Perjantai – lopultakin! Viikko on ollut tämän vuoden pisin, ankea ja lunssainen. Kiirekin välillä, en silti ole saanut aikaiseksi yhtään mitään. En siis mitään järkevää. Kaksi työpaikkahakemusta on sentään lähtenyt, nekin vähän kummallisiin paikkoihin. Väliäkö hällä, pääasia, että on jotakin ajateltavaa. En ole jaksanut siivoilla tms. kotihommiakaan, aivan pakolliset eväkset ja kissinhoidon toki. Muuten olen yrittänyt vain loikoa, ettei tästä taudista tule mitään pahempaa. Minulla on taipumus saada keuhkopropleemia aika herkästi, ähh.
Tuossa juuri laskeskelin, että Belgarionilla on vielä ainakin 3.5 kk palvelusaikaa jäljellä. Niin se aika menee, hitsi. Poika on kuulemma tykönänsä miettinyt hakemista eri opiskelupaikkoihin ja hakeekin, nyt on vain kyse sitten siitä, minne kaikkialle. Ykkösenä on edelleen TKK, tietääkseni. Muitakin vaihtoehtoja on vilahdellut, joista osan olen itse meilannut ja linkittänyt edelleen hänelle. Se on näköjään vaan tuo tietotekniikka, joka häntä vetää niin kovasti puoleensa (sekä fysiikka). No, itsepähän tekee päätöksensä, toivottavasti oikean ja mielenkiintoisen. Ettei haahuile sitten, kuten äitinsä ,D Minä kun en vieläkään tiedä, mikä minusta isona (jee, vielä isompana siis) tulee!
Varastoa lähellä oleva taho hakee näemmä myös työntekijöitä, tod.näk. minulla ei olisi sinne mahdollisuuksia päästä. Lähinnä siksi, että jos lennän talosta koeajalla, ei vaikuta kovin hyvältä – eihän?! Voisihan sinnekin tietysti paperinsa runtata, mutta varmasti sieltä soitettaisiin heti P-P:lle... eli en taida kuitenkaan tehdä sitä. Parempi pysyttäytyä siis hiukan kauempana tuosta talosta sekä Herjaamosta. Pitäisi löytyä ihan Uusi Iso Talo, jota en ole vielä käynyt kaatamassa tai saattamassa muuten ongelmiin.
Tänään olisi taas nukuttanutkin, silti unta ei riittänyt. Outoa. Toivottavasti huomenna saa ja voi nukkua vähän paremmin ja pidempään! Jee – Kummisetä lupasi ehkä mahdollisesti hakea tulleet paketit, että pääsen tekemään vähän sitä sun tätä. Jotakin odotettavaa siis tällekin päivälle. Muuten olenkin yksin varastolla konttuurirottana tänään, työkaveri on vapaalla. Minäkin joko odotan fuduja tai päästäistä, tämä täällä tarvitsisi kovasti vapaata ja lepoa sekä rauhaa!
---------------------------
Purrrrrrrrrrrrmenta, kissit! Toi mitään lepoo tai vapaat tarvii. Menis vaa johki, mä oon päivisi ihan mialuust yksi. Saa goisii rauhas, eikä toi häiriköi millää jutskill. Jos se ois himas, se kuiteski keksis jotai semmost, jost mä en kauhees diggaa. Niinku toi pölkkäri, mä inhoon sitä. Onneks sitä ei kauheen useen käytetä *virn*. Toisaalta, jos se ois himass, ois paremmi ruakaa. Taas eilenkää tullu mitää heekkuu, ku tavisruakaa vaa. Hei – mä sain muute kissipostii, taas tuli semmosii näyteruakii. Kaks naksupussii ja yks pussi määkäruakaa. Ihan mun omall nimell, Vincent luki pääll, sano mamil. Kliffaa, ne ei vissii hiffaa,ett se on suaraa kissin nimi, ku siin oli sitt mamin sukunimi peräss. Vähäks mä olin ude, mutt mami ei viälä antanu sitä. Jos se antais vaiks nyt aamull, mull on kauhee nälkä jo. Ja päiväevästäki pitää saada tai siis niinku jättää. Jos mull tulee päiväll nälkä siin nukkumiste väliss. Ai taas tää muka meni ruakapuheiks. No se nyt vaa on tärkeet. En mä muuta oikee tee ku goisin ja syän. Sitt ku mami tulee, mä alan hepuloimaa ja sillee. Ett niinku vois se enempi varmaa leikkii. Mutt en mäkää aina jaksu tai haluu leikkii, nii ett aina ei kumpikaa sitt tee mitää. Ollaa vaa, se onki melkee parast! Ett niinku maataa sänkyll ja melkee nukutaa, mami rapsututtaa ja mä kävelen sen pääll tai jotai. Mutt hei, mä en laitakkaa tähä fotoo tänää. Me löydettii eile uus linkki ja tääll on kissinkoi ihan hurjast, uusii semmosii. Ett käykää näill sivuill, ne on kyll tost naapurist, mutt onha ne aika lähell kuiteski. Hurja paljo siälläki on tommosii kodittomii kissinkoi... harmi... niin komee yks leidiki. Ottaiskoha mami sen meill asuu, jos mä oikee pyytäsin. Ett niinku Kiisu - kasside kodu netis! Käykää tsiigaas ja vaiks laittakaa tein omat sivut sinne, sinn voi duunaa jokasell kissill oma sivu ja laitell fotoi ja kaikkee semmost. Ei olleskaa paha jutska, komei kuvei, hei kavrut >o<
Mä painun taas goisii, ekaks mä tahon ruakaa, mamiiiiiih! Huamisee...
----------------------------------
Kyllä, Vincent, ruokaa tulee. Tuosta kissileidistä en olisi niin varma. Itse kyllä ottaisin mieluusti toisenkin kissan, mutta kun Vincent on talon herrana, hän ei kaikkia kavereita suvaitse. Niin nainen kuin vaikka olisikin tulossa ,D
Päivän slogan: Teen sen minkä teen niin hyvin kuin pystyn, jos ei kelpaa, tulkoon itse tekemään!
Päivän biisi: Ei mittää (Työttömän arkiviisu)
Luettua: Teppo Kulmala – Anna pois mun kitarain, Lasse Liemola ja nuoruus vauhdissa. Liemolan kevyt elämänkerta, jossa paljon faktaa ja tarinaa. Tässä on myös mukavasti tuotu esille 50- ja 60-luvun nuorison elämää, joka oli kovin erilaista kuin nykyisin ,D Ei hassumpi, ei ollenkaan. Elämänkerroista innostuneille mukavaa luettavaa, samoin kotimaisen musiikin ystäville. Minä pidän kirjan kerronnasta, joka vaihtelee nykypäivän haastatteluista vanhoihin lehtiartikkeleihin. Hyvin koottu kokonaisuus ja erinomaista ajankuvaa. Welhotar suosittelee, tämän ikäisille ja hiukkasen vanhemmille kaltaisilleen... =D 
PERSKELES - SE ON PERJANTAI!
Hmph, kyllä minä vielä tänäkin aamuna olen lähdössä Varastolle. Köysi kiristyy... Viimeistään ensi viikolla on käytävä audienssilla P-P:n luona tarkistamassa, mikä on tilanne. Mikäli hän ei suoraan kehoita lähtemään, aion pitää pari puolikasta päivää vapaata. Ainakin päästäisviikolla on oltava yksi puoli päivää poissa, ihan vaan kauppa- ja kirjastohommien takia. Hitto näitä asioita, kaikki pitää miettiä hyvissä ajoin etukäteen. En minä pysty torjantaina käymään kaupoissa niiden ihmisjoukkojen seassa, kirjastokaan tuskin on normaalisti auki. Kaikki äklöttävät pyhäpäivät sekoittavat aikataulut. Ainoa hyvä puoli on 5 päivää vapaata, ahh! Minä odotan ,D No, joka tapauksessa, vaikka lähtisinkin tämän kuun lopussa, minulla on pitämättömiä tunteja sekä ansaitut lomapäivät eli vapaata joka tapauksessa. Valtio ei kyllä maksa päivääkään niistä rahana eli jossakin vaiheessa on joka tapauksessa muutama ylimääräinen vapaapäivä.
Koipia särkee tosi kovasti, mömelöt auttavat sen verran, että pääsen töihin. Särkyjen syynä on se, että koko alkuviikon olen kovasti toteuttanut itseäni eli ravannut kopieeraamassa, rinttaamassa ja viemässä papereita. Uskokaa huviksenne, näillä jaloilla se ei ole kivaa. Eilen iltapäivällä tuli jo toppi, aloin hoiperrella käytävällä. Toivottavasti joku huomasi, ehh... Kun odottelin sitten paluutaksoa, heittäytyi oikea koipi lonkasta asti täysin tönköksi – tätäpä ei olekaan tapahtunut vähään aikaan. Ai että ketutti ja sattui. Luulin pääseväni kotona suoraan sänkyyn lepuuttamaan, mutta mitä vielä. Hörhö ahdisteli, tottakai, omien rahojensa perässä ja tuli käymään. Onneksi hän viipyi vain hetken. En kuitenkaan odotellessa voinut edes kömpiä lotkottamaan, koska en kuule vihellystä välttämättä makkariin. Eli on postattava keittiössä. Pirskale, että tuohonkin olen suostunut. Toisaalta, minä olen ainut luotettava (hah) henkilö, jonka hoiviin hän voi uskoa rahojensa tulon ja säilyttämisen. Minä kun olen aina kotona, kätevästi lyhyen matkan päässä, enkä taatusti tee ohareita. No, ainakin joku luottaa minuun. Sen voisi jopa ottaa suosituksena – voisikohan sen liittää työhakemukseen *virn*?!
Eli tänä aamuna taas vali-vali-valitusta ja pähkäilyä Varastolta. Ei tänne Welhottaren elämään muuta kuulu. Kaksi pakettia on tulossa, jihhaa, eli tarpeellista tavaraa. Laput varmaan tulevat tänään ja toivottavasti Kummisetä voi hakea ne huomenna. Lisärapoa sitten erinäisistä tuunauksista ja vermeistä. Mitään mukavaa kerrottavaa en millään keksi. Paitsi, nyt on uni maistunut kahtena yönä melko mukavasti! Lieneekö sitten tuon reippaan lenkkeilyn ansiota, jota harrastan Varaston piiiitkillä käytävillä vai siitä, että päätin lopettaa pähkimisen koeajasta. Ainakin tuo työ vie mukavasti mehut meikäläisestä. Ja jotta tunne olisi täydellinen, flunssa muhii edelleen täällä. Ei pahasti, mutta kuitenkin. Päätä särkee, on tukkoinen ja pöhkö olo. No, ei se paljoa eroa normitilanteesta.
Sen verran on pakko kertoa, että soitin Herjaamolle ja jälleen kerran peräsin työtodistusta. Se ei ole nähkääs vieläkään tullut, eipä ole Tsadilla kiireitä. Yritin kysellä työtilannetta, kiirettä piisaa kuulemma. Ja tässä vaiheessa esihenkilö ilmoitti lievän ironisesti, että kuvittelinko muka ruohon olevan vihreämpää siellä aidan toisella puolella. Tosiasiassa kuvittelin! Minä olen niin herkkäuskoinen ihminen... luulin, että voisin löytää mukavan työpaikan. Mutta ehkä vielä joskus. Kunhan nyt saisi edes sen työtodistuksen.
----------------------------------
Purvinka, kavrut! Höh, mä tajuu mitä kummallist jauhist mamiska eile mull anto. Ei maistunu oikee miltää, ihan outoo (naudan jauheliha, 7 %, toim.huom.). Semmone klöntsä ja mä söin sitä sitt koko illan, niinku välill kävi näppäsee biitin. Ei ollu oikee mun miälee, semmost kunnon lihaa sen pitäs olla. Miks ei mami semmost ostanu? Harmitti sitt, ku mä hirveesti pummin ja mami oli kilti ja antoki sitt sitä. Joo, ei se mamin vika oo, sen oma sotku oli kuulemma iha hyvää. Toi ei vaa oo kissill sopivaa jauhist sitte. No sitt illall yriti leikkii vähä mamin kans, ei se taaskaa kunnoll jaksunu. Vähä se heitteli lelui ja napikoit. Mutt sitt se kyll paijatti mua ihan täpöll ja sano, ett ei se oo kissin vika, jos mami on ihan räks-poikki ja väsyny. En mä kyll aatellukkaa, mä tiän jo noi jutskat. Mutt paijattaa se sitt jakso, mä taas tökin sitä mun kuanoll nii, ett se alko nauraa. Heh, mamiska on välill hankala saara nauraa, nii ett kyll mä oon pätevä kissi! Mä hoitelen mamii nii paljo, ku mä pystyn – mä oon luvannu sen sille ja itelle kans. Kyll se tajuu, vaiks se onki vaa ihmine. Toivottavast tänää kuiteski tulee jotai kunnon muanaa. Te varmaa aattelette, ett toi ei funtsi ku safkaa. Safka nyt vaa on tärkeet, niinku leikkimine ja väijyt ja kaikki semmone.
Tommose kuva toi löysi, kyll me kissit sitt ollaa fiksui >o< Mä en tahtonu, ett must otetaa aina niit samoi kuvei. Ett me yritetää keksii jotai vähä erilaisii. Sitt ku jaksetaa. Nyt mä painun goisii, kliffaa päivää kaikill ja huamisee!
----------------------------------
Kiitos Vincent, iltojeni pelastus, kissahoidon vakaa kannattaja ja antaja! Mihin minä joutuisinkaan ilman Vincentiä ,D
Päivän slogan: En minä ole pyytänyt kuin vähän kivuttomampaa, normaalia elämää – onko se jotenkin liikaa?
Päivän biisi: Just The Flu
Luettua: Philipp Vandenberg – Golgata-kansio, ziis, ei olisi kannattanut roudata tätäkään kotiin! Jälleen Vatikaanissa juonitellaan, mukaan on kehitelty nyt myös elinvarkauksia ja kirurgiaa, pyhäinjäännöksiä ja muuta paashaa. Erinomaisen kehno Taviskoodin jäljitelmä, eikä edes sitä, vaan erittäin kömpelöä kerrontaa ja heittelevä, omituinen ja epäuskottava juoni. En tiedä, johtuuko kömpelyys pelkästään kerronnasta, käännöskään ei tunnu olevan ihan parhaasta päästä. No, senkin ymmärtää, jos suomentaja ei ole halunnut tähän kuluttaa aikaansa. Eli en suosittele missään nimessä tuhlaamaan tähän rahaa, aikaa enkä ajatuksia. Täysin turha kirja, totaalinen floppi!
TOKKURAISTA TORJANTAITA!
Niin, jotkut ihmettelivät, miksi olisin lähdössä Varastolta. Lyhyesti: olen koeajalla ja yritän tehdä kaiken tietysti mahdollisimman oikein, kuten on neuvottu ja edelleen neuvotaan kysyttäessä. Teen edelleen joissain asioissa virheitä, mutta pyrin ne tietysti korjaamaan, mikäli mahdollista. Muistutan, että hallinnonala sinänsä on minulle outo. Tosin tällä ihanalla tekstinkäsittelyohjelmalla oikolukukin on tushkaa, se ei toimi kuten pitäisi. Wordin ikuaikaisena käyttäjänä vieläkin vahingossa hamuan Wordin toimintoja ja sitten kiroilen, kun niitä ei löydy. Ok, eli teen virheitä. Jokaisen virheen jälkeen tunnen, että pisteeni rrrrrrrrrropisevat alaspäin ja giljootinin terä lähenee. Hermostun ja tämä tietysti lisää angstia ja virheitä, lopulta olen päivän lopussa aivan poikki. Kai olette huomanneet, että lieväkin hermostuneisuus lisää virheiden mahdollisuutta melkoisesti... Lisäksi P-P:n mielestä niittaukset ovat kuin sikalanomistajain yhdistyksessä tehtyjä (?) ja alleviivaukset ovat joko vinoja tai muutoin rumia. Hän ei huomaa esim. sitä, että häneltä itseltään jää joskus kirjoitusvihreitä, jotka korjaan myöhemmin. Muut ja muiden virheet kyllä huomataan ja korjataan hyvin näyttävästi. Lisäksi tuo tytöttely ja pojittelu ei edelleenkään miellytä. P-P on ehkä aavistuksen minua vanhempi, korkeintaan. Työssä hän ei ole edes virkaiältään vanhin. Voisin jopa kuvitella, että siitä eivät ihan kaikki muutkaan pidä. Toiset taas pitävät häntä ”hauskana ja joviaalina”. Minusta tuntuu, että se on ulkokuorta ja tässä on tiukka, melko kylmä periaatteen mies, joka ei taatusti pidä työntekijöidensä puolta, jos siitä olisi joskus kyse. Yleensä esihenkilöistä huomaa tällaiset asiat. En moiti ketään täällä, ei siitä ole kyse. Minä vain tunnen itseni koiraksi, tyhmäksi rakiksi, väärään paikkaan eksyneeksi sellaiseksi. Koiraksi, jota ei voi kouluttaa kunnolla tottelemaan käskyjä. Muutenkin olen vähän outo lintu tuossa ympäristössä.
Aika on loppumassa kuukauden viimeisenä päivänä ja P-P tekee yksinänsä jatkopäätöksen. Aikaisemmista viiva- & niittauspuhutteluista päätellen toivoa ei ole, en tiedä olisiko halujakaan. Siksi nyt on lähtenyt kaksi hakemusta, edeltävine puheluineen. Kiinnostusta olen ainakin herättänyt. Tästä on hyvä jatkaa tai jäädä vähäksi aikaa vapaalle, Herjaamo odottaa kesällä, jos asiat sille mallille kääntyvät! Kyllä minä selviän kolme kuukautta ansiosidonnaisella, se ei ole mikään ongelma. Voisi jopa tehdä ihan hyvää, sekä fyysiselle että psyykkiselle (?) terveydelle. Näin ainakin yritän itselleni väittää. En minä jaksa teen-virheitä-jatkuvasti –stressiä kovinkaan kauaa, joko minulle tapahtuu jotakin tai minä teen jotakin. Mieluummin siis teen jotakin! Että tässä taustaa lyhyesti (vai vielä lyhyesti, hah)...
Ja sitten vali-vali-valitusta tavan mukaan. Koipia särkee poikkeuksellisen pahasti, samoin olkapäätä. Johtunee siitä, että koko alkuviikon olen ravannut pitkin käytäviä kopieeraamassa ja naittamassa. Laskin piruuttaan, paljonko kävelen käytäviä päivittäin, arvioksi tuli ainakin 1 km, joskus 1.5 km. Ei paha, lääkärit tykkäävät *virn*! Että liikuttua ainakin tulee, jonkun verran. Kumma juttu, kyllä käytävillä pystyykin suht. hyvin kävelemään, kunhan ei innostu yrittämään normikävelyä vaan Welhottaren tapaan hitaasti ja varovasti. Yhtenä päivänä huomasin hätäpäissäni käveleväni melkein normaalisti, se kostautui puolen tunnin kuluttua hemmetinmoisina lonkkakipuina ja vääntyneenä koipena. Flunssa ei tiedä lähteäkö vaiko jäädä, se on tehnyt pesänsä minuun. Ei oikein terve olo siltäkään osin. Eli raihnainen, raukka Welhotar täällä rapoaa, sniif!
-------------------------------------
Kurrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrnau, kattit! Huamasitteks, osaan mä muutaki ku purista. Vaiks pitää harjotella kyll. Jotai pitää keksii, ett mamiskan sais paremmi hereill. Nytki jouduin taas purisee vaiks kuin kauan, ennenku se jakso pungertaa ylös. Se nukku niinku sillee, ett jatkuva pönkimine sänkyss. Ollu melkee yhtää paikallaa. Mutki se hukkas peittoje sekaa, melkee lähdin jo baseen goisiin. Nii ja sitt joku torpso soitti illall ja herätti meijät. Mami oli sille vihane ja sano sille rumasti, se oli vissii se Hörhö. Sitt se kai laitto puhelime pois päält, ainaskaa se ei enää soinu. Eilekää saatu kunno heekkui, täks illaks taas luvattii jotai, saa nährä. Mä enää usko, mitä safkaa tulee ja mitä ei. Mamist ei koskaa tiijä, voi olla ett se taas safkaa jotai omituist, joka ei kissill maistu. Eilenki keitteli kasan porkkanoi – hei kamoon, siis porkkanoi! Ei kissit niit syä. Nii ett meni taas tavismuanan pualell. Enkä mä sitä nyt nii hirveest diggaa, jos on muutaki tarjoll. Ois syytä välill olla. Mun miälest kaikiss kissinhoidon käsikirjoiss pitäis kertoo, ett meikäläiset tarvii oikeit heekkui välill, siis jauhist, donarii, suikist ja semmost. Ei niinku pelkkii maitonapikoit ja pussiheekkuruakaa... Mamiki uskois, jos se kirjast nii lukis. Ku se kerta lukee aina ja jatkuvasti. Tai istuu täss koneell. Välill sitt duunaa vaa eväät. Ei se osaa relaa, paitti sitt iha myähää. Sillo me lotkotetaa viärekkäi ja paijatetaa, se on kyll kliffaa. Ja mä saan goisii sen viakus, vaiks eilenki melkee hyäkin mamin koipii. Onneks vaa melkee. Must tuntuu, ett mami osaa aavistaa, millo mä oon sillee hyäkkimismiäles liikkeell, se komentaa mua sillo ja mä lopetan koko jutskan. Nyt mä muute en laitakkaa mitää fotoo tähä mun jutskan mukaa. Jätetää mamill kerranki tilaa, se saa keksii jonku kuvi-huvituksen ite!
Kaikill Lokistanian kissinkoill mä kuitenki toivotan kliffaa keskimmäist viikon päivää, huamisee!
------------------------------------
Vincent, olet kiltti. Lainataan tähän kuva tuolta vriipuolelta, eli hiukkasen atk-asiaa *virn*.
Päivän slogan: Kunnon yrityksen jälkeen ei epäonnistuminenkaan ole tappio! (lainaus P. I. Jääskeläiseltä, kts. Luettua-osio)
Päivän biisi: Lucy In The Sky With Diamonds
Luettua: Pasi Ilmari Jääskeläinen – Taivaalta pudonnut eläintarha, lopultakin sain tämän käsiini ja on tätä odotettukin. Hetken mietin, etsinkö ne lehdet käsiini, joissa osa novelleista on ollut, mutta ei sitten kuitenkaan. Päätin nauttia kirjan sellaisenaan, kuin ensimmäistä kertaa kaiken lukien. Ei voi sanoa kuin wau! Missä junat kääntyvät – ikiaikainen suosikkini on parempi kuin muistinkaan, samoin On Murmaa kaatunut. Ja muutakin tuttua löytyi. Erinomaista työtä, pidin kovasti ja nautin kielenkäytöstä sekä mielikuvista. Vuoden paras kotimainen, ehdottomasti. Ei – en voi arvostella enempää, tämä on kertakaikkiaan hyvä eli lukekaa itse. Welhotar suosittaa kaikille. Tämä on sitten myös niitä kirjoja, jotka on hankittava itselle hyllyyn heti kun mahdollista. Kirjoittajalle kiitokset hienosta opuksesta, hiomistyö on kannattanut!
KESKIMÄÄRÄISTÄ KESKIVIIKKOA!
Jep, Welhotar on päättänyt lakata huolehtimasta tästä asiasta ja tullee mahdollisimman tod.näk. poistumaan Varastolta viimeistään tämän kuun viimeisenä päivänä. Minen jaksa enää stressata itseäni turhanaikaisella pelehtimisellä. Jos asia otetaan käsittelyyn noin ikäänkuin ihmiskunnan puolesta, työni jopa Herjaamolla on tärkeämpää kuin tuo viivailu ja niittailu. Eli jään vaikka työttömäksi vähäksi aikaa tai friikuksi. Jos mitään parempaa ei ilmene, palajan Herjaamolle.
Eilen nimittäin lunssapäissäni tein taas mokan, vain yhden, mutta se riitti. Siis minulle, homma palautettiin kuni koiralle. En edes yrittänyt selittää, että on pää täynnä kaurapuuroa jne. Turha selittää, ei se mitään auta ja vaikuttaisi vain säälittävältä. Joten seilasin mollin sivuille ja illalla lähetin ensimmäisen työhakemuksen. Lisää seuraa. Ei tuo ole meikäläisen paikka, valitettavasti. Ensin kuvittelin, että vain alkuun tämä on sellaista... niuhotusta jne. Että näytetään mitä tulee eteen ja muuta. Mutta tämähän on jatkuvaa alleviivailua ja niittailua *virn*. Ja kopieeraamista, eilen siis kopieerasin vahingossa väärät paprut, samoilla ihmisillä kun oli sisällä kahdet eri jutut. Eli kopioin toiset sitten allekirjoitusten kanssa, joka on Varastolla kardinaalimoka!
Turha minun on joka päivä stressata itseäni jo aamusta alkaen päivän varalle ja sitten jo illalla aloittaa sama uudestaan. Koeaikana kun tuntuu siltä, että pitäisi oikein ylittää itsensä. Kun on muutakin stressipitoista jo ennestään päällä. Ei ihme, että unet ovat kaikonneet entistä enemmän – viime yön sain nukuttua kohtuullisesti, kun illalla tein tämän päätöksen, että antipa asian nyt sitten olla. Ehkä se näyttää pahalta CV:ssä, mutta näyttäköön. Kerrankos sitä Welhotar tekee virhearvion. On sitä tullut tehtyä pahempiakin, mm. miesten suhteen ,D
Tästä asiasta tyytyväisenä nukuin siis melkein 5 h, rukseja seinään, ziitos. Kissa herätti, muuten olisin vielä nukkunut ainakin tunnin! Nyt voin sitten alkaa jännittää jälleen uusia työpaikkoja, ähh. Se nyt ei ole hirveän mukavaa, mutta nyt näytti olevan tarjolla ainakin muutama sopiva paikkakin. Että ei kun kone lämpenemään ja ostamaan postimerkkejä – osa haluaa aivan vanhanaikaiset paperihakemukset. Erääseen paikkaan jopa tiedän pääseväni haistatteluun, en vain ole varma, haluaisinko sinne työhön =O Mutta katsotaan, elämää tämä vain on!
Juhlistaakseni päätöstä ja päästäkseni irti ressistä ja raumoista, kämmäsin Huutiksesta itselleni uuden WC-pöntön kannen *leveä virn*. Delfiinejä, merta ja simpukoita – sopii kumiankkakokoelman ja kylppärin värityksen kanssa oikein hyvin. Paashkiminen on tärkeä asia, joten miksi ei tehdä sitä miellyttävissä olosuhteissa. Rapoa heti, kun istuin on asennettu, tuolloin myös kuva! Kyllä minä kehtaan =D
--------------------------------
Purrrrrrve taas, kavrut! Äh, mami sitt mitää roipentelii mulle antanukkaa! Siis hei, mull oli kaamee nälkä ku se tuli himaa, melkee pyärryin jo. Pummasin sitte safkaa, nii eiks tää antanu sitä heekkupussimuanaa, joo. Ja mä söin sen kaikki, ihan heti. Sitt tää alko väsää jotai täss koneell ja mä lojusi vaa tosa viäress. Mä luuli, ett se kerranki ois jonku aja syämättä. Nii no ei, se alko duunaa evästä vast myähemmi. Ja teki jotai wokkikanaa. Enkä mä sitte saanu yhtää – ku mä just oli syäny sen oman safkan. Ei niinku mahtunu enkä jaksunu ees pummaa *möks*. Arvatkaa, harmittiks vähäse. Must toi oli mamilt kyll aikastas kiaro temppu, tollee flöittaa mua. Itse se ahmas vähä sitä. Juu ja sitt se ahmas suklaapatukan, ei se itte sitä kerro kummiskaa. Mun pitää kertoo, joo se söi senki kokonaa. Ja sitt viälä pari kuivattuu hetelmää. Ett kyll se söiki iha kamalast. Ja piäni kissi rassu iha ilma mitää... aatelkaa mite surkeeta ja kamalaa. Siks mä yritinki herättää sen aikasi. Ei heränny! Sitt vast ku mä jolisin ja meinasin mennä kakill toho soffall. Ihme, ett se sen hiffas ja alko pungertaa itteesä ylös. Ei vaiskaa, kyll mä olisi varmaa ehtiny hiekkiksell muutenki. Mutt pitäähän orja saada liikkeell. Sitt se itteesä tyytyväisenä alko keitellä kaffetta. Sain sitt pualtoist viipsalet kalkoniiki. Njam. Orja joteski erehty.
Edelleenkää oo mun fotoi, orjall oli muit kiiruit eile. Mutt kai tääki nyt kelpaa. Hei, huamisee taas, mä painun goisii heti, kun mun ruakakuppi on taas täytetty!
-----------------------------------
Kyllä Vincent, minä oikeasti pelkäsin ns. mukavaa yllätystä klaffisoffalla, joten siihen oli jo pakko herätä. Kohta menen taas täyttämään ruokakipot päiväksi ja vaihtamaan juomaveden... Onhan ne kissin tarpeet täytettävä.
Päivän slogan: Työ on aivan liikaa arvostettu elementti ihmisen elämästä!
Päivän biisi: Melancholy Man
Luettua: Ari Paulow – Kuolonkeinu, Jesse Hackman –kirjoista nro 2. Tämä on tätä mieshömppää, suht. hyvin kirjoitettua rikosta ja rangaistusta, tekijänä tietysti Jesse H. Parempia kuin Jerry Cottonit, mutta samaa kastia ,D Rikoksia, takaa-ajoa, tappelua, naisia ja lopulta suuri sankaruus. Hmph, eli tämän kyllä lukee aika ketterästi tuossa iltalukemisena, mutta ei tämä mitään suurta kirjallisuutta ole. Yllärinä kirjan mukana myös musiikkia =o, ei kehno idea. Pahempaakin olen nimekkäämmiltä tekijöiltä lukenut, joten kyllä tämä kotimaisena puolustaa aivan paikkaansa tässä genressä. Suosittelen miehille, jotka ovat aloittaneet lukemisharrastuksena Tekniikan Maailmalla, Seiskalla ja Jerry Cottoneilla ja jo hieman kyllästyneet niihin, nyt voisi olla ensimmäisen oikean kirjan paikka. Ei – en minä ole ilkeä, minä olen realisti. Hyvät jatkot vaan kirjoittajalle ;D Eli ei paha.... Welhottaren ranking-listalla tämä on jo aika paljon! TIIKERIMÄISTÄ TIISTAITA!
Jahas, taas maanantai-aamu, mistä ihmeestä näitä riittää. Pelkoa ja inhoa Varastolla, sitäkin riittää. Siitä huolimatta sinne pitää mennä!
Taidan lähteä selaamaan mollin sivuja. Tässä viikonlopun aikana olen puhunut asiasta jokuselle ihmiselle, melko ihmetteleviä kommentteja on kyllä tullut. En minäkään nyt oikein ymmärrä, olisiko syynä se, että henkilöstöpuoli palkkasi minut, ei P-P itse?! Voisiko tämä olla se pieni syy, että mies ei päässyt näyttämään valtaansa ja nyt kompensoi sitä näillä omituisilla asioilla... alleviivauksilla ja niittauksilla. Jumankekka, ne pyörivät mielessä ihan koko ajan. Ei ole hyvä olla, ei todellakaan. Ensimmäisenä asiana aamulla mielessä – ei suinkaan iso pino hommia – vaan se, hyväksyykö P-P minun työni. Ja tänään minun on oikaistava erään henkilön kuvitelmia tekstinkäsittelyohjelmasta, en tiedä, voinko tehdä sen loukkaamatta häntä ja hänen taitojaan. Prle, mutta muuten juttu menee taas minun piikkiini. Taitaa se mennä silti. Paashat tätä työelämää! Minä olen ns. lopputyöntekijä, jonka selkään kaatuu kaikki edellä tehty paska, mihin en ole aina edes näppejäni työntänyt. Prletto!
Olisi niin mukava jäädä kotiin sairastamaan. En ole kuitenkaan vielä/enää tarpeeksi lunssainen, joten sekään ei käy päinsä. Enkä minä välttämättä halua olla sairaslomalla. Olen tässä maannut jo 1.5 päivää lähes kokonaan. Nukkunut ja lueskellut ja nukkunut vähän lisää. Kissa märisi minut hereille ensimmäistä kertaa jo yhden aikoihin, loppuherätys tuli puoli kolmelta. En jaksanut enää maata ja nukkua, toppi se tulee sillekin joskus. Ihan totta! Toppi tulee myös tälle kuvainpalvonnalle melko pian, eli voipi olla, että Welhotar jossain vaiheessa hermostuu ja marssii ulos Varastosta sen siliän tien... Sekin on vähän pelottavaa. Ei muuten, mutta karenssista tulee pitkä. Toisaalta, Herjaamossa on puutetta työntekijöistä, joten... Ähhh, paskaako tässä pähkäillä, katsotaan mitä tästä oikein tulee!
Eli ei täällä ole mitään muuta kuin nukuttu, luettu ja pähkäilty työasioita koko viikonlopun ajan. Unohtakaa koko juttu tai antakaa viisaita neuvoja ,D
-----------------------------
Purvvvvvviska, kissit! Jahas, mami otti just sulaa roipentelii, ett sitä syödää sitt illalla. Eile ei sitt syätykkää taas kissill sopivaa ruokaa, jotai vihannesjutskii vaa. Ei käy, mä oon petoelläin! Ett lihaa niinku ja äkkii. Kissinmuanaa kyll on tullu ihan kiitettäväst. Mutt sitt mä olin tosi tyhmä, hyäkin pahus mamin koipii iltamyähää, ei siihe jääny ees reikii. Mutt silti mami sano taas nii rumei sanoi. Ei ollu kauhee ilone. Vahinko se oli, oli taas pimeetä ja mä hyäkin, eiks tää raivostu! Joo, ihan turhaa. Jos nyt vähä sattuu, heti pitää marista. No, sen jälkee mä meninki basee ja tulin salaa goisii mamin viakkuu vast yällä, ku se jo nukku. Ei se ees tiänny ja aamull se ei varpisti muistanu mitää (toim. huom. taatusti muistan, reiät ovat vielä koivessa!). Ett nyt pitäs sitt taas oikee käyttäytyy joku aika, ett toi rauhottuu toi ihmine nimittäi. Muute voi tulla vaiks korvill, oli se sen verta äkäne. Ottanu sitt fotoikaa, vaiks piti. En mä kyll siitkää hommast diggaa. Mutt ois se silti voinu...
Kattokaas ny, ihan viarait kattiloit tässäki >o< Mutt kliffaa viikon alkuu kaikill, paitti mamill. No okei, sillekki sitt samall. Huamisee...
--------------------------------
Kiitos Vincent, että oikein minullekin. Täytyy kohta käydä siivoamassa purut ja laittaa evästykset päivää varten. Enkä minä oikeasti ole vihainen hyökkimisestä, kyllä minä ymmärrän, että liehuvat helmukset pimeässä ovat viehkot ja houkuttelevat raapittamaan-purettamaan!
Päivän slogan: Johtaja ei ole ammatti, johon koulutetaan – hän on ainoa amatööri!
Päivän biisi: Murheen mailla
Luettua: Anne Tyler – Amerikan lapset, kaksi adoptioperhellä korealaisine lapsineen. Toinen perhe aidon jenkkiläinen, toinen alkujaan iranilainen. Tyler kuvaa sopivan ironisesti täydellisten jenkkien suhtautumista eri kulttuureihin ja kulttuurien yhteentörmäyksiin. Perheet kuitenkin lähenevät toisiaan ja jopa ymmärtävät lopulta erinäisiä asioita. Tyler pystyy kyllä parempaankin, tämä tuntuu jonkinlaiselta "tilaustyöltä", joka osuu sopivaan rakoon USA:ssa... en toki ole varma, mutta näin epäilen. Itse pidin tästä, en kuitenkaan siten, kuin aikaisemmista Tylerin kirjoista. Silti suosittelen, voisi olla sopivaa luettavaa esim. eri kulttuureista adoptiota harkitseville tai sen jo tehneille. Tässä ainakin kaksi tavallaan ääripäätä tulevat esiin mm. kasvatuksessa ja hienostelun asteessa sekä ns. sopivissa puheenaiheissa ja kysymyksissä *virn*. Eli ihan käypää luettavaa, toki! Kjell Ola Dahl – Pikku rumpali, jälleen uusi suomennos norjalaiselta rikoskirjailijalta. Welhotar pitää tästäkin, Dahl kirjoittaa omaan, sarkastiseen tyyliinsä ja tapahtumat etenevät nopeasti. Tällä kertaa liikutaan rasismin rajoilla ja AIDS-lääkkeen kehittämisessä ja käydään mm. Afrikassa. Etsitään "mustaa miestä", kunnes tilanne huipentuu... ja loppuahan ei sovi kertoa. Welhotar suosittaa rikoskirjallisuudesta pitäville. Minä pidän kovasti näistä suht. uusista pohjoismaisista dekkareista, joita on nyt suomennetaan yhä enemmän – oikein mukavaa, taitoni nykynorskista ovat äärimmäisen ohkooset! SITÄ MAANANTAITA SITTEN!
Huaa..hhhmenta, toverit! Welhotar on edelleen lunssassa, ei parane, ei pahenekaan. Koipia särkee tavallista enemmän, samoin kättä. Lisäksi päätä särkee ja tämä on erittäin epätavallista. Welhottarella kun ei ole päänsärkyä edes krapulassa. Uskotaan, flunssa tämä on. Jos ei huomenna ole yhtään parempi olo, käyn TTH:lla näkyilemässä. Tämän päänsäryn ja väsytyksen kourissa ei naiteta eikä alleviivailla yhtään mitään!
Onneksi armas Belgarion tuli eilen avittamaan, kiitos tuhannesti! Hädin tuskin jaksoin raahautua mukaan. Onneksi kirjoja oli varauksessa ja pari helmeä löytyi hyllystäkin, mukavaa =D Lisäksi Risma tarjosi kivat 50 %:n alet, tällä kertaa pakkaseen päätyi naudan jauhelihaa, sitä 7 %:sta alehintaan. Lisäksi kasvispyöryköitä (se toinen puolivalmiste, jota sopii käyttää), jotka syödään tänään pois. Muuten ostosvuori oli taas melkoinen. Kun käy vain kerran viikossa kaupassa, pitää ennakoida ja muistaa aika monta asiaa, hammasharjoista lähtien... Lisäksi tällä kertaa löysin eräästä ruokapolkasta mielettömän hyvänkuuloisen reseptin, jota varten tarvittiin toki myös ylimääräisiä emmeitä. Ja totta on – taksot olivat taas etuajassa. Tämä viikko on ollut ihmeellinen, myös kuljetusmielessä siis.
Minähän en yleensä tee ruokaa keittokirjojen tai ohjeiden perusteella kovinkaan usein. Leipomukset ovat asia erikseen, niissä on jopa suotavaa noudattaa reseptiä. Olen lueskellut monia hyväksi todettuja ruokapolkkia ja säveltänyt niiden pohjalta omia väännöksiä. Tosin niin paljon muunneltuna ,että en ole viitsinyt sen kummemmin asiasta edes mainita. Mutta tällä kertaa on aivan pakko suositella Limepippurin katkarapupiirakkaa, jota siis tein eilen. Tuossa linkki vie suoraan ohjeeseen. Ohjetta tosin muuntelin lisäämällä ruokakerman tilalle kolmen juuston ruokakermaa. Belgarion ei pidä kypsennetystä paprikasta, joten korvasin sen n. 1.5 desillä ohuen ohuita suikaleita purjon vihreää osaa sekä samalla määrällä herkkusieniviipaleita ja hitusella valkosipulia sekä thaicurrya. Pohjasta tuli todella hyvää, kiitos vielä kerran. Piiraan koostumus oli juuri sopivan kostea ja mukava. Tosin emme malttaneet odottaa sen tekeytymistä eli ensimmäiset viipaleet syötiin tulikuumana. Seuraavat sitten jo hieman jäähtyneinä eli kannattaa odottaa hetki ennen tarjoilua – kyllä se on silloin parempaa. Onneksi en lisännyt täytteeseen suolaa, vaikka ohjeessa se mainittiin. Omasta mielestäni suolaa oli vähän liikaa, Belgarionin mielestä juuri sopivasti. Lieneekö kyse sitten siitä, että nyt käytössä oli vain sellaista sitruunapippuria, jossa on myös suolaa mukana. Eli – piirakka oli erinomaista ja tulemme käyttämään reseptiä jatkossa. Mielessä vilahti jo savukalan käyttö, samoin pelkkien sienten ja vihannesten tai vaikka käristettyjen kanasuikuloiden ja purjon tms. täyttämä piirakka. Mmmm... No, ähkyhän siinä tuli, täyttävää tavaraa kuitenkin.
Vetäydyimme lepäilemään, tosin pyykkikone teki työtään ja astiat lilluivat vedessä. Belgarion nousi kuitenkin imuroimaan ja minä hoitamaan pois pyykit ja astiat. Tunnin päästä nautimme jälkiruuaksi erinomaisen hyvät vaffat kaffet sekä suklaapatukat, joissa oli enemmän pähkinää kuin suklaata ja toffeeta. Liiterin valikoimista, hyviä, eivätkä liian makeita! Lisäksi sain lopultakin sen erään elokuvan koneelleni, eli maailman eräs lähes parhaista leffoista, Avaruusseikkailu 2001. Belgarion katsasti myös koneen läpi ja totesi, että mitään ihmettä tässä ei ole. Tuunasimme pari juttua Operasta erikseen kuntoon, minä kun en sitä kovin hyvin tunne. Ja kas, kyllä tämä nyt taas pelaa kuni junan vessa! Belgarionin lähdettyä luin pari lokia, mutta väsy ja lunssa veivät sänkyyn peiton alle kunnon päivätorkuille vähän yli tunniksi. Loppuilta meni kevyesti lukien ja toisella silmällä TV:ta vilkaisten. En jaksanut valvoa, annoin unen tulla ja viipyä niin kauan kuin halutti...
------------------------------------
Purrrve, kattiskat! Joo, anto unen tulla, toi mammiska. Mä yritin herätellä sitä normiaikaa, mitä viälä. Sano rumei sanoi ja tökkäs isoll tyynyll vaa mua. Vaiks toisell oli aamuheekkunälkä, nih! Nous vast neljält sitte. Ziis, mamiska on goisinu melkee ku kissit. Se uhkas viättää tänki päivä sänkyss mun kaa. No, ans kattoo jaksaas se. Yleensä se ei jaksa. Kyll se sitte välill kuiteski nousee jotai väsää. Ei se osaa olla nii relana, ku me kissit. Sit se aivastelee nii, ett mä pelästyn vähä välii. Eikä sill oo kunnon ääntä, semmost omituis kähinää vaa. Hih – eipähä pysty kiljuu sitte mulle! Jotai hyvääki tässä. Juu ja sitt kehtaa skrivaa tost eilisest safkast, mölli mami. Mä en nimittäi saanu yhtää katkist, funtsatkaa nyt, ei siis yhden ainoota! No on siihe tiätty se yks syyki, ett mä oisin oksunu sen heti. Mutt silti, vähäks hei oon katkero. Ku ne haisu niiiiiiiiiiiin hyvilt... Ja noi menee ja lappaa kaikki sisääsä, hirveet ahmimist. En paljo viittiny katella, menin basee goisii. Pois täält maaailma pahuudest, niinku. Sain mä sitt pussimääkäruakaa ja se oliki heekkuu taas. Ja yäpalaaki ja napikoit ja semmost. Ja Poika oli mun viakus – siihe asti, ku mä lähdin pois niist geimeist >o< Mami sano, ett sen piti ottaa foto siit safkast, mutt se syätii liika nopeesti.
Ei oo mustakaa fotoi nyt. pakko tämmöne vriijutska taas laittaa. Mä ku en suastunu mamin kuvattavaks nyt olleskaa. Mä haluun nyt vaa tsigaa sen skrivaamist ja sitt just koht alkaa goisii. Hei – kliffaa päivää kaikill. Huamisee...
-----------------------------------
Vincent oli eilen todella hieman katkera, kun ei saanut katkarapuja. Ikävä kyllä, niissä se allergia on pahimmoillaan. Mutta muuten meillä kaikilla oli aika onnistunut päivä yhdessä!
Päivän slogan: Jännittävät viholliset ovat haastavampia kuin tylsät tuttavat!
Päivän biisi: Kuka teki huorin
Luettua: George Beahm – Jästit ja taikuus, Harry Potterin ja J. K. Rowlingin tarina, juu, niin, tällä kaveri taatusti on tahkonnut rahaa Jenkeissä ja Briteissä. Kirja koostuu ilmestyneiden kirjojen ja elokuvien lyhyistä arvosteluista (muualta kootuista siis), kirjailijan lyhyistä kommenteista eri haastatteluissa sekä lyhyestä ns. elämänkerrasta, muutamasta värikuvasta (jotka suomalaisessa versiossa on painettu kahteen kertaan), linkeistä, Harry Potter –matkojen mainostamisesta jne. Eli sillisalaatttia yhdessä nipussa. Uppoaa varmasti faneille eikä juurikaan tarjoa uutta asioita seuranneille lukijoille. Harmi, että suomenkieliset linkit ja muutenkin suomalaisten lukijoiden kommentit ym. puuttuvat kokonaan – siihen ei varmaan ole riittänyt aikaa eikä halua. Eli tästä tuskin lapset ja nuoret saavat paljoakaan irti. Ehkä uutta Potteria odotellessa tämä on ollut kuitenkin hankintalistalla periaatteen vuoksi, jonka toki ymmärrän. Itse en pitäisi tätä mitenkään käyttökelpoisena opuksena mihinkään, kunhan luin läpi. Ainoa pieni kiinnostus virisi kirjojen kuvittajan mielipiteistä. Mitään uutta kirja ei siis tarjoa, sen voi jättää ainakin hankkimatta ja lukeakin vain täytepalana. En siis suosittele, en edes minkäänlaiseksi hakuteokseksi. Belgarion ja minä kyllä odotamme seuraavaa Potteria, emme mitenkään kiihkeästi, mutta kun se toimitetaan nimittäin meille ilmaiseksi ,D Emme siis kumpikaan sijoittaisi siihen enää rahaa. Asia oli toinen ensimmäisen osan ilmestyessä, jolloin Belgarion oli vasta tutustumassa fantasian maailmaan ja halusi kirjat itselleen... ja toki Welhotar luki ne heti perään. Eli tämä opus kannattaa jättää hyllyyn, mikäli ei akuuttia tarvetta ole!
NUHAISTA SUNNUNTAITA!
Welhotar on alkavassa lunssassa. Päätä särkee, nuhattaa, ei kiva eikä mukava. Tulin eilen suoraan kotiin ja kömmin sänkyyn nukkumaan. Eihän se auta, mutta on mukavampaa. Onneksi Belgarion tulee tänään, saan haettua kirjoja ja vähän ruokaa. Lupasin tehdä jotakin herkkua hänelle, itselle ei oikein maistu. Luultavasti. Väsyttää ja kututtaa.
Lisäksi tietysi särkee ja täpöllä. Suurimpana syynä se, että Varastolla niittasin ja alleviivasin huolekkaasti ja kopieerasin innolla. Eli yhtä matalalentoa näillä koivilla. Kun tekee vajaan päivän, sen aikana pitäisi ehtiä tehdä normipäivän työt – tietysti. Joku kävi kettuilemassa, että voisin hallita Lotusta paremmin! Ehdotin, että toki, jos koulutusta järjestettäisiin. Minä nyt en vain usko, että missään enää on Lotus Word Pro:n jatkokursseja *virn*. Voisin toki opetella ne jipot, joita tarvitaan, mutta millä ihmeen ajalla. Kotikoneelle en sitä ohjelmaa ainakaan halua, se on varma. Voipi olla, että Welhottaren ura Varastossa loppuu erinomaisen lyhyeen. Nimittäin siellä ei ole ollut ketään uutta toimistorottaa vuosikausiin. Ilmeisesti väki odottaa, että hallinnon ulkopuoleltakin tuleva tietää kaikki salat jo etukäteen. Nimittäin edeltäjäni oli otettu hallinnon sisältä... Että sellainen tapaus. Hänhän toki jo tiesi kaiken – myös alleviivauksista ja niittauksista =E
Anteeksi tämä asian toistelu, tämä vaivaa minua tosissaan! En ole törmännyt kohta 30 v:een tällaiseen työpaikkaan, nipo-nöpötykseen enkä vastaavaan. Olen sentään ollut aika monessa paikassa töissä. Josta tuli mieleen – Herjaamon Isosta talosta pyydettiin eilen keikalle. Oli pakko kieltäytyä, on niin kipeä olo. Muuten olisin taatusti mennytkin, ihan periaatteessa.
Eli, täällä ei edelleenkään ole mitään järkevää tarinoitavaa tai kerrottavaa. Täytyy nyt viikonlopun aikana yrittää parannella itseään.
----------------------------------------
Purrrrrmenta, kavrut! Nonnih, nyt orja sitt pärskii ja puhuu omituisell äänell. Välill ei onneks tuu ääntä ollenkaa, se on kyll hyvä. Ei sillo jaksa narista mulle. Vaiks nyt mä oon ollu kyll kilti, mitä nyt pummin jotai hyvää koko ajan. Mami ihmettelee, ku mulle kelpais taas kaikki, mitä jääkkärist löytyy. Vissii toi alkava kevät iskee, meinaan. Ett tekee miäli kaikkee hulluu, tai siis juu tekee miäli, mutt en sitt syä kuiteskaa. No nii, nyt se kävi välill sentää laittaa kissinmuanaa. Mulle pitää taas tuada purui ja napikoit, nii ja tavisruakaa, mamiiiiiiiih!!! Ku käyt kaupoill, muistakki sitte... Mmmm, Poika on tulos käymää, kiva. Mä saan olla taas sen kaa koko päivän, loikoo sen viakus ja se on mulle viälä kiltimpi ku mami. Se ei koskaa, ikinä oo sanonu mulle pahasti. En mä kyll oo sitä purettanu-raapinukkaa, nih. Ku se kerta on Poika ja sill on se ihana Reppu ja Stiflat, nii ei semmosell voi olla muuta ku kilti. Eiks vaa? Ja ku se kantaa kaikki taravat aina mulle. Ihan mua varten. Kaikki on mua varten. Ku mä oon niin fiksu ja filmaattine, kerta. Mä oon oikee onnenkissi! Ja hei, mull on taas uus lelu, semmone omituine monivärine justka, ku rapisee sisält, ku sitä heittelee. Se ei oo hiirulo, niinku. Se ei oo kai oikeestaa mikää, silmät sill on, ja monta värii. Ja sisäll jotai rapinaa. Mutt sitäki voi kurmuuttaa kunnolla. Mull alkaa olla jo hyvä varasto lelui. Katotaas, ei mami varpisti jaksu nyt ettii, ett vois ottaa niist foton. Mä käyn kysyys... Joo hei, lupas se ottaa foton, täss se on:
Täss on mun suurin osa leluist, mitä nyt löyty. Siitt puuttuu nyt kaks hiiruloo, sitt noit punasii mylpyröit on tosi monta, ainaski neljä tai viis. Sitt on semmosii erilaisii juttui, ku mami joskus väsää. Niinku laatiko ja siihen papruu tai jotai. Nyt just ei oo laatikkoo. Näill mä sitt leikin ja partsill viälä on semmone iso oksa, jota mä käyn joskus vähä heiluttelees. Ja sitt on tiätty mami >o< Mutt hei, mä meen nyt skruudaan ja sitt goisiin vähä. Kliffaa löördaagii kaikill – huamisee!
--------------------------------------
Vincent on alkanut oppia leikkimään. Tänne tullessa leikkiminen oli outo asia, piti härnätä erikseen kaikin tavoin ottamaan vähän tassulla kiinni ja kurmuuttamaan mylpyröitä. Ajatelkaa, kissan pitää opetella (varmaan uudestaan) leikkimään ja luottamaan siihen, että joka päivä on ruokaa ja oma lämmin peti ja omasta mielestään kiva mami...
Tällä kertaa ei olekaan päivän slogania vaan päivän runo, eli Tommylta ajat sitten tullut perjantairuno. Erinomaisen hyvä, mielestäni:
Voiton päivä
Sinä päivänä
kun vihan kehä murtuu
vihan painosta
Sillä siitä viha murtuu,
omasta painostaan, vihasta
Sinä päivänä hellyyden voimaa
ei enää
pidättele mikään
- Tommy Tabermann –
Päivän biisi:
Luettua: Marja Toivio – Suljettu ovi, romaani tosi-tv:stä ja tosielämästä. Melko raaka, päällekäyvä tarina siitä, mitä tv-toimittaja voi saada aikaan yrittäessään puhua rakkaussuhteensa ja tämän mielenterveysongelmista kärsivän siskon mukaan ohjelmaansa. Lopulta tämä onnistuukin ja tilanne karkaa käsistä ,> Aika asiallista tarinaa mielenterveyspuolesta, vaikka pääosassa onkin toki toimittaja ja hänen tuntemuksensa. Minua kiinnosti enemmän siskon reaktiot, jotka tuntuivat kuvatussa maailmassa varsin radikaaleilta ja terveiltä *virn*. Eli, en mene kehumaan opusta, mutta kyllä tämän lukea voi. Eli ei paha kuitenkaan. Arvionihan edelleenkin ovat, kuten tiedätte, täysin omiani eivätkä suurta totuutta! Emma Å – Musta, mustempi, punainen, tästä Welhotar piti! Kieron mukava, kompakti kertomus sisaruksista ja avioliitoista saman miehen kanssa. Kuolemasta, surusta, tulipalosta ja liikenneonnettomuudesta. Kuitenkin joku koko ajan on tietoinen siitä, miten asiat saadaan kuntoon esim. muutaman murhan avulla. Oikein viihdyttävä, taidokas ja luettava rikosromaani, suosittelen kaikille. Tämä kyllä veti minutkin mukaansa, en malttanut oikein lopettaa lukemista kesken! Tämän vuoden alun parhaimpia kotimaisia, ehdottomasti. Lotta Lundberg – Klovnin kyyneleet, romaani siitä, miten sirkuksesta eronneet kääpiöt (anteeksi, siis lilliputit) lähtevät Amerikasta Saksaan keskelle natsien nousukautta. Tarkoituksena päästä seurueena Ruotsiin ja Gröna Lundiin. Kirja on vielä vähän kesken... Erinomaista kerrontaa, Lundberg osaa kirjoittaa viiltävän koskettavasti ja todenmukaisesti. Mukana aika kammottaviakin episodeja siitä, miten erilaisuutta kohdellaan ja käsitellään. Juuri nyt kirjassa etsitään isompaa seuruetta kokooon Saksassa lähdön edellä, tilanne vaikuttaa hankalalta. Natsit pahoinpitelevät muitakin ihmisiä, rotuoppia pannaan täytäntöön ja eläintarhassa on oma osastonsa villeille alkuasukkaille... Lähdenkin jatkamaan lukemista, että pääsen palauttamaan kirjan tänään. Tulen suosittelemaan tätä varmasti, nyt pitää vain päästä lukemaan, äkkiä! LAISKAA LAUANTAITA!
