Eli päätin kuin päätinkin lievästi lusmuilla tässä tänään. Eli teen vain aivan pakolliset työt, en yhtään enempää. Odotan lääkärin soittoa sairaslomasta, jonka hän lupasi kirjoittaa. Sihteerinsä oli vaan niin tiukkana, ettei päästänyt minua suoraan puhumaan vaan lupasi välittää viestin - hmmm. Kohta äidyn tiukaksi tätöseksi, jos ei jotain tapahdu!
Työnteossa sinänsä ei ole mitään vikaa. Se on itse asiassa suhteellisen kivaa: meillä on aika hyvä porukka, 20 leidiä, jotka toimivat keskenänsä pienemmissä tiimeissä. Toki mukaan mahtuu pitsiniskoja ja kurppiakin, mutta noin peruspiirteissään homma toimii kuitenkin. Mutta - aina on se joku vänisijä, jolla on liikaa töitä ja joka samalla kuitenkin jaksaa kytätä muiden sairauspoissaoloja, työssäoloaikoja (liukuva työaika), tupakointia, ruokatunteja, nettailua. Samainen henkilö ilmoittaa sitten, että itse asiassa hänenhän ei olisi mikään pakko käydä töissä, mutta hän haluaa, koska ei saa muuten varmaan aikaansa kulumaan. GRRR - perskutin kurppa! Pitsiniska!
Kuvassa siis kurppa! Pitsiniskasta en julkaise kuvia intimiteettisuojan vuoksi, enkä haluakaan. Kurpitelkoot itseksensä sitten kotonansa, kunhan ei tänään äidy kanssani keskustelemaan. Olen lievästi huonolla tuulella, koska mömmöt eivät vaikuta (koska niitä ei voi ottaa tarpeeksi, kun tulee töihin ja pitää olla edes jkv skarppina) ja minua särkee, kolottaa, jomottaa, juiliii jne. Kärsimystä ja sellaista. No joo, tämän jälkeen kukaan ei enää halua lukea tätä jollotusta. Anna olla sitten, ple! Lopetetaan koko homma ja tehdään malmilaiset.
Ai mitkä malmilaiset. Malmilla on kautta aikojen ollut täysin omat tapansa monen asian suhteen. Kun tuska ja kipu, henkinen tai fyysinen, käy sietämättömäksi, lähdetään asemalle tai siihen tienoille, kuitenkin radan varteen. Odotetaan Kuopion tai Oulun pikajunaa, jotka aina kiihdyttävät vauhtia tällä kohdalla. Loikataan alle. Final solution. Ystäväni vaimo teki tämän, samoin yhteinen tuttavamme sekä ainakin muutama henkilö, jotka olemme jotenkuten tunteneet. Täällä ei suicidi-tapoina käytetä hellänherkkää intoksikaatiota (overdoze), viiltelyä tms. Se on kerrasta poikki. Malmilla.
Ja jotta oikein voisi tässä kiduttaa itseään, laitan tähän entisen, nyttemmin siis kuolleen kissani Ulf Anderssonin, Uffen kuvan.
Tässä siis Uffe-vainaa nuorempana, n. 3 v. sitten. Snniiiiifffff! Tiedän, kun Vincent näkee ja lukee tämän, hän haluaa koneen välittömästi käyttöönsä ja sen hän toki saa. Kunhan nyt vain ryven itsesäälissä kaikin mahdollisin tavoin.
NO NIIN - nyt kävin hakemassa sairaslomatodistuksen perstaihin asti, jolloin seuraava lääkäriaika. Samat hoito-ohjeet, eli saan ainakin lepuuttaa ja paiskia mömmöjä kitusiin.
Päivän slogan: Nihil facimus sed id bene facimus (Emme tee mitään, mutta teemme sen hyvin).
Päivän biisi: Unelmia ja toimistohommia
Päivän uroteko: Päästä töistä kotiin vahingoittumatta itse ja vahingoittamatta ketään tai mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti