Kuten jo eilen tulikin kerrottua, oli asia-asioita hoidettava paljon. Sellaisia, joita ei siis voinut siirtää tai tehdä esim. lauantaina. Aikani täällä aamuyöstä pähkin, mitä tehdä. Jumalaton särky, kaikki lihakset, selkä ja koivet jumissa jne. No, tuostahan se raivo tietysti nousikin eli Minä Itte liikenteeseen ja varmuuden välttämiseksi heti aamusta. Ihan sen takia, että iltapäivällä alan jo hyytyä vielä pahemmin.
Suunnittelin mahdollisimman edullisen reitin asiointiin (eli ei ruokakauppaa, vain pakolliset toiminnot) sekä rauhallisen ajankohdan. Tilasin invatakson ja vain menon, ajattelin tilata paluun pikatilauksena suoraan postin edestä... Eli noin suunnitelmatasolla alkoi vaikuttaa jo niin hyvältä, että tempaisin kourallisen troppeja ja vein pari roskapussia sekä jäin odottelemaan noutotaksoa. Ja odotin. Odotin. Odotin ja melkein itkin – alkoi nimittäin sattua jo aika hemmetisti tuo seisominen paikallansa. Soitin HMPK:n.... lupasivat selvittää. No, takso tuli ja aivan mahdoton malli, johon ei millään tahtonut päästä edes sisään. Olisi pitänyt käyttää hissiä; siis liian kapeat astinlaudat, toisella puolella ei mitään nousutukia, sisällä ei mitään, mistä pitää kiinni :O Kaikkien perkeleen vehkeiden ne antavatkin liikennöidä!
No, arvaatte, että tässä vaiheessa Polka oli jo hyvin-hyvin vihainen ja pirullisella tuulella. Tästä saivat sitten tietysti kuulla erinäisetkin aasiakaspalvelijat...
Atteekki toimi ihan hyvin, jopa yllättävänkin hyvin. Tosin taas ihmetytti se, että jumalattoman isossa apossa on vain kaksi (-> 2) seuttia palvelemassa asiakkaita reseptipuolella! Sieltä Karjaustaloon hakemaan pari kuivamuonajuttua. Ja – niin – en voinut vastustaa itseäni: ostin lilat Reiska-kopiot :D Kyllä nyt ei pluikastella enää sisällä, ovat lämpöiset ja mukavat. Eikä ollut hinnallakaan pilattu (jotakin 10 rahaa...). Eli sielläkin asiat hoituivat suht ok. Ei ollut tarkoitus ostaa kyllä mitään, mutta nuita toffeleita ei nyt meikä voinut vastustaa ;)
Todettakoon, että jo tässä vaiheessa Polka alkoi hyytyä, selkää sattui prleesti, huippasi, tärisytti, koivet olivat pettää vaihteeksi jne. Siis semmoista tavanomaista. Mutta Minä Itte päätin siis äristen jatkaa.
Kirjastossa tein kälmit eli palautin vain osan ja otin vain osan varauksista. Tarkoitus on käydä siellä perjantaina uudestaan ja hoitaa hommat tarkemmin. Ideana myös se, että postissa oli jumalattomasti asioitavaa. Kivatätsy tajusi heti hommat ja asiat siis hoituivat sielläkin. Ja lyhyt vaellus postiin oli viedä loputkin mehut, tajun ja vapisevan Polkan taas turvallensa...
Postissa oli vietävänä 4 lähetystä. Noudettavana 3 kirjapakettia sekä 2 jättipakettia. Arvatkaas, tuolloin nousi pieni raivon poikanen. Kun missään ei nimittäin näkynyt esim. painoa tms. (nämä eivät tulleet tavallisen pakettikortin tapaan). Grauh! No, hoituihan se, aloin märistä ja vaatia ”vammaisen oikeuksia” ,) Postin nopein (siis hiissaaja) haki kamat, kirjat mahtuivat sentään kasseihin. Mutta ne härpäkelaatikot, jössus! Eivät ne olleet painavia, mutta ulottuvuutta riitti. Älykäs ratkaisu -> sidotaan ne tavisnarulla kiinni toisiinsa ja hiissaaja tuo ne postin ulko-ovelle asti. Näin sitten tehtiin, lukuisien ohjeiden, märinöiden, muistutusten jne. avulla.
Siinä sitten tajusin, että ei perhana! Ei kukaan invatakso ala nuita kuljetella mihinkään eikä ainakaan kotiovelle asti. Kälmi-Polkahan sitten soitti paikalle normitakson ja sanoi jo normitaksokeskukselle, että tarvii sitten apuja. Meni 4 min. ja paikalle karautti ronski nuori mies, joka vei minut kotoon, JUOKSI kahden ison kassin sekä niiden laatikoiden kanssa portaat ylös 4. krseen ja ahtoi kaiken vielä eteiseen. Kannatti – matka oli nimittäin niin lyhyt, että siitä mieluusti maksoi. Alle kaksirahainen summa, nimittäin. Annoin kaverille vielä kafferahat ja kiittelin. Jos olisin tilannut invatakson, olisi pikatilausta joutunut odottamaan vähintään 15 min ja sieltä olisi tullut joku yrmy, joka ei olisi liikahtanut istuimeltaan mihinkään. Ihan totta! Kun minulle ei ole merkitty apuvälineitä (keppi EI ole apuväline, rolleri on), minua ei myöskään avusteta! Että rahalla saa, ainakin palvelua! Nyt härpäkkeet odottavat vain asennusta ja kohta tuon jälkeen kännikkä vielä soi, että kas, laajakaistanopeutemme nousee suoraan 10 Mt:n ilman mitään erityisiä toimia, mutta halusivat vain ilmoittaa. Eikä maksa siis mitään lisää tms. Ei paha, ei...
Mutta sitten *tässä kohtaa tupakkatauko*! Jaksoin vielä hitaaasti purkaa tavarat ja asetella paikoillensa. Samoin laadin pikaisesti vihanneskeiton appeeksi. Sitten piti jo lepuuttaa. Ja voi huokaus; kun siellä saiskussa pakko-odotellessa pritsillä tuo lonkka tuli nahattomaksi ja osin verinahalle, on vain yksi asento lepuuttaa ja vain sängyssä. Perkele! Taas alkoi vetuttaa, tekemättömät hommat siis. Ei kun pyykkäämään yksi koneellinen tavispyykkiä. Lisäksi klaffisoffalle ne kissinkusemat ja sittemmin pyykätyt vermeet takaisin asiallisesti, josko siinä jo tänään voisi lepuutella vähän aikaa ainakin. Tässä vaiheessa lääkityksen vaikutus oli jo totaalisesti loppu, tärisin, joka paikkaa vihloi jne. Itketti. Otin vähän lisää, että selvisin edes näistä pakkohommista. Taukoilin lukemalla, nettailin jne. Mutta selkä ei oikein kestä edes istumista... Argh! On sitä pistetty ihminen kehnoon rotiin, sano. Eikä kunnon lääkitystä saa, ei sitten millään. No, met katsomma taas *kiero wirn*.
Lopputulema oli se, että yö meni taas vajaan tunnin pätkissä urvahdellen ja nekin muiden mömelöiden voimalla. Yhteensä urvahtelin sen normin eli alle 4 h. Kuinkahan kauan tätä jakselee? No, ehkä joku (Vinski?) vie minut sitten hoitoon, kun tarvis on!
Että semmoinen Puuha-Polkan ittepäistyspäivä eilinen, raivon voimalla taas. Ehkä tänään voisi ottaa vähän rauhallisemmin. Ehkä. Tosin olisi hemmetisti kirjoitushommia yms. tehtävänä, niin että tuota siis... *hämillinen wirn*. Asiasta lisärapoa taas – ehkä – huomenna!
JOTKUT OVAT SYNTYNEET PIRULLISTEN TÄHTIEN ALLA (tai ilman tähtiä)!
