Aivan, toverit, aivan! Työhön paluu loman jälkeen näytti ensin suht hyvältä, vain pienet nyssykät paperia. Sellaiset käsiteltävissä olevat pinot ikäänkuin. Kunnes päivä eteni ja ihmiset nousivat koloistaan ja trafiikki alkoi. Ovesta lappoi ties minkä ”ihan pikku korjauksen” teettäjää ja muuta ylimääräistä niin, että alkoi jo hävettää. Ettäs kehtasivat! Ovat ensin seisottaneet papereita pöydällään vuoden ja taustoittaneet (-> lue; jättäneet väliin kaikki vaikeat jutut) hommaa. Nyt olisi sitten itsellä kiire kesälomalle – tietysti perheen kanssa jo sovitusti ja mahd. kauas – ja kenelläs ne hommat teetetään? No, onhan meillä Welhotar!
Eilinen oli siis silkkaa matalalentoa, vuoden karmein työpäivä. Lisäksi vielä oli stanallisia kipuja tuolla oik. olkapään alapuolella ja kas, nyt myös etupuolella. Että oikein tehokkaasti tuli sitten tehtyä duunia. Oikeasti, olin tehokas. Tein, tein ja tein – valittelematta ja nopsaan. Kello oli minua vastaan, mutta luontohan sen järjesti, kiitti Äitee. Eli jos joku huomasi, suurin osa Itä-Pazilan varastoja oli ilman tietoliikennettä ja verkkoa yli tunnin keskellä päivää ;D Ah iloa ja onnea! Ehdin sentään syömään jopa ihan pureskellen evääni ja lukemaan puolet lehdestä. Kyllä teknologiasta on omat ilonsa *tsihih*! Ai niin, sijaisellani oli teetetty vain muutama tosi simppeli homma – hänet tietäen en ihmettele. Eli tein eilen öpaut ainakin kolmen tahi jopa neljän päivän työt..... Otsani hiessä pitää minun kesäkurmitsani hankkiman, näemmä!
Josta tulikin mieleen, että lekotin Hörhön eilen aamusella omille retkillensä ja pyydettäessä otin hänen väskynsä narikkaan säilytykseen. Siinäpä ihmisellä oiva syy soittaa illalla, pyytää yösijaa ja käyttäytyä kuni pullopersesika. Kieltäydyin ja sanoin nukkuvani, kuten teinkin. Kyllä, olen inhottava. Mutta jos joku aikoo käyttää eteistäni jonakin vaaterekkinä tms, oletan hänen myös tietävän, mikä on ok ja mikä ei. Olettaisin hänen myös sopivan jonkinlaisesta, vaikkapa vain muodollisesta avusta esim. siivouksen tai muun muodossa. Kilin kellit – jossakin välissä tuo tapiirin takapuoli oli ehtinyt polttaa ison reiän parvekkeen tuolin pehmusteeseen (ok, irroitettavat ja pestäväthän ne, mutta silti) ja sotkemaan kylppärin (yöks!). Eli osan iltaa yritin siivota, osan torkahtelin. Olin niin supiväsy, että itseäkin hävetti!
En jaksanut värkkäillä tofun kanssa, joten kaivoin vanhimmat vihannekset lokeron pohjalta eli puoli kapallista omituisen karvaista porganaa, pätkän tapettua kesäkurmitsaa, ison sipuluksen, valtavan paprikan, varsiselleriä... Heitin kaikki siivottuna ja nätisti pilpottuna pataan ja keittelin hiljallensa kypsäksi. Lisäsin vielä tomaattipyrettä ja timjamia. Näky oli kammottava! Otin sauvasekoittimen, sössäsin koko hoidon ja lisäsin vähän värillisiä mausteita ja njam – tarjolla oli eilen illalla ja tänään eväänä ”itämainen kylmä vihannessosekeitto” ;D Kyllä köyhä ja omela keinot keksii. Keskelle kippoa vielä rätkäisy raikkua – avot, jo kelpaa vedellä käkättimeen (ja työkavereiden katsella kauhuissaan vieressä)!
Kyllä tuolla parvekkeella on upeaa näin aamuyöstä – aurinko ei ole vielä noussut, on lenseän lämmintä ja mukavaa. Chilit ja kudzut kasvavat kohisten, vaikka eivät olekaan aivan optimissa paikassa. Täytyy vielä ensi viikonloppuna Belgarionin avituksella vähän järjestää. Sitten ehkä jo kuviakin, ehkä...
Tänään vuorossa työnteon lisäksi reseptejä omisarvikselle, kipulääkkeet ovat kohta finito, samoin vähän muutakin! Samalla käväisen Serkuissa juttelemassa ja hankkimassa vähän appeita. Ulos talosta siis – ainakin ruokatauon ajaksi! Pitäisi taas postiin, vaikka eilen jo kävin. On se niin väärin, että ne eivät kerro siellä olevan toisenkin lähetyksen, jonka lappu on jaettu eilen. Olisin samalla saanut kaiken mukaani. No, tämä tarkoittaa taas taistelua taksojen kanssa – eilen oli sellainen epämiellyttävä vanha näätä opiskelijavahvistuksensa kanssa eli myöhästelyä ja paashan puhumista miesten kesken. Asiakkaasta ei välitetty, vaikka selitin miten ajaa ja minne eli kuusessa taas oltiin. Olin yrmy, erittäin yrmy! Oikeastaan yrmyjen kuningatar, noin niinkuin asiakkaana ,> Ikävä minä!
------------------------------------
Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! No nii, joo, oli mami lomaskall. Ei se oikee loma ollu, iha piän vaa. Eikä me tehty sitt mitää oikeetkaa, ku se oli kipee ja melkee sai mutki kipeeks! Siis onneks se anto safkaa sillee niinku eriksee, pesi kädetkii ja kupitkii ja kaike, enneku mulle tuli safkaa. Mutt sain lötköttää sen viakuss paljo ja sitt se paijatti ku jakso. Ja lukemiseltaa ehti. Ja sitt kävi toi yks ihmine, siit mä oon ain ude. Sen taravat ku haisuu miälenkiintosell. Ei se kyll kissoist mitää tajuu, mutt anto se mull salaa kaikkee makusteltavaa *tsihih*, mami ei hiffannu. Ja mä sain kaakit silt, mami luvall. Ett oli mulkii vähä erilaist leikkiseuraa pari päivää. Muute ei tost mamist ollu oikee mihkää, se vaa valitti ja skrivaili jotai ja semmost. Ja sitt se makas ja hyppäs kylppäris ja melkee itki pää pöntöss, siis toine pää *ehheh*. Juu, must ois saanu olla enemmä kondiksess, mutt emmä hanttiika paa. Ja mä saan nyt olla partsill vaiks koko päivii – toi jättää dörtsit auki, ett mä pääsen ite sinne, jee. Tosin se varotteli, ett jos yhtää mitää typerää tapahtuu, se pysyy ikusest kii ja mä pysyn siält pois >o< Uhkailuu, mä sanon, laitont uhkailuu! Mutt on se ihanaa niinku eileskii illall. Oli nii kuuma välill, ett hyppäsin pois mun tualilt ja kiärin varjoss matoll välillä, mmmm. Kissin kesäeloo, jee. Ei mull oo mitää kummempaa skrivattavaa eikä fotoikaa, ku se orjan kaamera oli lainas ton lomasen aikan. Ett orja lainaa jostai jonku kuva.
Se on huamisee taas, kaikk frendit! Ai nii ja toi sano, ett kuva o täält >o<
---------------------------------------
Vincent, auringon palvoja, rusketuksen kruunaaja, parvekkeen kingi!
Päivän slogan: Minulla on niin paska elämä, että sen rinnalla mikä tahansa tuntuu hyvältä.
Päivän biisi: Rakkauden varkaat
Luettua: Osa on jo palautettukin kirjastoon eli josko jotakin tänne muualta saapuneita tai muuten aiheellisia opuksia, vain muutama siis. Patricia Wood – Onnenpoika. Perryllä on erittäin vilpitön mieli, kaksi tervettä kättä ja ÄO 76, tyhmä hän ei ole, ei todellakaan. Aika kiva tarina (nimenomaan siis tarina) pojasta, joka osaa käyttää aivojaan hyvällä tavalla oikein. Toisaalta, kun hän voittaa Lotossa 12 miljoonaa, onkin touhussa paljon osakkaita kärkyllä. Ihan simppelin siistiä kesäluettavaa! Eppu Nuotio – Varjo, juu, nyt päästiin kunniamurhiin asti ja Pii Marin on sekaisin jo muutenkin. Siitä suhteestaan siis. Nämä Nuotion ns. jännärit eivät oikein enää vedä. Epäloogisuuksia ja muutakin vähän liikaa, lisäksi ihmissuhdesotkuja ja muuta. Simppeliä kesäluettavaa tämäkin, vaikka aiheesta olisi saanut paljonkin paremman opuksen aikaiseksi – hmph. Markku Ropponen – Kuhala ja hautausmaan risteys. Kuhalan tekemiset jatkuvat, olisi muuten syytä lukea nämä järjestyksessä. Muuten ei pääse oikein Kuhalan maailmaan sisään, ei myöskään taas niihin ihmissuhteisiin. Ei kehno, ei.. tämäkin kesälukemista, kotomaista dekkaria paremmasta päästä. Hadley Freeman – Käsilaukun syvin olemus, opus (melkein) kaikkeen muodikkaaseen. Tällainen, Welhottarella ;D No juu, pakko plussata. Tämä on viihdyttävä, satiirisen hauska opas muotiin ja erilaisten asujen hankkiseen ja kantamiseen, tyyleihin. Tai sitten nimenomaan ei! Hauskuus on aika usein lähtöisin julkkiksista, pilailu trendimerkkien halpiskopioista jne. Mutta kannattaa lukaista, jos vastaan tulee. Ironiaa aika mukavasti ja maulla – kuten toki pitääkin, suositellaan muotifriikeille ja niille jotka not ,D
KIPEÄN KIPEÄ....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti