POLGARA LEIKKII HERKKUSIENTÄ...

Hehheeh, ei voi muuta kuin naureskella ensin – omalla takapihallaan kavalletaan noin pieni summa. Nyt tämä kovasti odottaa, milloin saamme kuulla hieman isommista kähminnöistä, kun kaikenlaista alkaa tulla julki. Uskotteko, ei tämä tähän jää... Ikävä vain, että varmaankin kyseessä on joku meikäläisen tapainen toimistorotta, joka on hiukka erhettynyt kaidalta polulta. Ne suuremmat roistot kun eivät vieläkään jää kiinni. Tai tekoset eivät täytä rikoksen, kavalluksen tms. tuntomerkkejä.

 

On minulla muitakin uutisia, Vinski on päättänyt kantaa kortensa kekoon ja alkaa elättää itseään. Me perustamme kahvilan tähän malliin. Ideahan on vallan mainio ja noin sosiaalinen *köh* kissa kuin Vinski, on taatusti suosittu s/m-piireissä... Tervetuloa sitten, talo tarjoaa, tuota, jotakin, met lupaamme ,D

 

Muuten onnistuin eilen astumaan jalallani ei-niinkään-koreasti eli oikeaa koipeani viillettiin kuni terävällä veitsellä. Sattui niin, että huusin ääneen. Sen jälkeen olenkin ontunut, tätä kestää ainakin pari-kolme päivää ennenkuin se asettuu siedettäväksi. Mikään ei auta, sen tiedän. Lepo helpottaa tai siis helpottaisi. Josta tulikin mieleen, että kävin eilen viemässä omisarvikselle pari resettiä uusittavaksi sekä pienen kirjeen muutamasta asiasta. Siinä odottaessani konttorissa vuoroa, näin hänen menevän muutaman sentin päästä kaverinsa kanssa ilmeisesti syömään – ei edes katsetta, ei tervehdystä. Tuota, onkohan tämä yleinenkin tapa, että asiakkaita ei ns. siviilinä tervehditä, huoneessa vasta. Jäin vähän H. Moilasena katsomaan perään. =O

 

Sitten pakko kertoa tarina – Welhottarella kävi eilen vieras! Juu-uh, ihan oikea vieras oikein kylässä. Toveritar kävi ja istuimmekin aika pitkään, kummasti sitä juttua riittää. Olisi varmaan riittänyt pidempäänkin, minä siinä taisin alkaa vaikuttaa väsähtäneeltä. Andeeks, mutta se on totta, olin aika väsy... Toisella kertaa taas, toiste ja paremmalla ajalla.. Eikö se niin aina sovita? Kiva eli mukava kun kävit, se on harvinaista herkkua täällä – tosiaan! Vinski tosin tervehti purettamalla... anteeksi hänenkin puolestaan! Uinumaan menokin venähti, uaaaaaaaaaaah, terve väsymys ilmeisesti tällä kertaa ja lievästi päänsärkyä ,D

 

Muuten ei erityistä, taas joku omituinen palaveri tällä viikolla, johon rotat saavat (!) osallistua, jos katsovat itsensä halukkaiksi. Omituinen tapa tällä Upolla ilmaista nuo asiat. Käsittääkseni kyseessä on kuitenkin ikäänkuin osastokokous ja me kuulumme osastoon. Hmph. No, ehkä minä en ymmärrä hänen hienovaraisia vihjeitään, kun totuin P-P:n suorasanaiseen puheeseen aikanaan. Aamuksi jäi kiva pino töitä. Työkaverilla on tapana aina tuoda hommansa juuri ennen lähtöäni aivan tarkoituksella, siksi että hän on etätöissä huomenna ja saa valmiit paperit seuraavana päivänä. Toisaalta minä olen aamulla parhaimmillani ja hän tietää myös sen. Hyvä tapa, tosin aamulla ei sitten ehdi nettailla omiaan ennen muiden tuloa ,D

 

Jahas, jossakin luki, että nyt on koiran ilma =O Komea aamu nimittäin Malmilla. Tämä haluaa tietää, millainen on kissan ilma sitten...

------------------------------------------------

Puuuuuuuuuuuurve, kattiskat! Nonnih, hei, meill kävi se yks ihmine, ku on käyny enneskii. En tiijä mikä muhun meni, se tuli ja rapsu mua ja mä hullu menin purettaa sitä. En tiedä mikä minuun meni (toim.huom. kuten sanottua, tuo ei mene Malmilla läpi!). Mä pyyrän nyt anteeks, tätsy, mä oon tosi pahoillaa! Ei ollu tarkotus, mä meinasin purettaa nilkkaa... ei ku siis nualasta nätiste oikee >o< Jooko, sopiiks? No, muute mä sitt goisin ku noi vaa kälätti ja söi jotai sukulaatii ja semmost ja divas kaffet. Ei mitää kunno muanaa, niinku mjunuaisii. Ois ny mamikii laittanu tarjoll vaiks niit mjunuaisii, ku kert o harvinaine viaras. Mun miälest toi tommone on epist. Ai nii, mami ehtikii jo kertoo, ett mä alota duunit. Heti ku toi möhkö saa järkättyy kaikki judekat niinku pitää. Ei siin kauaa mee, mä luatan siihe. Tulkaa sitt käymää kaikki, jookosta? Täss on taas ton kehno foto, mutt ku muutkaa ei oo. Ja hei, se leidi, se FM, Musti on tosiaa dogi, semmone haukku. Muill mustill me tarkotettii kissinkoit, mustavalkosii semmosii, sä ett vissii tiärä, ett Kulkuri on kans kissi ja sill on isäntä, son Iisi ja emäntäkii sill on. Se on semmone ulkokissi enempi... Ja sitt se asuu aika kaukan. Ett ihan vaa tiaroks, jos joku ihmetteli, kuka son ja mitä se väsää.

 

 

Kliffaa keskimmäist viiko päivää nyt kaikill!

--------------------------------------

 

Vincent, kyllähän me nyt yksi yritys saadaan yhdessä pystyyn! Vincent & Polga, vettä jo kuudessa polvessa ,D

 

Päivän slogan: Toisinaan minusta tuntuu, että minua kohdellaan kuin herkkusientä; pidetään pimeässä ja syötetään paskaa!

 

Päivän biisi: October

  

Luettua: No enhän minä ehtinyt lukea kuin yhden sarjiksen, josta lisää toisaalla tuotapikaa. Kun vieras tuli ja aikaa meni. Sitä ennen taas tuli kirjoitettua enemmän kuin laki sallii, joten rapo on tällä kertaa harvinaisen lyhyt ja kattava. Ei sentään ensimmäinen lajissaan. Ai niin, yhden paikallisilmaisjakelulätyskän selasin kursorisesti läpi.... Lähinnä siksi, että ovikoodit on otettu uudelleen käyttöön ja jälleen mainoksia tulee tuutin täydeltä, myös yksi uusi paikallislehti! Eipä ollut ihmeellinen, ei tarvitse lukea toista kertaa.

 

 

KISSIKENKILLÄ YRITETÄÄN VIELÄKIN – UHMAAN LUONTOA!

 

PS: On tämä hauskaa, ensin päivitys IE:llä ja sitten parit korjaukset Operan kautta, kun IE:llä ei voinut korjata. Voiko olla hankaavampaa, argh?! 

 

 

TIISTAI - MAAILMA SAISI UNOHTAA MINUT!

Eilen melkein jo lähdin sanomaan itseäni irki töistä, juu, tuo on tahallaan kirjoitettu noin.  En sitten jaksanut edes sitä. Tajutteko, miten väsynyt sitä rottakin on, jos on herännyt klo 02.00 hvtinmoiseen särkyyn eikä ole saanut pätkääkään unta sen jälkeen – just, hyvin menee, virkamiehet nauraa. Ja vettuilee... Minä kannatan edelleen edes tuota viikonlopun pidentämistä ja muitakin se mietityttää. Näköjään Jusalassa on se  toteutettukin, tosin hieman kyseenalaisin keinoin ja laskutavoin - mutta parempikin malli voisi tänne löytyä! Siis eikö tätä voisi harkita, minä en enää ihan oikeasti jaksa!  

Kuljetuspalvelun sotkut vain jatkuvat *huoh*. Aamulla kuski oli ihan ok ja ajoissa, mutta tilauksessa oli ollut jotain ongelmaa. Iltapäivällä kuski kertoi, että monet pyörätuolia käyttävät ovat joutuneet odottelemaan auton tuloa myöhässä eli puolikin tuntia... Ei kiva, ei mukava! Kaikki sympatiat heille, oikein tämä ei ole ketään kohtaan – siis odotuttaa suotta, jos auto on johonkin aikaan luvattu. Ei minunkaan osoitteeni ollut oikein, oli taas vain tuon naapuritalon osoite, onneksi oli tuttu kuski. Että näin, kun kuljettajatkin oma-aloitteisesti kertovat missä mennään, on jotakin siellä keskuksessa kyllä pielessä. Eli en se ole minä, joka aina vain ”valitan turhasta”, kuten tuolla eräs henkilö aikaisemmin känisi. 

Töitä on, riittävästi. Silti ketuttaa. Minähän en tiedä mistään mitään, olen se typerä rotta, jonka ei tarvitse ajatella ja joka vain tekee... Voi, voi-voi-voi! 

Tahtoo jotakin muuta kuin töitä. Tahtoo elää ilman jatkuvaa väsymystä, vetutusta ja kipuja. Melkein onnistui silloin, kun olin peräänsä 3 vkoa pois töistä, sillä kolmannella viikolla oli melkein jo normaali olo. No, nyt liioittelen, mutta ainakin vähän sinne päin. Melkein kuin ilman, juu nou. Yleensä olo jo aamulla on kuin ryhmäpahoinpitelyn jälkeen olisi jäänyt puimurin alle ja vielä potkittu muutaman kerran alas metron rappusia! 

Nyt väkisin tein illalla vähän eväsmuonaa, söin pari näkkäriä ja yritin unta. No, eihän se alkuillasta (siis muiden iltapäivästä) suostu tulemaan. Luin sitten pari opusta ja aamyöllä lisää. Olisikohan pitänyt ottaa jo silloin uniavitetta, väkisin valvoin ja otin sitten nappendalin. Suostuin jopa nukkumaan ja näkemään jotain outoja painijaisia. En muista mitä... onneksi. 

Ai niin, kun tässä eilen käsiteltiin kone- yms. ongelmat, aikaisemmin on käsitelty mm. kirja-arvosteluni, niin sanon nyt pari sanaa noista tänne laittamistani ja itse ottamistani kuvista. Osa niistä on helvetin huonoja ja minä tiedän sen. Puolustaudun vain sillä, että käytössä on tod. vanha matolaatikko, jota en edes osaa kunnolla käyttää ja jossa ei ole kaikkia toimintoja. Lisäksi kuvankäsittelyohjelmia on kaksi, oikeastaan kolme, tällä HP:n omalla teen pikaisesti joskus jotakin. Muita en jaksa edes alkaa opetella, ei ole jaksuja, ei niin hirveitä halujakaan. Eli minä kuvaan mitä kuvaan eli tuota typerää karvatakamusta ja siihen saatte myös tyytyä! Nih kerta. Minun kuvani nyt vain ovat minun kuvani – ihailen suuresti niitä, jotka osaavat oikeasti kuvata ja käsitellä niitä omia kuviansa. Mutta ei minun tarvitse. Miksi muka? Ihan vaan selvityksenä, ettei tarvitse siellä vettuilla ja arvostella, osa on kuulkaas ihan hyvejä – tosin hyyyvin pieni osa. Mulle ei vettuilla! Ei edes Hörhö uskaltanut eilen.

-----------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Nyt mä sainkii tosi hianon makust kissimuanaa, semmosest keltasest pussist, njam. Parast melkee mitä on ollut – lisääääääää, mamiihh! Ai, ett illall. Jahas, taas pidetää pikkukissii näläs. Eilenkii se jätti muanaa mulle, vähä söin ja jätin loput. Sitt meinasin karkaa sen peräs, ku se lähti. Ihan tein jo asiaa sen perää. Pahus, se ehti tökkää mua kassill ja sitt läimäs nenun edes oven kines. Aika nopee se kyll on, jos on hirvee tarvis >o< Mun teki niii miäli lähtee vähä seikkailee tonne. Mami ku tuli sitt himaa, nii ni se heti huuteli munt, ku mä olin peiton all goisii, olin goisinu melkee koko päivän. Tsihiih, enkä menny heti. Mä kyll kuulin, ku se etti. Taatust se luuli, ett mä oon joteski kummiskii päässy hanee. Vähä pitää saada se pelkää, sitt saa enempi paijatust ja hyvempii ruakei. Toss se ottaa taas kuvei must, tommose laitto. Ei se osaa ottaa parempii, uskokaa ny jo. Se on möhkö ja sillee se kaamera hirmu hiturainen, ei se ehi mun mukaan ikinä. Nii ett mä nyt vähä kyll pualustan sitä, ei soo sen vika. Ja mä itte oon halunnu niiit huanoiki kuvei, ett on ees mun kuvei. Ku mä tiän, ett mull on taatust semmone Vinskin Ihailijalupi, eiks? Varpist on? Kertokaa, hei, eiks ookki?

 

Kliffaa tiisdaagii hei kaikill, ainaskii kaikill södeill kissigimmoil >o<

---------------------------------------------

Vincent, varsinainen kollipoitsu... 

Päivän slogan: Mitä ikinä suunnittelenkin, aina ilmestyy joku este tahi ongelma! 

Päivän biisi: Ikävä lokakuu 

Luettua: Harri Nykänen –  Jumalan selän takana. Poliisista, päivää eli Ariel Kafka jälleen tutkinnassa mukana. Kyse onkin tavallaan tutuista eli Helsingin juutalaisyhteisöstä, Israelista, rahasta ja ehkä muustakin. Ja toki kaikki selviää aikanansa, vaikka Arielinkin moraali on välillä hiukan – hmmm.  Ei ollenkaan hassumpi dekkari, Nykänen osaa ja Ariel on fiksu tyyppi. Minä pidin, tavallansa, jos kotomaisia dekkareita arvostaa, tämä on paremmasta päästä sitä kastia! Suositan siis... muuksikin kuin välipalaksi ja matkalukemiseksi (ja tämä tarkoittaa minulla aina tylsiä taksomatkoja...). Mikko Karppi - Sateen varjo, mies viiltelee itseään aina sateella sekä kokee elävänsä vain satuttaessaan itseään. Kunnes hän saa tehtävän; hän alkaa eliminoida liian vähän rangaistuja pedofiilejä, raiskaajia, lasten pahoinpitelijöitä ja muuta ao. tyyppistä pohjasakkaa... Nimilistankin hän saa, poliisin vaikutuksella. Kirja on osaltaan kammottava, jännittävä, mielipuolinen kertomus ihmisen järkkymisestä, kostosta sekä siitä, että tätäkin miestä seuraa varjo ja ehkä joku toinenkin on asialla. Suositeltavaa tod. mieltäkääntävien opusten kavereille, Welhotar piti.  

Huh, kirjailijoita kaatuu näemmä kuin puita metsässä, tätä sanontaa voisi arvostaa Veikko Huovinen... Hän menehtyi sunnuntaina, uutisen näin vasta eilen   – kepoisat kelot ja lokoisat makuut sinnekin!

 

KISSIKENKILLÄ VAIKKA SUORAAN HVITTIIN! 

 

 

VIIKONLOPPUA ON PIDENNETTÄVÄ - PERUSTETAAN KANSALAISLIIKE

 

Ahh, tulipas eilen tehtyä hommia – mömelöt ja olematon rapuli antavat näköjään potkua ,D Sain siivottua, imureerattua tämän näppäimistön (juu, ette halua tietää, millaista mönjää löytyi...), korjattua tätä konetta sekä myös pesukoneen, vietyä kasan roskia, siivottua vähän kylppäriä ja ruiskutettua kukat sekä itseni. Lisäksi tein äärettömän hyvää kasvisspydäriä, sellaista enempi juurespitoista. Niin hyvää, että teen toistekin. Kiusaksenne siis repsepti: 

Welhottaren syysspydäri

1 kg keitettyjä punajuuria

½ kg keitettyjä porkkanoita

pari isoa keitettyä perunaa

(lanttua, naurista jos massu kestää...)

1 paprika

pieni kesäkurmitsa tai pätkä isommasta

sipulia

purjoa

2 tl hot currya

1 tl jeeraa

1 sieni / kasvisliemikuutio

2 tl tandoor masalaa

61,12 g salaattijuustoa / savutofua tms. pieneksi pilpottuna (*virn*, puolet Liiterin salaattijuustopalasta siis, semmoinen tulitikkurasiaa vähän isompi pala käytännössä... ,D)

Eli punajuuriahan keität jo edellispäivänä suurimmassa kattilassa, mikä torpasta löytyy. Loput voit nimittäin raastaa, pilppoa ja pakastaa tai tehdä etikkapunajuuria samalla vaivalla. Porkkanatkin voit keittää jo päivää-paria ennen, jos keität vain tätä muonaa varten, keitä  ne valmiina lantteina. Perunaahan ei ole pakko tähän tunkea lainkaan, sen voi korvata lantulla ja nauriilla tahi muulla sopivalla, itselleni ne eivät sovi, joten pari perunaa käy mallikkaasti mukaan. Mukaan voipi ängetä myös kaikkea muuta sopivaa, vain kekseliäisyys on rajana, kuten spydäreissä aina. 

Lurauta öljyä pannulle, heitä päälle curry, jeera, sipuli, purjo, kesäkurmitsa ja paprika – kaikki pilpottuna tosi pieneksi. Sekoittele niitä sopivasti ja varo kärähtämistä. Kun tuoksut tuntuvat hyvältä, mutta mikään ei ole vielä saanut väriä, heitä päälle pilpotut ja kuoritut punajuuret, porkkanoita ei tarvitse kuoria. Kaikki nämä sitten pilpottuna  suuremmiksi haukkapaloiksi! Anna kuumeta kunnolla Sekoita viimeksi joukkoon perunat ja kaiken päälle murskattu liemikuutio ja tandoor masala. Sekoita varovasti ja anna taas kuumentua, älä siis paista kovalla lämmöllä. Kun  kaikki näyttää hyvältä, heitä vielä sekaan juusto / tofu pieninä paloina ja ota pannu pois liedeltä. Anna vielä tekeytyä hetken aikaa. Helppoa, halpaa eikä kaipaa edes lisukkeita. Tämän kanssa kyllä sopii esim. maustekurkku, retikkaraaste tms. kirpsakka lisuke. Siitä vaan kokkaamaan... oli muuten hyvää. Riittää neljälle nälkäiselle ja Welhottarelle kahdeksi päiväksi ,D 

Eipä tässä mitään asiaakaan ole. Joku soitti, ilmeisesti jostakin sairaalasta (ne taustaäänet, tiedättehän), enkä tiedä kuka =O Nyt hämää ja kovasti. Hän ei kuullut lainkaan ääntäni, huuteli vain halloota, minusta tuntematon miesääni kuitenkin. Uutta soittoa ei vielä ole kuulunut. Vähän pelottaakin... No, asioilla on tapana selvitä. Turha murehtia etukäteen, kun en mihinkään osaa oikein soittaakaan ja utsia, mistä ja kenestä on kyse. Voi olla vanha ystävä, voipi olla Hörhökin... joku Malmin kavereista, jolla on numeroni. Ei aavistustakaan siis. Ei oikein kehtaa soittaa Meikkuun ja alkaa kysellä montaa nimeä. Ehkä saan uuden puhelun. 

Varastolle taas tieni käy eikä muuta voi. Omisarvikselta odottelen edelleen vastausta. Jos ei tule, jätän uuden soittopyynnön ja viestin vastaanottoon suoraan ”kts. prle meilisi, nuija”. Muuten ei liene erityistä tiedossa. Pyydän siitä seminaarista ensin vapautusta vedoten päivystysvalmiuteen, joka on aivan tosiasia – se pitää olla kunnossa klo 15.00 asti ja siihen minä pystyn. Tuo tilaisuus alkaisi klo 9.30 ja loppuisi joskus klo 17.30, hitsi, en minä pysy kunnossa enkä tolpillani noin pitkää aikaa ja noilla kellonajoilla, lääkityskin menee pärsheelleen. Lisäksi kohteessa on kammoja portaita, tiedän ennestään. Ei kiva, en tykkää – vaikka lopuksi tarjotaankin salaattia ja viiniä. Niin, lounastakaan ei tarjota, jossain välissä sämpylä ja hetelmä sekä kaffetta. Grrr, mieluummin olisin Varastolla, oikeasti. Asiat eivät liikuta tätä rottaa mihinkään. Jos en saa olla Varastolla, ilmoitan jo etukäteen olevani sairaana tai lomalla. Jos sitä ei hyväksytä, haen lääkäriltä sairaslomaa, jota taatusti saan. Onko se parempi, että työnantaja sitten maksaa käyntini lääkärissä? Tämä tyhmä vain kysyy... 

Naapurissa on vietetty aika rajuhkoja pippaloita torstaista lähtien, eilen meni jossain vaiheessa jo vähän överiksi eli joku osapuoli alkoi riidellä ja meuhkata. Jälleen nainen pelasti tilanteen – kuulin sen seinänkin läpi, miten nuori leidi taltutti raavaan miehen ;D Kyllä naiset pelastavat maailman(kin).

-------------------------------------

 

Purrrmenta, kaiffat! Eile ei sitt kyll taas tapahtunu mitää, mua vaa kiusittii, ku toi huudatti sitä imureerausmasiinaa ja murinakonett ja kaikkee. Aina joutu lähtee hanee. Mä sitt pääti vaa goisii ja nii mä kyll goisinkii, mjauuuuuh. Ja olin kilti, ainaski melkee. Kerra meinasin purasta, ku toi vei peiton mun alta, siis vaiks se oliki sen peitto, ei tarvii viädä ku toine kert goisii, nih. Tavismuanaa vaa tuli, heekkui oo koko torpass. Yks jäysti jotai hetelmää ku haisu hyväll (toim.huom. ne päirinät!), mutt en syäny, haistelin kyll. Ett ei oo taaskaa kliffaa, oottelen donaripäivää. Ai nii, vois hei ottaa niit mjunuaisii mulle kyll sulaa, ku sill kerta niit on tual pakastimettimes *toiveikas ilme*. Ai, jaha, ai sitt ku se syä tofuu, nii ni sitt. Hei se varmaa on jo huamenn, ai ku oiskii. Hei, pitäkää peukkui mulle, jookosta. Mä en tiädä, juu, ei oo must fotoi. Just sen takii ku mä vaan goisin. Tommose se sitt on löytäny tualt, hmph.

Kliffaa viiko alkuu hei kaikill kissinkoill!

-----------------------------------

Vincent, huushollia on joskus pakko siivota ja pyykkiäkin on pestävä! 

Päivän slogan: Muistaakseni toiveeni eivät ole koskaan toteutuneet – ei siis kannata edes toivoa! 

Päivän biisi: Alone Again (Naturally) 

Luettua: Nora Roberts – Unelmien voima, täysveristä hömppää, menihän se siinä puuhastelujen välissä, hiinä-ja-hiinä. Suomentaja oli mennyt yli siitä, mistä aita matalin eli muutama tosi outo ja tyyliin sopimaton ilmaisu löytyi. No, liekö sillä tässä väliä, kunhan pisti silmään. Ja äkkiä palautus.... Virpi Hämeen-Anttila - Päivänseisaus, niin kyldyrelliä ja karmeeta tällaiselle vilpittömälle ja lukuhinkuiselle normi-ihmiselle kuin minä, että en pitänyt. Lukekoot se, ketä kiinnostaa! Leidi yrittää siis olla kyldyrelli, mutta liikaa ja tämä menee jo huvittavuuden tai dissaamisen puolelle, argh.

VIELÄ TÄÄ LÄHTIS KISSIKENKISSÄÄN...

PS. Tämä anteeksipyytelee omaa tyhmyyttään; Operan uusin versio, Word ja Vuodatus eivät ole keskenään yhteensopivia, josta näyttää aiheutuvan outoja mokia, esim. resetin rivitys - juu, en jaksa mennä koodipuolelle, tsori! 

WELHOTAR JOI VINAA, HETI TULI KIVAA...

Ihan ensiksi taas ja jälleen matkapalveluasiaa! Ei, nyt se ei koske minua, vaan koululaisia, lukekaas suoraan tästä. Juttelin juuri viime viikolla yhden opiskelijan isän kanssa (hän ajaa invataksia itsekin), miten hankalaa pojan koulunkäynti on. Pitäisi ehtiä Helvetian läheltä Järvenpäähän ajoissa oppitunneille, sieltä pari kertaa viikossa fysioterpalle aivan toiseen suuntaan ja tietysti ajoissa sinnekin sekä päästä vielä omaan asuntoon! Arvatkaas, oliko isänsä huolissaan... ehdotin heti, että poika tekisi samanlaiset minuuttitilaukset netin kautta kuin minäkin teen. Jäisi mustaa valkoiselle, koska sieltä tulee aina kuitenkin vahvistus tilauksista. Ja jos ne eivät toteudu tilauksen mukaisesti, jokaisesta yli 20 min myöhästymisestä valitus (itseasiassa se valitusraja on 10 min, mutta minä olen niin reilu jopa, että annan vielä anteeksi 10 min keliolosuhteista, ruuhkasta ym. riippuen!). Poika on tähän asti kulkenut normitaksoilla, mutta nyt hänet on siirretty normaalin Palmian kuljetuspalvelun alle. Ei ihme, että isänsä on peloissaan. Isä on kovin mukava, jutteleva ja erinomainen kuski muuten, hän soittaakin aina, jos on parikin minuuttia myöhässä... Mutta näin siis kulkevat koulukkaat ja osa opiskelijoistakin! Minusta olisi edelleen syytä tarkistella Palmian toimia, kaupungin liikelaitoksillakin on aina jotakin pientä hämärää siellä, kun oikein tutkii. 

Niin, siis itse asiaanhan tässä: Hörhö ei sitten lainkaan ilmestynyt, puhelimensa ei vastannut jne. Eli joko hän oli sammunut, joutunut putkaan tai löytänyt paremman juottolan. Ei harmittanut pätkääkään. Minulla oli pullo Jekkua ja vähän lomperoa; kietaisin kaikki illan mittaan hiljaa tissutellen isoon kitaani. Jossain välissä laadin pienen minipizzan suolaiseksi appeeksi, argh, siitä tuli vatsanpuruja! Liikaa juustoa, valkoista vehnää ym. ei äkkiseltään sovi vatsalle varsinkaan lomperon kaverina. No, ei haita, hyvää se oli kuitenkin – päällä oli myös herkkareita, vihreitä leikkopapuja, tomaattia sekä paprikaa ja chiliä. Onneksi tein siitä vain sellaisen lautasen, pienen siis, kokoisen. Juu, ja tiedoksi nyt sitten, että Jekkupullokin oli kokonaista 4 cl, se minein mahdollinen. Hyvää tuo pieni alkomäärä teki, suurin osa fibrokivuista lensi huut helkkariin eikä vieläkään pahasti vaivaa. Olkapää ja toinen nilkka jatkoivat ja jatkavat kipuilua edelleen. Lueskelin ja nettailin siinä samalla, lähetin pari tärkeää tekstaria tyyliin: lainaamasi kirja on VIELÄKIN palauttamatta jne. Lisäksi sain nukuttua aika hyvin, heräsin vain pariin otteeseen. Hyvä minä, viina on hyvää ja sitä pitää juoda riittävästi. Minä join kaiken, mitä huushollista sattui löytymään ,D 

Tein samalla myös pienimuotoista vaateinventaariota eli etsin käsiini vähän paksumpaa vermettä jo ensi viikoksi – siirryn taas pitkään mustaan loihkanaan ja maripaitoihin näin talven tullen, se on jo tapa. Hyvä tapa, koska se pitää ihmisen (sekä Welhottaren) lämpimänä ja kohtuullisen siististi puettuna. Se kohtuullisen siisti kun on Varastolla jonkinlainen perusoletus. Tarkoittaa lähinnä, että Mulle ei vittuilla –paidassa ei olisi ehkä suotavaa esiintyä. Mitään erillistä vaatekoodia ei siis ole, ihan kotivaatteetkin käyvät. Ei sinne kyllä verkkareissakaan kukaan ole vielä ilmestynyt, mutta eihän nyt Welhottarella toki sellaisia olekaan. Käänsin vain taas pari paitapinoa ja löysin kivoja uusia vaatteita lisää *muahahahaah*. On se helppoa tämä ihmisen elämä, kun ei ole vaateorientoitunut! Näyttää siltä, että minä en todellakaan tarvitse mitään talven varalle. Parsin nimittäin myös kotisisätossuni ;D Juu, parsin myös pinon kalsareita, pihi kun olen... Ei vaiskaan, en vain heitä pois, jos niissä on 2 cm:n kokoinen ratkeama gumminauhan vieressä tai jotakin pientä, helppoahan se on korjata. Uudet kunnolliset mummoslokkit nimittäin maksavat yllättävän paljon! Tunnustan, että korjaan myös muita vaatteitani, jopa sukkiani. Entinen ystäväni nimittäin nauroi ääneensä, kun yllätti minut kerran parsimassa sukkia! Hän oli tuolloin peruspäivärahalla ja kertoi aina heittävänsä reikäiset sukat pois, juuuu.... 

Sen verran kerrottavaa, että Black Beauty alkaa oikutella. Paitsi tuo näytön kosketushäiriö, on ilmennyt ongelmia myös näppiksen kanssa. Parina päivänä on jo pitänyt availla ja säätää, kun näppäin on jäänyt jumiin tai tuottanut väärää kirjainta. Prle. En ala purkaa tätä, en ole läppärin kanssa niin hyvä tuttu. Norminäppiksen purkaisin ja siivoaisin, tälle saa riittää hellä imureeraus tänään. Tapahtukoon mitä tapahtuu. Voi olla uuden koneen osto edessä tai siirtyminen varakoneeseen. Argh, tai päivitykseen Varastolla, jos oikein huonosti käy. Sen tiedän, että läppärin tiettyjen vikojen korjaaminen on niin arvokasta, että sillä ostaa jo tarjouksesta uuden (tämän kaksoisolento eli uusi malli, jossa on kaksi kertaa enemmän muistia, maksoi tarjouksessa puolet siitä, mitä tästä aikanaan maksoin). Elämme toivossa, mutta hiukan peloissamme. Toisaalta, pitää muistaa tarkistaa, mitä tapahtuu Varaston poistoille – siellä ollaan parhaillaan vaihtamassa etätöitä tekevien läppäreitä uusiin! Toivokaa puolestani, että tämä ei vielä lamaannu käsiini, jooko?! 

Kas, ulkona riehuu jonkunlainen myrskyn poikanen. Ei se ole vielä täysimittainen, kun eivät edes parvekelasit kalise – harjoittelua siis.

---------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Juuhei, oikee kissinpäivät olikii eile. Mä sain donarii, oikee kunnoll. Kilti mami, oikee kilti. Ja sitt mä sain semmost kanaheekkuu viäl illall, samaa sain sitt äskenkii. Oli hyvää kaikki. Njam. Söin kans kaikki, donarist jäikii vähä ku en saanu sitä siält kupi reunoist, mutt mami kävi avittaa ja kokos sen semmoseks keoks keskell kuppii, ett mä pääsin safkaa. Heh, se hihvas, kiva mami. Ei varpist ois kaikki hihvannu, ett miks mä en saa tyhjäks kuppii... No sitt mä goisinkii, mami divas sitä hihitysjuamaa, mutt ei se haitannu mitää. Se vaa ravas partsill ja mä mukan. Hirveen galsa siälä oli, hrrr. Mamikii paleli, se sano. Sitt se korjas sen tossukat, nyt ei senkää varpuleit sitt enää palele. Nyt mä kävin just goisii, mami huutelee, ett mä kuarsin, höh, vähä pirisen vaa. Sillee söpöst! Mitäkähä heekkuu toi tekis tänää? Ei vissii kissisafkaa, meill ei oo mitää, mikä mull kelpais. Siis muut ku donarii, jäiköhä sill viälä sitä. Jotai punasii juurei se keitteli, jäks, en syä. Jotai se niist varmaa duunaa. Äh, miks meill ei syädä kunno verist lihaa tai fisuu joka päivä? Mä vaan kysyn, nih. No, toisaalt, noi sen ostamat kissisafkatkii on iha hyvei. Se oli ostanu taas erilaisii ja sitt sitä tavist, ett o varaa valita, mist mä diggaan enite. No, mä goisin koht iha kunnoll. Täss mä relaan eilittäin...

 

Kliffaa söndaagii hei kaikill muillekkii!

-------------------------------------- 

Vincent, niin kiltti ja niin söpö, kuorsaa ja pirisee ,D 

Päivän slogan: Koskaan ei voi olla liian hoikka, rikas eikä liian terve! Eihän... 

Päivän biisi: Have You Ever Seen The Rain 

Luettua: Pirkko Arhippa – On ruusu punainen, tyypillistä Arhippaa. Lyhyt, kelpoisa rikostarina. Ei ihmeitä sanottavaa, kyllä tämän lukee, mutta – niin. Melko liukuhihnamaista tekoa, ympäristö hieman poikkeaa totutusta, juoni normitasoa, tekijä hienoinen ylläri. Vain Arhipan kavereille. Outi Alm – Suhteettomia tiloja, auts, tämä oli Welhottaren mieleen. Niin outoja ja kieroja novelleja, että ei ole tosikaan. Lyhyitä, omalaatuisia ideoita. Tykkäsin ja suosittelen outojen ajatusten ystäville. Työ tekijänsä niittää, Kouvolan Dekkaripäivien novellikilpailun parhaita 2009. Tässä kovin monen tasoisia rikostarinoita, joita yhdistää vain se, että rikos on tapahtunut töissä tai liityy siihen jotenkin. Pari-kolme oikein hyvääkin löytyy joukosta eli taso vaihtelee railakkaasti. Mutta ihan mielenkiinnolla luin, noin niinkuin malliksi (kunhan kirjoitan sen Murha Varastolla –tarinani ,D).

Ai niin, Lauantaitarinani jäi julkaisematta – ehkä ensi lauantaina. Se on melkein valmis, mutta innostuin sitten tuohon muuhun puuhasteluun. Hyvää kyllä sopii odottaakin *muahahaah*!

KISSIKENKÄT LEVOSSA TÄNÄÄNKIN!

TÄYSIKUU JOLLOTTAA, WELHOTAR KOLLOTTAA

No, en nyt ihan kollota, mutta melkein. Särkee, sattuu ja kaikkea &!!”%&¤#¤½!, oikein kovasti. Heräsin ja riivin mömelöt, odottelen jotain vaikutusta. En saanut nukuttua juuri yhtään, heräsin kipuihin vähän väliä. Prle, että raivostuttaa. Ihan vaan sen takia, että eilen tuli tehtyä roudausretki ja kuten tuli myös arveltua, taksothan ne jälleen pettivät. Kun joutuu vielä seisoskelemaan ylimääräisiä aikoja, koivet ovat melko muussina. Olivat jo illalla, hädin tuskin pääsin liikkeelle. Pakkohan se oli kuitenkin sen verran, että lämmittelin Belgarionille ruokaa, tiskasin, pyykkäsin jne. Vain pakolliset, mutta seiniä pitkinhän sitä joutui kävelemään, kele. 

Jospa ensin taksoista eli aamutakso oli myöhässä, kuulin auton kiertelevän jossain lähistöllä, mutta mitään ei näkynyt. Sitten tuli normitakso, jossa nuori mies erittäin huolestuneena. Selitti etsineensä osoitetta joka puolelta, ei ollut löytänyt. No ei kai, oli saanut taas omituisesti väärän (tai siis puutteellisen osoitteen ja ajo-ohjeet). Yritin rauhoitella, ei hän ollut niiin paljon myöhässä, että olisin hermostunut. Lisäksi hän osoitti kunnioitettavaa selittelytarvetta, sitä selitystä nimittäin tuli puolenmatkaa varmasti. Kerroin useampaan kertaan, että ei nyt tällä kertaa haittaa. Että olen joutunut odottamaan tunninkin ja muuta semmoista. Lopulta herrahenkilö rauhoittui, kun korttikin suvaitsi pelata ihan ok. Mutta sitten iltapäivän nouto retkemme jälkeen ei onnistunutkaan – odotimme Belgarionin kanssa torillla, taksoja meni ja tuli, monta monta taksoa, mutta ei meille yhtäkään. Lopulta soitin Palmiaan; ylläri, ylläri, leidi sanoi, että kumma juttu, taksi on kuitannut, mutta ei siis olekaan tullut? Vahvistin, että ei – en kai minä muuten soittaisi. Hän siis tilasi toisen taksin, joka tulikin hyvin pikaiseen! Nolompaa vain, että joku tässä taas kuvitteli olevansa fiksu eli takso jätti keikan väliin, koska sai jostain tilalle pidemmän, paremman ajon. Tämä johtaisi taatusti toimenpiteisiin, jos ilmoan tästä. Mietin asiaa! Jotkut näistä normitakson kuskeista kun eivät haluaisi ajaa tuota lyhyttä keikkaa. Toisaalta, moni taas on sanonut, että usein se nimenomaan avaa keikkaputken – kun ottaa yhden ajon, saakin ajaa sitten putkeen muita kyytejä. En tiedä, onko niillä mitään vastaavuutta, mutta kai siinä näkyy sitten se, että kaveri on ainakin ajossa eikä vain luppoile jossakin huvikseen. Kotoon siis päästiin puolisen tuntia tavallista myöhemmin. 

Retki tuotti oikein muhkean saaliin kirjoja, tämä on kovasti ilokas – ziitosta vaan kaikille asiaan vaikuttaneille tahoille! Malmin kirjasto on ihana enkä nyt ihan hirveästi nuita isompia kustantamojakaan tällä kertaa ala haukkua *virn*. Joten kassillinen luettavaa löytyi viikoksi, kiva. Vihannestsioski oli vähän kehnolla mallilla... outoa! Tarpeet olivat huonoa B-luokkaa, kaikki paitsi kaalit – ja niitä riitti, erilaisia, mm. kartiokaalia (näytti kyllä vinkeältä). No, en minä sieltä sitten voinut ostaa kuin purjoa ja sipulia. Ostin lopulta kaikki vihannekset Liiteristä, yllättäen. Siellä oli myös kivoja pieniä punajuuria ,D En tiedä, mitä niistä sotkotan, ehkä uunikasviksia muiden seurana tai jotakin ylläriä. Voisi myös raastaa tofua ja sotkea sitä johonkin – no, sen näkee kun ehtii. En minä jaksa nyt suunnitella. Lisäksi hain Rismasta kissinruuat ja jotakin pientä, mitä ei Liiteristä saa. Edelleen öklöttää se kauppa, jäks. No, kuitenkin sain kaiken tarpeellisen, jopa niitä ihanoita päirinöitä sain kilollisen *njam*. Ei siis normaalia kummallisempi retki, ei mitään uutta eikä erikoista. 

On se muuten hassua, miten jotkut jutut tarttuvat ihan huomaamatta. Siis en tarkoita tauteja tms ;D Lähinnä sitä, että Belgarion on siirtynyt ihan huomaamatta myös melkein-kasvissyöjäksi. Kumpikin meistä varmaan (no, se on kyllä aikalailla ehkä kuitenkin) voisi syödä kanaa tai jotain, jos joku tarjoaa eikä vaihtoehtoja ole. Muutenkin syömme välillä fisua, että emme ole tiukkapipoisia. Tämähän lähti siis siitä, että itseä halutti kokeilla, avittaisiko se kipuihin ja muuhun olotilaan. No, eipä juuri, ehkä kaikkein pahin jalkaturvotus on vähäsen lieventynyt. Muuta en ainakaan ole huomannut. Tosiaan kun itse siirryin tälle linjalle, samalla tietysti syötin myös Belgarionille tofua ja soijarouhetta jne. eli samaa muonaa mitä itsekin syön. Ja kas, nythän ne kuuluvat opiskelijan jokaviikkoiseen ruokavalioon *virn*. Mikä on minusta kiva, Belgarion tekee kaiken ruokansa sekä lähes kaiken leipänsä itse, erilaisia viritelmiä. Nytkin hän oli tehnyt taatelileipää – oli kuulema hyvää ja mehevää. Sain kerran maistaa hänen tekemäänsä roskaleipää (siis sellaista, joka on täynnä erilaisia siemeniä ja leseitä jne), oli tosi hyvää. Harmi, syön lähes vain hapanta ruisleipää  ja vähän ruis-seesam –näkkäriä, erittäin harvoin mitään muuta. Siemenet menevät salaattiin tai muuhun appeeseen. Niin sitä vaan pitää muorinakin vielä toimia lapselle esimerkkinä *muahahahaah*. Ei vaiskaan, itsehän hän on valintansa tehnyt ja omin ajatuksin ja aattehin. Minä vaan joskus avitan raahaamalla tofua ja jotakin kivaa kaupungilta, koska hän ei ehdi ja budjetti on kuitenkin aika pieni. Mukava kuitenkin, että hän ei vaadi kotona tehtyjä lihapullia ruskeassa kastikkeessa ja muussia, ihan Polgaran soijapiffit kelpaavat oikein hyvin. Samoin eilinen tofuwokki tattarin kanssa upposi uskomattoman nopeasti. Kukaan ei marissut, ai anteeksi, paitsi kissa! Wokki oli sellaista kirpsakkaa (sitruunaa ja inkivääriä sopivasti) ja sopi hyvin tattarin kanssa. Belgarion otti tattaria ensin vain vähän ja totesi sitten sen olevankin oikein sopivaa – näin se menee... Ja edelleen siis Serkkujen tattaripussit löytävät ostajansa täältä. Jälkkäriksi söimme mustikkakohuked, se oli muuten hyvää, oikean mustikan makua todella riittävästi. Ostan toistekin, jos tarjolla on. Tämä lienee taas sellainen kokeilu, mitä kaupaksi menee. Mutta minä ainakin pidin siitä, samoin Belga. Lähtiessä hän sai evääksi pussillisen kotomaisia omenoita (työkaveri toi omasta puutarhasta), kilon tofua sekä kaikkea muuta pientä syötävää viikon varrelle. Lisäksi pienen rahallisen stipendin, että jaksaisi jatkaa. Tämä opintojakso tuntuu teettävän pojalla töitä aika paljon, myönsi sen itsekin. On kuulostanut puhelimessa vähän kettuuntuneelta ja kysyinkin, häiritseekö tämä minun avittamiseni häntä. Ei, on vain Lipastohommia vähän turhankin paljon. Päivät ja alkuillat Lipastolla, illat, osa öistä ja aamut sitten harjoitustöiden tekemistä... huh. Yritin kannustaa sen minä pystyin ja lupasin apuja sekä tukea tarvittaessa. 

Varastolla ei kummempaa. Talvilomat on laskettu ja tuotiin julki, minulla on 20 päivää jäljellä sekä sen lisäksi tähän mennessä ansaittu uusi loma, jos joutuisi vaikka lähtemään tuolta – ei siis paha ollenkanas. Kyllä tuosta saa kivasti 3.5 viikkoa vapaata tarvittaessa. Lisäksi tuotiin julki yksi ns. seminaaripäivä, voihan paashat. Ei talossa, ajoitus äärikehno, grrr. Pitäisikö pyytää lupaa olla pois sieltä tai osuttaa lomaa juuri sille päivälle. Tärkeää asiaa siellä ei ole, vain tavisjorinaa. Se on vain semmoinen juttu, että se ei mene työmatkaksi, periaatteessa työnantajan pitäisi se maksaa tai järjestää minulle kuljetus. En kyllä ala tuohon, en myöskään käytä omia vapaa-ajan matkojani moiseen asiaan. Onneksi siihen on vielä aikaa. 

Tänään vuorossa, jaa, tuota, jotakin apetta itselle. Ehkä siivousta, iso ehkä. Hörhö on tulossa maksamaan osan vipistä ja ehkä nautimme drinkinkin. Ans kattoo, mikään ei ole siis varmaa!

-----------------------------------------

 

Puuuurmenta, kavrut! Hei, mä olinkii koko aika eile sitt hereill, ku kert Poika tuli. Se kävikii tääll enne ku meni mamin kaa ja tuli sitt takasi, tsihih. Oli kiva, juu! Mä sain olla ekaks sen kaa kaksistee ja semmost. Sitt se tuli mamin kaa ja toi mulle-mulle-mulle uusii kissanmuanii ja kissipurui ja kaikkee. Ja sitt mä tsiigasin, ett mitä safkaa me saadaa. Siis hei, ne söi sitä valkost höttöö, hmph. Mä sain semmost kanajudekaa, ku oli iha hyvää. Ja sitt hampulikaakkii viälä jälkkäriks. Ja mami paijatti mua ja mä goisin sen viakus, vaiks se taas oli ylhääl kamalan paljo. Rauhottus jo, ai nii, sen koivet. Ne oli nii kipeet, ett mä en saanu mennä sinne koipipualell makoilee. Kyll ne sitt onkii tosi kipeet. Mä menin sitt omelast mamin ison takamuksen viäree, siäll on turvallist piäne kissin makoill, ja lämmint kans. Ei se mitää fotoi ehtiny ottaa. Apuva, nyt se vänkää ton kaameran kans. Just, täss mä makoilen tänä aamun mein sänkyss... ei ehtiny ottaa venyttelykuvaa kummiskaa, höh, Siin mä oisin ollu mageest tarjoll >o<

Hei, kavruill älden kliffaa viikendii!

----------------------------------------- 

Vincent Karvatakamus, parhaimmillaan nukkuessaan ;D 

Päivän slogan: Jos kaikki olisi niin kuin on tarkoitettu, kisseilläkin olisi kumisaappaat! 

Päivän biisi: Full Moon 

Luettua: Eiliset lehdet ja aloitin upouuden opuksen. Ei siinä muuta ehtinyt, oli kotikiireitä, hmph. Täällä on näemmä käyty paljonkin viime aikoina etsimässä kirja-arvosteluja. Sanon sen vielä kertaalleen; nämä omat arvosteluni kirjoista ovat erittäin lyhyitä ja subjektiivisia. Jos niissä lukee, että lisää toisaalla, sieltä löytyy sitten täydellisempi ja parempi versio. Mutta tervetuloa kuitenkin kaikille uusille lukijoille, joita täällä näyttää aina silloin tällöin jokunen käyvän!

 

KISSIKENKÄT TODELLA LEVOSSA!

PERJANTAIN PAASAUSTA, MÄRINÄÄ JA KITINÄÄ

Ettei totuus unohtuisi, kerrottakoon taas jotakin Palmian kuljetuspalvelun nykytilasta. Taksot ovat kulkeneet ihan siedettävästi, kuljettajatkin ovat saaneet ilmeisesti jotakin kohteliaisuuskoulutusta *tsihih* ja siinä ei nyt olekaan kummemmin moittimista. No, nyt kun kirjoitan näin, varmasti ihan kohta on - uhmailu toteuttaa nähkääs itseään ainakin minun kohdallani. Alkuviikosta ajettiin sitten näille sopimustaksoille uuden ohjelman päivitys, lisäksi käytössä ovat uudet kortinlukijat. Arvaatte varmaan, mikään ei toimi! Varsinkin normitaksien kuljettajat, jotka ajavat invakyytejä, ovat aivan hukassa. Palmia vastaa, että HEISSÄ ei ole mitään vikaa, kuskit vaan eivät osaa. No, kuskit näyttävät minusta kyllä osaavan, eli kyllä se laitteistosta ja yhteyksistä johtuu. Esim. tiistaina korttini hyväksyttiin vasta kolmannella yrittämällä. Eilen ei ollenkaan ja kuski joutui itse sen kärsimään eli kuittia vastaan anomaan jälkikäteen summan Tsadilta. Että voi olla hankaavaa! Ostetaan sieltä Kais-tiedätte-mistä-toimittajalta halvin mahdollinen ohjelma eikä tajuta, että se on keskeneräinen simppeli versio. Päivitykset maksavat maltaita ja niitä tulee taajaan. Sehän se on Tsadilla ollut aina; sama toimittaja, samat ongelmat. Ehdotankin vaihteeksi syyksi salaliittoteoriaa ja / tai pientä rahallista avustusta päättäjille... Jotakin tässä on pakko olla takana, ei se IT-talo muuten edes pysyisi pystyssä.

Lisäksi mummot varsinkin (no kyllä muutkin) valittavat soittamisesta eli puheluihin vastataan 20 – 40 min sisällä! Uskomatonta, siis 40 min roikut langalla – hei, maksullisella langalla tilataksesi auton, palvelun, joka sinulle kuuluu. Lisäksi pyydetään välttämään soittoja tiettyinä ruuhka-aikoina. Kuulin, että eräs vanhempi frouva oli soittanut tuossa klo 5 pintaan aamulla, kun oli ollut jo pitkään hereille (hei, ihan kuin minä!). Silloin oli ihmetelty, miksi hän soittaa tilauksensa niin aikaisin. Koskaan ei näy olevan hyvä heille, ei sitten millään. Kas kun ei jyvitetä soittoaikoja sukunimen mukaan, kele. Onneksi teen aina nettitilaukset. Hankaluuksia on ollut myös ns. pikatilauksissa, joita saa 2 kpl/kk, paras tai siis pahin oli se, että pikatilauksena auto tulee 50 min kuluttua – tosi pikaisesti, eikö? Tuo puhelinhomma siis tökkii koko ajan. Myös valitusnumero on aina varattu. Muistakaa, että palvelusta voi valittaa henk.koht. täällä. Ottakaa kantaa!

Päätin sitten kiusata pahasti omisarvista, koska sitä puhelinaikasoittoa ei koskaan kuulunut. Kirjoitin väninäni hyvin lyhyesti, korostaen sitä, että en oikeasti jaksa. En kyllä usko sen tilannetta parantavan, mutta pääsin ainakin sanomaan. Minä kun en mitenkään vastaanotilla ehdi selittää kaikkea, varsinkin kun hän ei näytä lukeneen vanhimpia (no, ei ilmeisesti kaikkia uudempiakaan) papereitani. Että kirjoittaminen parpi, nih. Vastausta ei ole näkynyt. Luultavasti sieltä tulee taas joku lähete johonkin fysio....ties mihin. Kun ei sekään nyt vaan käy! Voi kun joku uskoisi ja tajuaisi, että kun joka paikkaa särkee enemmän ja vähemmän, on useampaakin vaivaa kuin fibro, ei elämä ole oikein kiva paikka! Ei yhtään. Säryn ja jomotuksenkin vielä kestäisi, mutta nämä erilaiset vihlonnat, jäytämiset ja puikotukset ovat itsestään perkeleestä, sano. Ilmeisesti olen kuitenkin hyvä näyttelijä, kun pääsen töihin ja takaisin. Sitten märisen salaa vessassa, siellä brenkun löyhkässä. Eilen jo huomasin näyttävänikin kärsähtäneeltä, rypyt otsalla ovat syviä, silmäluomet lurpattavat, silmät ovat punaiset... Iltapäivällä olen kyllä jo pahan näköinenkin, oikeasti. Useampi taksokin on kysynyt, onko ollut huono päivä =E

Supiväsy olin eilenkin, kun karkasin vähän etuajassa Serkkuihin noutamaan parit kohuked – vau, uutuutena oli tullut mustikkakohuked. Lisäksi Herkkukin oli palannut taas töihin. En ostellut sen ihmeellisempää, itselle adjikaa, Belgarionille kuivahetelmiä, keksejä ja hilloa. Ja ne kohuked ,D Eväksenä toimii se tofuvokki, keitin vähän tattaria pitkästä aikaa kylkeen. Teki mieli, nääs. Hyvää tuli, örps! Jäi vielä Belgarionillekin illaksi, kun palajamme retkeltä. Varauksia näyttää olevan jokunen, ainakin pari opusta postissa ja muuten lukematta ..... kolme opusta, joten sillä sitä on sitten pärjättävä. Kun vaan taas jaksaisi ensi viikonkin. Nyt jo ahdistaa, kun ei ikinä saa lepuuttaa tarpeeksi!

Minulla ei siis ole todellakaan mitään kerrottavaa, vaan tätä samaa vanhaa jaanausta. Ei ole näköjään paljon ollut lukijoitakaan eikä kommentteja – no, mitä välii =I Mutta sen huomasin, että voi se nainenkin kyllä olla erotilanteessa aika julma – minun  melkein käy miestä sääliksi!

----------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrve, kavrut! Hei, mä en tajuu, ekaks tulee monen päivän kaikkii heekkui ja sitt ei ykskaks mitää – vaan tavismuanaa. Epist hei! Pitäs tajuu, ett mä tarviin vaihteluu ja kavrui ja virikkeit ja kaikkee semmost. Ja vähintäs pitäs ottaa must fotoi ja paijattaa ja kaikkee. Tota, joo, paijatus loppu, ku mä purasin mamii handuu, iha vähä vaa. Ku se yritti ottaa mun kynnet irti sen kylpyrätist... en ois antanu, ku roikkusin siin just sopivast. Nii ni purasin sitte! Ja menin basee möksöttää ja toi meinas ottaa foto. Nii ni sitt sen patterit, siis sen kaameran, sammahti taas. Ihme matolaatikko se on, nii sano Poikaki ja se on ainaskii oikees. Kyll manas mamikii vähä. Juu. No, nyt mä vaan jään venaa, ku Poika tulee ja tua mulle kissitaravoit ja safkaa ja kaikkee kliffaa. Ku muut ei oo nii ni tommone kuva sitt täält .

 

Kliffaa viikendi alkuu vaa kaikill!

---------------------------------------- 

Vincent, en minäkään saa joka päivä herkkuja!

Päivän slogan: Jos on saanut kantaakseen huonon tuurin joka asiassa, ei siitä pääse irti – ei sitten millään!

Päivän biisi: Wishing Well 

Luettua: Sakari Issakainen – Mitä pilvet puhuvat, insinöörin omituinen olotila kesällä, kummat ajatukset sekä lapsuuden ja nuoruuden muistelot heräävät eloon. Samalla hän kärsii ja kärsii jostakin oudosta, kirouksesta? Issakainen ei ole suosikkejani, joten luettu melko kursorisesti, ei ihmeempää sanottavaa eli sopiva matka- ja odotteluopuksena. Sopinee kultiveeratummille kotimaisen kirjallisuuden kavereille. Reginald Hill – Beulahin kukkulalla, jännäri ja tiiliskivi minun makuuni! Tosin muistuttaa erästä toista (en kerro ketä enkä mitä) jonkin verran, mutta silti aika kelpoisa. Tekojärven täyttämisen aikaisena kesänä katoaa lapsia, kuuma kesä, vieraita ei mailla halmeilla – jotakin pienessä kylässä siis tapahtuu. Myöhemmin, paljon myöhemmin, sama alkaa uudestaan. Erästä hyyppää epäiltiin ja epäillään nytkin jo etukäteen omituisesta syystä. Henkilökuvat melko vinkeitä. Tämä tykkäsi ja suosittelee...

 

EDELLEEN KISSIKENKILLÄ VAAN!

 

VARASTOLLA HAISEE WANHA WIINA =O

Varastolla siis haisee todellakin koko ajan vanhalle viinalle, jäks! Minäpäs kerron... siis tämä helkkarin käsidesi, jota en ainakaan itse käytä, on silkkaa viinaa. Sitä on nyt sitten jokaisessa Varaston tosi pienessä WC:ssä. Ne kopit ovat muutoinkin aika lämpöisiä ja käyttö melkoista. Siihen aikaan, kun Varastoa suunniteltiin, ei varmaan ajateltu, että joku käy työpäivänä kuusella tahi muutakin tarvista voipi naisilla ainakin olla *virn*. Nooh – jo puolivälissä iltapäivää siellä todellakin haisee! Ei sille itselleen vaan todellakin hirmuinen vanhan viinan löyhähdys tunkee sieraimiin jo ovea avatessa. Nyt olisi mahdollisuus tintata päiväsaikaan eikä kukaan huomaisi mitään *eheheheeh*. Belgarion muuten kertoi nauraneensa samaa asiaa Lipastolla; kun hän menee laitokselle yleensä iltapäivällä tai alkuillasta (outoja nuo assarit, laskuharjoitukset ovat aina myöhään... zori, friends!), sielläkin leijuu sama löyhkä. Ja heti oven vieressä on jättipullo käsidesiä, jota Belgarionkaan ei käytä. Siis kaverit, oikeasti, sitä EI kannata käyttää, plunssa-aika tahi ei. Se ei muuta tee kuin kuivattaa käsiä ja saa varsinaiset basiliskot leviämään ja hyvät kuolemaan. Niin että annetaan sen vaan muhia ja haista, kädet pestään kuumalla vedellä, aivan hätätilassa tippa saippuaa mukaan! Nih kerta, kun ei lasaretissa olla töissä kumminkaan. Mutta kieltämättä, on siinä huvittavatkin puolensa, että koko Varasto löyhkää brenkulle – melkein kuni meidän Malmintorilla toisinaan ;D

Varastolta oli pakko poistua eilen kesken työn, jättää homma aamuksi. Olin niin väsy, umpiväsy, että en enää pystynyt seuraamaan kaverin evästystä eräästä hommasta. Toisaalta, hänkin kävi ylikierrroksilla ja oli yhtä väsy. Päätimme molemmat palata asiaan tänään paremmalla onnella. Yritin alkuviikosta olla vähän enemmän liikkeellä ja nyt se kostautuu heti. Prle! Väsyttää aivan sietämättömästi, ei nukuta. Jalkoja särkee niin, että itkettää. Oli pakko ottaa lisälääkitystä, jota tosi harvoin teen. Muuten en saisi edes näitä pieniä päivittäisiä kotihommia tehtyä. Ikävä kyllä, mutta totta. Toivottavasti saan viikonloppuna unta, ajattelin ottaa pienet.

Minä laitoin illalla tofun marinoitumaan ja tänään on arvatkaas mitä ruokaa? Tofuwokkia, just. Ja hyvää sellaista, kävin äsken kääntelemässä pussia, että mausteet leviävät tasaisesti. Tosin siis ruokaa on vasta illalla, eväksenä edellistä italiaanovihannespataa. Oli sekin muuten taas ihan hyvää eri vihanneksilla ja yrteillä sekoiteltuna. Mitään herkkujakaan ei tällä viikolla ole töissä ollut, onneksi. Ei kyllä kotonakaan, jollei yhtä hillonäkkäriä laskea – eihän?! Se oli kuitenkin Serkkuin hilloa, joten se on melkein-kuin-ilman, eikö? Josta  tulikin mieleen, että tänään pitää käydä viikottainen Serkku-käynti. Kyllä sieltä jotakin haettavaa on, en vaan muista mitä. Ainakin voin käydä hakemassa pari kohuked ja käydä jutustamassa.

Argh, kauppalistakin pitäisi taas laatia huomiseksi. Minä en taaskaan keksi mitään uutta – ruokalista on samaa vanhaa eri kuosissa vaan. Riippuu aina siitä, mitä vihannestsioskit ja Liiteri tarjoavat halvennuksella, sitä sitten syödään. Tämä toivoo kovasti, että niitä päirinöitä vielä olisi myynnissä, tuossa on vielä yksi odottamassa iltaa *njam*. On se kirottua olla vielä kestovammakon lisäksi jonkinlainen ruokavammakkokin. Siis voisin varmaan syödä kaikkea, mutta vatsakipujen ja kaiken uhalla en viitsi. Muissakin kivuissa on jo ihan riittävästi kestämistä, kiitosta vaan. Mutta silti jotakin uusia vinksuja voisin ottaa vastaan, jos joku katsoo asiakseen ehdottaa – ei kaalia, ei papuja, ei omenaa... Eikä sitten mitään hintavaakaan!

Ja tiedoksi, kahdella pussillisella sitruunahappoa tuo pesukone puhdistui kiiltäväksi ja kuin uudeksi. Kun vielä putsaan muoviosat joskus -> lue: viikonloppuna, iso ehkä, on kaikki hienosti. Helppoa ja halpaa, sano. Muuten ilta meni vähän apeuden merkeissä, lähinnä yritin lueskella ja hätinään jotain raapustella (siis nakutella), mutta missään ei oikein ollut mitään makua. Ilmakin kummitteli, hirveitä sade- ja tuulimyräköitä, joiden jälkeen aurinkoa, kirkas taivas ja tyyni ilta. Sitten taas mustia pilviä ja täysi pimeys. Tätä jatkui muutamaan otteeseen, W. kummittelee O___O

Vielä tiedoksi, että jos kirjoitukseni ja viestini joskus näyttävät oudoilta, kun ne tulevat kotikoneelta, syyttäkää vain Operan uutta versiota – se tuntuu toimivan tosi oudosti joissakin yhteyksissä! Ei minun vikani, en ainakaan tunnusta.

----------------------------------------

 

Purve, kaiffat! Mä taijankii olla tän torpan suasikkikissi nykysin, hei. Tiätteks, mä sain eilen fisuu, siis niinku donarii. Toi avas puuki iha mua varte, semmose, mist mä enite diggaa ja kyll mä taas söin. Ja sitt mä goisin tosi pitkään ja piiiiiiiiitkänä toss sänkyll. Ihan plöts. Mami yritti herätellä, mutt mä mitää jaksunu, goisin vaa ja välill tsiigasin, ett mitä se duunaa. Ihan kahjo. Käyttää murinakonett, vaiks siin ei oo mitää sisäll?! Hei, eiks sillo oo niinku jotakii vial? Mun miälest on, mutt en kehannu sanoo. Ku se kummiski anto sitä donarii ja paijatti mua. Ja siivos mun laatikon ja kaikki taravatkii... Ett mä lupasin olla hiljaa, mutt eihä se tätä lokii koske tiäteskää! Muute mä vaa odotan huamist, ku Poika taas tulee. Ja sitt mä päätin tosi kovast, ett mä en tod. mee goisii, ku se kert tulee. Viimeks mä vähä missasi ton jutskan. Mä haluuuuuuun näkee Poja, sen Repun ja sen Minikonettamon, nih kerta. Täss on muute toinenkii foto, ku toi möhkö otti must tual bases. Se ei kyll oo mun miälest yht hyvä. Eile se jaksunu mitää. Mutt katotaas tänää tai mialuummi huamenn. Meill alkaa sillo taas ne kaks vapaat päivää, jeee.

Kliffaa torsjantait kaikill kissinkoill Lokistaanian kissivaltioss!

------------------------------------ 

Vincent, minä käytän murinakonetta juuri niin kuin minä haluan, senkin suosikkikissa! Murrrrrrrrrrrr. 

Päivän slogan: Toivo, Usko – missä te olette? Nyt on torstai! Torstai on Toivoa täynnä, Usko siirtää vuoria (on se vaffa kaveri). Miksi Aamu saa, mutta minä en? Miksi Ilta koittaa, mutta minä en saa koittaa? Welhottarella on paaaljon ratkaisemattomia kysymyksiä!

Päivän biisi: I Who Have Nothing  

Luettua: Kjell Askildsen – Saari, majakavartijan vaimo ja tytär joutuvat suhteisiin saman miehen kanssa... Lyhyt opus, jaksaa lukea. Mutta, minä en oikein välittänyt, ei minun tyyliini sopivaa jaanausta. Joidenkin mielestä varmaan erittäin ekslusiivista ja fiksua kerrontaa. Suosittelen siis sellaisen ystäville. Annamari Marttinen – Kuu huoneessa, hömppää, joka ehkä voi yrittää olla vähän ironisoivaa tai jopa kriittistä, mutta ei onnistu – äkkiä takaisin hyllyyn. Katja ei löydä ”tarkoitusta elämälleen” ja etsii sitä vaihtoehtohoidoista, luonnonlääkinnästä, kasvissyönnistä (!?), reikistä yms. terapioista, jotka lopulta ”paljastuvat turhiksi”. Kyseessä onkin paniikkihäiriö ja mielipidelääkkeet kehiin – elämä tulee auvoisaksi. Omituista on se, että työtön kahden lapsen äiti saa tililleen jostain rahaa, vaikka ei saa työttömyyskorvausta kuin hetken =O Mies on ymmärtämätön torpso metwurstinsyöjä jne. Ärsyttävä ja erittäin epäuskottava opus kaikkinensa! Jan Guillou – Tyttäresi tähden, kehiin jälleen Hamilton, Ponti  sekä vähän ylläreinä Ewa miehineen sekä Anne Holt. Ewan tytär kidnapataan. Terrorismista kohkataan jne. Ei oikein toimi, samanlaista Guillou on kirjoittanut aikaisemminkin.... Eli sen tyylilajin kavereille. Hiukan jaanaavaa ja sotkuista, mutta hätinään lukukelpoista taksoa odotellessa.

Minä varmaan voinkin kertoa tässä samalla, että oli tosi hauska huomata Blogistanian mahtava nousu HelMetin uutuusluettelossa : siellä on mukana sekä Susun Valkoiset talot että Uunan Siltarumpu – siitä vaan ostamaan tai lainaamaan. Oli mukava ylläri – onnea molemmille muutenkin, olette te ihania ja lahjakkaita! =D

KISSIKENKÄT KOIPIIIN – VASTEN TUULTA JA TULIKIVEÄ!