Jahas, taas maanantai-aamu, mistä ihmeestä näitä riittää. Pelkoa ja inhoa Varastolla, sitäkin riittää. Siitä huolimatta sinne pitää mennä!
Taidan lähteä selaamaan mollin sivuja. Tässä viikonlopun aikana olen puhunut asiasta jokuselle ihmiselle, melko ihmetteleviä kommentteja on kyllä tullut. En minäkään nyt oikein ymmärrä, olisiko syynä se, että henkilöstöpuoli palkkasi minut, ei P-P itse?! Voisiko tämä olla se pieni syy, että mies ei päässyt näyttämään valtaansa ja nyt kompensoi sitä näillä omituisilla asioilla... alleviivauksilla ja niittauksilla. Jumankekka, ne pyörivät mielessä ihan koko ajan. Ei ole hyvä olla, ei todellakaan. Ensimmäisenä asiana aamulla mielessä – ei suinkaan iso pino hommia – vaan se, hyväksyykö P-P minun työni. Ja tänään minun on oikaistava erään henkilön kuvitelmia tekstinkäsittelyohjelmasta, en tiedä, voinko tehdä sen loukkaamatta häntä ja hänen taitojaan. Prle, mutta muuten juttu menee taas minun piikkiini. Taitaa se mennä silti. Paashat tätä työelämää! Minä olen ns. lopputyöntekijä, jonka selkään kaatuu kaikki edellä tehty paska, mihin en ole aina edes näppejäni työntänyt. Prletto!
Olisi niin mukava jäädä kotiin sairastamaan. En ole kuitenkaan vielä/enää tarpeeksi lunssainen, joten sekään ei käy päinsä. Enkä minä välttämättä halua olla sairaslomalla. Olen tässä maannut jo 1.5 päivää lähes kokonaan. Nukkunut ja lueskellut ja nukkunut vähän lisää. Kissa märisi minut hereille ensimmäistä kertaa jo yhden aikoihin, loppuherätys tuli puoli kolmelta. En jaksanut enää maata ja nukkua, toppi se tulee sillekin joskus. Ihan totta! Toppi tulee myös tälle kuvainpalvonnalle melko pian, eli voipi olla, että Welhotar jossain vaiheessa hermostuu ja marssii ulos Varastosta sen siliän tien... Sekin on vähän pelottavaa. Ei muuten, mutta karenssista tulee pitkä. Toisaalta, Herjaamossa on puutetta työntekijöistä, joten... Ähhh, paskaako tässä pähkäillä, katsotaan mitä tästä oikein tulee!
Eli ei täällä ole mitään muuta kuin nukuttu, luettu ja pähkäilty työasioita koko viikonlopun ajan. Unohtakaa koko juttu tai antakaa viisaita neuvoja ,D
-----------------------------
Purvvvvvviska, kissit! Jahas, mami otti just sulaa roipentelii, ett sitä syödää sitt illalla. Eile ei sitt syätykkää taas kissill sopivaa ruokaa, jotai vihannesjutskii vaa. Ei käy, mä oon petoelläin! Ett lihaa niinku ja äkkii. Kissinmuanaa kyll on tullu ihan kiitettäväst. Mutt sitt mä olin tosi tyhmä, hyäkin pahus mamin koipii iltamyähää, ei siihe jääny ees reikii. Mutt silti mami sano taas nii rumei sanoi. Ei ollu kauhee ilone. Vahinko se oli, oli taas pimeetä ja mä hyäkin, eiks tää raivostu! Joo, ihan turhaa. Jos nyt vähä sattuu, heti pitää marista. No, sen jälkee mä meninki basee ja tulin salaa goisii mamin viakkuu vast yällä, ku se jo nukku. Ei se ees tiänny ja aamull se ei varpisti muistanu mitää (toim. huom. taatusti muistan, reiät ovat vielä koivessa!). Ett nyt pitäs sitt taas oikee käyttäytyy joku aika, ett toi rauhottuu toi ihmine nimittäi. Muute voi tulla vaiks korvill, oli se sen verta äkäne. Ottanu sitt fotoikaa, vaiks piti. En mä kyll siitkää hommast diggaa. Mutt ois se silti voinu...
Kattokaas ny, ihan viarait kattiloit tässäki >o< Mutt kliffaa viikon alkuu kaikill, paitti mamill. No okei, sillekki sitt samall. Huamisee...
--------------------------------
Kiitos Vincent, että oikein minullekin. Täytyy kohta käydä siivoamassa purut ja laittaa evästykset päivää varten. Enkä minä oikeasti ole vihainen hyökkimisestä, kyllä minä ymmärrän, että liehuvat helmukset pimeässä ovat viehkot ja houkuttelevat raapittamaan-purettamaan!
Päivän slogan: Johtaja ei ole ammatti, johon koulutetaan – hän on ainoa amatööri!
Päivän biisi: Murheen mailla
Luettua: Anne Tyler – Amerikan lapset, kaksi adoptioperhellä korealaisine lapsineen. Toinen perhe aidon jenkkiläinen, toinen alkujaan iranilainen. Tyler kuvaa sopivan ironisesti täydellisten jenkkien suhtautumista eri kulttuureihin ja kulttuurien yhteentörmäyksiin. Perheet kuitenkin lähenevät toisiaan ja jopa ymmärtävät lopulta erinäisiä asioita. Tyler pystyy kyllä parempaankin, tämä tuntuu jonkinlaiselta "tilaustyöltä", joka osuu sopivaan rakoon USA:ssa... en toki ole varma, mutta näin epäilen. Itse pidin tästä, en kuitenkaan siten, kuin aikaisemmista Tylerin kirjoista. Silti suosittelen, voisi olla sopivaa luettavaa esim. eri kulttuureista adoptiota harkitseville tai sen jo tehneille. Tässä ainakin kaksi tavallaan ääripäätä tulevat esiin mm. kasvatuksessa ja hienostelun asteessa sekä ns. sopivissa puheenaiheissa ja kysymyksissä *virn*. Eli ihan käypää luettavaa, toki! Kjell Ola Dahl – Pikku rumpali, jälleen uusi suomennos norjalaiselta rikoskirjailijalta. Welhotar pitää tästäkin, Dahl kirjoittaa omaan, sarkastiseen tyyliinsä ja tapahtumat etenevät nopeasti. Tällä kertaa liikutaan rasismin rajoilla ja AIDS-lääkkeen kehittämisessä ja käydään mm. Afrikassa. Etsitään "mustaa miestä", kunnes tilanne huipentuu... ja loppuahan ei sovi kertoa. Welhotar suosittaa rikoskirjallisuudesta pitäville. Minä pidän kovasti näistä suht. uusista pohjoismaisista dekkareista, joita on nyt suomennetaan yhä enemmän – oikein mukavaa, taitoni nykynorskista ovat äärimmäisen ohkooset!
SITÄ MAANANTAITA SITTEN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti