Sellainen tauti, jolle ei ole diagnoosinumeroa, nimi kyllä. En viitsi laittaa sitä tähän. Suurin osa lukijoista loukkaantuisi. Tämä liittyy siihen, että työpäivän jälkeen EI kannata enkä ainakaan minä edes uskalla mennä kauppaan. Ei, se ei tällä kertaa johdu omasta panikoinnista tms. Vaan siitä, että ihmiset tappelevat erilaisista asioista, tai ei asioista, vaan tavaroista. Todistettavasti on nähty tappeluja: lyhtykynttilöistä, valosarjoista, kinkuista, leluista mm. Eli, pysynpähän poissa Malmin keskustasta lauantaihin asti. Silloin on pakko hakea jotain ruokaa. MOT. Lisäksi jo viime vkolla jäin jumiin littaajamummojen väliin - se vasta olikin pelottavaa!
Paras siis pysyä Herjaamolla tai kotona. Ihan hipihiljaa. En taida vastata enää edes puhelimeen. Jollei joku tuttu soita kännikkään niin, että näen, kuka soittaa. Parasta olisi lähettää vain meilejä tai tekstiviestejä tännepäin. En suostu enää keskustelemaan tietyistä asioista, liittyen eräisiin pyhiin. Minua suorastaan ketuttaa. Kuka on ostanut ja mitä, kenelle ja miksi, mitä on tehty ja tekemättä, ahdistus näyttää nostavan päätään jo Herjaamollakin.
Lisäksi Hörhö poikkesi eilen kylässä. Hän kertoi, miten Hörhö ja Hörhötär ovat luukuttaneet kaikki mahdolliset paikat pyhiä varten. Totesin, että olisi helpompaa heittäytyä myös hörhöksi. Heillä on ruokaa jo jääkaappi ja pakastin pullollansa. Vielä on kuulemma kaksi luukutusta, ihmettelivät, mihin ruoka ja läskilaput sijoitetaan. Tarjouduin vapaaehtoiseksi. Ei perstana, minä sentään luulin käyväni töissä ja saavani palkkaa. Luulin, siis eilisiltaan asti, myös selviäväni sillä. Kunnes kuulin taas tuon tarinan ja totesin, miten helppoa se joillekin on, kun pään saa auki, yhtä sun toista alkaa tulla sieltä sun täältä. Tiedän, että näin eivät kaikki tee, eivätkä osaa, eivätkä saa. Mutta kun flöittaa riittävästi, menee monikin taho vipuun. En ole kade, mutta nyt veetuttaa entistä enemmän käydä saakelin sairaana töissä, pakosti! /%#>=(/=! &"¤>. Tekisi mieli hakea sairaslomaa, mutta kun kantti ei anna periksi. Jos on joskus vielä kipeämpi.
Että vali-vali-vali vaan taas. Kaikki on päin pärshettä! Ihan kaikki. Taidan lopettaa tänään tähän. Pääsiäiskiireet pukkaavat päälle...
-------------------------------
Purrrrrrrrrrrrmenta kavrut! Hei, olipas mulla eilen toooosi hyvä ilta. Mamiska duunas taas sitä jääfisujutskaa eväkseks. Ja oli se niin fiksu taas, ett mä sain semmosen ison biitin ihan itelleni. Ja tiätty raakana. Njamskis. Taas mä oisin voinu syädä kyllä enempiki. Mutt sitt mä ehdotin, ett jos se ees kerta vois antaa mun syädä niin paljo ku mä haluun. Se melkee suastu. Se muisti, ett kerta se anto mun syädä jauhista ihan kunnolla. Enhä mä jaksanu, sitä jäiki viälä. Mä söin loput sitte yällä. Ett ei piänee kissamassuu nii hirveesti sitt kerralla oikeestaa mahukkaa. Ett toi oli sillee sopivasti. Se oli vaan se, ett miäli teki lisää. Mä jäin sitt vaa vahtii sitä fisukattilaa, miss se taas lillu niis maustepurveleis ja vihanneste kaa, siis se fisu, ei mamiska. Mamiska lillu koneella ja soffalla. Vuarotelle. Mutt sitt ku se taas heittäyty soffalle lukee, mä kiivin heti sen päälle. Ja joo - kavrut, hei, kyll se toimii. Ku orja lukee, toinen käsi on rapsutus-silitys-automaatti! Se ei ees huamaa, ku se automaattisesti alkaa paijattaa, ku mä kiipeilen sen päällä. Sen verran varovaine pitää olla, ettei oikee kovaa punkee kissajalkoi sen massuu, siit se voi ärähtää. Mut ku varovasti hoitaa hommat, on piiiiiiitkä paijatussessio taattu ;D Orja on menoss vissii käymää halliss huamena. Pitää yrittää saada sille ängettyy sen piänii aivoihi, ett kissille kaa. Munuaisii tai jotai fisuu tai sillee. Vaiks kyll se muistaa mua yleesä, ku se käy siälä. Jotai heekkuu, hei mamiiiiiiiiiih, heekkuu kissille, piänelle kissiraukalle, kärsineelle orposelle *muuttuu riutuneeksi, nälkiintyneeksi kissipoloiseksi*. Jooko, mamih, jooko!
Siis, tää ei oo reiluu. Poika ei oo viäläkää laittanu mun kuvei. Mä pyysin kyll, ett mamiska meilais sille, ett se laittaa ne. Täss on yks vriijutska, näyttääks kenestäkää tutulta ,D Must se muistuttaa vähä yht meikäläist... No, mä oon saanu taas aamukalkonit, kanaa päiväks ja maitonappei. Mä meen goisii! Pahus muute, mami eilen yllätti mut taas goisimast. Mutt ku oli jo pimeetä ja nii lämpöstä siälä soffatyynyje väliss - mä en ehtiny nousta, ku jo räpättii valot päälle. Hmph! Se luuli varpisti, ett mä oon goisinu koko päivä. No, olin mä kyll järkänny matot uudestaa, ett sill oli vähä iltapuuhaa... Se on terkut taas huamisee! Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr.
-------------------------------------
Minä jään edelleen odottamaan, että joku tulee taistelemaan kaffenkeittimen kanssa. Tarvitsen ainakin litran vaffaa kaffetta. En käynnisty muutoin. Nih!
Päivän slogan: Jonain päivänä laivani saapuu - minun tuurillani olen silloin Rautatieasemalla!
Päivän biisi: Jouluaattona kännissä
Lukemassa juuri nyt: P. D. James - Majakka
TYLSÄÄ JA TYLYÄ TIISTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti