UPEAA PIMEÄÄ JA SATEISTA SYKSYISTÄ SUNNUNTAITA, MMMMMMMMMMMM

Tämä tämmöinenhän on suorastaan Welhottaren lempikelejä! Ja vielä inhokkisunnuntaikin. Yesh. Kaikki taas siis kohdallansa, paitsi että alkoi aivastuttaa. En ole vielä ehtinyt mömelöannokselle, joten voipi johtua siitäkin. Siis allegriamömelö on vielä ottamatta. Allegria mitä vastaan - no näemmä ihan kaikkea tätä nykyään ,D Joten parasta popsia sitäkin ympäri vuoden.

Kummisetä on käynyt jo kaksi kertaa pyytelemässä anteeksi käytöstään taannoin. Annettu anteeksi, mutta vidhuiltu rankasti ja asiallisesti alkon käytön hillitsemisestä. Nyt hän tuleekin sitten vain yhden pullon kanssa. Ja jos on vähänkään aikeita horjumisesta, kaatuilusta tms. hän poistuu kotiinsa jättäen silmälasit tänne. Hmph. No, voidaan se hoitaa näinkin. Herra voisi kyllä hieman jo hillitä alkon käyttöään, ainakin väliaikaisesti, siis pitkällä kuivalla kaudella...

Josta  tulikin mieleen, että olen menossa taas aamupyykille Kummisedälle tapani mukaan! Olin eilen varautunut siihen, että varataan pesutuvan kaikki koneet, myös ihana mattokone, ja pestään ihan kaikki Belgarionin avittaessa. Mutta kilinvitu. Pesutupa on TAAS remontissa. Ja vielä 10.11. asti. Asiasta EI perkele soikoon taaskaan ole tiedotettu millään muulla tavalla kuin sillä, että pesutuvan ovessa on lappu! Ei talon nettisivuilla, ei ilmoitustauluilla, ei missään. Pesutuvan ohitse nyt tulee käveltyä, mutta se on jännästi sivussa sen sisäänkäynti, joten ovella olevaa lappua ei huomaa, jos sinne ei todella ole asiaa. Ja minulla ei joka viikko ole. Eli kyllä eilen otti taas päähän, ihan perkeleesti. Varattua työvoimaa ja pakattua pyykkiä oli - ja kas, näin hauskasti sitten sattui! Pitäisiköhän asiasta taas tehdä kysely? Olen hauskasti häiriköinyt talohallitusta jo pariin otteeseen viime aikoina. Pitäisiköhän taas? Muuten, vastausta aiempiinkaan kysymyksiini EI ole tullut. Grrrrrrrr - pitääkö sitä ryhtyä sielläkin sitten aukomaan nassuaan, jolloin on taas vaarana joutua itse toimimaan sekretaarina tai jonain tiedotusvastaavana. Mutta kun täällä ei mitään tietoa saa kovin helposti.

Hmph. Welhottarella on uusi idioottilaatikko! Tai siis ei ihan upouusi, mutta n. 3 v. vanha. Kävi näet niin, että W:n äiti, joka on lopullisesti Suursuolla, ei enää jaksa eikä näe katsella töllöä, luopui siellä olevasta omasta töllöstään. Joka kuskattiin sitten Kummisedälle. Joka myi sen minulle erinomaisen halvalla erinäisistä syistä. No joo, otin sen. Ehkä joskus innostun jotain sitten katselemaan, kun on ihan vimpan päälle viritelty mallikin... Oma vanhempi laatikko menee työkaverille, jonka töllö brakasi vastikää eikä ole varaa uuteen. Ilmaiseksi, tietty. Pääasia,  että menee käyttöön ja tarpeeseen kuitenkin. Leidi on nimittäin melkomoinen TV-friikki, joten tilanne on ollut kuulema aika kehno...;D

Perinteinen sunnuntai-angst alkaa iskeä. Pitää mennä töihin huomenna, ainakin siis huomiseksi. Tosin koipien mukaan taidan vielä jäädä sairikselle - ne särkevät, näyttävät oudoilta ja myös tuntuvat siltä. Mutta silti sunnuntai ahdistaa. Saa siivota. Saa tehdä kaikkea "kivaa". Ymph.

-------------------------

Purrrrrrrrrrmenta, kaikki kavrut! Mull oli eilen oikee kliffa päivä taas. Mä olin semmosella vähän niinku tappelus-hyökkimistuulella nii mami leikki mun kaa kissatappelusta. Siinä niinku se muka hirveesti rääkkäis muka nahkatumppu kädessä ja mä raavin ja puretan ja rääkyn. Aika kliffaa siis. Ja sitte Poika tuli kylää. Me saatii oikee kalkkunafilettä. Poika sitte sienikastiketta ja riisii kaa, mulle ne ei kelvannu. Vaa se kalkkunafilee raakana. Oli muute njamskista! Täss kaikki kavrut on puhunut safkasta. No, mäki voin kertoo,  ett mitä mä tavallisest safkaan. Mamiska ostaa nappuloita Liiteristä, semmosen ison pussin, semmosta jossa on lihaa-vihannesta-ja-vaikka-mitä sekasin. Se on halvinta. Sitte pehmona Rismasta liha- tai kanapateeta, jonka se pilppoo mulle lautaselle. Nääs jos se ostaa paloja kastikkeessa, mä syön vaan kastikkeen ja palat jää kuivumaa kivikoviks. Sitt mä saan maistaa mitä vaa ihmisruokaa, mutt vaa maistaa. Paitsi siis tiätty mun aamukalkkunaleike (tai kinkkuleike), joka mun on ihan pakko-pakko-pakko saada ihan ekaks aamupalaks. Muute mä syön mitä tarjotaan, siis nappuloist ja pehmoist. Mutt ku meill ei oo hirveesti lovvoo, nii yleensä safkaan sitt noita jutskia. Kyll ne mulle on kelvannu ja mä oon ihan pirtsakka poika, hyvä kroppaki, elimistö pelittää ja sillee. Ett mikää ei niinku oo vialla....

No nyt mä valkkasin tämmösen foton - oikee sunnuntaifoto. On kliffa lötköttää varmaa tollee, jos ois kuuma tai sillee ;D Mutt nyt mä meen pyytää mamiskalta mun aamuheekun ja meen bastuun jatkaan goisimista! Se on söndaagia kaikille Lokistanian kisseille - purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr! Ai nii, hei nyt mä kohta saan ihan mun omiiki fotoja taas esii, ku Poika kävi eile hakemassa sen kaameran...

------------------------------

Vincent on todella kaikkiruokainen, paitsi ettei kala käy, siis pakastekala kyllä, mutta muut  ei. Hyvä näin, koska lovvoa ei ole liikaa mihinkään upeisiin gourmet-kissanruokiin, hyvä että itsellekin jotain irtoaa ,D

Päivän slogan: Valtiolta ei voi saada kuin sellaista rahaa, jonka se on jo kerran sinulta vienyt.

Kesken oleva kirja: Steve Aylett - Atomi

Päivän biisi: Kissanpentu

Ja näin tylsän sunnuntain kunniaksi voit testata, oletko psykopaatti? Vai pelottaako, täh? Koska minä olen 70 % psykopaatti, krrrrrräääääääääääh! Testi löytyy täältä!

LOISTAVAN INHOKKISATEISTA SUNNUNTAITA LOKISTANIAAN!

MÄ MISTÄ LÖYSIN VÄHÄN SITÄ SUN TÄTÄ

Olen tuossa seuraillut muutamaa lokia oikein sillä silmällä. Ainakin yhdessä olisi jo selkeästi aineksia kirjaksi asti, hieman toimitettuna kylläkin. Eli eipä ihme, jos Birdy saisi kohtapuoliin kilpailijoita ;D Toisaalta, jotkut ovat lokeissaan olevinaan niiiiiiiiin pirun kyldyrellejä ja "valmiita kirjailijoita" että oksat pois. Luettuna - silkkaa moskaa ja paskaa. En linkitä näistä lokeista yhtäkään eikä niitä taatusti suosikeistani tms. löydykään. Siitä olen pitänyt huolta!

Käsittääkseni suurin osa pitää blogia todella päiväkirjanaan, kukin omalla tavallaan. Sitten on tietysti paljon hupiblogeja ;D Ja erityisen paljon inhokkineuleblogeja (mistä veetusta niitäkin riittää???) ja laihdutusblogeja (voi perhhhhhhhhhh.....). Kammolokejani ovat myös ns. kirjallisuuslokit, joissa on luettu vuoden aikana ehkä jopa 6 laatukirjaa (antakaa mun kaikki kestää!!!) ja joita sitten on kyldyrellisti arvosteltu. Shit! Onneksi lokeissa on varaa valita ;D

On taas tullut seikkailtua näet Lokistaniassa melko lailla paljon viimeisen vuorokauden aikana. Harmi, että monet loistavat lokit ovat lopettaneet tai lopettamassa - kuka mistäkin syystä! Mutta Lokistanian paras puoli on toki se, että voi itse valita, mitä lokeja seurailee.

Nämä olivat siis vain sekavia huomioita tässä nukkumisten välissä. Olen nukkunut, syönyt, lokittanut ja taas nukkunut - päikkärit siis kertaa monta. Mukavaa on tämä tämmöinen. Eikä taatusti haittaa ketään, no ehkä kissan vuorokausirytmiä, mutta muutoin... Jossain välissä tein kattilallisen ruokaa, jota sitten vetelin tuolloin-tällöin. Kätevää vapaa-ajan viettoa. Terveellistä ja hauskaa sekä todella liikunnallista.

Ja tästä liikunnasta tulee nyt sitten se paradoksi. Lääkäri on määräillyt minua liikkumaa koipisäryistä huolimatta. No, sitten käväisin vajaan kilometrin kävelyllä hankkimassa kissinruokaa. Tuloksena kuukauden kipeimmät koivet, jo kaksi pvää kestänyt sikakamala särky ja nyt taas kammoturvotus. Eli jos liikun, tulee särkyjä ja turvotusta. Ja lääkäri on määrännyt liikuntaa näiden estämiseksi. Ei perkele. Joku on väärässä. Eivätkä ne todellakaan ole minun koipeni, vaan tuo lääkärintyperys joka ei suostu tajuamaan tilannetta. Taidan ottaa ensi vkolla mukaan ison nipun rautalankaa, josta voipi väännellä tilannetta selvittävää ohjeistoa! Alkoi nimittäin tosissaan taas eilen illalla särkymömmöjä napostellessa kututtaa ohjeet, joissa EI OLE JÄRKEÄ!!! Ja itku tuli silkasta itsesäälistä eli milloin ja mistä löytäisin sen lääkärin, joka tekisi sen oikean diagnoosin....

-----------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrmiska, kaikki frendit! Meill on ollut superkivaa mamiskan kaa. Eli me ei olla tehty mitään järkevää *kissakikatusta*. Vaan lokotettu, nukuttu, syöty ja sillee. Miksei me joka päivä voida tehdä tällee? Tai siis ei kai, kai ton ihmisen pitää joskus elääkin ihmisiksi... Mulle tämmönen sopii vallan hyvin. Paitsi että nyt mulla ois jonkun nälkä, mutt tässä sitä vaan lokitellaan taas. Kohta mun tarttee pakottaa palvelusväki toimintaan! Mä sain taas jotain uutta kanapehmoo, se oli njamskista. Parasta ois kyllä, jos toi nyt laittais tänään Pojalle jotai hyvää safkaa, sillon mä saisin siivellä taas heekkuja. Mä en oo vielä  tänää saanu ees kalkkunaheekkuva *kissamöks*. Orja ei oo ehtiny viel ees kaffelle, kun koneelle taas vaan. On toi kummaa, ei se ilman tätä matolaatikkoo tulis toimee ollenkaa. Eikä ilman noita kirjoja. Nukkumatta se tulee toimeen pitkään. Ja sitte se taas nukkuu päikkäreitä kertaa monta. Omituinen koti-ihminen....  pitäisköhä sitä käyttää jossain lääkärillä? Vai tietääks kavrut, onks toi normaalia tommosilla orjilla?

Vähä matskuu hei kollikerholaisille ;D Paitti ett ton pitäis tiätty olla Harrikka...Mutt hei, mä yritän nyt saada ton mamiskan kohta lopettamaan, ett mä saisin mun must-heekut ja sitte taas goisiin vaiks bastuu. Purrrrrrrrrveiset kaikille Lokistanian kissoille, erityisesti tiätty komeille kisulileideille! Se on purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr!

----------------------------------

Tuntuupa Vincentinkin ajatusten lento olevan lievästi hajanaista, kuten omanikin. Mutta saahan se olla. Ainakin välillä. Kuka sitä jäsentyneesti jaksaa pohtia jatkuvasti. Eli minä lähden nyt kaffetta laittelemaan sekä ottamaan mömelöitä kivan aamu(yö)satsin sekä jatkamaan lukemista.

Päivän (tai siis yön) kirjana on jo lähes loppuun luettu: Kjell Eriksson - Kiviarkku ja kohta pääsen aloittamaan Larry Kane - Lennon.

Päivän slogan: Elämä on se, mitä tapahtuu sillä aikaa, kun teet muita suunnitelmia!

Päivän biisi: Kitara, taivas ja tähdet.

OSTOHELVETILLISTÄ LAUVANTAITA LOKISTANIAAN!

 

MIEHINEN NS. ITSETUNTO JA SEN NS. LOUKKAAMINEN - PIKAOPAS

Ai että olen nukkunut makeasti minulle mukavat 4.5 tuntia - upeaa. Mutta mistä tämä johtui ja mihin tämä johti, siitä onkin sitten jo omituista kerrottavaa.

Kummisetä on aina vakuuttanut minun olevan paras kaverinsa ja kaverina minäkin toki olen häntä aina pitänyt. Ja hän on autellut minua tarvittaessa varsinkin nyt työttömänä ollessaan ja minun sairastaessani - samoin minä olen jeesannut häntä tarvittaessa mm. ompeluskorjauksissa tms. Niin että. Mutta mitä sitten eilen tapahtuikaan?

Olin onneksi jo päivällä päässyt ottamaan tunnin torkut, joten en enää ollut aivan tolkuttoman raivoväsynyt. Kummisetäkin oli käynyt ja häipynyt, joten ajattelin lueskella loppuillan ja sitten tömäyttää yhden tajuttomuusnapin, että pääsisin ihan kunnolla nukkumaan muutamaksi tunniksi. Näissä mömmöissä on vaan se huono puoli, että ne todellakin vievät lähes tajuttomiksi, jolloin ei kovin helposti herää esim. tilanteiden omituisuuteen tahi erilaisiin pikkujuttuihin.

No, Kummisetä tulikin vielä iltasella takaisin. Muutama vino tietenkin mukanansa. No, olin ihan sikahirmusärkyinen ja kerroinkin, että pystyn liikkumaan vain seinistä ja huonekaluista kiinnipidellen ja että aioin ottaa illalla tajuttomuusmömmön myös tästä syystä. Kummisetä jorinoi, minä epämääräisesti kuuntelin ja samalla katselin idioottilaatikkoa. Siinä sitten aloin hankkiutua hiljallensa yöpuihin. Kun tajusin - Kummisetä oli taas vetänyt itsensä hissukseen aivan kaatokuntoon. Ja siinä on mies, joka aidosti kaatuilee. Tämä on pirullista, koska tuolloin hän joko särkee tahattomasti tavaroitani tahi itseänsä. No  kilinpilu, ajattelin. Yritin rauhassa saada hänet lähtemään kotio. Ei onnistunut enää, ei sitten millään.

Hän totesi tuon itsekin ja pyysi lupaa öitseä klaffisoffalla, jossa on ennenkin öitsenyt. Hiukan ketutti, mutta annoin luvan. En halua, että kukaan toikkaroisi itsensä särki 10 m:n kotimatkalla  ,/ No, tämä mies sitten hiissautui hiljallensa soffalle, mutta pari senttiä ennen romahtikin jo pitkällensä. Huoh. Tapansa mukaan siis. Minusta ei ollut ison miehen nostajaksi ja särkykin oli vain pahentunut. Kummisetä itse sanoi voivansa maata siinä lattiallakin, joten ok. Tekemään iltatoimia ja juuri kun olin nappaamassa iltamömmöä, Kummisetä halusikin "jotakin syötävää, kun on tuo diabetes". Olen aikaisemmin antanut tämän itsensä söhrätä jotakin, mutta kun se todella on mennyt söhräämiseksi eli puolet keittiöstä on muruina ja lähes kaikki ruokani syöty, tein pikaisesti pari täysjyväleipää. No, tästäpä tulikin sitten marinaa. Ensin puuttui herkkukurkku. Sitten sinappi. Sitten menikin minun pinnani. Huusin, raivosin, itkin. Iskin leiville tuuman omatekemää kurkkua sekä sentin sinappia. Kummisetä tyynesti aterioi ja totesi vain sinappia olevan hieman liikaa. Perkele. Annoin veitsen, jolla sen näppärästi poistaa. Kysyin vielä erittäin vittumaisella äänellä, voinko palvella jotenkin. En kuulema.

Mutta hän ei voikaan nyt nukkua klaffisoffassa, koska oli satuttanut olkapäänsä siinä kertaalleen kaatuessaan. Kysyi siis tilaa isossa sängyssä vieressäni. En kovin mielelläni nuku siinä kenenkään kanssa, jos minua särkee ja aion nukkua (eli ottaa sen tajuttomuusmömmön). No, lupasin kuitenkin, kun hän puolestaan lupasi olla hipohiljaa että saisin lopultakin nukuttua edes vähän aikaa sikeästi. Olin erittäin perusteellisesti nimittäin illan aikana selvittänyt tämän helvetillisen säryn sekä tarpeeni saada edes nukkua kunnolla. Sain Kummisedän rävellettyä sänkyyn, otettua itse tajuttomuusmömmöni sekä vaatiessani reilusti tilaa itselleni ja koivilleni. Tunsin jo tajuttomuusaaltojen lähenevän, mutta samalla jonkun kylmänhikinen käsi tekeytyi pimpsaani ja kuului jotakin sokellusta. Sain taas huutoraivarin eli iskin kyynärpäällä selkään ja huusin aikovani nukkua. Tähän Kummisetä totesi, että toista kertaa ei tarjota, könysi ylös ja alkoi käsittääkseni ja yllättäen melko kuosissa kangeta kotionsa. En edes noussut, koska en enää jaksanut. Se ihana tajuttomuus lähestyi. Kuuntelin vain tarkasti, menikö ovi todella kiinni. Meni. Ja minulta taju. Kunnes tuossa heräsin tunti sitten silmät melko turvoksissa huutoitkuraivon jälkeen, mutta muuten melko tyytyväisenä nukkuneena.

Eli mitä tästä voisi todeta tai oppia? Ei kai yhtään mitään, mutta pakko tämä oli lokittaa. Palvelukset saattavat loppua, mutta eivät kyllä minun kustannuksellani, perkele. Ja minun keittiössäni ei sohelleta, sörkitä ja syödä kaikkia ruokia diabeteksen nimissä, saatana. Ja että mies loukkaantuu suunnattomasti tyhjästä ja menettää jo olemattoman itsetuntonsa, jos ei minua huvitakaan puolitajuttomana antaa kenenkään koetella pimpsikkaani. Pirulauta. Minä halusin vain nukkua ja ilman särkyjä - ja se on saakeli soikoon oikeuteni, josta pidän kiinni! Räyh - nih!!!

--------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrr kaikille taas! Mamiska oli jo eilen raivoskana. Illalla se tosissaan itkihuusiraivosi ja mua vähän pelotti, vaikka mä tiesin, että ei se mulle ollu vihaskana. Mä vaan vaistosin jotakin ja menin pöydän alle, missä mä nyt en yleensä oleskele. Ei haittaa. Me nukuttiin oikeen hyvin. Ja mä sain heti aamuheekkuva ja aamuruokaa ;D Kyll toi Kummisetä joskus oikeesti käyttäytyy omituisesti. Se juo hihitysjuomaa ja jorisee. Ja sitten se kaatuilee. Sekin mua pelottaa, jos mä vaiks jäisin alle. Ei kiva, ei mukava! On se Kummisetä, mutt silti. Mun pitää nyt vähä kattoo, miten se taas toimii. Toi eiline nyt ei ainaskaa ollu reiluu, ei. Ei kissimielessäkään. Munkin unet meni aluks ihan häiriöks ja oli tuloa ja menoa ja hässäkkää. Semmone on mun mielestä tylsää. Musta ois kiva eläskellä mamiskan kaa rauhassa. Ilman, ett tarvii kenenkää raivoilla tai itkeskellä. Mä näin, ett mamiska itki nimittäin... No, ei se sillee oo mun asia, mutt kylhä se niinku vaikuttaa tiätty munki miälialoihi. Mä oon kuitenkin aika herkkä kolli ja sillee. Ett kyllä mutki pitäis ottaa ihan aina huomioo. Joka asiassa. Nih.

Nih, ett oikeestaan tänki takii tänään tämmönen kuva. Ett jo pennust asti kandee alkaa lukee. Se on hyvä jutska! Mutt mä lähen vielä aamu-unkoille. Terppuja kaikille kissafrendeille ympäri Lokistaniaa - luetaan, hei!

----------------------------------------

Oh yeah - lukeminen kannattaa aina *virn*! Onneksi Belgarionin tenttiviikot loppuvat tänään ja hän voi huomenissa olla apuna erinäisissä voimaa vaativissa sessioissa. Ihana lapseni Belgarion - Kiven kantaja! Apua aina, mikäli mahdollista. Mutta kun ei aina voi eikä haluakaan hänen yksityiselämäänsä rassata omilla pikkuasioillaan...,D

Koipirapo: Kävin eilen kaupassa yksin, siis 2 x 300 m. Seurauksena koko päivän helvetin kuumien sukkapuikkojen lokitus. Eikä mikään lääkitys auttanut. Nyt unien jälkeen jalat ovat lievästi kipeät, vähän turvoksissa, mutta pelittävät niin ettei tarvitse ihan seinistä pidellen tömistellä ympäri residenssiä. Mutta särkevät kuitenkin....

Päivän slogan: Siitä huolimatta, että eläminen on niin kallista, se on edelleen hyvin suosittua!

Lopetettavissa oleva kirja: Javier Sierra - Ehtoollisen salat ja kohta  aloitan kirjan: Maarit Verronen - Osallisuuden tunto

Päivän biisi: Paskaa lapsille

SATEISTA PÄIVÄÄ LOKISTANIAN SATEENVARJOTTOMALLE VÄELLE!

 

HÄIRIKÖINTIÄ SIELLÄ JA HAUKKUMISTA TÄÄLLÄ ELI JOILLAKIN ON KIVAA.,..

Tämä liittyy oikeastaan jo viime öiseen juttuun. Eli heräsin eilen pari tuntia nukuttuani siihen, että partsin alapuolella huudettiin todella kovaa ja houkutellen eri asioilla erään leidin nimeä (joka oli ilmeisesti poikain tuttu, mutta ei halunnut tavata heitä klo 24 tienoolla)! Harvemmin minua on raivostuttanut, mutta huuto jatkui puolisen tuntia. Meinasin jo soittaa kerrankin poliisille. Meteli oli nimittäin melko kovaa. Ja ystävätär ehdottikin, miksen vanhaan tapaan kipannut alas vaikka ämpärillistä vettä tahi pissipotallista - toisaalta, minulla kasvaa jo pienehkö kuusi parvekkeella, joten sekin olisi voinut tehdä terää. Samoin kissa. Mutta ao. henkilöt olivat vähemmistökansallisuuksien edustajia ja tiedä mitä syytteitä olisin itse sitten saanutkaan ja vielä vihat päälleni. Ei millään pahalla. No, tuon jälkeen ei sitten enää saanutkaan unta...

Meillä Malmilla asuu nykyään niin monia eri kansallisuuksia, ettei uskoisi. Ihan mukavaa ja värikästä minusta. Ikävä vain, että jotkut törpöt ovat onnistuneet pilaamaan osan maineen. Kummisedällekin tehtiin ns. kiva jäynä. Eli pari-kolme nuorta vetäisi oven (Malmin ns. putki) nenän edestä kiinni, jolloin Kummisetä jäi tavallaan oven väliin ja kaatui eteenpäin. Onneksi ei ollut vanhus, vaan suht hyväkuntoinen vielä, joten pahempaa ei sattunut. Repusta vähän meni tavaroita rikki, toinen käsi on vielä kipeä, samoin lonkka ja polvi. Mutta jospa tilalla olisi ollut kepin kanssa liikkuva henkilö......hui, pelottaa. Ja tässäkin siis nämä kaverit loivat taas rumaa mainetta muiden kansallisuuksien ympärille. Juoksivat vielä pakoon naureskellen (ja tässä oli siis useampikin todistaja), joten ei ollut mikään vahinko vaan tahallinen teko. Ikävää, mutta totta.

Minua ei tuo häirikkömekastus tuossa parvekkeen alla noin yleensä ottaen häiritse, se ajoittuu ravintoloiden sulkemisaikaan ja on lievää. Ja tähän osallistuvat kaikki kansallisuudet ja sukupuolet. Mutta - kun on jo 3 vrk:n aikana nukkunut yhteensä n. 7 tuntia, alkaa hiukka pinna kiristyä. Todella. Eikä pelkästään metelistä vaan yleensäkin. Eli haukkua purautin Hörhön eilen tooooooooodella pahasti. Mies viipyi sisällä kai parisen minuuttia (oli sitä ennen jo soitellut useampaan kertaan), maksoi kiltisti korttini uusinnan ja ihmetteli pinnani tiukkuutta. Muistuttelin, että olen s - a - i - r - a - s  luetaan särkee pirusti, joka myös kiristelee pinnaa, joten minua pitää kohdella erittäin varovasti näinä päivinä. Samoin Kummisedälle poltin eilen pinnani useampaan kertaan. Tosin kerroin hänellekin etukäteen, mistä asia johtuu. Kumma vain, että eivät sitä ymmärtäneet. Piruvie - nukkumatta ja hirveässä säryssä käydään pilailemaan ja ihmettelemään, miksi olen ärtsyllä päällä. Nih - räyh!

No, jotain muutakin sentään. Tein eilen viimeiset kesäkurmitsat, olivatkin jo siinä kunnossa ,D Kesäkurmitsalättyjä tuli pari pellillistä ja kaikki tuli syötyä - on kai se sentään edes jotensakin terveellistä. Nyt pitäisi iskeä kiinni tuohon Suureen Kurpitsaan, joka odottaa vielä käsittelyä. Se on niin iso, että vaatisi jo vähän miehen apuakin, siis se ensipilpolta. Ja pitää sitten miettiä taas, mitä siitä väsäilen. Tosin täällä ovat hyvinkin maistuneet nyt nuot pikkelssit, joita väsäilin. Ja omasta mielestänikin niistä tuli yllättävän hyviä, joten ehkä teen pelkkää pikkelssiä koko satsista... Täytyy vielä harkita tänään!

Hjuu - ja sairaslomalainen teki eilen taas uroteon. Siivosi residenssin kahdesta paikkaa eli sisältä ja ulkoa. Sen jälkeen kuljin kiroillen ja eri suuntiin vääntyillen. Teki snadisti kipeää, mutta en enää kerta kaikkiaan voinut asua sikaläävässä! Siksipä taidankin taas olla tässä hereillä parin tunnin unien jälkeen. Hmph. No, ehkä saan vielä aamusemmalla vähän uinahdettua. Kaffen ja mömmöjen jälkeen siis. Toivon kovasti! Oikein kovasti!

----------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrve! Toi mamiska on tosissaan tullu hulluks sen siivoomisen kans. Eilen pölkkäröitiin ja mopattiin hullun lailla. Hyvä, ettei mua sentäs. Ja melkeen potkaskin mua, vaiks väitti, ett pelasti mut kaatuvan pöydän alta, nih! Ja yhen ison maton se vaihto. Mun piti ekaks piehtaroida siinä ja merkata se tai ykätä siihen, ni toi heitti mut, siis mut, hei aatelkaas partsille! No, sinnehän mä sitte ykäsi. Juh! Ja sitt se oli löytäny yhe mu merkkauksen ja pessy koko jutskan ja se löyhkäs ihan hirveeeeeeeeeeeeeelle!!! (toim.huom. Ice Poweria ,D) Ett hullu se on. Ei mulle oo tapahtunu mitää uutta, mä eilen vaan seurasin ton höntin touhuumista ja vääntämistä ja kääntämistä. Ei oo ihan terve tapaus, ei. Onneks mut pidetää kuiteski kunnolla safkoissa ja heekuissa - sehän on tärkeintä. Ja kyll me sitte illalla myöhemmi oltii jo ihan hyvissä välilöissä ,D

Vähä piti taas löytää erilainen kissikuva ja tää jööti nyt löyty - ett on niinku muhkee ;D Mutt hei, mä lähen pummii mamiskalta aamukalkkunaa ja sitt ottaa viel unkot! Mä tarviin paljon enemmän unta kun toi ihminen! Puristaan kun tavataan!

--------------------------------

Jaahah, ai että aamuherkkuja. Joo, taidat itsekin lähteä tekemään kaffetta ja vähän jotain kivaa, mitäs tässä muutakaan. Ja jatkamaan lukemista.

Päivän slogan: Aivot ovat elin, joka toimii oman mielensä mukaan!

Kesken oleva kirja: Stephen Booth - Ei metsää puilta

Päivän biisi: Itkisitkö onnesta (toim.huom. mahdollisesti ehkä ;D)

MUKAVAA AAMUYÖTÄ, PÄIVÄÄ JA ILTAA KAIKILLE LOKISTANIAAN!

NYT NET JYRÄÄ MEITIN TAAS....

Hjuu, eli, ne tekivät sen ple soikoon taas! Työsopimusta siis jatkettiin vuoden loppuun....Onhan se tietty "hyvä, että on töitä", mutta tosissaan tämä käy hermoille. Eli oma mappi on jo tehty pelkästään työsopimuksia varten - uskokaa huviksenne, että niitä on melkoisen paljon. Toinen mappi on perusteilla hylättyjä työhakemuksia varten, tosin olen ne tähän asti heittänyt avaamatta roskiin. Niitäkin tulisi jo iso korillinen.

Missään muualla eli yksityisellä(kään) tällainen ei olisi laillista, mutta valtio ja kaupunki voivat tehdä ihan mitä hyvänsä! Että hatuttaa. Enkä siis ole todellakaan ainut, joka on tässä tilanteessa. Meitä on hrrrrrrrrrrr huisin paljon - ainakin täällä Tsadissa. Esimerkkinä vain, että jos joku samalla palkalla töitä tekevä yksinhuoltaja jäisi työttömäksi, hän saisi erilaisina avustuksina ym. enemmän kuin työstään palkkaa. Että näin täällä. Tosin sitten 500 pvän ansiosidonnaisuuden jälkeen tipahtaisi peruspäivärahalle ja tehostettujen (nauraa huutonaurua) työllistämistoimenpiteiden puolelle. Ja mitä tästä seuraisi - runsaasti työtä muille kaupungin ja valtion virastoille ja vihainen yksinhuoltaja. Että sillee! Ja tässä sitä nyt sitten taas kituutellaan "onnellisena ja tyytyväisenä työntekijänä kaupungin hellässä huomassa" mm. työtyytyväisyyskyselyn perusteella. Että jaksaa nyt ketuttaa tässä yömyöhällä, kun aloin kirjoitella!

En saa unta. Sattuu jalkoihin. Massukin meni sekaisin - ilmeisesti liian hyvästä ruuasta (kesäkurmitsaa broiskulla, sienillä, juustolla ja sipulilla)...yleensä kun tulee elettyä Vanhalla Kostajalla niin pitkään ,/

--------------------------

Purmista - kaiffat! Mä oon ihan öönä, kun mamiska nouski sängystä ja alko skrivaa, kello on melko tasan puolyö. En mä tiedä, millon se meinaa tän julkistaa, mut vaan tiedoksi! Mä ainakin goisin sikisti vielä ihan rauhassa pari tuntii. Nii, munhan piti kertoo pari juttelusta. Ensiksi, oli tosi magee ukkonen täällä. Mami luuli, ett mua olis pelottanut, ku se edellinen kissi oli aina paukkeessa juossu pyykkikaapin alle. Ja pöh - mä makasin tossa soffan selällä tyytyväisenä ja kattelin salamoita ja kunnon älämölöä! Ja hirrrrrrrrrrrveesti tuli vodaa. Onneks ei tarvii enää loisii tuolla ulkona vaan voi kölliä täällä sisällä ihan rauhassa.

Sitt se toinen jutska. Tänään oli tossa meidän partsin alla hirmunen koiratappelus. Kolme suurta dogia yritti sotkeentuu toisiinsa ja hihnoihinsa ja huuto oli sen mukane! Ihan hirvee häly, mutt mähän kiipesin mun korituolille tsiigaa mitä siell on meneillää. Vähäks mamiskaa nauratti. Ett utelias luonne, ei jätä koiriakaan rauhaa. Oli aika nastaa tsiigaa niiden typeryste fragista!

Ja viälä - mä oon saanu uutta heekkuva, ihan oikeeta heekkuva. Se on kissinkarkkia, nimee mä en taida viitti laittaa, jos täs on mainostuskielto. Mut Gummititi lahjo mua semmosella pussukalla. Nyt mä saan sitte aamulla kalkkunaa ja iltapäivällä niit semmosii maitonappei muutaman. Ne on tosi huisin hyvii! Ihan melkee parasta mitä mä tiedän - mä jo yritin avata sen pussinkin, mutt se oli vähä turhan hyvin kii...Ja mamiska huomas ja hääsi mut pois pöydältä - ois nyt antanut toise itte ottaa kaakkisa! Höh!

Nyt mä pyysin mamiskaa ettii jonku hirveen kissikuvan, ett kaikki muistais miten hyvän näkönen MÄ oon. Musta ei taaskaan nääs oo valmiita kuveja *kissamöks*. Nii - et katelkaa tätä ja muistakaa mua, tualt  alempaa löytyy, pliis. Mutt nyt mä kaivaudun kaikkiin neljään tyynyyn vähäks aikaa viälä. Mamiska voi jatkaa, jos ei kerta saa muka unta. Höh. Omituista noilla ihmisillä. Eivät saa muka unta, ainaski mä nukun melkee koko päivän ,D Purrrrrrrrrrrrrrrrrveiset kaikille!

------------------------------------

Ei ole sairaslomalaisen elämäkään helppoa. Yrittää järjestää joku käymään kaupassa jossain välissä, joku viemään ja tuomaan postia jne. Sitten täällä huushollissa näyttää kuin Attilan hyökkäyksen jäljiltä - siivo on hirveä. Ja pyykkiä on vaikka muille jakaa. Ja kaikki pitäisi jotenkin saada tehtyä. Ja ehtiä muka lepuuttaa. Sanonko rumasti, no en sano, tulee kuitenkin taas sanomista siitäkin.

Koipirapo: Tänään tilanne aika hyvä; en ole istunut koneella kuin vähän aikaa, lepuutellut kohtalaisen hyvin enkä ole edes kävellyt ulkona. Huomisesta ei sitten taas tiedä =(

Ja pisteenä kuuluisan I:n päällä, Hörhö muka-hukkasi pankkikorttini, jonka tietysti ehdin kuolettaa, kunnes hän 15 min. päästä löysi sen. Kututtaa. Sekin on aina 10 juuroa kortista, minkä pankki haluaa. Ja tämä on jo ainakin kolmas kortti vuoden aikana. Prrrrrrrrrleeen Hörhö, haukuin sen tosi pahasti, oikein niiiiiiiin pahasti kuin Welhotar vain voi. Toivottavasti auttoi ;>

Päivän slogan: Uni on vain kofeiinin korvike!

Juuri luettu loppuun kirja: Jera Hänninen - Harakkapoika (SUOSITTELEN!) ja jo ehdin hiukan aloittaa Staffan Bruun - Siperia opettaa

Päivän biisi: He kääntävät tyynynsä

No niin! Massukin on aavistuksen rauhoittunut lääkkeestä ja voin jatkaa tuota toista kirjaa tässä yön mittaan. Taidanpa laittaa julkaisemisajaksi tämän oikean kirjoitusajan - minä yöeläjänä!

NO - KUNNOLLA SITTEN LOKISTANIASSA - WELHOTAR ON PALANNUT!

TUHLAAJALOKKARIN PALUU (?)

Ai, niiiinkö, että selityksiä? Tämä on tällä kertaa lyhyt rapo, mutta käyn pääkohdat läpi.

Ensin Eräs Miellyttävä Henkilö kävi kylässä, jonka aikana juotiin lievästi viinaa....(Vinski kiittelee hurjasti herkkunapeista!!!). Sen jälkeen tulikin makoiltua pari päivää ihan rauhassa ja hoidatin koipia ja muuta kivaa.

Kunnes - Kummisetä + Hörhö yhdistelmänä valtasivat residenssini aivan väkisin juottaen alkopitoisia juomia. Tähän olikin kyllä syy - ainakin yhdenlainen - eli mieheni kuolemasta tuli juuri tuolloin 3 v. Oli vähän rankkaa, istuttiin, muisteltiin,itkettiin ja naurettiin. Mulle ainakin tämä vuosipäivä on vieläkin aika rankka juttu - tulen mahdollisesti lokittamaan enemmän jossain vaiheessa W:stä, jos vain pystyn siihen! Juu, olihan se peijaistaminen hauskaakin jne. Eipä siinä mitään. Tosin tämä lokittaminen silloin aina jää, kun sormet ei löydä näppäimiä - ei aina edes enteriäkään...

Ai - että koivilla ei kirjoiteta. Niinpä sitä luulisi. Kävin taas uudella lääkärillä ja sain lisää sairaslomaa sekä ohjeet, että myös ns. "suorana istumista" kannattaa välttää, koska se pahentaa kipuja. Samoin käveleminen. Ja tosi on - eilen yritin hoitaa koneella pari hommaa, oli pakko kiroillen ja lähes itkien vääntäytyä soffalle tauolle! Nimittäin tässähän selkä suorana kirjoitellessa iso osa painoa on kuitenkin jaloilla, varsinkin, jos istuu jotenkin väärin. No, kokeilen nyt päivitellä tässä hissun kissun kun aikaa on...Ehkä jo päivässä-parissa loki palaa entiselleen.

-----------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrve, kaikki mun kissafrendit, kun ootte ihmetelly! Mamiskalla on tosissaan noi takajalat aika sökönä...ainakin se valittelee, kun se on yksin, mutta kyll mä oon hiffannu. Ja oli se tossa aika surullinen pari-kolme päivää kaa. Mutt mä sitt yritin sitä lohdutella, aatelkaa, se alko uudestaa itkee! Ihmiset on outoja *huoh*. Nii ett munki koneaika on nyt aamusta vähä lyhyt eikä mamma jaksa ettii kuvii. Mä kuulin kattokaas, ett viime yönä se nukku vaan kaks tuntii ja se on kissoillekin tosi vähän! Mä yritän saada sen purraamalla rauhottuu, jospa se huomenna jaksais. Ja mä yritän saada sen kaa päiväunkoille mun kaa ;D

Mä laita ihkaerityisterkut Mustalle, Hössölle, Leksalle, Reetille ja ihan kaikille muillekki! Puristaan taas - ja mull on jömmas pari hyvää jutksaaki.

----------------------

Kiittelen kaikista minusta huolta kantaneista *niiailee ja kumartelee ympäriinsä* - en muutenkaan voi olla nyt muuta kuin iloinen ja koipikipuinen!

Eli olen ihailtavan kiitollinen kaikille minua Lokistaniasta etsineille ja sulkeudun (toivottavasti vielä?) suosioonne.

KAIKK VIELI YHES KOOS

RAPOAN VIELÄ MYÖHEMMIN - JALAT SÖKÖTTÄVÄT! ;b

VINSKILTÄ KAA TERKUT KAIKILLE - VINSKIKI ON YHTES KOOS! >o<