VUODEN LYHYIN PÄIVÄ!

Ikävä kyllä, ei kuitenkaan lyhyin työpäivä. On talvipäivän seisaus, tästähän vain päivät pitenevät - jee. Jos se nyt sattuu ketään kiinnostamaan. Minuakin vain siinä mielessä, että viherviidakkoni on alkanut voida taas vähän huonosti, tarvitaan lisää valoa ja kunnon hoitoa. Sitä voi suunnitellakin seuraavan kuukauden ajan. Että miten sen saa hoidettua. Muuten olen sitä mieltä, että katujen hoito on pärsheestä! Juu, ajoradat ovat sulana ja hienoa on posotella niitä pitkin. Mutta jalkakäytävät - ei hoidettuja, ei hiekoitettua, yhtä stnan perunapeltoa. Kaikki olemattomat lihakseni ovat kipeinä eilisen akrobatiakävelyn jäljiltä. Lisäksi heräsin yöllä hillittömään suonenvetoon, varmasti johtui siitä, että joutui jännittämään joka hvetin paikkaa kävellessään eilen kotio. Lähdin juuri siihen aikaan, että ilma oli jo vähän kylmenemässä eli lähes sulaneet jalkakäytävät olivat vetäneet pintaansa kivan mustan jään. Ei pirle. Onko järkeä käydä Herjaamolla ja taas tulla kipeänä kotiin? Yllättävä vastaus: Ei ole! Sama on varmaankin edessä tänään iltapäivällä. Huh. Pelottaa jo etukäteen. Minen taas jaksapystykykenemään!

Jossain pienessä mielessäni eilen, ennen nukahtamista, kävi ajatus jopa siivoamisesta mahdollisesti tänä iltana. No joo, taitaa jäädä toiveeksi. Toisaalta, hyvin suunniteltu on jo melkein tehty. En ole siis vielä tehnyt yhtään mitään. Ai niin - paitsi ostanut sen purkillisen kermaviiliä. Lienee pakko vääntäytyä huomenna kaupoille. Ja kirjastoon, pitänee tarkistaa senkin aukiolo. Muutoin Belgarionille on töitä jo tänään. Ja kiva pyykkikasa + kusityyny + oksumatto odottavat pesijäänsä. Että siinähän sitä Welhotar puuhastelee sitten huomenissa. Lukemisen ja nettailun välillä. Taitaa olla niin, että varsinainen juhlalounas tarjoillaankin jo huomenna. Loput päivät syödään sitten tavallista ruokaa ja jämiä. Toivottavasti ensi viikolla on oranssina lanttulaatikkoa. En minä oikein muuta himoa. Ja sienisalaattia, mutta sen teen itse. Ja kaloja, mutta nekin teen mieluummin itse.

Odotan vain vapaapäiviä ja ensi viikon lyhyttä työviikkoa. Kivaa ja mukavaa. Saa - toivottavasti - nukkua riittävästi! Ja olla rauhassa.

---------------------------------

Purrrrrrmenta kaikki kavrut! Hei, me mamiskan kaa päätettiin kuiteski pitää mein loki joka päivä auki ja päivittää sitä, vaiks muut ei vissii pidä. Me ollaa erilaisii muutenki. Niinku Welhotar ja oranssi kissa on erilaisii, eiks? Eilen mä en vissii tehny mitää tyhmää. En mä ainakaa muista. Mamiska oli kyll illallaki viälä vähä vihane mulle. Ku se lajitteli noit pyykkejä, se näytti mulle sitä tyynyy ja tyynyliinaa, ku mä vähä merkkasin niit. Arvatkaas, mä menin vihaseks ja noloks, ett pitääks siitt koko ajan muistuttaa. Nii mä pörhötin häntää ja huusin kovaa ja menin sitt basee möksöttää. No, ei mamikaa sitt sanonu muuta ku ett anto olla viimene kerta tai nähdää taas Malmin lentävii kissoi. Sitä mä en oikee tajunnu, mutt ei kuulostanu kauhee lupaavalta. Ja jostain kaijennest se puhu ja siit kilist. Se kili on karmeeta, mä tiän. Kerran vahingoss nualasin semmos kauhaa, joll orja oli hämmentäny jotain sen apetta. Kääääääk - sitä makuu saanu pois millää. Kiäli palo, haju- ja makuaisti meni - jäks! Jotai se suunnittelee kyll. No, mä odotan, kyll multaki joku vastaisku sitt varpisti löytyy. Mä sain sitt kuitenki viälä iltaruuaks munuaisii, njammmmmmmmmmmmmm. Mä kyll suasittelen ihan kaikill kattiskoill, jos ette oo viälä kokeillu. On hyvejä. Mutt taas mami sano, ett niitkää ei saa joka päivä. On se kummallista, jos joku on tosi heekkuu, sitä ei saa joka päivä. No, nyt mull on sitt kuiteski jömma ja mä saan kai vissii huamena niitä taas. Kun on joku lounas. Mä en tajuu mikä, ne vaan syä. Mami on luvannu laittaa parempii ruakii ja paljo. Miten nii parempii? Se puhu jotai paistist ja siänist ja fisuist. Joo, hyvältä kuulostaa. Mutt ku mä tiädän, ett ne on taas upotettu kaikkee mössöö enkä mä saa niit paljaaltaa. Epistä, mä sanon vaan. Söis neki niit munuaisii - ei ku eipäs, sitt mulle jääki enemmä *kiero kissavirn*!

Heheeh, mami yritti ottaa foton, miss mä metsästän maitonapiskaa - ei se ehtiny! Täss mä jo järsin sitä nappii, nii et sitä ei näy, jos ei tiädä. Mutt siis tää on maitonapinjärsimiskuva! Ett tiijätte sitte. Ahh - mä sain äskenki napikoita ja nyt mä oon menoss goisii. Vaiks mä kyll yriti selittää mamiskall, ett se vois jäädä mun kaa himaa. Ei se voinu! Jätti se mulle kanaa ja vettä ja naksui - mutt ei jääny ite. Se sano vaa, että se menee hankkii meill ruakarahaa, pakko kuulemma. No, kyll mä jaksan ootella. Ja nukkuu niinku. Eilenki päiväll mä vedin matot uusiin kuasiin ja sillee, ett mamill oli vähä tekemist, ku se tuli kotii. Kivaa, eiks? Ettei sill ois sitte tylsää mun kaa ;D No, mä meen ny, se on tere taas huamisee!

--------------------------------------

Kyllä Vincent on ovela kissa, kaikin puolin! Kerjäysoperaatiot ovat mahtavaa showta, samoin tuo eilinen huuto, kun näytin pyykkejä. Uskomaton reaktio ,>

No, eikö joku tulisi jo leikkimään tuolla Herjaamon kaffenkeittimellä! Hopi-hopi! Minä tarvitsen kaffetta. Toivottavasti löytyy myös jotain herkkuja...

Päivän slogan: Helvetti on olemassa - sitä kutsutaan elämäksi!

Päivän biisi: Wishing Well

Luettavana juuri: Riitta Saastamoinen - Hymyilevä kameli - elämää Saudi-Arabiassa

                                  

         PINKEÄÄ PERSTAITA LOKISTANIAN VAPAAVALTIOON!

WELHOTAR - URHEA SANKARIMATKAILIJA!

Tämä täällä päätti siis eilen hakea sen lunssapiikin, josta seurasi sitten isompi matkailurojekti. Uskomatonta, työarvaushoitaja oli ystävällinen, kuni sulaa vahaa ja hyvin hyvällä tuulella. Sama ihminen, joka ei puhelimessa pysty koskaan kommunikoimaan (taitaa olla molemminpuoleista) kanssani. Eli piikki käsivarsikinkkuun ja ei kun menoksi. Koska työarvaushuollon edestä pääsee suoraan bussilla Hakikseen, odottelin siinä hetken ja matkasin täydessä bussissa torille.

Ensin piti käydä Yrjöllä hakemassa Tarpeellista Tavaraa (shampoo, dödö, nassurasva, tuoksuketta sekä Yrjön lahjukset, tilpehööriä oli kummasti!). Ja sitte Halliin, mmmmmmmm. Ihana paikka. Siellä saisi menemään aikaa tunteja. Ruokaa. Mausteita. Lisää ruokaa. Yläkerrassa kaikkea kivaa tarpeellista ja tarpeetonta. Yritin kyllä hillitä itseäni ja onneksi ei ollut kovin paljon rahaa mukana. Eli päädyin, tietysti, ostamaan roiskeita. Ai mitä? Roiskeita, kukkahattutädit pyytävät kultiveeratusti "pyttipannuaineita", mutta minä ja rantojen miehet roiskeita. Eli kinkuista ja makkaroista yms. leikkeistä jääneet liian ohuet tai vajaat siivut, rikkoutuneet osat jne. kerätään kuppiin, joka on lihatiskin takana jömmassa. Ei, niitä ei mainosteta. Niitä pitää osata pyytää! Eli kävin hoviroiskehankkijallani, sain 1.5 kg erilaista kinkkua, paahtopaistia, metvurstia, kalkkunaa jne.  Lähes kaikki kokolihaa. Kotona sitten lajittelin ne parhaat palat odottamaan viikonloppua. Osan luukutin Kummisedälle ja lopuista tuli roiskeilla aateloitua Wanhaa Kostajaa. Ja sitten piti käydä toisella hovihankkijalla, jolta yleensä ostan häränhäntiä, mutta tällä kertaa munuaisia eräälle meillä asustavalle konsultille. Sekin onnistui, mutta vain nippa nappa. Eli sain kaksi viimeistä, jotka olivat jäljellä. Hinta ei kyllä päätä huimannut, euro taisi mennä ihan kokonansa. Sitten vähän kuljeskelin ja katselin - mieli teki ostaa vähän sitä sun tätä, mutta onneksi koipia väsytti niin, että rämmin kotibussille, joka sekin lähtee aivan hallin kupeesta. Matka oli siis varsin jännittävä ja tapahtumarikas. Liian paljon ihmisiä vaan liikkeellä. Ei mukava. Tunsin osallistuneeni kulutusjuhlaan täysipainoisesti ,D

Koska Kummisetäkin pitää lihasta, soitin hänet käymään meillä. Olisi ollut kuulemma muutenkin tulossa. Oli raportoitavaa ja neuvoja kysyttävänä. Meni kevyesti koko ilta siinä joristessa, en ehtinyt koneellekaan kuin puoleksi tunniksi. Mutta Kummisetä ilahtui suuresti roiskeista ja sai haluamansa neuvot (kirjavinkki tyttärelle). Ai niin - mainoksen paikka: Kummisetä oli käynyt karvaamolla. Suositin hänelle jo aikaisemmin Hiushoitola Lintumäkeä tuossa Kirkonkyläntiellä (tai oikeastaan Örskinkujalla), Lintumäen talossa. Siellä on lähes jatkuvasti harjoittelijoita ja tehdään oppilastöitä erinomaisen halvalla. Kuljen siitä ohi lähes joka iltapäivä ja näin aikaisemmin jo ständin, jossa mainostettiin edukkaita oppilastöitä; hiusten leikkaus, värjäykset, kampaukset sekä kestovärit kulmiin ja ripsiin. Kummisetäkin oli päässyt ihka-ensimmäiseksi oikeaksi leikkauspääksi uudelle harjoittelijalle. Aikaa oli mennyt, mutta tulos oli minusta suorastaan mainio. Ottaen huomioon, että koko leikkaus maksoi 5 juuroa! Yleensäkin toiminto kannattaa muistaa, koska ohjaaja on jatkuvasti katsomassa oppilaan työtä, neuvoo ja ohjaa, joten harvemmin tulee mitään mokia. Mutta aikaa tähän pitää varata tavallista enemmän. Suosittelemme - eli kysykää omaltakin karvaajaltanne oppilastöiden mahdollisuutta? Köyhä selviää tästäkin siis halvalla.

Herjaamolla tilanne on huomattavasti rauhoittunut. Leidi kävi eilen aamulla kauniisti pyytämässä anteeksi K:lta ja niin kaikki ovat taas kavereita keskenään. Myönnän - itsellänikin päreet paloivat kerran, kävin myös pyytämässä anteeksi, syy oli täysin omani (kun särkee, pinna menee melko helposti, tämä vain puolustuksena!). Eli näin ennen pyhiä elämme kaikin puolin juhlakkaassa tunnelmassa. Eilen vietettiin myös kihlajaisia. Ystävämme P. oli mennä pätkäissyt kihloihin yks-kaks! Jesh - onneva ja ilova. Ovathan he jo seurustelleetkin kuulemma 5 kk 5 pvää. Pitänee mainita, että kyseessä on lähinnä Welhottaren ikäinen leidi, eli ei mikään nuorisoa edustava tytönhupakko =D Tämä on kivaa, kun on mukavaa!

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrstaita kaikille kavruille! Jehs, tiäsinhän mä, ett orja muistaa mut! Se toi mulle niit munuaisii, aikastas ison pussukan. Mä haiston heti, ett sill on kassis kaikkee kivaa, hyvä haju tuli nääs heti ovelta. Mä ehdin sitä vastaanki, ku se tuli myähemmi kotii ku tavallista. Nii, ni kyll mä naukusin ja purrrrrrrrasin  nii hirveesti, ett ku se oli vaihtanut kotikledjut päälle, se alko pilppuu mulle munuaista sitte. Koko lautasellisen, piäne siis, se pilppu. Loput meni jääkaapii, ja sitt mulle laitettii viälä kaks piäntä rasiaa tonne kylmempää jääkärii. En mull on nyt jömmaki! Nii ku se oli pilpunnu ne, se vei ne tonne mun ruakailupaikalle. Ja mä tiätty perässä. Mutt tiätteks te, mä en tajunnu mitä ne oli. Haju oli hyvä, joo. Sitt mä menin mamin peräs viäl takasi tsögee tsiigaa, ett tarkottiks se, ett noi on syätävii ja ett muuta ei tuu. Ni se vaa sano, ett jos ei kelpaa, sitt se heittää ne pois. Apuva - no mähän menin ja ihan varovasti maiston. Ja ai ett oli hyväääääääääääääääää. Mä hotkasin koko lautasellise menee. Ja sitte pikkusoffalle, puh. Mä olin ihan täynnä. Kummisetä  nauro, ku se tuli, ett mikä mull oikee on. Mä makasin keskell soffaa massu pullollaa enkä jaksanu ku kääntää päätä kattoo sitä. Mami sitt kerto, ett mä olin vetäny sitä safkaa kerranki tarpeeks. Tai no tarpeeks ja tarpeeks, hmm. Oisin mä ehkä yöpalaks voinu jo syädä lisää. Kyllä tosissaa oli njamskista. Mutt sitt mä olin taas vähä hölmö aamulla. Mun piti nääs herättää toi mami, ku se vaa goisi. Ett se kammo-kello ei alkais soida. Nii ni mä purrasin sen taas hereille just ennen kelloa. Ja sitt mä aloin joikuu ja hepuloida. Oli vaa sellane olo. Mamiska oli hirmu hitaana taas tänä aamuna. Jotain se vänkytti sen tassuist taas. No, mä pääsin partsilleki. Mutt ku heti ei tullu safkaa eikä maitonapikoita, mä menin mamin sänkyy ja se iso keskimmäinen tyyny, nii mä istuin se päälle ja - mami ehti nähdä loput - mä pissin keskelle tyynyy! Vähäks mami riamastu. Vähäks mä olin nolo. En tiedä mikä minuun meni (toim. huom. tämä selitys ei enää ikinä päde!). Mun oli vaan pakko pissimerkata se iso tyyny. Ei muuten, mutt mami pesi sen just viikonloppuna. Siis tyynyn ja sen päällisen. Se sano kyll=/#!(T"%R%#!="¤#. Ja mä menin basee häpee! Mutt kyll se kuiteski anto napikat, mutt piti piäntä puhutteluu siinä mulle. Mami hei, en mä tarkottanu mitää pahaa, hei, kiltti hei! Sen verra sitä pänni, ett päiväevääks mä sain vaa kissinruakaa. Ei munuaist, ei. Vaiks sitä oli, siis. Mä saan varpisti sitä illall, kyll mamiska siihe menness on jo leppyny! Ei se voi olla mulle vihaskana hiimu pitkää. Eihän vaa voi, hei, eihän?! Kattokaas nyt:

Tää on parasta! Täss MÄ oon Pojan Ihanan Repun ja mun tyynykasan kaa soffall. Huamatkaa mun tyytyväinen ilme. Siin oli sitt nii hyvä olla. Toi Reppu on siis nii jotenki kissaystävälline, se haisu ja kaikki. Ja noi mustat on semmosii, johon kissi voi hinkata itteesä - ne on varmaa sitä varte tehty. Ne niinku rapsuttaa ja karvat jää siihe (toim. huom. repun alaosan tarrakiinnikkeet!!!). Kerranki ajateltu kissii, kun on tehty tommone reppu. Mutt mä meen nyt goisii ja funtsii, miten toi mami vähä rauhottus.... Se on moips taas huamisee!

----------------------------------------

Nyt minä tiedän, missä se Toivo on näin torstaisin. Ja Usko myös. Olenhan heitä kaivannut tässä kesästä lähtien lähes joka torstai. Nimittäin Mörkönen kertoi, että häneltä on taas kateissa Motivaatio, jota minä en ole edes viitsinyt mainita! Hah - Toivo, Usko ja Motivaatio ovat kaikki paenneet etelään nauttimaan kivoista keleistä. Heidät saa siis tavattaessa palauttaa omistajilleen, kiitos!

No niin, toivottavasti joku tulee kohta leikkimään Herjaamon kaffenkeittimen kanssa. Minä odotan, odotan, odotan....

Päivän slogan: Ympyrän pitää olla pyöreä, myös nurkista!

Päivän biisi: Vaivaistalot

Luettavana: Edelleen eilinen kirja, kun ilta meni joristessa.

                             

MUISTAKAA PALAUTTAA AINAKIN TOIVO JA MOTIVAATIO, KIITOS!

 

HERJAAMOLLA KUOHUU...

Mikä onkaan mukavampaa kuin juoruilu? Pakko kertoa, pinnat kiristyvät. Aiemmin olen maininnut tästä eräästä leidistä, joka oli linnoittautunut huoneeseensa mörkin näköisenä pitkäksi aikaa. No, nyt hän on muutamana päivänä poistunut norsunluutornistaan ja mitä sitten tapahtuikaan. Eilen hän kuljeskeli useampaan otteeseen käytävällä ja näki K:n käydessään taukohuoneessa. Poikkeuksellisesti K. ei juuri sillä hetkellä tehnyt mitään. Leidi huomautti tyyliin: "No, eipä sullakaan työt paina, kun on aikaa täällä vetelehtiä!" No K. sai hepulit ja Herjaamon käytävät saivat kuulla hetken aikaa erilaista sananvaihtoa. Tällä leidillä on muutenkin omituinen tapa päästää sammakoita suustaan, tällä kertaa hän erehtyi kohteesta. Sikäli hän oli täysin väärässä, hänellä ei ole oikeutta puuttua kenenkään tekemisiin tai taukoihin eikä hänellä ole minkäänlaista työnjohto-oikeutta saati sitten oikeutta puuttua muiden tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Hän on työläinen työläisten joukossa, jota hänen on ilmeisen vaikea hyväksyä. Onneksi K. reippaana tyttönä marssi leidin huoneeseen ja teki tämän hyvin kovaäänisesti selväksi. Me muut nautimme (tavallaan) tilanteesta. Leidille ei juuri kukaan uskalla sanoa mitään, hän on omalla tavallaan hieman pelottava ihminen. Ja tästäkin varmasti saadaan kuulla. Olihan hän jo alkuviikosta valitellut siitä, että tupakoimme niin, että HÄNEN huoneeseensa tulee savua, jos hän pitää ikkunoita auki. Hmph. Niin että tänään odotan, mitä muuta voi tapahtua. Jännitys Herjaamon käytävillä tihenee yhä!

Muuten tänään on lupa (!!!) käydä ottamassa flunssarokote ja itse ainakin aion sen tehdä. Useamman keuhkokuumeen sairastaneena EN tahdo sitä oikeaa flunssaa ja sen jälkitauteja. Jos lähtisin iltapäivällä mahdollisimman myöhään, voisin jäädä samalla retkelle. Työarvaushuollosta pääsee suoraan bussilla Hakikseen. Enhän minä nyt muualle, mutta Yrjöllä käymään ja hallissa. Ehkä divariinkin, mutta kun - siinä on se ihan pieni ongelma, että minä saisin kaikki rahani upotettua kirjoihin. Olisi paras pysyä sieltä poissa. Tyytyä kirjaston tarjontaan tällä kertaa. Belgarionille olen luvannut pari pokkaria, englanniksi, kunhan hän antaa vain haluamiensa nimet. Mummo ostaa yhden hänen haluamansa kirjan joululahjaksi. Juuei, siis ei divariin....tai ehkä...

En ole vielä uhrannut ajatustakaan viikonloppuun. Toistaiseksi. Onhan tässä aikaa. Nyt on vasta keksiviikko. Aikaahan on vaikka kuinka. Eikä tässä mitään tarvitse hötkyillä. Eihän? Siis ei. Hyvä. Niin minäkin ajattelin.

Ja kaikki toimintaa kaipaavat voivat ottaa yhteyttä tähän järjestävään tahoon! Esimerkiksi minä olisin oikein sopiva kokekaniini.... Joko uteliaisuus heräsi, mitä?;D

--------------------------------

Purrrrrmenta, kavrut. Mä olinki tänä aamuna taas tosi kiltti kissi mamiskalle. Mä pakosti purrasin sen hereille, ennen kun sen inho-piippi-kello alkaa pitää sitä kamalaa ääntä. Vähän orja jupisi, mutta punkes ylös kuiteski. Ja sitt se manaili taas jotai sen tassuist. En mä tajuu, ne näyttää ihan tavallisilt ihmistassuilt, tai siis ainaski melkee. Semmoset mamiskan tassut on melkee aina. Eile mä en saanukkaa mitää heekkui, maitonappei vaa ja vähä kalkonii. Höh - orja tehny mitää ruakaa! Sill oli eväkset jömmassa jo tälle päivälle. Epistä! Mun teki niiii miäli jotai, mutt ku ei nii ei... Mä menin möksöttää bastuu vähäks aikaa sitte. Mutt on toll mamiskall silmät varpisti selässäki. Se päästi mut vähäks aikaa partsill, vaiks siälä oliki aika galsa. Ja pimee. Mutt mä en tiädä kuuliks se jotai vai mitä, mutt kun mä eka kerran haukkasi kanervosta, heti kuulu orjan ääni. Ett niinku pois ja sisää. Ehdin mä pari kertaa haukkaa ja taas piti mennä. Kyll mä vähä sitt kyll purrasin sillee, ett se hiffas mitä mä olin ollu tekemäs. Ja kävihä se tiätty tsiigaas. Ei se enää jaksanu sanoo mitää muuta ku >>¤/("&!"¤. Ett ei niinku mitää henkilökohtast! Yks kanervopuska on jo pualiks parturoitu *kissavirn*! Kävis nyt tänää siälä hallis ja tois mulle vaiks niit munuaisii. Tai hei maksaa, siitäki mä diggaa. Mamiiiiiiiih, hei, mamiiiiiiih, muista, jookosta, jooko. Pikkukissi tässä anelee ja lupaa ihan mitä vaa, jookosta, joo, hei!

Täss on nyt sitt MUN kuva, mä otin vaa ekan tost. Mami on tehny jotai vääri, mun takapuali puuttuu. Mutt ei välii, tässä mä siis goisin mein bases, niinku mä yleensä ainaski kerran päiväss goisin. Kiva, ett Poika laitto ne kuvat. Mä en ehtinyt muita viälä tsiigaa.... Mä meen nyt goisii, mä katon illall sitte muut fotot, ku mamiki on taas takasi kotona! Kliffaa päivää vaa kaikille kavruille!

-----------------------------------------

Uh, pakko tuoda Vincentille jotain lihakaupasta, jos Hakikseen vääntäydyn. Ei siitä muuten saa rauhaa, se on varma. Syyttävä kissakatse seuraa, jos itse popsii jotakin, mitä kissa ei voi syödä... No niin, sitten kaffetta, kiitos. Puoli litraa ainakin. Tahdon herätä, tai en tahdo välttämättä, mutta ehkä se olisi tarpeen. Työpäivää ajatellen.

Päivän slogan: Tee yksi ihminen onnelliseksi joka päivä - vaikka itsesi!

Päivän biisi: Into The Great Wide Open

Aamulla aloitettua lukemista: Frank McCourt - Liitupölyä 

                                         

                  KAMALAA KESKIVIIKKOA VAAN KAIKILLE!

IHMISILLÄ ON JOKU PELOTTAVA TAUTI!

Sellainen tauti, jolle ei ole diagnoosinumeroa, nimi kyllä. En viitsi laittaa sitä tähän. Suurin osa lukijoista loukkaantuisi. Tämä liittyy siihen, että työpäivän jälkeen EI kannata enkä ainakaan minä edes uskalla mennä kauppaan. Ei, se ei tällä kertaa johdu omasta panikoinnista tms. Vaan siitä, että ihmiset tappelevat erilaisista asioista, tai ei asioista, vaan tavaroista. Todistettavasti on nähty tappeluja: lyhtykynttilöistä, valosarjoista, kinkuista, leluista mm. Eli, pysynpähän poissa Malmin keskustasta lauantaihin asti. Silloin on pakko hakea jotain ruokaa. MOT. Lisäksi jo viime vkolla jäin jumiin littaajamummojen väliin - se vasta olikin pelottavaa!

Paras siis pysyä Herjaamolla tai kotona. Ihan hipihiljaa. En taida vastata enää edes puhelimeen. Jollei joku tuttu soita kännikkään niin, että näen, kuka soittaa. Parasta olisi lähettää vain meilejä tai tekstiviestejä tännepäin. En suostu enää  keskustelemaan tietyistä asioista, liittyen eräisiin pyhiin. Minua suorastaan ketuttaa. Kuka on ostanut ja mitä, kenelle ja miksi, mitä on tehty ja tekemättä, ahdistus näyttää nostavan päätään jo Herjaamollakin.

Lisäksi Hörhö poikkesi eilen kylässä. Hän kertoi, miten Hörhö ja Hörhötär ovat luukuttaneet kaikki mahdolliset paikat pyhiä varten. Totesin, että olisi helpompaa heittäytyä myös hörhöksi. Heillä on ruokaa jo jääkaappi ja pakastin pullollansa. Vielä on kuulemma kaksi luukutusta, ihmettelivät, mihin ruoka ja läskilaput sijoitetaan. Tarjouduin vapaaehtoiseksi. Ei perstana, minä sentään luulin käyväni töissä ja saavani palkkaa. Luulin, siis eilisiltaan asti, myös selviäväni sillä. Kunnes kuulin taas tuon tarinan ja totesin, miten helppoa se joillekin on, kun pään saa auki, yhtä sun toista alkaa tulla sieltä sun täältä. Tiedän, että näin eivät kaikki tee, eivätkä osaa, eivätkä saa. Mutta kun flöittaa riittävästi, menee monikin taho vipuun.  En ole kade, mutta nyt veetuttaa entistä enemmän käydä saakelin sairaana töissä, pakosti! /%#>=(/=! &"¤>. Tekisi mieli hakea sairaslomaa, mutta kun kantti ei anna periksi. Jos on joskus vielä kipeämpi.

Että vali-vali-vali vaan taas. Kaikki on päin pärshettä! Ihan kaikki. Taidan lopettaa tänään tähän. Pääsiäiskiireet pukkaavat päälle...

-------------------------------

Purrrrrrrrrrrrmenta kavrut! Hei, olipas mulla eilen toooosi hyvä ilta. Mamiska duunas taas sitä jääfisujutskaa eväkseks. Ja oli se niin fiksu taas, ett mä sain semmosen ison biitin ihan itelleni. Ja tiätty raakana. Njamskis. Taas mä oisin voinu syädä kyllä enempiki. Mutt sitt mä ehdotin, ett jos se ees kerta vois antaa mun syädä niin paljo ku mä haluun. Se melkee suastu. Se muisti, ett kerta se anto mun syädä jauhista ihan kunnolla. Enhä mä jaksanu, sitä jäiki viälä. Mä söin loput sitte yällä. Ett ei piänee kissamassuu nii hirveesti sitt kerralla oikeestaa mahukkaa. Ett toi oli sillee sopivasti. Se oli vaan se, ett miäli teki lisää. Mä jäin sitt vaa vahtii sitä fisukattilaa, miss se taas lillu niis maustepurveleis ja vihanneste kaa, siis se fisu, ei mamiska. Mamiska lillu koneella ja soffalla. Vuarotelle. Mutt sitt ku se taas heittäyty soffalle lukee, mä kiivin heti sen päälle. Ja joo - kavrut, hei, kyll se toimii. Ku orja lukee, toinen käsi on rapsutus-silitys-automaatti! Se ei ees huamaa, ku se automaattisesti alkaa paijattaa, ku mä kiipeilen sen päällä. Sen verran varovaine pitää olla, ettei oikee kovaa punkee kissajalkoi sen massuu, siit se voi ärähtää. Mut ku varovasti hoitaa hommat, on piiiiiiitkä paijatussessio taattu ;D Orja on menoss vissii käymää halliss huamena. Pitää yrittää saada sille ängettyy sen piänii aivoihi, ett kissille kaa. Munuaisii tai jotai fisuu tai sillee. Vaiks kyll se muistaa mua yleesä, ku se käy siälä. Jotai heekkuu, hei mamiiiiiiiiiih, heekkuu kissille, piänelle kissiraukalle, kärsineelle orposelle *muuttuu riutuneeksi, nälkiintyneeksi kissipoloiseksi*. Jooko, mamih, jooko!

Siis, tää ei oo reiluu. Poika ei oo viäläkää laittanu mun kuvei. Mä pyysin kyll, ett mamiska meilais sille, ett se laittaa ne. Täss on yks vriijutska, näyttääks kenestäkää tutulta  ,D Must se muistuttaa vähä yht meikäläist... No, mä oon saanu taas aamukalkonit, kanaa päiväks ja maitonappei. Mä meen goisii! Pahus muute, mami eilen yllätti mut taas goisimast. Mutt ku oli jo pimeetä ja nii lämpöstä siälä soffatyynyje väliss - mä en ehtiny nousta, ku jo räpättii valot päälle. Hmph! Se luuli varpisti, ett mä oon goisinu koko päivä. No, olin mä kyll järkänny matot uudestaa, ett sill oli vähä iltapuuhaa... Se on terkut taas huamisee! Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr.

-------------------------------------

Minä jään edelleen odottamaan, että joku tulee taistelemaan kaffenkeittimen kanssa. Tarvitsen ainakin litran vaffaa kaffetta. En käynnisty muutoin. Nih!

Päivän slogan: Jonain päivänä laivani saapuu - minun tuurillani olen silloin Rautatieasemalla!

Päivän biisi: Jouluaattona kännissä

Lukemassa juuri nyt: P. D. James - Majakka

                          

                        TYLSÄÄ JA TYLYÄ TIISTAITA!

 

HERJAAMOLTA TAAS, HUOMENTA, LUKUREKISTERI JA KIRJASTOKORTTIOTE!

Olen siis jälleen tsempannut ja kas vain, täällä sitä ollaan. Sama vanha paikka, samat vanhat taravat. Eikä kukaan ole käynyt koneellani. Tsemppaushan tapahtui niin, että heräsin klo 2.30, yritin vielä unta, mutta pyörimiseksihän se meni. Ja kerpel..vin kissa huomaa aina, jos oikeasti unta ei tule, tulee Vincent purrrrrrisemaan, että varmasti nousisin ylös. No, nousinhan minä. Eli taas oli runsaasti aikaa aamupuuhiin. Niin, siis tsemppaus on sitä, kun seisoo peilin edessä ja kehuu itseään niin pitkään, että melkein jo uskoo olevansa kaunis, rohkea, köyhä ja notkea - eikä kuulu joukkoon runkut ja räät. Tätä ennen on kuitenkin otettu herätyskaffet, aamuleipä ja mömmöt sekä annettu kaiken vaikuttaa. Vaatehdittu jotensakin Herjaamo-kuntoon, luettu ja onnistuttu herättämään ainakin yläkerran naapuri kaatamalla vahingossa tiskipöydällä kuivuva pino erilaisia kattiloita samalla kun yritettiin varovasti kähmiä tomaattia jostakin vihanneskipon laitamilta. Ja silloin onkin hyvä aika poistua raittiiseen ulkoilmaan, joka olikin tänään tosi raitista, hrrrr. Tiikeriturkki sai töitä. Ja oranssit käsineet. Kerrankin oikea varustus oikeana aamuna - harvinaista.

Se, että nousin vähän (!) aikaisin, johtuu varmaankin siitä, että eilinenkin meni nukkuessa. Olin niin flegu kuin olla ja voi! Uskomatonta, en jaksanut siivota, hyvä että edes rämmin suihkuun. No, illalla katsoin tunnin idioottilaatikkoa ja pähelsin tunnin (siis yhteensä!) Lokistaniassa ja Huutiksessa. En jaksanut, ei huvittanut, ei yhtään mitään. Nukuin lähes koko päivän - tai en kunnolla edes nukkunut, olin sellaisessa epämääräisessä puolihorroksessa, jossa ei kuitenkaan tiedä mistään mitään, mutta välillä katselee kuitenkin kotivideoita.

Vielä tämä viikko ja sitten on kaksi vajaata työviikkoa. Ah - lyhyet työviikot ovat parasta mitä tiedän. Ensi vkolla on siis vain 3 työpäivää, seuraavalla kai 4, tai en minä tiedä, minä vaan oletan. En ole jaksanut tarkistaa edes kalenteria. Sen tiedän, että ensi viikonloppuna on jossain vaiheessa kai joulu. Kaikesta päätellen. Ei kiva, joka aamu tulee radiostakin jotain ihme joulumusiikkia. En tykkää. Tarvitsee jotain muuta aamumusiikkia, mieluusti sarjaa sex and drugs and rock'n roll.

Ihmiset joko jäävät lomille, ovat jo lomalla tms. Minä herkuttelen sillä, että on niin paljon lomaa jäljellä, että voisin pitää oikeastaan joka viikon vajaana viikkona. Pitäisi yhden päivän aina vapaata. Vaikka keskiviikon. Tai vielä mieluummin torstain. Torstai olisi hyvä. Sen jälkeen olisi vain yksi työpäivä ;D

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrmaanantaita vaan taas! Mäki oon goisinu eilen aikastas paljo, melkee ku mamiskaki. Mutt nousi se onneks kuiteski tekee sitä suikispataa, että mä sain sitt oman osani suikiksesta. Omansa se pilas taas: se tunki sinne sipuloita, lanttuva ja porkkanaa ja keitti sitä niin kauan, ett ei kukaa usko! Pilalla hyvä suikisliha, höh. No, mutt sitt ku se taas oli hereillä ja löhös soffalla, mä tajusin, miten sen päällä on toss toisellaki soffalla hyvä maata. Ja kun se lukee, yks käsi on tossa valmiina koko ajan raps-raps-raps-sili-sili. Ja kun mä käännyin, ei se ees huomannu, tuli joka puolelle raps-raps-raps-sili-sili-sili...Heeheeheeheeh! *kissahekotusta* Se on selvitetty, kun orja lukee, se toimii kun rapsutus- ja silityskone - ja sen päällä  voi sillon kömpii ihan rauhassa. Ei se huomaa. Sitt se vaihto tähä pikkusoffalle ja mä tiätty mukana. Mutt ei niin kiva, se liikku siinä ku se mätti jotai karkkii suuhusa. Kiva rapina joo, mutt ei mitää mulle *möks*. Mutt sitt se lopetti sen ja anto mulle ison pinon maitonapiskoita, ainaksi viis. Nyt mä tiedän, miten niit kannattaa nakerrella. Ihan ekaks mä vaan hotkasin ne heti. Nyt mä jo jaksan vähän makustellaki niit kunnolla. Ah - on ne hyvejä! Ja sain mä sitten taas mun aamukalkonit. Ei tääll kyll oo pitkää aikaa muuta aamuleiväll syätykää ku kalkonii. Ku kerta mä tykkään siitä, saa orjaki luvan tykätä! Nih!

Tällaselt näyttää taattu ne kissinkat, joide himass vietetään varsinaine heekkujoulu, ett on sitä sikapyllyy ja kaikkee semmost. Älkää loukkaantuko, mutt vähäks on iso kissinka ;D En mä löytäny tualt muuta. Poika ei oo ehtinyt laittaa viälä mun kuvei, vaiks se lupas ne heti! Se ei aina muista sillee hyvin. Sill on joku vika vissii... Mutt se on taas huamisee! Mä meen järjestää mamiskalle puuhaa illaks...

-----------------------------------------

Huh - toivottavasi ei oksuja tai muuta mukavaa esim. merkkauksia tms. Please! Matot saa laittaa uuteen järjestykseen, ei haittaa. Minä odotan, että joku laupiais tulee laittamaan kaffetta - minä ja Herjaamon kaffekone emme tule toimeen keskenämme!

Päivän slogan: Miksi tehdä töitä tänään - niitä on kuitenkin lisää huomenna!

Päivän biisi: Good Times, Bad Times

Luettua eilen ja aamulla: Douglas Niles - Ruusun herra (Solamnian nousu osa 1.) ja pohjoismainen rikosteema jatkuu eli välillä Islannista Alnardur Indridason - Ääni kuin enkelin

                               

                 MIELETÖNTÄ MAANANTAITA KAIKILLE!

WELHOTAR ON NUKKUNUT,

eilen iltapäivä- ja iltapäikkärit, jotka erotti vain pieni syömätauko sekä sen jälkeen 5 h yöunet. Olen hämmennyksestä sekaisin. En enää jaksanut nukkua ja Vincentkin purisi klo 5 aikaan, jolloin vasta nousin. Huh. Nyt on nukkunut, mutta jostain syystä hyvin flegmaattinen olo. Ei huvittaisi tehdä mitään. Ja kun pitäisi. Siis ainakin perinteiset sunnuntaihommat.

Haa - kiitti taas, Malmin kirjaston tädit, pelastitte varmasti sekä joulun vapaat että monta muuta iltaa: sain koko ison kassillisen kirjoja. Tuossa odottaa yhteensä laskien 19 opusta, toki jo osa on luettu. Mutta silti. Ja siinä on pari ooooooooooikein paksuakin mukana! Mmmmmmm, nautinto katsella tuota pinoa. Lukemattomia lukemattomia kirjoja! (Tämä oli minusta muuten paras kirjaston mainosslogan muutama vuosi sitten.) Löytyy upouutta fantasiaa, elämänkertaa, hömppää, dekkaria - ihan kaikkea ;D Welhotar oli onnekas. Belgarion yritti kyllä estellä, hän suorastaan riipoi minut ulos kirjastosta - en päässyt enää edes uudestaan katsomaan palautushyllyä. No, olihan meillä kantamista, hitsi. Iso kassi kirjoja ja kahdessa kassissa ruokaa. Onneksi oli siis Belgarion ja taksiherra kuljetti kotio 5 juurolla, joka on pilkkahinta siitä, ettei koivet kipuile.

Lisäksi Belgarion vei isot pyykit ja haki ne. Ja sitten onnistuinkin satuttamaan tuon vas. muutenkin jo repokipeämmän koipeni. Laittelin täällä pyykkiä kuivumaan ja joko sotkeuduin pyykkin tai kenkiin, mutta nilkka nuljahti ikävästi sivulle. Karjuin #/"==(!"/ ja lisää rumia sanoja. Onneksi pääsinkin sitten pitkälleen. Ja Belgarionin lähdettyä laittelin vielä kotikylmäpakkauksen tuohon koipeen.  Ei se pahasti vääntynyt, mutta kun se on kipeä jo ennestään. Eiköhän sillä huomenna jo jotenkin kävele. Parempi olisi. On työviikko.

En ostanut jouluruokaa. Muuta kuin kevytkermaviilin sienisalaattia varten. Ettei siis tärkein unohdu.  Kaupoissa oli kamalaa. Joku on ilmeisesti Malmillakin tiedottanut,  että ruuan jakelu loppuu näinä päivinä, kuten Mörkönenkin eilen ihmetteli. Me emme olleet kuulleet asiasta,  joten kasseihin pääsi vain normaali valikoima viikon ruokaostoksia, ylimääräisenä kermaviili. Laitoin, heh, vaihteeksi pastaa ja sitä tomaattikastiketta, vihanneksilla ja jauhelihalla. Belgarion popsi hyvällä halulla - ja sammahti 5 min. kuluttua umpiuneen ,DD Tuo on nähty täällä jo monta kertaa, mutta aina se jaksaa hymyilyttää... Jälleen hän pohti, mitä "mausteita" minä ripottelen ruuan sekaan, koska aina käy tällä tavalla.

------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrr, kaikki kavrut! Hei, hei mä sain eilen ison biitin jauhista ihan itelleni ku mami laitto safkaa. Ja sitt Poika toi siin sen ihanassa Repussa mulle uuden pussukan maitonappei! Ihana Poika. Niin kiltti. Mä palkitsinki pojan heti, mä menin sen takin (mustan!) päälle makoilee ja kihnutin itteeni siihen Reppuu. Nyt se kyllä varpisti muistaa mut, ku yrittää ottaa kaavoi pois takistaa! *kissikikatusta* No juu, ja sitt mami oli ostanut viälä lisää jauhista ja suikista, ne se laitto kyll sinne kylmempää jääkkärii oottaa. Mutt mä näin kyllä, ett siälä niitä sitte on. Kaikkee siis, mitä mä oikeestaa tilasin. Mutt ei se lottokupong. Ku mami sano, ett se tua sen vasta sitt, kun se on varma, ett me voitetaa. Niit ett semmosta! Mä söin äsken taas kalkonii ja kaikki loput maitonapit siit toisest pussist ku oli melkiistäs loppu. Sitt mä sain mamilt sen tyhjän pussin viälä ett mä sain vähä heitellä sitä ja tonkii iha rauhassa. Se haiseeki nii hyvältä!!! Tänää mami laittaa jotai ihme pataa. Höh, se sano, ett se laittaa sitä lanttuva ja jotai muuta siihe kaa. Mutt ku se laittaa suikista, saa luvan antaa mulle ensin siitä lastin. Mä en haluu niit sen juureshommii, ne ei sovi kissall. Kyll mä muute oon maistanu vihanneksii. Mä oon maistanu porkkanaa, se oli aika hyvää oikeestaa, vähä niinku makeeta. Ja sitt sitä punast juurta, seki oli vähä makeeta. Ja perunaaki mä oon syäny vähä. Mutt emmä jatkuvasti semmosii, kääk. Liha on kissan paras ystävä, nih! Ja joskus vähä purkkiruakaa, mutt siis aika vähä. Nois mun raksuis on kyll jotai puristei, ett muka vihanneksii, mutt ne on hyvei raksui kyll muute. En mä niit mitenkää valikoi. Niis on lihaa, vihanneksii ja sitt jotai hivennesainei ja vitamiinei tai jotai. Siin pussiss luki, mami kerto. Mun pitää aina tiätää mitä kaikkee mä syän. Nii ni toi mamiska sitt lukee mulle aina, mitä mä niinku syän.  Nyt mull on tuala pehmoruakana kanapateeta. Kyll seki on syätävää. Siis jos ei taatusti oo muuta tarjolla. Jos on lihaa, mieluusti sitä. Mamiiiiiiiiiiiiiiiiiih, jooko, muista ett vaiks mä jostai syystä sattuisin nukkuu, nii älä laita kaikkee suikist sinne pataa. Mulle osa, jookosta, jooha!? Joo >o<

Mami puhu jotai takseist - no mä löysin tämmösen kissataksin kuvan! Ku kaikki ihmistaksitkaa ei ota kissoi, mä tiädän, nii tää ois aika kätevä. Niinku sillon, jos tulee vaiks Catbarista ja on ottanu vähä liikaa kissanminttuu ;D No nii, mä meen makoilee tonne soffal ja miättii, mitä me alettais mamin kaa duunaa. Niinku kimpas. Vaiks nukkuu uudestaa! Kliffaa söndaagia vaan kaikille kavruille...

--------------------------------------------

Kyllä Vincent, voidaan mennä uusioaamupäikkäreille vielä. Nyt on liian aikaista tehdä mitään järkevää. Muuta kuin lukea tai nukkua. 

Päivän slogan: Miksi mennä huomenna töihin - eväät voi syödä kotonakin!

Päivän biisi: Isojen tyttöjen yö

Luettua eilen ja yöllä: Nicholas Evans - Kylmät vuoret ja Jeff Long - Seinämä

                                    

Voi ei, nyt  raatiossakin alettiin pelailla joulumusiikilla, minen jaksa!

SIKAKIVAA SUNNUNTAITA KAIKILLE - OLKAA AHKERIA =b

ON SE KIVAA, KUN ON MUKAVAA....

Mitäh? Kukaan ei suhtautunut trikoitteni putoamiseen vakavasti. Tämähän turmelee lopullisesti huonon itsetuntoni, suorastaan iskee maan rakoon. Ja blogini uskottavuus kärsii huomattavasti (niin, siis mikä uskottavuus...minähän vain kerron tapahtumaköyhästä elämästäni). Onneksi kuitenkin huomasin, että kaikki eivät ole vielä vahtimassa sen salaperäisen joulun tuloa. Tuli vähän muumit mieleen ;D Kiva, että lukijoita on. Saatan vielä joskus oppia kirjoittamaan(kin) paremmin ja kiinnostavammin.

Eli eipä tässä oikein mukavaa ole. Vatsa on taas sekaisin. Joko punajuuret tai lääkenosto. Suosisin punajuuria mieluusti. Jos mömelöt saavat aikaan tällaista, en voikaan jatkaa niiden kanssa. Ja kun oikeasti kuvittelin mielipuolilääkeiden jo vähäisen eli tosi pienesti auttavan. Siis ihan siihen pahimpaan puikkomiittiin, jota koivissa pidetään. Olen edelleen jäykkis. Se taas johtunee siitä, että olen jättänyt Sirdaludit väliin. Niistä kun ei ollut fyssan kanssa puhetta. Ai niin - unohdin rapota puhelinajasta. Kuten arvelin, jatkot vain annosnostoilla ja uusi puhelinaika tammikuulle. Huomasin vasta, että olisi pitänyt kysyä noista Sirdaludeista, samoin kuin pyytää reseptiuusintaa. No, minähän käyn vain jättämässä ne uusittavaksi. Saa mies edes tehdä töitä palkkansa eteen.

On hyvin mielenkiintoista, kun pystyy seuraamaan herran töitä, siis tällä tarkoitan tätä fysiatria. Hän ottaa 3 - 4 pvänä vastaan asiakkaita. 6 - 8 käyntiä päivässä. Yhtenä iltapäivänä vkossa on puhelinaikoja. Yhden päivän (ja ilmeisesti myös useat myöhäisiltapäivät) hän ottaa vastaan muualla. Ja hän on myös ylilääkäri. Eli - näin tehdään rahaa, ystävät. Ei ihme, että terveyskeskuslääkäreitä on vaikea saada. Kuvitelkaa, että edes 6000 egeä/kk ei ole riittänyt alkupalkaksi tkl:lle Kainuussa. Eikä Malmin ja Marian päivystyksiin saada edes ostopalveluilla välillä riittävästi väkeä. Jonka kyllä huomaa. Täällä Malmilla esim. tkl:t tekevät omien töittensä ohessa keikkaa Malmin päivystyksessä. Ymmärrän sen, he ovat yleensä näitä nuoria lääkäreitä, joilla on reippaasti velkaa ja haluavat myös erilaista työkokemusta. Minulla olisi kyllä ratkaisu terveyskeskusten ja päivystysten lääkäripulaan: Jokainen valmistuva lääkäri velvoitettaisiin hoitamaan 1.5 v. (tämä sen takia, että ehtisi tutustua potilaisiin paremmin) tavallista terveyskeskuslääkärin tointa tai päivystystä. Näissä vaaditaan nimittäin hyvin monipuolisia lääkärin taitoja ja kykyjä. Minusta se olisi vain meriittiä. Siitä olisi hyvä lähteä erikoistumaan, jos haluja ja kykyjä löytyy. Toisaalta, on muutamia (kourallinen) lääkäreitä, jotka ovat jääneet terveyskeskuksiin, koska ilmiselvästi pitävät siitä. Mietinkin miksi? Ehkä juuri työn ja asiakkaiden erilaisuuden vuoksi - yksikään päivä ei ole taatusti samanlainen. Tai sitten eettisistä syistä - peruspalvelut kuuluvat kaikille. On myös muutamia jo erikoistuneita, jotka ovat jääneet tkl:ksi ilmeisesti asettaakseen asiantuntemuksensa terveysaseman käyttöön. Se on aika hienoa - siis että et välttämättä tarvitse lähetettä erikoislääkärille, jos terveyskeskuksessa on jo valmiina alalle erikoistunut tkl, joka voi käydä asiaasi läpi. Tai siksi, että vain pitävät työstään - heitäkin on. On myös niitä, jotka tuntuvat todella inhoavan terveyskeskustyötään ja käyvät välillä erikoistumassa. Eivät kuitenkaan sitten saa mistään vakivirkaa, vaan hoitavat tkl:n tehtäviä pitkin hampain - ja näiden lääkäreiden käsiin joutuminen on todella ikävää. Siksipä minäkin vaihdoin omalääkäriä, hän kuului juuri tähän porukkaan, joka ei osaa arvostaa omaa työtään. Jotenkin minusta myös tuntuu, että tämä kuultaa läpi myös siinä, että hän ei ole saanut erikoistumisensa jälkeen töitä muualta. Siitäköhän suorastaan vihamielinen asenne potilaisiin...

Huh, ei ollut tarkoitus jäädä tuosta jaarittelemaan. On vaan tuokin asia ollut nyt taas tapetilla ja olen sitä pers.kohtaisesti seurannut... Siis teemasta kivaa ja mukavaa. No, ainakin Belgarion on tänään taas luvannut avittaa minua roudauskeikalla. Lisäksi kirjasto on ilmoitellut itsestään ja Helmetinkin mukaan siellä pitäisi olla ainakin 7 opusta haettavaksi. Ja tuossa on muutama kirja vielä jäljellä. Vähän kuin joulujömmaksi ,D Pitänee ostaa jo varuille vähän jotain kivaa ruokaakin. Jospa se viikon säilyisi koskematta. Tämä täällä ei halua muuta jouluruokaa ostettuna kuin lanttulaatikkoa! Suklaatia en osta, en.... Itse asiassa, en ole syönyt töissä karkkia, kun sitä on ollut tarjolla, vaan työntänyt osuuteni taskuun. Toin nyt ne kaikki kotio. On muuten ainakin pussillinen erilaista suklaa- ja kermatoffeekarkkia. Ei siksi, että olisin saita. Ajattelin vain, etten viitsi joka päivä pupeltaa karkkia töissä, joten yhtä hyvin voin ottaa ne pari kaffen kanssa ja jättää syömättä.

Lisäksi Belgarion lupasi avittaa mattojen kantamisessa talopesulaan. Pari kissaoksu-mattoa on pakko käydä pesemässä. En tykkää säilytellä likaisia mattoja varastossa. Ja muutenkin on pakko pyykätä vähän rankemmalla kädellä vaihteeksi, kun on kantoapua tiedossa. Sitten vain pitää miettiä, millä ruualla Poikaa hemmottelisi. Yleensä se on kyllä helppoa, häneen uppoaa kaikki itse tehty tavallinen kotiruoka ;D Isänsä keitosten, kouluruuan ja omien tekeleiden jälkeen hän kuulema todella pitää keitoksistani - enkä ihmettele. Taidan siis tehdä pastaa... se on helppoa ja tosi herkkuva, jos on aikaa keitellä soossia yltiöpäisen pitkään (se on sellaista tomaattipohjaista pastakastiketta).

-----------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrmenta kissifrendit! Ja kiitti kaikille eilisistä kommenteist! Kliffaa hei, ett teki olitte samaa miältä. Ett sillo jos mamit kahisee epäilyttävästi mustissa, voi hyäkkii ja purettaa. Mun miälest kaa! Ja mamiki luki ne jutskat. Ja seki puhu jotai, ett eihä se yleensä liahu niiss vaatteis sisäll, mutt nyt se niinku tuli ovelt takas, kun se unohti sen nuaran. Nii ett kaipa sekin nyt sitte muistaa! Mä ihmetteli taas, mami vaan nakutti ja nakutti, mä en meinannu saada millää tätä konetta ees vähäks aikaa itellee! No, nyt se lähti istuu kissakämppää eli kylppärii. Taas. Se on ravannu siälä koko aamun. Hmph. No, mun täytyy venaa sitä, ett mä saan mun tilaukset toho kauppalistalle. Ku Poikaki on tulossa. Kivaa. Mä pakastan vaan sitä sen reppuu...mmmmmmmmmm... Voi ku se olis  taas tosi pitkää täällä. Mä voisin vaiks kaivautuu sinne reppuu sitte. Kerta mä jo yritin, mutt se heräs siihe...;D Ja sitt Poika laittaa niit MUN oikeit kuvei, ettei tarvii enää lainailla mitää kuvei! Heh - mä luin ton ruokajutskan. Mä tiän mitä mamiska tekee, se on sitä soossii, mihi se tarvii jauhista! Mamiiiiiiiiiiiiiiiiiih - ota jauhis sulaa, ett mäki saan. Ja sitt listalle niit kissikaakkei! Ja jotai suikista tai semmost iha mulle vaa, kerranki! Jookosta, joohei!!! Mä tiädän, ett ei mami voi vastustaa, ku mä oikee nätisti katon sitä ja sanon vianosti pur-purr oikee hiljaa ja näytän södeltä. Kyll mä osaa sen verra flöittaa. Enkä mä oikeestaa flöittaa, siis sillee niinku. Mä vaan näytän hyvältä *kääntyilee ja tarkistelee tuukkia*! Niin muuten näytänki - niinku aina. Vähä pitää tota häntää siivota, siin on joku takku...

Oikeestaa mami vois antaa mun kerranki lotota, jos me saatais hirveesti rahaa. Sitt se ei tarvis mennä duunii. Se sais olla himas mun kaa ja laitella heekkuruokii vaa! Mamiiiiiiiiiiih - ota mulle tommone kupong kaa, jooko!!! No, nyt mä voinki mennä goisii uudestaa. Mamiska on hereill ja syäny leipäsä ja ne omat nappisa. Mä oon saanu kalkonii ja 4 maitonapiskaa. Nyt on hyvä! Toivottavasti teilläki on kaikki hyvin - se on moips taas huamisee!

---------------------------------------------

Kyllä, Vincent, kyllä - kaikki on laitettu listalle. Jospa sitä suikalelihaakin sitten ostaisi. Ja kyllä karkitkin on jo listalla. Ja kyllä,  menen kohta ottamaan jauhelihan sulamaan. Käskynne on lakini! Mikä onkaan mukavampaa kuin kunnioittavasti totella kissaa ja toimia kotiorjana... =)

Päivän slogan: Viisauden äärirajoja kutsutaan yleensä hulluudeksi!

Päivän biisi: Elämää

Nyt luettavana: Max Allan Collins - CSI, Yhdistävä tekijä, jos pitää CSI:stä idioottilaatikossa, tässä nyt sitten kirjasarja alkanut. Kirja on kirja on kirja, joten käykää käsiksi ,D

                                               

LOKOSAA LAUVANTAITA KAIKILLE - ANTAKAA AIKAA TOISILLENNE!