Sunnuntain aamuyötä ja kissanjolinaa vaan, että huomenta! Koipisärky ei antanut nukkua taaskaan kuin klo 2 asti. Mömelöitä ja kaffetta kehiin siis ja päivittämään. Ehkä saan unta vielä myöhemmin pari tuntia... parasta ainakin olisi. Olen vieläkin repopoikkiväsynyt eilisestä.
Niin, eilisestä. Ihan ensin, Kummisetä petti minut. Ei ilmestynyt roudauskeikalle, oli vielä sen verran höpöjuoman vaikutuksen alaisena. Olin niin kettuuntunut, etten edes soittanut. Päätin, että kyllä Minä Itte selviän, ihan itte. Kirjoja ei tarjottu kovin paljon, vain 2 varausta oli tullut. 4 matkalla, jep-jep, mutta lauantaina matkat eivät matkaile, kele! Eli jouduin kaivelemaan vähän hyllyjä saadakseni edes jotain luettavaa mukaan. Koska olin yksin, myös osa ruokia jäi ostamatta. Hain vain pakolliset, että selviän. Ti on vähän vapaata, lisäksi ystäväkin lupasi tarvittaessa avustaa. Oli muuten aika rankkaa roudata vain kahta isoa kassia. Käsiä särki ja jalat elivät omaa outoa elämäänsä. Onneksi takso oli vartin etuajassa. Komea pikimusta nuori mies, joka vei Welhottaren huolellisesti kotiin erittäin ystävällisesti ja kantoi vielä kassitkin ovelle - ziitosta. Aamulla oli taas pänkkä kotimainen noutaja, joka ei millään uskonut, että koppitaksilla ei pääse pihamme ympäri. Uskomatonta tuo miehinen asenne (vai olisiko se asenne vammaisiin?).... aivan pakolla piti yrittää, vaikka sanoin, että täällä on puomit ja aita eikä tuosta yhdestä kulmasta tämä auto taitu paitsi nurmikon ja suoja-aidan läpi. Eli mies joutui kääntelehtimään tosi hankalassa paikassa ja olikin sitten kulmat kurtussa koko matkan *virn*. Oli vähän pahanilkinen tunnelma, kieltämättä. Mutta nyt on ruokaa ja kirjoja, tosin vähän, mutta ehkä se minulle riittää!
Sitten tähän varsinaiseen isompaan keikkaan: Welhottarella on PESUKONE, olen siirtynyt oikein konekantaan siis muutoinkin. Tämä on pieni askel muille ihmisille, mutta suuri helpotus Welhottarelle. Nyt voin pestä pyykkiä silloin kun haluan. Ei tarvitse pungertaa useampaan kertaan tuonne parin talon päähän etsimään sopivaa aikaa ja roudata painavia kasseja edestakaisin. Kiitos ystävät ja kiitos avustajat, erityisesti kipeät koivet ja käsivarret kiittävät! Homma toimikin yllättävän näppärästi. Kaverini V. joka kuskaili minua työhön alkuvuodesta on ainoa autonomistaja, jonka tiedän ja muutenkin fiksu ja kätevä käsistään. Hänet siis värväsin ensin mukaan. Belgarion oli lomilla ja jo valmiina meillä odottamassa, kun tulin kaupoilta. Belgarion kantoi näppärästi kuvalaatikon autoon, hyppäsi itse mukaan ja niin pojat kävivät hakemassa koneen ja luovuttivat vastineeksi kuvalaatikon. Lisäksi V. asensi pesukoneen oikein paikallensa – en minä olisi moista itse osannut. Eli suurkiitos kaikille asiaan osallistuneille. Koepesu tehtiin välittömästi ja hyvin pelaa. Tämä on oikeasti iso asia, harva varmasti sitä tajuaa, mutta niin se vaan meikäläiselle on. Säästää minulta monen päivän säryt ja kivut, kertakaikkiaan uskomatonta...luksusta suorastaan =D
Belgarionilla ei ole hiuksia taaskaan, kääk. Yliesimiehet olivat huomauttaneet, että oppilaan olisi parasta lyhentää punkkarikuontaloaan tahi lomat jäädytetään. Nyt hänellä on puolen millin sänki. Hyvä kallonmuoto pojalla, ei ole epyktiläistä perimää. Niin nätti ja kuhmuton pää myös, että voin todistaa, että en ole pudotellut poikaa päälleen vauvana. Omituisuus liittynee siis perimään eikä vammojen tuottamiseen jo varhaislapsuudessa ,D Muutoin hänellä ei ollut mitään valittamista. Ainoastaan mainitsi siitä, että hänen toimiessaan kouluttajana, häntä pidetään, kumma kyllä, liian outona, sarkastisena, kyynisenä, pessimistisenä jne. Auts, mitenkähän tuo tuntuu niin tutulta. Minä taputin käsiäni, ei liene pelkoa, että hänet komennetaan jäämään Riksuun. Inttiin suhtauminen oli myös terveellä pohjalla eli eihän sieltä mihinkään pääsekään jollei tee jotain todella typerää, jolloin pääsee vielä pahempaan paikkaan *virn*. Maanantaina hän lähtee jälleen leirille – mukavaa, että kaupunkilaispoika tutustutetaan metsäelämään ja muutaman päivän valvomiseen... *ei, ei saa ajatellakaan ilkeästi*. Mikäli arvaan, Belgarion on juuri itse koneensa ääressä! Muuten lounas näytti maistuvan, samoin kakkukaffet. Retkieväiksi tyrkkäsin normisuklaata sekä rommidonitsipallukoita! Nähdään siis tod.näk. viikon päästä, toivoo äitee-Polga.
Vietin illan ottaen kunnollisen päikkärit sekä, yllättäen, eksymällä jokuseksi tunniksi Lokistanian syövereihin. On se outoa, istun vain hetken ja kas, muutama tunti on mennyt aivan huomaamatta. Toki löysin taas pari ehdottomasti seurattavaa lokia, joista myöhemmin. Mutta vanhassa vara parahin. Ihiihiiiiiiiih – alkoi tenattaa niin kamalasti täällä! Osallistukaa itse ja kokeilkaa millaisia yhdyssanoja mieli alkaa tuottaa. Minulla oli hauskaa ihan itsekseni täällä illan mittaan, hihittelin vielä nukahtaessanikin – peräruiskumestari.... tsihihh... Tämä on tuohon linkitetty Ta-miitin suosiollisella luvalla, löytyy myös sivupalkista eli Raapimapölkky!
Purrrrrrrrrrrrrve! No nyt meill on kyll taas ollu hirveesti touhuu siis hei. Eilenki kävi yks semmone uus kiva ihmine. Se heti ymmärs mua. Se kehu ja paijatti ja puhalsi nenuun ja sillee. Mmmmm, semmosist mamin kavereist mä tykkään. Nii ja sitt Poika ja Pojan Reppu ja Rotsi tuli. Taas mä änkesin Pojan viakkuu ja vahdin sen taravoita. Mä oon oikee kunnon vahtikissa, poikaki sano. Ja se teki mulle ihan tilaa siihen sen viakkuu. Siin oli melkee yhtä hyvä olla ku mamiskan viakuss. Must tuntuu, että Poikaki tykkää musta. Jeeee, kaikki tykkää musta. Mä oon niin kiva ja mukava ja kaikkee. Mutt sitt noi kivat ihmiset toi semmosen murisevan koneen tänne, semmosen ison ja valkosen. En mä sitä nyt pelänny, mutt en kyll tykännykkää. Mutt illall sitt mami oli laittanu vähä uude järjestykse kylppärii nii ni mun taravat oli kuiteskii paikoillaa. Sitt se anto napikatki siin uuden koneen viäress. Se sano, ett se ei tee mitää pahaa. Paitsi jos on oikee ilkee, se voi muuttuu kissinpesukoneeks pitkäll ohjelmall =O En tajuu... mä mitää koskaan melkee ainaskaa. Nii ja Kummisetäki ihan vähän kävi, mami oli sill vähä vihaskana. Se lähtiki sitt heti. Ja me mentii mamiskan kaa goisii. No, sitt toi heräss taas ihan kesken mun unien. Mä kyll meen just takasi goisii. En mä jaksa. Mami otti kaikenlaisii kuviiki, must ja erilaisis koneist ja sillee.
Täss piti ekaks olla muit fotoi, mutt sitt mamiska kilti laittoki mun kuva >O< Se sano, ett koneitt sitt toise kerra. Oon mä parempi ku mikää kone, mä oon hurinakone... ZZZZZZZzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz...........huamisee........
-------------------------------------
Päivän slogan: Ei ihminen kauas puusta putoa!
Päivän biisi: Taiteilijaelämää
Luettua: Sarah Mlynowski - Rintsikoita ja luudanvarsia, ehh, nuorisokirja, taas. Saan minä niitä lainata! Ei paha, sopivan leppoisaa ja jopa hauskaa luettavaa vaikka ruuanlaiton välissä. Sopii kaikille höpönoituudesta kiinnostuneille, nuorille ja nuorten vanhemmille. Toki jenkkitapaan sisältää myös vähän moralisointia ja opetuksia ,D Mutta ihan kiva vaihtoehto hömppäkirjojen sekaan! Juuri tässä aamulla aloitin Abacus - Viimeinen auringonnousu. Ainakin alku on lupaavan kipeää sekoilua... lisää rapoa ehkä huomenna, hyvältä vaikuttaa siis!
