Varastolla siis haisee todellakin koko ajan vanhalle viinalle, jäks! Minäpäs kerron... siis tämä helkkarin käsidesi, jota en ainakaan itse käytä, on silkkaa viinaa. Sitä on nyt sitten jokaisessa Varaston tosi pienessä WC:ssä. Ne kopit ovat muutoinkin aika lämpöisiä ja käyttö melkoista. Siihen aikaan, kun Varastoa suunniteltiin, ei varmaan ajateltu, että joku käy työpäivänä kuusella tahi muutakin tarvista voipi naisilla ainakin olla *virn*. Nooh – jo puolivälissä iltapäivää siellä todellakin haisee! Ei sille itselleen vaan todellakin hirmuinen vanhan viinan löyhähdys tunkee sieraimiin jo ovea avatessa. Nyt olisi mahdollisuus tintata päiväsaikaan eikä kukaan huomaisi mitään *eheheheeh*. Belgarion muuten kertoi nauraneensa samaa asiaa Lipastolla; kun hän menee laitokselle yleensä iltapäivällä tai alkuillasta (outoja nuo assarit, laskuharjoitukset ovat aina myöhään... zori, friends!), sielläkin leijuu sama löyhkä. Ja heti oven vieressä on jättipullo käsidesiä, jota Belgarionkaan ei käytä. Siis kaverit, oikeasti, sitä EI kannata käyttää, plunssa-aika tahi ei. Se ei muuta tee kuin kuivattaa käsiä ja saa varsinaiset basiliskot leviämään ja hyvät kuolemaan. Niin että annetaan sen vaan muhia ja haista, kädet pestään kuumalla vedellä, aivan hätätilassa tippa saippuaa mukaan! Nih kerta, kun ei lasaretissa olla töissä kumminkaan. Mutta kieltämättä, on siinä huvittavatkin puolensa, että koko Varasto löyhkää brenkulle – melkein kuni meidän Malmintorilla toisinaan ;D
Varastolta oli pakko poistua eilen kesken työn, jättää homma aamuksi. Olin niin väsy, umpiväsy, että en enää pystynyt seuraamaan kaverin evästystä eräästä hommasta. Toisaalta, hänkin kävi ylikierrroksilla ja oli yhtä väsy. Päätimme molemmat palata asiaan tänään paremmalla onnella. Yritin alkuviikosta olla vähän enemmän liikkeellä ja nyt se kostautuu heti. Prle! Väsyttää aivan sietämättömästi, ei nukuta. Jalkoja särkee niin, että itkettää. Oli pakko ottaa lisälääkitystä, jota tosi harvoin teen. Muuten en saisi edes näitä pieniä päivittäisiä kotihommia tehtyä. Ikävä kyllä, mutta totta. Toivottavasti saan viikonloppuna unta, ajattelin ottaa pienet.
Minä laitoin illalla tofun marinoitumaan ja tänään on arvatkaas mitä ruokaa? Tofuwokkia, just. Ja hyvää sellaista, kävin äsken kääntelemässä pussia, että mausteet leviävät tasaisesti. Tosin siis ruokaa on vasta illalla, eväksenä edellistä italiaanovihannespataa. Oli sekin muuten taas ihan hyvää eri vihanneksilla ja yrteillä sekoiteltuna. Mitään herkkujakaan ei tällä viikolla ole töissä ollut, onneksi. Ei kyllä kotonakaan, jollei yhtä hillonäkkäriä laskea – eihän?! Se oli kuitenkin Serkkuin hilloa, joten se on melkein-kuin-ilman, eikö? Josta tulikin mieleen, että tänään pitää käydä viikottainen Serkku-käynti. Kyllä sieltä jotakin haettavaa on, en vaan muista mitä. Ainakin voin käydä hakemassa pari kohuked ja käydä jutustamassa.
Argh, kauppalistakin pitäisi taas laatia huomiseksi. Minä en taaskaan keksi mitään uutta – ruokalista on samaa vanhaa eri kuosissa vaan. Riippuu aina siitä, mitä vihannestsioskit ja Liiteri tarjoavat halvennuksella, sitä sitten syödään. Tämä toivoo kovasti, että niitä päirinöitä vielä olisi myynnissä, tuossa on vielä yksi odottamassa iltaa *njam*. On se kirottua olla vielä kestovammakon lisäksi jonkinlainen ruokavammakkokin. Siis voisin varmaan syödä kaikkea, mutta vatsakipujen ja kaiken uhalla en viitsi. Muissakin kivuissa on jo ihan riittävästi kestämistä, kiitosta vaan. Mutta silti jotakin uusia vinksuja voisin ottaa vastaan, jos joku katsoo asiakseen ehdottaa – ei kaalia, ei papuja, ei omenaa... Eikä sitten mitään hintavaakaan!
Ja tiedoksi, kahdella pussillisella sitruunahappoa tuo pesukone puhdistui kiiltäväksi ja kuin uudeksi. Kun vielä putsaan muoviosat joskus -> lue: viikonloppuna, iso ehkä, on kaikki hienosti. Helppoa ja halpaa, sano. Muuten ilta meni vähän apeuden merkeissä, lähinnä yritin lueskella ja hätinään jotain raapustella (siis nakutella), mutta missään ei oikein ollut mitään makua. Ilmakin kummitteli, hirveitä sade- ja tuulimyräköitä, joiden jälkeen aurinkoa, kirkas taivas ja tyyni ilta. Sitten taas mustia pilviä ja täysi pimeys. Tätä jatkui muutamaan otteeseen, W. kummittelee O___O
Vielä tiedoksi, että jos kirjoitukseni ja viestini joskus näyttävät oudoilta, kun ne tulevat kotikoneelta, syyttäkää vain Operan uutta versiota – se tuntuu toimivan tosi oudosti joissakin yhteyksissä! Ei minun vikani, en ainakaan tunnusta.
Purve, kaiffat! Mä taijankii olla tän torpan suasikkikissi nykysin, hei. Tiätteks, mä sain eilen fisuu, siis niinku donarii. Toi avas puuki iha mua varte, semmose, mist mä enite diggaa ja kyll mä taas söin. Ja sitt mä goisin tosi pitkään ja piiiiiiiiitkänä toss sänkyll. Ihan plöts. Mami yritti herätellä, mutt mä mitää jaksunu, goisin vaa ja välill tsiigasin, ett mitä se duunaa. Ihan kahjo. Käyttää murinakonett, vaiks siin ei oo mitää sisäll?! Hei, eiks sillo oo niinku jotakii vial? Mun miälest on, mutt en kehannu sanoo. Ku se kummiski anto sitä donarii ja paijatti mua. Ja siivos mun laatikon ja kaikki taravatkii... Ett mä lupasin olla hiljaa, mutt eihä se tätä lokii koske tiäteskää! Muute mä vaa odotan huamist, ku Poika taas tulee. Ja sitt mä päätin tosi kovast, ett mä en tod. mee goisii, ku se kert tulee. Viimeks mä vähä missasi ton jutskan. Mä haluuuuuuun näkee Poja, sen Repun ja sen Minikonettamon, nih kerta. Täss on muute toinenkii foto, ku toi möhkö otti must tual bases. Se ei kyll oo mun miälest yht hyvä. Eile se jaksunu mitää. Mutt katotaas tänää tai mialuummi huamenn. Meill alkaa sillo taas ne kaks vapaat päivää, jeee.
Kliffaa torsjantait kaikill kissinkoill Lokistaanian kissivaltioss!
Vincent, minä käytän murinakonetta juuri niin kuin minä haluan, senkin suosikkikissa! Murrrrrrrrrrrr.
Päivän slogan: Toivo, Usko – missä te olette? Nyt on torstai! Torstai on Toivoa täynnä, Usko siirtää vuoria (on se vaffa kaveri). Miksi Aamu saa, mutta minä en? Miksi Ilta koittaa, mutta minä en saa koittaa? Welhottarella on paaaljon ratkaisemattomia kysymyksiä!
Päivän biisi: I Who Have Nothing
Luettua: Kjell Askildsen – Saari, majakavartijan vaimo ja tytär joutuvat suhteisiin saman miehen kanssa... Lyhyt opus, jaksaa lukea. Mutta, minä en oikein välittänyt, ei minun tyyliini sopivaa jaanausta. Joidenkin mielestä varmaan erittäin ekslusiivista ja fiksua kerrontaa. Suosittelen siis sellaisen ystäville. Annamari Marttinen – Kuu huoneessa, hömppää, joka ehkä voi yrittää olla vähän ironisoivaa tai jopa kriittistä, mutta ei onnistu – äkkiä takaisin hyllyyn. Katja ei löydä ”tarkoitusta elämälleen” ja etsii sitä vaihtoehtohoidoista, luonnonlääkinnästä, kasvissyönnistä (!?), reikistä yms. terapioista, jotka lopulta ”paljastuvat turhiksi”. Kyseessä onkin paniikkihäiriö ja mielipidelääkkeet kehiin – elämä tulee auvoisaksi. Omituista on se, että työtön kahden lapsen äiti saa tililleen jostain rahaa, vaikka ei saa työttömyyskorvausta kuin hetken =O Mies on ymmärtämätön torpso metwurstinsyöjä jne. Ärsyttävä ja erittäin epäuskottava opus kaikkinensa! Jan Guillou – Tyttäresi tähden, kehiin jälleen Hamilton, Ponti sekä vähän ylläreinä Ewa miehineen sekä Anne Holt. Ewan tytär kidnapataan. Terrorismista kohkataan jne. Ei oikein toimi, samanlaista Guillou on kirjoittanut aikaisemminkin.... Eli sen tyylilajin kavereille. Hiukan jaanaavaa ja sotkuista, mutta hätinään lukukelpoista taksoa odotellessa.
Minä varmaan voinkin kertoa tässä samalla, että oli tosi hauska huomata Blogistanian mahtava nousu HelMetin uutuusluettelossa : siellä on mukana sekä Susun Valkoiset talot että Uunan Siltarumpu – siitä vaan ostamaan tai lainaamaan. Oli mukava ylläri – onnea molemmille muutenkin, olette te ihania ja lahjakkaita! =D
KISSIKENKÄT KOIPIIIN – VASTEN TUULTA JA TULIKIVEÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti