VALTAKUNTA PIKKU PUSSUKASTA UNIHIEKKAA!

Aivan, siis ei, en ole nukkunut. Urvahtanut 1 - 2 h. Ja lopunkin pilasi pojujen "prätkä"jengi, joka kokoontelee tuossa edessä puoliltaöin ja pitää kiihdytysajoja kävelyteillä. Kerran jo soitin poliisille. Tänään soitan uudestaan. Pirulauta, että tuo mopojen rätinä kaikuu täällä hiljaiseen aikaan talojen seinistä. Ja juuri silloin, kun Welhotar on saamassa kiinni unesta ja melkein tapaa sen kivan Nukkuhiekkakaverin. Prle. Nih. Katkero, erittäin katkero olen nyt! No - poliisi saa hoitaa. Käväisin katsomassa parvekkeelta myös pojujen määrän ja muut tärkeät tiedot, niin että voipi olla ylläri tänä iltana odottamassa. Ilkeä minä. Tässä on jo kolmas yö menossa yht. 4 tunnin unilla. Että ei oikein enää jaksa olla kilti. Ei niin millään. Vaikka muuten olen niin sosiaalinen, kilti ja miellyttävä - olenhan? *katselee hämmästyneenä katoa ympärillään*

Sen verran myös kipurapoa, että olipas eilinen piruvieköön kipupäivä. Yritin ihan pikkuisen tehdä ns. normikotiasioita, juunou, tiskaus, uusien yrttien kylvö... Auuuuuuts. Koivet pettivät jo. Onneksi Belgarion suostui tulemaan auttamaan. Jössus, jos ei olisi päässyt. Jääkaapissa oli vain valo ja residenssi sekä parveke aivan totaalifakkikunnossa. Ziitos taas, poikani! Hän imuroi, vei neljä kassillista roskia, siivosi parvekkeen, kävi kaupassa, postissa ja, tottakai, kirjastossa. En mitenkään olisi pärjännyt ilman tätä apua, en. Itku meinasi tulla - sekä itsesäälistä että kivuista. Hävettää aina pyytää muilta apua, mutta on vain kehdattava. Onneksi myös Kummisetä on avittamassa. Nyt varsinkin, kun eilen niin kovin konkreettisesti tajusin, että en pääse todellakaan edes roskikselle asti. Argh! Minä vihaan tällaista avuttomuutta!

Tänään on myös tulossa tuo lehden toimittaja ja valokuvaaja. Alustavaa kysymyslistaakin tuossa katselin ja sitähän se oli mitä arvelinkin. Eli miksi hakeuduin koulutukseen, järjestelyt työpaikalla, omaa työhistoriaa, taustaa ammattiliitossa jne. Kuulosti ihan mukavalta kaverilta, joten eiköhän tuosta tunnin voi jorista. Kuvajaakin *khöm* tulee sitten vähän myöhemmin. Ja kaiken pitäisi hoitua jo aamupäivän aikana. Eli semmoinen lyhyt juttu. Toivottavasti siitä on kuitenkin vähän kannustusta jollekin, joka vielä miettii ns. iäkkäänä kouluttautumista ja muita käytännön asioita. Eli oikeasti olen työn ohella lähes jatkuvasti kouluttanut itseäni, osittain huvin vuoksi ja osittain siksi, että voisi lukea muutakin välillä kuin ns. normikirjoja *virn*. Hush - siitä vaan opiskelemaan! Pitää muuten myös aivosolut virkeitä (törk. huom.) vanhuuden päiviin asti... ;D

-----------------------------------------------

Purrrrrrrmenta, kavrut! Nonnih, pääsinhä mä koneelle. Mamiska ei kai kauheesti nuku nykysin.... Eilen onneks kävi Poika ja Reppu - mä sain kaikki, mitä mun ostoslistall oli. Mä sain kissipurut, napikat, ruakaa, hei kaht erilaist, sitä tosi njamskii pussiheekkuu kans. Ja sitt ylimäärästäki viälä, ett jauhistki on. Ja munuaisii mami sano kaa et on. Kyll mun NYT kelpaa, jeeeh! Eilenki mä melkee vaa makoilin tuala partsill. Seki kyll alko vähä kyllästyttää ja sitt mä aloin tutkii kaikkii hömelöi nurkkii täälä. Mami jo hermostu,  ku mä nuahosin joka mestan *virn*. Ja jolisin, tiätty! Se jo sano, ett mull pitää saada joku kaiffa. Mutt sitt se leikki kyll mun mylpyröill ja hiiruloill mun kaa ihan kiltisti! Ja Poika on kaa kiva, ku se tua ruakii ja sen Repun... ihan parasta. Ja Kummisetäki kävi, kakski kertaa. Ett kyll mull frendei on. Mutt sitt mami suuttu, ku se päätti tuulettaa vähä parempisti ja avas ton koko seinän. Se ehtiny mitää ku mä hyppäsi siihen reunal, se on semmost, miss kynnet ei muute pidä. Vähäks se huusi, hei. No joo, tarttee myäntää, ett oli vähä tyhmä temppu. Mutt ku siält tuli nii hianoi hyvii uusii haisulei. Hyvä ett mami ei vääntäny mun haisulii kiinni samantiän! Tänää toi vissii sitt laittaa matoi mun niskaa - nii se jotai sano. Uih! Mutt eipä tartte niälä piltsui tai mitää. Mä en vaa ikinä oo tota kokeillu. Mä rapotan sitt, jos sitä laitetaa.

Täss on mein aurinkonnousu. Ett aika upee, mutt täst kans näkee kui korkeell me niinku oikeesti ollaa. Ett siis tota... äh. Mä taidan nyt mennä aamu-unkoill. Huamisee hei kaikki, tassutellaa taas lisää!

---------------------------------------

Aivan, nämä auringonnousut ovat upeita. Ei tosin vielä puhettakaan, että aurinko olisi nousussa. Kuva on parin vkon takaa. Nyt siellä nimittäin ripsottelee vettä ja on sysipimeää =(

Päivän slogan: Anna kaikkien kivien kukkia!

Päivän biisi: Nuoruustango

Luettua, ja arvaatte varmaan, pikalainahyllystä: Elizabeth Gilbert - Omaa tietä etsimässä Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa, niiiiiiiin, tuota. Uskontoa, ruokaa, rakkautta... jumaluutta ja omaa minää etsitään. Olisikohan tämä jonkinlainen new age -tuote tahi ei, en kovasti pitänyt. Voi jossakussa herättää ajatuksia. Ei minun hyllyyni, ziitos. John le Carré - Pakanalaulu, ei paha ollenkanas eli ei tyypillistä le Carréa pahimmoillaan. Sujuvasti kirjoitettua tarinaa hieman eri näkökulmasta kuin aiemmin. Lukee muun puutteessa näin uutuutena, ei kuitenkaan tule meille asustelemaan tämäkään opus.

                                    

                                 TARKKAA TORSTAITA!

TO WHOM IT MAY CONCERN - LUKU VAIN OMALLA VASTUULLA : b

No, yritetäänpäs kertoa sitten tarkemmin, etteivät kaikki "käsitä väärin"! Eli - ystävien lähdettyä, oli kivaa Viivi ja Satujatar!!! - siideröin päivän ja  jalka alkoi vain särkeä entistä enemmän. Nyt vain uudella jännittävällä tavalla eli ei fibroluonteisesti lainkaan... odottelin siinä aikani, kunnes oli pakko varata aika arvauskeskukseen. No, senkin sain loman jälkeiseksi päiväksi, vasta, tietysti! Ja kun olin lähdössä, soittivat, että "heh, lääkäri on sairaana, muut eivät voi ottaa vastaan!" Ja uusi aika maanantaiksi. Ettäkö ketutti.... 5 pvää kärsimistä ihan syyttä suotta.

No,  se hyvä puoli, että kesäkandina on vanha tuttu, joka jo viime kesänä hoiteli minua ja jota myös kehuin ylilääkärille - tosi pätevä, mukava, nuori kaveri, joka ei juuri turhia kätkätä! Sitäkin osaa arvostaa, ettei aina kuule saarnaa kaikesta epäterveellisestä heti aluksi. No, tiesinhän minä jo melko varmasti mikä siellä luuraa eli akillesjänteen uusinut tulehdus ja toisen kerran (pitkästä aikaa...) plantaarifaskiitti. Molemmat, BTW, sairaan *hah* kipeitä tiloja! Ei voipystykävelemään. Eli taas 2 uutta lääkekuuria, ohjeita, 2 vkoa sairaslomaa ja kävelykielto, jos vähänkään alkaa koskea... ja lupa soittaa hänelle tarvittaessa! Lisäksi hän ensimmäistä kertaa mainitsi lupaavasti sanan "kuntoutustutkimus", koska ei voi tehdä töitä fibron ja em. uusiutuvien vaivojen takia. Soitan tästä vielä uudestaan. Eli - mukava käynti muuten, harmittaa vain tämä jatkuva mömelöiden popsiminen. Ei, ne eivät ole kivamömelöitä, antipilootteja ja tulehduskipuhömelöitä. Että selväksi tuli juhannus. Ei haittaa. Parasta oli tuo lääkärin vakava suhtautuminen asiaan! Suosittelen - kaverin nimen saa tarv. minulta. Ehdottomasti tuleva asiantuntija... ;D

Että siinä ne tärkeimmät - muuten ei Welhottaren residenssissä ole uutta tapahtunut. Paitsi että  tulevat huomenna tekemään ilm. pienen lehtijutun opiskeluistani kuvineen kaikkineen *linssiluteilee*. Tämä siksi, että sain ammattiliitolta ihan kivan stipendin, kun perustelin opintojani jne. Että juu, vieraitakin on tulossa.... Tosin tästä jalkahommasta johtuen residenssi on lähinnä kantopommin jäljiltä, mutta täytyy kosmeettisesti yritellä siivota.  Lueskellakaan ei ole oikein huvittanut, särky on ollut melko kokonaisvaltaista. Ei ole jaksanut istua edes koneella. Kipu kun tässäkin vihloo. Nytkin käväisen välillä lepuuttelemassa.

---------------------------------------

Tserppa kavrut! Pitkästä aikaa. Jummi, toi mami oo antanu mun yksin tulla koneelle olleskaa. Nii ett mä oon ottanu suulista sitt päivät. Ja kostanu mamille yät eli leikkinyt ja jolissu! Vähäks se on ollut mulleki vihane *virn*. Joo, sill on toi toine tassu tosissaa klesa, näkee, ett ei pysty olee.  Siksi se varpisti on nyt vähä hankala. Eikä oikeit herkkui oo näkyny, ku ihan vähä vaa. Hmph. Mutt nyt on vissii vähä toiveit. Jos joku käy sill kaupas tänää. Vaiks Kummisetä tai Poika. Tarttee ootella. Mull on jo tilaus sisällä. Ett ei niinku sillee mitää ihmeellist mullekaa. Oikee ei oo ruaka maistunu sillo, ku tääll on ollu toooooooooosi kuuma. Mutt sillo mä oon sitt saanu jotain herkumpaa muanaaki. Mutt MÄ siis oon ihan kondikses!

HEI, tää  EI siis oo sitä miltä vois näyttää *kissikikatusta*! Vaa ku toi Ansku puras mua pyllyst yks aamu. Ei sekää kyll oo iha terve, vaiks se kliffa kavru onki! Hei, mut mä yritän saada mamiskan oleen täss enempi, ett mäki saan jutskaa. Nyt ei oo uutta. Meen jo partsille - kliffaa  päivää kaikill! >o<

--------------------------------------------------

Eh, en voinut olla ottamatta tuota kuvaa, se ei nimittäin ole järjestetty juttu =D

Päivän slogan: Parempi virtsa oikeaan kuin väärään!

Päivän biisi: Mother's Little Helper ....*vähämielistä virnuilua*

Luettu ihan viimeksi: Martin Page - Kuinka minusta tuli tyhmä, ehdoton hankinta Welhottaren kirjahyllyyn, suosittelen kaikille.... no, juuri siksi, että voisi vähäsen tyhmistyä eikä olla enää näin kirotun fiksu =D Hupia joka lantin edestä, halpa hankinta nyt!

 

                               

                           KEPEÄÄ KESKIVIIKKOA!

LISÄÄ KIPUA JA RAPOA....

2 vkoa sairista, fysioterapiaa, mömmöjä - ja HAAA, lopultakin ehkä mahd. kuntoutustutkimukseen! Nyt ei jaksa enempää..........................

KIPHEE, SAIRAS, RAPO, REPO....

HUOMENNA TAAS LEKURI....................................................................................................

YHTEISPOHJOISMAINEN LOKIMIITTI JATKUU....

Heh, täällä sitä ollaan. Mukana Turskalandia, josta voitte lukea myös 1. päivityksen! Meitä peesaa ansiokkaasti Satujatar, kaikki ollaan viälä hengissä! Turskalandia poistuu kohta Virulandiaan, saa nähdä... =D 

Lievää siideröintiä tapahtuu, mukana myös kaffetta, tiettty!

Gummititi toi kissille ihanoja tuliaisia, Vincent kiittää ;D

Olkaa kuulolla. Koskaan ei tiedä, mitä tulee tapahtumaan..

 

                             

 

                           HUPSHISTA!!!

PERJANTAIIIH, PERJANTAAAAI *LAULESKELEE*...

Eipä sitä lomalaisella nyt muuten ole niin väliä, mikä päivä on, mutta tänään on tulossa Vieraita! Se on täällä residenssissä aina suuri tapahtuma. Ihan totta. Olen ihan täpinöissä... vaikka tulossa on siis tuttuja vieraita, mutta kun meillä visiteerataan tod. harvoin ja lisäksi nykyään tapaan ihmisiä muutenkin harvoin. En käy juuri missään, joten täytyy odottaa, että joku jaksuu tänne asti. En käy enää kapakoissakaan, kuin ääriharvoin. Lähinnä siis johtuen tästä kirotusta fibrosta, koska kaikki täytyy suunnitella etukäteen oman kunnon ja jaksamisen, kipujen, kuljetusten jne. takia, jää hyvin vähän tilaa spontaanille lähdölle mihinkään ,> Eli oma vika... No, tervetuloa, ystävät! =D

Ei, tarkoitus ei ole aloittaa mitään siivoilua. Taidan tässä aamun mittaan tarkistaa vain jääkaapin tarkan sisällön ruokaa ajatellen sekä sijoitella Juomat hyvin (se on se tärkein osa!).  Ja katsoa, että Vincentilläkin on  herkkuja illaksi. Puhtaat käsipyyhkeet, juu... ja kissilaatikon putsaus. Siinä ne tärkeimmät! Ai, partsin kaikki tuolit ovat kissatuoleja, joten täytynee kääntää päälliset. Vincentillä on kesäkarvojen vaihtokausi ja sen huomaa.

Käväisin eilen taas Malmilla. Löysin yllättäen aika hyvän pinon kirjoja, mukaan otin tosin aikaisemmin lukemianikin, jotka on syytä lukea uudestaan. Kesäajan kirjatarjonta on muutoin aika heikkoa. Kiva, että ihmiset lainaavat kirjoja. Huonoa se, että pitävät ne tod. pitkään lainassa. No, pääasia, että kirjastoja käytetään! Ei pitäisi siis harmitella, suurkuluttajan juhla-aika alkaa syksyllä, jolloin hankintoja tehdään enemmän ja uutuuksiakin saa helpommin. No, apteekista hain koko kuukauden arsenaalin mömelöitä. Kiva pikkukassillinen höpömömelöitä, ziitos. Yhteensä n. 60 juuroa ja siinä on vain reseptilääkkeet. Lisäksi rahaa menee aina jkv vitamiineihin (Liiteristä!), Daktacort-puuteriin (sieni-ihottumaa varten, joka iskee aina varoittamatta eli tätä täytyy olla varalla!) sekä pieneen pussiin Apteekin salmiakkia. Lisäksi kävin kaupat pikaisesti läpi ja hain vain välttämättömät tavarat tälle päivälle. Belgarion lupasi huomenna käydä hakemassa painavammat tavarat ja kissipurut sun muut.

Kelit jatkuvat vähän turhan hiostavina. Täytyisi olla vielä iiiiiso puu parvekkeella. Pidän kovasti näkymästä residenssin ikkunoista! Huono puoli on helteellä se, että aurinko räköttää meille n. klo 14 alkaen auringonlaskuun asti. Eli täällä on melkoisen *köh* lämmintä ilta-aikaan. Olen ottanut tavakseni vetää iltapäiväpäikkärit - ei täällä pysty alkuillasta nukkumaan. On liian kuuma eikä ilma kierrä, vaikka mitä tekisi...

Tässä siis tärkeimmät tältä aamulta, rapoa seuraa myöhemmin tänään, erilaista rapoa *virn*!

--------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrmenta, kaverit! Huh - onks  teilläki yhtä kuuma ku meillä? Mä en meinaa kans illalla jaksaa mitää. Mä tuun vaan makaa tänne sisälle ihan pitkäks kissiks tonne pöydän alle, siälä on vähä viileempi. Tai meen ihan baseen asti. Ei siälkää kyll oo kauhee hyvä. Vähä on niinku kissinki miälest iltasi liian helle! Mutt yä on kyll hyvä, vaiks mami nytki vahingos käänty ja potkas mua, hei siis mua. Mutt sitt se iteki huomas ja pyyteli kauheest anteeks, kattokaas ku se pyäri toss sängyss... se vissii unissaa luuli mua tyynyks *kih*. En mä loukkaantunu, mä meni sen viakkuu. Sillo ei voi potkii toista. Ja sitt me vähä purrrrattii kimpas ;D Mamiska on muute aika kiva, ku se yälläki sitt leikki mun kaa ja jutskas ja purrras. Ei yhtää ollu vihane tai alkanu rutista mitää! Kilti mami, mmmmmmmmmm. Ja mä sain ihan ajois mun kalkonin, pehmoruuat ja napikat! Just, hyvin koulutettu ja hoidettu (!?) orja on kissille iso ilo. Hei, meill tulee tänää jotain viarait. Mä kuulin ja ainaki toine on mun miälest tooooosi kiva tätsy. Toist mä en oo nähny, en... Mutt mamiska lupas mulleki sitt heekkui, ku se on luvannu laittaa jotai ruakaa (heh, mä muuten tiijän: ne joutuu syömää roipentelii tai kalkonii!). Mä oon sitt kans luvannu olla kilti. Ainaha mä oon. Mäki tykkään, ku tulee ihmisii. Mä oon sen verran ude, ett mä meen heti tekeen tuttavuutta. Ei, mua ei saa ottaa sylii eikä ihan heti paijattaa. Mutt sillee vähä kuiteski. Ett kyll mäki tykkään ihmisist, vaiks ensin ne pitää tsekkaa kunnolla. Ku mun kokemukse mukaan kaikki ihmiset ei oo kliffoi - nih!

Tää on aikaisemmi otettu kuva, nyt mä makaan viälä pidempänä, mutt tyyli on sama! Ett lötkötetää nyt oikee kunnolla - sitt talvell on kliffaa taas kaivautuu mamin peittojen alle... Hei, rapotaan taas myähemmi, nyt mä voin mennä taas partsille aika moneks tunniks! Huamiseen... >0<

-----------------------------------------------------

Ja tämä täällä voi keitellä kohta uudet kaffet... äskeiset eivät riittäneet.

Päivän slogan: Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella, mutta jossakinhan sitä on uteliaankin märehdittävä!

Päivän biisi: Wishing Well

Luettua: Denise Mina - Kammio, sitä parhainta dekkaria tällä kertaa. Tarina etenee saamattoman miehen etsiessä todisteita vaimonsa vapauttamiseksi, mutta törmää odottamattomiin dokumentteihin ja kertomuksiin. Kuka on oikea murhaaja? Onko vaimo tuomittukin näillä perusteilla ja oikeudenmukaisesti? Ei mikään tavallinen dekkari, herättää ahdistusta, kysymyksiä ja osittain tarina jää vieläkin avoimeksi. Ja onko loppu onnellinen vai ei, vai pitäisikö sen ollakaan? Pidän kirjailijasta, aiemmin tuolla onkin lisää asiasta. Suosittelen, myös niille, jotka eivät ihmeemmin dekkareista välitä. Ehkä tämä olisi enemmän psykologian puolelle menevää rikollisuutta, käyttäytymisanalyysiä jne. Hankintalistalle, kun edullisesti kävelee vastaan! Ja uusintaluennassa, jälleen kerran, Annie Proulx - Laivauutisia. Sitä melkein parasta Proulxia, ensimmäinen suomennettu kirja. Ja mielestäni edelleen aivan huippua, luen kai neljättä kertaa ,D Aina yhtä sentimentaalista, ilahduttavaa, pienimuotoista ja kuitenkin toivoa herättävää. Saa minut ainakin kaipaamaan New Founlandiin ja Prinssi Edwardin saarelle (vrt. parin päivän takainen postaus L.M. Montgomerysta!). Suosittelen kaikille, myös Proulxin muita kirjoja, joista osan olen jo aikaisemmin linkittänytkin! Eli - Welhotar pitää kovasti näistä... hankintalistalle. BTW, olen lupautunut divarikeikalle ensi vkon alkupäivinä, kun olisi taas muutakin asiaa Hakaniemeen. Pelottaa! Kun minä haluaisin omistaa niin kovin monta kirjaa, on valinnanvaikeus aivan hirmuinen...

                                    

                         PERHANANMOISTA PERSTAITA!!!

WELHOTAR SAA TAAS OLLA YLPEÄ!

Oikein ylpeä kauniista ja hyvin käyttäytyvästä kissasta eli Vincentistä! Pelko oli  täysin turhaa. Vincent vähän urputti korissa matkaamisesta (siis koppa on todella korikoppa ,D), mutta muuten kaikki meni tosi hyvin. Eli kissi loikkasi pritsille kuni näyttelyyn, antoi tutkia ja katsoa hampaat, jopa pistää piikin ihan ilman mitään apuja. Olin äimänä, samoin Kummisetä. Lääkäri piti Vincentiä oikein hyväkuntoisena, hoikkana poikana... kerroin ruokavaliosta ja hänen mielestään se oli täysin ok. Eli menipä paremmin kuin hyvin. Kun odotimme taksoa kotiin,  seisoimme ulkona ja Vincent nautti ulkoilmasta koripunoksen takaa, tuuli lempeästi ja oli mukavat haisulit. Ja jo odottaessa Vincent tutustui erääseen vanhempaan kissaherraan.

Täytyykin rapota tästä kissaherrassa ja hänen Iskästään. Eli siinä odoteltiin, kun oltiin tavan mukaan vähän liian aikaisessa. Vieressä istui vanhempi mies, hiukka kuluneissa vaatteissa, hiukset ilmiselvästi itse leikattuna, lätsä päässä. Mutta mukana kaunis koppa, jossa vanhempi kissinka lojui rauhassa odotellen. No, tavan mukaan, missään ei juttu ala niin nopeasti kuin vetskua odotellessa ja kuulin hänenkin tarinansa. Eli mies oli saanut kissan 10 v. sitten veljeltään, joka oli hakenut sen 5 v. tätä ennen HeSy:stä. Mutta lapset olivat allergiaisia ja tämä herra oli sitten antanut uuden kodin kissalle. Hän kertoi, että jo 6 v. sitten kissi oli alkanut sairastella virtsatiekiviä ja -tulehduksia ja nyt oli sitten jo munuaisissakin vikaa. Ja diabetes. Eilen hän oli lääkärillä 2 vkon sisällä jo toista kertaa, kontrollissa vaan. Kissa oli syönyt ja juonut huonosti, mutta lääkärin mukaan toipumaan päin. Eli pari viikkoa sitten oli otettu rutkalti verikokeita ja nesteytetty i.v. Nyt tilanne oli jo parempi! Siinä jutustellessa kävi kyllä mielessä, että tässä on ihminen, joka todella välittää kissastaan. Jaksaa rampata eläinlääkärillä, huolehtia aamu- ja iltainsuliinit ja muun lääkityksen sekä pitää oikean ruokavalion. Kissi näytti oikein hyvinvoivalta ja nätiltä sekä pirtsakalta ikää ajatellen. Mies ei niinkään... eli uskon hänen kuluttavan suuren osan eläkkeestään kissaan ja tämän tarpeisiin. Uskomattoman uskollista! Melkein taas aloin vänistä siinä. No, onneksi alettiin sitten yhdessä halveksimaan kaikkia kesäkissojen ottajia ja puhumaan muutenkin kissoista lisää. Welhotar olisi muuten alkanut kollottaa ääneen! Mies kyllä jossain välissä sanoikin, että kissa on hänen paras kaverinsa. *huoh*

Eli se oli eilisen päivän kohokohta. Kun pääsimme kotiin, Vincent olikin aivan reporanka - ja kotona joka paikassa liian kuuma. Kiipesin itse sänkyyn lueskelemaan ja Vincent valloitti paikkansa vieressäni, jossa ei sitten kai ollutkaan liian lämmintä ;D

Muuten eilinen meni lähinnä omiakin lääkäriasioita ja lääkitystä pähkien. Ja Kummisedän jorinoita kuunnellen. Kummisetä tuli suoraan töistä meille muutamaksi tunniksi, kun oli lupautunut tulemaan mukaan Vincentin kaveriksi. Mies on kovin innostunut nykyisestä parin vkon työhön tutustumisestaan: hän on kenttämiehenä Pukinmäen urheilukentällä. Kuulostaa mukavalta ja hän tosiaan pitää siitä. Aivan eri työtä, mitä on ikinä tehnyt! Mukavaa... Tänään pitää käydä Malmilla ja hakea koko arsenaali lääkitystä - kaikki on melkein loppu. Ja hakea vähän syötävää. Niin ja Juotavaa, koska meille saattaa olla tulossa VIERAITA!!! Siis kaiken todennäköisyyden mukaan. Mutta tästä rapoa ehkä myöhemmin *virn*. Ei paljasteta kaikkea! Niin ja kirjatkin ovat vaihteeksi lopussa. Helmetin mukaan jotakin on taas tullut ja matkalla, olisi suotavaa, että siellä olisi pino odottamassa minua.

--------------------------------------------

Terve vaa, kavrut! Mua yhtää pelottanukkaa sitte. Tai siis siitt menoautost mä en tykänny. Se oli piäni ja siälä haisi. Ja Kummisetä kanto mun koppaa ihan vimpulas. Mutt sitt siälä lekurill mä tapasin semmose vähä vanhemma kissi, sen nimi oli vissii Hermanni. Se oli vähä Reetin näköne,  mutt piänempi. Hurjan hyvän näköne kundi, vaiks oliki vähä vanhempi ja sitt sill oli kaikkii sairauksiiki. Se kerto, ett se joutuu käymää tuala vähän välii, mutt ett se lekuri (sama ku mullaki) on tosi kliffa kundi. Niinku se oliki. Ja sitt se kerto kaa, ett se asuu sen Iskän kaa kahestaa omas talos, ett se pääsee uloski ja kaikkee. Vaiks ei se nyt oo paljo jaksunu, ku se on ollu kipeenä eikä sen Iskä oo päästäny! Ja aatelkaa, se joutuu syämää joka päivä lääkkei ja sill on tooosi tiukat safkat, mitä se saa syädä. Mull tuli heti Kirre miälee. Tosi sitkeit kavereit! Wau, mä kyll kunnioitan teit ja tein jaksamist - nii ja tein Ihmisii kans, mami toss muistutti, ett tein Ihmiset jaksaa hirveen paljo! Se on hiano juttu. Nii ni siälä lekurill mut punnattii, mä painon 200 g enemmä ku vuas sitte ja lekuri kehu mua hoikaks pojaks. Mamiska siit melkee hualestu ja alko kertoo ihan kaikest miten se syättää mua ja sillee, mutt se lekuri nauro ja sano, ett mä oon sen näköne, ett mä en varmaa lihokkaa ja sano mamiskalle, ett safkat on ihan oikeen valkattu ja ajotettu. Mamiki oli sitt vähä ylpee. No, ku se kerta oli kiva kundi, mä annoin sen sitt kattoo mun hampaatki ja kuunnella sydäme, masun ja keuhkot. Ja tutkii muutenki. En sanonu mitää, hei. Sitt se iski sen piikin, mä hölmistyin niin, ku se ensin nipisti sormill ett mä en ees huamannu ja sanon vaan "Miuh!". Ett siin se kaikki oliki. Nii sain mä jotain uutta matolääkettä, mamiska ollu ikinä kuullukkaa. Semmost ku laitetaa niskaa iholle, jost se sitt imeytyy. Ett hei ei tartte ottaa niit kammopiltsui tai mitää. Jänskää! Kliffaa oli sitt ku ootettii autoo kotii. Me oltii ulkona ja mä olin iiison kiven päällä kopas ja siält näki ja haisto ihan kaikkee. Paljo oli koiruliinei siälä liikkeell. Ja sitt uusii hianoi haisui. Mutt sitt tuli semmone iso auto, siälä ei haissu pahalle ja äkkii oltii himass. Ja heti ku päästii hissii, mä olinki jo ihan varma, ett ihan heti ollaa sisäll. Ja mä sain kylmii munuaisii - ne oli just ehtiny sulaa. Mutt sitt oli tooooooooooosi kuuma, ei ollu hyvä oikee missää. Nii ni sitt mä kiivin mamin viakkuu ja nukahdin. Olin mä aika repopoikki! Tarttee sanoo, ett kyll mä vähä jännitinki *epävarma virn*. Mutt sitt kaikki kehu mua, ett mä käyttäydyn hyvin ja oon komee, nii vähäks tuli pähee fiilis, hei! Nyt mä tiän, ett ei tarvii pelkää... Kiitti vaa, Nemo, siäl oliki ihan kliffaa >0<

Täss mä tsiigaan mamii, ett se lopultaki avais ton jääkkärin. Avaa, avaa se!!! Juu, kyll se avas, niinku joka aamu. Nyt mä otan piänet tirsat, viäläki on vähä väsy. Huamisee taas!

----------------------------------------------

Kiva, että Vincentilläkin siis tuntui olevan mukavaa eikä pelottanut. Minua taisi pelottaa ja jännittää enemmän ,D

Päivän slogan: Jokaisessa kodissa pitäisi olla ikkuna sekä pingviini!

Päivän biisi: Hannikaisen baari

Luettua: Barbara & Stephanie Keating - Tyttäreni Ranskassa, vastarintaliikettä, dharmatiikkaa, rhomantiikkaa, väärinkäsityksiä ja muuta. Hömppää, mutta ei kuitenkaan pahimmasta päästä. Suostun lukemaan, mutta en halua hyllyyni. Suositeltavaa vain hellepäivän aivottomuuteen...Pekka Tarkka - Pentti Saarikoski II, vuodet 1964 - 1983, toista kertaa kirjastosta lainassa. Tämän Welhotar ehdottomasti haluaa itsellensä, mutta ei ole edukkaasti löytänyt. Kerään Saarikosken teoksia ja elämänkertoja, tämän lisäksi muutakin puuttuu. Keräily ei ole ollut mitenkään äärimmäisen järjestelmällistä, olen ostanut halvalla saamiani kirjoja aina niitä nähdessäni. Tässä kuitenkin eräs perusteos! Erinomaisen hyvä, selkeä ja luettava kirja runoilijan loppuvuosista. Suosittelen kaikille, asiaa tai ei! *virn* Tunnistakaa nyt edes viite, pliiz.

                               

                       TORPSOMAISTA TORJANTAITA!