KUN TYÖARVAUSLÄÄKÄRI POLKALLE SAIRASLOMAA TARJOSI

 

Lupasin rapota, kyllä. Rapoanhan minä, pyydän heti perheen alaikäisiä tai muuten tunneherkkiä yksilöitä poistumaan koneen äärestä. Postaus saattaa sisältää materiaalia ja sanontoja (aggressiivia), jotka voivat aiheuttaa pahaa mieltä sekä itku-huuto-potku-raivareita!

 

Eli menin eilisaamuna työarvaushoitoon, lekurille, jonka nimen olin kuullut. En siis ollut edes visiteerannut hänen luonaan. Olisin ottanut ajan omisarvikselle, mutta kun niitä aikoja ei nyt vaan ollut sopivasti – ehkä kuukauden päässä... Valitsin siis työn kannalta parhaan ajankohdan, että ehtisin tehdä eräät hommat pois kuleksimasta aamusta ennen vastaanottia.

 

Meikä sitten Arvaustaloon. Eipä ollut tämäkään leidi tutustunut potilasasiakirjoihin, ei mihinkään. Valitin siis koipia ja akillesjänteiden kireää kipua, alkavaa PF-tuntemusta, jumalatonta selkäsärkyä. Ja ihan vaan tiedoksi, että tämähän on jokapäiväistä kauraa meikäläiselle. Minä siis käyn lekurissa näissä asioissa ääriharvoin – vain silloin, kun tilanne menee tosi kriittiseksi eli en pysty enää kunnolla kävelemään eikä lääkityskään auta.

 

No, tottakai, ensimmäinen kommentti oli: fibro *huokaus*. Sitten tietysti läskit jne. Sanoin pari valittua sanaa. Onneksi olin niin väsynyt valvottuani särkyjen kourissa, etten jaksanut edes raivostua. Leidi seli-seli-selitti omiaan, minä en jaksanut kuin kuunnella. Sitten hän – työnantajan edustajana toki – tarjosi kokonaista kaksi (-> 2) päivää sairauslomaa! Haloo, silloin Polka hermosi. Kerroin olleeni jo töissä jokusen tunnin ja jos hän kuvittelee koipikurpitsojeni ja särkyjeni häipyvän päivässä johonkin, kysynkin vain HALLOO? Samalla kerroin, että harvoin näiden asioiden takia sairista edes haen eli vain tilanteen ollessa tosi paha. Silloin sairista tulee 1 – 4 viikkoa... *lääkärin kauhistunut ilme*. Ei, ei missään nimessä hän ei voi määrätä enempää lomaa, mutta jos sitten perjantaihin eli kokonaista 4.5 päivää? Jep, jep-jep. Myöntelin, pääsenhän minä uudestaan valittamaan, jos on tarvis.

 

Sitten päästään taas kivoihin lääkkeisiin, voi emälän kemät! Nyt oikeasti tämä tamma suositteli ihan kuule ibuprofeiinia muun lääkityksen kylkeen. Peräti 400 mg voipi ottaa. Hyvä, että en röhähtänyt nauramaan tai saanut niitä raivareita. Hei, onneksi siis olin tosi väsynyt! No, kotona on ibuja, joten menköön... perkele!

 

Eli edellinen summattuna lyhyesti: Polka on sairiksella tämän viikon! Flunssa on parempi, joten päivä-, ilta- ja yökyläänkin saapi tulla! *houkuti-houkuti* Eilen sitten katosin Varastolta aamusta ja postin kautta kotoon. Kirjoja, makuuttelua ja syöpöttelyä. Ei sen kummempaa. Niin ja ainakin yhdet kepeät päikkärit. Jotakin sitä on tässä päivien aikana toki puuhasteltava, eihän sitä voi vain paikallansa makoilla. Olkoot se kuitenkin jotakin erittäin kevyttä; kirjojen siirtelyä, kirjoittamista ja lukemista. Nettailua ja puhelinliikennettä, ehkä?!

Mutta nyt – tavan mukaan kaffetta on tarvis, vaikka kävinkin yöllä jo juomassa yhden saavillisen. Mömelöt riivin äsken, samoin vitamiinot – ajattelin nähkääs irrottautua arkikuvioista oikein rätväkästi :D

 

Muuten ei siis erikoista juuri tähän hätään kerrottavaksi. Koipia särkee edelleenkin julmetusti ja ne näyttävät kurpitsoilta, joissa kasvaa omituisia pieniä ulokkeita (muut ehkä kutsuisivat niitä varpaiksi) :O

 

 

 

POLKA – THE KURPITSAKOIPI!

 

 

OLEMATTOMAT JÄNTEET VALITTAVAT KÄSITTÄMÄTTÖMÄSTI

 

Jahas, tästä sen taas pitäisi lähteä. Argh! Yritin äsken kävellä ns. normaalisti kylppäriin ja takaisin. Ei onnistu, akillesjänteet veisailevat omiaan eli sattuu niin saakelisti. Seinistä ja huonekaluista tukea ottaen sitä sitten mentiin voihkien ja valittaen, hmph. Varasin siis eilen netin kautta ajan Arvaustaloon tälle aamulle. Nyt taas mietin, miten esittää asia vastaanotilla. Minä nimittäin hädin tuskin pystyn ryömimään edes sinne. Tai siis pystyn, mutta se sattuu aivan hänekseen.

 

Pahinta on siis miettiä, miten esittää asia docille... Tämähän johtuu käytännössä siitä, että koko viime viikon vedin hirveää rundia ympäri Varastoa ja seisoskelin erinäisten koneiden ääressä. Joka ikistä pientäkin ulos lähtevää lappua varten piti ravata sinne-sun-tänne. Ulostimet ovat tehneet kätevästi lakon eikä omalla lainatulostimella saa tarpeeksi fiksua jälkeä. Eli käytännössä siis olen liikkunut ja seisoskellut liikaa, joka on puolestaan ärsyttänyt nuita jäljellä olevia olemattomia jänteitä ja ilmeisesti saanut ne tulehtumaan. Kivun lisäksi siis pahaa turvotusta ja kuumotusta. OK, tämä on siis oma diagnoosi. Mutta miten esittää tämä työnantajamyönteiselle leidille? Tuskin siis tulee edes saikkua – ehkäpä kuitenkin resepti PanaDOLeille :O

 

Kipu on nimittäin sitä luokkaa, että pari PanaCODiakin auttaa vain 1 – 2 h. Testasin asian eilen eli oli aivan pakko tehdä jonkunmoinen perussiivous. Se onnistui hätinään mömelöiden voimin tuossa ajassa. Sen jälkeen olinkin sitten taas enempi kipeämpi. Voihan perkele, että ihmisellä on tauteja / vammoja / sairauksia, joita on harvinaisen vaikea selvittää ja todentaa! Argh ja monta lisää. Minä tulen kuitenkin rapoamaan tänne asiasta, aivan varmasti!

 

Josta  päästään muuhunkin rapoamiseen; ei ole huvittanut, ei yhtään mikään. Olen vain lueskellut ja pitänyt kyseenalaista seuraa Hörhölle. Hörhö tuli käymään perstaina ja jäi sitten päiväksi-pariksi, koska oli taas kyllästynyt kämppistensä etomenoon... Ei hemmetissä, ei minusta ole näköjään elämään enää toisen ihmisen kanssa. Ei ainakaan hörhömäisen Hörhön, mikäli itse yritän viettää taviselämää omalla tavallani. Olen liian erakoitunut ja omahyväinen, sano. Ehdimme siis saada aikaan muutaman oikein mehevän riidanpoikasen, minut tuo paashiainen sai jopa itkemään. No, siihen ei aina paljoa tarvita. Kunhan syyttelee vääristä asioista virheelliseen aikaan tai puhuu paskaa – se riittää.

 

Mitään mukavaa? No juu, tulossa lisää kirjoja *iso hämmästys* ja tuossa pieni pino vielä lukematta. Se on aina oikein miellyttävä yllätys ,D Lisäksi Belgarion kävi lauvantaina lounaalla ja sain teetettyä pari pikkuhommaa, joihin en ole itse pystynyt. Juhlaa sekin, tavallansa. Ehkä jo parin viikon sisällä pääsisi tekemään jotain myös viherkasveille sekä laittamaan alulle parit viljelmät *jippijaijei*.

 

Ei, ei tänä aamuna muuta. Särkee niiiiiiiiiin, että ketuttaa. Lähden riipimään ensimmäiset kipumömelöt kera kaffen ja kärtsättyjen ruisleipäin. Ja pitääkin muistaa, että ennen vastaanottia en piruuttaankaan ota kunnon lääkitystä... täytyy olla kärsivän näköinen luonnostaan!

 

 

 

 

POLKA – MAANANTAIN ILOJEN ALKAESSA!

 

 

SANOMUKSIA...

Minulle on viime aikoina kerrottu mm. että en osaa laittaa ruokaa, mutta syön silti koko ajan kuni hepoinen - taukoamatta ja jatkuvasti :o Silti tarjoomukseni ovat menneet parempiin suihin. Eestiläisiä heekkuja on halveerattu oikein antaumuksella. Lisäksi on ilmoitettu, että luen vain piruuttani (mmm, miksihän tämä kuulostaa kovin tutulta?!). En suostu lukemaan ääneen enkä  kertomaan parilla sanalla n. 500 sivuisen kirjan pääjuonta. Ja paljon muuta.

Arvatkaas huviksenne, vituttaako?

Toisekseen, koipeni ovat äärikipeät eli ne perkeleen jänteet juilivat tosissaan. Varasin äsken ajan Arvaustaloon huomisaamuksi. Mikäli oikein arvaan, niitä ei huomenna siihen aikaan koske...

Elämä on harvinaisen epäreilua. Lisäksi aurinko paistaa ja minä palelen aivan järjettömästi.

Aivan hemmetin hauskaa ja ulkoilupitoista, liikunnallista söndaagia!

POLKA - HÄN JOKA ON JÄLLEEN VITTUUNTUNUT IHMISIIN!

 

PÄIVITYKSEN PUUTTUMISILMOITUS...

että ilmoitan vaan; ei jaksa pysty kykenemään. Väsy, kipeä, koivet täysin sökönä, prle.

Parempaa päivää muille...

POLKA - TUO TÄYSIN TERVE ÄMMÄNRETALE!

TILAVARAUKSENOMAINEN MERKINTÄ MAHDOLLISESTA PÄIVITYKSESTÄ

Aiiiiiivan, varmaankaan ette odottaneet mitään päivitystä? Ettehän? *toiveikkaana* Tämä onkin vain tilavarauksenomainen merkintä siitä, että tässä pitäisi olla mielettömän mahtavaa upeaa verbaaliakrobatiaa, kuvia ja kirja-arvosteluja kaiken märinän ja valituksen tilalla. Ai niin – nyt ette saa edes niitä.

 

Kyllä, olen edelleen oudolla tavalla plunssassa. En, en ole menossa vieläkään otille, mikäli tauti ei todella pahene. Puoli Varastoa on joko lomalla tai sairaana, joten minuakin on suorastaan hellitelty pari päivää :o Kiltti minä!

 

Jos sen verran märisisi kuitenkin, että jumankauta: kaapit ovat täysin tyhjinä ja meikäläinen kohtuukipeä. Pitäisi siis töiden jälkeen ruokaostoksille, auuuuttttttts. Lisäksi siellä on niin hemmetin kylmäkin vaihteeksi, että on riipinyt jo puoli yötä. Residenssimme kelpaisi hyvinkin vanhanaikaiseksi kylmäkomeroksi! Ilmeisesti enegriaa säästetään, mutta tämä on jo vähän liikaa. Viime yön parit tunnit urvahdin kolmen (-> 3) peiton alla ja silti oli vähän viileä. Perkele! Tuokaa edes havuja, minä teen niistä kokon!

 

Kerrankin voi sanoa lähtevänsä mieluusti Varastolle, koska siellä on todellakin EDES lämmintä ,) Ikävä kyllä, muonana ei ole kuin jonkinmoista saladoa, hrrrr. Juu, oikeaa pakkasruokaa sekin. Ai että, kyllä nyt alkaa ketuttaa monikin asia! Eivät vähiten kylmät taksot, jatkuvat kivut ja juilimiset sekä perjantaisin aina ilmaantuvat oudon mielenkiintoiset koipiset (no ne batonkit....).

 

Ähh – kaffetta ja ruisleipää kärtsättynä! Paaaaaaljon mömmöjä! Kuivahedelmiä... olisikohan niitä jossain jömmassa :l Sen jälkeen voisi laatia ostoslistan... ja paskat listoista; kirjoitan lapulle: ”Osta kaikkea ja paljon!!!!”

 

 

 

PERJANTAISTA EI PÄIVÄ PAHENE!

 

HAH - TAAS SE MUKA SAIRASTAA...

 

Kuten fiksuimmat jo eilen totesivatkin, tänään ei kyseenalaisia herjoja lentele – täällä lentelee räkä eli lunssapöpelöt! Tajusin eilisaamuna töissä, että hemmetillinen horkkapalelu ja omalaatuinen olotila oli todellakin iskenyt räkätauti. *trööööööööt*

 

Eli ihan perinteistä nuhakuumetta *peukuttaa kuiteskin*, tosin aika ikävää kun muutenkaan ei ole oikein kunnossa. No juu, ei siis puhuta päästä vaan kaikesta muusta! Yritin klassisesti sitten eilen saada sen katoamaan syömällä :D Pupelsin kaikkea mahdollista ja mahdotonta pitkin iltaa, aina kun siis olin hereillä. Vietin nimittäin iltapäivän ja illan sängyssä peittoin alla ja katselin pätkäuneja. En muuten avannut edes läppäriä, joten arvaatte varmaan silloin sairauteni tilan :O

 

No, töihin tästä kuitenkin tänään. Jos oikein pahis olo yllättäisi, on Arvaustalo kuitenkin vieressä! Lisäksi kerroin eilen Upolle asiasta ja hänkin yllytti lääkäriin. Toisaalta kerroin, että täällä kotona on nyt niiiiiiiiiiin hemmetin kylmä, että töissäkin on mukavampaa. Lupasin hiljaa ja huolellisesti *ristii sormiaan* tehdä rästihommia ja mennä otille, jos siltä tuntuu. Sain luvan. Sain jopa hissukseen töitä tehtyä. Oikein hyvä.

 

Halveksua ei missään nimessä myöskään sovi Serkkuin tarjontaa, joka on pakko käydä tänään katsastamassa. Törmäsin taas uusiin kivoihin eväksiin .D Olen muuten elänyt tämän viikon serkkumuonalla ja hyvää on ollut, jep-jep. Ja jopa kohtuuhintaista eli ei ole tarvinnut maksella niille kahdelle kauppaketjulle, prle! Mieluummin Serkuille siis. Tänään teen vielä täsmäiskun Belgaakin ajatellen sekä itseäni (shääli, shääli) hemmotellakseni...

 

Lisäksi haen pari kirjaa postin itaalovastineesta, joten työmatka on käytettävä! :D Ostin sitten eilen itseäni lohduttaakseni yhden (-> lue VAIN 1 kpl) uuden kirjan. Sellaisen, joka on pakko hankkia ja olen sen kyllä jo tuolla aikaisemmin maininnutkin. En vaan nyt kehtaa tunnustaa. Sain 10 juuron lahjakortin ja tuo kirja ei tule vuosiin ale-myynteihin tms. Joten, siitäs saitte. Tosi noloa tietysti, koska kirjoja tulee ja tulee sekä menee, mutta aina jokin jää oikeasti myös asumaan tänne oikeaan loppusijoituspaikkaansa. Tämä on yksi niistä.

 

Koska minulla ei todellakaan ole asiaa eikä kerrottavaa, lähdenkin riipomaan kaffetta ja mömelöitä sekä sammioittain ruokaa *muahaahaah*!

 

 

 

 

PLUNSSAILLAAN KUN TAVATAAN – ELLEI JO KOHTA LUETA =b

 

SAIRASMIELISTÄ VALITUSTA TAKANURKASTA

 

Koska on jo / vasta keksiviikko, tänään ei vuodatella yhtikäs mitäkänäs. On ollut sen verran vauhdikas alkuviikko nimittäin.

 

Varastolla olin eilen niin reposupitehokas, että hädin tuskin pääsin ontumaan taksoon. Tai oikeastaan kuljettaja-ressu joutui avittamaan. Kannattaisi suoraan tilata Pekka Niska siis nostamaan, prle.

 

Nämä pakkaset, jäytävä kylmyys ja säryt kun saavat aikaan sen, että meikäläinen todellakin on notkea kuin rautakanki. Oikeasti – jo työkaveritkin huomauttelivat asiasta. En vaan taivu! Ja jos joku haluaa turpaansa, voipi sanoa sanan ”tervehdyttävä liikunta” ja minähän en sitten vastaa seurauksista, en edes kuulusteluissa, perkele!

 

Lisää valia siitä, että jos edes jäykkyys riittäisi. Mutta kun ei, tarjolla on lisäksi mieletön määrä särkyä ja juilintaa eli helpompaa olisi ehkä kertoa, mihin ei satu. Että sellaista... Ja kotona oli tietysti hommia tekemättä. Ajatelkaas, pungersin ihan pikkuhommia kolme (-> 3!!!!) tuntia. Semmoisia, jotka joiltakin hoituvat vajaassa tunnissa. Ja puhelin rumia, kun edelleen särki / sattui / jomotti. Kele!

 

Lohtua tuotti se, ettei tarvinnut kaupoille – hah! Minähän kävinkin Serkuissa täydentämässä vähän kaikkia varastoja *irwiää tyytyväisenä*. Parempi Serkkuihin kuin kahteen suurkauppakeskittymään... Olinkin oikein tyytyväinen, tosin pari asiaa unohtui. Ne voipi hakea vaikka tänään, ei haita. Tänään voisikin sitten hakea kirjastosta pari opusta. Ei niitäkään muuten, mutta pahus kun varattu on ja nehän palautetaan, jollei niitä nouda. Niin että... onnistuisikohan tuo poikkeamisena? Yritän. Huomenna on postiasiaa ja perstaina normiroudaus.

 

Voi huokaus! En minä muuten tästä kelistä, mutta kun SÄRKEEEEEEE. Eikä tämä ole normivalitusta, tämä on jo aika katastrofaalista laatua. Nimittäin kun työkaverit huomauttelevat hankalasta kävelystä ym. :O

 

Josko taas ”miettisi” lekuriaikaa itsellensä...

 

Yhden mukavan asian huomasin kirjoittamiseen liittyen – siitä ehkä myöhemmin, jos sen pystyy pukemaan sanoiksi ;D

 

Ja ei, täällä ei ole mitään kivaa nähtävää tai luettavaa (kotona on kyllä luettavaa ja syötävää, joten...). Hajaannutaan ihan rauhassa muualle Lököstäniään – siellä sitä vasta mielenkiintoa riittääkin *huokaus*. Ok, unohtakaa koko juttu taas :D

 

 

 

ONKO SE JOSKUS OLLUT TERVE? –POLKA TÄSSÄ, HEIPSISTÄ VAAN!