tiistai 22. lokakuuta 2013

Riipii broidi, riipii...


ensiksikin "palveluntarjoaja" (lainausmerkit pitäisi olla molemmissa sanoissa) oli kämmännyt nettiyhteydet eilen. Koko paasha oli kumossa päivän ajan eikä illallakaan toiminut kuin satunnaisesti - toimiikohan nytkään? :o Ketutus on suuri, koska meikä ei aamulla tietysti uskonut muuta kuin itse mokanneensa jotakin. Aivan, siinä Polka pylperöi sitten piuhojen seassa, vaihtaen ja tarkistaen niitä sekä erinäisiä yhteyksiä. Lopulta Belga pelasti puhelintuella eli ei ollut meikän vika *phuuuh*. No, nyt on ainakin tarkistettu ja yksi piuha jopa uusittu :) Turha kettuilla, minulla olisi kyllä painava sana sanottavana tuonne puolelle silti! *painava sana*

Kävin sitten kylillä ja hoidin 15 min kirjastokoneella ihan hetitärkeimmät asiat aamusella, oli pakko. Olisin tietty muutenkin ollut liikenteessä, joten siinähän se meni samalla. Hätinään tuli vaan vähän omalaatuisia viestejä ;) Eräs henkilö varmaan nauraa oikeasti :) *dazed and confused* Kirjoja löytyi jokunen, hyvä! Lisäksi kaupoista hain vähän lisää hetelmiä, kilon onemoita, toisen päärynöitä, lisäksi saman verran porganoita ja mitäkähän muuta siinä vielä oli - ainakin kaffetta ja müsliä sekä juggaa ja rahkaa. Ei paha. On taas muonaa, soppaa vielä täksikin päiväksi!

Ja siitä sopasta sitten tänään tuleekin varsinainen soppa eli The Consult & Varasto -miitti ottaa paikkansa ehtoopäivällä. Pelkoa ja  inhoa Malmilla, sanoisin. Tai ei pelkoa, lähinnä sellaista ketutusta ja ahitusta, lisäksi runsaasti eilisperäistä jäykkyyttä ja kipua. Lisälääkitystä kehiin ja voinkin kevyesti soperrella pystyväni ihan mihin tahansa ja kaatuilla apuvälineiden kera ympäriinsä. Näin se on nähtävä, mutta mistään ei ole varaa kieltäytyä. Kas kun kaikki tällainen voidaan katsoa kieltäytymiseksi noin yleensä ja sellaisella on yleensä negatiivisia vaikutuksia. Itse asiassa minulla on jo negatiivinen vaikutus! Tiedän, että mikään ei tule menemään läpi ja tässä käy kuten W:llä. W. sai aikanaan takautuvasti työkyvyttömyyseläkkeen - eli sen jälkeen vielä peräti neljä kuukautta, joista suurimman osan aikaa sairaalassa ja tästäkin melkein kaksi viikkoa koomassa. Että näin se menee, kotomaassa(kin)! Perkele nih! Odotukseni eivät koskaan ole olleet suuret, mutta ikinä en ole työstä kieltäytynyt. Tämän siitä saa, ziitosta vaan. Kaatakaa itsellenne kans!

Lietson itseni sopivaan raivoon, vaikka minun pitäisi oikeastaan olla ihan hyvilläni saatuani mukavaa postia. No, se oli eilen se ;) Nyt kaffetta kehiin ja suunnittelemaan sekä lääkitystä että miittiä sun muuta epämääräistä.

                                                                 


                                                                      POLKA - MIITTIELÄIN

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti