VAIHTELEVAISTA, SANO...

 

Ei sitten ikinä hyvin! Ensin laitetaan nököä tulemaan niin, että siihen uppoaa. Sitten aiotaan pakastaa kalikaksi, hrrrl. Tai niin ainakin luvattiin, en ole uskaltanut vielä katsastaa, paljonko Hki-Vantaalla on pakkasta. Siellä on aina sama kuin täällä, joten miksi investoida lämpömittariin *ehhh*. Oikeasti siksi, että miten hvtissä lämpömittarin saisi kiinni metallipokiin? Kysyn vaan – siis jos ei ole ketään avittamassa. No se ei ole tärkeää. Ainoastaan se, miten ihmeessä tänään pääsee töihin... Elän jännittäviä aikoja. Joka aamu saa veikkailla, tuleeko takso ja mihin aikaan, kuinka paljon myöhässä ja onko edes tuttu kuski. On sekin sentään jotakin, siis jännitystä Polkan elämään, hui!

 

Samaa jännitystä on sitten tarjolla myös Varastolla. Naapuriosastolla ei edelleenkään ole ketään tekijää paikalla, joten minulle vain ilmoitettiin, että sieltä tulee sitten hommia. Ihan kiva, näinhän minä arvelinkin. Ettei muka olisi tarpeeksi jo ennestään, kun oman väen paikallaolijat yrittävät puuhastaa pika-pikaa ennen vuoden vaihdetta hommansa pois. Eli kiire, hoppu ja sen semmoista. Eilinen oli kyllä kohtuurauhallista, ehdin jopa lukea lehden :o

 

Kotona ei sitten jaksanutkaan eikä muka ehtinytkään mitään. Olin ja olen edellen susiväsy. Unet ovat jääneet äärivähiksi taas parina yönä. Särky juilii oudosti käsissä ja toisessa koivessa. Lisäksi samat ulokkeet vekkulisti puutuvat. Siihen herää sitten vähän väliä. Jep, jep-jep, ei mitään vikaa, töihin vaan. Eilen jo tsekkasin uuden omisarviksen tietoja. Ei pahus vieköön ole vastaanottia tämän viikon perstaina eikä ensi viikollakaan. Menisi seuraavalle vkolle. Täytyy miettiä, josko menisi ystävällisesti tervehtimään ja esittäytymään *kiero ja pahantahtoinen wirn*. Ei, olisi minulla ihan oikeaa asiaakin, ainakin reseptien uusintaa ja sen semmoista. Ans kattoo tuotakin taas.

 

Mitään mukavaa kerrottavaa ei oikeastaan ole, ei nyt varsin ikävääkään. Taviseloa, normipuuhaa – se on ihan hyvä tällä kertaa. Viikonloppu menee tod.näk. nukkuessa, en ainakaan ole suunnitellut yhtään mitään, minua ei todellakaan ole pyydetty mihinkään eikä minusta ole kapakkiin lähtijäksikään. Kauppa-kirjastokeikan siirsin taas torstaille. Ei minusta ole perstaina tappelemaan ihmisten kanssa jostain garmeista knakki-perunasalado –tarjouksista. Puistattaa ajatellakin. Onneksi on sentään viinijömma jo kotona. Kunhan haen normiruuat ja kissatarpeet sekä kirjat, saa riittää taas meikäläiselle. Mutta seuraava viikkokin on vähän vajaa, voihan vee... Minä kun menen silloinkin perstaiksi töihin, no se ei haita silloin. Luulisin.

 

Hmph, kahvituttaa ja on kova tarvis riipiä mömelöt. Minäpä tästä menen. Todella tyhjä(n)päi(väi)nen postaus, eikö? Muuta ei nyt vaan irtoa. Lupaan tällä viikolla vielä paneutua asioihin huolellisemmin ;D

 

 

 

 

POLKA LUPAA JA LUPAA, PITÄÄKIN, JOS MUISTAA...

 

LUMESSA KOMPUROIVA PÄIVITYS

 

 

Vanha valitus alkaa – ulkona on nököttänyt aivan prleesti! Toivottavasti huoltoyhtiö on saanut edes parkkiksen auki, että takso mahtuu tulemaan. Muuten soitan Varastolle ja sanon, että en huoltopoliittisista syistä pääse työpaikalle. Syynä luonnonmullistukset sun muut, eikö se ole ihan laillinen syy? *ihmettelee*

 

Eilinenkin meni jotenkin ketuillensa. Sellaista pientä puuhastelua eli vähän sitä ja vähän tätä, ei mitään kokonaisvaltaista otetta oikein mihinkään. Epistä. Ei vaan saa aikaiseksi mitään järkevää... alkaa taas miettiä kaikenmoista turhaa ja pähkiä asioita. Ei pitäisi, pitäisi vaan antaa mennä. Leikkiä iloisaa ja ymmärtäväistä, ehkä jopa hauskaa. Ei jaksa. Eikä huvita. Ähh. Vali-vali-vali... minähän sanoin, että tämä päivä alkaa valituksella.

 

Ei ole mitään kerrottavaakaan. Paitsi jos haluatte kuulla, miten Vinski tipahti unissaan patterilta :D Oli se kieltämättä aika vekkulia; kissa makoilee täpöllä unessa tassut roikkuen patterin päällä ja ilmeisesti unissaan yrittää vaihtaa asentoa. Unohtaa missä on ja ryskis-räiskis-kolin-kalin. Hölmistynyt ja harmistunut ilme – ei voinut olla nauramatta, josta taas seurasi hyvin paheksuva kissatuijotus. Tyhmä emo kun ei ymmärrä, että pattereita pitäisi jotenkin levittää.

 

Levityksestä tulikin mieleen, että pitäisi saada hiukset leikattua. Ei kukaan olisi tulossa kaffelle? Ja sitten pitäisi, just, taas pitäisi – hankkia ne valokuvat jonkinlaista henkkaria varten, käydä poliisilaitoksella ym. Milloin minä muka ehdin, siis oikeasti? Seuraavalla lomasella ilmeisesti, en muuten. Ehkä hiinä-ja-hiinä vielä ehtisinkin, mutta en jaksaisi. Koska sieltä ei taatusti ehdi ulos 10 min. aikana, pitäisi käyttää 2 taksomatkaa tai yrittää käydä siellä kauppa-kirjastoreissulla eikä se taatusti onnistu. Että sitä on ihmisellä prle soikoon koivet ja selkä paashana, kun ei sellaista matkaa pysty kävelemään! Mutta kokeiltu on – ei  pysty. Pitäisi vielä yksi muukin, oikeastaan parikin muuta juttua päästä hoitamaan. Ehkä minä sijoitan kaikki ihan reilusti helmikuuhun merkitylle lomalle. Nyt kun otin jo kerta uuden kalenterinkin käyttöön.

 

Voin minä kyllä kertoa ruokajutunkin. Aika hauskaa sinänsä eli söin eilen lounasaikaan vähäiset, tosi vähäiset edellispäivän kevyet jämät. Iltapäivällä iski hirrrrrmuinen nälkä. No, söin pari passionia (lähes ainoat tuoreet hedelmät, joita voi syödä). Sen jälkeen nälkä vain paheni; pari riviä Omaa Suklaata. Nälkä paheni. No ei kun tekemään vadillinen saladoa, ihan siis vihannessaladoa. Jonka jälkeen sain hirmuisen ähkyn. Siis salaatista. Söin ruokalistan kirjaimellisesti täysin väärinpäin! Hyvin meikäläiseen tapaan.... ihme kyllä, tuon jälkeen ei alkanut nukuttaa, edes. Hmph.

 

Päivällä sain pienen vängertämisen jälkeen kaamerankin toimimaan, joten tällaista on parvekkeella.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Päivän slogan: Tyhjiä pulloja tököttää joka puolella kuin pingviinejä Etelämantereella... Onneksi ne eivät ääntele ja liiku!

 

Päivän biisi: Rannanjärvi elää!

  

Luettua: Helena Ferchichi – Vuosi Tunisiassa pohjoisen naisen silmin. Ihan mielenkiintoista luettavaa suurimmilta osin. Tosin leidin näkemykset eräistä asioista poikkeavat ainakin omistani, mutta tämähän on uskon ja muun kysymys, kulttuuripuoli kiinnosti enemmän meikäläistä. Suosittelen Tunisiaista kiinnostuneille, mahdollisesti vieraasta kulttuurista naineille *eipäs ymmärretä tätä väärin!*. Alexandra Salmela – 27 eli kuolema tekee taiteilijan. No jaa, onneksi ei saanut palkintoa, mihin oli ehdolla. Daidellisuuden yritystä, mutta lievää sortumista omaan näppäryyteen. Ja kuka ihme jossain julkisuudessa väitti näiden olevan novelleja???? Tämähän on romaani eri kertojanäänillä. Tosin muistelen itse joskus kirjoitelleeni pikkuisen samanlaista – en, en vertaa ollenkaan tähän. Teemat olivat vaan tuttuja. Lukihan tämän, mutta ei tämä mihinkään listoilleni pääse enkä hyllyyni ota. Suzanne Collins – Nälkäpeli 3, Matkijanärhi. Katniss on joutunut 13. vyöhykkeelle, tilanne on rankka ja tulossa on täysi vallankumous, sota tai mitä ikinä voittekaan kuvitella. Tämän ymmärtääkseen pitää lukea 1. ja 2. osat, muuten tämä ei uppoa. Suositan siis koko sarjaa, sekä nuorille että aikuisille. Tämän voi lukea niin monella tavalla, myös yhteiskuntakritiikkinä... Lindfors, Salo, Pesonen – Dumari; Kohdusta hautaan ja paratiisin puutarhaan. Huhhuhuh – olipas opus. Tämän tahtoo itsellensä. Kolahti aika kovaa, sano. Kaikille, jotka vähänkään ovat olleet kiinnostuneita Handen ajatuksista, tuotannosta, sanoituksista ym. Ja ei, tämä ei ole juoru-perhe-rock’n roll hehkutusopus. Melkein sanoisin, että vuoden pläjäys ja menee hankintalistalle sekä hyllyyn välittömästi, kun saan tämän käsiini. Parempi kuin uskalsin odottaakaan. *taputtaa pieniä karvaisia käsiään* Ja kesken on vielä toinen musiikkipläjäys...

 

 

 

POLKA – SE HUONOMPI VAIHTOEHTO...

 

 

 

 

MYRSKYÄ SIELLÄ, MYRSKYÄ TUOLLA =O

Polkan ajankohtaiset ovat tällä kertaa syntymäkaupunkini listaus huimaksi matkailukohteeksi, käks – kiva, kilti Turkku, älä ny hermostu kummiska.  Mutt kui joku o tommost ollenka keksiny, mää ihmettele kauhhiast!

No, minä ihmettelen kyllä paljon muutakin. Ensiksikin sitä, että edellispäivä tuli nukuttua. Vastaavasti eilen tuli sitten syötyä *örps*. Olin luvannut laatia Belgalle kunnon lounaan alkupaloineen, lämpimine ruokineen, jälkkäreineen jne. ja sen hän sai. Valitettavasti hän ei tainnut ottaa lupausta tosissaan vaan ahkeroi alkupalojen kanssa hyvinkin aktiivisesti (sillejä, kananhävyttömiä, pippurisuolakurkkuja & hapukooria, sienisalaattia, hauki-lohipateeta, graavilohta, salaattia... mitäs vielä...) eli kaveri veti kaksi kierrosta. Kun sitten laittelin uunijuureksia esikypsennykseen, hän todella ihmetteli, tuleeko vielä jotakin. Tulihan sitä, bataatti-porkkana-sipuli-paprika –lohkoja hyvin maustettuna ja kypsiksi uunitettuna, njam! Lisäksi nopeasti paistettua lohta. Silloin alkoi jo tehdä vähän tenää. Kun tuli kaffen aika, ladoin kaikki kakut, tortut ja keksit pöytään. Eipä Belgakaan jaksanut kuin maistaa kahta laatua sekä yhtä suklaata.  Juustoista ei enää puhuttukaan mitään. Nyt huvittaa, koska hän ei ilmeisesti tod. odottanut mitään suurempaa menestysateriaa – kyllä, hyvää oli kaikki. Kakkuja, juustoja, hedelmiä pakkasin hänelle mukaan, samoin yhtä plaatua suklaata. Saa sitten nauttia tuolla lumen saartamassa opiskelijakämpässä. Yhdessä totesimme vaan, että onneksi ei ole tarvis syödä mitään perinteistä jouluruokaa. Se olisi joko jäänyt syömättä tai syöty vain osaksi ja ähkytty vielä pahemmin... Nyt jäi jämiä tämän päivän lounaalle ja osittain huomiseksi evääksi.

Muu puuhastelu jäi eilenkin vain lukemiseen ja juutuupin käyttöön, listojen soitteluun jne. Lukeminenkin oli hyvin musiikkipitoista vielä, nostalgiaa oikein viimosen päälle. Eli enempi ajanviettoa – ei ihme, että nyt ovat silmätkin kipeät, hmph. No, tänään palataan normaaliin päiväjärjestykseen eli normisöndaagiin ja tavispuuhiin. Hyvä juttu! Paitsi taas alkaa arveluttaa, miten pääsen huomenna Varastolle. Töitä on siis odottamassa jo nippu, joka jätettiin lähtiessäni... Käks! Eihän tässä siis muuten mitään, mutta tätä kirjoittaessani ulkona on lumimyrsky. Oikea sellainen!

Eli tänään pääseekin siivoamaan ja tekemään ehkä jotakin järkevää. Nukuttuakin on tullut varsin paljon. Säryt kiusaavat, ei helpoketta. Onneksi Hörhö ei ole soitellut, se tässä vielä puuttuisikin. Eli varsin hiljaista on ollut kaikin tavoin. Onneksi pääsee Varastolle valittamaan!

 

 

POLKA – TUO VALITUSTEN HERRA!

 

MONTA KERTAA NUKAHTANUT - NYT HEREILLÄ!

 

 

Yksi vapaapäivä takana! Ja arvatkaas mitä tämä teki? Nukuin melkein koko päivän, siis melkein. Välillä kävin sen aikaa hereillä, että laitoin apetta itselleni eli niinkin perinteistä kuin riisiä ja fisua kera kasvisten. Njam. Kastike oli erinomaisen hyvää, en nimittäin yleensä harrasta niitä. Nyt vaan oli erilaisia aineksia kokeiluun, joten tein bearnaise-tyyppisen virityksen, johon mätkäisin sekaan tosi vaffaa haisuli-sinihomejuustoa nökkösen sekä rakuunan lisäksi ripauksen timjamia ja aivan hipsauksen cayennea. Jo vain kelpasi erinomaisen hyvin. Jälkkäriksi joulutortendahl ja pala tummaa suklaakakkua (ne työkaverin tekemät). Kelpasi sen jälkeen laittaa astiat likoamaan, pyykki pyörimään sekä itse vääntäytyä Oman Suklaan (se Polka) kanssa lukemaan soffalle.

 

Pysyin hetken vielä hereillä ja taas uni voitti eli tiskattua ja pyykit narulle, sitten sänkyyn. Hörhö heitteli parilla kännipuhelulla ja toivotin hänet huutsin videliin. Tosin siinä välissä kuulin ikävämmänkin uutisen: eräs kaveri on poistunut muonavahvuudesta, heittänyt lusikan nurkkaan, lopettanut tupakanpolton jne. Ikävämpi uutinen, tuli vähän onea olo. Otin hiukkasen häppänderiä ja kuuntelin vanhaa Nurmiota, Doorsia, Leeviä kaverin muistolle. Lisäksi pähkäilin, soittaisinko hänen äidilleen ja / tai kummitytölleen. Sitten ajattelin, että he varmasti oikeasti viettävät rauhallista J:a ja tästä on kulunut jo jonkin aikaa. Jostain syystä sain tosiaan tiedon melkoisesti jälkikäteen. No, tällaistahan se on – ei voi mitään. Laitoin sitten puhelimen kerrankin pois päältä, ihan tarkoituksella. Ei minusta olisi ollut heittämään läppää. Toisaalta pelkäsin alkavani soittaa jollotuskännipuheluita, joita vihaan yli kaiken ja itse niitä soittaessa tulee taas jälkikäteen garmiwa morkkis. Eli menin taas kohtuuaikaisin goisimaan vielä vähän lisää.

 

Nyt myönnän siis nukkuneeni. Jokohan alkaisi olla univelat maksettuina? Joko tänään pirteys voittaisi? Ainakin lounas on tavallista isotöisempi, Belga tulee puolen päivän jälkeen... Tarjolle tulossa siis alkupaloina erilaisia fisuja ja vihanneksoja, aitoja suolakurkkuja hapukoorin kanssa ja muuta pientä herkkua. Pääruokana uunijuureksia sekä pannulla hyvin hätäiseen käytettyä lohta, lisukkeena erilaisia vihanneksoja. Ei edelleenkään kastiketta vaan tsatsikia itse tehtynä. Ei, ei jugurttiin vaan Erheerberin rahka on tässä nro 1, kokeilkaas joskus itse! Suositan. No, tämähän ei kuulu taas tähän mitenkään, mutta vinksuna. Jälkkäreinä kaffetta ja nuita leipomuksia sekä sukulaatia.

 

 

 

 

 

 

Tylsistyttää nämä pyhät, prle. Raatiosta tulee garmiwaa jollotusta, on pakko soittaa koneelta erilaisia valikoimia, hmph. Onneksi on luettavaa. Kirjoittaa pitäisi. Eilen sain yhden puolivalmiin jutun unien välissä valmiiksi ja postattuakin. Edes sen. Argh, ei, ei se stressaa, mutta nujuaa tuolla mielen alimmissa kerroksissa kuitenkin jatkuvasti. Ehkä myös tänään jotakin pientä siis. Puolivalmiina on edelleen ainakin kaksi juttua, joten jos ne saisi valmiiksi – toivoo tämä.

 

Muuten olen sitä mieltä, että huomenna on normisiivouspäivä, normiruiskupäivä ja toivottavasti muutenkin jo normimpi päivä. Alkaa käydä hermoille nämä yhden asian liikkeet. Eikä muuten sen takia, että olen yksin. En vaan pidä minkäänlaisista pakkopyhistä, en päästäisestä enkä edes Vapusta... En pidä yleensäkään edes sunnuntaista. Minä tekisin mieluusti töitä tällaisina päivinä (ja myös sunnuntaina), jos vaihtoehtoisesti voisi pitää vapaata arkena. Ihan totta, olisi paljon enemmän mahdollisuuksia hoitaa erilaisia asioita järkevään tapaan ja käydä oikeasti jossakin.

 

No, mitäpä minun mielipiteeni tässä merkitsee – ei yhtään mitään! *murrr* Taidan mennä keittelemään toiset kaffet, että herään oikein kunnolla. Kaffevajaus on ilmeinen, mömelöt on jo riivitty. Särky ei ole vieläkään talttunut, argh sillekin. Suunnittelin tässä yhteydenottoa uuteen omisarvikseen – ai niin, sain todellakin terveyshoitsijalta uuden nimen, johon ottaa yhteyttä. Josko saisi vastaanottiajan jollekin perstaille, mieluusti iltapäivälle, jolloin olisi näyttää koivet pahimmoillaan ja särkyjen ilmeiset sijainnit todentuisivat kirjaimellisesti silminnähtäviksi! *grauh*

 

Jep, sama harvinaisen tasavihamielinen Polka taas täällä. Viettäkää te mukavampaa aikaa keskenänne, minä tyydyn omaan huonoon seuraani!

 

 

 

 

POLKA – TASAINEN LUONNE, AINA VIHAINEN, VEEMÄINEN JA ILKEÄ!

 

 

HYVIN, HYVIN VÄSYÄ JA KIPEÄÄ PERSTAITA!

 

 

Huh, se on ikäänkuin kovan päivän ilta –fiilis tänä aamuna. Olen nukuskellut pätkissä yön ja puolet aamua. Tosin Hörhön prle häiriköi pariin otteeseen... hmph. Saa tulla sitten myöhemmin tänne, jos ehdottomasti haluaa. Ei sentään aamuyöstä. Ei se kyllä häirinnytkään, koska särki niiiiin prleesti, että olin hereillä vähän väliä. Ei hyvä, ei kiva, ei varsinkaan mukava. Polka ei siis ole kovin hyvässä kuosissa mm. koipien ja selän osalta.

 

Pitäisi varmaan vähän tänään siivoskella ja katsastaa, mitä tarjota Belgalle huomenna lounaaksi. Pyykätäkin voisi. Hoidella viidakkoa, joka näyttää voivan melko kehnosti (lehtiä putoilee). Muuta pientä puuhasteluakin olisi. Lukeakin pitäisi, kirjoittaa ainakin yksi juttu. Syödä itsekin jotakin. Käydä pakkoruiskussa. Että semmoinen juhla tämä meikäläiselle. En, en syö sikakinkkua! Tuolla on erilaisia fisuperäisiä aineksia ja lisäksi vihanneksoja erilaisia, vähän oudompiakin...

 

Mukava työkaveri lahjoi eilen minua tosi herkkutortuilla, jotka on tehty täysin perinteiden vastaisesta taikinasta – njam! Eivät murene, maistuvat hyvältä – tämä tykkää. Lisäksi sain munatonta tummaa suklaakakkua *tsihih*, joka on myös tosi herkkuva. Ja toki hänen bravuuriaan eli kolmen suklaan kakkua. Sitä säästelen huomiseksi. Ei, kakut eivät ole kokonaisia ,D Ei sentään, neljäsosia ja vain muutama torttu. Ei tännekään sentään ihan hirveää määrää ruokaa uppoa!

 

Haa, ja tässä jo parempi aasinsilta siihen, että lahjuksia on tietysti esiteltävä tässä kaikille. Viinipullo oli sievästi piilotettuna näkyviin pussiin, josta vielä eilenkin utsittiin: ”Kuka se oli, joka toi Polkalle lahjapullon????”. No, koska pussissa oli myös löytötähtiä (!!!), kiedoin ne pullon kaulaan – siinä ne näyttävät oikein trendikkäiltä ja brandyteiltä :DDD Eli tämä on selkeästi Neljän Tähden Viiniä – sitä voi juoda meidän kaikkien neljän tähden. Ziitos siis... Rekvisiittana muut juomat.

 

 

 

 

 

 

 

Ja sitten tuli se The Paketti! Täpötäynnä hianosti pakittuja taravoita. Hävetti, itse pakkasin tosi rumasti ja kiireesti. No, sisältö oli sitten vielä hienompaa eli kuvan mukaisesti erinomaisen hyvää kirjallisuutta! Enkä minä ainakaan tiennyt, että Polkalla on myös oma suklaamerkki. Nyt sekin on totistettu, Toverille sinne kiitokset sekä hienoista kirjoista (ja pakkauksista!) että sukulaatista. Tämä on kovasti ilokas :DDD Näitäkin nautitaan myöhemmin. Ei, en taatusti ole avannut edes kirjaa (koska minulla on iso hieno tiiliskivi kesken) enkä varsinkaan suklaata.

 

 

 

 

 

 

No niin, eiköhän tämä ole tässä. Oikeasti olen melkoisen väsynyt enkä taida saada aikaiseksi kovinkaan paljoa. Yritän lääkitä itseäni sopivasti ja nukkua niin paljon kuin mahdollista. Juokaa vinaa, pitäkää kivaa!

 

 

 

VÄSY JA KIPEÄ POLKA YRITTÄÄ TOIMEENTUA!

 

KIIRUSTA PITÄÄ.... KÄKS!

 

 

Kiirusta pukkaa! Illalla tuli äkkiarvaamatta Vieras :O Eli Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista rantautui residenssiini runsaiden eväiden kanssa ja siinähän se ilta vilahti päivitettäessä kuulumisia. Kirjoista puhuessa ja ihmisiä sekä politiikkaa ruotien *muhahaah*.

 

Lisäksi, aivan kuten arvasin, Varastolla kävi eilen puolelta päivin ilmoitus, että naapuriosaston leidi on kuin onkin sairaana *hah, mitä minä sanoin, kts. ed. post.* ja kiirusta riittää niin, ettei ehdi kissaa sanoa. Pitää sanoa se pitkähäntäinen nelijalkainen karvainen otus, joka sanoo miauh. Hoidan siis yksinäni parin osaston hommat, ihan kiva. Tosi kiva, grauh. Turha odottaa järkevää ja herttaista vastaanottoa minun työhuoneessani =I

 

Onneksi roudausreissu sujui kohtuuhyvin eli ei ryysistä enää eikä vielä. Nyt ovatkin koivet susikipeinä, arvatkaas oliko painavaa kannettavaa...

 

Eli valitan, kaffetta, mömelöt ja Varastolle – kiirusta on. Lisää illalla tahi huomenissa. Lupaan, ehkä *kiero wirn*...

 

 

 

POLKA – KIIREESSÄ TULEE, KIIREESSÄ MENEE, KIIREESSÄ NUKKUUKIN...

 

 

Y U L E A, ILOA JA VALOA KAIKILLE!

Yulea, Iloa ja Valoa kaikille – tänään on talvipäivänseisaus. Tai oikeastaan maaginen hetki meni jo klo 01.38. Mutta siitä huolimatta, nyt valoa kohden siis :D Mitäpä minä sitä vastustamaankaan, kukat tarvitsevat ainakin jo valoa sekä ilmeisesti myös kissa. Molemmat vaikuttavat nuukahtaneilta eikä tässä itsekään ihan pirteimmästä päästä ole.

 

Varastolla osa väestä on jo jäänyt lomalle, osa jää tänään, osa pitää ensi viikon lomaa. Minä saan pitää torppaa siis pystyssä, hienoa. Ehkä saisin jopa siivottua ja mapitettua vähän tarpeellista tavaraa. Toisaalta voipi olla, että olen taas sijaistamassa paria osastoa, koska eräällä henkilöllä on tapana sairastella sopivasti viikonloppuihin ja pyhiin liittyen – ilman todistusta. Eipä tuokaan haita, jos ei ihan älyttömyyksiä pyydetä. Siitähän meikäläiselle maksetaan, nimittäin työnteosta. Juu, juu, ihan oikeasti, kyllä minä teen töitä, vammu prle.

Josta hyvin hentoista aasinsiltaa siihen, että jospa tämä vammu yrittäisi päästä mammujen tieltä pois eli lähden tänään töistä aikaisemmin ja ryntään kaupoille. Ei, en ostamaan mitään erityistä. Melkein normiruuat listalla, mutta kas, sitä pitääkin raahata nyt yli viikoksi, just. *huokaus* Ja Vinskille myös. Ehkä jotakin pientä herkkuva myös molemmille. Unohtamatta tietenkään, että myös kirjastossa on käytävä hakemassa jotakin lisäluettavaa. Tuossahan on kolme (-> 3) vapaapäivää kokonaan käytettävissä!

Tästä piti päästä parempaa aasinsiltaa siihen, että olisin esitellyt lahjuksia. Ette kyllä usko, kaamera tilttasi taas, argh. Tarttee uuden kaameran, tuo vanha matolaatikko syö työkseen pattereita. Onneksi sentään ladattavia sellaisia. Mutta kun lataus kestää 12 tai 24 h, on vähän ikävä jäädä odottelemaan. Että ehkä huomenna (jos jotakin on vielä jäljellä – enkä mussuta mitään nyt *nuolee suupieliään*).

Taas täällä nököttää ja naapurikin laitatti itselleen parvekelasit. Taisi kyllästyä kinoksiin (tai minuun, aika nopeasti). Eilisilta meni kuunnellessa asentajan nakutusta ja pörräämistä. Ei se haita, minua siis. Kunhan jorisen joutavia tässä, ei ole asiaa. Minä vain yritän jaksaa vielä tämän viikon ja sitten vähän lepuuttaa. Uni on ollut aivan garmiwan huonoa viimeiset yöt ja säryt vastaavasti tavallista hyökkäävämmät,  juiliminen pahempaa ja koivet nyt jo kehnossa kunnossa. Prletto!

Päivän slogan: Polkan teoreemahan kuuluu siten, että kaikki luvut ovat vodkalla jaollisia!

Päivän biisi: Cool Yule  

 

 

 

Luettua: Esko Salminen & Raila Kinnunen – Toinen näytös. Salmisen elämäntyö haastattelujen perusteella, sisältää myös ensimmäisen osan muistelmista uudelleen. Tämä tykkäsi, hyvin eskomainen tapa ilmaista asiat. Suositan, jos tykkää kaverista ja teatteripiireistä. Murhattu mieli, Kouvolan Dekkaripäivien novellikilpailun parhaan 2010. Tässä oli muutama tosi hieno ylläri, mutta myös paljon epätasaista seassa eli hyvin erilaisia tuotoksia. Silti kannattaa lukaista, ihan vaan opiksi vaikka. Eli maailmaan mahtuu kaikenlaista taravaa. Sitä parempaakin siis. Lasse Lehtinen – Onni suosii rohkeaa, Aholan rakennusdynastian 70-lukua. Ei paha, mutta tätä on kuvattu muutenkin (mm. Ruut) ja paremmin. Lehtinen yrittää ilmeisesti olla lievän ironinen myös itselleen, mutta ei oikein onnistu. Huomattavissa lievää katkeruutta... Silti ajankuvana käypäinen, joskin mielestäni vähän värittynyttä. Idänkaupan vaiheet ja osa kerronnasta on kovin teknisen oloista, kun muuten liikutaan kuitenkin romaanin ehdoilla. Rake Tähtinen – Arvottomat, kaveri jatkaa Ukin poliisin, Petäjämäen tutkimuksien kuvaamista. Taas mukana myös ihmissuhteita ja perhe-elämää. Sinänsä ei kehnompi dekkari, mutta aikaisemmissa oli ehkä vähän enemmän potkua ja juonikin eteni. Tämä menee vähän sosiaalipornon puolelle, valitettavasti. Lisäksi tuntuu, että tässä nyt sosiaali- ja terveyspuolta pyritään syyllistämään ehkä suotta, no, jokainen tekee päätelmänsä itse. Steve Alten – Mayojen testamentti. Jep, se maailmanloppuhan tulee tasan vuoden päästä tämän mukaan eli 21.12.2012 (talvipäivänseisaus siis ensi vuonna). Tämän ennustivat jo mayat, mukana myös avaruusolentoja, outoja tapahtumia, Suuri Paha, ydinsotaan usutusta, tuhoa ja tuhkaa sekä kaveri joka pelastaa kaiken, toki  myös shuurta rhakkautta. Tuota ja joo, tarina toimisi ihan ok, mutta liikaa tavaraa mukana. Valokuvat ja osat tarinasta kohtuullisen autenttisia, josta plussaa. Tosin Dänikenkin melkein toimii paremmin kuin tämä eli yli meneee ja pahasti! Tavinskikoorin oloista kamaa, sano. Peter Leonard – Luota minuun, poika seuraa isänsä jalanjälkiä. Mutta, mutta... liikaa henkilöitä, liikaa tapahtumia ja liikaa hässäkkää – sekavaista lukea, vaikka juoni on muuten simppeli ja ok. Vähän karsintaa ja jämäkkyyttä, jo kelpaisi. Tällaisena vain odottelu- ja taksokirja, valitettavasti. Eeva Rohas – Keltaiset tyypit, novelleja pienistä, tavallisista, välillä ehkä erilaisista ihmisistä ja pienistäkin asioista, joiden takana kuitenkin väijyy jotakin. Mielenkiintoinen esikoisteos tämäkin ja suositan. Novellit ovat kyllä keskenään aika samankaltaisia, mutta ideaa on! Tämä odottaa uutta opusta ja lukee sen kyllä mieluusti.

 

 

 

POLKALLA ON YULE, NOSTETAANPAS MALJAT, JUODAAN KALJAT!