LAUVANTAIN NORMIVÄNINÄÄ

 

 

Kyllä se nyt niin on, että ei työnteko sovi meikäläiselle. Tai ei ainakaan työnteko ja sen jälkeen jokin ns. aktiviteetti. Eilen siinä hemmetinmoisessa höttökelissä lähdin kirjastoon ja kaupoille suoraan töistä. Takso tietysti rutosti myöhässä. Muutenkin pluikasta. Argh.

 

Kirjastossa epäkiva tätsy, joka hätinään suostui hakemaan hyllystä yhden opuksen, ei kauhean ystävällisesti mulkoillen. Muutenkaan ei paljoa kirjoja. Jostakin syystä vihanneksetkin näyttävät olevan kortilla – ihan totta. Joitakin normiplaatuja ei vaan näkynyt! Paleltuneet varastossa tai kuljetuksessa? Ei tiedä, jotain yritin haalia sitten ensi viikoksi.

 

Ja kun vielä jouduin odottamaan paluutaksoa, olikin ehtoo täydellinen. Särki, juili ja ketutti. Oikein kunnolla. Eikä siihen sitten auttanutkaan mikään. Yritin jopa hetken valvoa,  ei jaksanut.. Kirja ja kissa kainaloon sekä unta yrittämään. Särki edelleen ja heräsin vähän väliä. Kävin aamukaffet lipaisemassa, kera mömelöiden tietysti ja sain vähän uusiounta. Sekin oli lievästi järkyttävää: unta Varaston väestä, joka yritti puolipakolla houkutella minua joihinkin pippaloihin, jotka yritin väistää ja taisinkin onnistua.

 

Että semmoista. Ja tämmöistä. Ei kiva, ei mukava, ei hyvä. Jos hetken on parempi, sen jälkeen rangaistaan sitten oikein täpöllä heti perään. Ettei ihminen vaan luulisi, että parempi olo olisi jotenkin pysyvä tilanne. Voi prle sano, ei tänään kyllä jaksa yhtään mitään!

 

 

 

VÄSYNYT JA KIPUISA POLKA

 

YKSIPÄIVÄINEN TYÖVIIKKO ON NANNAA!

Wau, se on niinkuin yksi päivä töitä ja sitten taaaaas vapaata. Mielettömän hienoa, tämä tykkää kovasti! Tosin töitähän siellä on odottamassa, mutta ei sekään haita. Hmph, ja töiden jälkeen normiroudaus, kirjapakettikin on jo odottamassa postissa – kevät on siis alkamassa.

Eipä silti, minulla on ollut oikein viihdykästä! Ystävä rantautui residenssiini keskiviikkoiltana mukanaan kuoharia ja itselläkin oli vielä jäljellä runsaasti juomapuolta. Kälätystä, viiniä, pelastimme mm. maailman, laitoimme noin yleensä ottaen asiat oikeaan eli haluamaamme järjestykseen sekä ainakin minulla oli oikein mukavaa. Kaikkein hienointa oli se, että alko tosiaan vei säryt. Melkein kivuton ilta ja aivan mielettömän pitkä uni (ilman lääkitystä siis!) sen päälle. Kävin kyllä eilen hereillä pariinkin otteeseen eli ottamassa aamulääkkeet, mutta edes aamupalaa ei huvittanut laittaa. Kömmin takaisin sänkyyn vitamiinojuoman jälkeen ja sain vieläkin unta. Uskomatonta! Tosin olihan sitä univelkaa, mutta nyt se on ehkä sitten maksettu taas hetkeksi. Kiitos – oli oikein mukavaa. Ja Imbolcin tienoilla sitten ehkä uusiksi, kun meikäläinen on Oikealla Lomalla.

Niin ja tärkeä tietoitus: hiukseni on nyt leikattu oikein siisteiksi! Muistan postanneeni, että viime keväänä jostain syystä meikäläiseltä lähti hiuksia aivan älyttömästi ja kuontalo meni muutenkin huonoon kuntoon, siis ulkopuolelta, hei! No, silloin ei kukaan ollut niitä leikkaamassa ja nyt ne ovatkin olleet paremmassa kuosissa, mutta latvat hirmuisen harsuuntuneet. Lähtiköhän tuota paikoittain 10 cm, arvelisin. Hienoa työtä keittiösaksilla.... ziitosta siitäkin! Kyllä nyt kelpaa mennä Varastolle kuuntelemaan svinduilua. Eräs työkaveri nimittäin otti taannoin ponnaristani kiinni ja sanoi, että näyttääpäs se vahvalta, mutta onkin tuommoinen luiru. Luirua minä sille vielä näytän, hitsi. Meikäläisellä kun on tyypillinen kotomainen hiuslaatu: paljon hiuksia, mutta ohuita ja hennonlaisia. Ainoa asia, joka minussa on hentoa *nostaa nokkaansa*.

Muutoinkin olen kohtuutyytyväinen myös eiliseen. Sain pari juttua kirjoitettua ja laitettua eteenpäin, ne olivatkin jo vähän roikkuneet tuossa ja häiriämässä meikäläisen ajatuksia. Kolme opusta odottelee tuolla lukijaansa, asiaopuksia siis, joita ei ihan kertaistumalla luekaan. Pitää oikein syventyä asiaan eli luen niitä mieluummin pätkissä ja välillä sitten jotakin muuta. Lisäksi sain pyykättyä kylppärin matot ja käytyä pakkoruiskussa. Laadittua kunnon muonaa eiliseksi. Lisäksi tein vielä tälle päivälle kiinalaista vihannesmättöä, kiinalaista siinä ovat sienet, herneet ja bambunbersot ,D Mitäpä muuta; lueskelin ja kulutin aikaani koneen ääressä, tietenkin. Rauhallista ja mukavaa, ei ihmeempää juilimista edes. Lääkitys oli siis asianmukainen *köh-köh-köh*!

Ja sitten kaikille askarteluihmisille: tehän tiedätte, että Welhotar nyt vaan on rähmäkäpälä. Joten teille täällä oikein vekkuli vinkki upouudesta askartelu-paskartelu –ideasta! Jos innostutte, haluan hetioitis näytekappaleen, hopi-hopi! ;DD

  

 

 

Kuvasta sen verran, että olen kerran jo harkinnut skootterin hankintaa.... olisi se kyllä näky!

Päivän slogan: Kukaan ei ole hyödytön. Aina voi olla edes huonona esimerkkinä.

Päivän biisi: Season Of The Witch

Luettua: John F. Love – Hampurilaisimperiumi, McDonald’sin menestystarina. Olen lukenut tämän aikaisemminkin, mutta sattui nyt vaan mieleen uudestaan. Lisäksi Belga haluaa myös lukea tämän. Tämä nyt on kyllä enempi ehkä hehkutuspuolta eli ei kerrota kaikkea... ja vähän vanhentunuttakin faktaa on. Mutta muuten ihan lukukelpoisa, jos asia kiinnostaa. Sopivaa tai edes vähän kertovaa linksua ei valitettavasti löytynyt tähän hätään. Margaret Atwood – Herran tarhurit, ai että, minä taas pidin tästä kovasti. Maailma erään tuhon jälkeen, viherlahkon kuvausta, mitä kaikkea voikaan tapahtua. On tällä naisella mieletön taito fantasioida ja osua tiettyjen asioiden ytimeen. Suositan! Hugh Ambrose - The Pacific – Tyynenmeren taistelutoverit. No joo, hypähtelevä ja sekava kertomus viiden kaverin kohtaloista II maailmansodan aikaan niillä pahimmilla taistelukentillä. Yltiöisänmaallisuutta jusalaisittain. Kyllä tämän nyt lukee, mutta ei toista kertaa. Ei innostanut hirveästi ja tuo sekavaisuus häiritsi sekin pahasti. Sotakirjallisuusfriikeille. Ja lisää toisaalla myöhemmin. Lisäksi omasta hyllystä pari vanhempaa opusta, jotka kertoivat molemmat arkielämästä 60-70 –luvuilla. Sellaista nostalgista kerrontaa, ei suuria tapahtumia, vaan todella arkisia murheita ja tapahtumia... eli ei sen enempää.

  

POLKA LÄHTEE LEVÄNNEENÄ JA PALAJAA TAAS JO KULAHTANEENA!

PÄIVITYSILMOITUS PÄIVITYKSESTÄ

Tämä ilmoittaa, että tänään on nukuttu ja aloitan vasta nyt erinäisiä puuhia. Päivitys siirtyy siis niinkin pitkälle kuin peräti huomiselle... Ei, ette te minusta eroon pääse, vaikka ehkä niin toivoitte :D

POLKA - HISSAA ITSEÄÄN VÄKISIN HOMMIIN!

ON SE HYVÄ, ETTEI LEHMÄT LENNÄ...

 

 

En taaskaan voi mitenkään väittää olevani pirtsakka (vihaan koko sanaa) saati sitten aikaansaava tahi ”terve”, mitä ikinä sekään pitää sitten sisällään! Nukkumisesta ei vaan tule edelleenkään mitään, ei sitten millään. Melkoiset hiilihangot ym. kivat vempeleet ne herättävät meikäläisenkin keskellä yötä useampaan kertaan. Ensimmäisen kerran jo alle pari tuntia nukahtamisesta, kun yrittää vaihtaa asentoa. Että semmoista.... Ei tekisi mieli lähteä Thaimaaseen, perkele! Vieläkin vetuttaa tuo eilinen ehdotus. Olisi kaveri *vain mies voi olla niiiiiiiin taukki* voinut edes lukea sen postauksen ja miettiä hetken ennen kommenttiaan. No, tuolla mainostyylillä minusta saa vain vihamiehen. Aivan kuten vuodatuskin on saamassa noilla karmeilla bannereillaan!

 

Eli hyvin ei mene. Ei Varastollakaan. Aloin epäillä, että olen taas möhlinyt jotakin, kun ns. yleiskirje kävi käännähtämässä pöydälläni... Paljon mahdollista, kun valvoo ja joka paikkaa särkee, juilii jne. ei välttämättä ihan ensimmäisenä muista tarkistaa poikkeuksen poikkeusta ja sen alaviitteen petiittiä. Niin että, minun syykseni voipi laittaa aivan huoletta – ziitosta vaan.

 

Onneksi huomenna on vapaata. Voi ainakin nukkua uusiounet ja päikkäritkin, jos sattuisi maistumaan. Epäilen, että maistuu. Yleensä vapaalla hyvinkin näin käy. Mitään erityisheekkuja en ole varannut, ihan normimuonalla mennään. Sitten onkin taas perstai ja normipäivä joka tavoin.

 

Jee, tänään ei sentään tarvitse lähteä kaupoille. Kävin eilen himppasen hamstraamassa Serkuissa leipää ja sukulaatia sekä juustoa. Ihan Belgaa varten vaan, hjuu. Belgalla on synttärit ja täytyyhän lapsen saada silloin jotakin kivaa. Ostin sitten paria plaatua suklaata, nektaria, juustoa, keksejä, kuivahetelmiä... olikos vielä jotain ,D No, en minä muuta. Tiedän vaan, että opiskelija ilahtuu, koska hän ei tällaisiin budjetoi kuitenkaan. Ja minä tietysti huolissani, ettei vaan keripukki iskisi...

 

Jotakin iloisaakin aina välillä, kun Toverittaret muistavat wanhaa – Toveritar T. miehineen poikkesi illalla. Sain vekotin & toisen vekotin, jotka yhdessä toimivat jännällä tavalla :O Älkää kysykö enempää, en kerro kuitenkaan. Kirjopyykki siirretäänkin siis viikolla *muahahaaaaaaaaaaaaaah*! Lisäksi sain ihanaa sukulaatia, enpäs olekaan syönyt sitä *ristii sormiaan*, uppevan ovi / kirjatuen ja kissi sai vielä oikeaa kissimaitoa .D  Minä kiitän ja niiaan, Vinski mouruaa lisää heekkumaitova! *pushalit sinne*

 

Mutta edelleenkin postaukseni pysyy mallina maltillinen. Ei jaksa, täytyy saada kipumömelöt ja vaffat kaffet sekä pari tuntia omaa aikaa ennen lähtöä Varastolle. Sinä aikana mömelöt ehtivät vaikuttaa ja saan tosiaan vaatteetkin päälleni. Argh. Milloinkahan saan varattua ajan sille uudelle omisarvikselle? Ei vaan jaksa – sitäkään vähää. Prleen saamatoinen akka, fyi fan vilken fasan.

 

 

 

 

POLKA SE VAAN ON SAAMATON JA HALUTON EDELLEEN!

 

 

 

 

EI TÄSTÄKÄÄN VUODESTA TULE YHTÄÄN MITÄÄN!

 

 

Nyt täytyy myöntää, että olen erittäin väsy, raihnainen ja apea. Sen lisäksi kone väittää, että troijalainen hyökkäilee. No, torjuttu on. Mutta kun tämä prle edelleen myös tilttailee. Kohta voipi olla uuden masiiinan ostokin edessä. Voihan vee!

 

Mikään ei ole hyvin. Väsyttää sikana, mutta ei saa unta eikä nukuttua tarpeeksi. Koipia ja oikeastaan koko akkaa juilii joka paikasta niin, että tekisi mieli vain käpertyä tuonne peittojen, tyynyjen ja muiden väliin koloseen viettämään aikaa. Semmoisessa puolihorteessa, johon nyt juuri-ja-juuri saa yllettyä.

 

Työnteko ei huvita, yhtä kärsimystä sekin. Ei jaksa ajatella. Särkee. On nälkä. Ei ole hyvää ruokaa ja jos onkin, sitä ei saisi syödä. Voi prle, kun pääsisi sellaiseen normiarkiputkeen, ettei erota päiviä toisistaan. Vetuttaa nuo j-koristeet sun muut härpäkkeet, jotka pirullisesti ilkkuvat joka paikassa. Sekä ihmiset, jotka tulevat raikkaana parin-kolmen viikon lomilta; kuka missäkin matkanneena kysellen ja udellen asioita. Olen erittäin epäsosiaalisella tuulella eli erittäin krantusti puhuteltava Welhotar tällä kertaa.

 

Oikeasti, onkohan ilmoihin tulossa taas isompi muutos? Säryt ovat pahempia kuin aikoihin...

 

Lisää mömelöitä, muuten en saa edes vaatteita päälleni. Kaffetta, että saan edes mömelöt alas. Äkkiä!

 

 

 

 

POLKA, ERITTÄIN LAMAANTUNUT JA ÄRSYKEALTIS!

 

UUSI MAANANTAI - VANHAT KETUTUKSET

 

 

 

Joka maanantai sama juttu, nyt jostakin syystä aivan erityisesti: ketuttaa, ketuttaa oikein pahasti. Onneksi ei ole ketään, jolle kiukuta. Aivan varmasti olisin nyt pers.kohtaisesti aika kestämätöntä seuraa. Ei ole minun päiväni, ilmeisesti. Mikään ei huvita, innosta tai aiheuta mitään muutakaan positiivista eloa tänne päin.

 

Varastolla odotettavissa vain töitä. Leidi, jonka piti siirtyä osastolle, onkin lomalla tämän viikon (juu, se alkoi siis heti). Eli normiviikko tulossa. Onneksi sentään torjantai on vapaata! Voisi vaikka kietaista minihuikat keksiviikkoiltana, jos siltä tuntuu. Ja nyt kyllä tuntuu... Upon kanssa on kehityskeskustelu (mrh, sekin vielä) varattu loppukuun puolelle. Siinä ei mikään taaskaan muutu, senhän minä jo tiedän. Eli tod.näk. läpihuutojuttu.

 

Ei, en ole myöskään saanut mitään järkevää tai näkyvää aikaiseksi kotona. Ainoastaan normipuuhat eli pakollinen siivous, eväksien laitto 2 – 3 päiväksi sekä pakkoruisku. Siinähän sitä, aivan tarpeeksi. Onneksi sain jonkun verran nukuttua kuitenkin viikonlopun aikana ja myös lepuutettua vähäsen koipia. Ne eivät oikein ole vieläkään tokeentuneet erilaisista ylimääräisistä ja huonoihin päiviin ajoitetuista  retkistä tuossa väliviikoilla.

 

Jos joku ei sitä usko, päivät muuten ovat aivan selkeästi pidentyneet! Residenssissäni sen huomaa erinomaisen hyvin, koska kaihtimet täytyy laittaa kiinni ihan pikkisen myöhemmin vähän väliä. Että kyllä kai sitä valoa kohti ollaan menossa – kai. Onko siitä sitten mitään iloa, tod.näk. ei. Sitten alkaa taas ottaa päähän tämä residenssin kunto ja muut semmoiset. Hmph. Antaapas olla sitten taas tämänkin jutun.

 

Ja sitten vielä semmoinen pikku juttu, että en todellakaan tule käyttämään ainoatakaan, en siis yhtään ainoaa palvelua, joita tämä prleen Vuodatus mainostaa täällä lokissani tahi muiden lokeissa, prle! Se on ainakin tasavarma juttu. En vaan jaksa siirtää lokiraasuani muuallekaan. Ei jaksu, ei. Ei ainakaan nyt.

 

Ei, minä en keksi mitään järkevää sepusteltavaa tänään. Ehkä minä vain menen riipimään mömelöni sekä keittämään erityisvaffat kaffet. Jospa se siitä...

 

 

 

 

 

 

 

Päivän slogan: Oveni yläpuolella on huoneentaulu, jossa lukee ”Ken tästä käy, saa kaiken itsetunnon heittää!”

 

Päivän biisi: Hän on täällä tänään!

  

Luettua: Juha Vuorinen – Helmiä hanurista. Sitä nämä totta vieköön ovatkin, vaikka olisi lukenut osan aikaisemminkin muissa yhteyksissä. Hulvatonta tarinaa, kuten Vuoriselta aina. Suositan, ei tosikoille! Marilyn Kaye – Valitut 2. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Erityislahjakkaiden nuorien koulutus ja seikkailut jatkuvat... mmm... vähän överiksi menee edelleen, mutta onhan tämä eräs vaihtoehto. Varhaisteinareille lukuhinkuisille varmaan ihan sopivaa. Lievästi moralisoiva ote ei haitanne... Hanna Isoaho – Rebekka. Alku lupaa enemmän eli leidi on psykiatrilla valittamassa siitä, että hän palaa entiseen elämäänsä toisessa ajassa. Sitten siirtyy sinne kokonaan. Ja tässä alkaa mennä överiksi, ei toimi, ei kanna. Liikaa epäuskottavuuksia, ei edes kummittelut sun muut tarinat muuta kuin säälivästi naurata. Valitan. Arto Kuivanen – Ei minulle mitään, tämä olikin sitten viikon omakustanteista paras eli miten turvallinen elämä äkkiä muuttuukin aivan muuksi. Tapahtuma sinänsä on uskomaton, mutta kertomus ja taito sijoittaa sanansa pitävät tämän kirjan raiteilla. Hupittavaa ja osin jännäriäkin. Aivan pikkuisen siis ylilyöntiä, mutta toimii. Tarmo Pyykkönen – Tummanpunaista sadetta. Kaukana tulevaisuudessa alkavat miehetkin saada omanlaisensa vuodot eräällä alueella, ilmeisesti tehtaan päästöjen eli hormonien vaikutuksesta .D Tästähän ei hyvää seuraa missään mielessä vaan lähinnä omalaatuisia mielenilmauksia, erinäisten tarvikkeiden kehittelyä jne. Kelpoisa muuten ja toimiikin, mutta... jokin vähän tökkii? Mikä lie – ehkä tässä nyt tölvitään feminismiä turhan paljon. Nella Koskell – Kiroukseen sidotut, omanlaistaan kauhua ja fantasiaa. Sekaisin afrikkalaista tarinaa ja kotomaan maaseutua. Peto vaanii, Olio tappaa ja vie valtaansa. Suvun kirous ja kaikki. Kun tähän vielä sotketaan teinari- ja aikuisromansseja, on soppa valmis eikä kovin maistuva. Ei täytä fantasian eikä kauhun kriteereitä! Sorry vaan, liian kökköisä ja sotkuinen vyyhti. Barger & Zimmermanit – Hell’s Angel; Sonny Bargerin elämä ja The Hell’s Angelc Motorcycle Club. Periaatteet Helvetin enkeleistä, perustaminen, tyypilliset piirteet sekä varsinkin Bargerin oma elämä. Minä nyt tietysti pidin ja suosittelen muillekin. Tämä oli kyllä jo toista kertaa lukusessa, koska ensimmäisen kerran oli pikalainana ja halusin tarkistaa vielä pari asiaa. Eli kestää hyvin toisenkin lukemisen – ei ehkä herkkähermoisille ja laillisuuden nimeen vannoville, sen verran rankkaa osa tekstiä ainakin on!

 

 

 

 

KETTUUNTUNEENA LÄHTEE JA VÄSYNEENÄ PALAA, SIINÄ KOKO ELÄMÄ!

 

 

IHMETTELYÄ VIIME VUODESTA – JA ARVONNAN VOITTAJAT!

 

Jotkut näemmä tekivät jo eilen tiliä viime vuodesta. Ehkä ei olisi kannattanut (tai en tiedä), siitähän jäi puuttumaan vielä kaikki eilisillan eli ns. juhlinnan mahdollisesti pitkäaikaisetkin vaikutukset saati sitten seuraumukset ,) Minä muuten vihaan juhlia! Jos tässä jotakin summaisin. Omalla tavallani.

Ei nyt mukavaa, mutta siihen viittaavaa:

- osa-aikaeläke hyväksytty (joo, vuodeksi ja kuntoutustukena eli voidaan lopettaakin... ei siis niin hyvää, etteikö siinä olisi jotakin kälmiä takana)

- taksot ovat kulkeneet himppasen luotettavammin (liekö syynä tällainen "talvi")

- olen netissä tutustunut muutamaankin mukavaan ihmiseen, siis vain netissä ,)

- olen kovasti yrittänyt käyttää kaksi ylimääräistä vapaapäivää järkevästi (ei ole vielä ainakaan onnistunut)

- olen tavannut pari ihmistä, joita ehkä voisi kutsua ystäviksi (mutta minua ihmetyttää, ajattelevatko he samalla tavalla – antisosiaalisuus nostaa näköjään taas päätään)

Epistä kaikin puolin tai ainakin jotenkin negatiivista:

- osa-aikaeläkkeen määräaikaisuus (kts. selitys tuossa yläpuolella)

- vieläkään ei ole täysin selvää, mikä minua oikeasti vaivaa (mutta kun spinaalistenoosi diagnosoitiin, ei muulla olekaan väliä – se oli se käytännön näyttö ja kaikkihan johtuu siitä *voi noita lekureita*)

- en vieläkään ymmärrä ihmisiä, siksi minusta tulee aina vain antisosiaalisempi

- en ole päässyt käymään missään, missä olisin halunnut käydä (ei ystäviä avustamassa, tarvitaan nimittäin joku avittamaan, mahdollisesti kuskaamaan jne.)

- lääkitykset eivät vain toimi, joskus hetkellisesti löydän oikean yhdistelmän, mutta seuraavana päivänä se sama ei ehkä pelaakaan...

- nukkuminen on ollut kohta viimeiset 6 – 7 v. yhtä kushemmettiä

Joo, pientähän tämä, tietty – kaikkien mielestä! Eli minä vain kuvittelen olevani sairas (tai olen sairas vain päästäni, kuten jotkut lekurit selkeästi ajattelevat). Mistä hemmetistä nuo saatanalliset kivut sitten oikein mahtavatkaan tulla. Ehkä en siis kirjoita sen enempää. Ei paljoakaan positiivista, ei nyt muuta kuin tämä perusnegatiivisuus eli asiat, joista märisen ja vänisen muutenkin jatkuvasti. Toivon ainoastaan kahta asiaa: Että saisi toimivan lääkityksen, joka veisi kivut. Saisi nukkua yönsä heräämättä kertaakaan. Ei tuo paljon ole, ei. Mutta kohottaisi elämänlaatua aivan uudenlaisiin sfääreihin. En ole siis käynyt ulkona, en edes kaffella, kylässä, matkoilla Hakaniemeä kaueampana tms. vuosikausiin. Olen hoitanut vain aivan pakolliset menot. Nimittäin kipeänä (kun särkee, sattuu ja vatsaan koskee) on vaikea seurustella hauskasti kenenkään kanssa, sanailla hilpeästi eikä pysty ottamaan edes kuppia. Eli ei minusta saa hupaisaa seuraa kuin masokisti! Wau, siinäpä muuten idea. Taidankin laittaa ilmoituksen johonkin S/M-palstalle, kyllä minä sen verran sadistia pystyn leikkimään :D Olisinkohan minä tarpeeksi uskottava *miettii ankarasti*?

No, se siitä eli eipähän ole mitään uutta kerrottavaa tässäkään elossa. En ole juhlinut tätä vuoden vaihtumistakaan. Mitä hemmetin juhlimista siinä oikein on, numerot vain vaihtuvat. Höh, olisi sen sijaan suotavaa MUISTAA se, että ne numerot todella ovat vaihtuneet. Mitä välii... inhottaa taas tuo pihan roska-paskaisuus ja eilinen saakelinmoinen mekkalointi, joka jatkui aamuyölle. En saanut niitä vähäisiäkään unia, jotka kovasti olisivat olleet tarpeen.

Siksi kulutinkin Vinskin kanssa aikaa ja laadimme pienet lappuset, joihin kirjoitettiin jokaisen osallistujan nimi tai nicki. Sitten laput kerättiin kekoon, päälle heitettiin tasaisesti vähän pienittyjä kissaraksuja ja ne laput, jotka Vinski The Great Leader ensimmäiseksi tassullaan kampesi pinosta, ovat voittajia. (Tähän rumpujen pärinää, hurraa-huutoja ja yleistä mekkalaa).

Haluamansa kirjan ovat voittaneet seuraavat osallistujat: PP (joka oli esimerkki esimerkistä ja siis myös voittaja!), Salka sekä Neljän riiviön äiti.

Koska kirjoja on aika paljon, päätettiin kissin kanssa arpoa vielä Vinskin valitsema ehdokas (se oli se lappu, joka Vinski käsitteli eniten, mutta ei jostain syystä ensimmäisenä). Eli Vinskin Suosikki-Ihminen Blögistäniässä on: Ansku :)

Todettakoon vielä kerran, että arvontaa EI ole manipuloitu enkä minäkään tunnista edes kaikkia voittaneita :D Jospa kaikki voisivat laittaa oikean nimensä ja postiosoitteensa meiliini polgara.welhotar kanelipullatähän gmail.com, niin laitan jokaiselle viestiä kirjoista! Onnea voittajille ja mukava, että osallistujia oli näinkin paljon :) Ehkä minä tempaisen saman asian tiimoilta toistekin... pysykää siis linjoilla! Oikein mukava nähdä, että tälläkin blögillä on kovastikin erilaisia lukijoita ja seuraajia, onnekas minä! ;D

Ja mitäpä tässä sen erikoisempaa kuin normaalit päivän puuhat: kursorinen imureeraus, pakkoruisku, taksojen telliminen, evästen laadinta kolmeksi päiväksi, jotakin muonaa lounaaksi ja sitten vain lukemista lisää.

Ähh, Varastopäivät alkavat. Onneksi heti huomenna on omisarvis ja minulla on jälleen painavaa asiaa lääkkeistä ja resepteistä sekä parista muustakin jutusta. Lisäksi näiden kolmen päivän jälkeen jään 1.5 viikoksi lomalle. Juu, ei paha. Toivon, että sen aikana saisi hoidettua ainakin kaksi asiaa, joihin kyllä tarvitaan apua. *hmph, taas – eikö tämä stanan laiska ämmä saa mitään hoidettua itseksensä*...

No, ei tästä tämän enempää! On vaan oikeasti veemäistä ihan aina joutua pyytelemään apuja sieltä tai täältä. Minä suorastaan inhoan sitä, en voi sille mitään. Ja kun minua katsoo, kukaan ei edes usko, että tarvitsisin missään apuja. Voi perkele, sama valitus, sama tarina taas. Minen tiedättekö enää jaksa! En kohta enää edes narista. Olisi paras, jos nyykähtäisin vain hiljaa jonnekin pois kiusaamasta muita.

POLKA, JOKA ON JOISSAKIN ASIOISSA AVUTON, VAIKKEI USKOISI!