TÄYSKYMPPISIÄ, JORINAA JA KUVEJA!

Äh, taas meni unet pipariksi! Kun yhden yön saa joskus nukuttua kunnolla, seuraa viikko aivan älytöntä kierimistä ja pätkäunta, särkyä ja muuta mukavaa. Ja kissamärinäherätys, tietysti. Kuka jaksaisi leikittää kissaa useamman tunnin illalla? Vapaaehtoista kaivataan...

No niin, täytyyhän se tunnustaa: Vietän tänään täyskymppisiä ja ensin tietysti tämä aamurapo, päivällä sitten juhlat. En minä kyllä tunnusta ikääni, tunnustan kyllä elähtäneeni. Se on aivan eri asia. Yritin töissäkin pitää asian salassa, mutta prhnan työnantajapuoli tietää syntymäajat eli sain komean puheen P-P:ltä isot halit koko porukalta ja kivan ruusupuskan. Kehuivat vielä mukavaksi työkaveriksi – kyllä se lämmitti kapista Welhotarta kuitenkin jollakin oudolla tavalla. Alla siis vähän matkaa tehnyt kukkapuska, jota ystävä raahasi pitkään muiden kassien välissä Malmilla ,D

Samainen ystävä muisti myös lahjalla, joka on koipivammakolle ja yleensä kylmäkoipiselle Welhottarelle tyylikkäin mahdollinen lahja. Sain upouudet, ihanat ja aidot Aino-tossut. Kiitos vielä, ai että ne on lutuisat. Lämpöiset ja mukavat, sopivat ja trendikkäät. Lisäksi Äitee muisti tytärtään, sain tummanpunaiset satiinilakanat, joissa on mustia ruusua. Sexyä oikein. Tässä kuvassa molemmat lahjat esiintyvät sitten yhdessä – eivätkö sovikin upeasti yhteen? Welhottarelle tyyli ennen kaikkea.

Minä lupaan, että mies, joka tämän johdosta minusta kiinnostuu, pääsee meille kaffelle – siis oikeasti päiväkaffelle, ei ”semmoiselle päiväkaffelle” *maailman levein virn*.

Belgarion kävi eilen lounastamassa. Syötiin luutonta kanantissiä kevyesti paistettuna (hei, tissit mainittu!), riisiä, makean kirpeää currykastiketta (kastikkeen salaisena aseena makea kurpitsahillo) ja salaattia. Jälkkäriksi poika taikoi taas muffareita, jätin itselleni kaksi, muut hän sai viedä mukanaan. Jouduin myös ottamaan hänestä foton opiskelijakorttia varten. Belgarion halusi kuvan naturel eli ei edes suostunut kampaamaan hiuksiaan ja sitten vänisi kuvasta. Höh, se kelvatkoon ja kelpasihan se. Minä taas sain Inkyltä mustetta tilatessani myös fotopaperia ja vängersin oikean foton Belgarionista työpaikan seinälle – hyvä tuli! Kumman hyvin nuo monitoimilaitteet, siis halvat kotiversiotkin, toimivat kuitenkin fotopaperinkin kanssa.

Muistaessani, laitettakoon tähän vielä vaffan kaffen ohje: vaffaa kaffetta ja kirkasta – molempia sopiva määrä. Turkulaine tapa o sitt, että laiteta marka kolikko kupi pohjall. Kaareta kaffet nii pal, ett kolikko ei enä näy. Sitt kaareta viina potust nii paljo, ett kolikost näke sen numero. Taatusti toimiva ohje =D Tässä kuva perjantailta eli Kädet, Jotka Avasivat Pullon!

Kovasti kuvapitoinen postaus tällä kertaa. Mutta kun ei oikeastaan ole hirveästi valitettavaa. Koipia särkee, mutta se on sitä normisärkyä. Nukuttu on jonkin verran ja syötyä on tullut aivan liikaa. Tänään taidan vielä laittaa ruokaa, joka kävisi myös Kummisedälle. Hän kun on näistä juhlista puhunut jo puoli vuotta, vihjaillut ja käkättänyt. En minä voi olla soittamatta hänellekään.

Muuten elo on siis rauhallista, emme vietä Vincentin kanssa mitään ns. oikeaa juhlaa. Emme pidä täytekakuista emmekä upeista ruuista. Emme odota lahjoja emmekä vieraita. Meille kelpaa vähempikin, kunhan se vain maistuu ja yhdessä on mukavaa. Juhla lähtee muusta kuin ulkoisista puitteista, eikö vaan!

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrmenta kaikki kissinkat Lokistaniassa! Mami sano, ett mä saan nyt kutsuu ihan kaikki kans niihi päiväbileisii mukaa. Nii ett tulkaa sitt klo 13.00 jälkee tänne. Meill on kisseill omat juhlamuanat ja kaikkee. Sitt on lelui ja omiiki lelui saa tuada. Me saadaa koko partsi omaa käyttöö ja sinne puhvetti ja sitt kylppäri ja base on kans meill varattu. Ett tulkaa ihmees kaikki. Ku me ei pidetty mulle mitää juhlii nii ni sitt funsittii, ett pidetää kunno juhlat yhess. Mun mami <3 Poikaki kävi eile, mamin Poika <3 <3 Ja sitt kävi Gummititi, ku leikitti sill däänsserill ja toi heekkui, mä pakasta sitä enite viaraist ihmisist <3 <3 <3 Ett mull on ollu tosi hyvät muanat ja kaakit ja heekut ja semmost. Ja mä nukui eile päiväll tiätteks iha mami pääll, sillee tassut sen kaulall. Ikinä oo semmost tehny =o Oli vaa nii mukavaa makoilla mami kaa ja nukkuu välill ja mami luki ja välill se puhu puhelimess ja mä sain vaa olla ja nauttii. Tosi kliffa viikendi ollu tähä asti. Mä en laita fotoo. Tää on nyt sitt niinku kutsu ihan kaikill kissinkoill – tulkaa käymää, joookosta. Valvotaa ja bailataa vaiks koko yä *virn! Mami lupas >o<

----------------------------------------

Kyllä – kaikki Lokistanian ystävät ja uudetkin tuttavat ovat tervetulleita iltapäivällä, kissoineen, koirineen ja ystävineen mukaan!

Päivän slogan: Juhlat ovat mukavia – Polgaran juhlista jaloin tai taksolla ,D

Päivän biisi: Kaikkea mahdollista hyvää tulossa iltapäivällä.

Luettua: Mark Johnson – Väärillä raiteilla. Tositarina narkkarin elämästä lapsuudesta lähtien. Isän halveksimasta lapsesta, jota pahoinpidellään ja joka eksyy ns. väärään seuraan. Rankasta huumeiden käytöstä, elämästä kaduilla, rikoksista ja siitä, mitä kaikkea ihminen tekee saadakseen päihteitä. Tarina on muutoin hyvä ja pidän tästä. Ainoa asia on tämä AA-puoli, johon itse en perskohtaisesti usko! Jokainen voi olla eri mieltä, tässä minusta vain riippuvuus korvataan toisella. Ok, ok, tiedän, että moni on sillä tavoin päässyt erilaisista riippuvuuksiistaan. Minua ei vain kosketa tuo ns. korkein voima eikä 12 askelta. Muuten suosittelen kaikille, varsinkin niille, jotka eivät ole nähneet läheltä ketään jostain riippuvaista henkilöä eivätkä tunne asiaa lainkaan. Eli käy lukemiseksi, mutta muistakaa kriittinenkin ote! Inger Frimansson – Häränsydäminen mies. Paloasemilla alkaa tapahtua outoja eli tulipaloja syttyy ja palomies kuolee jonkun murhatessa hänet palon aikana. Koko ikänsä palomiehen urasta haaveillut kaveri näyttää sekaantuneen asioihin, mutta onko näin? Muitakin murhia tapahtuu... ehkä. Onko kaikki todella sitä, miltä se näyttää. Hyvä psykologinen trilleri ihmisen mielen pimeästä puolesta, suosittelen!

                                                

                                                        SUNNUNTAITA JA JUHLIA!

PS: Kas, kas – pidetäänpäs samalla blogin 60 000. kävijän pippalot, kun sekin tuossa kohtapuoliin tulee täyteen. Ei sitä nyt juhlia joka viikko aleta järjestestellä – eli nyt onkin monta juhlan aihetta =D

PPS: Muistakaa, tänään klo 13.00 alkaen, sama Polgara-blogi, sama Polgara koneen ääressä, sama Vincent pitämässä jöötä – TULKAA MUKAAN, VIRTUAALIJUHLA PARAS JUHLA!!!

KUTSU WELHOTTAREN TÄYSKYMPPISJUHLIIN SUNNUNTAINA - KAIKKI MUKAAN!

Arvoisat kanssalokittajat!

Tämä on KUTSU Welhottaren täyskymppisille, joita siis virallisesti vietetään sunnuntaina 31.8.2008!

Kaikki ystävät, sekä kaksi- että nelijalkaiset, ovat tervetulleita pitoihin lokiimme minun ja Vincentin vieraiksi. Juhlat alkavat klo 13.00 ja jatkuvat niin pitkään kuin jaksetaan =D

Tarjoilua, ystävät voi ottaa mukaan!

Tervetuloa!

HIUKKA LYHYT JA MYÖHÄINEN RAPON TYNKÄ =b

Heh ja sorry! Tämän aamun päivitys on lyhyt, mutta kertonee kaiken ;D

Ystävä oli eilen kylässä, harvinaisen mukavaa. Kävimme ensin Malmin kaupat läpi ja suuntasimme residenssiin. Tekaisin (miten helpolta se kuulostakaan) tipupiirakan, ystävä teki mainion salaatin. Söimme ja joimme, purps! Jälkiruuaksi myöhemmin vaffa kaffe ja omena-kaneli –pitkoa, Eestin Serkuista tietty. Olipa kotitekoisen makuista, täytettä oli aavistuksen liian vähän, muuten herkkua.

Jatkoimme iltaa juomalla siideriä, minä vähän orankilonkeroa ja jömmasiideriä. Pesimme pyykkiä – mikä hienostunut juhlanviettotapa ja hyödyllinen vielä! Juttelimme asioista, niiden vierestä ja päädyimme työpaikoista venäjänkieleen ja erilaisiin muihin tärkeisiin asioihin, kuten mattoihin, viherkasveihin ym.

Railakkaampi postaus kuvineen ym. tulossa joko illemmalla tahi huomenna. Nyt olen nukkunut erinomaisen hyvin ja pitkään kissan vieressä. Odottelen Belgarionia juhlalounaalle puoliltapäivin, joten taidan mennä vielä vähäksi aikaa pitkälleni.

Vincentkin nukkuu vielä sikeästi eilisen leikkisession jälkeen, joten hän ei halua tulla pitämään omaa palstaansa.

Palataan ämpärille!

                                                   

                                            JUHLAPITOISTA LAUVANTAITA!

HEI - SE ON PERJANTAI... VAI ONKO?

Muahaahah, tulihan se perjantai! Vai onko nyt perjantai *katselee epätietoisena ympärilleen*, no minä nyt kuitenkin päätän, että on oleva perjantai. Welhotar menee käväisemään töissä ja lähtee sitten pois, kiva minä! Illalla on luvassa syötävää ja juotavaa ystävän kanssa, mukavaa. Kunhan vain keksin, mitä apetta einehdittäisiin. Juominen ei koskaan ole ollut ongelma – kaikki käy ,D

Varastolla on edelleen luova kiirus. Kaikki leikkivät Duracell-pupuja, kun P-P:n sormi heilahtaa. Minun pöytäni täyttyy ja tyhjenee nopeasti. Nyt jätin aamuksi yhden jutun, ikäänkuin pohjiksi näyttävästi levälleen. Pääsee heti klo 7 kieppeillä tekemään jotakin, silloin näet olen vielä jotakuinkin toimintakykyinen ja ehkä jopa järjissäni. Niin, ja saan selvää muiden sotkuista. Sekin on taitolaji. Sitten imuroin aamukaffet, jotka olen laittanut jo aikaisemmin lorisemaan. Eväksiä en ota mukaan. Tai ehkä pari leipää, ettei tule paha olo. Jihaa, ja sitten poistun näyttävästi takavasemmalle työkaverin ollessa kade. Hän kun hätinään pääsee töihin klo 8 mennessä ja se on jo aikaisin. Aamu-unisia nuo jotkut ;D Minusta se on huvittavaa... ja ihan hiukan kadehdittavaa.

Jahas, en ole ehtinyt siivotakaan residenssissä. No, kuten aikoinaan äitini sanoi: Turha siivota vieraita varten, koska ne vaan sotkevat. Parempi siivota sen jälkeen. Erinomainen ohje, eikö? Joten Varastolta kirjastolle ja kauppoihin. Jonkinlainen kauppalistakin pitäisi tehdä, kun taas pitää muistaa tuoda muonaa myös koko viikoksi. Ja kissatavarat tietysti! Niitä ei pidä unohtaa missään nimessä. Ja jos Rismasta osuu jotakin muutakin kivaa käsiin. Sitä kun ei koskaan tiedä, mihin sitä kätensä iskee sielläkin (puhuu nyt halvennuskoreista!).

Olen taas nukkunut katkonaisesti ja heräillyt milloin käsi väärässä asennossa ja särkien, välilllä taas koivet väärässä asennossa ja juilien. Ei kiva, olisi vielä nukuttanutkin, ehkä, mutta kissi vaati taas minua nousemaan seuraksi. No, ehkä seuraavana yönä sitten, tai ainakin saa viikonloppuna nukkua kunnon päikkäreitä ja korjata univajetta.

On se sitten kumma, edelleenkin tuo taksoasia! Kun palataan ns. normaaliin päiväjärjestykseen eli liikenne on Tsadissa suht normaalia, alkaa myös taksojen myöhästely. Eilenkin n. 20 min. myöhässä, tekstarina tuli viesti, että ovat pahoillaan. Kuski sanoi vain, oli ruhka, paha aja, ei voi mitä. Minä tiedän, mutta Iisalmi ei ymmärrä, että Tsadissa nyt on ruuhkaa koko ajan. Ainakin klo 15 alkaen. Eivätkö ne jo ole oppineet tilaamaan autoja ajoissa – ilmeisesti eivät. Kuttumaista odotella koivet särkien. Onneksi on kirja mukana ja voi seistä lipan alla, ettei kastu! Silti odottaminen on erinomaisen vastenmielistä, en jaksaisi millään seistä eikä se tee koiville ollenkaan nannaa. Ne heittäytyvät kovin kipeiksi. Ei ihme, että olen pahantuulinen ja kranttu puhuteltava. Se ei siis ole perskohtaista vaan Iisalmikohtaista vetutusta! Tätä on vain vaikea selittää hyvin huonoa suomea puhuvalle kuljettajalle, joka väittää ajaneensa minut ennenkin kotiin, mutta ei silti osaa reittiä... grrrr! Samoin kävi eilisaamuna, uusi kotomainen kuski. Oli ajanut toisen talon pihalle eikä osannut sieltä ajaa sisäpihaan. Tuli sitten kävellen kertomaan, ettei pihallemme pääse =O Kerroin, että mitä kautta pitää ajaa ja sanoin, että seuraisi ajo-ohjeita. En kävellyt autolle, odotin hänen ajavan rapun eteen (satoi kuin Esterin sieltä!). Sen verran siis ketutti aamullakin, että odotin täyden palvelun toimintaa. Kyllä, minä olen inhottava. En vain halua kastua tai kävellä paikkaan, joka ei ole oikea osoite!

No, siinä tulikin taas riittävästi vali-valia, kuten tapana on. Ei, mitään oikein ilahduttavaa ei ole tapahtunut. Sain kyllä eilen oikein hienoa postia jälleen, josta myös rapoa ehkä ensi viikolla. No niin, päästetään Vincent valloilleen!

-----------------------------------------

Purrrrrrrrvishka, kissinkat! Mite nii valloillee, mä mitää oo tehny. En ainakaa mitää pahaa tai kiällettyy. Mitä ny pönkiny sänkys mamin ympärill, ku se on pyäriny ja mä oon ettiny hyvää nukkumismestaa. Ku se kääriytyy niihi sen peittoihi, välill ei tiärä oikee kuipäi se siin makaa! Vähäks on vaikeet sitt päättää, mihin nojailla, ett on hyvä olo itell. No, mä päädyi sitt sen yläkoipisii ja heittäydyi siihe – oli lämpöst ja pehmost. Hyvä oli goisii ja vähä ensi putsii itteesä, siis tuukkii pitää viälä aika paljo siistii, ett se on kondikses. Hei, meill tulee vissii tänää yks kiva ihmine! Jiihhiih, mä tykkään, kovasti paljo tykkää *pusihali*. Sitt mä varmaa saan kaas heekkui, ku mamiska käy kaupoiss. Mun mami <3 On se kilti, eilenki me leikittii illall huispulall ja sitt se heitteli mun yht hiiruloo. Ja sitt mä näytin sill, miten mä iha ite leikin mylpyröill. Niill mä leikin itekseenki iha suvereenist! Mä sain simmost uutta riistamuanaa, mutt ei sekää oikee maistu. Mä tahtosi niit kurmeepuukkei. Mamiih, voisinks mä saada semmose päiväruaaks. Juu, kilti se on, se lupas. Heti ku on skrivannu tän jutskan ylös. Hrr, ulkon on melkee kylmä eikä yhtää peehostkaa tänä aamun. Enkä mee sinne. Ku mami lähtee, meen goisii ja alan oottaa sitä himaa. Se sano, ett voi tulla jo aikasemmi tänää. Jee, ja Poikaki tulee joku päivä taas käymää. Mä vaan ootan. Nyt muute tarttee ettii joku muu foto, kaikki uuret fotot on mun huispulaleikkikuvei... tämmöne löyty.

Hei, kliffaa viikendii kaikill Lokistanian kissinkoill – muistakaa vaatii orjilt kunnon puhvettii >o< Huamisee!

---------------------------------------

Vincent, karvatakamus, talon ainoa kunnon mies =D

Päivän slogan: Kyllä minäkin voisin ehkä miehen ottaa – kukaan ei vaan ole tullut omaansa kauppaamaan!

Päivän biisi: Let’s Twist Again

Luettua: Karin Fossum – Rakas Poona. Olen aikaisemmin lukenut tämän pikalainana ja myöhemmin sekoitin sen aivan toiseen opukseen mielessäni... huh. Tarina alkaa siitä, että vanhapoika lähtee Intiaan etsimään itselleen vaimoa ja löytääkin kauniin Poonan, hieman iäkkäämmän kauniin naisen. Mies palaa kotiin ja Poonan pitäisi saapua perässä. Niin hän saapuukin, mutta joutuu murhatuksi matkallaan uuteen kotiin, sattumien summaa. Pienellä paikkakunnalla ei pitäisi olla vaikeaa selvittää murhaa, mutta se onkin yllättävän hankalaa. Kaikki eivät kerro tietojaan ja toiset kertovat liikaakin. Tarina jää hiukka avoimeksi, vaikka syyllinenkin ehkä on tiedossa. Welhotar pitää ja suosittaa, hienoa kerrontaa myös pienen yhteisön verkostoista ja toisten suojelemisen tarpeesta. Kaikille Fossumista pitäville hyvä valinta, myös psykologisen dekkarin kavereille! Kirsi Piha – Medicien naapurissa, niin tuota joo. Aivan kuin olisin lukenut tällaista jo monta kertaa. Suht samoja tarinoita samoista aiheista. Ei silti, tämä sopii oikein hyvin lyhyiden tarinoiden ystäville ja Italiaan rakastuneille. Muuten ei ole kehumista, ei siis mitään uutta ja mullistavaa näissä jutuissa. Kuvista en nyt osaa sanoa, ilmeisesti ne ovat tahallaan seepian värisiä ja kehnoja – minusta ne pilaavat koko jutun. Pliiz, mieluummin ilman kuveja! Eli en itse tartu tähän toista kertaa, suosittelen ehkä matkalukemiseksi. Muuten voi antaa olla hyllyssä ihan rauhassa, siis muualla hyllyssä kuin kotona. Aino Trosell – Jos sydän vielä sykkii, tämäkin joskus pikiksenä luettu. Kannatti lainata uudestaan. Todenmakuinen arkitarina eroavasta naisesta, joka muuttaa maalle. Kuitenkin jotakin tapahtuu ympärillä... onko nuoren miehen kuolema onnettomuus? Jotakin outoa on tekeillä ja Siv joutuu tarkoittamattaan kaiken keskelle, ehkä hiukan hyväuskoisena. Mukana myös poliitikkojen murhia, uusnatsien toimintaa sekä muita pahuuden ilmentymiä. Suositan kaikille, helppolukuinen opus, mutta antaa ajattelemisen aihettakin. 

                                          

                                              KLIFFAA PERJANTAITA KAIKILLE!

TORSTAI - VIIKONLOPPU ON JO HYVIN LÄHELLÄ

Voihan syksy sentään! Nukkuminen on sitten vaikea taitolaji. Ensin heräsin puoliltaöin olkasärkyyn, kävin hakemassa lisämömelön. Noin klo 2 jälkeen alkoi kissamärinä. Ei sitä kestä Erkkikään, ei edes sen veli Pekka. Pakko oli nousta ja keitellä kaffet, antaa kissaheekut ja sellaista. Nyt on hiljaista; kissa huomasi partsilla yöpeehosen ja vahtii sitä herkeämättä. Olisi huomannut sen tunti sitten, olisin saanut nukkua vielä vähän aikaa! Ei ihme, että iltapäivisin väsyttää todella pahasti... ja sitten pitää tietysti änkeytyä heti kotona sänkyyn. Varsinainen kierre siis, kele.

On oudon pimeää – ai niin, nythän on yö ja vielä pilvinen syysyö. Hmph. No, pari naapuria näyttää myös valvovan, aina samoissa ikkunoissa on valo. Kohtalontovereita? En siis ole ainakaan yksin, edes näillä kulmilla. Jotkut palailevat kapakoista, äsken taas kuulin hilpeitä ja sössöttäviä ääniä matkalla kotiin. Taisi niillä äänillä olla omistajansakin mukana, en jaksanut vääntäytyä sentään katsomaan.

Miksi, oi miksi, en vieläkään ole oppinut pitämään kameraa mukana myös töissä? Näin nimittäin eilen oikean cityketun. Komean sellaisen vieläpä, joka tuossa 6.45 aikoihin jolkotteli Pazilan suuntaan. Olisi saanut mainion kuvan, jos olisi osannut... siis jos. No, olisi voinut ainakin yrittää. Takso nimittäin pysähtyi oikein ja antoi ketun päättää, mihin hän on menossa. Jotkut kuskit kun ovat niin kohteliaita. Lisäksi on tietysti nähty lukemattomia pupuja, ihan talon pihassakin sekä erilaisia lentäviä otuksia, joista ei sen enempää.

Varastolla ei sen kummempaa. Kiire on jokaisella, minullakin on tasaisesti tekemistä. Kerran päivässä pelaan Älypään läpi, että tuntuma säilyy ,D Toinen työkavereista on lomalla Kreikassa, ei käy kateeksi. Älkää edes kuvitelko! Loma kyllä olisi mukava, mutta ei välttämättä matkustaminen. Minä varmasti vain lojuisin kotona ja nukkuisin silloin kun huvittaa. Siinä olisi ihan tarpeeksi lomaa Welhottarelle. Mutta ei, ei toivoakaan! Huomenna on puoli päivää vapaata, lähden jo klo 11 aikoihin, hah. Käyn kirjastossa ja vähän kaupoilla. Sitten ehkä menen taas nukkumaan. Tai sitten ei. Se nyt taas riippuu.

Leikkii Tofun Kanssa onnistui eilenkin taas mainiosti. Tein vähän erilaisen marinadin eli soijaa ja sitruunamehua, ettei tule niin suolaista, lisäksi mausteita sen verran, että riittää (vähensin hiukka curryn määrää ja lisäsin jeeraa). Tuli sellaista mukavan kirpsakkaa mättöä, oikein hyvää. Niin ja sitten keittelin tattaria kylkeen. Oli niin nälkä, että vetäisin heti 1.5 kissikupillista apetta, örp. Loput tulevat evääksi tänään ja ihan viimeiset muruset syön huomenna, ehkä, jos siis jää vielä tältä illalta jotakin. 

Uaah... taidan käväistä parvekkeella virkistäytymässä! Silmät ovat kuin hiekkaa täynnä. No niin, ehkä se vähän auttoi. Kirottua – kun pääsisi näistä säryistä edes vähän eroon. Niskakin on jäykkä ja kipeä, koipia juilii ja särkee, olkapää elää omaa elämäänsä. 3.5 vuoden aikana on ollut kaksi lähes kivutonta päivää! Repikää siitä... Lisäksi kututtaa eräs loki ja sen yksi kirjoitus. Olin jo kommentoimassa täysin raivoissani, mutta jätin sitten väliin. Oletan, että ihminen ei tiedä mitä ja mistä kirjoitti. Nyt mietin, pitäisikö asiaan sotkeutua lainkaan. Kyse on kuitenkin vammaisista ja lokin pitäjän omista käsityksistä, argh. Reagoida vaiko eikö – kas siinä pulma?

Hmph, taidan mennä vielä vähäksi aikaa pitkäkseni lukemaan ja antaa lääkityksen vaikuttaa täpöllä.

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Hah, mä vahin peehosta, yäpeehosta. Se on tuala partsill, välill se sätkyttelee. Ei vaa oo tullu viäl tarpeeks alas, ett mä voisin nappaa sen. Mä vaan vahin – ja sitt ku se tulee, sill käy huanost. Tai hyvin. Se pääsee mun aamuruuaks nimittäi, ne peehoset on tiätteks rapsakoit syätävii! Mami taas on pahall pääll, ku mä jolisi sen hereill. Mutt ku se vaa goisi ja mä olin hereill. Ja mä tarviin seuraa aamusi ja heekkui ja kaikkee. Se vois mennä viälä aikaisemmi goisii, vaiks heti, ku tulee duunist. Sitt se vois olla mun kaa hereill koko yän, eiks? Hyvä ajatus, mun miälest. Mami toss puistelee päätää ja marisee jotai, juu, antaa sen olla. Se on vissii vähä kärttyne, ku se sano yälläki, ett sitä särkee ja sillee. Jäis sitt himaa mun kaa, oon mont kertaa sanonu. Mutt ku se ei viäläkää saa sitä kissinhoitotukee siält kelaamispaikast, nih kerta! Tylsä jutska. Nyt mä kyll tahon kunno muanaa ja sitt leikittämist. Joo, se lupas heti, ku se on skrivannu tän. Mä en taaskaa tiärä, löydänks mä kunno fotoi. Mä meen ettii just koht... eiku joo, täss on viäl tommone kunno däänsserifoto, miss näkyy kuin mä hyäkin >o<

Kliffaa viikon melkee viimost päivää ja huamisee!

---------------------------------------

Vincent, olet sinä ihana, mutta hiukka rasittava välillä....

Päivän slogan: Miksi päivälläkin on pimeää, jos kerran yö on olemassa sitä varten?

Päivän biisi: People Are Strange

Luettua: Lehane-session loppumetrit meneillään. Dennis Lehane – Muisto vain. Kirja alkaa lapsen kidnappauksesta, jonka selvittämiseksi Patrick ja Angela pyydetään apuun. Kadonnutta tyttöä ei löydy, mutta paljon muuta alkaa kyllä tapahtua. Kirjassa pohditaan vakavasti ihmisen oikeutta toisen ihmisen elämään, esim. lapsen saantiin ja kasvattamiseen, kuolemantuomioon, tappamisen oikeutukseen ja muiden elämään puuttumiseen yleensä. Tiedoksi sen verran, että tyttö löytyy lopulta ja vieläpä hengissä. Kierot ja kavalat ihmiset sekä tilanteet aiheuttavat kuitenkin sen, että Angela muuttaa pois ja Patrick jää omilleen – jälleen kerran. Suosittelen! Olen lukenut tämän aika vähän aikaa sitten, joten muistin kyllä sisällön. Dennis Lehane – Suljettu saari, saarella sijaitsee vain vankimielisairaala, jonne on suljettu väkivaltaisimpia tapauksia. Nyt sinne lähetetään kaksi liittovaltion seriffiä tutkimaan potilaan katoamista. Tunnelma on erittäin pahaenteinen jo kirjan alussa ja aina vain pahenee. Sairaalassa tapahtuu outoja asioita, osittain tunnelma on jatkuvan psykoottinen, ahdistava ja hyytävä. Kuka on kuka ja onko tohtorikaan oikea tohtori? Mitä tarkoittavat omituiset vihjeet? Onko toisen seriffin vaimon kuoleman aiheuttanut mies saarella? Käytetäänkö potilaita todella ihmiskokeisiin, kuten vihjataan? Useita kysymyksiä, jotka ainakin osittain ratkevat... ja erittäin mielenkiintoisella tavalla. Tulee itsellekin hiukka paranoidi olo. Suosittelen, en tälläkään kertaa kaikille, en ainakaan ahdistuneille lukijoille! 

Nämä sessiot, joiden aikana luen kaikki yhden kirjailijan teokset, ovat aika terveellisiä. Siinä huomaa onko kyse vain ns. yhden kirjan ilmiöstä vai kantaako kirjoittajan taito pidemmälle ja kehittyykö hän ja löytää mahdollisesti uutta sanottavaa. Sessiot ovat oikeastaan alkaneet aikanaan siksi, että kesällä on ollut tod. vaikea saada uutuuksia kirjastosta, joten on ollut pakko lainata uudelleen vanhempia kirjoja. Tänä kesänä onkin tullut käsiteltyä useampi dekkaristi. Oikeastaan tätä voisi jatkaa vuoden läpi, pitää ihan tapanaan. Olisi aina jotakin luettavaa ja kommentoitavaakin... Laitetaan siis harkintaan!

                                           

                                                    TOIMIVAA TORSTAITA! 

KYLLÄ KISSA ON SITTEN ÄLYKÄS! *ihastelee*

On se totta, kissa on todistetusti viisas *virn*, vaikka mehän olemme sen tietysti tienneet jo tuhansia vuosia! Kerroinhan, että Vincent sai Gummititiltä cat dancerin. Eilen aamulla ennen töihin lähtöä leikitin vähän Vincentiä, mutta hän ei tuntunut innostuvan vaan lähti uinumaan... Kun palasin töistä, matot olivat heti eteisessä rutussa ja järjestettyinä muutenkin hupaisasti uudelleen. Eihän se mitään, näin on usein ennenkin tapahtunut. No, minä siinä katsoin postini, oikaisin mattoja ja menin kylppäriin. Kas – ihme ja kumma – cat dancer oli melkein saunassa asti =O Armas karvatakamus oli hyvin siististi ryöstänyt cat dancerin ruokapöydältä hievauttamakaan muita pikkutavaroita ja leikkinyt itsekseen ilmeisesti rajun kiihkeästi rakastaen. Dancer oli nimittäin aivan kissankuolassa *jäks*. Hyvin tehty, poika! Kiva, että on osannut järjestää itselleen hupia päivän aikana. Ja todella napannut dancerin pöydältä niiiin taitavasti *silittää Vincentiä*. Hieno kissa minulla =D

Juu, residenssissä kävi myös vieraita. Kaksi mukavaa kaveria kävi vaihtamassa ne hanat. Tai ei siis hanoja vaan ainoastaan suuttimet. Kohteliaita ja mukavia kavereita, homma vei n. 5 min. Nyt on sitten hienot, taipuvat ja vettä säästävät suuttimet. Suihkukin oli paljon mukavampi, sellainen isompi ja pätevämpi juttu. Pienistä asioista sitä ihminen on iloinen. Varsinkin kun keittiön hana on ollut sellainen, että vettä tietyssä kulmassa juoksuttaessa saa isot roiskeet päälleen – eipä saa enää. Eli tosi kummallisista jutuista tietyt asiat riippuvat, kaikkea ne saksalaiset keksivätkin! Kiittelin miehiä nätisti....

Lisäksi olen sopinut syyskuuksi pariksi viikonlopuksi ruokatreffit meille muutaman ystävän kanssa erikseen. Oikein mukavaa. Vieraita siis tiedossa, saa laittaa ruokaa ja lärpätellä kunnolla. Nyt pitää vain miettiä, mitä apetta valmistaisi... osalla on ruokarajoitteita kuitenkin. Jotakin helppoa, hyvää, laadukasta ja edukasta. Hah, siinä minulla riittääkin miettimistä ,D Ei vaiskaan, tiedän jo mitä teen, ainakin melkein. En paljasta tässä, koska saattaapi olla, että joku heistä lukee lokiani.

Varastolla on taas jotakin ilmassa. Omasta mielestäni tein eilenkin töitä ihan normimalliin, välillä ei ollut tietystikään mitään. Luin nettilehdet, pelasin kirjallisuus-Älypäätä ja luin lokeja senkin ajan. Juuri ennen lähtöä P-P kävi kysäisemässä, mikä on työtilanteeni. Kerroin sen olevan sopiva ja tarvittaessa voivani avittaa, jos muualla on tosi kiirusta. Jäin sitten miettimään, mistä oikein oli kyse. Että onko liian vähän töitä vai tarvitaanko minua taas muuallakin? No, sehän nähdään tänään. Tod.näk. siellä on iso pino töitä odottamassa. P-P ja muu väki on ollut erinomaisen kiireistä nyt alkuviikosta. Minäkin, välillä. Kehumatta itseäni voin vain todeta, että olen kuitenkin nopea. Tässä pitää jo alkaa kohta pohjustamaan jatkoja. Sen verran olen tehnyt, että kääntelin asiaa esille kaffepöydässä. Kaikki totesivat, että olen ns. ikuisuuden portailla eli jatkoja tulee vuosi kerrallansa. Ans kattoo nyt, kyse lienee kuitenkin aika paljolti P-P:n perskohtaisesta näkemyksestä ja mielipiteistä eli hän joko esittää jatkoja tai sitten ei. Se on korkeemmas käres – eli P-P:n siloisissa kätösissä!

Täytyykin lähteä katsomaan vaatevarastoni tarjontaa, muahaahahh! Auts, pitää muistaa laittaa myös tofu marinoitumaan. Illalla Welhotar taas Leikkii Tofun Kanssa!

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Ähh, mami ehtiki kertoo jo. Tylsä mami, mä oisin ite halunnu kertoo, että mä tajusin ihan ite. Siis ett sill däänsserill voi leikkii yksinki, vaiks se ei oo jalustall. Ett mä heitteli sitä, raavin, puretin ja taisin sitt vähä kualatakki. Ett muute oli kivaa, vaiks olinki yksi. Toi orja puhuu jotai aktiivideeteist. Höh, mä niist mitää tajuu, pääasia, ett mull on kliffaa. Ja oliki, sitt mami viäl illall leikki sill mun kaa. Mutt kurmeeruakaa ei tullu, se unohti. Eikäs, hei-hei, NYT sitä tuli, jeeeeee!!!! Ja sen se sai huamata sitt yälä. Mä aloin märistä sill tosi aikasi yälä ja se kävi laittaa mulle valot pääle ja anto kalkonin biitin. Sitt se meni viäl goisii. No nyt se lupas, ett päiväruuaks tulee just koht kurmeepuukki! Jesh, sitt on hyvä. Ja se lupas jättää sen däänsserin mulle toho toisell pöydäll, mist sen voi ite kans ryästää. Se ryästämine on niinku osa sitä leikkii, tajuutteha te?! Muutenki mami sano, ett on ollu mukavaa. Ku se pitää kaikkii ovei ja ikkunoi auki ja sitt se menee niitte isoje peittoje alle. Sen miälest se on kliffaa. Must ei, mun tarttee mennä iha siihe kiinni taas tai pönkii vaiks peittoi alle, jos on oikee galsa. Mä tykkään lämpimäst ja suuliksest, mutt orja ei. No, orja tekee mitä tekee. Pääasia, ett mäki oon sen kaa sänkyss ja mull on tilaa ja peittoo kans ja lämmin mami! Nih kerta. Toi tais eile ehtii ottaa fotoi must viäl illall. Se on vaa nii hidas, ett ei ehdi mitää, ku mä jo hyäkin ja hampulit on tanas!

Kliffaa keskimmäist viikon päivää, huamisee!

-----------------------------------------

Vincent, olet sinä aika epeli kuitenkin *halittaa*.

Päivän slogan: Mitä oranssimpi kissa, sitä oudompi ja fiksumpi!

Päivän biisi: Gary Gilmore's Eyes

Luettua: John Grisham – Syytön. Huh, olipas luettavaa. Siis Grishamilta poikkeuksellisen hyvä opus. Tämä on dokumentti tapahtuneesta, jossa kaksi miestä tuomittiin syyttömänä elinkautiseen ja kuolemaan kahdesta murhasta. Kertomus siitä, miten poliisit käsittelevät sopivasti todisteita, painostavat vääriin tunnustuksiin ja peittelevät omia pimeitä puuhiaan. Miten mielenterveysongelmaista vankia voidaan kohdella ja painostaa. Aika karmea juttu, todellisuudessa. Tämä oli pakko lukea kerralla loppuun. Ketutti niin, että halusin tietää, mitä lopulta tapahtuu. En paljasta, jos joku muukin haluaa tämän lukea. Suosittelen kaikille - oikeus ei todellakaan aina toteudu, eivätkä kaikki ole tasavertaisia lain edessä! Ehdottomasti lukemisen arvoinen. Paras Grishamin kirjoittama kirja, ehkä juuri siksi, että tämä ei ole mitään fiktiota ja kirjoittaminen on vaatinut runsaasti taustatöitä, tarkistuksia ja varmistusta!

                                         

                                           KESKIVIIKKOA VAAN SINNEKIN!

TIISTAI ON.... NO SE VAIN ON!

Uaah, ja just! Otin rentoutuspiltsun piruuttaan vaihteeksi ja sainkin ns. unta ainakin 5 h, siis riittävästi. Tuo kissa pitää opettaa kyllä tuntemaan kello, eihän sitä märinää kestä kukaan. Semmoista pientä "miks ei kukaan nouse täällä, mä en ala, mä oon yksin". Argh, pakkohan sitä on nousta ja klo on nyt tasan 3! Hyvä, hyvä - jos joku työkaveri tietäisi, ei taaskaan uskoisi.

Varastolla pitää siis kiirusta. P-P toimii taas itse täpöllä, samoin muut. Kuukauden loppu aiheuttaa aina pienen työsuman – tilastot nääs. No, kai se on leipänsä ja rahkansa jollakin tavalla ansaittava, joten sinne vaan sitten tänäänkin. Ilmosin P-P:lle pitäväni vapaata perjantaina puoli päivää, hänellä ei ollut asiaan mitään huomautettavaa. Ihan siksikin, koska työt on kuitenkin aina tehty valmiiksi. Lisäksi tapanani on laittaa infolappu heti aamusta, jos jollakin on jotakin kiireistä tekemistä. Osaavat sitten varautua, että häippäsen aikaisemmin ja tuoda läystäkkeensä ajoissa tehtäviksi. Hyvin on toiminut – ainakaan kukaan ei ole valittanut.

Belgarion oli käynyt, ikävä kyllä, sinä aikana kun olin työssä, hmph! Herkut oli syöty ja paketti tuotu, kiva. Rapoa ja kuvaa myöhemmin. Poika aloittaa sitten tänään ihan virallisestikin opiskelunsa, toivottavasti pitää siitä ja jaksaa/kiinnostaa riittävän pitkälle, että joskus hamassa kaukaisessa tulevaisuudessa valmistuukin joksikin ,D No, mitä tässä huolehtimaan etukäteen. Belgarion on aikuinen ja hänen pitäisi tietää, mitä tekee (no, joo, tuota – ikä ei takaa mitään, katsokaa vaikka minua!). Toivottavasti hän ei ainakaan päädy Varastolle tai Herjaamolle pätkätöihin!

Käväisin eilen Varaston lähikirjastossa hakemassa pari varausta. Ne olivat ainoastaan kirjavarastossa, joten helpointa oli hakea ne samantien sieltä. Kumma juttu, kirjat ovat 70-luvulta, mutta eivät siis hyllyssä. No, ovathan ne vähän outoja – ei silti, tähänkin asiaan taatusti palataan kirjaosiossa myöhemmin. Jostakin vain sain päähäni, että haluan lukea ne. Kirjavarasto on muutenkin kätevä juttu, sieltä löytyy yhtä sun toista, mitä minäkin olen vuosien aikana kaipaillut. Kerran mm. etsin satukirjaa, joka oli minusta 8-v. tosi kammottava. Luin sitten sen, en löytänyt kuin yhden epämiellyttävän kohdan ja jäin ihmettelemään, miten minulle oli jäänyt siitä niin hirmuisen julma mielikuva. No, ei se mikään tyypillinen satukirja kyllä ollutkaan! No ja tietysti nyt en muista edes tekijää... ähh ja sorry. Kotimainen kuitenkin.

Kaikkiahan tietysti kiinnostaa suunnattomasti eväkseni: uskokaa tai älkää, kuten aina alkuviikosta, minulla on kesäkurmitsa-tomaatti –hässäkkää ja tagliatellea ,D Julmetun hyvää, muuten. Eikä sitten muuta. Huomisesta lähtien loppuviikko mennään tofun ja vokin voimalla, kuten ennenkin. Että minä olenkin helposti ennakoitava ihminen. Ette kuitenkaan tiedä, mitä vihanneksia aina vokkiin työnnetään ettekä myöskään mausteita, joten jotakin jää sentään hirmuisen salaperäisyyden verhon taakse! Welhottaren mystinen keittiöperformance esittää taas huomenna, tsihih...

Ei siis mitään erityistä residenssistä, mutta kannattaa pysyä kuulolla! Koskaan et voi tietää, mitä lokissamme on tapahtunut. Tänään ainakin ovat hanamiehet tulossa vaihtamaan niitä vettä säästäviä hanoja kylppäriin ja keittiöön. Voi olla, että tulevat vasta huomenna. Sisäoveen ja kylppäriin oveen on teipattu kissavaroitus ja ohje, että kylppärin ovi on jätettävä auki kissaa varten. Saa nähdä, onko Vincent illalla tallella =I

-----------------------------------

Purrrrrviska, kavrut! Ai tänne on tuloss jotai outoi ihmisii, hei mä haluisin, ett mami ois himass! Siis mä en välitä, jos tääll käy ihmisii niinko tuttui. Mutt ett viarait. On niit käyny ennenki, mutt silti. Jos ne tekee mulle jotai pahojaa tai vaiks viä mutt pois? Ei kai sentää, jos ne vaa duunaa jotai noil hanikoill. Vähä kyll jänskättää, ku yleesä mä oon ude ja meen tsiigaa, jos jotai jänskää tapahtuu. Mä meen pomottaa yleensä kaikkii, ku duunaa jotai meill. Ett jos ne ei vaiks tykkää semmosest? Jos ne vaiks potkasee tai jotai. Mutt mä kerronki sitt heti mamill, se hoitaa kyll tommoset jutut, joo! Hiuka niinku heemostuttaa kummiski. Muanat vähä o parantunu, mutt kyllästyttää. Nyt toi mamiska lupas kurmeet ainaski vähä ja lisäks tavismuanaa. Niinko päiväks, ku mä oon yksi. Hyvä, mä jaksa sitä samaa aina nassuttaa... Je uudet hampulikaakit on sitt hyvei kans, mami lupas ostaa niitäki joku kerta lisää, njam. Yks mikä on toooosi tylsää, tääll on nii kalsaa ja semmost, ett partsill ei enää oo kauhee kliffaa. Siäll viitti olla ku vähä aikaa. Oon sitt salaa goisinu mamin toisell tyynyll, viime yänki. Meni sitt vast sinne, ku se oli jo iha unitajuto, hiippasin hiljaa. Ku se sitt yälä heräss ja kävi jossai, se oli iha öönä. Ett mä siälä, joo, vaiks mä en sais! Oompas vaa, mami hiljaa, mun mesta! Nih kerta! Siis ei sitt puhuta, jos mä en kerta merkkaa sinne ja oon nätist, mitä siihe on muka sanomist? Täh? En tiärä, löytyyks fotoo. Mä etin jotai muuta, omii ei vissii oo... ei ku löyty: yks partsikuva, miss mä viälki etin napikoit - tää ei oo se sama, mikä on ollu jo, eikä varpist oo!

Kavrut, älkää menkö sateell ulos, ei oo kliffaa! Huamisee.

------------------------------------

Vincent, salakähmäinen otus!

Päivän slogan: Kirjasto on ainoa paikka, jossa on helppo hoitaa erääntyneet lainat ajoissa!

Päivän biisi: Kissanpentu

Luettua: Janet Evanovich – Ensin rahat. Jessus, tämä on sitä uutta tyyliä; mukarikoshömppää! Auts, tämä on nyt toinen ihan parin päivän sisällä. Dharmaa, rikosta, rhomantiikkaa. Hirveä sotku, muka-hauska, ei kyllä ilahduta meikäläistä. Suursuosikki Jenkkilässsä, just. Rahaton leidi aloittaa hommansa palkkionmetsästäjänä eli tuomalla porukkaa oikeuden eteen. Tavoitettavana on myös kaveri, josta luvataan enemmän rahaa, mutta joka väittää olevansa syytön. Mies on tietysti paitsi syytön, myös komea, älykäs ja rakastettava. Argh, en suosittele kuin erityishömpän kavereille. Welhotar lukaisi ja vei nopeasti pois! Dennis Lehane – Koskematon. Kuolemaa tekevä miljonääri palkkaa Patrickin ja Angelan etsimään tytärtään ja ainoaa perijäänsä. Juttu ei olekaan niin yksinkertainen, katoamiseen liittyy liikaa väkivaltaa ja murhia. Pahuus, ahneus ja valheet sekä kieroutunut turmeltuneisuus kietoutuvat epämiellyttävään vyyhtiin, joka selviää aivan loppumetreillä... Welhotar suosittaa, tämä pitää kyllä otteessaan! Loppuratkaisu on melko, krhm, yllättävä. Ei edelleenkään kovin heikkohermoisille!

                                           

                                                KESTETÄÄN TÄMÄKIN PÄIVÄ!