POLKA LEIKKII LEPOPÄIVÄÄ...

Tunnetustihan Welhottarella on aina aikaa töissä, kiiruksen keskellä, puuhastaa kaikenmoista  joutavaa netissä. Eilen sitä innostui sitten testailemaan taas. Uusi Musta tarjoaa mielentilatutkimuksen ja tottakai,

Olen parantumaton hippi.

"Olet valitettavasti menetetty tapaus eikä toimivaa hoitoa ole. Kärsit kroonisesta hippeilystä, joka aiheuttaa mm. verenpaineen akuuttia nousua pikkuasioista ja kummallista vimmaa tarttua yhteiskunnan epäkohtiin. Kyttäät lähipiirisi kulutusvalintoja, järjestät mielenosoituksia, kirjoittelet yleisönosastoihin "epäoikeudenmukaisuuksista", soittelet päättäjille etkä epäröi aiheuttaa kohtauksia julkisilla paikoilla. Olet yksinkertaisesti vaaraksi talouskasvulle ja monikansallisille yrityksille."
 
Kokeilkaas piruuttaan, tää on hauska ja mielenkiintoisa samalla - kuten koko sivustokin! ;D Suositan lämpimästi...

 

Muuten eilinen menikin hemmetinmoisessa kiiruussa. Ensin heti aamusta töitä, sitten kehari Upon kanssa. Tyydyttävä homma, luvassa ehkä myöhemmin lisää jotakin kivaa pientä ja sen jälkeen ehkä lussaa eli lisää liksaa – kuitenkin se menee ensi vuoden puolelle. Mutta muutoksia kuitenkin arvattavasti tulossa. Ei paha, ei. Lisäksi sain vapautuksen eräästä tapahtumasta ihan virallisesti sekä Upolta että isommalta päälliköttäreltä. Hienoa, ei tarvitse edes hankkia lääkärintodistusta, jään päivystämään. Mikäs sen parempaa, ymmärsivät jopa asian ihan ilman kummempia selvittelyjä :O Olin melkein äimänä käki. Josta jatkoin taas rauhassa kiireellisten juttujen puurtamista kasaan ennen lähtöä, kiire siis tuli – kuten aina...

 

Taas takso oli kivasti myöhässä ja hoppu tuli. Onneksi kaupoista olivat haluamani tavarat osittain loppu *prle*, siis hei, tavallisista kaupoista mm. ei löytyny taateleita (paitsi sokeroituina, miksi ihmeessä tämä kysyy?), ei kunnollisia paprikoita, vihannespuoli jäi muutenkin vähän kulahtaneeksi esitykseksi. Fisukin oli kehnon näköistä, ostin sitten kylmäsavutofua ja kevätkääriksiä. Josko niistä tekaisisi lounaksen, siis jommasta kummasta... Kuitenkin oli kaksi kassillista muonaa ja kirjoja sekä selkä aivan hemmetin poikki! Selkä ei tykkää kauppapäivistä alkuunkaan, kurkottelu hyllyille, alas tai ylös, kärreihin ja muualle aiheuttaa karmivia kipuvihlomisia ja kramppeja, byääääh! Koivetkaan eivät tykänneet olostaan yhtään. Eli kotoon tultua äkkiä väli-iltapalaa ja kaffetta sekä hetkeksi pitkällensä kirjan kanssa. Hiukka helpotti, mutta ei paljoa. Tänään onkin pakko ottaa relaa ihan rauhassa. Jos vaikka saisi pari juttua alustavasti jossain vaiheessa kirjailtua muistiin.

 

Muuten The Vieras saattaa poikkelehtia, Belga ehkä tulee lounaalle. Siinähän se päivä jo meneekin. Viikon ainoa lepopäivä! Auts, pyykit täytyykin mennä laittamaan kasaan ja kohta pyörimään. Toiset aamukaffetkin tahtoo – tuli katseltua taas mielenkiintoisia uusiounia jonkun aikaa ;D

 

 

 

SE ON LEPOPÄIVÄ, JOS MINÄ NIIN SANON –POLKA!

 

 

 

SAKAALIN SIELU – VERENIMENNÄN JÄLKITILAA...

 

Buduaarin innostamana tein minäkin sitten Minkä eläimen sielu sinulla on? -testin. Aivan, selvähän se - olen hyökkäävä sakaali: ”Sielusi on hyökkäävän sakaalin. Kenties sinua on joskus pahoin loukattu, etkä luota ihmisiin: sinä puolustaudut mieluiten hyökkäämällä. Huolehdit omistasi tunnollisesti, eikä sinua aina ymmärretä luonteesi vuoksi. Yritä olla pehmeämpi, niin ihmiset näkevät kovan kuoresi alle ja oppivat tuntemaan sinut!”
 
Niinkuin minä en olisi tuota arvannut ja tietysti oma ääntelehtimiseni muka-nauraessani (oletteko kuulleet minun nauravan?) on varmasti lähellä sakaalin ääntelehtimistä. Että näin se on totistettu, sano. Tuollainenhan minä oikeasti olen, kyllä!
 
Josta päästään mukavasti Arvaustalon verenimentään. Muuten ihan ok, mutta olivat minulta kysymättä vaihtaneet labran odottelutiloja. Nyt kuulin kuiskauksena jostain kaukaa nimeni ja aloin huutaa, että  o n ,  P o l k a   o n  täällä. Pääsin sitten kuitenkin nopsasti, vaikka "pitäisi olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan"... Perkele soikoon, sisäovet ja aula olivat kiinni ennen klo 8:aa ja jouduin kiertämään hankien kautta koko talon. Niin, jalassa vain Crocksit, tietysti! Terveellisesti ulkoillen ja tupakoiden siis kävelin ja että sattui mielenkiintoisesti. Jätin piruuttaan aamulääkkeet ottamatta (niissä on yhteensä reilusti laktoosijohdannaisia) ja kuvittelin pärjääväni. Kyllä olin muuten aivan helvatin kipeä ja raihnas, ai että, riipoo vieläkin. Ei siis ajatustakaan lähteä PanaDOLin voimalla töihin, jestas! Tuloksista ei tietoa, taidan tänään laittaa viestiä mahdolliselle uudelle omisarvikselle tai työtervikselle - saavat soittaa minulle tms. Ja jos joku sattui katsomaan eilen Nelosen uutiset, siellä oli tietoa kivusta ja kipupotilaista – Suomi paini hyvin kehnossa kastissa siinä seurassa, aiivan!!! Toivottavasti asiasta on tänään myös muissa tiedottimissa.
 
Muuta mukavaa? Tänään kehityskeskustelu, ei, minä en halua olla kehitettävänä enää. Juu, tiedän jo mitä sanon: haluan kehittää omaa osaamistani ihan tässä työssä, koska toimenkuva on muuttunut. Jos sillä saisi olla tämän vuoden rauhassa. Mieluusti lähtisin taas opiskelemaan työn ohessa, mutta nyt on kyllä niin, että kunto ja taksopolitiikka ei anna periksi. Jollei sitten Varasto maksaisi ylimääräisiä normitaksoja ja sitähän se ei tee. Minun pitäisi olla ns. oikeasti vammainen. Minähän en ole. Että jospa vaikka tällä kehitettäisiin enkä pyydä edes lisää liksaa. Tosiasiassa minä olen ihan suht tyytyväinen liksaani nyt, koska yleiskorotukset ovat varmaankin tulossa. Se menee, mikä tuleekin. Jömmaan voipi jäädä 10 - 20 juuroa, sinne salarahastoon toisinaan -> salarahasto elukkatohtoria ja muita harvinaisempia menoja varten (sisällä myös luottokortti, Polka - UNOHDA SE!!!).

 

 

 

 

 

Ai niin, toki tänään taas kirjasto- ja kauppareissu. Ei erikoista, tavishommaa taas. Kirjastossa vain vähän noudettavaa, koska uusia opuksia on tullut niin vähän. Josta hirmuisen kepoista aasinsiltaa siihen, että olipas äldemukavaa postia eilen: ihana kirja *pus* sekä monta pientä kirjaa hassussa muodossa, joista molemmista lisää myöhemmin ja toisaallakin ,D Tämä tykkäsi kovasti ja kiittelee kahta pienempää (no, joooo) kustantamoa tästä annista eli optiosta. Mukava viikonloppu ainakin lukemisen osalta tulossa. Appeista en osaa sanoa mitään. Josko Belgalle kevätrullia tai jotakin kiinalaista? Savutofu olisi myös omasta mielestäni ihan namia? Vihanneksia tarvitaan säkeittäin, kaikki on taas loppu :O
 
Päivän biisi: Söpö hiljainen (koska se kuvaa meikäläistä niiiiiin hyvin *muahahahhaaaaaaaah*)
 
Päivän slogan: On hauskaa olla ehkä odotettu ja jättää menemättä...
 
Luettua: Jari Nenonen – Peipallopää, piti ihan tarkistaa, onko tämä yhtä idioottimainen opus kuin edelliset. Ei ihan ja ylläri, tämänhän luki nostalgiamielessäkin. Tosin naisia pistettiin alta lipan monessa kohdin, ei-hauskoja sattumuksiakin löytyi, sellaisia, joille piti muka-nauraa. Ei naurattanut. En suosittele kuin tuon ajan biiseistä diggaaville eli 1970-luvun lopun nuorisolle! Anne Wiazemsky – Nuori tyttö, tiedän, tästä olisi pitänyt pitää daideellisessakin mielessä, mutta jokin mätti meikäläistä enkä tiedä mikä? Jonkinlainen Lolita-asetelma kasvukertomuksena? Jokin... ähhh. Pitänee palata asiaan, hyvän kirjallisuuden ystäville, ehkä? Riitta  Väisänen, ulla Järvi, Lea Geselle – Hilmapäivät, vertaistukea vaihdevuosiin. Hupikasta todellisuutta hilmailusta ja niiden ilmestymisestä tai sitten ei, avusta tai sitten ei, kokemuksista jne. lääketieteen edustaja myös mukana. Ihan hyvä esitys, tykkäsin! Lea Geselle & Riitta Väisänen – Miss Euroopan reunalla, tämä oli pakko lukea edellisen jälkeen. Kepoisaa elämänkertaa siskosten vaiheista, eikä aina niin kepoistakaan. Ihan luettavaa peruskauraa, ei kehnoa kuitenkaan! Esajuhani Seppänen – Huppumies, skitsofreenikon tarina. Kirjoittaja sairastui skitsofreniaan jo nuorena ja osa elämää jäi elämättä. Pitkä sairaalakierre, hurjat keskustelut Huppumiehen kanssa ym. käydään tässä läpi katkeran ja ihmettelevän omaehtoisesti, ainakaan kaunistelematta pätkääkään. Ehkä tarkoituksella osa kirjaa on hieman rosoista, olisiko juuri sairasteluaikojen kuvausta... pieni editointi ja oikoluku ei olisi tehnyt pahaa tällekään. Kaikesta huolimatta, sairastaville, tervehtyneille, vertaistueksi, läheisille myös erittäin suositeltavaa luettavaa siitä, miten eri tavalla asiat ja maailman voi kokea! Sakari Salo – Kotihengettären valssi. Alku ihan ok ja pitää jopa mielenkiintoa vireillä, mutta sitten mentiinkin metsikköön. Ei vain kulje, ei. Dharmaa ja rhomandiikkaa kaiken muun pähkäilyn ohessa, jotenkin epätasaista tekstiä – kuin kahdesta eri opuksesta yhteen ympätty. VeePee – Ja jukeboksi soittaa. Baaritarinoita ja istuntoja kavereiden eli kantisten kesken, lopussa aina teemaan sopiva biisi (kuten tässä lokissakin). Omalla tavallaan karua kertomaa, hupitusta ja vähän hmm... erotiikkaakin kyläbaarissa ,D Ei paha, muttei nyt mikään suurteoskaan! Todellisuudesta toiseen – maailman ensimmäinen Twitterin avulla luotu romaani. Kannattaa lukea koko taustoitus, ehdottomasti! Eli aika hyvä näin toteutetuksi opukseksi, suorastaan ihmettelen. En muuten antaisi näinkään hyviä arvosteluja, juoni kulkee ja homma toimii, vaikka käytössä on vain rajallinen määrä merkkejä ja lyhyt aikataulu, sitoutumistakin tämä vaati ym. Kunniakas kumarrus – lukekaa pois vaikka kuriositeettina!  Henry Miller – Ystävien kirja, ystävät muistelevat Millerin lapsuutta ja nuoruutta. Ensiksikin; lukijan pitäisi jo tietää jotakin Milleristä ja teoksista ennen tämän lukemista. Minä kyllä pidin, kovastikin sekä odotan lisäosia. Eli tästä miinusta, olisi kannattanut julkaista koko satsi yksien kansien välissä. Mutta näinhän sitä voipi rahastaa taas... argh. Muuten mainiota kerrottavaa, tosin iso osa on tuttua jo muuta kautta ainakin meikäläiselle. Mutta suosittelen siis kaikille! Ja toki, kaiken taiteen sääntöjen mukaan jätän kertomatta jokusen opuksen nimen – ihan eräiden kiusaksi.

 

 

 

 

PERSTAI-POLKA LÄHTEE – KYLLÄ SE SIELTÄ ILLALLA TULEEKIN!

 

PS: Kyllä sitä tänään osaa arvostaa taas kunnon aamukaffetta oikeaan aikaan :D

 

 

 

 

 

 

TOIVOTONTA TORSTAITA

 

Täällä muuten on aivan hemmetin janoinen ja lievästi nälkäinenkin Polka, tere taas! Tänään on nimittäin ne kohkatut labrat. Juuei, ei yleensä esim. viikonloppuna ole mitään tarvetta syödä tähän aikaan. Hyvin ehtii myöhemminkin. Mutta annas olla, kun on pakko olla syömättä 12 h ja juomatta 10 h, jovain tekisi mieli koko ajan pupeltaa jotakin varastoon jo illalla *hah* ja samaten on nyt kiljuva nälkä. Yleensä syön aamulla, mutta en mitenkään järkyttävän paljon. Senkin tavan opettelin lääkityksen takia, ettei tyhjään vatsaan ottaisi ärsyttäviä mömelöitä, ettei joutuisi syömään mömelöitä, jotta voisi syödä mömelöitä, juu nou.

 

No, siis sekin jo ärsyttää. Lisäksi ärsyttää koko eilinen päivä, joka taas meni jotenkin ketuillensa. Varastolla kaikenmoista outoa liikkeellä erinäisistä uudelleenjärjestelyistä lähtien. Tupakkahuone suljetaan – ei haita, minä voin mennä ulos. Mutta että jotkut (siis eri ihmiset eri haisuista) ovat valitelleet, että käytävillä haisee mausteet / valkosipuli / kala / yleensä. Ilmeisesti tämä harhaanjohdettu ja alipalkattu kansaosa eli lämpimiä eväitään apehtiva köyhälistö dunkkaa kermaperseiden mielestä! Samat leidit itse syövät pari palaa hajutonta ja mautonta leipää ja kupin kahvia. Tai hakevat hirmuisen hintaisen pienen ”salaattiannoksen”, argh. Pirulauta, meinasi eilen katketa parin työkaverinkin pinna. Itse ehdotin, että voisin laatia viikonloppuna jättikattilallisen kukkakaalimuhennosta ja sitä voisi lämmitellä kimpassa pitkin ensi viikkoa. Olisi varsin mehuisat tuoksut tarjolla! Että voivat olla pienisieluisia, mutta vastaavasti puolestaan suurituloisia ihmisiä. Ilmoitin välittömästi, että siinä tapauksessa lähelleni ei saa tuoda sitrushedelmiä (alan aivastella niiden kuorimisesta) eikä myöskään paistettua lihaa (öklöttää muuten vaan) eikä keitettyä läskiä tms. ;D Saas nähdä, miten tähän reageerataan. Mielenkiintoista tämä työelo pitsiniskain seurassa.

 

 

 

 

 

 

Lisäksi oli osastomiitti, joka kestikin tavallista pidempään. Jouduin poistumaan kesken... perskeles, Upo olisi voinut varoittaa, että siellä menee pitkään. Olisin ihan hyvin voinut muuttaa taksoaikaa. Taidan sanoa asiasta kehareissa huomenna! En siis tod. ole ikinä kieltäynyt mistään iltapäivän myöhemmistä hommista tai miiteistä, jos siitä on ilmoitettu riittävän ajoissa. Tässä on katsokaas semmoinen hauska juttu, että jos minä perun matkan tai siirrän sitä vasta 20 min. ennen takson tuloa, matka menee – siis se merkitään käytetyksi! Ikäänkuin sakkoa siitä, ettei muka itse ole tiennyt asiasta. Pirunmoista, mutta ymmärrettävää tietyiltä osin. Toisaalta, en minä siinä vaiheessa vielä tiennyt, mitä Upolla on miitissä takataskussa eli tämän laitan nyt hänen viakseen. Eli aivan hemmetin noloa poistua kesken kaiken sihteeröimästä miittiä, ähhhh.

 

Mitäs muuta – no tänään voisi hakea sen ison opuksen taas postin itaalovastineesta. Tiedän, mikä kirja minua siellä odottaa, mmmm... Kiva, oikein kiva. Kirjaston tarjoomukset tässä vaiheessa vuotta ovat melko kehnot, ehkä lisärapoa huomenna. Nyt ei jaksa edes vääntää luetteloa.

 

Jotenkin painaa nämä pitkät viikon ja työpäivät, lyhyet ja inhottavat yöunet ja kaikki sellainen. Ei millään jaksa mitään, vaikka viikonloppuna ei olekaan mitään pakkotekemistä! Turha yrittääkään olla spontaani tms. Tahtoo vain nukkua, mieluusti uusiounia ja päikkäreitä, silloin kun uni on tuloillansa. Yleensä se nimittäin ei ole.

 

No, tästä se taas lähtee. Menen tekemään itselleni pari leipästä evääksi aamukaffen kanssa, jonka tulen tänään nauttimaan vasta Varastolla klo 08.15 tienoolla! Labra on siis klo 7.55 ,D Kyllä minä sieltä äkkiä pois pääsen, jos vaan koivet kestävät – laitan vielä kaffet jäähtymään ja leivät framille. Mitenkähän tässä pärjää siihen asti ilman lääkitystä? Retorinen kysymys, helkkarin huonosti. Josta tulikin mieleen taksoasiaa; sos.virasto lähetti asiakaskyselyn matkapalvelun käyttäjille ja toivoi vastauksia sähköisesti tietyssä osoitteessa. Menin osoitteeseen ja ihmettelin: ei mitään, ei linksua, ei... Ilmeisesti se tulee vasta 24.1.2011, kuten paperiversio sanoo kyselyn olevan voimassa. Tuota, mitenkähän sitä olettaa automaagisesti, että jos kysely lähetetään paperilla ja 2. luokan kirjeenä, se olisi kyllä jo samaan aikaan netissä vastattavana? Huonoa organisointia, minusta. Mutta olkaa toki huoleti – ilman muuta *muhahahaah* tulen vastaamaan kyselyyn hartaasti pohtien, puhdikkaasti ja tervehenkisesti asioita myös palvelun toimittajan kannalta miettien.....*köh-pärsk*

 

 

 

 

NE TULEE JA IMEE MUN VERET –POLKA TÄSSÄ, HEIPPA VAAN!

 

 

POLKAN PÄIVÄAIKATAULUTUS =b

 

Tänään minä voisinkin kiusata teitä Polkan The Aikataululla! Koska minulla ei ole mitään ihmeellisen radikaalia kerrottavaa ja huomisaamu on silkkaa tushkaa ja ankeutta, nauttikaatten tästä tällä kertaa – oikein täpöllä vieläpä.

 

klo 03.00 tienoilla Polka viimeistään heräilee oikein kunnolla ylös ja alkaa raahata itseään kylppäriin sekä herättää samalla myös koneen

klo 04.00 mennessä Polka on keittänyt vaffat kaffet, käynyt tupakalla, riipinyt pakkomömelöt, syönyt kaksi kappaletta tummaa, kärtsättyä leipää, päällä juustoa, sinappia, tomangia, basiliskoa ja tandoor masalaa sekä juonut 0.4 l vitamiinijuomaa (monivitamiini ja magnesium) sekä käynyt vielä toisellakin tupakalla; päivitys on tehty!

klo 05.00 mennessä Polka on jo saanut vaatteet melkein kokonaan päällensä, katsottua tärkeimmät viestit, ruokittua kissan ja korjattua jätökset sun muut kissapuuhat, käynyt taas tupakalla

klo 06.00 mennessä Polka on syönyt kupillisen maustamatonta jugurttia, jossa on ollut ainakin yön yli muhimassa kuivattuja hetelmiä erilaisia (luumuja, taateleita, aprikooseja, rippaus onemaa ja mausteena joskus kamelia ja karmedummaa)

Ja aina välillä hetken herpaannus, taas on kädessä kirja ja se ”lepää soffalla” kun ei muuten muka jaksa... särkee, juilii, väsyttää

klo 06.15 tarkastus, että eväkset, reissukirja ja muu tarpeellinen on mukana, kissan loppupaijatus, ulos ovesta ja odottamaan taksoa

Takso tulee jossakin vaiheessa, Polka seisoo ja odottaa, on kylmä – aina!

klo 06.30 – 6.55 riippuen takson tuloajasta ja ajoreitistä Polka on Varastolla ja aloittaa työt, radio ja kone päälle

klo 07.30 Polka hipsii kaffehuoneeseen keittelemään työaamukaffet

klo 07.45 Polka hakee iiison hienon uuden mukinsa täyteen kaffetta, särpii sitä ja lukee samalla päivän uutimet netistä

klo 08.00 Polka lähtee työtupakalle

Töitä ja omalaatuista vääntelehtimistä, pähkäilyä ja jahkailua, nettailua kenenkään huomaamatta, kommentointia ja muuta mukavaa; särkee, juilii, väsyttää

klo 09.00 Polka lähtee taas tupakalle

Töitä ja ahdistusta, kellon vilkuilua, salamyhkäisiä toimia (töihin liittymättömiä)

klo 09.50 viimeistään päivälääkitys, että taas jaksaisi, paaaljon vettä ja tupakalle

klo 10.30 lämmittämään eväsmuonaa kaffehuoneeseen, viimeisimmät poistuvat aamukaffelta ja toivottelevat hyvää huomenta – Polka katselee kärttyisästi ja hamuaa päivän lehtiä eteensä ruuan pyöriessä itsekseen mikrossa... Sitten se apehtii, ruoka haisee pahalle (valkosipuli, mausteet & yrtit), juo vettä lisää

klo 11.00 Astioiden tiskaus, kaffetta mukaan huoneeseen ja tupakalle

Töitä ja paljon, pingertää viimeisen päälle, vilkuilee lokiloita

klo 12.45 Tupakalle ja ehkä luraus kaffetta

Töitä edelleen, valmistautumista pöydän saattamiseksi lähtökuntoon, jälkien siistimistä, viherviitakon perushoito; särkee, juilii, väsyttää

klo 14.30 Polka poistuu sanomatta kellekään mitään, vie omat postinsa lähtökaukaloon ja menee odottamaan taksoa, joskus Serkkuin kautta

Takso tulee milloin tulee ja kulkee mistä kulkee...

klo 15.00 – 15.20 Polka saapuu jälleen armaaseen kotoon

klo 15.30 kissan ja residenssin kokemien vaurioiden tarkistus ja korjaaminen, kissan astioiden tyhjennys, täyttö, muonaa jne. Myös itselle salaattia tai soppaa, samoin evääksi. Suihkuun, että hiukset ehtivät kuivua ennen nukkumaanmenoa.

Kirja kulkee tässä vaiheessa mukana, jopa kaksi... särkee, juilii, väsyttää

klo 17.00 kotihommat hoidettu, astiat sekä Itte Minä tiskattu, kone viimeistään auki, viestien tsekkaamista, laskut maksuun, mahdolliset iiPein tsekkaukset, kaikkea muuta harvinaisen tärkeää hoidettavaa; välillä käytävä tupakalla sekä lipaisemassa pari näkkäriä ja / tai jotakin heekkuva

klo 19.00 mahdollisesti katsoo jotkut uutiset tai sitten ei, lisää lukemista ja kirjoittamista, huomisen lokipäivityksen pohjan laadintaa, jos on hinku päällänsä – ainakin lisää lukemista

klo 21.00 Polka viimeistään ottaa iltanapikat, vaihtaa yöpaidan päällensä sekä kapuaa sänkyyn kuuden tyynyn, kolmen peiton, parin pehmolelun sekä kirjan kanssa. On unohtanut silmälasit ja kännikän, palaa hakemaa ne. On asettunut juuri lukemaan, kun kissi vielä kakkii... Menee tyhjäämään laatikon ja hoitamaan hommat. Yrittää lukea vielä lisää. Jossain vaiheessa kissa hyökkää myös nukkumaan. Jos Polka on jo ehtinyt nukahtaa, kissi herättää tunkemalla kuonon suuhun ja selittämällä jotakin äärimmäisen tärkeää.

klo 00.00 – 01.30 Yleensä suhteellisen rauhallista unta; ennen tätä ja tämän jälkeen satunnaisia lyhyempiä ja pidempiä heräilyjä; kipuja, juilimista, kramppeja, huutoa, pervoja uneja tai painijaisia

 

No niin, ottakaas tästä nyt kopio. Voitte sitten aina seurata, mitä  m i n ä   juuri nyt teen, kun te teette jotakin kivaa ja historiallista / tärkeää / ihmiskunnalle merkittävää / järkevää. Tästä siis huomaatte, miten hienoja ja fiksuja te olette! Kannattaa käyttää tätä apuneuvona, jos oma elämä tuntuu köyhältä, vastenmieliseltä tai mitäänsanomattomalta ,D

 

 

 

 

 

POLKA, HÄN JOKA ELÄÄ AIKATAULUNSA MUKAISESTI!

 

 

POLGA TUNNUSTELEE =b

 

 

Haaste tuli siis Reineltä, täältä!  Seitsemän tunnustuksen haaste. Minähän täällä olen tunnustellut *hihihiiiiiih* kaikenlaista jo, ainakin omasta mielestäni. Mietinkin, olenko kertonut ihan, ihan kaiken...
 
Ensin ajattelin, että en vastaa - tai ainakin tarvitsen mietintäaikaa. Ettei aina menisi marisemiseksi. Yritän siis olla marisematta, mutta se on ihan hemmetin vaikeaa!
 
1. Minulla ei ole koskaan ollut kuin yksi tai kaksi ystävää. Tuttuja toki, paljonkin. Kavereita, ehkä joitakin. Mutta ystäviä se yhden käden sormilla laskettava määrä. Ja näiden ystävien puolesta olenkin sitten valmis tekemään mitä tahansa! Annan vaikka paidan päältäni, viimeisen 20 eurosen - jos ystävällä on suurempi tarvis johonkin.
 
2. Edelliseen liittyen, pahinta mitä tiedän, on se, että ystävä pettää. Enkä tarkoita nyt "pettämistä" mitenkään hmm.. sellaisessa mielessä. Pettää luottamuksen. Pettää lupauksensa. Pettää tekemällä jotakin täysin käsittämätöntä. Näin on loppunut parikin omasta mielestäni harvinaisen hyvää ystävyyssuhdetta. Siksi olenkin entistä varovaisempi siinä, kuka oikein pääsee tuntemaan minut oikeana itsenäni. Ehkä liiankin tarkka.

 

3. Olen välillä liian kriittinen (ja itsekriittinen). Pitääkö selittää, vai saako vaan pissata.

 

4. Pelkään lentämistä isoilla koneilla, lennän vain pienessä sievässä. Pienkoneessa ei pelota yhtään. Todennäköisyys pienkoneen tipahtamiseen on kai aikalailla suurempi, mutta kuka sitä nyt todennäköisyyksiä laskee! Eli – jos pitää lentää, mitä tahansa alkomahoolia ja kohtuurunsaasti vielä. Muuten tämä ei lähde mukaan...

 

5. Olen vähän turhankin kiltti, vaikka täällä tietysti muuta uskottelen kovasti. Oikeasti, siis muita kohtaan, olen kiltti (no tuota, onhan sitä  i h a n  pieniä poikkeuksia!). Tunnollinenkin, säntillinen, siis niuhottaja -> kts. seuraava.

 

6. Olen joissain asioissa hirmuisen pikkutarkka (ei syömäkelpoista ruokaa roskiin!), joskus taas millään ei ole mitään väliä (viina on aina hintansa väärti!). Tämä yltää myös päivien aikataulutukseen ja muihin  i t s e  suunnittelemiini asioihin. Jos ne eivät menekään niin kuin minä olen suunnitellut, ei kyllä hyvä heilu...

 

7. Minun on hyvin vaikea muuttaa mielipiteitäni tietyistä asioista. Saahan sitä aina yrittää, mutta...

 

Kävisivätkö nämä tunnustuksiksi? Mitään raflaavaamapaa en oikein keksi tai sitten se olisi jo niin raflaavaa, että joku voisi jo soittaa ovikelloa ,D

 

No niin, näin kätevästi hoitui siis päivityskin tässä. Ehheheh, lisää Varasto- ym. juoruja huomenna.

 

 

POLKA – TUNNUSTAN MYÖS ELÄHTÄNEENI!

 

NÖKÖÄ, LEKURIURPUTUSTA - TAVISMAANANTAI SIIS

 

Sain sitten eilisenkin menemään oikein kunnolla pilalle. Ihan vaan sillä, että jäin taas miettimään tuonkin lekurin sanomisia. Pitäisi varmaan jaksaa ymmärtää, että hän ei ole lukenut papereita, mutta silti.... alkoi ottaa päähän ihan älyttömästi. En minä tule koskaan elämään edes eläkeikään asti. Ja yksi tarjottelee perkele Panadolia, voihan vee!

 

Melkein jo tekee mieli laittaa viestiä tai antaa tämä lokin osoite, mutta en taida. Se koettaisiin taas provoksi ja siitähän ei mitään hyvää seuraa. Ikinä. Ehkä en tee mitään, käyn vaan torjantaina labrassa. Sekin ahdistaa. Ei silti, ei siellä varmaankaan mitään uudempaa näy, mutta inhottaa olla syömättä. Useinhan sitä on muutenkin sen 12 h ilman ruokaa, mutta jos ei edes vettä saisi ottaa kuin suullisen. Ähh, meikäläinen litkaisee vähän joka välissä tippasen vettä. Enkä muuten pirulauta voi ottaa edes lääkkeitä! Miten hemmetissä pääsen ylös ja taksoon – no, sen aika näyttää.

 

Muutenkin alkaa ahdistaa, olen ollut liian pitkään ilman viinaa ja lomaa. Täytyisi vetää kevyet kalsarikännit sekä pitää pari päivää lomaa, että alkaisi Varastohommatkin taas maistua. Sellaisessa kevytmorkkiksessa tekee töitä ihan mieluusti, jopa urputtamatta. Nyt olisi taas tarjolla kehityskeskustelua Upon kanssa tällä viikolla. Juuei, ei sielläkään mitään kehitetä. Samaa vanhaa vaan.

 

Olen vaihteeksi melkoisen kettuuntuneella tuulella, mikään ei ole oikein hyvin. Enkä osaa sanoa mitään täsmällistä syytäkään asiaa, paitsi tuo lekurin asenne. Meikäläinen kun jää aina pähkimään turhia, ilmeisesti. Kun pystyisi siihen, mihin jotkut eli olemaan muistamatta sanottuja asioita – minä en pysty. Muistini niiden suhteen on aivan rajattoman pitkä. Vaikka muuten sanoisinkin, että kirjoitan kaikki ylös tms. Argh!

 

Tällä viikolla iloa tarjoavat siis kirjapaketin nouto tänään, labra torjantaina sekä kehari perstaina. Serkuissa voisi käydä vaikka huomenna... Jäisi vielä keksiviikko vapaaksi, hei? Ehdotuksia, anyone?

 

Muutenkin oli taas kehno päivä. En jaksanut edes lukea, joten horrostelin pari tuntia peiton alla umpijäässä, paleli aivan älyttömästi! Sain pakolliset kotihommat väkisin tehtyä. Potkimalla itseäni siis perseelle, eihän täällä kukaan mitään tee, jollen itse kampeudu kaikkeen. Belgalla nyt jotain voi teettää, mutta ei sentään jokaviikkoisia siivouksia tms. No, kävi hän puolestani atteekissa sekä toi kissanpuruja kuitenkin lauantaina, hienoa jo sekin. Ja ettei jäisi mainitsematta, kyllähän lauvantaina täällä The Vieraskin käväisi *vieras mainittu!*. Lyhyt, mutta mukava pistäytyminen. Sain lainaksikin yhden kirjan, mutta en jaksanut paneutua siihenkään. Sekin vaatii oman aikansa, ainakin, jos aion sen arvostella? En vielä tiedä... katsotaan.

 

Voi huokaus, ei tässä auta mikään. Pakko laittaa kaffetta tulemaan ja riipiä mömelöt. Hartioita särkee jo näin aamusta, oikea koipi on puolitunnoton. Ei hyvältä näytä. Pitäisikö kurkata kaapista sitä perkeleen Panadolia, jos se kerta on oikea ihmelääke! *urputtaa raivokkaana*

 

Ja taas nököä – epistä, erittäin epistä.

 

 

 

 

PANA-POLKA MENEE – SAIRAAMPANA KOTIO TULEE!

PÄIVITYS YLLÄPITOANNOKSELLA

 

Ei, ei minulla ei todellakaan ole mitään kerrottavaa! Kunhan rapotan, että lokilo päivittyy... tänäänkin. Sain sentään äsken ne kaksi juttua kirjoitettua öpauttia siihen malliin kuin halusin – päivän työ *wirn*. Sitten alkaakin tämän inhan päivän kuluttaminen. Taidan lähteä laatimaan apetta, sen jälkeen imureeraamaan ja ruiskuamaan. Ei tässä muuta.

 

Luettavakaan ei nyt oikein innosta, siis ihan hirveästi. Jotenkin taas tökkii huominen lähtö Varastolle. Edessä koko hemmetin pitkä viikko, käks. En tykkää. Jospa huomenna kävisin hakemassa ne kirjat postista, josko vähän kirkastuisi päivä? Vai jännittäisikö ihan tiistaille asti – tässä sitä on kuulkaas miettimistä yhdelle Polkalle.

 

Sain sentään eilen otettua iltaunet sekä tänä aamunakin horrosuusiounet. Njääh, ei niissäkään ollut mitään kivaa. Paitsi että aamuhorros oli varsin pervo... ,D

 

 

 

PERVO-POLKA, EDES UNISSAAN...