VALEHTELISIN, JOS VÄITTÄISIN

olevani pirteä, hyvin nukkunut, eloisa, aktiivinen ja aikaansaava. Tiedättehän te sen jo, en minä ole. En vaan jaksa. Eilen puoliltapäivin iski Varastolla jo aivan hirmuinen väsy, säryt sekä niiden ilmaannuttua varsinainen ketutus. Kävin työkaverin kanssa tupakalla (hän on osa-aikasairiksella) ja totesimme molemmat saman; meitä pissitään niskaan. Näköjään se kaikista hienoista kliseee-istä huolimatta menee siihen, että 3 päivässä pitäisi ehtiä melkein ainakin ne 5 pvän työt. Vaikka ”muka” huolehditaan asiasta, sitä ei kuitenkaan muisteta kuin hetken. Ja jokainen, joka teettää meillä hommia, ajattelee, että vain tämän kerran ja vain hänellä on tämä etuoikeus...

Tämä siis tarkoittaa sitä, että jo kaksi päivää on tehty ympäripyöreitä työpäiviä ja vähän ylikin vain nimellisillä tauoilla. Ketutukseen kävin riipaisemassa yli yksi palaa suklaata, jota oli tarjolla. Fyi, ei olisi pitänyt. Siis suklaassa ei tietenkään ollut mitään vikaa! Mutta oletteko joskus syöneet monen kaffekupillisen jälkeen nälkäänne parilla haukkaisulla isoja suklaabiittejä? Siis georgethan siinä melkein tuli – tosi etova olo. Aivan. ahneella on kakkainen loppu. En sentään yksönnyt, pääsin ulos tupakalle raittiiseen ilmaan ja odottamaan taksoa. Mutta hemmetisti on kiirettä. Tänään on samanlainen päivä, minä tiedän sen jo etukäteen. Tiedän, mitä he tekivät viim.. ei kun siis eilen! Se on nähkääs tarjolla minulle tänään. Jotta heillä olisi kaksi päivää aikaa tehdä asioille jotakin ja sitten uudestaan kiikuttaa rojut minulle maanantaina. Kuka voittaa? Talo – kuten ruletissakin. Semmoista duunirulettia tämäkin.

Joo, ei pitäisi valittaa. Mutta oikeasti minä mielelläni jäisin kokonaan eläkkeelle ja toivoisin todella kovasti, että joku työtön palkattaisiin tilalleni. Se ei vain ainakaan vielä ole lainkaan todennäköistä, jollei todellisia ihmeitä tapahdu. Olisi kyllä aika. Viimeksihän sellaista tapahtui n. 2012 v. sitten *härn*. Hullua tässä on se, että töitä olisi. Meitä osa-aikaisia ties-millä-eläkkeellä olevia alkaa olla aina vaan enemmän. Kyllä löytyisi hommia ainakin parille kokopäiväiselle uudelle työntekijälle. Mutta eihän se ole meistä kiinni, se on kiinni kuulkaas paljon isommista tahoista. Edes Varaston Iso-Herra ei pysty kovasti vaikuttamaan tähän puoleen – valitettavasti.

No, tänään kuitenkin pääsen siis vapaalle. Joskus. Kunhan ensin tiukan duunipäivän jälkeen suuntaan Malmille, tapaan yhden leidin, vien muutamankin kirjekuoren laatikkoon, käyn parissa kaupassa hankinnoilla sekä vielä ruokakaupassa. Huh, kotona lienen joskus klo 17 tienoolla, semmoinen 11 h päivä tästä tulee. Lupaan itselleni, että saan olla illalla ”vähän väsy”. Se on vaan kumma, että vaikka olisi kuinka väsy, nukkumaan ei pysty. Ai niin, se ei ollut tämän kappaleen tarkoitus. Tässä oli tarkoitus valittaa siitä, että kaikki luulevat minun ehtivän ja pystyvän töiden jälkeen tekemään kaikenlaista puolimaratonilta vaikuttavaa. Minä tunnustan, että en vaan jaksa. Olin jo eilen illalla rättipoikki, aivan raakki. Niin taatusti tänäänkin.

Onneksi huomenna ei ole välttämäti mitään sovittua. Pakkimista olisi tiedossa aika paljon. Kirjoittamista parin jutun verran, ainakin. Ja ihan nukkuakin olisi tosi mukava, siis uusiounet. Ja kaikennäköistä voisi huushollin hyväksikin tehdä. Kissakin pitäisi muistaa etsiä jostakin esille... >o< *pelottelee* Hjuu, minä olen täysohjelmoitu myös huomiseksi ja perstaina on normiroudauspäivä. Eikä tämä ala nyt kyllä yhtään mitään! Missä ovat minun vapaapäiväni???? Kuka ne on vienyt? Palauttakaa ne heti. Semmoiset päivät, että minä saisin vain makoilla, käydä välillä syömässä ja kaffella, nettailla ja lukea! Jos joku on nähnyt niitä, tuokaa ne takaisin...

Tulikohan tässä jo känistyä riittävästi? Kaffet odottavat ja kaipaan jo kovasti mömelöitä... minä pyrin huomenna rapoamaan taas tärkeistä ja mielenkiintoisista maailmanpjolitiikan syövereistä, hyippytjeknologiasta, mjuodista, kjästjöistä ja sen semmoisesta – kaikesta, jota te aina olette halunneet lukea minun blögistäni *kakkamaista naurua*... ,D

POLKA – HÄN JOKA LUULEE EHTIVÄNSÄ JOKA PAIKKAAN...

 

OLENKO MINÄ OLLUT KILTI?

 

Hei, minä sain lahjoja!!! Meillä kävi ihminen – kylässä ja Minä sain Lahjoja :D Olen minä kai sitten ollut kilti, ainakin joskus *hyvin harvoin, tunnustaa*. Kiitosta vaan, vieläkin.

Josta pääsenkin suvereenisti kertomaan, että niin oli, kuten arvelinkin; pinosotalla tekemätöntä työtä jätetty meikäläiselle. Ja osa taas ihan tarkoituksella jömmattu, odottamaan. Upo kävi tiedustamassa, miten on, selviänkö? En luvannut selvitä, mutta työt lupasin hoitaa *muahahaah*. Siis parhaitten kykyjeni mukaan. Tosin kiirusta tulee ja tämän kyllä ilmineerasinkin. Toisaalta vuoden vaihteessa on aina kiirus, joten ei voi arvioida ns. normitilannetta tässä vaiheessa. Sellainen normitilanne syntyy vasta tod.näk. tammikuun puolen välin jälkeen. Ja minun pitäisi olla taas sitä ennen lomalla, joten silloinkin on taas kiirus. Ei hyvä...

Sen verran taas piti tosiaan hösistä, että hätinään ehti evästää ja pari kertaa käydä tupakalla. Muuten semmoista normaalia matalalentoa. Maanantain vielä jaksaa ja ehkä tämänkin päivän, mutta huominen iltapäivä tulee kuulkaas tekemään jo tiukkaa. Tiedän sen jo etukäteen. Selkä valittelee omiaan ja koivet muistuttavat jo olemassaolostaan. Hetkenhän sitä kestikin, semmoista – ei nyt normaalia – mutta kuitenkin vähän parempaa oloa. Nukkumisen kanssa on yhtä perkelettä. Nukun korkeintaan pari tuntia jotenkin ja herään puolilta öin, vähän ennen tai vähän jälkeen. Sitten horrostelen lyhyitä pätkiä ja klo 3 tienoolla nousen ylös, kun en enää jaksa piehtaroida ja tapella tyynyjen, pehmoelukkain ja peittojen kanssa. Argh! Saisi se omisarvis jo uskoa ja kirjoittaa repsun jollekin aineelle, joka veisi kerralla tajun kankaalle. Tätä jaksa kukaan, kun ei illalla uskalla eikä pysty unille, menisivät ne loputkin yöunet vielä.Vapaapäivänä tämä ei ole ongelma, koska olen reipas uusionukkuja eli voin mennä kaffen jälkeen esim. klo 5 – 6 uudelleen goisimaan ja nukkua jopa pari tuntia. Nyt ei kykene pystymään, joten on vain sinniteltävä. Se taas tietää sitä, että huomenna tekee huolimattomasti yhtä ja toista, josta sitten tulee taas sanomista. Paras olisi, että ei tekisi yhtään mitään. Lusmuilisi vaan jossakin. Mutta kun ei oikein osaa kunnolla lusmuilla, lintsata minä kyllä olen osannut – ainakin koulussa. Pitäisikin muistella niitä taitoja vissiin.

Mielenkiintoista unettomuudesta ja täsmällisyydestä, sopii ainakin meikäläiseen sekä moniinkin tuntemiini tapauksiin :)

Tosin on pakko vali-vali-valittaa siitä, että viime yönä nukuin 1.5 h ja sen jälkeen katselin taajaan kelloa. Kusetti, särki ja ketutti – en tiedä, mitä pahiten. Nyt vain ketuttaa ja rankasti.

No, mitäpä minä tässä sen kummempia märisemään lisää. Eilen oli ihan kivaa, kun Toveritar tosiaan kävi kaffella. Tänään tiedossa yhtä sun toista pientä pakkimista ja huomenna käyn pikaisen ylimääräisen kauppareissun ja tapaan erään leidin ohimennen. Torjantaina lisää pakkimista jne. Huh, en minä ikinä saa tehtyä sitä, mitä pitäisi. Minä vaan väsään jotakin pientä ja nysvään...prleen saamatoinen akka, sano!

Nyt kaffetta kitusiin ja Varastolle, ei tämä tästä parane kuitenkaan. Maailma edes, saati sitten minä.

POLKA, JOKA EI EDES YRITÄ PARANTAA MAAILMAA EIKÄ ITSEÄÄN!

 

VARASTOLLE LÄHDETÄÄN, SINNE MENEE KAIKKI..

 

kultasannalla hiekoitettu on Varastolle raitti. Ja paras olisikin, keli näyttää epäilyttävältä. Minusta tuntuu myös hyvin epäilyttävältä. Olen nukkunut taas äärivähän, tosin eilen päikkärit, mutta se vaan nahistaa yöunia entisestään. Ai niin, tosiaan, täysikuu! Jep, jep-jep...

Ahistaa myös mahdolliset työpinot, tekemäni mokat (juu, on tehty, mutta ne voi korjata jälkikäteen – ei ongelma sinänsä). Mokia nimittäin tulee silloin, kun on hemmetinmoinen kiire, paljon töitä ja meikäläinen alkaa olla kipeä ja väsy. Ja siitä onkin toisten sitten kiva tulla sanomaan. Tuntevat itsensä varmasti oikein hyveellisiksi. Tosin eräskin leidi tekee samoja mokia, vaikka on ollut tuolla jo kymmeniä vuosia... hmm. No, tekemätöntä ei voi muuttaa. Turha itkeä kaatunutta koskista siis.

Muuten olen teeskennellyt (kirjaimellisesti) vähän (myös kirjaimellisesti) kotihommia ja enimmäkseen nettaillut. Hiukan ansaitsin rahaa, vähän myös tuhluutin siinä samalla. Voitolle kuitenkin jäin – ainakin jätskiostosten ja heekkujen verran :) Ei sen enempää tarvitsekaan. Luettu tietysti on, kissaa kiusattu ja sen semmoista tavanomaista.

Ei, ei mitään radikaalia kerrottavaa. Ehkä huomenna sitten. Tai voisin minä jo ilmoittaa, että vasenta lapaa puikotetaan jo NYT täpöllä. Mielessä käy, ottaisiko omisarvikseen yhteyttä. Josko sairista saisi, mutta tuskin. Sattuu vaan niin prleesti, että välillä itku tulee silmään ja tähän ei auta kipulääke, ei relaksantti. Kipupiikit voisivat tehota, ehkä. Ans kattoo taas sitäkin. Lisäksi harmittaa se, että juuri kun on saanut koipensa suht näteiksi – hei, ne näyttävät melkein normaaleilta eivätkä kovasti särkyilekään – taas tänään illalla tiedän olevani puolirampa. Ikävää, mutta totta.

Kaffetta ja kapallinen mömelöitä, pakko se on köyhän yrittää jotakin.

POLKA, JOKA KUVITTELEE TEKEVÄNSÄ TÖITÄ JA SAAVANSA VIELÄ PALKKAA..

 

EN MINÄ EHDI NYT MITÄÄN

päivittämään, kun on niin kiirus. Kun on tämmöinen peruutettava päivä, on myös hoidettava itsellensä paljon tekemistä. Ettei saa siis turhaa ahia tai hepuleita.

Että tällä mennään! Tähän mennessä olen ehtinyt tehdä jo vaikka mitä. Siis mitä? Tuota, no kirjoittanut ainakin yhden jutun ja lukenut paljon. Nyt pitäisi kääntyä kotohommien puoleen. Eipäs kun hainhan minä äsken pyykit ja viikkasin ne kaappeihin. Isosti hommaa... *sekoilee*.

Eli ette saa tälle päivälle tämän kummempaa irroittelua; kunhan manailen taas paluuta Varastolle. Siitä sitten huomenna taas lisää, taatusti.

POLKA – HÄN JOKA PITÄÄ ITSENSÄ KIIREISENÄ KONEEN ÄÄRESSÄ...

OMITUISUUKSIA VAI OMINAISUUKSIA?

Armaalta kestoketutus-Nolliselta tuli haaste / meemilö kertoa itsestään 5 asiaa, omituisuuksista tai ominaisuuksista... ööö... tuota, minä enempi näihin omituisuuksiin luotan. Ihmettelen vain, miten karsin ne ainakin 50, jotka saan jo kepoisasti kokoon.

No, sovitaan niin, että mennään sellaisilla suurinpiirtein esittelykelpoisilla omituisuuksilla (tätähän saattaa lukea jopa joku, joka järkyttyisi kaikista tunnustuksista... tosin epäilen, mutta mikään ei ole mahdotonta).

Olen joissakin asioissa äärimmäinen nipottaja! Kukaan minut vähänkään tuntevista ei varmaan ihmettele sitä, että olen kaikissa tapaamisissa, lääkärillä, hammaslääkärillä, haastatteluissa ja muualla sovituissa paikoissa AINA vähintään 10 – 15 minuuttia etuajassa. Jos kuvittelenkaan myöhästyväni, saan hirveän hepulin... *ai, miten niin kontrollifriikki*. Mietin juuri, että tästä otsikosta saisi jo kokoon monen monta asiaa, mutta pyrin olemaan innovatiivinen tänään ja kerron vain, että alakohtina tähän liittyy lisäksi kaikenlainen pyrkimys täydellisyyteen tai mieluummin vähän sen yli (EI koske ulkonäköä eikä pukeutumista!) kaikkinaisissa suorituksissa. Siis pyrkimys, ei välttämättä tarkoita niiden toteutumista missään määrin.

Olen pihi – mutta vain joissakin asioissa! Saatan pihdata viikkotolkulla ruokaostoksilla, ostan aina 30 – 50 %:n alelapputavaroita, jos mahdollista. Toisaalta, sitten saatan revitellä (kuten eilen) eli tuhluuttaa kaikkiin herkkuihin kerrallansa (jäätelöä, kastikkeita, eksoottisia hedelmiä, oikeaa lohta). Tämä pätee myös vaateostoksiin eli ostan iiPeistä ja nettikirppareilta vaatteeni. Kunnes rävähtää ja menen tilaamaan Gudrunilta muutamankin ostoksen. Ei ihan halpaa lystiä, mutta taatusti sen arvoista! :D

PS: Tässä asiassa tuntuu sielunsiskoja olevan enemmänkin .)

En ole koskaan käynyt kosmetologilla! En siis vielä tähän mennessä. En ole kokenut tarvetta, vaikka tarvetta oikeasti varmasti olisi ollut ja olisi. Minusta osaan ihan itse pläästiä rasvat nassuuni oikeisiin kohtiin jne. Tähän liittyy myös se, että en ole ikinä ollut meikkifriikki (no, ehkä muutaman kuukauden 13 – 14 -vuotiaana...) eli en meikkaa koskaan. Tähän on myös omat syynsä eli silmäni eivät kestä edes ripsiväriä, eivät mitään merkkiä. Sen sijaan Tallinnassa käydessä olen aina pyrkinyt järjestämään aikaa käydä ilusalongissa kestovärjäyttämässä ripset sekä kitkutamasa kulmat. En nimittäin myöskään itse osaa / pysty nyppimään kulmia. Ne vaan kasvaa rehottavat kuni *köh*... Olen melkolailla allergiainen monelle asialle, joten olen katsonut parhaimmaksi leikkiä luonnonkaunista – mä olen niiiiiiin luomu :D

Väitän olevani kasvissyöjä! Oikeasti taidan olla semivege eli syön kalaa ja toisinaan jopa kanaa. Lisäksi olen sitä mieltä, että jos joku tarjoaa minulle verisen ison pihvin valkosipuliperunoilla kaikkine lisukkeineen, viineineen ja jälkiruokineen – vegeys häipyy taka-alalle, siis jos joku toinen on maksumiehenä! Muuten pysyttelen kasvislinjalla, tosin siinäkin taas aika suppealla erinäisten ongelmien (allegriat, lääkityksen aiheuttamat vatsaongelmat jne. joista ette taatusti halua kuulla lisää!) takia.

Jätän kotona aina kylppärin eli WC:n oven auki! Tämä on varmaan jäänyt päälle siitä, kun Belga oli pieni ja alkoi huutaa, jos laitoin oven kiinni tai jopa lukkoon; heti alkoi aivan järjetön metakka ja rääyntä. Samoin kissat, eivät yksikään niistä, ole pitäneet suljetuista ovista. Niinpä meillä eletään aina kylppärin ovi auki (samassa tilassa on WC, iso kylppäri ja perällä sauna). Tästä seuraa sellainen ongelma, että hyvin helposti tekee saman myös työpaikalla ja varsinkin toisten kotona. Oven saattaa vielä muistaa vetää kiinni, mutta sen lukkoon laittaminen saattaa hyvinkin unohtua... Siellä sitten Welhotar paljaine pärsheineen nakottaa silmiin Rouva Iso-Rouvaa työpaikalla, eikä sitten yhtään nolota, ei *häpeää*.

Bonusraitana pukeutuminen; sitä voisi kuvailla lähinnä sanalla uusrahvaanomainen puolihippi. Eli mielellään jotakin erilaista, eikä taatusti minkään muodin mukaista – jollei sitten todella vahingossa :D Eräs blogiystävä aikanaan tunnisti minut seisoessani Varaston edessä odottamassa taksoa, pelkästään pukeutumisen perusteella! Eikä ollut ainoa kerta. Minusta on kivaa myös pukeutua eri tavalla kuin muut, koska olen muutenkin omalaatuinen olio.

Ähh, joko tämä loppuu tähän. En minä kehtaa kirjoittaa enää enempää. Tulisi jo liikaa tunnustuksiakin. Sen sijaan heitän tämän haasteen / meemilön eteenpäin Anskulle, joka elää nyt omaa elämäänsä, mm:lle, jolla on vähintäänkin mielenkiintoisia kommentteja ja postauksia, Sipelle (joka poikkeuksellisesti saa vastata suoraan kommalootaan, kun ehtii), Partapapalle kipujen ja ketutuksen kärsijälle sekä säätäjän, selviytyjän, ainaisen Kukko-miehen eli Vitutus kaikissa sen muodoissaan -blogin reservin ylikersantille.

Jahas, menenkin odottamaan erästä kirjan noutajaa. Vaihdot toimivat vekkulisti; nyt vaihdoin yhden satukirjan (pikkuserkun tyttäreltä alunperin, ei tärkeä edes muistoissa – olen säilyttänyt muutamia omia ja Belgan lapsuuskirjoja ihan muistojen vuoksi – tämä ei kuulu sellaisiin) aika vinkeään jazz-paitaan. Kumpikin lienemme tyytyväisiä!

POLKA – HÄN JOKA YRITTI OLLA URPUTTAMATTA...*paino sanalla yritti*

 

POLGARAA IHAN HIUKKASEN HUVITTAA,

 

oikeastaan suorastaan naurattaa. Kas kun eilen kaiken kiireen (?!) keskellä tuli kuukkeloitua ihan muita asioita ja kuukkeloin sitten Polgara ja Polga sekä Polka. *kikattaa takamus kipeänä*. No, ihan ensiksi – ei siis kuukkelin mukaisessa järjestyksessä – löytyy tämmöinen vekkuli ilmestys, joka on meikäläiselle melko tuntematon, mutta voisi hyvinkin olla sopivampi kuin monet muut. Sitten tietysti tämä perinteinen ensimmäinen, josta nimi todella on lähtöisin (huomaatte tietysti viittaukset Belgarioniin  jne. Olettehan te fiksua väkeä, jooko?). Ainut mutta tässä on se, että kuvat eivät oikein vastaa todellisuutta! :D Viimeiseksi jätin oikeastaan minusta kaikkein parhaimman *itseni jälkeen tietysti* Polgaran ja hän kantaa nimeä ylpeänä ja kauniina! >o< Polgalla löytyy vaatetusta  ja sitten kyllä ihan rakastamaani liikuntaa (!)  sekä elukoita vähän lisää  – ehkä parhaiten vastaava olisi kuitenkin … juu, juurikin se, jota en nyt mistään taas löydä. Laitetaan uusiksi, kun löytyy! Nyt ei enää naurata. Olen istunut koko aamun tässä koneella ja olkaa puikotellaan oikein messevästi.

Vähensin nimittäin lääkitystä melko radikaalisti ja ei siitä kotona pahemmin kärsi. Tänään on pakko ottaa kunnon tropit, kun pitää lähteä taas roudaamaan postia, kirjoja, ruokaa ja muuta tarpeellista. Ei sitä pysty ilman nappeja tekemään. Eikä ainakaan tuolla kelillä; nyt täällä on semmoinen pluikas ja rouskuva lumijäinen kerros. Luvattu lisää jotakin rättisadetta ja myrskyä, ei ihan vielä kuitenkaan. Tietysti silloin, kun minä olen liikkeellä – just! Tuuria piisaa ;)

Kävin eilen sentään ulkoilemassa roskiksella ja taas joku äveriäs oli vienyt puolet keittiöstään roskakatokseen. Tarjolla oli pöytä ja viisi tuolia, tuoleista yksi oli ikäänkuin malliksi vähän hajoitettu, muut olivat ihan ehjiä (tarkistin). Hitsi, sillä määrällä tavaraa, mitä tuonne roskikseen kuskataan, olisin sisustanut yhden tyhjän yksiön, jopa kaksion! Mikseivät ne pyydä fressistä hakemaan nuita kamoja, ainakin meidän frelssikselle ne kelpaisivat ja itsekin olen sieltä pyytänyt joskus noutoa mm. sängyille tms. Aina ovat hakeneet, jos on ollut kelvollista tavaraa *eheheeh*. Rikasta väkeä siis, pitää jälleen todeta. Voi kun kehtaisi alkaa penkoa niitä isoja jätesäkkejä tarkemmin, mutta kun ne on heitetty suoraan säiliöihin. Ei pääse tonkimaan! Epäilen niissä olevan vaatetta ja tekstiilejä, ainakin kerran bongasin sieltä Hörhöttärelle villapaitoja ja muuta. En minä mitään tarvitse, mutta harmittaa tuommoinen roskiin tunkeminen. Laittaisivat edes kierrätykseen!

Haa, pääsinhän minä vänisemään sentään jostakin! Voisin vänistä taas siitäkin, että 2.5 h unilla taas mennään. Onneksi voipi ottaa tarpeen vaatiessa iltapäivätirsat. Ehkä tuleva ulkoilu ja jonkinlainen lounas tuovat myös unetusta myöhemmin.

Eli mitäs tässä muuta kuin yrittämään touhuta itsensä kuntoon ja muistaa kaikki tavarat mukaan, repsuja unohtamatta *wirn*. Kuka muuten veisi tyhjät pullot kauppaan ja saisi ne rahat? Minä en pysty kykenemään kaikkeen...

Ja jos joku kaipaa jotain prleen j-kalenteria, olisinhan minä sen voinut tehdä. 24 pulloa olisi mennyt – ehtiihän sitä toki vieläkin, selviäisi vähemmällä. Tai nimenomaan ei selviäisi :D Olkaa siis onnellisia, että en tehnyt mitään kalendorosta!

Päivän slogan: Minä lähdenkin kouluihin kiertelemään päihdevalistajaksi. Siellä räppäilen sitten. Huumeita kun kivasti polttelee, niin tajuntasi räväkästi laajenee... Ei! Korvamato luikerteli alitajuntaani ikävästi! Lääkkeet! Siis la-lailliset lääkkeet!

Päivän biisi: Kolmiolääke

Luettua: Marina Lewycka – Meidät kaikki on tehty liimasta. Hulvaton kirja, kuten edellisetkin. Georgie jää yksinhuoltajaksi, tutustuu naapurin omituiseen kissaleidiin ja sitten vasta alkaakin tapahtua. Kieroilua kiinteistönvälittäjien, sosiaalityöntekijöiden ja viranomaisten kanssa, kiva uusi petikaveri, teiniangstia pojan kanssa ja romaanin kirjoittamista. Tiedä tässä, itkeäkö vaiko nauraa – tämä on hieno opus taas eli suositan mahdottomasti! Neil Jordan – Ilmetty. Mitä seuraa, kun kaksi poikaa muistuttava toisiaan kovin paljon. Niin paljon, että heidät sekoitetaan toisiinsa. Jopa tytöt ja myöhemmin naiset... Erikoinen, koskettava ja osittain peri-irlantilainen romaani, suositan. David Hewson – Kultainen leikkaus. Murha Pantheonissa Roomassa, selvittäjinä paikallisia poliiseja, kunnes FBI änkeää joukkoon. Miksi? Mikä merkitys on eräällä tutkijalla ja tämän isällä? Murhia on tehty enemmänkin – kysymykset johtavat ratkaisuun, joka kyllä tuntuu hiukan haetulta. Kuitenkin, vähän erilainen dekkari tai jännäri, pidin. Tess Gerritsen – Hiljainen tyttö. Bostonin Chinatownista löytyy ensin irti leikattu käsi, ase ja myöhemmin ruumis. Mikä merkitys on kiinalaisella tarustolla ja lähistöllä aiemmin tapahtuneeseen, kaikkien muistamaan merkilliseen joukkomurhaan? Ovela juttu, tuttua Gerritseniä muutoin, nyt mukana ehkä hiukan tekijän omaa taustaakin. Kristina Ohlsson – Tuhatkaunot. Pappi vaimoineen löydetään murhattuna ja jäljet näyttäisivät johtavan heidän toimintaansa eli pakolaisten piilottamiseen maastakarkoittamisen välttämiseksi. Mutta mitä tapahtui tytöille, nyt ja joskus kesällä 1992? Toinen on tietojen mukaan samaan aikaan menehtynyt huumeisiin – vai onko? Kiero ja kavala sekä kamala tarina perheestä ja sidoksista, menneisyyden vaikutuksista ja myös nykypäivästä. Tykkäsin, taas. Mark Eglinton – James Hetfield, peto Metallican ovella. Pitäisi olla tarina kaverista, mutta ei ole. Enemmän bändistä, levyistä, biiseistä jne. Sen siitä saa, kun ei pääse haastattelemaan itse henkilöä eli nimi ei vastaa kirjaa. Vain faneille, sano. Jorgen Brekke – Armon piiri. Murhia ennen ja nyt, hirveitä ja kammottavia. Miten tähän liittyy Edgar Allan Poe, norjalaiset munkit sekä nahan käsittely? Lukekaas ihan itse *härn*.... Enemmänkin tuli luettua, kaikesta muustakin sitten taas siellä toisaalla, tiedättehän te!

POLKA, JOLLA ON TAAS THE TEHTÄVÄ *ai miten niin outo*

 

PÄIVITYKSEN AVIOTON LAPSI...

eli pika(muistiin)panojen tulos. Olen nukkunut, tosin huonosti eli oli pakko hakea välillä mömelöitä, mutta vastaavasti pitkään. Ehkä se taas vähäksi aikaa auttaa. Eilinen Varastolla vei taas mehut, kun yhdessä päivässä pitäisi hoitaa niin paljon asioita. Lisäksi on taas semmoinen olo, että olen jättänyt Varaston pulaan. Ähhh, minähän olen oikeasti ansaitulla lomalla. Mutta kun tiedän, että tänään on sellainen päivä, että minua aletaan kaipailla iltapäivällä oikein tosissaan... No, maanantaina on koko kauheus taas edessä.

Muuten alan kohta pakkailemaan erinäisiä tavaroita postitettavaksi, se on päivän tärkein homma. Lisäksi pitäisi editeerata taas paria juttua, joista ei ole paljoakaan vielä kirjoitettuna. Siihen yritän paneutua seuraavaksi. Ja ettei totuus unohtuisi, huomenna on pakko käydä traditsionaalinen posti-kirjasto-apteekki-ruokakaupat -kierros jälleen kerran, täysin kassein ja itseään kiroillen. Josta tulikin mieleen taas jotakin... niin, Eestin Herkkusissa on muuten tosi kivoja piparitaloja ja muuta vekkulia pientä ja isompaa joulusyötävää. Käykääs katsomassa, te, joilla on siihen mahdollisuus. Esim. tosi pienet joulusuklaat kelpaavat esim. työkavereille varmaan paremmin kuin joulukortti (ainakin minä olen näillä nakkisormillani sitä mieltä!). Lisäksi tarkistin jo ruokatarjontaa sillä silmällä, että käyn hakemassa yhtä ja toista minun ja Belgan seisontapöytään!

Jahas, ei kyllä se on aloitettava jonkinlaista toimintaa täälläkin huushollissa. Ei saa jäädä tuuleen makaamaan, ei!

POLKA, JOKA KUVITTELEE TAAS KOHTA TEKEVÄNSÄ JOTAKIN!