TAAS PITÄÄ MENNÄ

 

Se on taas sitten menoa, Varastolle, nääs. Odottamassa iso nippu töitä, nehän jäivät jo perjantailta. Lisäksi pakkomiitti, työryhmä, johon minut on arvoisasti nimitetty *muahhaah*. Eipä jää aikaa olla mukakipeä, ei. Paitsi että särkee jo etukäteen ihan leppoisasti. On tämä yhtä kushemmettiä. Olo vaan pahenee, on pahentunut hiljalleen oikeastaan syksystä lähtien. Ei hyvä, ei. Mutta sillä mennään, mitä on. Kai sitä voi rauhassa kuukahtaa jonnekin Varaston kellarikäytävään, josta löydetään muumioitunut Polka joskus vuosien päästä...

 

Eilinen meni taas haahuillessa ja teeskennellen kotitöitä. Nimenomaan teeskennellen eli noin kursorisesti jotakin tehden. En minä mitään jaksanut. Otin kunnon päivätirsat ruuan jälkeen, sitten kaffetta ja mömelöitä kehiin. Jaksoin sentään imuroida jotenkin. Siihen se jäi, pakkoruiskun jälkeen ei enää jaksut riittäneet mihinkään muuhun kuin lukemiseen. Kirjoituksiani totesin olevan jo jonossakin – turha sinnekään lienee mitään juuri nyt tuupata. Kaksi editeeraamatonta versiota on tuossa kyllä jo valmiina. Jospa viikolla, jonakin iltana, olisi tarpeeksi pirteä (hah, luulottelua, toim.huom.)! Kirjoittaminen ei ole fyysisesti(kään) mitenkään luontevaa; hirmuinen vas. lavan puikottelu alkaa noin vartin sisällä sekä töissä että kotona. Ei naurata yhtään. Eikä siihen ole mitään helpotusta, edes kipulääkitys ei toimi. Auttaisikohan se taikalääke Burana? :O

 

Tässä on nyt vähän riivottu mömelöannostelua uusiksi, eilinen kaava ehkä toimii: normiannos muutoin, mutta illaksi codilisäys sekä yöksi zopi ja sirkkana se 6 mg:n retard. Ehkä se toimii edes himppasen paremmin. Tosin herään näköjään kuitenkin koviin kipuihin siitä huolimatta. Prle. Sitten herätään, ei voi mitään. Se on joko perskänni ja sammuminen tai nuijanukutus – silloin ei ehkä heräilisi! Enkä halua kokeilla oikeastaan kumpaakaan, en ainakaan työpäivien edellä.

 

Muuten inventoin myös vaatevarastoa ja odottelen vähän lämpimämpiä kelejä. Nyt olisi vermeitä käyttöön, minulle siis uusia. Mihin minä niitä muka säilyttelisin, ei meikäläiselle ole mitään ns. paremman asun tarvetta. Enää. Joten kaikki vaan käyttöön heti, kun kelit sen sallivat. Jep – on taas jotakin, jolla ärsyttää Varaston hienostoa. Omituisesti meille on pesiytynyt uusi alalaji; nuoret vastavalmistuneet naiset, jotka ovat keskenänsä aivan saman näköisiä. Pitkiä, hoikkia, vaaleita, kauniita, pukeutuvat siistin muodikkaasti... Näitä on nyt viimeisen parin vuoden aikana ilmestynyt useampia. Nimiäkään ei jaksa enää muistaa ja heitä tuskin erottaa toisistaan. Omituista, mutta hämmentävää! Onko tämä joku stereotypia vai Varaston rekrytoinnin näkemys pätevistä naisista? Minä vaan ihmettelen. En minä heidän pätevyyttään siis epäile, huvittaa vaan tämä yhdennäköisyys. Samaa muuten on ihmetellyt pari muutakin kanssakulkijaa töissä, joten en tod. ole epäluuloinen / skitso / täysin väärässä / kateellinen.

 

 

 

 

 

Päivän slogan: Jos olet päättänyt, olet päättänyt – kevyt känni ;D

 

Päivän biisi: Kypsää kauraa 

 

Luettua: Harriette Arnow – Nukentekijä  , no tämä oli Se Oikea kirja, jota Toveritar tarkoitti. II Maailmansodan maaseutukuvausta USA:ssa, itsetyytyväinen mies, joka tavallaan pakottaa perheen muuttamaan kaupunkiin työnsä perässä. Kertomus on aivan luettava, kunhan ohittaa pahimmat jesseilyt. Arvostan lähinnä kuvausta naisen selviytymisestä, pyrkimyksestä luoda kauneutta rumuuden keskelle, naisten yhteisöllisyyttä, sallivuutta(kin), käytännöllisyyttä siinä ohessa ja lapsilauman hoitoa ja hoivaa. Kärsimistä ja lupaa sairastua, nousta ja kestää – jälleen kerran. Mielessä on jatkuvasti oma koti maalla, pieni pläntti maata ja vapaus... Sivuaa myös teollistumista ja sen epätoivottujakin vaikutuksia, sosiaalista eriarvoisuutta, rotuerottelua, kommunistivainoa, ammattiliittojen tuolloista asemaa, nousukkaita ja paljoa muuta. Ihan siis luettavaa tavaraa, viihteen nimissä kuitenkin. Tiivistämällä olisi ehkä parempi. Roy Jacobsen – Ihmelapset. Merkillisen tiivis ja pakko lukea yhdeltä istumalta –romaani eräästä yksinhuoltajasta ja hänen pojastaan norjalaislähiössä 1960-luvulla ilmeisesti. Alivuokralaisesta sekä uudesta ”pikkusiskosta” eli isän toisesta lapsesta. Kesästä saarella, äidin sairaalareissusta sekä pojan kasvamisesta henkisesti omaksi itsekseen, hämmästyksestä ja asioiden liittämisestä yhteen. Hieno kirja, ovela, antaa vihjeitä lukijalle, mutta ei kerro koko totuutta heti – siksi tämä pitikin lukea ahnaasti! Itkua, naurua, elämää. Suosittelen. Iida Rauma – Katoamisten kirja. Vahvoja tunnelmia sisältävä opus tyttöparista, takaumia lapsuuteen, koulukiusaamiseen ja siinä sivussa muuhunkin arkiseen väkivaltaan työpaikoilla, laitoksissa jne. Seksistä ja runkkaamisesta, tyttöjen välisestä rakkaudesta ja sen tunnustamisesta, hyväksymisestä ja vanhempien asenteesta. Äidin vajoamisesta luokkasodan tutkimiseen jopa sairastumiseen saakka. Moniulotteinen, monta tarinaa kertova kirja. Pidin, joskin kirjoittajansa esikoinen ja myös kirjoittajan nuoruuden huomaa kerronnassa. Tällä kertaa molemmat miellän positiivisiksi, samoin kirjan sijoittuminen tietysti Turkuun on hienoa. Suosittelen myös, kunhan ei joku turhaan pelästy – suorasukainen ja ennakkoluuloton! Jukka Niskanen – Käärmeen kehto, Jake Klein jahtaa suomalaisnaisen murhaajaa Singaporessa. Oudosti tapahtumiin alkaa liittyä ympäristörikokset jopa terrorismiin asti. Klein joutuu etsimään ekoterroristeja Pariisiin ja kauemmaksikin – tai lähemmäksi... rankkaa toimintadekkaria, joka ei ole kaukana totuudesta, mikäli mielikuvitus riittää. Käypäinen reissukirjana, ei yllä oikein suosituksiin asti tällä kertaa. Essi Tammimaa – Paljain käsin, perheromaani Vaaran perheen tyttäristä, joilla kaikilla on omat murheensa sekä yksi yhteinen murhe eli suhde äitiinsä, jonka suhde omaan äitiinsä on vielä asia erikseen. Kolmen sukupolven tarinaa kerroksittain, ei paha, mutta hiukkasen osoitteleva ja läpinäkyvä. Jokaisen on otettava vastuu elämästään, ihan itse, valitettavasti. Osittain suosittelen, joillekin, toisille taas ei. Tämä kun menee myös viihteenä, jollei käytä aivojaan... Kenneth Slawenski - J. D. Salinger, Kirjailijan elämä. En todellakaan ollut niin perehtynyt kirjailijaan, että tämän kaiken olisin tiennyt eli perusteellinen elämäkerta Salingerista. Paljon uutta asiaa, novelleja onkin paljon enemmän kuin olen koskaan kuullut, suomennoksia ei tietenkään, hmph. Järisyttäviä sotakokemuksia II maailmansodassa Euroopassa, sitoutumista äitiin, kouluajat, vankkumaton pyrkimys kirjailijaksi, oman itsensä etsimistä, mystiikkaa ja uskontoja sekä – toki – suhteita ja lopulta oman itsensä ja uskon etsintää hieman zeniläisittäin... Suosittelen kaikille, jotka haluavat tietää, miten esim. Sieppari ruispellossa todella on syntynyt. Tämän voisin haluta jopa itselleni hyllyyn! Ja osa jää taas luettelematta, ihan teidän kiusaksenne tietysti ,D

 

 

 

 

NYT SE TAAS MENEE – KOHTA SE TULEE JA MÄRISEE TAAS LISÄÄ!

 

 

 

 

ANKEAN PÄIVÄN TYLSÄMIELINEN RAPOTUS

 

Tylsä päivä, taas. Eilinen meni lötköttäessä ja ottaessa lisätirsoja, illalla. Sain sentään nukuttua yön, mutta heräsin taas kolmen tienoolla sietämättömään jomotukseen, kolotukseen ja juilintaan. Tosin lisäcodeja en ottanut, arvelin myöhennettyjen päiväcodien vaikuttavan. Eivät vaikuttaneet, äsh. Eli tänään koko satsi, jospa menisi vielä aikaisemmin goisimaan...

 

Aamulla otin kuitenkin uusiotirsat. Kissakin kun halusi aamumuonat ja kakkispurujen tyhjennyksen. Pari tuntia sain uinuttua, ei enää nukuttanut. Nyt vaan väsyttää ja särkee. Ei jaksa, ei tahdo, mutta on pakko. Normisunnuntain puuhat on laitettava alulle; ruokaa, imureerausta, vaatteiden katsastusta. Argh.

 

Eli ei mitään kerrottavaa, ei. Sen verran, että pyysin Arvaustalon omisarvikselta rtg-lähetteet myös paperisina, viimeksi kun he ”eivät huomanneet” mukana olevan kaksi lähetettä – ne tulivat perstaina. Josko ensi viikolla voisi jonakin päivänä lounasaikaan käväistä Kanpissa röntgattavana. Hitsi, siihenkin kuluu taas kaksi matkaa. Ei tykkää, ei. Mutta pakko kai se on.

 

Minä tässä menen juomaan toiset aamukaffet, josko piristyisi sen verran, että saisi edes jotakin muutakin aikaiseksi kuin luettua muutaman kirjan *nolo wirn*.

 

 

 

 

TYHJÄN TYHMÄÄ SUNNUNTAITA VAAN MUILLEKIN!

NOLO-POLKAN LAUVANTAI

 

Nolo-Polka tässä, terve vaan! Ai että miksi? No, eilen tosiaan Toveritar tuli kylään ja avitti (kiittelee tässä vielä eli ziitosta kovasti) ansiokkaasti roudausreissulla. Kävipä niin, että meikäläistä vaivasivat edelleen kivut, väsytys sekä jostakin syystä vähän huono olokin. Nolottaa! Seuraavan kerran, kun pyydän vieraita tahi jotakuta oikeasti seuraksi, taidan ottaa pari päivää lomaa eli toipuisi yhden päivän ennen vierailuja, alustavasti siis.

Tämä viikko on ollut yhtä kushemmettiä. Paljon töitä, pirusti särkyjä, paljon tekemistä iltaisin. Arvelin, että selviäisin perjantai-illan ihan samoilla jaloilla, kun ottaa vähän viiniä. Ei, en selvinnyt. Tai siis selvisin niin, että join vain vähän, söimme monen juuston pizzaa ja kälättelimme. Annoin myös kertoa itselleni, että yrtti on makoisaa osv. Paha olo paranikin sillä himppusen. Oloni ei siis kälättelyä ihmeemmin haitannut, mutta silti... Polka makoilemassa ja murjottamassa sekä palelemassa ulkotakkiin kääriytyneenä klaffisoffassa, piereskellen vielä (ne codit....). Ei oikein emäntä-ainesta, sano. Lisäksi Toverittarenkin piti ehtiä viimeiselle bussille. Mitä teki Polka? Hah, luki pari sivua ja meni nukkumaan :O Lienee tuo vanhuus iskenyt tosi pahasti. Epäilen kyllä, että se oli enempi väsy, joka tuon teki. Huono olokin on vielä läsnä, vähän. Sen syy taas luultavasti oli, että olisi pitänyt syödä jotakin heti reissusta tultua, ikäänkuin pohjiksi. Tiedän siis ainakin nyt, mitä tehdä seuraavaksi. Ilmoitankin tässä tiedoksi, to whom it may concern, että olen lomalla 6. – 8.4. Voitte merkata sen heti allakan reunaan ,D

Mutta muuten oli viihdykästä jutella asiaa ja asiatonta. Mukavaa oli myös saada seuraa ja apua tuolle perjantain inhokkireissulle. Minusta on myös kiva vaihtaa kirjoja ja luettavaa – toivottavasti maistuu teilläkin päin etkä ole kovin ankealla tuulella?

Belga on tulossa lounaalle ja tuo samalla tuliaisia keskustasta eli ViiVoanista. Hän soitti eilen ja oli menossa mauste- ja tofuostoksille. Lupasi samalla tuoda meikäläisellekin täydennystä. Kilti poika, oikein kilti! Tein pienet tilaukset ja toimitus siis seuraa heti välittömästi. Palkkiona lienee vain kunnon muonat jälleen jälkiruokineen sekä vähän jotain heekkuja ankeaan opiskelijaelämään ;D

Muuten vietän tämän päivän perinteisesti eli lötköttäen ja lepäillen, lukien, teen jotakin kivaa muonaa... Ehkä myös laitan koneellisen pitovaatetta pyörimään ja jos oikein siltä tuntuu, tekaisen pari tekstiä. Mutta nyt sänky kutsuu, suorastaan vaatii minua peiton alle lämmittelemään ja nostamaan koivet ylös. Kirjan jo kaivoin varastoista, kiva uutuus.

 

LAUVANTAITA VAAN KAIKILLE – LOKOISAA SEMMOISTA MIELUUSTI!

ANANASTA AHMI, HOTKAISE PYY...

Ihan pari asiaa on taas tullut näköjään uutisoitua. Asioita, joista meikäläinen ainakin on jaanannut jo pitkään. Eli suomalaisissa on todellakin entisten A- ja B-luokan kansalaisten lisäksi C-luokkaa sekä täysin luokatonta väkeä. Tuloerot ovat tulleet jäädäkseen , sano. Kapitalistit hurraavat, jotkut nostavat käsittämättömiä osinkojaan ja optioitaan... olisi kirveelle töitä! Ananasta ahmi, hotkaise pyy, loppusi porvari lähestyy, sanoi jo Majakovski aikanaan. Postauksen lopussa asiaa jonkin verran käsittelevä kirjavinksu!
 
Vähän edellistä liippaa myös tämä toinen Köyhät kyykkyyn ja rutiköyhät rähmälleen -mentaliteetti eli vuokra-asunnot! Vilkaiskaapas linkkiä, mitä ehkä on tulossa... ei perkele, tässä jo muutenkin maksaa itsensä melkein kipeäksi asuessaan asumisoikeusasunnossa, joita ollaan myös salavihkaa siirtämässä muiden hallintaan tai ainakin vastikkeiden korotus on ollut todella reipasta. Ai että riipii!

 

Että kaikki olisi myös Varastolla hienosti, meikäläistä on taas rääkätty töillä aivan loppuun asti. Niin loppuun, että iltapäivällä en enää edes nähnyt mitään -> aika hankala tehdä korjauksia tiettyihin asioihin koneella, kun ei vaan näe! Väsy, kipu jne. iskevät silloin jo päälle niin pahasti. Eilen sain myös pahimman koipikipukohtaukset vuosiin, huh! Äkkiä vain koko koipea viillettiin niin, että huuto karkasi. Varovasti venytellen, hissukseen astellen pääsin siitä vähän eroon. Sen jälkeen koipi on edelleen omituinen, kylmä hiki valui ja koko illanhan tuo tuntui edelleen omalaatuiselta, taas. Tarttis varmaan ottaa ylimääräinen Burana *kiroilee*! Kiroilin kyllä töissäkin ääneensä, koska se oli taas yhtä juoksua ulostimelta toiselle ja taas takaisin. Ylimääräistä paashaakin tuli tehtyä. Prletto, infosin kyllä asiasta eli ei kuulu minulle, ei tod. On hyvinkin ylempien tahojen asia hoitaa omat työnsä eikä teettää niitä meillä – samaa sanoi kollega, jolla sama taho yritti teettää toista omaa hommaansa. Mehän emme mene retkuun, emme!
 
Näiden ajankohtaisten asioiden (Jaappanista en jaksa enää edes puhua, Suomessahan kaikki on niin turvallista, Suomi-ilmiö nääs) lisäksi voisin kertoa jotain vähän kivempaa, kerrankin. Juu, älkää nyt hämmästykö säikähtäin. Welhotar saa taas! Tällä kertaa vieraan :O Toveritar R. on tulossa kylään ja lupautui mukaan jopa roudausretkelle ;D Oikein mukavaa, tämä tykkää... Tarkoituksena on tietysti jälleen kerran saattaa maailma oikeaan järjestykseen ja tolallensa, laittaa vaan kaikki asiat kohdallensa. Piste. Lisäksi harrastaa syömistä sekä vähäsen juomista. Mahdollisesti harrastan myös yrttien tutkimista sekä tutustumista niihin lähemmin *kikattelee itseksensä* termillä ”mukava”. Tämä tykkää yrteistä kovasti! 

 
Päivän biisi: Vanha nainen hunningolla 

 

 

 

 

Päivän slogan: Keskeiset ideologiset periaatteet osoittavat, että vastaus kysymykseen ratkaisee ongelmia tutkittaessa organisaation sisäisiä ratkaisumalleja...

 

Luettua: David Foenkinos – Nainen, jonka nimi on Nathalie. Omalaatuinen, dramaattinen, runollinen, hauska ja daideellinen romaani. Toimii monella eri tasolla, erikoislaatuinen. Voipi olla elämys tai sitten ei pidä ollenkaan. Suosittelen varauksella, linksu kannattaa katsastaa ensin! Esko Seppänen – Oma pääoma, jonkinmoinen muistelmateoksen tapainen. Onneksi vaan vähän. Minä arvostin ja pidin kovasti tästä opuksesta. Mies nostaa esiin Suomen politiikkaa, talouspolitiikkaa sekä kokemuksia eduskunnasta ja Vasemmistoliitosta. Huutia saa kapitalismi, globalisaatio ja markkinavoimat! Erityisesti olin mielissäni EU-osiosta ja siitä, miten meitäkin on pissitetty asioissa (ainakin hänen mielestään), minä komppaan kovasti.  Suositan jokaiselle, jota vähänkään kiinnostaa EU:n toimet ja vallankäyttö, rahojen ja tukien jakelu sekä NATO-kysymys ja paljon muuta. Arvostan myös loppua, joka on hyvin henkilökohtainen... ja jätänkin sen teille itsellenne luettavaksi. Eli – lukekaa ihmeessä, jos kantti kestää. Paras lukea ennen vaaleja vielä, itse kiikutan tämän tänään takaisin kirjastoon ja taidan hankkia vielä itselleni. Vähän kirjoitustyylissä on sellaista, joka voisi jäädä väliin. Asiaa on kuitenkin paljon ja se on tanakkaa tavaraa, joten tässä se on – kevään parhaimpia tietopuolisia opuksia, ziitosta vaan! Annakaisa Iivari – Tyttöministeri. Romaani siitä, miten opettaja ikäänkuin vahingossa pääsee eduskuntaan ja nousee ministeriksi sekä miten häntä kohdellaan tilanteessa kuin tilanteessa. Miten lopulta käy asioihin ja ihmisiin uskovan tavallisen ihmisen, kun hän päätyy itse politiikan ammattilaiseksi? Hiukan hömpähtävä ja epäuskottava tarina, mutta pohjimmiltaan tässä on ripaus totuuttakin – eräässä mielessä. Kepoisan kevätlukemisen tarpeessa oleville! Ja osa on mainitsematta, halusin vain listata nämä ennen palauttamista. Eipäs, viimeinen tulee myös muualle... Ja postista tui ISO PINO lisää opuksia *hrhrhrh ja kiva joo*! Alkaisikohan sekin jo vähän ahistaa, ei sentään :DDD

 

 

 

 

 

TÄNÄÄN POLKA HEITTÄÄ VAPAALLE, JOS USKALTAA – puolet noitapiiriä koossa!

 

 

KUKA VIE MINUN ILTANI?

 

 

En minä taaskaan tajua, mihin ihmeeseen saan illat kulumaan. Eilenkin tein vain salaatin itselleni sekä keittelin vihanneskeittoa pariksi päiväksi evääksi. Kirjoittelin, editeerasin ja laitoin framille pari juttua – ja kas, jo olikin ehtoo ja pimeys koitti :O Siis hei, kuka vie minun aikani? Eikä sitten Uni-Jukka tahi Nukku-Mattikaan käy kuitenkaan kylässä, ei ainakaan riittävän pitkään viipyen. Hmph.

 

Lisäpirteys ei olisi pahasta, mutta kyllä tuo codin lisäys iltaan himppasen avittaa. Kahta en nyt viitsisi alkaa riipomaan, cod. osuus kyllä on ok, mutta se para-puoli svinduttaa maksaakin enempi eikä ole yhtään kiva. Eli tällä mennään toistaiseksi ja katsotaan asiaa tarkemmin myöhemmin.

 

Varastolla töitä riittää tasaiseen tahtiin, odotettavissa lievää kiirusta. Merkkasin taas minilomasen ensi kuun alkupuolelle, josko silloin pitäisi kolme päivää ja viikonlopun päälle. Jääkin vielä kolme päivää, jotka voisi pitää vaikka toukokuun loppupuolella tai joskus, vaikka irtopäivinä. Miten tässä nyt onkaan taas tarvista. Muutoin ei erityistä, väkeä taas vaihtuu oudon paljon. On lähtijöitä ja tulijoita, vapaalle ja vapaalta, eläkkeelle tai äittärille jne. Osaa en edes tunne, en ole nähnytkään. Sentään jo yli 3 v. talossa ,D No, ei haita, ehkä se kuitenkin tulee vaikuttamaan meikäläisenkin töihin jonkun verran. Se jo tiedetään.

 

Sen verran repopoikkinaisena taas torstaina jo ollaan, että asiaa en jaksa edes keksiä. Siispä katsellaan, millä tänne ollaan kuukkeloitu viime aikoina:

 

Jouttenus Irma -> juu, sen kirjan perusteella – lukekaa pois, elämyshän tuo oli

Punaorvon vala -> vakiosuosikki, sanat löytyvät helpoiten täältä

Polgara -> aina mietin, mitä etsijä ajattelee, kun löytää tämän tylsän väninäblogin etsiessään oikean Polgaran kuvaa tai jotakin faktaa (fiktiosta faktaa?)

Plösö -> juu, ihan oikein, olenhan minä, tässä kuitenkin oli etsitty kuvaa ja Vinskiähän minä olin plösöksi vissiin nimitellyt *hyi minua*

Triptyl väsyttää vielä päivälläkin -> totta hemmetissä, siksi sitä en syökään, väsyttää, mutta ei nukuta eikä vie kipuja, minulla ei tehonnut mihinkään mitenkään

Satiinilakana –> ne punaiset satiinilakanat; on ne kesällä ihanat!

Kastanjavuorten kylä -> jeps, se kirja, samantyylisiä löytyy paljon...

Parvekekukat -> olisi syytä alkaa harkita pikaisesti, mitä tehdä

Hieman lihava nainen tanssii -> itse asiassa tosi lihava eikä edes tanssi, ei tod.

Heikki Kaaranen eID -> juu, se kolmas kirja, perusjuoni ok, mutta kokonaisuus ei oikein kanna

 

Siinäpä nuo, viimeisimmät. Aika monta samaa hakua oli tehty eli nämä jäivät sitten näkyviin (osa siis toisteltuina). Ei mitään ihmeellistä eikä kiinnostavaa. Kummallista, mutta outoa. Olenhan minä sentään toki ihmeellinen ja kiinnostava, iloinen, mielenkiintoisa, yllättävä ja uudistunut, mahtava tarinoitsija, lokinpitäjien aatelia suorastaan *tunnistakaa nyt prle soikoon itseironia*!

 

Tänään käväisen hakemassa vaihteeksi postista pari kirjaa. Tämä kevät on muuten äärettömän, suorastaan mahtavan hyvä kirjakevät, aivan poikkeuksellinen. Kaikkea en ole laittanut tänne vielä edes esille, jaksakaa vaan odottaa. Todella hyviä kotimaisia esikoisia taas, kokoelmia, kivoja uutuuksia myös käännöksissä – tämä tykkää kovasti tästä vuodenajasta ihan kirjojen takia. Muuten en sitten oikein tykkääkään.

 

Kelit ovat aika perkeleelliset; aamulla on silkkaa jäätä, perunapeltoa ja kaikkea mahdollista tarjolla. Varastolla jo kolme tyyppiä on sairiksella kaaduttuaan pihalla tai työmatkalla, yhdellä jopa käsi leikattu... Minuakin pelottaa nuo lyhyet matkat, jotka ovat tosi kökköisiä kävellä koivet kankeina ja nilkat lenksottaen. Argh! Äkkiä sulaksi kaikki, ziitosta vaan! Mieluummin vaikka katupölyä tms. sitten, sille ei niin helposti sentään pluikastu.

 

Minäpä lähden kohta tästä taas kokeilemaan pihan pluikkautta ja takson tuloa – sitä ennen raikas aamupala eli kaffetta ja kärsättyä leipää kera mömelökourallisen!

 

 

 

 

JOS JOKU NÄKEE TOIVON, USKON TAI NIIDEN KAVEREITA PYYTÄKÄÄ KÄYMÄÄN TÄÄLLÄ!

RAPOTUSTA LEKURITOIMISTA JA KIRJOISTA

 

 
Niin, että sitä rapotusta siellä odotellaan. Toki tulee, selvä pyi. Eli, lievästi kuitenkin oudohko hyyppä, mutta mahdollisesti kehityskelpoinen. Määräsi oik. olkapään ja lisäksi kaularangan rtg:n noin niinkuin aluksi. Jalkoihin ei ehtinyt paneutua. Samalla uusi repsuja sekä määräsi Buranaa *voi huokaus*, Sirkat muutti 6 mg:n retardiksi, josko se relaisi niin, että saisi edes paremmin nukuttua. Ei nyt ihan määrättynä, mutta vinguttuani tarpeeksi annoin itse itselleni ainakin luvan kokeilla codien nostoa illalla. Hänen mielestään codeista tulee tokkuraan – tuota noin, tämä on taas tätä. Siis minullahan suuri osa lääkkeistä käyttäytyy päinvastoin kuin normi-ihmisillä. Codeja en ole illalla ottanut ollenkaan, eilen otin yhden ja tuntuihan se   vähän paremmin vastaavan illan tarpeita, kaksi taitaisi olla paree. Yöstä en osaa sanoa, koska en pääse apteekkiin hakemaan uusia Sirkkoja kuin joskus myöhemmin.

 

No, kyllä hän oikeasti tuntui jopa suhtautuvan asiaan niin, että kipuja on. Toisaalta, hänen mielestään fibroon ja nivelrikkoon ei kuole. Minä en olisi siitäkään niin kovin varma. Lisäksi hän ihmetteli kovasti, kun kieltäydyin ehdottomasti leikkauksista, mikäli niitä ei tehdä hengen pelastamiseksi jossakin tilanteessa. Tämähän lienee teille jo vanha juttu, että minua ei siis leikata minkään asian takia, mikäli voi valita muun vaihtoehdon. Toisekseen hän ihmetteli, miksen halua fysioterapiaa *huokaus taas*. Voi kun tietäisi, yritin kertoa, ei oikein onnistu. Minkä en enää siedä sitä asennetta, joka huokuu jokaisesta tapaamasti fyssasta -> läski, ei liiku, oma vika... pirulauta. Minä olen siinä kunnossa ja myös jo siinä iässä, että minun ei tarvitse kuunnella vittuiluja päin naamaa! Toisekseen, minä en enää kestä fyysistä kosketusta – tämä voi kuulostaa oudolta, mutta näin vaan on. Joku varmasti tietää tämän,  jopa suihku sattuu! Lisäksi en halua mihinkään kuntoutukseen / vertaistukiryhmään! Olen niin sosiaalisesti rajoitteinen, epäkelpo tapaus, että en osallistuisi mihinkään tai alkaisin käyttäytyä äärimmäisen huonosti. Parempi siis, että nekin paikat saa joku, joka todella on sen tarpeessa ja haluaa moiseen osallistua – minä en, oikeasti. En kestäisi viikkoa missään pakotetussa ohjelmassa liikuntoineen, luentoineen, hauskoine leikkeineen, jäks. En osallistuisi mihinkään, en varmasti!

 

Täyttämistäni läystäkkeistä ilmeisesti oli apua, toivon. Kuten sanoinkin jo aikaisemmin, BDI ja MBI ovat samaa tasoa eli kohtuullisen korkeat. Jos sen tässä nyt kertoisi, niin kyllähän pikatestit kaikki täyttävät reilun masennuksen tuntomerkit. En minä ole masentunut, minua vaan vituttaa suunnattomasti! Pähkiköön itse, tiedän, että vastaukset ovat hauskasti ristiriitaisia, mutta niin olen minäkin ja minun elämäni... Toisaalta, keskustelussa mainittiin myös *ja tämän minä kuiskaan* osa-aikainen sellainen mahdollisuus, josta ei vielä sen enempää puhuta. Ei siitä varmaan mitään tule, ei ainakaan hetikohta tänä vuonnakaan. Mutta jos vielä joskus... edes. Saahan sitä toivoa, vaikka en suunnittelekaan elämääni kuin päivän kerrallaan.

 

Että tämä eilisestä Arvaustalosta. Toivottavasti leidi ei etsi tätä lokia, tai jos etsiikin, tässähän sitä on potilaskertomusta ihan tarpeeksi asti *ehheheeeeh*.

 

Varastollakin oli kohtuukiireistä, mutta silti sain pöydän tyhjättyä ennen lähtöä. Se on jotenkin meikäläiselle pakkomielle eli mieluummin kaikki pois – ei se mitään, jos jotakin selkeää ja reilua ei-kiireellistä jää. Mutta parempi vielä, jos ei yhtään mitään. Tiedän, että siellä on aamulla pari-kolme pinoa odottamassa. Minä näin, mitä tehtiin... Se on jännä tapa joillakin viedä työt odottamaan laatikoihin aina kun olen syömässä tai lähtenyt kotoon. Kollegalla on samanlaisia kokemuksia ,D Pelkäävätköhän ne oikeasti meitä vai onko heidän mielestään niin helpompi toimia :/  Toisaalta, on sekin parempi, kuin heittää paperit eteen kuin koiralle. Niin tekee talossa jokunen tyyppi – palautamme paperit samalla tavalla *esto kolaa*.

 

 

 

 

 

Päivän biisi: Jeesukseksi ristille, linkki vie juutuupiin ja sitten kääntäkääs nupit sopivasti kaakkoon :D
 
Päivän slogan: When I’m good, I’m good. When I’m bad, I’m really good...

 

Luettua: Robert Goolrick – Luotettava vaimo, merkillisen luettava tarina 1900-luvun alun Amerikasta, uudesta vaimosta, kuolleesta äidistä ja lähteneestä pojasta. Kaikkeen kietoutuu myös väkivaltaa, uskottomuutta, köyhyyttä, huoraamista ja murha. Omela juttu, puolihömpän kavereille, jännäriksi tästä ei oikein ole. Tunnelmat kuitenkin vinkeästi kohdallansa. Heikki Kaaranen – eID  , miten terrorismi muka liittyisi  Suomeen, kuinka kansa pakotetaan ottamaan elektroninen henkilökortti, joka toimisi myös maksukorttina ja miten tähän lomittuu EU:n laajeneminen... Tarina on vähän kökkö kokonaisuudessaan, eli se ei meikäläiseen oikein vetoa salamyhkäisine SUPO:n psykologeineen ja hänen suhteineen. Sen sijaan idea eli miten kansalaisia voidaan kokonaisvaltaisesti vahtia & valvoja sekä erilaisia tietoja käyttää hyväksi ym. on erinomainen, samoin EU:n tavoitteet, poliittiset ongelmat ja kytkykaupat sun muut kähminnät. Eli pohja kiinnostaa ja kannattaisi lukaistakin, jos on kiinnostunut näistä asioista, tämä voisi olla jopa tulevaisuutta. Jännärinä ei oikein toimi, valitan.  Simon Lelic – Katkeamispiste, koulusurmia tarjolla, mutta tällä kertaa tausta on hieman poikkeuksellinen! Opettajaa kiusataan, oppilasta kiusataan, kuolemia seuraa. Kuka tai ketkä ovat vastuussa, koska tekijät tiedetään. Koulu, vanhemmat vai jokainen vastatkoon vain itsestään? Erinomainen opus lajissaan, asettaa kysymyksiä mietittäväksi kaikille, etenkin vanhemmille ja opettajille, mikä ettei myös nuorisolle itselleen... itse asiassa jokaiselle ihmiselle. Suositan! Anneli Vainio – Kastanjavuorten kylä, Elämää Etelä-Ranskassa. Tämä on Ihan kiva lukea –kirjoja. Ties kuinka mones samasta aiheesta, lähes samalla otteella kirjoitettu opus. Vanha linna / talo, jota remonteerataan, miten kylässä eletään, syödään, juodaan, juhlitaan jne. Tässä nyt tavallista enemmän sitten puutarhanhoitoa. Jos tällaisista pitää, ok. Mutta oikeasti, näitä on tusinoittain jo ennestään julkaistuna eikä tämä tarjoa ainakaan mitään poikkeavaa näkökulmaa aiheeseeen! Reissukirjana käypäinen. Juhani Heinola – Lapua 13.4.1976, dokumentti tai muistelmateos Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä, suuronnettomuudesta. Ikävä kyllä, ei oikein vavahduta. Ehkä tämä on tarkoitettu enemmän läheisille ja / tai asiaan jotenkin liittyville henkilöille muistokirjaksi. Ei tarjoa mitään uutta, odotin hieman tarkempaa raportointia. Tässä nyt mennään uskislinjoille ja puhutaan menehtyneistä kauniisti ja säälien... Olisi ollut fiksua kertoa enemmän esim. orpojen nykytilanteesta, nyt tässä vain yksi (tietysti paras) esimerkki. Ehkä kaikki eivät ole selvinneet asiasta hyvin? Ehkä kaikki eivät ole saaneet korvauksia ja tukia, ehkä joku on vieläkin katkera jostakin jne. Lapuallehan tämä on taas mainosta. Ja garmiwa panovehreä oli eksynyt yhteen kuvatekstiin! En suosita. Rick Riordan – Punainen pyramidi, Kanen aikakirjat, 1. osa. Kas, tämä olikin enempi nuorisokirja, mutta kohtuuvinkeää fantasiaa. Jos pitää vanhoista egyptiläisistä myyteistä ja yleensä on kiinnostunut aiheesta, tämä osuu taatusti. Toimintaa, taikoja ja vanhoja jumalia... sekä sisko ja veli, jotka ovat faaraoiden sukua. Tästä on keitetty hyvä soppa! Nuoriso taatusti imaisee tämän ja kinuaa vielä lisää, minäkin pidin, kohtuullisesti. Ja vielä jätin kirjoja listamatta, piruuttani tietty – menen etsimään jotakin makeaa *taateleita*.

 

 

 

KEKSIVIIKKONA EI SAA SYÖDÄ ENÄÄ KEKSEJÄ, EIHÄN?

 

MENEN KIUSAAMAAN LEKURIA...

 

Aivan, tänään se on. Omisarviksen tapaaminen, kokonainen tunti aikaa. Auts ja voih, ahistaa. Keräsin eilen kokoon listoja, sain kasaan neljä liuskaa. Yhdessä työtehtävät. Toisessa kaksi liuskaa tekstiä eri vaivoista kohta kohdalta tyyliin Jalat: xyz, Selkä: åäö jne. Kolmannessa päiväohjelma ja sen toteuttaminen. Lisäksi tein valmiiksi AUDITin, Beckin ja Depsin. Vielä nelisivuisen Arvaustalon oman työkykykartoituskyselyn. Mahtaisikohan tuo riittää tausta-aineistoksi?

 

Minä nimittäin oikeasti pelkään, että alan kirkua hulluna tahi raivota sokkona. Vaihtoehtona alan itkeä ja poistun paikalta. Joka tapauksessa jotakin aivan varmasti tapahtuu. Siksi varmistelen tilannetta näillä papereilla eli jos menen aivan änkäksi, hermostun tms. ojennan ehkä nämä jo kättelyssä. Tosin olisi kuitenkin parasta, että uusitutan reseptini aivan ensimmäisenä... Voipi olla, että jos saan raivarin, viedään reseptitkin – niinhän se edellinen leidikin teki :O Omituista väkeä nuo lekurit! No joo, olen minäkin tietysti omituinen, mutta se nyt johtuu siitä, että tunnen varsin tervettä epäluuloa nykyistä työarvaushuoltoa kohtaan. Kertaakaan ei ole oikein natsannut. Ja kun sopiva hyyppä löytyi ja homma jo melkein alkoi toimia, hän vaihtoikin toiseen taloon eli pitäisi mennä hänen yksityisasiakkaakseen. Eikä hän nyt kuitenkaan ihan niiiiiin hyvä ollut, että siitä maksaisin. Kunhan uusi kuitenkin asiallisesti reseptit ja todella uskoi minua ja kipujani.

 

No, se taas siitä. Minäpä rapotan, kun on jotakin rapottavaa. Aika on siis klo 8.30 ja takaisin olen varmaan klo 10.00 tienoolla. Eikö muuten ole outoa, että tuolla talossa lekurit ovat aina myöhässä 10 – 40 min. ilmoitetusta vastaanottoajasta? Luulisi, että yksityisellä olisi aikaa järjestää asiansa paremmin. Viimeksikään kukaan ei nimittäin ollut edes sisällä, kun odottelin n. 20 min. pääsyäni otille. Eikä hyyppäskä ainakaan mitään asiakastietoja kirjoittanut tms. Eikä lukenut minun tietojani etukäteen, kuten myös ilmeni. Kummallista...

 

 

 

 

 

 

Taksotkin sitten vahvistettiin aamulla. Jouduin kyllä fiilaamaan uudestaan eilisen postipoikkeaman, joka oli unohdettu. Se kun pitää ilmoittaa kuskille etukäteen eli samalla kun varaa kyydin. Noin vain ei siis matkallakaan missään pysähdytä tai poikkeilla – ei nyt sentään ilman lupia ja tilauksia, eihän?! Olisi se vallan kamalaa, jos minäkin haluaisin joskus käydä kioskilla kotio tullessa, eikö vaan? Ilman niitä lupia siis... johan siihen yksi järjestelmä kaatuisikin! Prletto, nih. Juu-juu, olen minä iloinen ja kiitollinen kaikesta  palvelusta, mitä annetaan *ristii sormiaan melko väsyneesti*.

 

Postissa oli neljä kivakirjaa  :D Oikein ilahtunut olo ja tekin tulette siis niistä vielä kuulemaan. Muutoin Varastolla normipäivä, normityötä, ei hirmuista kiirusta kuitenkaan. Sopivasti siis. Jos aina maanantait ja muut päivät olisivat tuollaisia, ei olisi hätiä mitiä. Jaksaisi kotona aivan toisella tavalla, kun ei joutuisi pistämään itseään aivan kokonaan likoon jo töissä. Siis ihan oikeasti, minulla on jonkinlainen omakin elämä! Uskokaa pois, on-on-on... Ihmettelen sitä kyllä itsekin. Perjantainakin on, siis omaa elämää *jihhaa*, toivoo tämä!

 

No, ei minulla todellakaan muuta. Eilisilta meni pähkiessä ja lukiessa. Eväksiä keittelin pariksi päiväksi; kuuluisaa italialaista kasvispataani ;D Lokeja tuli vähän lueskeltua... hjuu, ei siitäkään sen enempää. Väsy olin kuitenkin illallakin, hartiat kramppasivat pahan kerran koneella istuessa. Oli pakko sitten tyhjätä päätään vielä lisää katsomalla hiukkasen kuvalaatikkoa. Erittäin harvinaista, kruksia seinään! Ja taas samat ongelmat uinumisen kanssa, helkkari. Heräsin siihen, että oikea käsi oli aivan puutunut ja samalla sitä särki aivan hemmetisti. Oli pakko nousta ylös asti venyttämään. Aivan, puoliltaöin jälleen. Se on sitten mukava siinä yrittää saada lisää unta. Väsyttää, mutta särkee eikä mikään auta. Mömelöitä ei voi ottaa tuohon aikaan, koska sitten niitä ei voi ottaa lisää enää myöhemmin aamulla. Yömömelöillä taas ei pärjää päivämömelöihin asti jne. Kierre!

 

No, nyt pääsen kuitenkin riipimään Ne Oikeat Mömelöt kera kaffen ja muutoinkin normikaavan kautta. Sitten pientä puuhastelua ja Varastolle odottamaan vastaanotille menoa. Pitäkääs peukkuja, jookosta. Että löytyisi semmoinen taho, joka ymmärtäisi, mistä tässä oikein on kysymys?! Pliizzzz?

 

 

 

 

 

POLKA – HERMONA JO MENNESSÄÄN!