WELHOTAR ODOTTELEE...

kädet ristissä... Mitä minä sanoin - ja kirjasarja jatkuu ;D Eli nyt on Isomman Pomon käres, mitä tapahtuu. Esihenkilön mielestä olisi ihan ok, että olen pois aluksi puoli vuotta. Sitten katsotaan uudestaan. Tämä täällä kovasti toivoisi tällaista ratkaisua, pieni takaportti olisi hyvä olla olemassa. Kaikesta huolimatta siis. No, asia ratkennee tänään. Rapoa seuraa, tottakai. Eihän teillä tärkeämpääkään lukemista ole, eihän? Ei kai =O

Fysiatri oli hyyyyvin kilti, ehh. Kirjoitti kuljetustukihakemuksen ja suositteli ainakin väliaikaista työpaikan vaihdosta perusteena työn monipuolistuminen ja kuntoutuminen tänä aikana (sainpas sen syötettyä sille suoraan!). Lisäksi uusi myös repsut kakistelematta, lupasi uusia jatkossakin, ettei tarvitse mennä työarvaushuoltoon, josta tuskin em. lääkkeitä kirjoitettaisiin kenellekään työtä tekevälle. Huomautan edelleen, että lääkitys ja annostus on normi-ihmiselle melkoisen tuju. Welhottaren se saa työ- ja toimintakykyiseksi muutamaksi tunniksi. Tässä muuten kannattaa taas muistaa se, että eri lääkitys ja annostus vaihtelevat erinomaisen paljon eri ihmisillä. Eikä tämä ole edes mikään tottumiskysymys, ainakaan minulla. Ainoa toimiva vaihtoehto vain.

Kummisetäkin ilmoitteli eilen lopulta itsestään. Hah - kaveri oli vähän nolohko sen lauantaisen sekoilunsa jälkeen. Oli sitten horjunut siinä kotiin, kun käskin hänen lähteä. Matkalla oli vetänyt lipat kolmeen kertaan ja telonut kätensäkin ja polvensa. Onneksi uudet silmäklasit olivat säilyneet ehjänä! Lisäksi hän oli käynyt ma-aamuna meillä hakemassa postiasioita. Ei siinä mitään, mutta oli edes minulle soittamatta kähminyt siiderivarastolla. Hitsi! Tottakai olisin antanut luvan, jos hän olisi edes soittanut. Ikävä vaan, että meni omin lupinsa sinne. En kovasti ilahtunut, ymmärsin kyllä, mutta silti... No, tilaamamme Reinot nroa 22 ovat saapuneet - kylläpä ne olivat pienet, hihihihhhh! Paketoitiin ne sitten eilen. Hienot! ;D

Ziitosta vaan taas työkavereille ja muillekin, Welhottaren j-lahjuskiintiö on hämmentävän suuri. Outoja juovukkeitakin on kaapit puolillaan. Josta asiasta kuudenteen: jos on tottunut ruokana Wanhaan kostajaan yms. ei pidä vetää nassuunsa herkkuja yks-kaks. Huomasin eilen lievää pesukonefiilistä edellisiltaisen mässyttelyn jälkeen! Pysykää siis myös syömisten osalta kohtuudessa, minäkin yritän. En ole vielä uhrannut juurikaan ajatuksia ruokapuoleen. Sienet ja kalat ovat pääosassa. Muuta sitten maun mukaan. Jäks - kuulin, että kaupoissa on ollut sietämätöntä. Minun on ihan pakko käydä roudausretkellä lauantaina, koska kirjasto on silloin viimoista päivää auki ennen lomia. Kyytejä ei riitä muuten. Voihan vee, toivottavasti ihmiset ymmärtävät pysyä kotona n. klo 11.30 asti, jolloin poistun Malmin keskustasta. Antaisivat minun tehdä rauhassa normiostokseni! Pliiz, tämä kauniisti pyytää...

--------------------------------------

Purrrrrrrrrmenta kaiffat! On toi mami siis hei tosi kummalline. Eilenki se nukku kaks kertaa. Siis ensi ku se tuli himaa ja sitt viälä yäunet. No, ne yäunet nyt oli ihan tapounet. Mutt ett siis nukkuu viälä siinä välissä. Mä jo hualestuin, ett eiks mitää safkaa tuukkaa. No tuliha sitä. Ku se kerta sitt heräs, oliki iha hyvä! Tuli nimittäi donarii, kahta plaatuu, ku se teki eväksii. Mä sain molempii ja sitt viälä kissimuanaa. Njam. Ja heti alko mua taas nukuttaa. Ett me niinku goisittii vähä välii jompikumpsis. Heh, hassuu. Aamull piti sitt seurustella vähä perusteellisemmi. Mamill on vähä plunssa tai joku, sen ääni on hassu. Niin on munki, ei oikee tuu jolinaa! Semmone vähä kähee, niinku. Mä ihan pelästyi mun ääntä. Mutt sitt se alkoki kulkee ihan kunnoll. Mami jo pelotteli, ett jos mä tuun kipeeks, mutt pitää heti viädä elukkalääkärill. Noups, ei muute onnistu. Mä mistää plunssast välitä, ei vissii mamikaa. Nii kaua ku me pystytää syämää ja juamaa, kaikki on ihan ok. Joohan... Mä näin, ett mulleki on jääkkäris jotai uusi heekkui. Mmmm. Ja mami lupas ostaa viälä jotai fisui. Siänist mä en piittaa. Mutt fisut on jees. Toivottavast teki kaikki saatte omii heekkui!

Tälleesti mä jäin taas goisii, ku orja lähti duunii. Se on moi taas huamisee...zzzzzzzzzzzzzzzz......

----------------------------------

Kumma kyllä, minä olen nukkunut muutamana iltana erinomaisen lahjakkaasti. Töistä tultua 1 - 2 h ja sitten normiunet n. 4 h, tämähän on meikäläiselle jo huomattavan paljon ,D Ja ei kun odottelemaan kaffetta...

Päivän slogan: ...radiossa tänään kinkunpaistosta jne. "Paksu liha on keskeltä steriili!" Eli jos joku tuulen kuljettama kuikelo alkaa heitellä teille kommentteja painosta tms., voitte aina käyttää em. sanontaa. Tämä vain näin pikkuvinkkinä!

Päivän biisi: Rappiolla

Luettua: Eine al-Shadoon - Elämäni Irakissa, Aavikkomyrskystä Bagdadin valtaukseen, tavallisen elämän kuvausta sodan keskellä päiväkirjamerkintöjen ja kirjeiden valossa. Suomalaisen selviytyjänaisen tarina parhaimmillaan, arkea ja käytännön kysymyksiä sekä tapahtumia. Suosittelen, minä ainakin pidin mm. kulttuurierojen kuvauksesta ja tästä arkisesta pohdinnasta sekä mm. poliittisten kiemuroiden kuvaamisesta siellä pitkään itse asuneen silmin. Linkistä löytyy myös hyvä tekstinäyte kirjasta.

                               

                           TOIVEIKASTA TORSTAITA!

WELHOTAR KÄY LÄÄKÄRISSÄ

Minähän sanoin, että tästä tulee mainion lastenkirjasarjan aiheita... tänään siis on käynti fysiatrilla. Tosin olen hieman, ihan vähän vaan, aikaisessa. Eli kuljetustuki menee vars. umpeen vasta kesän alussa, mutta parempi nyt, kun olen tässä lähellä ja pystyn käymään ruokiksen välissä tuolla istunnossa. En nimittäin tarkistanut päätöstä, se on todellakin voimassa vähän yli vuoden. Epämääräistä, parempi olisi joku selkeä aikaraja, että voisi ajoittaa asiansa aina sen mukaan. Taidan nyt laittaa anomukseen suoraan sen ajan, että voisi sitten ajoittaa muut toimensa taksojen *huoh, taas* mukaisesti!

Niin, esihenkilö saapuu tänään töihin ja ilmeisesti päättää sitten, mitä esittää kohtalokseni. Edelleen mietin asiaa ja tulin siihen tulokseen, että ei kai nyt missään muualla itseään kiusatakseen tee 9 h työpäivää joka päivä, saa siitä itseään sairaaksi ja taas jää sen takia sairaslomalle. Että jos edes ns. normityö toisi jotakin helpotusta... jää nähtäväksi. Ainahan on olemassa ne 500 päivää ,D

Eilen kävi taas kaveri kylässä, Leidi Joka Ei Pidä Kissoista. Muuten ihan mukava, kyllä. On se kiva, kun ihmiset tuovat tarjottavansa mukanaan. Tämäkin herkkupeppu toi sellaisia emmeitä, joita meillä ei nähdä kuin unissa. Hah, ostoslista sen kuin kevenee. Kohta listalla on vain kissatavaroita ja ihan pakollisia emmeitä, kun meillä ei kinkkuja eikä j-ruokia harrasteta! Viikunoita on saatava lisää, olen syönyt jo kaikki - ne olivat äärettömän hyvejä. Lisäksi joku sai minut eilen syömään karkkia, yleensä en syö semmoisia. Nyt rouskuttelin menemään muutaman karkin ja lisäksi pienen suklaapatukan. Outoa, vai oliko se vain hermostusta?! Leidi oli tyytyväinen, hän sai taas kasan maripaitoja (joita siis himoitsee) erittäin edukkaasti. Lisäksi kuulin ns. tuoreimmat jutut. Niin hänkin luuli kuulevansa, tosin tahallisesti tai tahattomasti sensuroin kaiken, mitä hän ei kysynyt, ehh... Työasiasta toki kerroin, hän kannatti lämpimästi.

Grr.. konekin alkaa kudhuilla, liekö ihan tarkoituksella. Tietää hyvän huolehtijan lähtevän muualle. Ei suostunut avautumaan nätisti. No, tarkistin helpparista, koska pönkkä ei ole vielä talossa. Erään epämiellyttävän ohjelman päivitys on ajettu yöllä ja siinä on ollut hankaavuuksia. Lienee sitten jumittanut tämänkin myllyn. Kylmästi buuttasin ja räpelsin tämän käyntiin niin, että ainakin päivitys tulee tehtyä. Muusta sitten viis, kuus tai jopa seitsemän! Nih!

---------------------------------------

Purrrrrrve, kissit taas! Nonnih, siis hei, taas on tapahtunu, joo! Ekaks - mamiska on vihaskana. No, mä en siis saanu sitä hereill, en vasta ku lähempänä neljää. Se vaas huus ilkeit ja semmost ja sihisi... mä sitt kävin taas heittää piäne lirun sinne yhtee tiättyy mestaa. Mitäs ei Kummisetä ostanu sitä suihkutetta sille. Itte saa kärsii ku ei kerta herää, vaiks piän kissi ois heekkujen tarpees. Nih. Nii ni sitt ollaa mulle vihaskana koko aamu. Joo. Höh. Ja sitt illalki taas kävi se naine, se joka inhoo kissoi. Se heti sano mulleki, ett kissi pois kassin viärest ja joka paikast ja sen viärest ja sillee. Tajuutteks te ollenkaa, siis et joku voi inhoo meit kissoi. Mä en tajuu! No ei mamikaa oikee. Vähäks se teki vinkeest. Ne nimittäi söi sitt heekkui ja sitt sill naiselt jäi jotai lihas syömätt, nii ni mami anto sen mulle. Ett pitää kissinki vähä heekkuu saada. Se jäi kattoo ihan moilasena se kissivihanainen! Ei oo kai tottunu tommosee. Onneks se ei ollu kaua. Kyll mua nyt sitt kuiteski vähä harmittaa, ett pitiks mun yälä mennä merkkaa sitä piäntäkää jutskaa. Ois se mami siit kuiteski noussu koht... vähä on onee ole *nolo kollivirn*. Mutt jos mä vaiks keksisi jotai kliffaa siks ku mamiska tulee himaa...

Täss mä vähä niinku putsin itteeni ja meen koht goisii, eihä kukaa voi siis olla mulle vihane, jos mä oon näinki nätist. Ja illalki mamiska paijatti mua ja sillee. Tarttee nyt kumminki yrittää ees olla kilti, joo. Huamisee...

--------------------------------------------

Vincent, unohdit kertoa julkisista jukkaoksuista keskelle lattiaa, luvattomista retkistä ruokatarjoomusten sekaan jne. Hmph! Tästä puhutaan vielä, nyt minä jään odottamaan kaffetta!

Päivän slogan: Erilaisuuden tunnistaminen on pelottavaa - siitä on syytä vaieta.

Päivän biisi: Runaway

Luettua: Juhani Seppovaara - Mopolla Suomeen, varsin nostalginen matka ;D Pappa-Tunturilla pohjoisesta etelään päin. Ajatuksia, muistikuvia, tarinoita, tavattuja ihmisiä, jotka oikeasti asuvat maalla jne. Welhotar piti - kirja on helppolukuinen ja kaunis, herättää muistoja. Ainoa miinus kirjan taitolle, kuvat alareunassa vierekkäin eivät ole kiva ajatus! Ähhh... Muuten suositan kaikille. Stephen Kuusisto - Kuulokuvia. Ajatuksena erään naisen kysymys "Miksi matkustaa minnekään, jos ei näe mitään?". Tässä Kuusisto kuvaa omien matkojensa ja elämänsä kuulomuistoja, hauskoja, traagisia ja varsinkin musikaalisia. Suosittelen, kaunista kieleltä, hienosti kuvattuja äänimuistoja läpi vuosien!

                              

                        KEKSELIÄSTÄ KESKIVIIKKOA!

      

WELHOTAR NEUVOTTELEE...

Nonnih, nyt on sitten kaksi työsopparia, molemmat vuodeksi. Miten minä taas tähän jouduinkaan? Yritän nyt käydä neuvotteluja, että voisin olla virkavapaalla toimesta, jota ei olekaan... ainakin puoli vuotta. Esihenkilö on lomalla ja palaa huomenna. Hän tuntui olevan lievästi myötämielinen asialle. Kuitenkin, hän ei sitä päätä ja suhteeni tuonne ylemmäs ovat kehnohkot. Olen siis kuitenkin lupautunut muualle 1.1.08 lähtien - joka tapauksessa. Kävi miten kävi. Mutta neuvottelut siis jatkuvat huomenna, lisää asiasta tuolloin. Sama Welhotar-aika, sama Polgara-kanava!

Kuljetusten osalta tuo muutos ei vaadi mitään muuta kuin uuden työsopparin toimittamista, se on varmistettu. Muuta ei olekaan. Paitsi että nimityskirja on siis tulossa. Alkuun puoleksi vuodeksi ilman koeaikaa. Kaikki ikälisät. Täytynee soitella vielä veropuolelle ja tarkistaa tilanne, pitäisikö muutella rosentteja. Ei kai tässä muuta, keräilen tänään osan papereita. Haikeus vallitsee, mutta jos ajattelen muuttoa täältä pois, joka siis todella on edessä... grrr... Tarkoitan siis sitä, että Herjaamohan ihan fyysisesti joutuu tuotapikaa evakkoon. Ja kukaan ei tiedä, minne tavarat raijataan.

Welhotarta on myös lahjottu, työkaverit T. ja N. sekä Naksu-kissi muistivat minua ja Vincentiä - saatiin hiano heekkukori, joka sisälsi Welhottarelle karkkia ja juovuketta sekä Vincentille tavallisia heekkuja. Ziitosta hirveästi, olin ihan otettu. Minä kun vaan jotakin pientä jakelin, siis sillensä! Lisäksi sain Hörhöltä ja Hörhön kaverilta kassillisen muonaa, ihan oikeaa ruokaa siis. Olivat käyneet joulujakelussa ja tämä ei kelvannut heille. Siis olisi muuten kelvannut kyllä, mutta ei ole paikkaa, missä ruokaa valmistella. Eli minulle tuli kassillinen kaffetta, makaroonia jne. eli se EU-evästyyppinen systeemi. En pistänyt hanttiin, meillä syödään kaikkea mitä saadaan. Eli ziitosta vaan sinnekin. Siinä se nähdään, köyhät kantavat toisillensa vähästäänkin!

Tässä täytynee keskittyä tällä vkolla sitten kirjoittamiseen. Eilen jo vähän hätyyteltiin sieltä lehdestä. Juu, juu, nou hätä, en ole vielä aloittanut, mutta materiaali on valmiina. Tänään tulee yksi ystävä käymään, mutta ehkäpä jo huomenna... Jos dead line on 7.1., ei tässä nyt voi hirveä kiirekään olla!

Työ-nimisestä pakkoliikkeestä sen verran, että ne näyttivät olevan täsmälleen siinä päivässä, jolloin jäin sairikselle. Ei hyvä, ei mukava. Eilen alkoi taas ahdistaa ja särkyillä. Makasin taas kotona tunnin-pari pimeässä peiton alla puolinarkoosissa ajattelematta yhtään mitään. Helpottaisikohan edes tämä, kun täältä pääsee pois?!

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Arvasin, siis hei mä arvasin, ett mami huiji. Ei siis tommosii hyvii päivii voi kertakaikkiin olla jatkuvasti. Eile siis ei tullu mitää heekkuu. Orja tuli himaa ja kaatu sänkyy. Ei heekkuu, ei mitää. *möks* Juu, siis näytettii hianoi kissanmuanii, mutt ei annettu  ees niitä. Ku siis oli kuulemma vanhoi muanii. No, kuka hei syä vanhoi muanii, jos kerta on luvattu fisuu ja näkyy kaikkee heekkuu. En tajuu, en! Oon katkero siis. Enkä tykänny taas yhtää mamiskast. Ei sekää kyll mupeltanu mitää muut ku kaffetta eile, teki se jotai eväst, mutt ei ollu mun jutska. Ei haisunu hyvälle siis. Jätin sitt pummaamattaki ja kissinmuana syämättä. Söin vaa napikat. No, aamull sitt kyll maistu, ku mami laitto uutta kissiruakaa. Ja vaihteeks, joo, lupas laittaa illall vaiks fisuu. Näkis ny vaa! Mä en hei unohda tätä! >o<

Juu, ei ehtiny-viittiny orja ees ottaa kuvei. Piti sitt ettii tämmöne, eiks näytäkki aika viihtysält? Ett näi, mutt hei, huamisee. Mä jään nyt funtsii, mitä mä keksin toll mamiskall, ku se tulee taas himaa...

----------------------------------------

Vincent, kiltti, ei mitään keksintöjä! Minä lähden kohta keittelemään kaffetta, osa porukasta on jo lomalla, joten se lienee minun tehtäväni.

Päivän slogan: Sivullisuus on tunne siitä, että tämä kaikki ei ole minua varten.

Päivän biisi: Stand By Me

Luettua: Uusioluennassa kirjapuutoksen vuoksi Liza Marklund - Uutispommi, pitää vieläkin pintansa. Täytyy kyllä myöntää, että Marklund kirjoittaa nykyisin huomattavasti paremmin... ,D Asta Tillander - Ammagaru, Aune Hynyn elämä, minä luin tämän tuosta uskontopuolesta niin hirveästi piittaamatta. Lähinnä kiinnosti tuo elämänkertaosio ja sikäläinen kulttuuri eli yksinäisen suomalaisnaisen eloa 50-luvun alussa Intiassa, lastenkotien ja koulujen rakentaminen ja kehittäminen lähes yksin melkoisen byrokratian ja hankaluuksien keskellä. Mielettömät voimavarat tällä leidillä!

                               

                          TIKKAMAISTA TIISTAITA!

WELHOTARTA JÄNSKÄTTÄÄ!

Tottakai jänskättää. Onko paikka varmasti minun? Ja jos on, miten sen nätisti kertoo täällä? BTW, täällä mitään työsopparia ole, ainakaan minun pöydälläni. Se ehkä kertoo jotakin paikasta! Nih! Karkkia oli, pussissa, 5 kpl. Ehhh, täällä on ollut aivan kreisit tarjoilut varmasti, koska joku ystävällinen ihminen on säästänyt minullekin jotakin ,D Ruhtinaallisesti, suorastaan. Tällhä mä jo elä kaks viikko!

Päivän pakko-kertoa-kaikille -juttu: Vincent antaa silittää massua!!! Erittäin huomionarvoista siis. Eilen kissi lötkötti repona sängyssä selällään, putoamaisillaan. Katseli hömelön näköisenä kun menin ja rapsuttelin massua. Varovasti, mutta rapsuttelin kuitenkin, samalla tarkkaillen milloin tulee rankaisua. Eipäs tullut, vaikutti jopa pitävän! Täytyy kokeilla taas uudestaan, ei äkkiä vaan hiljaa väsytellen.  Vastahan tässä on 1.5 v. harjoiteltu yhdessäeloa. Erinomaisen suuri luottamuksenosoitus, tietävät kaikki Vincentin kynnet tavanneet.

Muuten Welhotar tässä nyt sitten odottelee, että klo tulee n. 9 ja alkaa sitten perätä oikeuttaan työpaikkaan. Jos sen saa, ilmoittaa itsensä sinne. Itseasiassa, ei siellä ainakaan pahempaa voi olla. Noin niinkuin inhimillisesti katsoen. En taaskaan ole uskaltanut avata työfileitä, vaikka täällä joku on ilm. sijaistanutkin. Pelottaa liikaa taas se, mitä siellä on edessä ja tekemättä. Täällä kun muitakin on ollut poissa ja lomilla.

Hajusintista tiedoksi - nyt koko residenssi haisuaa sille, vars. tänä aamuna kun kaikki nuppelit ovat lähes auki. Ja tiedoksi, että hajusinttiä pitää kastella, mieluusti päivittäin ja alakautta ,D

Ei tässä muuta - välirapoa seuraa!

--------------------------------------

Purrrrrrrrrrve, kaikki kissinvenkulat Lokistaniassa! Höh - mami siis hei kävi mun masukaavoihin kii ja rapsututti enkä mä tehny mitää. Ei tehny ees miäli raivota eikä hyäkkii. Omituinen jutska, en tainnu olla ihan timmis kondikses. Melkee hävettää. Ett siis orja pääsee niitt tärkeimpii jutskii silittelee, ei sentää tiätte-kai-mitä-joita-ei-oo. Ei orjakaa nyt mikää ihan pervo sentää oo. Mutt sitt, ei ihme, ett mä olinki nii potslojo. Kattokaas, mami sitt tehnykkää fisuu. Sill oli semmone hirmusen iso biitti jauhista eikä se ollut ees jäässä. No, mähä tiätty vonkasin siitt itelleni kunnon biitin. Ja täll kertaa sainki, oikee möykyn. Vetäsin sen kuulkaa ni jo alko taas unettaa. Kilti mami, kunnon safkaa. Paitti ett  yritin illallal lisää, nii jo safkas oliki sitt kilii ja vaiks mitä haisupurveleit. Ett semmost. Tänää sitt luvattii fisusafkaa taas. En tajuu, mikä mamiin on menny. Jos niinku joka päivä tulee tollasii safkoi =O Vissii seko, tai siis sekoha se on, mutt niinku tavallist enempi viälä. Ja aamulki vaihto vesii ja kaikkee heti melkee ekaks... On kissinpäivät, on...

Tää on yks niist ikuvanhoist kuvist. Mutt tällee mä siis niinku eile lojusi, ku toi alko rapsuttaa. Ett tää on niinku demo vaa (ja tiadoks-näytiks leideill) >o< Huamisee, raps-raps-raps!

---------------------------------------

Valitettavasti uutta masukuvaa ei ole, mutta ehkä sellainenkin saadaan. Minä jään, tapani mukaan, odottamaan kaffetta!

Päivän slogan: Myönteistä ennakkoluuloakin on olemassa, jotkut kutsuvat sitä haihatteluksi.

Päivän biisi: Stormy Monday

Luettua: Raija Oranen - Valkea talo jokivarressa, Welhotar piti - linkki väittää toisin. Eli minä pidin juuri tästä olosuhteiden, sodanjälkeisen ajan kuvauksesta, hyvin seikkaperäisestä sellaisesta. Mitä tehtiin, syötiin, ostettiin. Myös tuolloinen luokkajako, koulunkäynti ym. tuntuu ah-niin-tutulta. Welhotar on vähäisen nuorempi, mutta tunnistaa monia tilanteita, sanontoja, tapoja ja ... herkkuja. Meillä se herkku oli lauantain tilipussista otetut hilut ja niillä ostettu tuore ranskanleipä ja 100 g lauantaimakkaraa siivutettuna, ja kaffetta! Suositan kaikille puolihömpän kavereille ja ajankohdasta kiinnostuneille! Nicole Richie - Totuus timanteista, tämä täällä kun ei katso kuvalaatikkoa, ei tiedä tästä ns. julkimosta yhtään haisua. Kirjakaan ei nyt ole kummoinen. Voisi ehkä olla jonkinlaista kulissintakaista kerrontaa siitä, miten vaikeaa on olla... niin... kai sitten joku. Ja mikä ajaa ihmisen käyttämään vaikka huimeita (se, että on rahaa niihin ja kivaa ja muodikasta). En ihmeemmin pitänyt, meni ohi, ei kolahtanut. Joku voi nähdä tässä ansioita, minä valitettavasti en. En tunne tätä maailmaa lainkaan!

                             

                       MIELENKIINTOISTA MAANANTAITA!

 

NORMISUNNUNTAI - LIEVÄÄ PAHEMPAA HEKUMOINTIA JA ODOTUSTA!

Sunnuntai-angstista ei tietoa, ainakaan vielä. Olen saanut jopa nukuttua siedettävästi, ottaen huomioon, että mahd. lähtöni Herjaamolta tulee aiheuttamaan siellä pientä kalabaliikkia ,D No, juu, totta puhuen, kyllä tuo asia mielessä pyörii, jatkuvasti, taustalla, lähinnä järjestelypuolen asiat eli matkat, veroasiat, ikälisiin oikeuttava aika jne. joista päättää byrokratia, tuo tutkimattomista korpimaista viimeinen! Mutta eiköhän sekin siittä. Lisäksi muistin, että tällä vkolla on tapaaminen fysiatrin kanssa, saapi kirjoittaa tuon kuljetustukianomusliitteen eli tutkia tilanteen. Ei se ainakaan viimevuotisesta ole parantunut. Itse asiassa, elättelen – ehkä hölmöjä – toiveita, että monipuolisempi työ hiukka helpottaisi vaivoja. Nykyhommassa olen tosiaan istunut ja vääntänyt tekstiä, n. 9 h päivässä, vain istunut ja takonut näppistä. Tuolla toisaalla nyt puuhaan sisältyisi vähän muutakin pientä näpertelyä eli jopa poistumista työhuoneesta (jee, verkkorintteri) ja semmoista. Mieleen tuli vain, miten sikäläinen mikropönkkä mahtaa suhtautua Welhottareen... Ziis, sitä minä oikein odotan!

 

Kummisetä teki sitten pahimman luokan mokan eilen. Prletto, etten muuta sano. Soitin ajoissa, että kai hän lähtee mukaan, kun oli lupautunut – kannettavaa olisi ollut paljon. No, tulihan hän, takson odotettua 10 min. Ja umpijurrissa. Ei siinäkään vielä mitään. Kun päästiin taksosta ulos, mies oli kaatokunnossa. Totesin kylmästi, että hän lienee herännyt jo aamuyöstä, löytänyt yönwanhaa ja kiskonut sen kitusiinsa? Myönsi, nolona. Persvele, olisi suoraan tunnustanut. Olisin mieluummin lähtenyt sitten yksin. Passitin kaverin kirjastosta suoraan kotiin, en uskonut mukaan edes (ja kaikkein viimeksi) arvokasta kirjakassiani. Juma, kaveri suorastaan kaatuili eteenpäin. Tuo avustajani nimikkeellä kulkeva ns. ihminen. Siinä sitten raahasin kirjat, joita nyt ei sentään kauhean paljon tullut, ruokakauppoihin mukaani. Samalla jouduin supistamaan hankintalistaa, koska en pystynyt kantamaan kaikkea. Pääasia, että sain vkon ruuat ja kissitavarat. Kissanpuruja en pystynyt enää kantamaan. Ne tuo mies saa hakea vaikka tänään tai viikolla. Mutta hän tulee hakemaan ne, aivan varmasti. Siitä minä pidän huolen! Eli lievästi katkero minä... No, sain kuitenkin  tosiaan pakolliset ruuat. Lisäksi löysin Rismasta niitä viikunoita, joita olen himoinnut. N. 1.50 juuroa pussi, tuoreita ja hyviä, siis kuivattuja. Njammmmm, viimeksi tämä sama himo iski 20 v. sitten, kun odotin Belgarionia. Söin paikallisen pikkukaupan viikunavaraston tuolloin tyhjäksi. Onkohan viikunoissa jotakin, jonka puutos minulla olisi *pähkii*? Siis muuta kuin silkkaa viikunaa? Eikö viikuna ole kuitenkin jotenkin edes terveellisempi vaihtoehto kuin vaikka puoli levyä sukulaatia? Onhan? *odottelee viisasta vahvistusta* Tähän liittyen: kiukuissani sitten vielä pesin koneellisen pyykkiä ja imureerasin - menee samoilla kivuilla. Koivet särkevät täpöllä, hätinään ehdin kylppäriin ennen lirahtamista!

 

Päivän pakko-kertoa-juttu: En minä juuri koskaan saa mitään kukkia tms. j:n merkeissä, saati sitten muutenkaan. Tämä vuosi on sitten poikkeus. Hörhö kävi eilen hakemassa osan loppurahoistaan. Samalla hän toi oikein nätin pikku hajusintin, ihan vaan sen takia, että olen huolehtinut hänen rahoistaan ja muutenkin välillä asioista ja pitänyt pieniä saarnoja tarpeen mukaan ,D Eli lähes olemattomista varoistaan tämä kaveri oli mennyt ja tingannut oikeasta kukkakaupasta minulle tuon yrtin. Vähän olin otettu, itku tuli silmään! Hän puolestaan sai W:n perinnöstä lähes uudet talvikengät – mies kulki vielä reikäisillä ja risaisilla kävelykengillä. Nyt on oikeat karvasisustaiset kengät, edes. W:n jättämistä tavaroista lähes viimeiset, suurin osa on mennytkin Hörhölle, koska he olivat suurinpiirtein samaa kokoa. Puvut säästin Belgarionille, kuten W. itsekin pyysi.

 

Muuta mukavaa: voin kertoa, että eräs tuttava menetti kissansa tuossa alle kk sitten, vanhuuttaan... Tämä leidi on myös armoitettu kissaystävä jo vuosikymmenien takaa. No, hän liikkuu myös vähän huterosti, joten kaveri oli lupautunut käyttämään häntä Hesyssä. Niiden kuuluisien viimeisten sanojen mukaan: Käydään vaan katsomassa niitä kissoja näin j:n tienoolla. No juu, sieltä sitten tultiin, kissa mukana, lainakopassa ;D Hän oli samantien menettänyt sydämensä kauniille nuorelle kissaleidille, joka nyt sai sitten uuden huolehtivan kodin ja taatusti ihanan mamin! Onnea sinnekin uusioperheelle ;D Welhotar & Vincent ovat ilokkaita, kun joku koditon kissi löytää uuden kodon, jossa varmasti huolehditaan ihan vimpan päälle! Ja pakastetaan täpöllä, tiedetään.

 

Ja sitten tosimukavaa. Tiedän, että tämä tulee aiheuttamaan paniikkia, jopa lokin tilaajien ja lukijoiden mahdollista suurta vähenemistä, mutta anti mennä kun on muutenkin tuota menoa. Welhotar, huonojalkaisena, koipikivuista kärsivänä,  melkein-ihmisenä hankki veronpalautusrahoillansa itsellensä jotakin. Tällaiset, jotka muuten ovat aivan loistavat näissäkin kipukoivissa Kuva alla! Se, joka tunnistaa ensin, saa kuivatun viikunan ja papegoija-merkin ,D Tuunaus puuttuu vielä, huom!!! Muahhahahaahhh!

 

 

Vievät, Vincentin armollisella luvalla, tällä kertaa hänen kuvatilaansa!

------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrvenski, kattinkat! En tajuu, mitä toi mami taas hekottelee. Noi stiflat, joo mä hajustuti niitä. Haisut oli joo ihan kohallansa. Ei, en merkannu. Se ois vissii ollu vihoviimene justka. Mutt mä sain hianon uuden paffilaatiko niide mukana. Just semmone, mihi mä mahdu ku mä oikee pungen. Aika vinkee. Mä pungen sinne, kääntyilen ja sitt pungen ulos. Ähhh, mä mikää fläsä oo, lodju on vaa aika snadi >o< Nii, huamasitte, taas uus kissi on saanu hima. Hianoo. Ja eile sitt mä tsiigasi täss, ku mami rinttas jotai. Ei toi nakuttelu mua kiinnosta, mutt jos se rinttaa mä oon heti tsiigaas. Mä en viäläkää oikee tajuu, mist se papru niinku tulee. Ja mite se on aina eri näköst =o Nii ni siin ku mä sitt sittasi ja venttasi sitä raksutust ja omituisii äänei, ni mami sitt sano, ett katto nyt, täss menee mamin, mun ja Pojan lahjotus sinne Hesyyn. Tosi on! Se laitto iha oikeest sinne rahaa. Se sano, ett ainaski yhteesä nii paljo, ku mun kaikkii juttuihi menis puale vuade aikan. Mä en tiädä paljoks se on, mutt jos joku sill saa safkaa tai muute tarpeellist, hyvä! Sitt eile mä saanu mitää ihmisruakaheekkuu, höh. Kissimuanaa vaa. Mamiska duunas jotai semmost haisuvaa jutskaa, jost ei voinu ottaa mitää mulle. No, tänää se lupas, ett sitt fisuu, sitä jääfisuu, mitä mäki voin syädä. Jeee, mä odotan nyt jo! En mä mikää materialisti siis oo, mutt ruaka nyt vaa on kliffa justka. Ainaski jos se on hyvää, yleesä mamin ruuat on. Vaiks se omiisa tunkee niit siblareit ja purveleit, kilii ja kurrii, nii ni se ottaa mun annokse ensi eriksee! Ett tämmöst tänää, zzzzzzzzzzzz. Mä sain äsken mun kalkonit ja napikat, nyt mä otan kunnon aamutirsat. Aamutirsat on melkee parhaat. Toisaalta, päivätirsatki on hyvei. Ja kunnon yäunkot mamin viakus.... Ett niinku yleesä goisiminen ja syämine on parasta – ja sitt lötköttämine ja orjan touhuje tsiigaamine. Nimittäi siin ei välill oo kyll mitää järkee, eiks?! Mutt kaikill kissinkoill – kliffaa pyhien ja heekkuje odotust ja huamisee.

 

----------------------------------------

 

Vincent – minä tiedän, että nukkuminen on tärkeää. Olen vain kade, kun en itse pysty samaan... Tällä viikolla pitäisi viimeistään alkaa laatia sitä tilattua juttua. Huoh - maksettavaan palkkioon nähden työstä tulee iso. Mutta mitäpä sitä ei tekisi nähdäkseen nimensä painettuna, muuallakin kuin rotestilistalla.

 

Päivän slogan: Mikä ei ole varmaa, on todennäköistä!

 

Päivän biisi: Good Times, Bad Times

 

Luettua: Robert Jordan – Käsipuoli, Ajan Pyörän 25. osa – ja tarina päättyy. Vai päättyykö. Juonta en tässä paljasta. Kepeät mullat kirjoittajalle. Odottelen vain vielä kolmen selvitysosan ja epilogin jne. suomentamista (eli täällä siis varmaankin kuusi opusta), mikäli ne nyt yleensä tullaan suomentamaan. Onneksi hankimme Belgarionille koko sarjan englanniksi! Suosittelen kaikille fantasian kavereille – edellyttää kyllä Ajan Pyörän tuntemista kohtuullisen hyvin!

 

                              

 

                         SÖHERTELYÄ SÖNDAAGINA!

 

WELHOTTARELLA ON, ÖHH, ONGELMA - JÄTTIPOSTAUSVAROITUS!

Juu, nytpä sitä onkin sitten itsensä pissiin saanutkin – voihan Yrjänä! Kerrotaan vielä nyt sen verran (siis kehutaan), että tentti meni läpi. Kyllä, sekin on hoidettu. Lisäksi suoritin atk-puolella A-ajokortin, se kun sisältyi tuohon kurssimaksuun. Kaikki on siis hoidettu ja odottelen vain virallisia pumaakoja.

 

Mutta, pitikö sitä sittenkään ehkä niin innokkaasti hakea töitä? Nyt tilanne ilmeisesti on maanantaina sellainen, että minulla on oleva kaksi määräaikaista työpaikkaa, ehhh... Ja yksi vakinainen tulossa, ehkä. Valinta ei kyllä hirveän kauaa vie, eilen käytin asian miettimiseen vajaan tunnin – ja päätin lähteä Herjaamosta, jos siellä tarjotaan vain sijaisuuden jatkoa! Pyysin pientä harkinta-aikaa tähän toiseen paikkaan. Eli jos se on vielä maanantaina auki, ilmoan itseni sinne. Ei, ei se kovin kummoista hommaa ehkä sinänsä ole, mutta tulossa on kuulemma uudistuksia ja olivat kovasti kiinnostuneita koulutuksestani, kokemuksista työn kehittämisessä ja palkkajärjestelmissä jne. Eli – sieltä voisi olla tulossa jotakin erilaista, jopa mielenkiintoista. Lisäksi Herjaamo joutuu joka tapauksessa evakkoon täältä Malmilta mahdollisesti jo ensi vuoden aikana, paikasta ei  vielä mitään tietoa. Pahimmassa tapauksessa joutuu vanhoihin tiloihin ja isoihin huoneisiin muiden kanssa. Kiire ja tunku tulee jatkumaan, koska sijaisia ei siis säästösyistä tulla palkkaamaan. Koko isoa rotlaa (n. 60 henkilöä) tulee paikkaamaan kaksi kiertävää sijaista, joka ei ikinä tule toimimaan kunnolla, siis järjestelmänä. Kokemusta on, sano!

 

Mutta, minä joudun odottamaan maanantai-aamuun. Minulle on siis tullut tieto, että sijaisuus jatkuisi. Haluaa nähdä paperin. Jollei siinä ole vakinaistamista (tai vaikka olisikin), minulla on silti lievä hinku poistua muualle. Ihan vain nähdäkseni vielä muunkinlaista ympäristöä ja uusia paikkoja. En minä nyt vielä niin ikäloppu ole, enhän? Kommentteja vastaanotetaan mieluusti. Todettakoon, että palkka nousee heti kättelyssä vähän yli 100 juuroa. Puolen vuoden kuluttua määritetään henkilökohtainen osuus, joka korkeimmillaan on tietääkseni yli 30 % palkasta. Ala ei liippaa kovinkaan läheltä nykyistä, mutta sen sijaan sitä paikkaa, missä aikanaan työurani valtiolla aloitin!

 

Kummisedältäkin kysyin mielipidettä, hän kehoitti ehdottomasti hakeutumaan muualle. Hän sanoi suoraan, että olen viime aikoina ollut niin kudhuuntunut, vihainen ja väsynyt, että kaikkea hän ei laske sairauksien piikkiin. Ja puki myös sanoiksi sen, mitä itsekin mietiskelin. Eli mitä jatkuva kututus, stressi, kiire ja paniikki työssä aiheuttaa Welhottaren herkälle psyykelle *huokaus*? Totuushan siis on myös se, että fibro ei hirveästi pidä mm. stressistä. Itse olen myös vahvasti tästä samaa mieltä.

 

Mutta – nyt se asia jää hautumaan sekä omaan pieneen päähäni että tänne lokiin. Palaan asiaan heti maanantaina, kun olen nähnyt mitä Herjaamo tarjoaa – rapoa välittömästi siis.

 

Lauantai siis ja normiroudauspäivä. Tein kauppalistaa, se paisui melkoiseksi. Taas on jömmaruokakin melko loppu. Korpraali ei pääse lomille tänä vkonloppuna, ovat virka-aputehtävissä jossakin päin Suomea. Silti pitänee varautua ensi vkonlopun invaasioon ja myös noihin pyhäpäiviin. Eli ostaa jo vähän ennakkoon joitakin emmeitä. Ainakin silliä, smäidistä (mätitahnaa, toprsot!), juustoja, vähän sitä ja tätä, mitä ennakkoon voi ostaa. Minulla on ollut taas vähän aikaa hirveä hinku saada kuivattuja viikunoita mm. ;D  Meillä ei siis edelleenkään syödä j-ateriaa vaan ns. supistettu seisova pöytä, jossa on vain sellaisia ruokia, joista kaikki pitävät. Pyysin Kummisedän myös meille syömään, hän ei ole erinäisistä syistä kauhean innokas menemään siskonsa luokse. Ilmeisesti hän ei myöskään halua häiritä nuoren parin ensimmäistä yhteistä joulua. Hän on tervetullut meille, kuten viime vuonnakin. Meillä oli ihan mukavaa kolmistaan syödessä ja höpötellessä. Kurjempaa olisi ajatella, että paras kaveri istuu naapurissa yksin. Höh!

 

Helmetissä ei nyt mene hyvin, vain 5 varausta tarjolla. Jäks. Welhotar ei tykkää. Tai siis hyvä, että edes ne. Mutta tämä vaatii nyt hyllyjen selausta ainakin 15 min. vkon kirjatarjonnan varmistamiseksi. Onneksi Belgarion jätti yhden omista kirjoistaan minulle lainaan. Jemmasin sen tahallani, ihan vain varmistaakseni, että on uutta luettavaa tilanteiden mennessä huonommaksi.

 

Eli tästä on tulossa tod.näk. normilauantai, ei sen kummallisempaa. Kunhan saan itselleni ja kissille jotakin syötävää, otamme kunnon päikkärit. Jos oikein innostun, siivoilen jo tänään. Eilen siivoilin vähän papereita, ylimääräisiä, tuolta opintopuolelta. Osan heitän surutta pois, osa on kelpoa materiaalia säilyttää jatkoonkin. Ai niin, pääkouluttaja pyysi lupaa pitää näyttökansiotani vielä pari kk, lupasi sitten palauttaa. Ilmeisestikin sitä käytetään sitten jossain esimerkkinä, että tällainenkin se voipi olla. Ainakin me näimme erilaisia vaihtoehtoja.... Hyvä, jos sillä on jotakin käyttöä!

 

--------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! En nyt tajuu, mamiskan piti olla mun kaa ja sairiksell. Joo, nii vissii. Melkee joka päivä se on roilannu tuala ympäriisä jossai. Hirveesti menee ja tulee ja sillee. Ja sitt se puhu uudest naksuhankintamestast, ett jos se niinku sinne. No mun pualest heti vaa joo, jos se tarkottaa sitt kans sitä, ett ois vähä herkemmi tota heekkupualta tarjolla sitte, nih! Ei, nyt ei kyll hei pidä valittaa yhtää. Eilenki syätii broiskuu mamin kaa. Se oli ihan umpijääs, siis niiku broisku, ei mami. Ja mami laitto sen ensi kiahuu ja onki mulle ison biitin siältä ja pilppo – se oliki just sitt sopivaa. On mull oikeesti kilti mami kuiteski! Toss muutki on vähä skrivannu näist j-jutskist ja kaikist. Niinku mamiki sano, me ei sitä oikeesti viätetä. Ja mä sanon ihan suaraan, ett mull ainaski on kaikkee mitä mä tarviin. Mami laittaa vähä rahaa Hesyll ja kai vähä johki muualki. Mä toivon, ett muutki ajattelis sitä, ett siälä on koko ajan kissei ilma kotii! Ett jos on ylimääräst, laittakaa sinne. Ja toivokaa, ett ne kissit saa oman himan ja oman mamin. Mun on taas pakko sanoo, ett just kaks vuatta sitte, tähän aikaa, mä olin tuall kulkukollin. Ulkon hei, ja tappelin ja metästin mun ruuan. Ja olin vissii kipeenäki. Ja siält mutt viätii tonne Piänelukkalinikall ja ne miätti jo piikitystäki. Mutt sitt mut viätiiki Hesyy ja siälä mä olin pual vuatta, ku kukaa ei halunnu mua *säälimöks*. Mutt sitt tuli toi hullu, kahjonpöhkö mami ja otti mut, hei, siis mut-mut-mut. >o< Ette arvaa, milt se tuntu ku pääs uutee himaa. Eikä kukaa viäny ruakii ja kaikkee oli tarjoll. Ja mami joutu opettaa mulle, ett mä saan tulla sänkyy goisii sen viakkuu ja kaikkee. Tiätteks, kyll elämä on sitt outoo! Mä lähetän täss samalla teekut kaikill teill, ku ootte tullu Hesyn kautt tein uutee himaan. Mä tiijän, ett teit on aikastas monta....

 

 

Täss mä vaa reteest tepaste mun himas ja tahon mun napikkaa *virn*. Huamisee – ja hei, kliffaa viikendii jokaselle!

 

-----------------------------------

 

Samoin teillekin jokaiselle, älkää stressatko itseänne niiden j-järjestelyiden kanssa!

 

Päivän slogan: Täytyy olla jotain edes väliaikaisesti pysyvää!

 

Päivän biisi: Oikeus on voittanut taas *vinks*

 

Luettua: Ursula K. Le Guin – Näkemisen lahja ja Sanan mahti, fantasiaa ja tarinoita Läntiseltä rannalta. Welhotar pitää kovasti ja arvostaa. Kaunista kieltä, hyvä käännös. Tarinaa ajasta, jolloin kirja merkitsi jotakin, joillekin valtaa, toisille taas kiellettyä, mystistä demoniutta. Tottakai, kunnon fantasian tapaan, matkalla törmätään myös salattuihin mahteihin, kätkettyyn kirjastoon ja vaeltavaan kaksikkoon. Kirjat ovat täysin itsenäisesti luettavia, mutta limittyvät toisiinsa mukavasti. Welhotar suosittaa kaikille fantasian ystäville!

 

                              

 

                        LAADUKASTA LAUANTAITA!

WIRALLINEN WELHOTAR TÄSSÄ, TERRRRRRRRRRVE! =b

Muahhahaahhhhh *mielipuolista hekotusta* - olen nyt hyvin krantusti puhuteltava Wirallinen Welhotar. Minulla on siitä nyt ihan paperitkin! Jee, ei enää dissaamista ainakaan sillä perusteella... Itse asiassa eilinen oli melkoista matalalentoa. Näyttöhaastattelu oli yllättävän miellyttävä tilaisuus, ihmiset mukavia ja tulos kuten pitikin. Varsinainen arvio oli, köh, suorastaan ylistävä, eli niin hyvä kuin minä oikeasti olenkin ;D Olivat ymmärtäneet näyttökansioni aivan oikein eli sen, että nykyisin Herjaamossa tekemäni työt eivät vastaa täysin kykyjäni ja kansio olikin siksi pullollaan erilaista selvitystä ja prujua menneiltä vuosilta. Eli ziitosta vaan teillekin kaikille, jotka täällä minua tuitte sekä niille työkavereille, jotka asiasta tiesivät – en minä muuten olisi jaksunut! En minä tällä kertaa vielä juhli täällä lokissakaan sen enempää. Varsinaiset todistukset tulevat vasta tammi-helmikuun vaihteessa. Mutta se on nyt tehty. Tentin tuloksia en ole vielä saanut, tod.näk. tulevat tänään. On hytinä, että olisi voinut mennä läpi. En ole varma, heti lähdettyäni aloin epäillä, olisiko se voinut muka olla niin helppoa tällä kertaa. Ylpeys jne. joten tästä ei vielä puhuta eikä hoiloteta mitään! Työhaastattelukin meni kohtuullisesti, jotenkin haastattelijat olivat hirveän vaisuja. Eli – en osaa yhtään sanoa. Olisiko se heidän tapansa käyttäytyä vai onko jo päätetty, kuka valitaan. Asia ratkeaa viimeistään ensi viikolla.

 

Tänään menen tiistaisen haastattelun perusteella osioon 2. eli samaan paikkaan uusionäytille ja hiomaan kynsiäni niihin töihin, joita siellä pitäisi tehdä. Eivät usko ennenkuin näkevät. Menenhän minä, ihan mieluusti. Takso kulki eilen sen verran yhteiskuljetuksilla, että matkoja säästyi tälle päivälle! Mielenkiintoinen tilanne, Herjaamossa odottaa jonkinlainen työsoppari ja nämä kaksi paikkaa ovat sitten avoinna – kaikki ratkeaa ensi vkolla. Voisinkohan minä vaikka hukata Herjaamon sopparin hetkeksi ja löytää sen sitten, jos näistä ei mitään tule *virn*? Vaikka istua sen päällä viikon ajan, ehh?

 

Työkaveri T. raposi eilen taas tilanteista eli ei todellakaan mitään uutta. Kiire on aivan älytön, mutta leidit pitävät puolen tunnin tietovisa-istuntoja kesken työpäivän. Ei hyvä, ei onnistuisi missään muualla. Hänkin oli taas reippaasti kuttuuntuneen oloinen. Onneksi hänellä nyt kuitenkin on oma kissi, johon turvata! Eli T. proudly presents: Naksu, tässä n. kk sitten otetussa kuvassa. Nyt poika on n. 2 kk ikäinen, kuulemma ihana kuten näkyy ja sulokas ja kaikkea muutakin kaunista! Welhotar on oikein iloinen, että Naksu on löytänyt rakastavan kodin!

 

 

Sen verran vielä, että tottakai Kummisetä poikkesi eilen sitten lukemassa minun lopputodistukseni. Huomautti, että vain urheiluosio puuttuu, hmph! Hän sai anteeksi, koska toi kaksi pientä ja kaunista graavilohipalasta – minä ja Vincent teimme selvää niistä hetkessä. Kummisetä ei syö raakaa kalaa, lohta kyllä ruuassa ja savustettuna, mutta ei muutoin. Olipa hyvää, saimme pitkästä aikaa herkutella kissin kanssa ,D

 

No, tässä ei todellakaan tänään sen enempää kuin kohtapuoliin liikkeelle ja sitten vain odottelemaan tenttitulosta! Sopii vieläkin pidellä niitä tsempittimiä, jos vain jaksaa???

 

---------------------------------------

 

Purrrrrrviska, kavrut! Hei, me saatiiki eilen oikee tosi heekkuu. Sitä punast fisuu, jost mä diggaan ihan äldesti, mutt mitä meill tosi harvon on. Ja sillonki vaa vähä. Enkä mä nytkää hirveesti saanu, ku mami aina meinaa, ett mun masu menee sekasi ja mä alan ykää. No, sain kuiteski biittei maistaa, njammmm. Kilti Kummisetä, kilti mami. Oli oikee hyvää – ja sitt valvottiiki vähä myähempää. Mäki heräsin vasta ku mamiska alko pyärii sänkyss. Sitä sattu koipeihi ja kätee ja sitt se oli hukannu kaikki peitot. Se löysi vaa mut ja alko pyärittää mua. Luuli vissii peitoks. Ett sitt me noustii molemmat ja mä sain mun aamuheekut. Mamiska vaa jaksaa kärtsätä noi leipiisä ja keitellä sitä kaffetta. Ai nii, mä en tänää laitakaa mun fotoo. Mun paikan saa nyt toi tosi snadi kolli. Aika erilaisen näköne se nyt jo kuulemma on. Mutt et ku se kerta on kolli ja sillee mamiskan kavrun kissi, nii tän kerran saa olla tuala sitt sen foto. Nih! Mun luvalla, kerta. Mä oon siis hei sen verta komee kolli ja mull on toi itsetunto kondikses, ett mä jaksan oottaa mun uusii kuvei kyll!  Ett mamin kaveri hei, jos sä kerrot tein Naksull, ett se on kans koht tervetulllu Kollijengii mukaa – kyll sen vähä viälä pitää kasvaa! Mutt mä kuulin, ett siit pidetää älden hyvää hualta ja sillee, ett nou hätä, niinku! Mami lähtee taas johki, mutt ei oo pitkää poissa. Sitt se lupas tsiigaa, ett jos löytäis jotai kliffaa päiväsafkaa. Mmm, mä meen koht goisii ja odottelee. Kliffaa viikendii hei kaikill ja huamisee!

 

-----------------------------------------

 

Minä menen kohta laittautumaan (-> lue: vaatehtimaan itseni) ja lähden liikkeelle metsästämään töitä!

 

Päivän slogan: Sumean logiikan mukaan maailmassa ei ole tiukkoja kyllä- ja ei-arvoja!

 

Päivän biisi: Vapaus johtaa kansaa

 

Luettua: Jack Black – Kulkurin tarina, koko beat-sukupolven, Burroughsin ja Kerouacin innoittaja. Melkoinen tarina oikeasta kulkurista, rötöstelystä, vankiloista, pummilla elämisestä ja rahasta sekä sen tuhlaamisesta, kavereiden välisestä solidaarisuudesta, julmista poliiseista jne. Welhotar piti kovasti ja hankkii tämän itsellensä heti kun törmää edukkaasti opukseen jossakin! Suosittelen kaikille – materiaa ei tarvitse hamstrata, rahansa voi myös kuluttaa miellyttävämmällä tavalla juomiseen, pelaamiseen ja naisiin ;D

 

                                 

 

                       PARASTA PERSTAITA KAIKILLE!