ITKUHUUTOPOTKURAIVAREITA SEKÄ MUITA HAUSKOJA KOHTAUKSIA

 

 

Katsokaas, jos on nukkumatta (käytännössä) pari viikkoa, alkaa ilmetä kaikkia vekkuleita oireita. Esimerkiksi juuri tuollaisia, raivareita, ärtymystä, suhteetonta v*tutusta jne. En vaan saa nukuttua kunnolla. Taidan kohta riipaista koko purkin / purkkeja nassuun, perkele. Joka ilta menen ”nukkumaan” ns. normaaliaikaan ja kas, olen supihereillä vuorokauden vaihteen tienoolla. Sen jälkeen turha yrittää unta!

 

Saiskukeikka pahensi tilannetta, silloinhan valvoin samoilla silmillä hetkeäkään urvahtamatta pari vrk. Nyt sentään tulee ”nukuttua” n. 4 h yössä / pvässä. Ei toki yhtäjaksoisesti, sitä ei sentään suvaita. Mutta jonkinlaisina pätkinä kuitenkin ja yleensä ainakin yksi tunnin jakso rajujen sekä inhottavien painijaisten kanssa. Kohta olen kypsä vetämään perseet olalle sammuakseni pariksi vuorokaudeksi, paskat siitä krapulasta mitään!

 

Lisäksi ottaa suunnattomasti päähän nämä säryt. Eilen Toverittaren kanssa teimme normiostosreissun eli hän avitti kantamisissa yms. Kiitosta vaan, vielä kerran. Eli edellytykset olivat ihan hyvät. Kotiin tultua värkkäsin oikein hyvää perusvihanneskeittoa, keittelin kaffetta ja sitten Se iski. Hirvittävä koipipuikotus. Pakko vetää lisälääkitystä kehiin ja painua lepäämään. Siihen sitten nukahdin puoleksi tunniksi ja kun heräsin sekä lähdin liikkeelle, olin melkein valmista kauraa taas. Koivet eivät pitäneet ja olin vähällä vetää uudet kunnon lipat! Minen kohta jaksa. Ei pitäisi liikkua mihinkään, ei ainakaan kävellen eikä seistä missään pidempään kuin sen 5 – 7 min. Voi paskat.

 

Tämä unettomuus ja säryt saavat aikaan tietty myös sen, että en saa aikaiseksi mitään järkevää. Ei oikein pystyjaksaa kirjoittaa. Ei suunnitella ja ommella, vaikka tarkoitus olisikin. Eli minä vaan mussutan jotakin ja luen. Saatanan säälittävää! *märi-märi-vali-vali*

 

 

 

Päivän biisi: Säälittävä syksy  

 

Päivän slogan: Sääli on sairautta, mutta kun tässä on jo niin kipeä muutenkin...

 

Luettua: Efraim Medina Reyes – Olipa kerran rakkaus, mut mä tapoin sen. Aika paha, mutta tykkäsin. Siis juttu, jota joku ei ehkä siedä lainkaan, linksusta lisää! Michael Cunningham – Illan tullen. Mies etsii jotakin, vaikkei itsekään tiedä sitä... jotain on ilmassa. Kaihoisa, muisteleva, mutta myös uutta tuova. Ei paha, joku varmaan tykkää kovastikin. Itselle enempi välilukemista. Maria Amelie – Luvaton norjalainen. Venäjältä Suomeen ja sittemmin Norjaan paenneen perheen kohtalo. Kuvattu tyttären sanoin ja päiväkirjojen perusteella. Varmaan todenmukainen hänen silmissään, mutta jokin pienen pieni vivahde jäi minua rassaamaan... Ihan siis luettavaa ja varmasti asiaa, en minä sillä, mutta... Henning Mankell – Likainen enkeli. Miten ruotsalaisnainen alkoi pitää ilotaloa 1900-luvun alun Afrikassa? Perustuu tositapahtumiin ja aika ovela tarina onkin, suositan. Eikä ole dekkari siis! Heidi Jaatinen – Jono. En tiedä, onko tämä olevinaan kriittinen vai hauska. Minusta ei kumpaakaan, ainoastaan sietämättömän valju ja typerä. Tunput käteen! Martti Anhava – Romua rakkauden valtatiellä, Arto Mellerin elämä. Tästä voisin kirjoittaa paljon, en pysty. Sanon vain, että lukekaa ihmeessä. Minä tahdon tämän itselleni nyt-heti-just, pakko saada! Erittäin hyvää ajankuvaa, taustaa teoksille jne. suositan ihan mahdottomasti, jos vain Artosta ja teoksista olette pitäneet. Ja vaikka ette, senkin moukat, olisikaan! ;) Andrew O’Hagan – Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe. MM lemmikin näkökulmasta, aivan loppuaikoihin asti. Jotenkin symppis kuitenkin... Lionel Shriver – Jonnekin pois. Aivan ja just, tämä(kään) ei oikein toimi, vaikka ei tyypin varsinaiseen tyylilajiin ihan kuulukaan. Lisäksi sietämättömän omahyväinen osittain, hmph. Tessa Gratton – Veritaika, nuortenkirjaksi ihan kelpoisaa noituutta omaperäisellä tavalla. Luki tämän muorikin, jep. Joe Hill – Sarvet. Jahas, tämä taas piti tästä omalaatuisesta kauhu-fiktio-näky –opuksesta. Aika epeli tää Stephenin poika kyllä, melkein jo isäänsä parempi, nykyisin. Suositan kauhun ja omalaatuisuuksien kavereille! Mato Valtonen – Rakkaani Alkoholi. No joo, tarinaa entisistä juomingeista, viinasta noin yleensä yms. Ei oikein mitään mistään, mitäänsanomatonta! Nykyisen raitistelijan tilitystä siis ja sen huomaa. Katja Oskamp – Hellersdorfin helmi. Nainen voi olla sekä äiti että huora, aika mielenkiintoisa esitys ,) Katie Arnoldi – Kehonpalvoja. Leidi haluaa kehonrakentajien kuningattareksi – ja siihenhän häntä valmennetaan, mutta myös kaikkeen muuhun. Ovela tämäkin, joskin lievästi yököttävä. Ja osa kirjoista jäi vahingossa listaamatta, jokunen. Ei jaksa enää etsiä niitä esiin. Muitakin on luettu ja niistä taas siellä toisaalla. Monta pinoa on kuitenkin vielä kesken *huokaa tyytyväisenä*.

 

 

 

POLKA, TUO PERUSSAIRASTYYTYMÄTÖN ONGELMAKINPPU!

 

VAIHTEEKSI TÄNÄÄN POLKAMAINEN PUUHAPÄIVÄ TAAS...

 

 

onneksi Toveritar on luvannut lähteä avittamaan, vaikka on itsekin koipivammakas. Tämä kiittelee ja kunnioittaa jo etukäteen <3 Lisäksi pitäisi tosiaan tavata tavaravaihdon merkeissä se eräs henkilö... *huokaus*. Joka ei osannut etsiä paikkaa netistä, jolle piti laittaa linksua ja osoitetta jne. No, eipä ole omatoimisuutta kaikilla. Tai haluja, kykyjä tms.

 

Mutta huomasitte varmaan eilisestä postauksesta, mitä pitkä unettomuus, jumalattomat säryt sekä yleinen ketutus saa aikaan? Hillitöntä viharaivotekstiä, josta osa ehkä oli ihan pikkuisen kärjistettyä. Edelleen pääasioissa olen kuitenkin samaa mieltä kuin eilenkin! Nih kerta.

 

Mutta tänään minua vaivaa hirmuisen kovasti se, että eilen ovikelli soi erittäin lyhyesti ja hiljaa. Pyykkikone jytisi ja itse olin täällä, joten ehdin ovelle vasta hetken päästä. Silloin siellä ei ollut enää ketään, hissi oli kyllä menossa alaspäin. Nyt kaivelee, kuka minua olisi muka kaipaillut; esivalta, joku tuttava, lääkintäviranomaiset... Vaihtoehtoja on monta eikä mikään niistä tunnu hirmuisen mukavalta. En osaa kuvitella, että joku kaveri olisi vain ohimennen käynyt soittamassa ovaria lyhyesti :o Kaikki tietävät, että saatan olla parvekkeella, makkarissa tms. ja kestää aikansa ehtiä avamaan. *kaivelee tosissaan* Pelottavin skenaario on tietysti se, että Hörhöllä on avaimeni ja hän päätti testata, olenko kotona. Kuuli pesukoneen äänen ja häipyi. Toisaalta, ei niillä aivoilla ja kyvyillä tehdä tuollaista, hmph. Olkoot ja kai se selviää. Saattoihan se olla vaikka huoltomies tai vihainen naapuri!

 

Kammottava väsy iski muuten eilisiltana apehdittuani runsain mitoin kerrankin keskellä päivää. Aivan uppoväsy, mutta en uskaltanut mennä nukkumaan. Olisin herännyt kuitenkin 1 – 2 h päästä ja siinä olisi taas nekin unet menneet. Kieltäydyttyäni nukkumasta sain sitten yhteensä taas unta alle 4 h. Ei kivaa tämä tämmöinen. Onneksi tuo lisälääkitys tuo himppasen helpotusta iltoihin, päivällä(kin) tietty, jollei tarvitse mihinkään lähteä säätelemään asioita. Sitä kun on lupa vielä tuplata tarvittaessa, siitä voisi jopa olla apua. Vai kuvittelenko minä vain? Voipi olla, mutta jos se avittaa edes kuukauden, sekin on jo iso asia meikäläiselle. Eilen olin nimittäin vielä aivan tosisärkyinen joka paikasta. Koivetkin särkivät niin ettei pitkään aikaan. En tiedä, miten tänään sitten reissussa taas käy ja varsinkin sen jälkeen. Tai tiedän, illalla olen joka tapauksessa kipeä!

 

Muuten minulla on ns. puolinainen sairasloma kirjoitushommista. Yritän saada jotain aikaiseksi tässä loppuviikosta ja viikonloppuna. Tuo saiskukeikka nimittäin vei kyllä puhdin vielä eiliseksikin, tunnustan. Olin aivan poikki, vaikka yritin puuhastaa vain täysin normipuuhia ja askaroida tekemättäjättämisiäni. Tilanne on kuitenkin kirjojen osalta mainio eli lukemattomia lukemattomia kirjoja on erilaisissa pinoissa edelleen. Lisää saapi hakea tänään kirjastosta. Kaikki johtuu nykyisestä kustannuslaitosten politiikasta eli miten uutuudet tulevat markkinoille... Ja kyllä Polka nyt sen verran kehtaa dropping names, että sai ensimmäisen kutsun erään kustantajan pikujoluihin. Joihin aikoo muuten myös mennä; olen silloin vielä lomalla. Siellä on nimittäin aina tarjolla erinomaisen hyvä ei-jolukas ruoka- ja juomatarjoilu, hyvää (eli itseään parempaa ja kyldyyrisempää) seuraa ja mukaansa on saanut myös kevään (!) uutuuksia. Kevään uutuuksia muuten kutsussa mainitaankin jo esiteltävän. Ennakoivat pirulauta paremmin tekemisiään kuin minä itte omiani.

 

En siis ennakoikaan tähän sen enempää. Lisärapoa myöhemmin eli tod.näk. huomenna!

 

 

 

POLKA – UNETTOMUUTTA JO KAKSI VIIKKOA!

YMMÄRTÄMÄTTÖMYYTTÄ VAI SILKKAA TYHMYYTTÄ?

 

 

Oikeastaan piti postailla vähän muustakin, mutta poltin päreeni tosi pahasti eilen. Olen sopinut tapaamisesta erään henkilön kanssa tarkoituksena vaihtaa tavara tavaraan. Olen ilmoittanut olevani ”liikuntaesteinen” ja käyttäväni invataksia, jolloin hänelle sopi tulla Malmille, koska on suora bussiyhteys tänne. Kas, kuitenkaan hän ei ymmärrä sitä, että liikuntaesteinen (ja lisäselvityksenä vielä se, että en tod. pysty kävelemään kuin sen 10 – 30 m hyvällä kelillä ulkona!) EI kävele mihinkään treffeille. Hänelle, terveelle, on äärettömän vaikeaa / hankalaa / tod.näk. jopa mahdotonta kävellä n. 4 min matkaa sinne, mistä minut helpoiten tapaa eli kirjastolle! Siis öbauttia kaksi korttelia on liikaa. V*ttu, missä näitä ihmisiä on kasvatettu? Ilmeisesti ei missään....

 

Kyllä, ymmärrän sen, että HMPK:n toiminta Helsingissä on niin hankalaa, että sitä ei ymmärrä kukaan. Ei siihen oikeutettu aina itsekään. Tuntuu kuitenkin useallekin kansalaiselle olevan mahdoton tajuta sitä, että 9 matkaa / kk (asiointi, vapaa-aika) todellakin tarkoittaa kauppa-, kirjasto-, posti-, kampaaja-, hupitus- jne. matkoja! Siis sillä ei todellakaan ihan huvikseen ajella ympäri kaupunkia. On tietysti näihin matkoihin oikeutettuja, joilla on käytettävissään lisäapuja eli puolison autokyydit, kaverien avitus jne. Mutta kun kaikilla ei tod. ole. Tämä on oikeasti nyt jotenkin isompi ongelma kuin pitäisikään. Minä yksinasuvana siis hoidan ihan kaikki asiani itse, näillä kuppaisilla 9 matkalla.

 

Vai teenkö minä vain siitä itselleni nyt ongelman? En usko, olen taas viime aikoina törmännyt tähän useampaan kertaan. Luullaan, että sitä vaan ajellaan ympäri kaupunkia ilmaiseksi tavistaksolla. V*tut, minä maksan joka ikisestä matkasta, siis niistä 9:stä sekä lisäksi työmatkoista. Tämä on sitä ”palvelua”. Sitä, jonka joku kuvittelee olevan ilmaista ja valtion / kaupungin järjestämää. Argh!

 

Liekö tämäkin asia taas vaikuttanut, mutta yöunet ovat jääneet 2.5 h. Kohta kilahtaa joku muukin kuin ovikello. Perkele, etten paremmin sano. Uneton Malmilla on nyt varsin raivoissaan ja aikoo päivemmällä ottaa yhteyttä muutamallekin taholle selventääkseen tätä(kin) asiaa rautalangasta vääntäen. Ystävälliset sielut voivat sitten lähettää lisäpaaleja sitä lankaa, ei se kuitenkaan tule riittämään.

 

 

 

 RAIVOPOSTAUS ERÄÄN ASIAN JOHDOSTA!

 

ÄKÄINEN AKKA ON VARSIN AIKAANSAAVA...aikansa!

 

 

Kuten jo eilen tulikin kerrottua, oli asia-asioita hoidettava paljon. Sellaisia, joita ei siis voinut siirtää tai tehdä esim. lauantaina. Aikani täällä aamuyöstä pähkin, mitä tehdä. Jumalaton särky, kaikki lihakset, selkä ja koivet jumissa jne. No, tuostahan se raivo tietysti nousikin eli Minä Itte liikenteeseen ja varmuuden välttämiseksi heti aamusta. Ihan sen takia, että iltapäivällä alan jo hyytyä vielä pahemmin.

 

Suunnittelin mahdollisimman edullisen reitin asiointiin (eli ei ruokakauppaa, vain pakolliset toiminnot) sekä rauhallisen ajankohdan. Tilasin invatakson ja vain menon, ajattelin tilata paluun pikatilauksena suoraan postin edestä... Eli noin suunnitelmatasolla alkoi vaikuttaa jo niin hyvältä, että tempaisin kourallisen troppeja ja vein pari roskapussia sekä jäin odottelemaan noutotaksoa. Ja odotin. Odotin. Odotin ja melkein itkin – alkoi nimittäin sattua jo aika hemmetisti tuo seisominen paikallansa. Soitin HMPK:n.... lupasivat selvittää. No, takso tuli ja aivan mahdoton malli, johon ei millään tahtonut päästä edes sisään. Olisi pitänyt käyttää hissiä; siis liian kapeat astinlaudat, toisella puolella ei mitään nousutukia, sisällä ei mitään, mistä pitää kiinni :O Kaikkien perkeleen vehkeiden ne antavatkin liikennöidä!

 

No, arvaatte, että tässä vaiheessa Polka oli jo hyvin-hyvin vihainen ja pirullisella tuulella. Tästä saivat sitten tietysti kuulla erinäisetkin aasiakaspalvelijat...

 

Atteekki toimi ihan hyvin, jopa yllättävänkin hyvin. Tosin taas ihmetytti se, että jumalattoman isossa apossa on vain kaksi (-> 2) seuttia palvelemassa asiakkaita reseptipuolella! Sieltä Karjaustaloon hakemaan pari kuivamuonajuttua. Ja – niin – en voinut vastustaa itseäni: ostin lilat Reiska-kopiot :D Kyllä nyt ei pluikastella enää sisällä, ovat lämpöiset ja mukavat. Eikä ollut hinnallakaan pilattu (jotakin 10 rahaa...). Eli sielläkin asiat hoituivat suht ok. Ei ollut tarkoitus ostaa kyllä mitään, mutta nuita toffeleita ei nyt meikä voinut vastustaa ;)

 

 

 

Todettakoon, että jo tässä vaiheessa Polka alkoi hyytyä, selkää sattui prleesti, huippasi, tärisytti, koivet olivat pettää vaihteeksi jne. Siis semmoista tavanomaista. Mutta Minä Itte päätin siis äristen jatkaa.

 

Kirjastossa tein kälmit eli palautin vain osan ja otin vain osan varauksista. Tarkoitus on käydä siellä perjantaina uudestaan ja hoitaa hommat tarkemmin. Ideana myös se, että postissa oli jumalattomasti asioitavaa. Kivatätsy tajusi heti hommat ja asiat siis hoituivat sielläkin. Ja lyhyt vaellus postiin oli viedä loputkin mehut, tajun ja vapisevan Polkan taas turvallensa...

 

Postissa oli vietävänä 4 lähetystä. Noudettavana 3 kirjapakettia sekä 2 jättipakettia. Arvatkaas, tuolloin nousi pieni raivon poikanen. Kun missään ei nimittäin näkynyt esim. painoa tms. (nämä eivät tulleet tavallisen pakettikortin tapaan). Grauh! No, hoituihan se, aloin märistä ja vaatia ”vammaisen oikeuksia” ,) Postin nopein (siis hiissaaja) haki kamat, kirjat mahtuivat sentään kasseihin. Mutta ne härpäkelaatikot, jössus! Eivät ne olleet painavia, mutta ulottuvuutta riitti. Älykäs ratkaisu -> sidotaan ne tavisnarulla kiinni toisiinsa ja hiissaaja tuo ne postin ulko-ovelle asti. Näin sitten tehtiin, lukuisien ohjeiden, märinöiden, muistutusten jne. avulla.

 

Siinä sitten tajusin, että ei perhana! Ei kukaan invatakso ala nuita kuljetella mihinkään eikä ainakaan kotiovelle asti. Kälmi-Polkahan sitten soitti paikalle normitakson ja sanoi jo normitaksokeskukselle, että tarvii sitten apuja. Meni 4 min. ja paikalle karautti ronski nuori mies, joka vei minut kotoon, JUOKSI kahden ison kassin sekä niiden laatikoiden kanssa portaat ylös 4. krseen ja ahtoi kaiken vielä eteiseen. Kannatti – matka oli nimittäin niin lyhyt, että siitä mieluusti maksoi. Alle kaksirahainen summa, nimittäin. Annoin kaverille vielä kafferahat ja kiittelin. Jos olisin tilannut invatakson, olisi pikatilausta joutunut odottamaan vähintään 15 min ja sieltä olisi tullut joku yrmy, joka ei olisi liikahtanut istuimeltaan mihinkään. Ihan totta! Kun minulle ei ole merkitty apuvälineitä (keppi EI ole apuväline, rolleri on), minua ei myöskään avusteta! Että rahalla saa, ainakin palvelua! Nyt härpäkkeet odottavat vain asennusta ja kohta tuon jälkeen kännikkä vielä soi, että kas, laajakaistanopeutemme nousee suoraan 10 Mt:n ilman mitään erityisiä toimia, mutta halusivat vain ilmoittaa. Eikä maksa siis mitään lisää tms. Ei paha, ei...

 

Mutta sitten *tässä kohtaa tupakkatauko*! Jaksoin vielä hitaaasti purkaa tavarat ja asetella paikoillensa. Samoin laadin pikaisesti vihanneskeiton appeeksi. Sitten piti jo lepuuttaa. Ja voi huokaus; kun siellä saiskussa pakko-odotellessa pritsillä tuo lonkka tuli nahattomaksi ja osin verinahalle, on vain yksi asento lepuuttaa ja vain sängyssä. Perkele! Taas alkoi vetuttaa, tekemättömät hommat siis. Ei kun pyykkäämään yksi koneellinen tavispyykkiä. Lisäksi klaffisoffalle ne kissinkusemat ja sittemmin pyykätyt vermeet takaisin asiallisesti, josko siinä jo tänään voisi lepuutella vähän aikaa ainakin. Tässä vaiheessa lääkityksen vaikutus oli jo totaalisesti loppu, tärisin, joka paikkaa vihloi jne. Itketti. Otin vähän lisää, että selvisin edes näistä pakkohommista. Taukoilin lukemalla, nettailin jne. Mutta selkä ei oikein kestä edes istumista... Argh! On sitä pistetty ihminen kehnoon rotiin, sano. Eikä kunnon lääkitystä saa, ei sitten millään. No, met katsomma taas *kiero wirn*.

 

Lopputulema oli se, että yö meni taas vajaan tunnin pätkissä urvahdellen ja nekin muiden mömelöiden voimalla. Yhteensä urvahtelin sen normin eli alle 4 h. Kuinkahan kauan tätä jakselee? No, ehkä joku (Vinski?) vie minut sitten hoitoon, kun tarvis on!

 

Että semmoinen Puuha-Polkan ittepäistyspäivä eilinen, raivon voimalla taas. Ehkä tänään voisi ottaa vähän rauhallisemmin. Ehkä. Tosin olisi hemmetisti kirjoitushommia yms. tehtävänä, niin että tuota siis... *hämillinen wirn*. Asiasta lisärapoa taas – ehkä – huomenna!

 

 

 

JOTKUT OVAT SYNTYNEET PIRULLISTEN TÄHTIEN ALLA (tai ilman tähtiä)!

ON TÄMÄKIN TAAS LOMAILUA, KELELAUTA!

 

 

Eilen sain sitten jonkinlaisen kivunsiirtomenetelmähepulin ja vähän titrailtuani lääkkeitä otin massiivisen pyykkäys- ja siivousoperaation käsittelyyn. Prle, nyt vasta kipeä olenkin. Ja mustelmat vaihtavat vekkulisti väriään. Selkä ei taivu enää mihinkään, silti sitä särkee. Nenä on kipeä, samoin leuka. Koivista ei kehtaa edes puhua eikä kylkiluunpaskoista. Argh! Pitäisi vaan pysyä työssä, ja ei, oklalla ei ollut osuutta tähän tapahtumaan. Vasen jalka vain petti alta ja sitten tällä ruholla mentiinkin niin, etten enää päässyt omin voimin pystyyn. Kaaduin semmoiseen hulluun rakoseen nimittäin, missä ei saanut tukeakaan mistään. Meikäläisen tuuria, aina.

 

Onneksi kännikkä oli käden ulottuvilla ja sain soitettua lanssin. Ja toki nekin prleet ensin puhalluttivat, kunnes kerroin kaikki viat, vammat ja diagnoosit. Sitten mentiinkin aika haipakkaa Isoon Saiskuun... Jossa odotin tosiaan käytävällä, ulko-oven vieressä, voihkien ja kiroillen lekuria melkein 9 h. Kiirettä nääs. Yksi tuttu hoitsu sitten suostui antamaan normikipulääkkeeni, kun lista löytyi koneelta! Jesh ja ziitos, vaikkeivat ne auttaneetkaan. Mutta huutoni loppui kuitenkin.

 

Hupituttaa (siis nyt) tosiaan nämä kipupiikit, jotka sitten lopulta lekurin määräyksestä sain – 3 kpl, ei mitään tehoa. Siinä jo trit olivat ihmeissään, kunnes taas viittasin normilääkitykseen. Sain sitten vähän paremmat piltsut ja litkiä pamia jkv. Nukkumaan en tietenkään pystynyt yhtään, oli siellä semmoinen meininki päällänsä. Onneksi kotiuttivat pikaiseen ja Belga kävi noutamassa; lanssikaverit nimittäin ”unohtivat” naisen tärkeimmän tavaran eli käsiväskyn (kotiavain, lompakko!). Onneksi kännikkä oli taskussa mukana ja sain edes soitettua Belgalle. Ihana laps nouti kipeän äiteen kotoon. Oli kai hänkin vähän pelästynyt, kävi sitten vielä toisenakin päivänä ja vähän jeesimässä myös. En nimittäin päässyt kunnolla edes soffalle pitkälleen, vessaan tms. Väkisin tein helppoa ruokaa ja silleensä.

 

No, tämmöistä siis pääasiassa tapahtui, jos ei ole vielä teille käynyt selväksi.

 

Pahintahan on nyt se, että olisi hemmetisti hoidettavia asioita eli tietty atteekki, posti, kirjasto – eikä kantajaa. Belgakin on täysin ylösotettu kurssiensa takia nyt tällä viikolla. Mutta jospa taas titrailisi ja pelkällä pahalla sisulla hoitaisi asiansa. Perkele! Eilenkin kehuin itseäni aina välillä helvetin kovaksi ämmäksi *psyykkausta* ja kohta melkein taas itkin, mutta sainhan minä ne hommat tehtyä. Ja vielä apehdittuakin ihan kunnollista ruokaa. *ylpeänä tenhottaa*

 

Postissa nimittäin odottaa kirjapaketin lisäksi plittana näyttö ja näppis – ihka uusia jopa. Ja ne ovat hankalan mallisia ja kohtuupainavia kuljetella. Eikä mikään invataksi avita, jollei ole tuttu kaveri. Katsokaas, kun ei ole apuneuvoja, ei tarvitse avitusta! Eikös olekin kätevää...

 

No, mitäs tässä sen enempää rääkkäämään lukijoita tälläkään märinällä. Sattuu ja särkee vaan niin saatanasti taas! Yöllä sain nukuttua pätkissä vajaat 4 h. Hmmm. Mömmöjä kitusiin ja hoitamaan pois jokunen pikkuhomma. Jospa sinne keskustaan tuossa myöhemmin iltapäivällä. Eikä se nyt ihan päivän päälle ole, mutta tahtoo ne – just nyt ja heti!

 

Ensin rutosti kaffetta kuitenkin....

 

 

 

POLKA, JOLLA NS. TUURIA RIITTÄÄ JOKA HEMMETIN ASIASSA!

TODELLA LYHYESTI, KOSKA EI KESTÄ OIKEIN ISTUA =(

 

Eli kipeänä edelleen... onneksi on Belga. Sain eilen vähän apuja sekä tarjosin tietty sen trad. lounaan.

 

Mutta taisi olla jo 4 – 5 yö ilman juurikaan unia, prletto! Taidan tulla kohta hulluksi *ai, miten niin tulla*. Pitäisi tehdä kaikkea, muttei pysty. Pyykkiä (kissa-) olisi kilotolkulla. Svinduttaa sekin, katti oli kussut jopa rakkaaseen marikassiini. Hmph.

 

Muutoinkaan ei oikein jaksapystykykenemään. Snif. Lisäksi oik. lonkassa näyttää olevan tosi paha hierauma (no sieltä saiskusta, kun en päässyt edes muuttamaan asentoa) ja sekin on perkeleen kipeä ja pahan näköinen.

 

Jotain hyvää? Enpä tiedä...

 

 

POLKA, JOKA MENEE TAKAISIN SÄNKYYN!

 

EIKÖ MINUN PITÄNYT OLLA LOMALLA EIKÄ SAIRAALASSA? :o

 

 

Aivan, mutta toinen koipi petti tuolla keskustassa, selkä retkahti, kun Polka tunki nokkansa lähemmin Malmin katukuvaan ja edessä oli tutustuminen sairaalaan, jossa ei olekaan tullut käytyä. No, tsekkailivat ym. Ei mitään ihmettä, vain helvetillisiä kipuja. Siksi olenkin koneella lukemisen välissä.

 

En minä oikein jaksa pitkään istua, mutta ajattelin vain ilmoittaa. Kivaa tämä ei ole, näin loman alkuun... Ja saiskussa tutustuin muutamaan tosi mulkeroon (mieshoitajien plaatua, ne on ihan sairasta sakkia – siis nuo nuoret komistukset),

 

Lanssikaverit taas ansaitsevat aina kaiken kunniani! Eli heille kiitos. Onneksi Belga kävi ruokkimassa Vinskin >o<

 

Ja muutama sana Hörhön superhörhöilystä: Eilen hänen kaverinsa soitti tosi raivoissaan (liikkuu myös huonosti ja Hörhö on joskus jeesaillut tätä edes ulos!) No, nytpä Hörhö on tehnyt ympäristössä pikavippeja aivan jumalattomasti eli lainaillut kaikilta hänenkin kavereiltaan *voi kilinkellit*. Nyt suunnitteilla on suorastaan piiskajaiset perseelle; pyysin häntä säästämään minulle jokusen vuoron... *paskaista naurua*

 

Lisäksi sain siellä saiskussa jonkinlaisen ovenvierusflunssan; hemmetin kylmää, vetoa ja ylipaikalla – ei kiva, menen keittämään kaffet!

 

 

 

POLKA, JOKA JAKSAA HÄMMÄSTYTTÄÄ MUITA KAIKIN OUDOIN TAVOIN...