Aivan, siis ei, en ole nukkunut. Urvahtanut 1 - 2 h. Ja lopunkin pilasi pojujen "prätkä"jengi, joka kokoontelee tuossa edessä puoliltaöin ja pitää kiihdytysajoja kävelyteillä. Kerran jo soitin poliisille. Tänään soitan uudestaan. Pirulauta, että tuo mopojen rätinä kaikuu täällä hiljaiseen aikaan talojen seinistä. Ja juuri silloin, kun Welhotar on saamassa kiinni unesta ja melkein tapaa sen kivan Nukkuhiekkakaverin. Prle. Nih. Katkero, erittäin katkero olen nyt! No - poliisi saa hoitaa. Käväisin katsomassa parvekkeelta myös pojujen määrän ja muut tärkeät tiedot, niin että voipi olla ylläri tänä iltana odottamassa. Ilkeä minä. Tässä on jo kolmas yö menossa yht. 4 tunnin unilla. Että ei oikein enää jaksa olla kilti. Ei niin millään. Vaikka muuten olen niin sosiaalinen, kilti ja miellyttävä - olenhan? *katselee hämmästyneenä katoa ympärillään*
Sen verran myös kipurapoa, että olipas eilinen piruvieköön kipupäivä. Yritin ihan pikkuisen tehdä ns. normikotiasioita, juunou, tiskaus, uusien yrttien kylvö... Auuuuuuts. Koivet pettivät jo. Onneksi Belgarion suostui tulemaan auttamaan. Jössus, jos ei olisi päässyt. Jääkaapissa oli vain valo ja residenssi sekä parveke aivan totaalifakkikunnossa. Ziitos taas, poikani! Hän imuroi, vei neljä kassillista roskia, siivosi parvekkeen, kävi kaupassa, postissa ja, tottakai, kirjastossa. En mitenkään olisi pärjännyt ilman tätä apua, en. Itku meinasi tulla - sekä itsesäälistä että kivuista. Hävettää aina pyytää muilta apua, mutta on vain kehdattava. Onneksi myös Kummisetä on avittamassa. Nyt varsinkin, kun eilen niin kovin konkreettisesti tajusin, että en pääse todellakaan edes roskikselle asti. Argh! Minä vihaan tällaista avuttomuutta!
Tänään on myös tulossa tuo lehden toimittaja ja valokuvaaja. Alustavaa kysymyslistaakin tuossa katselin ja sitähän se oli mitä arvelinkin. Eli miksi hakeuduin koulutukseen, järjestelyt työpaikalla, omaa työhistoriaa, taustaa ammattiliitossa jne. Kuulosti ihan mukavalta kaverilta, joten eiköhän tuosta tunnin voi jorista. Kuvajaakin *khöm* tulee sitten vähän myöhemmin. Ja kaiken pitäisi hoitua jo aamupäivän aikana. Eli semmoinen lyhyt juttu. Toivottavasti siitä on kuitenkin vähän kannustusta jollekin, joka vielä miettii ns. iäkkäänä kouluttautumista ja muita käytännön asioita. Eli oikeasti olen työn ohella lähes jatkuvasti kouluttanut itseäni, osittain huvin vuoksi ja osittain siksi, että voisi lukea muutakin välillä kuin ns. normikirjoja *virn*. Hush - siitä vaan opiskelemaan! Pitää muuten myös aivosolut virkeitä (törk. huom.) vanhuuden päiviin asti... ;D
-----------------------------------------------
Purrrrrrrmenta, kavrut! Nonnih, pääsinhä mä koneelle. Mamiska ei kai kauheesti nuku nykysin.... Eilen onneks kävi Poika ja Reppu - mä sain kaikki, mitä mun ostoslistall oli. Mä sain kissipurut, napikat, ruakaa, hei kaht erilaist, sitä tosi njamskii pussiheekkuu kans. Ja sitt ylimäärästäki viälä, ett jauhistki on. Ja munuaisii mami sano kaa et on. Kyll mun NYT kelpaa, jeeeh! Eilenki mä melkee vaa makoilin tuala partsill. Seki kyll alko vähä kyllästyttää ja sitt mä aloin tutkii kaikkii hömelöi nurkkii täälä. Mami jo hermostu, ku mä nuahosin joka mestan *virn*. Ja jolisin, tiätty! Se jo sano, ett mull pitää saada joku kaiffa. Mutt sitt se leikki kyll mun mylpyröill ja hiiruloill mun kaa ihan kiltisti! Ja Poika on kaa kiva, ku se tua ruakii ja sen Repun... ihan parasta. Ja Kummisetäki kävi, kakski kertaa. Ett kyll mull frendei on. Mutt sitt mami suuttu, ku se päätti tuulettaa vähä parempisti ja avas ton koko seinän. Se ehtiny mitää ku mä hyppäsi siihen reunal, se on semmost, miss kynnet ei muute pidä. Vähäks se huusi, hei. No joo, tarttee myäntää, ett oli vähä tyhmä temppu. Mutt ku siält tuli nii hianoi hyvii uusii haisulei. Hyvä ett mami ei vääntäny mun haisulii kiinni samantiän! Tänää toi vissii sitt laittaa matoi mun niskaa - nii se jotai sano. Uih! Mutt eipä tartte niälä piltsui tai mitää. Mä en vaa ikinä oo tota kokeillu. Mä rapotan sitt, jos sitä laitetaa.
Täss on mein aurinkonnousu. Ett aika upee, mutt täst kans näkee kui korkeell me niinku oikeesti ollaa. Ett siis tota... äh. Mä taidan nyt mennä aamu-unkoill. Huamisee hei kaikki, tassutellaa taas lisää!
---------------------------------------
Aivan, nämä auringonnousut ovat upeita. Ei tosin vielä puhettakaan, että aurinko olisi nousussa. Kuva on parin vkon takaa. Nyt siellä nimittäin ripsottelee vettä ja on sysipimeää =(
Päivän slogan: Anna kaikkien kivien kukkia!
Päivän biisi: Nuoruustango
Luettua, ja arvaatte varmaan, pikalainahyllystä: Elizabeth Gilbert - Omaa tietä etsimässä Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa, niiiiiiiin, tuota. Uskontoa, ruokaa, rakkautta... jumaluutta ja omaa minää etsitään. Olisikohan tämä jonkinlainen new age -tuote tahi ei, en kovasti pitänyt. Voi jossakussa herättää ajatuksia. Ei minun hyllyyni, ziitos. John le Carré - Pakanalaulu, ei paha ollenkanas eli ei tyypillistä le Carréa pahimmoillaan. Sujuvasti kirjoitettua tarinaa hieman eri näkökulmasta kuin aiemmin. Lukee muun puutteessa näin uutuutena, ei kuitenkaan tule meille asustelemaan tämäkään opus.
TARKKAA TORSTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti