EI LÖYDY JAKSUJA NYTKÄÄN =(

Jep, jep-jep. Kauan odotettu lauantai alkoi taas käsisäryllä eli heräsin keskellä yötä, tai no joo, klo 2 – ei siis ihan keskiyötä. Pakko nousta, riipiä mömelöt ja ne vaativat kaverikseen kaffetta ja leivän. Ei sitä heti voi mennä takaisin makoamaankaan, joten päivitän tässä ainakin alkuun... Kyllä, aion mennä uudestaan mikrounille heti kun särky hiukan helpottaa!

Varastolla töitä riittää, jätin kivan mukavan odottamaan maanantai-aamua. Olin jo iltapäivällä niin väsy, että en jaksanut keskittyä juuri tuohon hommaan. Se vaatii enempi tarkkuutta ym. eli kuvittelen olevani maanantai-aamuna taas hyvin iskussa *köh*. No, jutulla ei ole kiirus ja teettäjäkään ei sitä mihinkään viikonlopun aikana olisi tarvinnut. P-P oli kokoustamassa lähes koko päivän, helpottavaa. Kun P-P on paikalla, hänen henkensä vähintään leijuu osaston yllä ja sen suorastaan näkee =I Muutoin Varastollakin samaa vanhaa, pieniä siirtoja henkilökuntapuolella eli osastolta toiselle. Ei mainittavaa muuta. 

Ja koska lupasin kertoa joskus jotakin kivaa, kerron sen tässä. Hjuu, että ihminen voi olla ilokas lupauksesta saada jokunen uusi kirja suoraan kotiin toimitettuna ja ilmaiseksi. Eli kivaa on saada muutama uusi ja lukematon kirja! Ei siinä sen kummempaa tarvita vänisevän Welhottaren rauhoittamiseksi. Minä kun olen lapsenomaisen iloinen näinkin pienestä. Rauhoitti se ainakin hetkeksi, nimittäin. Olin jo suorastaan tohkeissani, kunnes piti laskeutua takaisin sängylle ,D

Toinen ainakin yhtä mukava asia on Ta-miitin siemenlähetys – ziitosta vaan! Moneen kertaan, vielä. Täällä aletaan kasvattaa kudzua ja vähän muutakin jännää. Rapoa seuraa jatkossa, esikylvön pitäisi tapahtua nimittäin tänään! Jos siis luette jostakin iltajätteestä ns. uutisen, että kerrostalo Malmilla peittynyt salaperäiseen kasvustoon, se olen vain minä, muahahaaah. Mutta eipä sitä ole ainakaan järjestyssäännöissä kielletty kasvattamasta, tsihih. Kaikki, mikä ei ole erikseen kiellettyä, on sallittua =D

Juuri nyt aamulla suurin ongelma on jälleen kirjasto- ja kauppareissu. Belgarion on onneksi tulossa jälleen mukaan. Mutta mitä hittiä minä keksin syötäväksi tänään ja viikolla? *huokaus* Huomenna voisi vääntää taas seesamitofua pariksi päiväksi, mutta Belgarionille pitää keksiä jotakin muuta. Hän on elellyt ilmeisesti voileipä- ja nuudelilinjalla tämän viikon. Eli jotakin hyvää ja kunnon muonaa olisi tarvis. Fisu tai tipu runsaalla vihannesvahvistuksella ei voi olla pahaksi kenellekään. Pitänee tarkistaa Risman fisutilanne ja katsoa sitten tarkemmin. Savukalaa tai tuoretta uunissa ja jotakin kylkeen sekä runsaasti salaattia, vaikka feikki-kreikkalaista? Ainakin tänne uppoaisi (ja kissikin saisi heekkua...). Hjuu, on siinä vähän osviittaa jo. Kirjastossa näytti olevan kymmenkunta varausta tulossa, jihhaa. Hyvin pieni jihhaa kuitenkin, sillä edelleen olen muutaman kirjan kohdalla jonossa nrolla 137/619. Että suosikkeja näyttää olevan tulossa vielä myöhemmin. No, nuo kirjat ovat sellaisia best sellereitä, joilta en hirveästi odota, mutta jotka ehdottomasti haluan kuitenkin lukea. Ihan piruuttani, vaikka tietäisin, että en kaikista tule edes pitämään. On minulla vielä tässä kotonakin vähän luettavaa... varmuusvarasto, ikäänkuin ,D Jokunen lehti ja pari kirjaa, jotka eivät vanhene mitenkään! 

Taksot ovat kulkeneet tosi kohtuullisesti jokusen päivän *koputtaa, suorastaan takoo puuta*. Eilen jopa etuajassa. Aamukuski oli vanha tuttu, joka yleensä tuleekin hyvissä ajoin. Iltapäivällä taas leidi oli muuten vain etuajassa, mutta tosi kiireinen. Iisalami oli työntänyt keikkaa taas niin, ettei kaikkia ehtinyt ajaa. On se kumma. Yhdessä ihmeteltiin sitä järkeä, että joku pyörii päivän 8 keikan jumituksessa ja toinen taas joutuu kieltäytymään ajoista. Että sellaisia outoja asioita taas Iisalamesta päin. No, meidän pihassa leidi totesi olevansa jo minuutin etuajassa ja lähti tyytyväisenä ajamaan viimeisiä keikkojansa – hänelläkin on viikonloppu vapaata, joten molemmat olimme ihan ilokkaita.

Nyt tämä taitaa mennä pitkällensä, olkapää pistää jo tämänkin kirjoittamisen vähän pahakseen. Mutta älkää peljätkö, kohta minä palaan! Ei tullut unta, ei pätkääkään ja alkoi taas ketuttaa, hmph.

--------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrve, kavrut! Mä en siis tajuu. Toi on vähä möksö taas vaiks me maattii kimpass tosa peito alla nätisti. Mutt ku se ei goisi, ei mitenkää. Höh, mä jo goisin ja hyrräsi ja kaikkee, nii ni ei silti. Olkoo, kai se koht tulee taas uudestaa. Jeeee, Poika on tänää tuloss ja mami lupas jo melkee fisuuki meill safkaks. Mä vaa sitt odotan, parast ois ainaski tuada jotai kifaa safkaa. Tota, toisaalt mami eile hiffas, ett tuala klahvisohvass o joskus käyty.... nii ett murinakoneell oli taas duunii. Mutt ku mä en itekkää muista, ett millo siäll ois käyty. Ei ollu niinku märkää, mutt döfiss oli jäljell, sano orja. Ja eiku kone pyärii. Mutt mä sain kuiteskii donarii ja pääsin partsill tsiigaa ku yks koiruli piti hirveet mekkalaa. Ne on sitt typerii, ne vaa mekkaloi tuall ulkon. Mä en, mä olin tosi siistist ja kiipesi mun koritualill. Siit mä nään tonne alas, miss ne kuljettaa niitte orjii ulkon. Mä kyll alan nyt goisii uudestaa, tehköö mami mitä haluu. Kunha muistaa mun ostoslista, nih kerta!

 

Kliffaa löördaagii hei kaikill – ja heekkui!

-------------------------------- 

Vincent, koiratkin ovat kivoja....

Päivän slogan: Minua nukuttaa aina väärään aikaan ja väärässä paikassa.

Päivän biisi: Sick And Tired

Luettua: Aulis Murto – Mannakorven markkinoilla. Tuota. Niin. Tarina kaverusten reissusta sodan jälkeisessä Suomessa kesällä, hauskanpitoa, viinaa ja asiallistakin asiaa. Kirja olisi voinut olla jopa hauskaa luettavaa, mutta... pitääkö joka ikinen ikivanha, muka-hauska sanonta ”pistää” ”tällä” tavalla ”lainausmerkkeihin” – näitä oli kymmenittäin. Lisäksi nuo laulujen sanat – hei, me osaamme ne! Ihan varmasti, ei niitä olisi tarvinnut toistella ja tuoda esiin. Lisäksi pikku juttu, fontin koko vaihtelee läpi kirjan! Pienellä karsimisella ja uudelleen kirjoittamisella tästä olisi saanut kepoisan romaanin sodan jälkeisestä kesästä maalla, siis ainakin luettavamman. Nyt tätä en suosittele kyllä kenellekään, valitettavasti. Jorma Cantell – Tyhjäntoimittajan tunnustuksia, pitkän linjan lehtimiehen muistelmia Ylioppilaslehdestä, Ahjosta, Suomen Sosialidemokraatista sekä muista toimista mm. Valcossa. Mielenkiintoista ajankuvaa 60 – 70 –luvuilta, mutta hiukka hajanaisesti kerrottuna, ei paha kuitenkaan. Ihan luettavaa kerrontaa, mutta vaatii lukijaltaan sentään jonkinlaista yleissivistystä ja eräitä tietoja Suomen poliittisesta elämästä tuolta ajalta. Suosittelen ajankohdasta kiinnostuneille.

 

 

VETO VEKS! 

VIIKKO LOPPUU

Eheheeeh, ai että perjantai! Voi miten ikävää, olisihan tässä voinut vielä tehdä töitä *tsihihhih*. No juu, ei se nyt NOIN hauskaa ole. Mukava kuitenkin. Tämä viikko onkin ollut pitkä ja tosipitkä. Tätä riittääkin taas päästäiseen asti. Ennen sitä ei ole yhtään ylimääräisiä vapaapäiviä. Tosin oikea olkapää kuttuilee varsin pahasti. En mene hakemaan sairista, ainakaan vielä tässä vaiheessa. P-P:kin on tänään melkein koko päivän poissa eli oikein lupaavaa. Toisaalta se juuri alkaa pelottaa eli luultavasti töitä on muutoin tulossa oikein roppakaupalla. Ei, en minä töitä pelkää, pelkään vain niiden rampauttavaa vaikutusta toimintoihini. Nähkääs, usein käy niin, että viikon tekee töitä täpöllä ja sitten viikonlopun on kipeä kuin koira eikä pystykään mihinkään.

Unetkin olivat erinomaisen katkonaisia viime yönä. Alkoi prle kouristella taas koipia, ei auttanut magnesiumkaan kuin vähän. Samaten tuota oikeaa olkaa särki oikein täpöllä. Se on ottanut pahakseen viikon hommista, kun on tullut tehtyä jotakin sille sopimatonta. Ei kiva, särky ei helpota näillä mömelöillä. Huomenna voi onneksi kietaista vähän vahvemman lääkityksen ja toivottavasti jättää käyttämättä kättään, ainakaan kovin paljon. Ei, ei missään nimessä se ei haittaa kirjoittamista ja netissä puuhastelua. Siinä mielessä jotakin (onko tämä pakko kirjoittaa) positiivistakin!

Eilen töissä käytin taas luppoaikaani nettailemalla, kuten muutoinkin. Ja ei, minun ei pitänyt mennä sinne. No menin kuitenkin, eli eBayhin ja voihan paashat – siellä oli kaikkea kivaa, mm. juuri sellaiset punaiset kengät kuin minä tahtoisin ja pari muutakin juttua, arrrrrrrggggh. En minä mitään tarvitse! Minä vain haluaisin, aika kovastikin... Täytyy huomenna laittaa Belgarionille jotakin hyvää muonaa, jotta saan käyttää hänen korttiaan PayPalilla maksettaessa. Hinnat nimittäin ovat nyt niiiin vertailukelpoiset (postikuluineenkin), että kannattaa käydä kauppaa, siis kyseessä on eBay UK. Eli sinne, jos on tarvista jollekin kivalle! Huutis tuntuu jotenkin hyytyneen, ainakin minun kaipaamieni hyödykkeiden osalta. Vanha rekisteröintikin näytti vielä olevan tallella ja jokunen ostokin, vuodelta kivi & keppi. Yritän nyt vielä tänään hokea, että en todellakaan tarvitse mitään. Mutta tehän tiedätte, kun Welhotar saa jotakin päähänsä...

Edelleen muonat kotona ovat lähes loppu, pakkasessa vielä jotakin majailee. Otin asiakseni käydä jääkaapin läpi ja kas, taas syödään sosekeittoa. Löytyi jokunen vähän nahkea porgana, sipulia, pakkasesta vajaa pussi Liiterin sekovihanneksia. Keittelin appeet pehmeäksi, lisäsin mukaan purkin tomaattimurskaa, hauduttelin vielä ja sössäsin sotkun soseeksi. Soppa uudestaan hellalle ja sattumiksi mukaan purkki herkkareita.... Mmmm, hyvää oli. Mausteena toimi muuten timjami erittäin hyvin! Silmäksi heitin keskelle lusikallisen raikkua ja vielä raikun keskelle chilikastikenokareen ,D Oli vielä nätin näköistäkin – Welhottaren kurmeekeittiö toimii taas!

Hah, eilen oli kotipiha hiekoitettu, wau. Jos hiekoitukseksi siis voi kutsua jokusta murua sepeliä, jota oli levitetty keskelle ajotietä. Ei portaiden eteen, ei muualle. Vain ajotielle. Tiedän, että jo viime vuonna useampi talon asukas veti lipat ja ainakin parille yhtiö joutui makselemaan korvauksia. En silti aio mennä tahallani kaatuilemaan tuonne. Ihmettelen vaan, miksi siinäkin pitää säästellä. Vai onko kyse siitä, että ns. hiekoitus pitää joskus korjata poiskin eli lumien häivyttyä? Vaiva-vaiva vissiin.... tässä vaan leikitään nyt jokaisen turvallisuudella, kele.

Hjuu, siinäpä perstain väninät ja vammat. Minä menen nyt juomaan toiset vitamiinit ja käyn samalla tupakalla – käyn, ihan varmasti. Ei se teille asti ahdista, uskokaa nyt!

------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! Äh, toi mami taaskaa eile tehny mitää safkaa, ett mä oisin saanu. Mutt sain hyvää muanaa ja kaakkei ja pääsin sen viakkuu paijatettavaks. Mut goisiiks kaikki orjat tollee, siis noin levottomast? Ei sen viakus taas voinu olla ku ihan vähä aikaa alkuyäst, sitt piti lähtee. Se hornotti, pyäri ja punkes koko aika. Ei saanu kissikää goisittuu. Oli pakko painuu basee iteksee. Siäl saa olla rauhass eikä kukaa häirii. Siäl on kans lämpöst ja hiljast, pimeet ja mukavaa. Mä tykkään, se onkii mun mesta. Kukaa muu siäl just käy, ku orja ei voi kerta käydä. Nyt pitäs jo alkaa skrivaa tota noitte kauppalistaa. Mä tarviin kaikkii taravoit, normikissataravoit ja heekkui, nih kerta! Ett vois nyt jo skrivaa mun toiveet ylös. Ai ett muka muistaa, joo joo. Mä muistutan viäl huamenn uudestaa, orjall on nii hatara pää! Eile se yritti haajattaa mua niill hassuill gummihanskoill, en tykänny. Pistin hanttii ja sen jälkee meniki pual iltaa, ku piti itte siivota. Ekaks haajatetaa tuukki iha sekosi ja sitt joutuu itte siivoo loput, höh. Ai, ett johtuu siit ett mä en ollu paikallaa. No mutt ku mä en tykkää! Nih! Uskois jo toiki, mua ei saa haajattaa. Mä voin ite siivota mun kaavat iha hyvi. Paremmi ku joku gummihaajatushanska. Ett tämmöst, ei tääll tapahdu mitää. Onneks Poika on vissii tuloss huamenn, jee, saa jotai kunno safkaa. Ainaski mä toivon. Toi kyll uhkaili, ett ne syä sitä valkost pahaa, hmph. Mä tahon jauhist tai donarii ainaskii. Onks se muka liikaa pyydetty, hei, siis yks kerta viikos! Must ei sitt taaskaa oo fotoi, mä goisin taas täss, tai siis ainaki melkee goisin. Ett tää saa kelvata tänää.

 

 

Kliffaa perstait kaikill kamuill!

--------------------------------

Vincent, ehkä sinulle voisi ostaa vaihteeksi munuaisia?

Päivän slogan: Jos minulla menee huonosti, minusta olisi tasapuolista, että muillakin menisi huonosti!

Päivän biisi: Friday

Torsten Pettersson – Ge mig dina ögon, ammatikseen(kin) kirjoittavan ensimmäinen rikosromaani ja onnistunut sellainen. Rauhallisessa Forshällassa murhataan nuori nainen, kuristetaan, silmät kaivetaan kuopistaan ja vatsaan on viilletty A. Kuka on murhaaja eli vanha peruskysymys. Kukaan ei ole nähnyt mitään, todisteitakaan ei löydy. Harald, keski-ikäinen komisario, alkaa tutkia asiaa. Ensimmäinen epäilty tunnustaa ja peruu sittemmin tunnustuksensa. Toinen murha, onko idyllissä liikkeellä sarjamurhaaja? Lisäksi paljastuu yksi katoaminen ja muutakin epäilyttävää. Kirjailijan tekniikka on mielenkiintoista. Juttu etenee eri henkilöiden päiväkirjojen, kirjeiden, kuulustelujen ja Haraldin kertoman mukaisesti, eri muotoja on käytetty hyväksi taitavasti. Murhien lisäksi kirjailija käsittelee tässä ydinvoimaa ja sen turvallisuutta (ensimmäiseksi murhattu nainen oli ollut työssä Olkiluodossa), maahanmuuttoa ja rikollisuutta erityisesti Venäjältä (Nadjan päiväkirjat) sekä ihmisen mieltä ja sen kummallisuuksia, pimeää puolta. Murhaaja selviää – vai selviääkö, kirjan loppu onkin mielenkiintoinen. Juuri kun luulit olevasi varma kaikesta ja asiat olivat saaneet selityksensä... Suosittelen kaikille rikosromaanien kavereille, laatua på svenska ja erikoinen lukukokemus sinänsä. Anja Snellman – Lemmikkikaupan tytöt, uudelleen luettavana, aikaisemmin luin pikalainana. Kyllä kestää toisenkin lukemisen ja perusteet edelleen samat. Tiedätkö sinä, missä teinarisi liikkuu ja mitä hän tekee? Oletko aivan varma? Snellman käsittelee tässä myös prostituutiota, erilaisten nettigallerioiden vaikutusta jne. Ja tässäkin loppu jää tavallaan avoimeksi. Aivan luettavaa tavaraa edelleen. Suositeltavaa etenkin teinarien vanhemmille! Outoa kyllä, kirjat sopivat luettavaksi peräkkäin!

 

 

NO NIIN, TÄNÄÄN SITTEN! 

 

EPÄMIELENKIINTOISTA =b

Uhh, olen nukkunut. Ihan pelkkää väsymystäni monta tuntia, ainakin kuusi. Saavutus, joo, mutta silti väsyttää. Taitaa mennä viikonloppukin päikkäröintiin. Toisaalta, silloin sitä oudosti piristyy, ainakin hetkeksi. Hitsi, ei tämä herääminen mitään. Minä vaan mielelläni menisin uudestaan nukkumaan sitten, kun mömelöt vaikuttavat ja saisi taas nukuttua. Särky minut taas herätti, kele. Jokapaikansärky. Tai valikoiva sellainen. Joka päivä eri puolilla särkee pahimmin. Tästä voisi oikeastaan järjestää kohta arvauskilpailun: Mitä paikkaa/paikkoja Welhottarella särkee tänään? En voi vielä vastata, sen näkee päivän aikana. Mutta toki rapoan kaikille  uskollisille lukijoille tästä teitä mielettömästi kiinnostavasta asiasta välittömästi! Ai, että eikö kiinnosta. No kuitenkin, eilen pahimmin särkivät kyynärpäät (aivan uusi paikka!), sormien ja varpaiden nivelet, normi niska-hartiaseutu sekä nilkat. Siitäs saitte, mitä pyysitte ja suorastaan anelitte. AAV, JPK (akka aina valittaa, joka paikka kipeä) –diagnoosin kanssa se on katsokaas tämmöistä.

 

Lisäksi ketuttaa noin yleisesti vihannesten puute ja hinnat kaupoissa. Pitäisi kohta taas laatia ensi viikon kauppalistaa ja se äärimmäisen vaikeaa. Huomasin, että kaali ei käy kypsänäkään. Tiedoksi, että (tätäkään ette halua kuulla) jatkuvasti kodeiinipitoisia kipulääkkeitä nauttiville ei kaali todellakaan ole sopiva  ruoka, ei ainakaan työpäivinä... loput voitte arvata. Riisi ei käy, en kyllä muutenkaan juuri syö sitä. Herneet ja pavutkaan eivät oikein käy, ähh. Pitäisikö taas alkaa itse idättelemään kaikkea kivaa? Lantut ja porkkanat käyvät sosekeittoina, porkkana kyllä muutenkin. Mutta siis kesäkurmitsat, munakjoisot, kaikki kivat vihannekset ovat hirveissä hinnoissa. Samoin normitomaatit ja kurkut, ziis. En minä kehtaa tuhlailla niihin rahoja. On sitten menty putken halpojen salaattikerien, sipulin, porganoiden, leikkopapujen ym. semmoisten voimalla. Ja pakasteiden, hmph. Mieluummin söisi tuoretta, vaikka sitten vierasmaalaista. Mutta ei, ei vielä. Täytyy odotella, kun satokaudet jälleen jossakin kohtaavat ja tsioski saa muutakin myydäkseen. Nyt eväsateriat ovat muuttuneet todella mielenkiintoiseksi. Tänään on eväksenä tipusalaattia... sain sentään päälle kourallisen paahdettuja auringonkukansiemeniä ja muutaman oviilin. Muuten saladossa on saladoa, vähän tipua, leikkopapuja ja keitettyä porganaa. Ei kuulosta kovin herkulta, eihän. Mutta hyvää se silti oli, rippasin sekaan tipan balsamicoa. En harrasta salaattikastikkeita, joten tämä käynee siihen tarkoitukseen. Ai niin, toki Varastolla on purkki Serkkujen saladoa lisukkeeksi. Tämä oli vain tällainen ruokapoliittinen harharetki. En nimittäin tiedä, mitä söisi huomenna!

 

Varastolla hieman kuohuu, vain vähäsen. Asia ei varsinaisesi koske meitä toimistorottia – tai tavallaan. Meneillään on erilaisia virkajärjestelyjä eli henkilöiden siirtymistä paikasta A paikkaan B. Kerroinhan jo aikaisemmin, että osaa meistä kierrätetään vuosien aikana. No, nyt on taas se aika vuodesta. Asiaan tietysti kuuluu, että suurin osa väkeä on määräaikaisissa viroisssa, joten käytännössä ei ole myöskään varaa kieltäytyä mistään ehdotuksesta. Mahdollisesti kierrätys ulotetaan jossain vaiheessa myös meihin asti. Ei asia sinänsä tunnu dharmaattiselta, mutta siitä on käyty jo melkoisia riitoja. P-P:kin riiteli naama punaisena ääntään korottaen keskellä käytävää asiasta *tsihih*, tuota, ei olisi kannattanut. Se vie P-P:ltä tuota ylemmyyttä ja uskottavuutta. Ei olisi sopivaa käydä tuollaisia neuvotteluja käytävällä kaikkien kuullen... No, ensi viikolla on se oma kehityskeskustelu, argh. Olisiko ehdotuksia?

 

Muuten Welhotar vain odottelee viikonloppua. Mitäs minä muutakaan!

 

-------------------------------------

 

Purrrrrrrviska, kattiskat! Hei, hei eile oli tipupäivä. Mami duunas tipuu ja mä sain vaa maistaa sirpalee. Oli kuulemma nii maustettuu. Just joo, tahaltee teki ton. Mutt muute on ollu hyvät muanat, ei valittamist sitt yhtää. Ja mä oon goisinu kaikki päivät. Eile kyll pistin vähä kämppää taas järjestyksee, mutta en  muista, ett oisin tehny jotai tyhmää. Mami ottiki mut sitt viakkuu ja sillee. Sitt se muute kärtsäs jotai hyvä hajust. Mäki oisin tahtonu, nii ni se näytti. Siämenei. Siis hei, se on iha seonnu. Ei kissat siämenei sentää syä! Vaiks kyll haisu oli hyvä, joo. Mä ootan, ett jos tänää taas avattais donaripuukki. Sill on jömma, mä tiijän. Ja mulle jotai hyvää kissisafkaa sen jälkee. Eiks? Aha, siis se väittää ett katotaa. No näkis vaa, mutt pakko sen on jotai syyä illalkii, mä ainaski luulen. Höh, se valittaa vihannekseist. Mä sitt valitan, ett ku ei kunno lihaa näy missää enää – eikä mjunuaisii. Vois se ostaa ees mulle niit. Kai niit toss taviskaupaskii on... ai et laittaa listall. No laita ny sitte! Mäki tahon jotai heekkuu. Öhh, tota, siis oonha mä joo saanu taas kalkonii ja kasan hampulikaakkei. Kattokaas, taas mun triittipalli on hukas eikä mami voi laittaa siihe kaakkei. Siit niit oli vänkä mettästää. No, se ettii sen viimestää viikonloppun. Muute tääl on hiljast. Kerra soi puhelin, mutt se oli joku, joka ei ollu oikee numero! Mä ihmettelen, ett kukaa teist gimmoist ei soita, vaiks must oli eile niinki hiano kuva  *kissimöks*. Onks tää nyt sitt muka parempi!

 

 

Kliffaa viiko melkee viimost  päivää!

 

-------------------------------

 

Vincent, katsotaan sitä ostoslistaa tänään illalla, sopiiko?

 

Päivän slogan: Kun päivät pitenevät, ne pitenevät aivan joka tavalla!

 

Päivän biisi: Lepositeet 

 

Luettua: Heleen van Royen -  Onnellinen kotirouva, aivan jotakin muuta kuin nimestä luulisi. Eli tämä ei ole hömppää, ainakaan varsinaisesti. Tämä on melkoisen tiukka ja välillä aika raastava kuvaus naisesta, joka on raskaana ja synnyttää. Vielä ennen tätä hän on ollut miehensä ainoa rakkauden kohde, ainutlaatuinen muutenkin – ainakin omasta mielestään, rakastanut avioliittoa ja miestään – kunhan tämä on poissa mahdollisimman paljon ja tuo rahaa kotiin. Yllättäen kotisynnytys muuttuukin veriseksi ja kammottavaksi, siirtyy sairaalaan ja esikoinen tulee maailmaan terveenä ja rakastettuna. Tai ainakin miehen rakastettuna. Lea ei tunne itse mitään lasta kohtaan. Kotiin päästyään hän vajoaa pahaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen, oikeastaan psykoosiin ja joutuu suljetulle hetkeksi.  Tästä seuraa sitten istuntoja psykiatrin luona ja asian läpikäymistä, lapsuudesta alkaen. Lealle tästä tulee uusia oivalluksia, mm. se, että hänelle on aikaisemmin valehdeltu ja isä onkin ollut aivan erilainen kuin äidin kertomuksissa. Myös isän itsemurha ja kuolema on jäänyt käsittelemättä. Hiukan sekava, mutta täysin luettava ja mielenkiintoinenkin opus. Tuo sekavuus hiukan häiritsee, mutta voisi kyllä kuulua asiaankin. Suosittelen pään sisäistä liikkeistä kiinnostuneille, tämä on tietty romaani, mutta voipi olla ihan sopivaa luettavaa. En suosittele raskaana oleville – tästä saapi vain lisää raumoja ja ressiä. Daniel Blythe – Vihaan joulua, manifesti jouluhömpötystä vastaan. No nyt se on suomennettu, Welhottaren kotikirjastoon sopiva opus. Haa, te joulun rakastajat – meitä joulua inhoavia on muitakin kuin minä! Ai että, olipas onni tuoda tämä julki vuoden tässä vaiheessa ,D Ja mitä parasta, kirja on toimitettu Suomen oloihin soveltuvaksi. Aiheuttaa itkunauruhuutoa ja runsasta nyökytystä ja komppaamista – ainakin täällä! Welhotar piti ja suosittaa kaikille jouluun skeptisesti suhtautuville. Ja, btw, tässähän se on mitä paras joululahja sille, jonka olet huomannut katselevan räksänpesiä lahjoja jaettaessa ja vetävän viiniä vähän enemmän kuin tarpeeksi aattoiltana. Hän on meikäläisiä, hän inhoaa joulua ja haluaa vain tämän kirjan, että saisi tarvitsemaansa kriisi- ja vertaistukea *muahaahaaaaaaaah*!

 

 

KIPEÄ, MUTTA ILKEÄ!

 

 

YHDENTEKEVÄÄ...

Minä olen kuulkaas vaihteeksi äärettömän väsynyt.. Väsynyt ja kyllästynyt. Väsynyt olemaan kipeä, raivoamaan taksoille, odottelemaan niitä. Väsynyt olemaan väsynyt ja kipeä. Kyllästynyt olemaan töissä freesin näköinen, vaikka sattuu niin prleesti. Kyllästynyt kuuntelemaan joidenkin työkavereiden kälätystä otsikkoaineksista, idioottilaatikosta ja ihmisistä, joita en edes tunne.

Ei, ei hyödytä hakeutua lekurille. Jos tulee sairaslomaa, se ei auta mitään. Siis vain sen hetken. Miksi hvtissä minun pitää päivittäin riipiä 10 erilaista mömelöä (vapaapäivinä riittää 2), että pystyisin raahautumaan Varastolle ja tekemään työni. Minun tilalleni voisi tulla monenmonta pientä, hoikkaa ja nättiä nuorta – vastavalmistuneita ja päteviä sekä terveitä. Sellaisia Varastolla on viime aikoina näkynyt. Hakevat heti koulusta nuo nuoret töihin, ettei tarvitse maksaa heille juuri mitään ja vielä lyhyeen määräaikaiseen virkasuhteeseen. No, parempi se kai heille kuin ei mitään. Mutta silti! Ottaisivat minunkin tilalleni jonkun. Varmasti löytyisi. Jospa ehdottaisinkin kehityskeskusteluissa, että määräystäni ei kannattaisi jatkaa. Ikävä kyllä, tiedän olevani nykyisessä työssäni aika hyvä. Pitäisiköhän siis alkaa pitää sellaisia lyhyitä sairaslomia, epäilyttäviä sellaisia nimenomaan... Eli se Varastosta!

Ja lempiaiheeni taksot. Mikä ihme ja kumma saa jotkut kuskit automaattisesti olettamaan, että liikuntaesteen takia olen myös jotenkin muuten vähän vajaa. No juu, olen olen, mutta en sillä tavalla kuin taksot olettavat. Nyt on peräkkäin jo ollut kaksi tapausta, argh. Saan näppylöitä tuollaisesta suhtautumisesta. Eikö niille jo koulutuksessa kerrota, että suuri osa liikuntaesteisistä ja ns. vammaisista ompi älyltään normaaleja (juu, minäkin!). Ei tarvitse holhota. Ne, joita tarvitsee holhota, ovat asia erikseen. Heistä ilmoitetaan kuljetuksen yhteydessä, minkälaista apua he tarvitsevat! Niin eikö jumankekka eilenkin taksorouva kohdellut minua kuin lasta... Melkein vedin itkuhuutopotkuraivarit. Olisin vetänyt, mutta takson lattia oli liian sottainen. Olisi se kyllä ollut näky – Welhotar potkimassa ja kieriskelemässä lattialla, iiiiih.

Kun tähän lisätään kelit eli se, ettei missään ole kunnolla hiekoitettu, tiedätte minun olevan kusessa. Hiihtelen sentti kerrallaan varo-varo-vasti eteenpäin. Nimittäin jos minä kaadun, tapahtuu taatusti karmeita. Olen niin jäykkä ja jo ennestään raihnainen, että... ei kai tarvitse selittää. Onko kukaan teistä muuten edes tajunnut, että pystyn ulkona kävelemään n. 10 – 20 m, jos on hyvä keli (hiukan enemmänkin, jos on kyse kirjoista). Siis muutama metri, käytännössä. Tällä viikolla en ole uskaltautunut edes viemään roskia, pihaa ei ole hiekoitettu ja se on peililiukas.

Että kaikki olisi täydellistä, minulla on ilmeisesti tämän tartuntatauduin kakkosvaihe päällänsä, se varsinainen lunssavaihe. Kaktus kurkussa, yskittää ja kurkkua kutittaa, aivastuttelee, pientä kuumetta. Ja jatkuva pikkunivelten särky – vaihteeksi. Että on kuulkaas mukava tehdä töitäkin. Tässä läppärillä tämä vielä menettelee, mutta Varastolla ei.

Nyt on vasta/jo keskiviikko. Vielä kaksi työpäivää enkä minä millään haluaisi ja jaksaisi. Illalla kotiin tultua kaadun sänkyyn. Teen evästä, jos on pakko. Käyn suihkussa, jos on pakko. Muuten vain makaan. 

Ei tämä oikein ole ihmisen, saati sitten Welhottaren elämää. 

-------------------------------

Purrrrrrrrve, kaiffat! Ähh, toi orja aina valittaa. Tää on kissin elämää, tää. Eileskii sain donarii kaike muun lisäks. Sitt toi antaa nyt erilaisii muanii joka päivä, nyt oon syäny kaikkee. On laittanu vaa vähä. Sitt oon syäny niit hianoi raksui, ku joku tätsy siält Lokistaniast on antanu – juu, ne on hyvei! Ziitos vaa, mä tykkään kovast. Mamikii saa ostaa niit sitte mulle! Oli piän semmone kotiselkkaus, ei me tapeltu eikä mitää. Mä vaa taas tein tyhmii. Toi ees suuttunu, lopetti mulle puhumise.... oli päivä iha hiljaa ja katteli vaa sillee. Glups, mä olin bases vaa enkä tullu vegs. Sitt se itte tuli juttelee mulle, juu, mä siis tajuun. Mutt ku mä en voi sill mitää, ku mä oon päivät yksin tääll, tulee miälee tekee kaikkee semmost, mitä ei pitäis. Mutt ku mulle ei voi ottaa kaverii eikä mami voi olla mun kaa päivisi. Tää on semmone jutska, mihi ei oo niinku ratkasuu. Nyt mami vaa sano, ett oo mite oot. Lupas olla suuttumatt, tai ainaski yrittää. *huoh* Eilenkii mä miäti, mitä se sanoo. Pistin huusholli taas järjestyksee eli matot ja kaikki, sitt sen lisäks viäl ruakapöydän. En kyll pissiny mihkää, en ees pöydäll. Siit vois olla jo jotai seurauksii... Toi on ottanu jonku foto, saiskoha sen tähä. Juu, hei flikat, hei – mä esittelen täss itteeni, tulkaa ja viäkää *tsihihihh* >o<

Kliffaa keskimmäist päivää viikos, vai mite se nyt oli!

------------------------------

Vincent, mitä minä oikein tekisin sinun kanssasi?!

Päivän slogan: On pakko, vaikka ei tahdo!

Päivän biisi: Luuseri

Luettua: Shauna Reid - Dieettitytön huimat seikkailut. Hv-kirja, toivottavasti olet lihonut takaisin ja eronnut siitä suuresta rakkaudesta. Juu, olen ilkeä, tällä opuksella ei ole kirjallisia ansioita! Tony Latva - Totuus Heinojen murhista, muka totuus eli aivan Alibi-ainesta. Faktat lehdistä ja oikeudenistunnosta. Ei kirjallisia ansioita tälläkään! Janne Huilaja – Korman talo. Tarina perheestä, tynkäperheestä siis, aikuisista pojista, niistä peräkamarin miehistä. Pohjoisen elämää, asumista lähes kuolleessa kylässä. Ainoana ilona keskikalja ja miestenlehdet. Karua kerrontaa ja karua luettavaakin. Pieniä, mutta tärkeitä tapahtumia. Veljessarjan menestynein yrittää viedä muilta talon ja tontin alta juottamalla vanhaa ja sairasta isää. Josta sitten seuraakin erinäisiä tapahtumia. Minä pidin, Huilaja on omanlaisensa kertoja. Pienoisromaani, jossa on tunteita liiankin kanssa, karuja sellaisia tosin. Suosittelen.

 

UNETON JA ONNETON MALMILLA 

 

OLISI EHKÄ JÄRKEVÄÄ

Olisi varmasti järkevää, että Lokistanian joukot veisivät minut hitaasti ja nätisti piikitettäväksi. Pai-pai!

Sen jälkeen joku voisi hoitaa kilttiä pissivää kisuliinia ja suojella sitä kaikilta traumoilta, rakastaa, helliä ja hoivata.

Tämä ei kohta enää jaksa - ei sitä eikä kovin paljoa muutakaan! 

 

 

 

KIPEÄ JA SAIRAS! 

MAANANTAIN ÄHELLYSPOSTAUS

Jaa, taas maanantai. Eikö nämä tosiaan voitaisi kieltää jossakin instanssissa, ihan lailla. Tai siirtyä vaikka sunnuntaityöhön, sen jälkeen vapaapäivä ja töihin taas tiistaina. Kyllä olisi mukavaa! Erityisinhoni kohdistuu jopa maanantain olemukseen: plassu, edessä vain yhtä tylsiä päiviä, ei mitään odotettavaa! Töitä, lisää töitä. Miksi?

Ja tässä lokissa ei tänään ole päätä eikä häntää, ei mitään rajuja paljastuksia, ei upeaa pohdintaa maailman tilasta, ei kultturellia pläjäystä Helsingin taide-elämästä, ei – ei mitään näistä. Yhtä hyvin voitte painua takaisin töihin / sänkyyn / kotiin – täältä ei edelleenkään löydy mitään jännittävää. Vain Welhottaren väninää.

Kummisetäkin kävi eilen pitkästä aikaa, juu ja ihan asian kanssa. Kas kummaa, tarvittiin apuani valituksen laatimiseen ja minähän laadin. Ei siinä mitään. Hieno ja asiallinen tuli, kunhan vaan menisi läpi, KELA kun ei ole kenenkään paras kaveri. Kälätettiin siinä jonkun aikaa, ei mitään erikoista hänelläkään. On ikävä töihin, jonne pääseekin heti tänään. Vähän yli kuukauden sairasloma koiven takia on ollut miehelle liikaa, varsinkin kun lähikuppila on saanut hänet valtaansa. Eli kuivumaan taas työelämään ,D

Kissi närkistelee ruuan kanssa, mikään märkäruoka ei tunnu taas kelpaavan. Ainoastaan donari ja jauhis. Ei mene läpi! Äsken laitoin uutta muonaa, jos ei syö päivän aikana, olkoon nälissään. Aina on toki raksuja ja vettä. Mutta en minä nyt kissan takia ala ostaa joka päivä erilaista muonaa... en edes pysty. Lauantaina ostin 3 eri plaatua, jos ei maistu, olkoot syömättä. Osa ainakin tuoksuu minun nenääni oikein hyvälle, hmph!

Ketuttaa, taas pitäisi tuonne ulos. Kylmään ja tuuleen. Lisäksi on hitsin liukasta, pelottaa.Tiedän, että siellä on sellaista – pikkuniveliä särkee ja se on varma sääennustus. Heitin äsken kipumömelöt. Taksoa menen odottelemaan 10 min. ennen sen tuloa. Toivottavasti tällä viikolla sujuu paremmin! Huippua oli taas ns. pikatilaus lauantaina. Olimme Belgarionin kanssa puoli tuntia edellä aikataulua ja koska oli kuukauden viimeinen päivä, päätin käyttää pikatilausoptioni. Ei kun soittamaan Iisalameen klo 11. Pahasti savvoo viäntävä herrahenkilö lupasi takson viimeistään 11.15. Ei näkynyt. (Varsinainen norminouto olisi ollut siis 11.30). Lopulta takso tuli, viereiseltä tolpalta, 11.20. Juu, tosi pikaisia ovat kaikkien kiireet, näköjään. Että ihan 10 min aikaisemmin sitten pääsimme kotiin. Mutta arvokkaasti kuitenkin normitaksolla, tsihih. En minä muuten, mutta puoli tuntia on aika pitkä aika palella Risman aulassakin.

Thjaa, täytyy mennä kaivelemaan jotain lämmintä paitaa itsellensä. Varastolla on viikonlopun jälkeen kylmää kuin jääkaapissa. Hrrr...

-----------------------------

 

Purrrrrrrrrrviska, kaiffat! Ai, siis orja valittaa mun syämisist. Kyll se kuulkaas jutska on nii, ett toi yks laatu jotai lihaa ja kastikett ei vaa maistu. Se on pahaa. Sitt saman näköne puukki töhnäruakaa on taas iha hyvää, vaiks se näyttää pahalt. Hiffaatteks te, hei? No, nyt se anto sitä mössöruakaa ja mä oon just syämäss. Sain äske kaakkei, kalkonii, raksui... vede se unohti, mutt se laittaaki sen vaihtoo aina viimetteks ku se häärää tuala kylppäriss. Eile nukuin ekaks sen viäress, oli nii levotoine orja, ett oli pakko siirtyy ensi jalkopäähä ja sitt kokonaa pois. Se pyäri taas koko yän, tiätteks. Ei siin kunno kissi voi sillo goisii. Kävin vähä harventaa kasvustoo, ku kerta ei ollu ruakaa. Söin vähä kukkasii. Paha vaa, ett ne tuli ylös samantiän. Nyt toi hiffaa taas, ett Jukan poikasii on syäty. No mull on siihe kyll melkee niinku lupakii. Ainaki niinku tavallaa >o< Kummisetäki kävi eile, sen jalka haisu jollekki oudoll, iha kummall. Mä nuuskuttelin sitä, se paijatti mua ja leikkihaukku taas. Me ollaa vähä semmosii. No oli se kliffaa, ett se kävi. Mä melkee muistanukkaa enää. Ei oo näkyny pitkää aikaa, meinaa. Ei oo näkyny mun fotoikaa, ku mami ei oo ottanu. Nytki on kaamera lataukses. Ett joku muu foto sitt – joo, saa laittaa.

Olkaa kunnoll kaikki, tänää on maanantai ja orjat voi olla huanoll tuulell!

-------------------------------

Aivan, Vincent, aivan....

Päivän slogan: Minä vain toivon tämänkin päivän ehtivän iltaan asti nopeasti!

Päivän biisi: Kurjuuden kuningas

Luettua: Tuli selattua taas pari lehteä ja luettuakin pari artikkelia. Ei paha. Lisäksi Dean Koontz – Pimeyden enkeli. Tätä hiukan uudempaa Koontzia, jota jo jaksaakin paremmin lukea, ei niin puuduttavan samanlaista kuin alkuvaiheen kirjat. Samat teemat kuitenkin toistuvat: lapset syntyvät ja heillä on outoja kykyjä. Samoin eräällä muulla, joka lähtee jahtaamaan toista lapsista tappaen mielellään siinä välillä muutamia ihmisiä. Kuitenkin sopivaa sunnuntailuettavaa siinä muiden hommien ja pienten päikkärien välillä. Ei aiheuta minkäänlaisia toimenpiteitä. Suositellaankin vain Koontzin kavereille.

 

 

TAAS SE ALKAA... 

HYYTÄVÄÄ SUNNUNTAIPOSTAUSTA

Jahas, taas mennään! On kylmää, äksyn liukasta (pihaa ei ole hiekoitettu koko talvena) ja huomenna pitäisi taas Varastolle. Argh. Tähän se viikonloppu siis aina menee. 

Eilinen meni ensin Belgarionin kanssa kaupoilla ja kirjastossa, ei mitään mainittavaa. Vain se, että jumankekka ovat vihannekset hinnoissaan. Pakko tyytyä siis porkkanoihin, sipuliin ja pakasteisiin sekä purkkeihin. Ei auta muu, hittolainen. Onneksi tätä nyt ei kauaa kestä. Mutta onnistuneesti kaupat ovat hävityttäneet jonnekin keltaiset lappunsa, eilenkään löytynyt kuin jauhista (kissalle) ja tipua (molemmille). Ei käytännössä mitään muuta (juu, en osta valmiita hampurilaisia, en ;D), ei edes leipää. Korvasin asian ostamalla pienen paketin leipää ja lisää ruis-seesam –näkkäriä, toimii!

Belgarion korjasi partsin ulko-oven lukon ja hantaakit, jee! Ei tarvitse häiritä huoltoa. Hän sai syödäkseen erinomaista tagliatellea ja tomaatti-sieni-ym. -kastiketta, jälkkäriksi kirsikkarahkaa ja itse tekemiään muffareita. Kaikki oli erinomaisen hyvää, molempien mielestä. Viikolla molempien ateriat taitavat olla enempi mallia sössö & sekoitus. Belgarion kertoi tehneensä edellisenä sunnuntaina nuudelivokkia, jota vain riitti ja riitti, koko viikon ,b Viimeisin annos oli jo maistunut vähän oudolle... No, toivottavasti hän keksii jotakin muuta ensi viikoksi. Tungin mukaansa sen savujuuston, kuivahedelmät ja suurimman osan muffareista – on ainakin jotakin herkkua väliin viikollakin.

Tänään voisi lopultakin iskeä tuon kaalin kimppuun. En saanut siitä viikolla tehtyä mitään, koska se vaatii niin pitkän hauduttelun. Ei minusta töiden jälkeen ole enää pilppuamaan, silppuamaan ja vielä hauduttelemaan jokusen tuntia. Ei, ei todellakaan, siinä väsy puree jo niin, että kaalin puolikas on ottanut relaa tuolla hetelmälokerossa. Jos siis tänään ottaisi sen käyttöönsä ja vängertäisi joko laatikkoa tai pataa, pataa, luulen. Pariksi-kolmeksi päiväksi apetta ainakin riittää. Loppuviikko menisikin sitten tofulla... No, ans kattoo.

Lisäksi tänään pitäisi siivota, jos jaksaisi ja huvittaisi. Jaksamisessa ei ole muuta vikaa kuin oik. käden jatkuva viiltävä särky. Se tykkää kyllä oikein höpöä, kun alan imureerata, prl. Mutta pakko kai se on. Pesukone sai töitä jo eilen, siinä ei mitään. Viitakkoa pitäisi vähän hoidella ja muuta pientä. Ai niin, pari nappia pitäisi muistaa ommella takkiin! Jotakin lämmintä pitäisi etsiä päällensä, jos huomennakin on yhtä vilpoisaa. Minen tykkää, taas särkee joka paikkaa.

Juu, on siellä kylmää, hrrrr!

------------------------------------

Purrrrrrve, kaiffat! Tiäsinhä mä, ett jotai heekkuu tulee, ku noi käy kaupass. Mä sain uude laatiko hampulikaakkei, hei, sain. Mutt muut en sitt saanukkaa. Toi vaa yrittää, ett mä söisin se laittamaa muanaa tualt. Jäks, en syä. Mä tahon jotai muut... tai sitt *uhkailee* (ei kannata uhkailla Vincent, se on kuule tehotarkkailua nyt – toim.huom.). Joo Poikaki oli eile, sekää ei antanu muffarii. Emmä kyll tiädä mikä se oli, hyvät haisut tuli ja Poika söi semmosest rapisevast paperist. Pakko sen o sillo olla jotai heekkuu, jos se rapisee ja noi syä, nih kerta. Mutt mull ei sitt annettu. Vaa hampulikaakkei, joo *huoh*. Ett en syä tota muanaa, mami voi ite viädä sen mihi haluu. Mä tahon jotai muuta uutta ainaskii. Tai sitä jauhist. Mä tiän ett sitäki kert o. Mitää ei kissill haluttais antaa, pidetää vaa näläs joo. Tai ainaskii heekkui säännöstellää. En tykkää tämmösest, en sitt yhtää. Ja orja on viälkii vähä hiljane ja kylmä.... ei paljo naureskele. Oli sen jalkopääss sitt goisiis kuiteskii. Ett tämmöst meill tänää ja eile.

Kliffaa söndaagii kuiteskii kaikill kunnon kissinkoill ja kliffoill orjill ja tätsyill!

---------------------------------

Aha, siis vähän katkero kissavuodatus, hmph.

Päivän slogan: Maailma on kylmä ja raaka – niin minäkin.

Päivän biisi: Sunnuntailaulu

Luettua: Selattu läpi erinäisiä lehtiä, joista luettu pari kiinnostavaakin juttua. Lisäksi Toby Litt – Beatnikit . Bob Dylan kuoli v. 1966 ja tästä tarina alkaa. Mary tapaa v. 1999 kaksi kundia ja leidin, jotka ovat beatnikkeja, oikeita sellaisia *virn* ja elävät kuin 60-luvulla – tai ainakin kuvittelevat elävänsä niin. Jokaisella on oma salainen paheensa, Jackilla videopeli pelihallissa, Jeanilla taas diskomusa ja erityisesti Abba. Maggie jää enemmän taka-alle, koska hän kokee Maryn kilpailijanaan. Mary rakastuu Jackiin ja kampeaa tämän sänkyynsä. Pojat kokevat elävänsä Keroacin ja Ginsbergin maailmaa ja ovat – tottakai – runoilijoita. Tarkoitus on painaa oma lehti Brightonissa, jonne matkustetaan kuin Matkalla-kirjassa ainakin... no melkein. Kaiken pitäisi olla cool ja beat tai hip, mutta jokainen luistaa aina jostakin. Mary katselee meininkiä hiukan ulkopuolisena eikä suostu aivan kaikkeen. Mutta menoa on ja se jatkuu myös coolilla meiningillä. Melkoisen hyvä tarina, Welhotar piti ja suosittelee muillekin. Pidempikin arvostelu saatavissa...

 

 

TAKAISIN GOISIMAAN!