Muahhahaahhhhh *mielipuolista hekotusta* - olen nyt hyvin krantusti puhuteltava Wirallinen Welhotar. Minulla on siitä nyt ihan paperitkin! Jee, ei enää dissaamista ainakaan sillä perusteella... Itse asiassa eilinen oli melkoista matalalentoa. Näyttöhaastattelu oli yllättävän miellyttävä tilaisuus, ihmiset mukavia ja tulos kuten pitikin. Varsinainen arvio oli, köh, suorastaan ylistävä, eli niin hyvä kuin minä oikeasti olenkin ;D Olivat ymmärtäneet näyttökansioni aivan oikein eli sen, että nykyisin Herjaamossa tekemäni työt eivät vastaa täysin kykyjäni ja kansio olikin siksi pullollaan erilaista selvitystä ja prujua menneiltä vuosilta. Eli ziitosta vaan teillekin kaikille, jotka täällä minua tuitte sekä niille työkavereille, jotka asiasta tiesivät – en minä muuten olisi jaksunut! En minä tällä kertaa vielä juhli täällä lokissakaan sen enempää. Varsinaiset todistukset tulevat vasta tammi-helmikuun vaihteessa. Mutta se on nyt tehty. Tentin tuloksia en ole vielä saanut, tod.näk. tulevat tänään. On hytinä, että olisi voinut mennä läpi. En ole varma, heti lähdettyäni aloin epäillä, olisiko se voinut muka olla niin helppoa tällä kertaa. Ylpeys jne. joten tästä ei vielä puhuta eikä hoiloteta mitään! Työhaastattelukin meni kohtuullisesti, jotenkin haastattelijat olivat hirveän vaisuja. Eli – en osaa yhtään sanoa. Olisiko se heidän tapansa käyttäytyä vai onko jo päätetty, kuka valitaan. Asia ratkeaa viimeistään ensi viikolla.
Tänään menen tiistaisen haastattelun perusteella osioon 2. eli samaan paikkaan uusionäytille ja hiomaan kynsiäni niihin töihin, joita siellä pitäisi tehdä. Eivät usko ennenkuin näkevät. Menenhän minä, ihan mieluusti. Takso kulki eilen sen verran yhteiskuljetuksilla, että matkoja säästyi tälle päivälle! Mielenkiintoinen tilanne, Herjaamossa odottaa jonkinlainen työsoppari ja nämä kaksi paikkaa ovat sitten avoinna – kaikki ratkeaa ensi vkolla. Voisinkohan minä vaikka hukata Herjaamon sopparin hetkeksi ja löytää sen sitten, jos näistä ei mitään tule *virn*? Vaikka istua sen päällä viikon ajan, ehh?
Työkaveri T. raposi eilen taas tilanteista eli ei todellakaan mitään uutta. Kiire on aivan älytön, mutta leidit pitävät puolen tunnin tietovisa-istuntoja kesken työpäivän. Ei hyvä, ei onnistuisi missään muualla. Hänkin oli taas reippaasti kuttuuntuneen oloinen. Onneksi hänellä nyt kuitenkin on oma kissi, johon turvata! Eli T. proudly presents: Naksu, tässä n. kk sitten otetussa kuvassa. Nyt poika on n. 2 kk ikäinen, kuulemma ihana kuten näkyy ja sulokas ja kaikkea muutakin kaunista! Welhotar on oikein iloinen, että Naksu on löytänyt rakastavan kodin!
Sen verran vielä, että tottakai Kummisetä poikkesi eilen sitten lukemassa minun lopputodistukseni. Huomautti, että vain urheiluosio puuttuu, hmph! Hän sai anteeksi, koska toi kaksi pientä ja kaunista graavilohipalasta – minä ja Vincent teimme selvää niistä hetkessä. Kummisetä ei syö raakaa kalaa, lohta kyllä ruuassa ja savustettuna, mutta ei muutoin. Olipa hyvää, saimme pitkästä aikaa herkutella kissin kanssa ,D
No, tässä ei todellakaan tänään sen enempää kuin kohtapuoliin liikkeelle ja sitten vain odottelemaan tenttitulosta! Sopii vieläkin pidellä niitä tsempittimiä, jos vain jaksaa???
---------------------------------------
Purrrrrrviska, kavrut! Hei, me saatiiki eilen oikee tosi heekkuu. Sitä punast fisuu, jost mä diggaan ihan äldesti, mutt mitä meill tosi harvon on. Ja sillonki vaa vähä. Enkä mä nytkää hirveesti saanu, ku mami aina meinaa, ett mun masu menee sekasi ja mä alan ykää. No, sain kuiteski biittei maistaa, njammmm. Kilti Kummisetä, kilti mami. Oli oikee hyvää – ja sitt valvottiiki vähä myähempää. Mäki heräsin vasta ku mamiska alko pyärii sänkyss. Sitä sattu koipeihi ja kätee ja sitt se oli hukannu kaikki peitot. Se löysi vaa mut ja alko pyärittää mua. Luuli vissii peitoks. Ett sitt me noustii molemmat ja mä sain mun aamuheekut. Mamiska vaa jaksaa kärtsätä noi leipiisä ja keitellä sitä kaffetta. Ai nii, mä en tänää laitakaa mun fotoo. Mun paikan saa nyt toi tosi snadi kolli. Aika erilaisen näköne se nyt jo kuulemma on. Mutt et ku se kerta on kolli ja sillee mamiskan kavrun kissi, nii tän kerran saa olla tuala sitt sen foto. Nih! Mun luvalla, kerta. Mä oon siis hei sen verta komee kolli ja mull on toi itsetunto kondikses, ett mä jaksan oottaa mun uusii kuvei kyll! Ett mamin kaveri hei, jos sä kerrot tein Naksull, ett se on kans koht tervetulllu Kollijengii mukaa – kyll sen vähä viälä pitää kasvaa! Mutt mä kuulin, ett siit pidetää älden hyvää hualta ja sillee, ett nou hätä, niinku! Mami lähtee taas johki, mutt ei oo pitkää poissa. Sitt se lupas tsiigaa, ett jos löytäis jotai kliffaa päiväsafkaa. Mmm, mä meen koht goisii ja odottelee. Kliffaa viikendii hei kaikill ja huamisee!
-----------------------------------------
Minä menen kohta laittautumaan (-> lue: vaatehtimaan itseni) ja lähden liikkeelle metsästämään töitä!
Päivän slogan: Sumean logiikan mukaan maailmassa ei ole tiukkoja kyllä- ja ei-arvoja!
Päivän biisi: Vapaus johtaa kansaa
Luettua: Jack Black – Kulkurin tarina, koko beat-sukupolven, Burroughsin ja Kerouacin innoittaja. Melkoinen tarina oikeasta kulkurista, rötöstelystä, vankiloista, pummilla elämisestä ja rahasta sekä sen tuhlaamisesta, kavereiden välisestä solidaarisuudesta, julmista poliiseista jne. Welhotar piti kovasti ja hankkii tämän itsellensä heti kun törmää edukkaasti opukseen jossakin! Suosittelen kaikille – materiaa ei tarvitse hamstrata, rahansa voi myös kuluttaa miellyttävämmällä tavalla juomiseen, pelaamiseen ja naisiin ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti