TYHJÄÄKIN TYHJEMPÄÄ VÄNINÄÄ JA MÄRINÄÄ

Eilen särki ja juili, heikottikin oudosti. Taisin syödäkin kehnosti, no sitä parempi. Mutta sain kuitenkin väkisin otettua iltapäiväpäikkärit, pakkohan se. Kun heräsin, olin taas raivoissani, itkin ja manasin. Samalla toivottelin entisille ystävilleni yhtä sun toista. Kunnes ymmärsin, mitä heille on asiallista ja suotavaa toivottaa: pitkää ja yhtä kivuliasta elämää kuin itselläni nyt, aina vaan pahempaa. Samanlaista viikon minuuttisuunnittelua lääkkeiden, taksojen ym. kanssa, että jaksaisi edes ruokansa laittaa... kaiken sosiaalisen elämän hiljaista haipumista ympäriltä, silkkaa olemattomuutta sekä ilman muuta liikuntaesteisyyttä, sellaista, että kävelylle ei voisi lähteä halutessaan edes roskikselle asti. Ottakaa siis vastaan tämä toivotus – eläkäämme mielenkiintoisia aikoja! Minä en edes elä pitkään, mutta sitä toivon näille muille.

Nimittäin sen verran taas on käynyt hermoille muutama asia. Ei ole arvoni mukaista kertoa niitä täällä, joten antaa olla. Minä vielä toistaiseksi elän juuri siten kuin elän. Niillä saatanan armoilla mitä on annettu, prle. Taksotilauksetkin ketuttavat – siellä ei taas ymmärretä suomen kieltä. Jos sanon, että asiointiaikaa Hakaniemessä 45 min, aikataulu on nouto töistä klo 12.00, haku Hakiksesta klo 12.45. Onkohan taas idioottien aika sielläkin käsillä, viimeistähän Iisalami vetelee! Mitään varsinaista tietoa ei ole vielä tullut Palmian systeemistä, ainoastaan vahvistus, että siihen siirryttäisiin 1.7. alkaen. Olisi aika kiva saada nyt ne prleen perustiedot eli meiliosoitteet, numerot ym. Muuten on vähän hankala toimia eli ei hyvältä näytä. Nettisivujen pitäisi olla auki, eivät ainakaan äsken olleet... No, Tsadilla itsekin työskennelleenä epäilen kaiken menevän sielläkin päin vettua, kuten yleensä. Sitten meiltä odotetaan pitkämielisyyttä, kärsivällisyyttä ja ymmärtämystä! No way, kaverit, ei ainakaan minulta riitä enää teille asti mitään.

Eipä silti, ei kohta riitä enää ymmärrystä muuhunkaan. Kun lauantain käytän kauppa- ym. hommiin, olen aivan helvetin kipeä eli se päivä menee ketuille. Sunnuntaina ehtii vähän palautua, jos ei ole mitään erityistä tekemistä. Ja sitten onkin taas maanantai ja nytkin siellä on keskeneräisiä pumagoja pöytä täynnä perjantain jäljiltä. Ah, tämä se on sitä elämää! Lisäksi tämä inha aurinko ja lämpö eivät ole mukavia.

Ehei, en keksimälläkään edes yritä keksiä mitään positiivista kerrottavaa. Johan siinä teistä muutama pökertyisi tai ainakin hukkaisi osan järkeään, sen tietyn osan. En ole edes jaksanut lukea lokeja, se sentään suotakoon anteeksi. En nimittäin jaksa istua pitkään, koivet, yläselkä, alaselkä ja olkapää, nähkääs – ne olemattoman pienet jutut. Joten ehkä suonette anteeksi, jos en usein vieraile...

Mutta sen verran taas vinksuja, että Eestin Herkkuihin on tullut uusia jugurtteja, leipiä ja piirakoita, muitakin kivoja uusia tuotteita (mmmm, se tomaattimehu ja uskomattoman mahtava kanttarellisulatejuusto!). Kannattaa käydä taas tsekkaamassa, jos olette unohtaneet. Nythän puoti on jälleen auki myös sunnuntaisin. Muuten ne suuremmat kaalipiirakat ovat parempia, eivät niin teollisen makuisia! Ihan vaan tiedoksi, että tätä kauppaa minä ainakin kannatan!

Malmilla on hiljaista ja lämmintä, liian lämmintä. Tämä toivoisi ukkosta ja myrskyä, oikein reilua sellaista.

-------------------------------

Purrrrrrrrrve, kattiskat! Plääh, mullaki alkaa olla jo liika kuuma, en mä pysyt partrsill ottaa suulist ku vähä aikaa. Sitt on pakko tulla vegs, ennenku iha tulee kärtsättyy kissaa. Onneks toi jättää kaikki ovet auki, ett mä pääsen sinne päiväll, sillo ku on vähä viileempi. Siäl on kyll kiva steppailla, öttiäisii ei oo viäl näkyny. Me vissii ollaa vähä liia korkeell, mutt niit tulee, mä tiijän ja ootan kynnet tanas... ja yäpeehosii, ne on mun suursuasikkei *narsk*. Mami laitto taas uusii safkoi, joo on iha hyvei, mutt mä jaksa niit päiväll syädä. Mä syän vast yälä aina määkäruakaa, nappuloit mä voin vähä maistaa päivälkii ja vodaa. Ei näi kuumall toi safkakaa oikee maistu, paitti kalkoni ja kaakit – ne mä nimittäi vedin justiisa. Ai nii, mutt nythä on yä, ainaski vissii muitte aikatauluje mukaa. Maminkii pitää taas lähtee röihi, ett meill riittää naksurahoi. En tykkää, olis himas. Sitä se itekki toivoo. Me ei vaa voida sill nyt mitää. Nähää sitt taas iltapäiväll ja sillee, mull on koko päivä aika goisii ja duunaa kaikkee kliffaa iteksii >o< Ei toi viittiny laittaa toist samalaist fotoo nii ni se löys tämmöse, hei mäki osaan divaa vodaa tollee suaraa kraanast, mutt se on liika vaivalloist. Joskus mä oikeen haluun kyll näyttää, ett osataa täälläki!

Kliffaa viiko alkuu kaikill kissinkoill tääl Lokistanias!

----------------------------------

Vincent, osaathan sinä vaikka mitä *huokaus*....

Päivän slogan: Turha itkeä kaatunutta kastematoa!

Päivän biisi: Missä yösi vietitkään

Luettua: Stephenie Meyer – Vieras, aika erikoinen tarina, tiiliskivi vielä. Alussa tämä tuntui älyttömältä ja pitkäveteiseltä, mutta imaisi sitten huomaamattomasti mukaansa. Ideana on jotakuinkin se, että pienet, näkymättömät tunkeilijat ovat otaneet vallan maapallolla. Asettuneet asumaan ihmisten päähän vieden heiltä sielun, samalla rauha vallitsee ja kaikilla on niin kivaa. Osa porukasta on kuitenkin ehtinyt paeta ja muodostaa omia yhteisöjään. Tässä ruumis, jolle on annettu nimi Melanie, on saanut sielun ja uskoo löytävänsä miehen ja tämän ystävät Melanien omien muistojen ja sielun taitojen avulla. Joo, ei tämä tässä kerrottuna kuulosta kuin älyttömältä, tarina kuitenkin tosiaan alkaa toimia kökön alun jälkeen eli suosittelen erilaisen pehmo-scifin kavereille tai vähän muunlaiseen outouteen tykästyneille. Muutamia kivoja ideoitakin tulee esille, ei paha. En kyllä mitenkään suosita tai hehkuta, tämä vaatii lukijalta lievästi jotakin...

 

KOHTA TÄÄ OTTAA TAAS KISSIKENKÄNSÄ... 

VÄNINÄÄ, SÄRKYÄ JA NORMIPUUHASTELUA

Uaah, väninäpäivitystä pukkaa! Eilisen mietiskelyn (en ehtinyt...) johdosta saatte siis vieläkin lukea samaa vanhaa paashaa toki aina vähäsen eri mausteilla jatkossakin. Totesin nimittäin, että missä muualla minä muka voisin rauhassa vänistä? En missään, ainakaan maksutta. Ja joku vielä viitsii lukea... no joo, on sitä kummallisempaakin kuultu ja nähty... kai.

Eilinen oli siis vielä normiroudauspäivä. Prle, kesä taas muuttaa aikatauluja pahasti! Kirjastot ovat suletud lauvantaisin ja tämä taas tarkoittaa sitä, että siellä pitää käydä perjantaina. Silloin taas ei välttämäti ole apuja ja lisäksi kaupat ovat täynnä yököttäviä ihmisiä. Eli täytynee käydä itse hakemassa vain varaukset perstaina, siihen voisi hiinä-ja-hiinä riittää poikkeaminen työmatkalla. Sitten voisi heti lauantai-aamusta käydä kaupoilla. Juu, näin se on nähtävä. Ja viikolla sitten jonakin päivänä käytävä Pazilan lähikirjastossa hakemassa lukemista akuutimpaan tarpeeseen. On tämä, kun kaikkea pitää suunnitella näinkin etukäteen, mutta kun se nyt vaan on pakko!

Ei kirjasto eilenkään juuri mitään sitten tarjoillut, kehno otanta... Sen sijaan vihannestsioskista sain kassillisen kaikkea kivaa 4 juurolla, jeeeeh. Kaupoissakin veget olivat ihan kohtuuhinnoisssa, joten sai kerrankin ostella tomaatteja ym. ihan laskematta, montako saa syödä ja milloin. Älkää naurako! Muistakaa, että minä pääsen kauppaan vain kerran viikossa ja se oikeasti asettaa tiettyjä rajoitteita sekä ruuanlaitolle että ihan jopa syömiselle. Koska varastotkin olivat tyhjillänsä, jouduimme ostamaan aivan järjettömästi kaikkea. Tai ei siis järjettömästi, mutta monta kassillista tavaraa; rahkaa, jugurttia, kaffetta töihin ja kotiin ym. Yllättävän paljon siis, mutta kun on pakko – ei voi mitään. Nyt on tarpeellinen varanto jää- ja pakastinkaapissa sekä keksejä ja muuta kivaa kaapeissa. Hyvä me, myös täydellinen kissavarastopaketti tuli hankittua, joten Vinskikin saa luvan olla tyytyväinen.

Laitoin sitten appeeksi puoliseisovan pöydän; lohipasteijoita ja kaalipiirakoita, uusia perunoita, kesävoita, silliä sekä iso kippo feikki-krekusaladoa ja pellillinen täytettyjä herkkareita. Oli kuulkaas njamskista. Tuon jälkeen vajosimme lähes tainnoksiin, pakko oli saada vielä kaffet ja kohuked. Sen jälkeen sain suostuteltua Belgarionin imuroimaan. Itse lisäilin multaa pariin viherikköön, jotka olivat syöneet osan multaansa. Ostin myös eilen uutta vahakangasta parvekkeen pöydille, leikkelimme ja laitoimme paikoillensa. Hyvä tuli! Karjaustalossa ei paljon ollut valinnanvaraa, halusin näet yksiväristä eli meni sellaiseksi keski-tummanvihreäksi, ihan hyvä väri. Eipä ole ainakaan niin riemunkirjavaa... Näyttää siistiltä, mutta ei siellä eilen enää klo 17 jälkeen voinut oleskella lainkaan. Oli kuin uunissa olisi istunut! Minä inhoan tällaisia kelejä, olen toimintakykyinen (lähes) vain iltapäivään asti. Ja mitä hienoa siinä on, että ulkona on kuumaa ja kaunista, kun sinne ei pääse? Perkele!

Josta tulikin sitten mieleen tuo eilinen retki, sehän aina sinänsä sujuu ihan ok. Sitten kotona alkavat helvetinmoiset koipikivut, koska olen kävellyt liikaa. Tätä kestää yöhön asti, läpi yönkin. Viime yö meni taas hänekseen, särki ja valvotti, mikään lääkitys ei toiminut. Nyt väsyttää ja vieläkin koipia särkee, myös säärien etuosia – äärettömän kiusallista. Lisäksi eilen illalla satuin jotenkin väärässä asennossa liikehtimään ja sain lonkkani jotenkin hölmöön asentoon, josta seurasi suoraa kipuhuutoa. Aika kamalaa, se kyllä loppui pikaiseen, heti kun pääsin asennosta pois. Tiedän, että iltapäivällä tässä alkaisi olla suht kunnossa, mutta voihan vee – se on sitten jo ajateltava huomisaamua ja vääntäytymistä Varastolle. Että se siitä viikonlopun levosta ja kaikesta muusta.... argh! Nyt väsyttää, otin jo vartin tirsat. Menen kohta uudelleen unille, jos vaan pystyn.

--------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Hei, Poika olikii eile meill sen Konee ja Repun kaa, mmmm. Ja mä sain taas olla sen viakus. Sitt noi toi hurrrjasti kaikkee taravaa, mulle kans. Mulle-mulle-mulle, ku ei oikee mikää maistu, orja anto semmosest piänest puukist ruakaa. Emmä sitäkää syäny, yälä vast kävi safkaas. Oon ottanu vaa suulist, mutt ei siälä oikeest voi olla enää illall. On ihan pakko tulla tänne pöydä alle, miss on kyll kaikist viilein mesta. Ett en mäkää hirveest täst kelist diggaa. Mutt sain kaikkee kissataravaa, muanaa, purui ja kaakkei ainaskii. Ja sitt se jömma viälä tuala pakkasess. Ett nyt on taas kaikkee, ei tarvii hualehtii ainaskaa ite. Mami taas eile pyäri ja ponppi, kyll mä silti se viakus goisin melkee koko yän. Tai nyt mä en oikee enää tiädä, mikä on yä ja mikä ei. Ei vissii mamikaa. Voi ku aina vois liikkuu sillo ku haluu ja mamikii vois, meill ois niiiiiiiiiiiii paljo kliffempaa. Hah – orja ehti sentää yhe fotonki ottaa... täss mä viäl jaksan ottaa suulist!

Kliffaa päivää vaa teill muill – mä painun nyt goisiin!

------------------------------

Vincent, minä tulen mukaan!

Päivän slogan: Pitäkää aurinkonne – minä olen viileän hämärän ystävä!

Päivän biisi: It’s Still Warm

Luettua: Tom Rob Smith – Lapsi 44. Eletään Stalinin aikaa Neuvostoliittossa ja Lev toimii turvallisuuspalvelussa, hän on idealisti ja pyrkii toimimaan maan ja yhteisön parhaaksi. Hän törmää kuitenkin rikollisuuteen, jota Moskovassa ei tunnusteta olevan ja pariskunta karkoitetaan. Samaan aikaan hän ottaa tehtäväkseen sarjamurhien selvittämisen – murhien, joissa kohteena on ollut vain lapsia... Kirja on melkoisen karmaiseva esitys yhteiskunnasta, jossa vainoharhat ovat totta ja kaikkea on varottava, lisäksi tämä rikosvyyhden selvittely ei ole kaunista sekään. Welhotar suosittelee normidekkarien asemasta – lukekaa ja toivokaa, että vatsanne ja sielunne kestää! Ritva Sarkola – Haamukirjailijan kuolema, juu, oli jo aikakin kuolla. Kehno dekkari, ei anna aihetta toimenpiteisiin. Dr. Jill Bolte Taylor – Elämäni oivallus, kuinka toivuin aivohalvauksesta. Aluksi tämä vaikutti ihan mielenkiintoiselta eli nuori aivotutkija itse saa aivohalvauksen ja havainnoi tilaansa... mutta jotakin feelua tässä on. Liekö jotakin New Age –tyyppistä, joka saa karvat pystyyn. Ainakin osa on selkeästi sitä, toki mukana on ihan järkeviä neuvoja esim. läheisille, joten kyllä tämän lukea voi. Älkää kuitenkaan noudattako kaikkia neuvoja ja uskomuksia, ettehän?

 

TÄNÄÄN KISSIKENKÄT LEPÄÄVÄT! 

TÄMÄ MIETTII TÄNÄÄN

Tämä päätti, että tänään on luppopäivä. Toimittaja vieressä huomauttaa, että tarkoitus on roudata kirjoja ja hemmetillinen määrä ruokaa, siivota, ruokkia Belgarion, pestä pyykkiä, inventoida kirjoja, harjoittaa logistiikkatoimintoja, laittaa parveke kuntoon jne. Että mikä luppo?

Tämä päätti myös vähän miettiä tänään asioita.

Tämä miettii myös tämän blogin kohtaloa.

Tämä miettii olemassaolon syövereitä.

Tämä miettii, miten voi olla olematta katkera, kateellinen ja inhottava. Toimittaja vieressä toteaa, että se on mahdotonta.

Tämä miettii, että toki on muilla huonomminkin, mutta miksi aina minä – aina, ihan pienestä asti...

Tämä päätti lopettaa nyt tähän, koska on luvattu hellettä ja tämä inhoaa sitä!

MALMILLE TÄÄ LÄHTEE KOHTA KISSIKENKISSÄÄN.... 

 

ITKUA, KIPUA, VÄNINÄÄ - JA VARASTOLLE

Sorry, olen väsy, erittäin kipeä ja väsy! Eilinen työpäivä oli kammottava. Ette olisi kyllä tehneet, minä piruuttani tein. En säästellyt itseäni, vaikka olisi ehkä ollut tarpeen. Illalla oli sitten aika karmea tilanne... Kaiken muun lisäksi kun tuo oik. lonkkakin sanoi vaihteeksi sopimuksensa irti. Prle, pitäisi käydä sekin sitten piikittämässä, kortisonia nääs. Mutta kun ei nyt jaksaisi. Odotan ainakin viikonlopun yli. Lonkassa on siis reilusti kulumaa ja se tarkoittaa sitä, että jopa normaali kävely saa aikaan järjettömän kipeää vihlontaa – välillä, ei jatkuvasti. Juuri sellaista ”minua tuikataan veitsellä” –fiilistä. Työssä on mahdotonta vältellä kaikkia liikkeitä, joissa tämä efekti tulee aikaiseksi. Eli pitäisi kuitenkin tänään vähän edes muistaa varoa. Toivottavasti omisarvis on uusinut edes repsut, kele.

Kipu ja vetutus olivat sitä luokkaa, että itkuhan se kotona tuli. Oikein kunnon itsesääliä ja märehdintää sisältävä itku. Siltä muuten näytänkin, kuin rantakassit silmien alla. En tee asialle mitään. Jos joku kysyy, saa todellisen selvityksen asiasta. Muutenkin suunnittelin taas pientä kirjallista selvitystä omisarvikselle – minusta kun tuntuu, että hän ei ole aivan tilanteen tasalla kipujen ym. osalta. Jätin senkin vielä toistaiseksi muhimaan tuohon, pohjaa on jo kirjoitettuna. En minä enää keksi muuta, mitä voisin tehdä. 

Minä en vain kohta enää jaksa. Ei tämä ole ihmisen, saati sitten edes Welhottaren elämää. Elämää *pärsk*? Tiedän, muilla on vielä huonommin ja Kummisetä poistui jo kokonaan. Välillä olen jopa kade hänellekin. Olen kade jokaiselle Varastolla, joka on pois pari päivää migreenin takia (tiedän, että migreeni pahimmoillaan on garmea sekin) tai valittelee omia vaivojaan. Minä kun en siellä ole juuri jaksanut valittaa. Kertonut olen, jos on kysytty tai jotakin muuta syytä ollut. Tässä on vielä sellainenkin pikku juttu, että U-P:llä on I tyypin diabetes... tottakai hän kokee sen itse vakavaksi sairaudeksi ja kun puhuin fibrosta ym. ei oikein myötätuntoa riittänyt. Ymmärrättehän? 

Tuo Varaston työtilanteen taustakin selvisi, hah ja prle sentään. U-P oli joutunut ylempiensä puhutteluun osaston tilastojen takia, siis niiden ns. olemattomien kuukausitilastojen takia. Eli että miksi meillä menee niiiiiin huonosti? Siksi siis tämä karmea kuukausi! Voi kun hän olisi sen kaikille kertonut, olisin minäkin siirtänyt lomani ja ehkä suhtautunut asiaan toisin. Mutta kuulin asiasta vasta eilen, en sitten tiedä, ketkä kaikki ovat tienneet siitä jo aikaisemmin. Eli tarkoitus oli pistää vähän U-P:kin järjestykseen, hän on kuitenkin iäkkäämpi nainen, nuoren ja viriilin P-P:n sijaistaja! Tilanne on tavallaan huolestuttava eli kyllä mielelläni tuen U-P:tä, jos tarpeen on. Ymmärrätteköhän te, mitä minä tässä yritän selittää? Mutta se, mihin osastolla pitäisi puuttua, on oman työn suunnittelu. Suurimmalla osalla porukasta kaikki todellakin jää sinne kuukauden loppuun... eli tasainen puurtaminen ei näy olevan tuttua kuin muutamalle poikkeusyksilölle.

No, kerrankin voin sanoa, että onneksi on perjantai. En kestäisi enää päivääkään! Huomenna on kuitenkin jaksettava Belgarionin kanssa kirjastoon ja kaupoille, hirveä varastojen täydennys on nyt tarpeen. Kaapeissa ei ole enää juuri mitään. Eilen sain kiinni ja tapettua viimoisen kesäkurmitsan. Sain sen pilpottua paprikan ja sipulin, tomaattipyreen sekä yrttien kanssa kattilaan ja vihanneskeiton aikaan. Tulos näytti oudolta kunnes sauvasekoitin teki taas sen sileän tien ,D Tarjolla tänään siis kasvissosekeittoa, ei pahaa ollenkaan – maistoin jo illalla varmuuden vuoksi. Leipää on jokunen viipale, purkki donaria ja vähän salaattia. Sillä elää kyllä huomiseen. Puutelista on pitkä ja kaksipuoleinen *Belgarion-parka*!

En yllytä kuluttamaan, mutta jos on kesäpaitojen tarvis, Mentalwearilla olisi puuvillamania. Käykää valitsemassa oma paitanne ,D

Minä menen töihin ja teen mitä pystyn – lopusta sitten huomenna! Ilma Malmilla on kaunis ja lenseä, upea aamuhan tässä on tulossa. Kun vain jaksaisi...

--------------------------------------  

Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! Eheheh, mä sainkii eile jauhist. Oikee ison ja komeen biitin, sitä on viäläki ja mulle koko päiväks. On kissinpäivät joo. Ja mami jättäny mulle ovet partsill auki ja peiton ilma mitää haisui – se koklaa mua, mä tiän. Kilti se on, on se, mmmm. Mutt joku sill oli eile viall, mä yriti taas antaa kissiviärihoitoo, mutt se vaa märisi ja punki ylös koko aika. Eikä se taaskaa goisinu. Mä alan jo vähä hualestuu. Onneks Poika tulee huamena ja me saadaa kaikkii taravoit ja tolle kirjoi, jos se vähä paranis. Ja mä voin kans yrittää olla viälä kiltinpi. Mami kyll sano, ett mä oon ollu nyt nii hurjan kilti, ett se oikee ihmettelee (ennen jotakin kamalaa, toim.huom.). Oon leikkiny itekseni, ku toi ei oo jaksunu. Senki tajuun, ett ei se nyt jaksu. Mä hiffaan sen jostai, ett nyt ei oo kaikki iha kondiksess, kyll me kissit tiädetää, hei! Mutt toivottavast tää viikendi vähä jelppaa. Me otetaa relaa ja sillee. Syädää hyvin, tai siis hei, mä ainaski meinaan syädä hyvin ja muuta. Niinku varmaa tajuutte, ei must oo nyt fotoi, mutt toi ettii jotai kissamatskuu toho.

Kaikill Lokistanian kissinkoill mahtavaa viikendii!

------------------------------------

Vincent, ainoa ymmärtäväinen sielu lähelläni <3

Päivän slogan: Olisikohan lobotomiasta apua – muu ei enää tehoa?

Päivän biisi: Lobotomy

Luettua: En saanut illalla oikein luettua kuin tuota yhtä lehteä. Lisäksi tuli erään kustantajan syysluettelo, jota selasin, mmmmmmm, kaikkea kivaa tulee olemaan taas tarjolla. Ja kesken oleva kirja on sitten Barack Obama – Unelmia isältäni, kertomus rodusta ja sukuperinnöstä. Lisää kirjasta huomenna, tähän asti selkeää kerrontaa lapsuus- ja nuoruusvuosista sekä ajasta, jolloin Barack tajusi olevansa musta! Suoraan sanoen, nyt kaipaisin jotakin erittäin helppolukuista tavaraa... no, kirjastosta on jotakin tulossa ja onhan tuossa vielä pari lukematonta opusta.

 

 

VOI KUN TÄÄ JAKSAIS KISSIKENKISSÄÄN... 

 

TORSTAILLE TEMMELLYSTÄ SEKAVASTI ERI ASIOISTA

Huomio, huomio! Täällä taas Welhottarela ja sen huonouniset lokittajat, yöhuomenta vaan. Tätä kirjoittaessa nimittäin ei oikein tiedä, onko yö jo mennyt edes kokonaan vai aamu kohta tulossa ,D On se aika vuodesta, se aika mukava tämmöisen yöeläjän kannalta nimittäin.

Eilinen keskustelu kommenttilaatikoissa viuhui koulukiusaamisesta yhteen jos toiseenkin asiaan. Laitetaan tähän nyt esille oikeat foorumit, jonne viedä lisää ruodittavaa eli ainakin koulukiusatut.com on olemassa. Omansa myös työpaikkakiusatuille löytyy työpaikkakiusatut.net . Ja tämä on ehkä paras paikka – kaikille kiusatuille, eri ryhmiä löytyy, myös koulut ja tapaukset voi tuoda julki jne. Paljon muutakin asiaa! Suosittelen...

Kas, tämän verran sain tekstiä aikaan ja jo särkee, juilii ja on kivaa kaikinpuolin. Riivin äsken kipumömelöt ja muun kourallisen siihen seuraksi, ettei piltsuillakaan olisi yksinäistä. Kiva katsoa sitä mömelöriviä, kyllä, minä olen edelleen sateenkaarilapsi. Jokainen kun on eri väriä, ainakin sävyä! Ah tuota elämänmuodon värikkyyttä – päivällä sitten jo alkaakin nähdä kaiken väreissä. Nyt on vielä aika mustavalkoista... joka tavalla.

Vein eilen repsut omisarvikselle uusittavaksi, jos hyvällä tuurilla saisin ne jo perstaina. Voisi sitten hakea täydennystä lauvantaina roudausreissulla. En minä muutoin koskaan mihinkään apteekkiinkaan ehdi, prle! No, tosiaan sen verran otin eilen vapauksia hemmetinmoisen kiireen keskellä, että käväisin siellä työarvauksessa. Muuten eilinenkin oli yhtä matalalentoa, muutkin sen jo kokivat ja työhön tullut osa-aikainen kollega repi peliverkkarinsa aamulla. Aikoi käydä puhuttelemassa U-P:tä siitä, että eivät ota huomioon toimistoväen kiireitä ja töiden kasaantumista, meitähän on vain 2,5 henkeä... Palvelemme noin 30 isompaa tahi pienempää pätijää eli viranhaltijaa. Joilla kaikilla on aina itsellä kiire, juttuja makuutetaan vuosi hyllyssä ja – hups – nyt äkkiä valmiiksi. Ja sellaiset juuri kostautuvat aina meille. No, ans kattoo! Jotakin jo kuulin U-P:n puhuvan porukoille, että ei tulostavoitteita pidä katsoa niin, että niitä hirvesti huitoen (ja sähläten) lopetellaan viimeisinä mahdollisina päivinä. Järkeä kuvittelin hänen pyytävän käyttämään, en kehdannut jäädä kuuntelemaan enempää. Olisivat vielä luulleet vakoilijaksi ,D Ideahan tässä on se, että työsuma ei keskittyisi kuun loppuun (tulostavoitteet), vaan hommia hoideltaisiin tasaisesti kuukauden ympäriinsä. Siksihän näille henkilöille on myönnetty kokonaistyöaika, mahdollisuus tehdä kaksi etätyöpäivää viikossa, läppärit työn puolesta ja muuta avustavaa. No – ehkä tässä päästään johonkin. Tiedän vain, että juhannusviikko on yhtä hvttiä. Sitä vastaan on turha potkia; kuu on tuolloin lopuillansa ja monet jäävät kesälomille. Viime vuonna ainakin olimme tod. ylityöllistettyjä ja romahduksen partaalla. Siitäkin selvittiin, avitimme toisiamme siinä missä pystyimme ja jotenkin vaan taas mentiin. 

Muutoin olo oli eilen himppasen verran parempi, aivan himppasen. Ei, ei edes normisäryn verran parempaa, mutta ei aivan niin kauheaa kuin viime vkolla ja edellisinä päivinä. Syynä se, että töitä ei ollut aivan niin paljon kuin alkuviikosta ja ehdin jopa lukaista pari lokia työn lomassa. Juu, minä vakaasti olen sitä mieltä, että lokeja ym. on saatava lukea työaikana. Minä en istu aamukaffella ikinä juoruilemassa, keitän kaffet ja otan kupin huoneeseeni ja aloitan uutisten selailun. Samoin evästän melko varhain (kun on nälkäkin varhain – syynä se, että aamiainen oli äsken!) ja nopsasti. Iltapäiväkaffen muu väki juo ja juoruaa silloin, kun minä jo siirryn odottamaan taksoa. Eli olen harvinaisen epäsosiaalista plaatua työyhteisön kannalta. Voin kyllä käydä heittämässä pari sanaa, jos asiaa (tai tarjottavaaa *muahahahah*) löytyy, mutta muuten – työkavereitaan ja sukulaisiaan ei voi valita, ystävänsä voi. Että sillä asenteella. Minä tulen Varastolla kyllä toimeen ihan kaikkien, koko osaston väen kanssa, jopa erittäin hyvin. Ei se kuitenkaan edellytä sen kummempaa seurustelua, minun mielestäni.

Eilinen vähän parempi olo johtui tietysti myös aivan ylimageista kissikengistä, jotka muuten sopivat näihin ongelmakoipiin aivan mahdottoman hyvin! Pehmoiset sisältä, hyvät jalkaan, hyvät kävellä, en olisi voinut tehdä parempaa ostosta *hehkuttaa*. Katsokaas, kun tällainen koipivammakko löytää sopivat ja vielä muutoinkin hyvät kengät se todella on niin harvinaista, että siitä onkin jo lupa vähän kehuskella. Saivat ne muutaman katseenkin, mutta vain eräs leidi tupakkahuoneessa äityi naureskelemaan ja kyselemään, ei mitenkään pahantahtoisesti siis. Hän ymmärsi heti pointtini ,D

Huh – hajanaista tämä postaus tänä aamuna. No olkoon, ei minun jokainen postaukseni voi olla niin tyylikäs ja upea sekä täydellisen asia- ja huumoripitoinen kuin yleensä *valehtelee kirkkain silmin*. Lähdenkin tästä tarkistamaan Malmin ilmatilan tänä aamuna...

--------------------------------- 

Purrrrrrrrrve kaiffat! Nonnih, auttoha se. Mä sainkii eile vähä donarii, fifti-siksti niinku. Toi repäs itellee piäne salaton, niinku se sanoo. Mä sain loput. Tänää vois ottaa jotai pakkasest, hei, orjaaaaah! Aha, se sano tohonki, ett jep. Mikähä sitä vaivaa? Liia myäntyväist on tää homma nyt. No katotaa, jotai härämää täss on takan. Muute mull on nyt jätetty sitt ovet auki päiväks, ett mä pääsen ihan iteksii partsill ku mua haluttaa. Se on kyll tosi hyvä, mä diggaan. Tänäänki saa jättää, joo. Ja sitt mä goisin orjan viakus, vaiks sill olikii hikikii. Se ponppi ja ponppi taas ylhääl pitki yät. Ei osaa goisii. Kyll mä näin, ett sitä sattu johki taas. Mutt ku ei auttanu kissiviärihoitokaa nyt, vaiks mä menin iha viakkuu. Jos ei se kert auta, ei voi mitää. Nyt mä makoilen pitkän täss sänkyn pääss ja tsiigaan ton skrivaamist. On se aika nopee, en mä vaa... Juu eikä viälkää oo fotoi. Orja ettii kuvan. Mull ei oo nyt mitää uutta skrivaamist, mutt orja vois nyt mennä tonne pakkasee ottaa mull jotai sulaa iltaa varte, nih kerta!

Kliffaa torjantait Lokistanian kissiporukoill ja niitte orjill!

---------------------------------

Vincent, niin käytännöllinen kissi...

Päivän slogan: Kyllä sitä vaan on välillä pakko, vaiks ei taho!

Päivän biisi: Teaser

Luettua: Jallu Rantanen – Sata kiloa Jallua, Ison vaaleen muistelmat ihan itse kirjoitettuna. Kirja on vielä vähän kesken, mutta tätä lukee mieluusti tämmöinen urheilun vihaajakin. Tarina on sen verran rätväkkää ja keskittyy välillä vähän muuhunkin (tehän tiedätte!) kuin pelkkään fudaamiseen. Kirjasta enemmän siellä toisaalla myöhemmin. Tiedoksi kuitenkin, että erinomainen urheilufriikin tai fudisfanin toivekirja – töissäkin tätä haluttiin jo lainaan ,D Ja Peltsi-fanit voisivat klikata tuosta sivupalkista Kirjavinkkeihin, siellä voipi olla jotakin kiinnostavaa *härnää*!

 

SIELLÄ TÄÄ TAAS KULKEE KISSIKENKISSÄÄN, KISSIKENKISSÄÄN... 

 

KESKIVIIKOKSI KIPUA, KETTUILUA JA - KENGÄT!

Ihan ensiksi – jokainen pitäköön mielipiteensä, vaikka olettekin väärässä! Eilen oikein kuulutettiin maansurua, kun tämä kuuluisa kroppa lopulta löytyi. Hmph, voisin kertoa vähän lisää kroppien löytämisestä ja sen pitkäaikaisvaikutuksista esim. erinäisiin hajuaistin toimintoihin sekä muutakin mukavaa. No pääasia on se, että eihän tämä kaveri ollut mikään kultaihminen, ei tod. EI. Hänhän oli kaverinsa kanssa koulukiusaaja (tuolloin vuonna Kivi & Keppi) ja sai minut ihan vapaaehtoisesti vaihtamaan koulua, samoin kävi varmaan parin muun osalta. En tunne mitään sen kummempaa myötätuntoa asiaa kohtaan. Itsari eli ei, lähti kuten Kummisetä. Kyllä minä ennemmin Kummisetää suren kuin entistä koulukiusaajaa ja veemäisten biisien ja kälmien temppujen (Tavan takahuone) tekijää! Nih – että minä tässä olen eri mieltä puolen Suomen kanssa. Yritin – btw – tämän tyyppistä kommenttia läpi parinkin lehden keskustelusivustolla ja moderaattorihan sen tyssäsi heti alkuunsa! Ei ole sopivaa, ilmeisesti.... 

Minua on särkenyt pari päivää niin, että kynnet lähtevät! Asiaa ei avita stananmoinen työsuma, niitä tungetaan näin loppukuusta kuin hengenhädässä, prle. Eivät raukat muista, että kuukausitilastoinnista on luovuttu, se tulee tiedoksi vain vanhojen asioiden osalta. Tilanne katsastetaan oikeasti vasta vuositilaston alkupuolta kerätessä loppuvuodesta. No, eilen jo melkein itkua väänsin. Ovella seisoo pienimuotoinen jono ja kaikki odottavat palvelua yhtä aikaa. Pyysin sitten vain heittämään paperit pöydälle, kerroin tekeväni mitä voin. Sitten asetin ne miellyttävyysjärjestykseen ,D *kiero ja kavala* Kivoimmalle tein ekat, asiallisemmalle seuraavat ja muut sitten tein kun ehdin. Toimi ihan yhtä hyvin kuin aika-akselilla. Itselle tuli parempi olo, kiva-ihminen oli tosi kiva saadessaan paperit valmiiksi lähtiessään lomalle ja muut vain olla mölllöttivät. Kiire siis jatkuu tämän viikon – samoin kivut. Eilen oli niin kiire, että en entinyt viedä edes reseptejä uusittavaksi. Ei hyvä! No, on tuossa kai vielä viikon lääkitys.

Sitten *tähän vihellyksiä, hurraa-huutoja ja treffikutsuja, ziitos* Welhotar kävi hakemassa paketin, josta lopultakin paljastuivat ne kissakengät , tsihih (ei sentään tuosta linkistä tilattu, ei) Tänään minä pukeudun rätväkästi kissakenkiin, punaiseen ja erittäin sekoväriseen mustalla kuorrutettuun meininkiin. Laitetaan porukka miettimään, mikä tuo otus oikein on, joka kanssamme Varastolla pungertaa ;D Hihittelin puoli iltaa kengille, ne ovat hyvät jalkaankin ja tosi hauskat, tietysti! Saa tulla katsomaan – sama Welhotar-aika, sama Welhotar-kanava *vinks*!

Toiseksi, sen verran tuosta paketista ehkä irtosi jotakin endorfiinia, että pystyin laittamaan kunnon ruokaa. Ihanaa appelsiini-seesam –tofua, kuulkaas niin järjettömän hyvää. Nykyisin olen muunnellut alkuperäisen reseptin jo melkein näkymättömiin eli omillani menen. Tofu oli mukavan pehmoista ja kuitenkin rapsakkaa, ei yhtään kumimaista eivätkä seesamit kärähtäneet. Kun siihen laadin appelsiini-soija-sipuli-mauste –kastikkeen päälle ja muhittelin maut kohdalleen, avot! Oli kuulkaas herkkua. Älyttömän herkkua. Tandoor masalasta (jota huitelin reilulla kädellä soossiin) tofu saa lohen värin. Kun sen siinä lautasella pilppoo, kaatelee soossia viereen ja päälle sekä kauhoo vihanneksia sivustalle, on annos taatusti mitä paras – vaikka siis itse kehunkin! Kylläpäs minä onnistuin taas eilen. Ikävä vaan, että söinkin sitä jo eilen, tänään menee evääksi pari palasta ja huomiseksi vielä riittää. Sitten se on taas loppu (...mutta pakkasessa on vielä puoli kiloa tofua...)!

Josta tuli mieleen, että jo taas alkoi alakerran parvekkeen ovi avautua ja sulkeutua, kun paistosten ja kokkaamisen tuoksuni leijaili sinne asti. Pidän näillä keleillä pienen kämpän partsin ovea auki, siellä taas lasiseinissä on kolme kapeaa tuuletusaukkoa, pakko – muuten tänne sulaa. Meillä ei ole edes kunnon liesituuletinta, sellainen ajastettu malli vain... Eli – pariskunta sai nauttia, heh. Kummia hyypiöitä, ihan mukavia tavatessa; mies vanhan kapiaisen oloinen, vaimo kiltti tätsy, juttelevatkin ihan asiaa. Ovat jäämässä eläkkeelle, oikealle, tässä vuoden vaihteen tienoilla. Ai niin – kissan märistessä parvekkeen ovi myös aina läsähtää ja kovaa (heillä on koira). Kumma, että osoittavat noin mieltään. Tulisivat ovelle, olisin tarjonnut maistiaisia ,D Luulen vaan, että siellä huushollissa paistellaan lihaa joka päivä (heiltä tulevista hajuista päätellen, en muuten minä läimi ovea!), vihanneksena toimii suolakurkku. No juu, yleistetään nyt ihan kunnolla kun kerran alettiin.

Sitten kun syötyä ja tiskattua olinkin jo äärikipeän väsynyt, päätin nukkua yöni vaikka väkisin! Valitsin hyvän kirjan, otin ensimmäisen rauhoikkeen, laitoin makkarin säleverhot kiinni jo hyvissä ajoin, ettei siellä tule liian kuuma, otin päiväpeiton pois ja lakanat raikastumaan jne. Lisäksi annostelin uniavitetta 1.5 kertaisen määrän ja normirelaksantit. Just, unta tuli – tosin tunnin välein kipuun heräten – melkein 5 h. Olenkin valvonut 2 – 3 yötä aika tasaiseen. Rakennan tänään samanlaiset ennakko-olosuhteet, josko se siitä.

Parvekkeella on edelleen mukavaa. Iltamyöhään siellä on vain niin kuuma, että on täysin mahdoton oleskella. Jopa Vinski tulee pois tuossa klo 19 jälkeen. Jätin yöksi kuitenkin ovet kunnolla raolleen, äkkiähän se sitten hupenee ja saa ainakin raitista ilmaa (toivottavasti EI enää hyttysiä tms. näkäräisiä).

----------------------------------

Purrrrrrrrrviska, kaiffat! Juuhei, toi kokkas hirrrrmusesti eile. Mä luulin taas, ett tulee heekkui. Eikäku sitä valkost mössöö. En ala! Tänää on sitt mun vuaro, mä haluun jotai, vaiks donarii tai jotai. Mamiiiiiih, aha, just. Se meinas jotai vähä käyttääkki donarii tänää >o< Hmmmm. Joo, mä oon saanu nyt kulkee ja olla partsill iha halustaa, on ollu kliffaa maata ja ottaa suulist. Mutt niiku mami sano, siäll tulee tosissaa jossai vaiheess iha älden kuuma, nii kuuma, ett siälä ei voi olla. Sitt mä tuun sisää ja heittäydyn pitkäks kissaks toho kylmäll lattiall. Ett mä osaanki sitt muute olla pitkä! Yän mä goisin mamin kaa, kävin välill partsill, mutt ei ollu viäl yähöttiäisii. Mami sano, ett ne tulee varmaa vähä myähemmi vast. Niit mä metsästän ja rousssssskutan sitt menee, vähä proteiini, tiätteks! Muute täss menee iha niinku ennenki, mitää erikoist ei oo. Mami sai kaamera takasi, nyt se ei vaa jaksunu kuvaa. Ottakoo taas sitt jostai foto – ai ett ei, ku täält taas kuva >o<

Kliffaa keskimäist viiko päivää!

------------------------------------

Vincent, otetaankin illalla esiin kylmä purkki donaria *houkuttelee*, jos olet kiltti koko päivän... ,D

Päivän slogan: Onnetar, Hyvyyksien Jumalatar ja muut kivat oliot unohtivat minut jo syntyessäni!

Päivän biisi: Kesäduuniblues

Luettua: Garth Stein – Tiellä pysymisen taito. Aivan mielettömän hyvä koirakirja ,D Tavallaan siis. Koiran ajatuksia ja sanomisia perheen elämästä, surusta, muustakin sekä autourheilusta. Tämän voisin jopa ottaa itselleni. Suosittelen kaikille koiraihmisille, kirjastosta tätä saa! Lukekaa pois, aivan uusi ote koiran ajatuksiin, sanomisiin ja tekemisiin. Tämä EI siis ole mikään perinteinen koirakirja vaan koiran kertomaa, tavallaan – äh, vaikea selittää. Suosittelen lukemaan itse, sopii myös lapsille ja nuorille! Charlotte Chandler – Ingrid, Ingrid Bergmanin elämä. Onhan leidistä elämänkertoja tehty, mutta tämä on ihan kelpoisesta päästä. Tässä on vältytty ihan pahimmalta brassailulta sekä juoruilulta ja pitäydytty paljolti haastatteluihin sekä keskitytty mm. elokuviin sinänsä. Miellyttävä tuttavuus, suosittelen kaikille – taas – ainakin leffafriikeille ja Ingrid-faneille. Parempiakin elämänkertoja kyllä löytyy Ingridistä, vinksua vaikka kirjastosta!

  

SIELLÄ TÄÄ KULKEE KISSIKENKISSÄÄN... 

 

 

TIISTAIN TIHUTÖITÄ ODOTTAEN...

Aivan, toverit, aivan! Työhön paluu loman jälkeen näytti ensin suht hyvältä, vain pienet nyssykät paperia. Sellaiset käsiteltävissä olevat pinot ikäänkuin. Kunnes päivä eteni ja ihmiset nousivat koloistaan ja trafiikki alkoi. Ovesta lappoi ties minkä ”ihan pikku korjauksen” teettäjää ja muuta ylimääräistä niin, että alkoi jo hävettää. Ettäs kehtasivat! Ovat ensin seisottaneet papereita pöydällään vuoden ja taustoittaneet (-> lue; jättäneet väliin kaikki vaikeat jutut) hommaa. Nyt olisi sitten itsellä kiire kesälomalle – tietysti perheen kanssa jo sovitusti ja mahd. kauas – ja kenelläs ne hommat teetetään? No, onhan meillä Welhotar!

Eilinen oli siis silkkaa matalalentoa, vuoden karmein työpäivä. Lisäksi vielä oli stanallisia kipuja tuolla oik. olkapään alapuolella ja kas, nyt myös etupuolella. Että oikein tehokkaasti tuli sitten tehtyä duunia. Oikeasti, olin tehokas. Tein, tein ja tein – valittelematta ja nopsaan. Kello oli minua vastaan, mutta luontohan sen järjesti, kiitti Äitee. Eli jos joku huomasi, suurin osa Itä-Pazilan varastoja oli ilman tietoliikennettä ja verkkoa yli tunnin keskellä päivää ;D Ah iloa ja onnea! Ehdin sentään syömään jopa ihan pureskellen evääni ja lukemaan puolet lehdestä. Kyllä teknologiasta on omat ilonsa *tsihih*! Ai niin, sijaisellani oli teetetty vain muutama tosi simppeli homma – hänet tietäen en ihmettele. Eli tein eilen öpaut ainakin kolmen tahi jopa neljän päivän työt..... Otsani hiessä pitää minun kesäkurmitsani hankkiman, näemmä!

Josta tulikin mieleen, että lekotin Hörhön eilen aamusella omille retkillensä ja pyydettäessä otin hänen väskynsä narikkaan säilytykseen. Siinäpä ihmisellä oiva syy soittaa illalla, pyytää yösijaa ja käyttäytyä kuni pullopersesika. Kieltäydyin ja sanoin nukkuvani, kuten teinkin. Kyllä, olen inhottava. Mutta jos joku aikoo käyttää eteistäni jonakin vaaterekkinä tms, oletan hänen myös tietävän, mikä on ok ja mikä ei. Olettaisin hänen myös sopivan jonkinlaisesta, vaikkapa vain muodollisesta avusta esim. siivouksen tai muun muodossa. Kilin kellit – jossakin välissä tuo tapiirin takapuoli oli ehtinyt polttaa ison reiän parvekkeen tuolin pehmusteeseen (ok, irroitettavat ja pestäväthän ne, mutta silti) ja sotkemaan kylppärin (yöks!). Eli osan iltaa yritin siivota, osan torkahtelin. Olin niin supiväsy, että itseäkin hävetti!

En jaksanut värkkäillä tofun kanssa, joten kaivoin vanhimmat vihannekset lokeron pohjalta eli puoli kapallista omituisen karvaista porganaa, pätkän tapettua kesäkurmitsaa, ison sipuluksen, valtavan paprikan, varsiselleriä... Heitin kaikki siivottuna ja nätisti pilpottuna pataan ja keittelin hiljallensa kypsäksi. Lisäsin vielä tomaattipyrettä ja timjamia. Näky oli kammottava! Otin sauvasekoittimen, sössäsin koko hoidon ja lisäsin vähän värillisiä mausteita ja njam – tarjolla oli eilen illalla ja tänään eväänä ”itämainen kylmä vihannessosekeitto” ;D Kyllä köyhä ja omela keinot keksii. Keskelle kippoa vielä rätkäisy raikkua – avot, jo kelpaa vedellä käkättimeen (ja työkavereiden katsella kauhuissaan vieressä)!

Kyllä tuolla parvekkeella on upeaa näin aamuyöstä – aurinko ei ole vielä noussut, on lenseän lämmintä ja mukavaa. Chilit ja kudzut kasvavat kohisten, vaikka eivät olekaan aivan optimissa paikassa. Täytyy vielä ensi viikonloppuna Belgarionin avituksella vähän järjestää. Sitten ehkä jo kuviakin, ehkä... 

Tänään vuorossa työnteon lisäksi reseptejä omisarvikselle, kipulääkkeet ovat kohta finito, samoin vähän muutakin! Samalla käväisen Serkuissa juttelemassa ja hankkimassa vähän appeita. Ulos talosta siis – ainakin ruokatauon ajaksi! Pitäisi taas postiin, vaikka eilen jo kävin. On se niin väärin, että ne eivät kerro siellä olevan toisenkin lähetyksen, jonka lappu on jaettu eilen. Olisin samalla saanut kaiken mukaani. No, tämä tarkoittaa taas taistelua taksojen kanssa – eilen oli sellainen epämiellyttävä vanha näätä opiskelijavahvistuksensa kanssa eli myöhästelyä ja paashan puhumista miesten kesken. Asiakkaasta ei välitetty, vaikka selitin miten ajaa ja minne eli kuusessa taas oltiin. Olin yrmy, erittäin yrmy! Oikeastaan yrmyjen kuningatar, noin niinkuin asiakkaana ,> Ikävä minä!

------------------------------------ 

Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! No nii, joo, oli mami lomaskall. Ei se oikee loma ollu, iha piän vaa. Eikä me tehty sitt mitää oikeetkaa, ku se oli kipee ja melkee sai mutki kipeeks! Siis onneks se anto safkaa sillee niinku eriksee, pesi kädetkii ja kupitkii ja kaike, enneku mulle tuli safkaa. Mutt sain lötköttää sen viakuss paljo ja sitt se paijatti ku jakso. Ja lukemiseltaa ehti. Ja sitt kävi toi yks ihmine, siit mä oon ain ude. Sen taravat ku haisuu miälenkiintosell. Ei se kyll kissoist mitää tajuu, mutt anto se mull salaa kaikkee makusteltavaa *tsihih*, mami ei hiffannu. Ja mä sain kaakit silt, mami luvall. Ett oli mulkii vähä erilaist leikkiseuraa pari päivää. Muute ei tost mamist ollu oikee mihkää, se vaa valitti ja skrivaili jotai ja semmost. Ja sitt se makas ja hyppäs kylppäris ja melkee itki pää pöntöss, siis toine pää *ehheh*. Juu, must ois saanu olla enemmä kondiksess, mutt emmä hanttiika paa. Ja mä saan nyt olla partsill vaiks koko päivii – toi jättää dörtsit auki, ett mä pääsen ite sinne, jee. Tosin se varotteli, ett jos yhtää mitää typerää tapahtuu, se pysyy ikusest kii ja mä pysyn siält pois >o< Uhkailuu, mä sanon, laitont uhkailuu! Mutt on se ihanaa niinku eileskii illall. Oli nii kuuma välill, ett hyppäsin pois mun tualilt ja kiärin varjoss matoll välillä, mmmm. Kissin kesäeloo, jee. Ei mull oo mitää kummempaa skrivattavaa eikä fotoikaa, ku se orjan kaamera oli lainas ton lomasen aikan. Ett orja lainaa jostai jonku kuva. 

Se on huamisee taas, kaikk frendit! Ai nii ja toi sano, ett kuva o täält >o<

---------------------------------------

Vincent, auringon palvoja, rusketuksen kruunaaja, parvekkeen kingi!

Päivän slogan: Minulla on niin paska elämä, että sen rinnalla mikä tahansa tuntuu hyvältä.

Päivän biisi: Rakkauden varkaat

Luettua: Osa on jo palautettukin kirjastoon eli josko jotakin tänne muualta saapuneita tai muuten aiheellisia opuksia, vain muutama siis. Patricia Wood – Onnenpoika. Perryllä on erittäin vilpitön mieli, kaksi tervettä kättä ja ÄO 76, tyhmä hän ei ole, ei todellakaan. Aika kiva tarina (nimenomaan siis tarina) pojasta, joka osaa käyttää aivojaan hyvällä tavalla oikein. Toisaalta, kun hän voittaa Lotossa 12 miljoonaa, onkin touhussa paljon osakkaita kärkyllä. Ihan simppelin siistiä kesäluettavaa! Eppu Nuotio – Varjo, juu, nyt päästiin kunniamurhiin asti ja Pii Marin on sekaisin jo muutenkin. Siitä suhteestaan siis. Nämä Nuotion ns. jännärit eivät oikein enää vedä. Epäloogisuuksia ja muutakin vähän liikaa, lisäksi ihmissuhdesotkuja ja muuta. Simppeliä kesäluettavaa tämäkin, vaikka aiheesta olisi saanut paljonkin paremman opuksen aikaiseksi – hmph. Markku Ropponen – Kuhala ja hautausmaan risteys. Kuhalan tekemiset jatkuvat, olisi muuten syytä lukea nämä järjestyksessä. Muuten ei pääse oikein Kuhalan maailmaan sisään, ei myöskään taas niihin ihmissuhteisiin. Ei kehno, ei.. tämäkin kesälukemista, kotomaista dekkaria paremmasta päästä. Hadley Freeman – Käsilaukun syvin olemus, opus (melkein) kaikkeen muodikkaaseen. Tällainen, Welhottarella ;D No juu, pakko plussata. Tämä on viihdyttävä, satiirisen hauska opas muotiin ja erilaisten asujen hankkiseen ja kantamiseen, tyyleihin. Tai sitten nimenomaan ei! Hauskuus on aika usein lähtöisin julkkiksista, pilailu trendimerkkien halpiskopioista jne. Mutta kannattaa lukaista, jos vastaan tulee. Ironiaa aika mukavasti ja maulla – kuten toki pitääkin, suositellaan muotifriikeille ja niille jotka not ,D

 

KIPEÄN KIPEÄ....