touhuje tsiigaamine. Nimittäi siin ei välill oo kyll mitää järkee, eiks?! Mutt kaikill kissinkoill – kliffaa pyhien ja heekkuje odotust ja huamisee.

 

----------------------------------------

 

Vincent – minä tiedän, että nukkuminen on tärkeää. Olen vain kade, kun en itse pysty samaan... Tällä viikolla pitäisi viimeistään alkaa laatia sitä tilattua juttua. Huoh - maksettavaan palkkioon nähden työstä tulee iso. Mutta mitäpä sitä ei tekisi nähdäkseen nimensä painettuna, muuallakin kuin rotestilistalla.

 

Päivän slogan: Mikä ei ole varmaa, on todennäköistä!

 

Päivän biisi: Good Times, Bad Times

 

Luettua: Robert Jordan – Käsipuoli, Ajan Pyörän 25. osa – ja tarina päättyy. Vai päättyykö. Juonta en tässä paljasta. Kepeät mullat kirjoittajalle. Odottelen vain vielä kolmen selvitysosan ja epilogin jne. suomentamista (eli täällä siis varmaankin kuusi opusta), mikäli ne nyt yleensä tullaan suomentamaan. Onneksi hankimme Belgarionille koko sarjan englanniksi! Suosittelen kaikille fantasian kavereille – edellyttää kyllä Ajan Pyörän tuntemista kohtuullisen hyvin!

 

                              

 

                         SÖHERTELYÄ SÖNDAAGINA!