MAANANTAIN AHI-VALI-MÄRINÄÄ

No niin – kerrankin voin sanoa levänneeni viikonlopun. Olen nukkunut ja nukkunut vielä vähän lisää. Haistattanut huilut ns. pakollisilla velvoitteilla ja ollut ajattelematta yhtään mitään, vaikka se onkin ollut vähän hankalaa. Siis pään tyhjääminen. Eli unta ja horrostelua pari päivää. Teki hyvää, kyllä! Kun saisi vain viikollakin nukuttua edes vähän paremmin, ei olisikaan mitään hätää. 

Tosin viime viikko oli aika rankka, siis ihan fyysisesti. Kaikenlaista pakkomenemistä, joka kävi voimille (-> koiville ja selälle) niin, että ei enää jaksut riittäneet. Kun vielä yrittää sovittaa aikataulunsa ja taksot näihin, onkin syytä valittaa väsymystä. Toivottavasti tämä viikko ei ole niin garmiwa. Tosin kiirusta varmasti on, tiedän. Varastolla väki valmistautuu lomailemaan ja pöytiä tyhjätään siihen malliin. Onneksi harjoittelija on paikalla ja avittaa. Tosin paljastui vähän ikävämpi puoli; hän osaa omasta mielestään kaiken ja nyt on pakko tarkistaa kahteen kertaan kaikki hommat – mokia on sen verran, että ei uskalla luottaa. Siis hän on iso apu, mutta ei suostu ottamaan neuvoja uudestaan. Enkä minä ainakaan voi hänelle mennä asioista sanomaan, muut tehkööt sen. Minulla kun ei ole sellaista asemaa Varastolla =I 

Belgarionkin kävi vain lounaalla ja sai sitä apetta, mitä sattui olemaan. Ei raukalle riittänyt edes mukaan mitään kivaa, kun en jaksanut käydä Serkuissakaan. En myöskään raahata kauppareissulta yhtään mitään ylimääräistä, kun osa pakollisistakin ostoksista piti jättää pois. Kantovoimat eivät riittäneet; kissinpurut sun muut pakolliset härpäkkeet eli vihannekset jne. painavat yllättävän paljon, kun mukana on jo kassillinen kirjoja! Kirottua... olen minä heikkoa tekoa. Puolustuksena mainittakoon ylläoleva sekä se, että olin jo väsypoikki perjantai-iltana, lisäksi nälkä kangersi ja sokeritkin olivat matalalla. Eikä meikäläinen kehtaa apehtia mitään tuolla torin kulmilla, ei tod! 

Muutoin hereilläoloaika meni kotipuuhissa, pienissä sellaisissa. Lisäksi koneen kanssa on ongelmia, kohta saa ilmaiseksi verkonpainoja, grrr. Päivitin ja päivitin, vikaa-vikaa, käyttiksen kaatumista ym. Etsin uuden ajurin, tilanne vaikutti korjaantuneen, mutta ei sitten kuitenkaan. Katsotaan, mitä tapahtuu. Pitääkö tyhjätä koko paasha vaiko eikö? Harmi vain, että ongelmat ilmenivät vasta Belgan poistuttua residenssistä, hmph. Olisi ollut asiantuntija-apua, mutta eipähän silloin tullut mieleen. 

Eli tänne ei mitään uutta, en ainakaan muista. Näin paljon mukaviakin ja outoja unia, katselihan niitä kerrankin ihan mielikseen ,D Muuta mukavaa tarjosivat sitten kirjat. Ei enempää – ruoka oli tavismuonaa, kaikki muukin sellaista kuin lähes aina. Tapahtumaköyhää elämää! 

Nyt on taas tullut nukuttua tämä yö kehnosti, se on tämä su-ma –syndrooma! Ei kun kaffetta nassuun, kipumömelöt kehiin ja pikkuisen puuhastelua töihinlähtöön asti.

----------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, siis mä en ala. Toi möhkö ei, eikä Poikakaa oo ostanu munle uutta puuta tonne partsill. Nii ni sitt toi sano, ett mä en saa käyttää sitä kukkapuukkii, son iso puukki. Mä funtsin, ett sois hyvä lodju, niinku sillee pikakäväsyyn. Toi alkaa sitt mäkättää siitki, höh. Hommais sitt siihe jotai kasvaa kerta. Menin sitt basee, ku siäl on taas viileet ja pimeet. Ku ei kert saa rusketuttaa itteesä, mrouh! Sain kyll sitt muka hyvikkeeks donarii, ihan liika vähä tiäteskii. Möhkö ite vetäs taas osan. Muka syä kasviksii, mä paljastan hei, se syä kyll fisuu, ainaski donarii joskus. Ett älkää tekää uskoko sitä olleskaa. Son just tommone, lupaa jotai ja sitt ei mitää tapahdu. Tai jos tapahtuuki, nii kaikkee menee ihan äldest aikaa. Hiturikii se niinku on. Mä en ala mitää, mä meen sänkyy goisii. Voi olla, ett järkkään sitt sill jonku yllärinkii >o<

 

Kliffaa viiko alkuu hei kaikill!

---------------------------------------- 

Vincent – jos ylläreitä löytyy, olet ikävä kissa! 

Päivän slogan: Väsyneenä pitäisi nukkua - jos on liian väsynyt, ei jaksa nukkua! 

Päivän biisi: Tired Of Waiting For You 

Luettua: Minna Kiistala - Minä en sitten muutu, odottavan äidin tunnustuksia. Aika todenomainen kirja siitä, mitä tapahtuu, kun on todella raskaana. Ei mitään söpöilyä tms. Totuuksia lauotaan melkoisen rätväkästikin. Suosittelen, myös mummoille ja miehille – tästä voipi olla jopa hyötyä jollekin! Helena Numminen - Punainen mökki. Tarina mökistä, sen aikaisemmista omistajista ja nykyisestä haltijasta. Aika vinkeä sinänsä eli mitä talo voi kertoa, tai voisi, jos remonttia tehdessä kuuntelisi ja havaitsisi asioita, pyytäisi naapureita kertomaan lisää jne. Ei paha. Terry Pratchett – Aikavaras. Jep, aika on asia jota pitää hallita. Nyt Ankh-Morporkissa joku yrittää hallita aikaa ja saada sitä haltuunsa enemmän kuin pitäisi, vaikka muualla sitä tarvittaisiin ja toisalla ei. Lempeää pilaa munkeista, kiireestä ja muusta – taattua tavaraa Kiekkomaailmasta 26. kerran. Ehdottomasti suositeltavaa Pratchettin kavereille! ;D Harlan Coben – Tiukassa otteessa, tämä kaveri kyllä osaa jännärit! Jälleen asialla nuorisoa ja heidän ongelmiaan, mukana myös sarjamurhaaja. Hyvä juoni, ei malta laskea käsistään, toimii hyvin – jännäreiden kavereille kesälukemiseksi eli hyytävää kyytiä. Myös kasvattajat saavat tässä osansa, siis vanhemmat ym. Suosittelen, vaikka hieman kliseitä jo alkaa ollakin edellisten opusten jäljiltä.

 

KISSIKENKÄT, KISSIVÄSKY – WELHOTAR WALMIINA PALWELUKSEEN!

AI, ETTÄ PITÄISI NOUSTA...

no, ihan vähäksi aikaa. Sitten menen takaisin sänkyyn, kääriydyn peittoon ja katselen vielä jokusen unen loppuun. Vilkas unielämä korvaa joskus jopa netin viihdykkeet saati sitten sosiaaliset kontaktit ,D

Nukuttaa siis vieläkin. Ja jos ei nukuta, puolihorroskin on kova sana.

Parempaa (?) viihdykettä taas täällä ehkä huomenna, ehkä...

 

PEITTO TÄNNE - KISSA ON ILKEÄMIELINEN OTUS! 

JOKU ON VÄHÄN VÄSÄHTÄNYT

 

Tämä on vieläkin vähän väsynyt. Eilinen kaatoi Welhottaren todella sänkyyn. Kävin kirjaston, kaupat, odottelin taksoa torin auringossa ja kun sain kaikki raahattua kotoon, olinkin aivan repo. Vähän muonaa nassuun, pienen pieni levy suklaata *käks, hinku iski* ja sen jälkeen olinkin valmis nukkumaan. Tosin selkä otti eilisen erittäin pahakseen, varsinkin tuo iso selkälihas. Heräsin yöllä sikeästä unesta muutamaan kertaan, koska sattui niin pahasti. Hyvää asentoa ei oikein löytynyt millään. 

Hitsi, väsyttää siis vieläkin! Kävin aamun kähmeessä keittelemässä kaffet ja otin kipumömelöt, sain vielä nukuttua lisää, jesh. Aion nukkua vielä uusiounet ja päikkäritkin, mikäli siihen on mahdollisuus. Belgarion on tulossa lounaalle, mutta ei haita. Muuta pakkotekemistä ei olisi, paitsi kirjoittamista eikä se ole aivan pakollista toimintaa kuitenkaan ,D Aikomus olisi kuitenkin saada jotain aikaiseksi nyt viikonlopun aikana. Juu, juu – siivotakin täytyy ja pyykätä ja muuta. Mutta jossakin välissä se hoituu, vaikka puolinarkoosissa. 

Varastolla ensi viikko tulee olemaan kiiruisa, itse asiassa kaikki viikot ennen juhannusta ovat sellaisia. Sitten alkaa lomailu, onneksi ja toivottavasti saa edes vähän siivottua töissäkin hyllyjä, mapitettua ym. kesäpuuhaa tehtyä. 

Sitä Welhotar voipi olla aika ilokas, kun on päässyt edes Varastolle töihin. Tämän mukaan kun ei ainakaan tarjoilijaksi olisi mahdollisuutta, ei tod. Ei silti, en haluaisi enkä taatusti pystyisikään ao. työhön - se on kuitenkin melkoisen rankkaa, ei mitään helppoa hommaa (riippuu tietty ravintelista). Huvittaa vaan, koska mm. eräässä kyldyyrikapakissa hyvinkin on kokoisiani leidejä töissä ainakin pari kappaletta. Ovat oikein mukavia ja pidettyjä työntekijöitä, sekä asiakkaiden että omistajan mukaan. Aikanaan nääs siellä usein käydessäni oikein tiedustin asiaa suoraan. Ja minusta he olivat hyvää mainosta, kaiken lisäksi, ravintolan hintansa arvoiselle ruualle =D 

Mutta nyt tämä menee parvekkeelle, sitten sänkyyn ja katsotaan, mitä tapahtuu!

 

NYT WELHOTARTA NUKUTTAA...

 

SUMEAA - LOGIIKASTA EI TIETOAKAAN!

Onneksi on jo perjantai (klisee, mutta totta). Tämä viikko on kyllä ollut harvinaisen pitkä, oikeasti (vielä pahempi klisee ja vielä enemmän totta). Varsinkin Varastolla töitä ja ongelmahkoa pukkaa peräjälkeen. No, tämä päivä vielä – pakko se on jaksaa. Vaikka oikeasti ei jaksaisi millään. Niin tekisi mieli kaffen jälkeen lukea vähän aikaa ja painua uudelleen sänkyyn, jostakin syystä minä pystyn silloin nukkumaan uudestaan vähän aikaa. Se on muuten ihan mainitsemisen arvoinen nautinto ja harvinainen sellainen. Mutta jospa sitten huomenna. 

Eilen oli retkuepäivä Varastolla, osa siis retkuili rannikolla. Noin 1/3 ei, osan oli jopa pakko olla töissä, päivystysvalmius. Eli senkin vuoksi ihan mieluusti olin itse konttorilla. Ei haita, sano. Ei paikka eikä aihe ollut muutenkaan kovin mielenkiintoinen. Eikä tämä ole mitään ”vihreitä sanoi Polga rauhoittavista” juttua ,D Oli ihan tekemistä ja pähkäilemistäkin. Siirtyminen uuteen kuosiin ei tod. suju ongelmitta kaikilta osin... Piti käydä tekemässä sitä-ja-tätä sekä ihan itsekin etsiä miten tämä-ja-tuo nyt oikein tässä toimikaan. Oikeastaan se on minusta ihan mukavaa, jos ei ole kiire. Eli päivä meni kuitenkin töitä tehdessä, kuten tavallista. 

Loppuviikosta alkaa vain olla jo niin kipeä,  että ei millään jaksuisi edes kävellä käytävillä. Koipia särkee täpöllä. Jos taas jumittuu tuoliinsa yli tunniksi, ei enää pääse liikkeelle! Ei siis hyvä millään tavalla. Erinomaisena ratkaisuna käyn siis tupakalla sopivin väliajoin tai hakemassa / viemässä papereita jollekulle. Työpaikkaliikuntaa *wirn*! Laskimme parin kaverin kanssa, että työpäivän aikana jopa minäkin kävelen 1 – 1,5 km ihan kaikkinensa. Yllättävän paljon -> piiiiitkät käytävät nääs. Eli en minä sentään pelkästään makoile ja istu hiljaa paikallani, leikin ainakin olevani terhakka. Vaikka eilen se leikkiminen taas jäi, kun toinen koipinen petti ja törmäsin vasten käytävänurkkaa *auts*, sain vähän mustelmia. Pystyin kuitenkin ottamaan käsillä sen verran vastaan, että en kaatunut repona laattialle. Jollakin oli hauskaa, hyvä jos oli. Kyllä se varmaan hullulta näyttikin, sileäksi puunattu käytävä, jonka kulmassa Welhotar näyttää humalaisena horjuvan. Onneksi jo työpaikkahaastattelussa kerroin aikanaan, että saatan horjahdella eli koivet eivät aina toimi, vaikka pää toimisikin. Nauruksihan se silloinkin meni, kun toinen haastattelija huokaisi sydämestään, että voi kun se kaikilla täälläkin olisi niin, mutta kun se on usein toisinpäin ,D Ehkä minut oli jo silloin tarkoitettu Varaston vaivoiksi! 

Tänään siis edelleen suht kiiruisa normityöpäivä. Ja päivän päälle – ylläri, ylläri, Itte Minä lähtee roudaamaan kirjoja ja ruokaa kotoon. Jääkaapissa ei ole juuri mitään, vähän kissanruokaa, pieni kantti juustoa ja levitettä. Niin, tuota, on mausteita kyllä... Kissanpurut ovat aivan finito, jonka takia tuo kattia muistuttava otus oli taas eilen tehnyt tepposensa. En pahemmin jaksanut raivota, koska kissan elämääkin suurempi paskateos oli aseteltu huolellisesti keskelle sänkyä peittävää paperiliuskaa (jos joku muistaa meillä käyneensä, sängyn päällä on voipaperiliuskoja jokunen ikäänkuin muka estämässä paskomista). Ei kun paperi vain roskiin, paskat paskikseen ja silleensä. Lievät moitteet kissan näköiselle otukselle ja pakko se peitto oli kuitenkin pyykätä. Kissanpaskan haisu kun tarttuu kuitenkin, ei se tuulettamalla lähde! 

Kirjoja näyttäisi olevan tulossa taas kaksinumeroinen luku, jeee! Mukana uusin Pratchett, tämä tykkää. Luin jo pätkän alkuperäisestä, se oli Belgalla lainassa lauantaina eikä halunnut jättää meikäläiselle luettavaksi, koska oli itsellä vielä myös pahasti kesken. Kiekkomaailmasta 26. opus, lisää tulette taatusti kuulemaan täällä ;D Kaupoista on noudettava normitavarat. Taidan syödä aika yksipuolisesti, siis tarkoitan vain sitä, että on helppo tehdä kauppalistaa. Ainoa ongelma on löytää kunnolliset, viikon säilyvät vihannekset! Muuten selviän aika näppärästi pärshtuntumalla viikon eväksistä ja ruokailuista muutenkin. En minä mitään kehu, mutta jömmassa oleva soijarouhe ja joku wokkivihannespussi pakkasessa tuovat vielä sen turvallisuuden tunteenkin, että aina on jotakin syötävää ,D Muuten mennään sillä, mitä tsioski halvimmalla tarjoaa tai muuten hyvältä näyttää. 

Täytyy tunnustaa, että minua oikeasti pelottaa taas lähteä yksin liikkeelle. Pelkään, että kaadun ja loukkaan itseni pahemmin kuin on käynyt. Pelkään myös sitä, että jaksut kertakaikkiaan lopahtavat, niinkin on pari kertaa käynyt. Ei kiva, ei – mutta pakko! Muuten meillä ei syö kukaan mitään viikkoon ja sitä kissin mouruamista ei kestä kukaan. 

Vinski ei kuuleman mukaan halua kertoa yhtään mitään. On vähän loukkaantunut eilisistä sanomisistani, kun nyt taas muistaisi edes vähän aikaa missä kakkakippo sijaitsee. Hän meni jo parvekkeelle päivystämään ja rusketuttamaan itseään (aurinko on juuri nousemassa). On oltava hyvissä ajoin paikalla, jotta saisi parhaan tuolin ja mukavimman asennon. Aamupala on syöty ja paikat tarkistettu, möhkö lähetetään kohta matkaan ja perään katsotaan hyvin svindumaisesti. Täytyy muistaa vielä pari kissikarkkia ennen lähtöä >o< 

Päivän slogan: Paras lähteä töihin tästä, että pysyvät puurot ja vellit taatusti sekaisin! 

Päivän biisi: Pearl Harbour 

Luettua: Jussi Kivimäki – Minä, Parkinson ja Toyota, sanavalmis kaveri kertoo sairastumisestaan salakavalasti Parkinsoniin, seurauksista ja sattumuksista. Hyvä opus itse sairaudestakin ja varmasti vertaistukea tarjoaisi itse sairastuneille tahi läheisille. Tämä melkein suosittaa, pientä ”liikapirtsakkuutta” on havaittavissa ja tämä vähän laskee pinnoja. Karl-Magnus Spiik – Isän suru, isän kirja siitä, miten tytär Camilla teki itsemurhan. Kohta kohdalta kerrottuna, tapahtuman kokeminen ja käsitteleminen, muistot jne. Vaati varmasti paljon kirjoittaa tämä ulos, ehkä osittain terapiana, ehkä myös muille tarjolle. Tässä on paljon hyvää, joskin myös osia, joista minä en oikein osannut välittää. Suositan kuitenkin läheisille – tämä voi antaa paljon, jos malttaa lukea ajatuksella. Ei ehkä kaikille erinäisistä ajatuksenkuluista johtuen, mutta tässä ainakin puhutaan rehellisesti asioista niiden oikeilla nimillä! Kunnioitan aina sitä, vaikka en aina samaa mieltä olisikaan. Amy Bronwen Zemser – Kirjeitä keittiöstä, haa, tämä olikin enempi nuorisokirja, mutta aika hauskanoloinen sellainen. Elaine on ujo ja älykäs keittiömestaritasoa oleva tyttö, joka haluaa kokiksi ja jota äiti taas patistaa vähintään juridiikan pariin. Ystävän ja veljien avulla eräs suuri unelma täyttyy ja muuta mukavaa. Ihan luettavaa, vähän erilaista tarinaa nuorista ja pyrkimyksistä haluamalleen alalle vanhempien vastustuksesta huolimatta. Suositan! Jarkko Sipilä – Katumurha. Takamäki jälleen töissä, yksityiselämäänsä suojellen – mikäli sitä enää on. Sipilä tuntee poliisin toimintatavat ja Tsadin, joten tarinan kehyksetkin ovat mallillaan. Itse murha onkin vaikeampi todistaa jonkun tekemäksi. Peitetoiminnasta hyvää kuvausta, samoin vasikoiden käytöstä, syyttömiä pidätetään kovakouraisesti ja syyllinen onkin sitten todellinen ylläri kaikille. Kunnon kotomaista poliisisarjaa, itse pidän Takamäestä *pus*. Johan Stenebo – Totuus Ikeasta. Ikeassa parikymmentä vuotta itse työskennellyt mies kertoo totuuden hyllyjen takaa... Tämä ei ole mikään parjauskirja vaan huomioita, joita ei ehkä kukaan ole julkisesti tullut tehneeksi. Mm. luonnonsuojelusta, lapsityövoimasta, Kampradin köyhäilystä ja nuukuudesta sekä perillisistä, voittojen ja rahojen kiertämisestä jne. Mielenkiintoisa opus, lisää toisaalla myöhemmin – tykkäsin, asiaa! Markku Ropponen – Kuhala ja kevään ensi ruumis. Kuhalasta on vetäytynyt korpeen eikä välitä ulkomaailmasta juurikaan mitään. Oudosti Kuhala kuitenkin tulee taas vedetyksi mukaan erinäisiin murhiin ja tapahtumiin melkein erämaassa... Hyvä opus tämäkin, pidän myös Kuhalasta *pus*. Lisää tästäkin toisaalla myöhemmin.

 

PERSTAIN PUUHASTELUT KUNNIAAN – KISSIKENKÄT JALKAAN!

LYÖDÄÄN KUNI TUTTUA WELHOTARTA

Älkää ihmeessä ainakaan tänään odottako mitään positiivista, ettehän? Sir Zimbo, itse aina niin ehtoisan iloinen, pirteä ja luova omassa blogissaan, eilen tuolla kommenttilootassa väitti yhtä ja toista minusta. Käykää vaikka uteliaisuuttanne lukemassa. Täytyy myöntää, että minusta se oli vähän loukkaavaa. Eikä itse asiassa aivan vähänkään. Ei, kalikka ei älähtänyt eikä koiraankaan kalahtanut. Minä kyllä olen kajahtanut, mutta senhän te jo tiedättekin. 

Juu, jaanaan taas samoja asioita. Tiedän. Mutta tätä tämä loki nyt vaan on. Kävin eilen reumatologilla, ei hullua hurskaampaa. Samat diagnoosit kuin ennenkin; fibro pahana, trigger-pisteet ääriarat, yliliikkuvat nivelet joka puolella. Kulumia vain vähän, ei pitäisi aiheuttaa mitään ongelmia eikä kipuja. Lupasi yrittää järjestää MRI:n ns. avoimessa koneessa, mikäli mahdollista – siihen voisinkin suostua. Hän kovasti epäilee, että selästä olisi kuitenkin kyse. En pane hanttiin, silloinhan ne kivut lievempinä alkoivat koivissakin... Lupasi myös välittää viestejä omisarvikselle. Kerroin suoraan, että en luota tähän tt-lekuriin lainkaan. Samoin kerroin eri lääkekokeiluista ym. Ihmetteli myös, että mitään verikokeita, ei edes normisellaisia ole otettu yli kahteen vuoteen. Niitäkin hän lupasi suositella otettavaksi. Että näin, ei mitään ratkaisua mihinkään suuntaan siis! Mutta ehkäpä sitten taas uusien tutkimusten jälkeen selviäisi jotakin. Kun vaan kykenisi, enkä minä millään oikein jaksaisi enää lääkäriä lääkärin perään, reissuja sinne ja tänne, odottelua ja sitä, että edes esitietoja ei ollut toimitettu tällekään leidille =I Tulipa kuitenkin käytyä ja oltua hänellekin kohtelias, mutta ei yliystävällinen. Uskokaa tai älkää, minä osaan käyttäytyä sekä töissä että muuallakin (jos siis haluan!). 

Kotomatka olikin taas yhtä kushelvettiä eikä nyt ollut kyse taksosta vaan siitä, että en koskaan liiku ruuhka-aikoina, mikäli sen vain voi jotenkin välttää. Siksi työaikani ja –matkani onkin suunniteltu kuten olen kertonut (ei koskaan ruuhka-aikana ja kyse on Tsadissa siis 10 – 15 minuutista, jopa). Käks, mikä infernaalinen tungos, ryysis ja katutyöt. Kuskikin jo hermostui ja joutui perumaan seuraavan keikan. Onneksi itsellä oli kirja ja nassussa rauhoikkeita – nätisti pääsin kotio. Kissi oli jo kuumana eteisessä odottamassa ,D Ruuuuuuooooooookkkkkkkkkaaaaaaaaaaaa ja sänkyyyyyyyn! Heti! 

Olin ja olen edelleenkin aivan särki, repopoikki, tärisen väsystä eli supiväsynyt ja karsean kettuuntunut. Nukkumisesta ei taaskaan tullut yhtään mitään. Kivut herättivät yöllä vähän väliä, sitten alkoivat ajatukset taas pyöriä – ne turhat. Alkoi vielä vetuttaa entistä raskaammin. Siksipä tässä ei kovasti huvita nyt päivitelläkään. Kirjoittelin jo pitkän ja laajan postauksen. Se oli kuitenkin niin kattava, että syyttä suotta en sitä tähän laittanut. Minä olen minä ja sillä selvä. Muodostakaa vain itse mielipiteenne, oi lukijat. Minä en aio oikoa kenenkään vääriä käsityksiä setvimällä asioita nippeli näppeliltä enkä ainakaan selittelemällä mitään. Varsinkin kun vakoiluttimesta näkyy, että hyvinkin lähellä Varastoa olevat tahot seuraavat tiiviisti tätä väninää ja marmatusta. 

Ehkä siis on parempi, että näin väsyneenä menen keittämään oikein ison saavillisen kaffetta sekä savustamaan naapureita oikein reippahasti tällaisena aamuna. Sen jälkeen mömelöt ja kas, jo parin tunnin päästä pääsen jopa liikkeelle. Pienellä varauksella eli mahdollisesti ehkä. 

Ja ihan vain tiedoksi, että tehän olette huomanneet varmasti yhden asian? Jos minulle joskus sattuu jotakin kivaa tai positiivista, kohta lyödään taas kuni vierasta sikaa. Siksi en mieluusti kirjoittele edes tänne mitään positiivista, on oltava varovainen... Onni kannattaa kätkeä, jos se joskus sattuisi tulemaan kohdalle. Se on kyllä epätodennäköistä. Tämä on varovaisuutta, mutta myös melkoisen pessimististä – totta kuitenkin, joka sana. 

Ehkä minä tässä vielä toimeennun ja rapoan hieman paremmin huomenna, ehkä... On niiiiin paljon, mistä en ole kertonut, esim. roudausretkistä, kirjastosta, kaupoista, vihannestsioskista *muahahahah*.

 

MINÄ MENEN, KOHTA MINÄ TAAS TULEN...

 

YRITETÄÄNKÖ TAAS - YHTÄ JA TOISTA...

 

Tiedä häntä, pitäisikö sitä edes yrittää päivitystä. Eilinen meni vähän pärsheelleen eikä ollut meikäläisen vika. Toomaksen mukaan joissakin lokeissa on ollut samanlainen ongelma ja yst. härra poisti sen. No, sain ohjeet miten korjata tilanne jatkossa mikäli näin tapahtuu. Ja minä kun laadin oikein jättipäivityksen kaiken lusmuamisen jälkeen =( 

No, ihan ensiksi: muistatte kai, kun manailin, että invataksoja ei kouluteta tarpeeksi. Sinä yhtenä aamuna kun ajeltiin taas sight seeingiä ympäri Tsadia. No, eilen tuli sitten vastine. Tai oikeastaan otsikkona oli Vastinen – se kyllä kuvaakin erinomaisesti jälleen asiaa eli tässähän tämä: 

Annoitte palautetta 20.5.2010 tehdystä Helsingin Matkapalvelun työmatkasta jolloin jouduitte ohjeistamaan kuljettajaa, koska hän ei osannut lukea navigaattoria eikä hallinnut paikallistuntemusta. 

Todennäköisesti ollut uusi kuljettaja liikenteessä. Olemme välittäneet liikennöitsijälle viestin lisäkoulutuksen tarpeesta. 

Ystävällisin terveisin xxxxxxxxxxxxxxxxx 

Aivan, ihan asiallinenhan se, tavallaan. Mutta aina sama juttu, Matkapalvelu ei ota mitään vastuuta koskaan mistään itse. Ei sitten millään. No, toivottavasti asia on mennyt oikeastikin eteenpäin. Ketuttaa, kun nyt on paljon sijaisia ja kesätyöntekijöitä. Ei muuten, mutta pitää olla itse niin helkkarin tarkkana, että ajavat oikeaa kautta ja edes vaihtavat oikealle kaistalle. Sen ei pitäisi tietenkään olla asiakkaan tehtävä, mutta jos sitä ei tee, matka voi pidentyä puolella tunnilla. Ai, että minulle sillä ei ole väliä, kuten on sanottu useamman kerran? Kyllä pirulauta on, se on puoli tuntia liikaa muista puuhista ja varsinkin lepuutuksesta! Nih kerta... suurin osa kavereista on kyllä ollut ihan mukavia. No, nyt tänään  tietysti tapahtuu, kun tästä kirjoitan ja on muutakin kyytimistä. 

Se muu kyytiminen on tällä kertaa reumatologin vastaanotti töiden jälkeen eli klo 16. Argh, leidi ei ota vastaan kuin iltaisin eli tekee päivätöitä muualla. Raivostuttaa jo sekin. Ja häntä suositteli siis omisarvis... pahaa pelkään. Toivottavasti he eivät ole ystäviä tai muuten sielun siskoja! Jos ovat, meikä onkin ulkona jo klo 16.05 ja odottaa mitä vimmatummasti taksoa kotoon! 

Varastolla ohjelmisto oli päivitetty *vaisu jee* ja iltapäivällä se alkoi näkyä outoina kysymyksinä ja KÄÄÄÄK-huutoina sekä Varaston pitsiniskoille epäluonteenomaisilla reiluilla manauksilla *heheheh*. No, kävin neuvoilemassa ja etsin itsekin muutamia asioita esille jo varmuuden vuoksi. Tästä tulee kyllä vielä sanomista. Kun yhdelle leidille kerroin, miten ohjeiden ja standardien mukaan tehdään tästä päivästä lähtien, hän kieltäytyi tekemästä niin. Sanoin sitten vaan, että minä kyllä tsekkaan ja näin tehdään Ylemmässä Varastossakin. Jätin asian sitten sikseen. Ohjeistusta Terävämmälle Päälle kun ei ole laadittu lainkaan, vain rotille ,D Vielä tästä erinomainen soppa syntyy, sanon minä. Tulen rapoamaan aiheesta, kaikkiahan tämä kiinnostaa niin maan perskaleesti, eikö?! 

Ehkäpä tämä sitten – miten tupakointi aiotaan kieltää jokaisen omassa kodissa, ei tietenkään omakotitaloissa.... *kiroilee ääneen*! 

Ei, minulla ei ole mitään uutta eikä jännittävää kerrottavaa edelleenkään. Vinski vietti eilisen päivän parvekkeella ja oli tyytyväinen. Saa tehdä niin tänäänkin.... 

Minä taas aloittelen normaalit aamutoimet ja menen myös parvekkeelle AAMUTUPAKALLE – eipä ole oikein hyvä olo tänäänkään, hmph. 

Päivän slogan: Terrorin vallitessa on osallistuttava vallankumoukseen! 

Päivän biisi: Itseoikeutetusti tietysti First We Take Manhattan 

Luettua: Josiane Balasko – Asiakas, seksuaalisia palveluksia tarjoavan nuoren miehen / pojan ajatuksia sekä asiakkaan pähkäilyjä. Dharmaa, koska vaimo saa asian selville tai oikeastaan se kerrotaan hänelle. Poikkeuksellisen virkeä vaihtoehto vaikkapa Puumalle ;D Suositan tsekkaamaan teoksen ja linksun... Pascal Mercier – Yöjuna Lissaboniin, arvostettu opettaja jättää tuntinsa kesken ja lähtee erään naisen hahmon perässä Portugaliin. Ilman tietoja, päämäärää tai ajatuksia. Jo matkan aikana selviää kaikenlaista miehen sielunmaisemasta ja tämä onkin yllättävän mielenkiintoinen opus, vaikka aluksi ei siltä vaikuta. Varauksellisesti suosittelen eli linksusta lisää. Ira B. Nadel – Leonard Cohen, elämäkerta. Kaikki, mitä Cohenista on mahdollista tietää ja nyt suomeksi. Tämä tykkäsi tietysti täpöllä ja suosittelee ihan jokaiselle! Uskonnolliset taustat, runoilijan ura, huimeet ja naiset tulevat tutuksi kuin myös sitten musiikkikin – hyvä opus. Eva Pietarinen – Sarah, kertomus suomalaisesta juutalaistytöstä, jota heitellään valtakulttuurin ja juutalaisuuden välillä joka asiassa. Kertomuksen pilaa jokin outo vivahde, jota en nyt juuri tunnista. Ehkä ajankohta eli sotien aikaan syntynyt, on hiukan erilainen kuin odottaisi. Eikä tässäkään nyt kyllä vältytä stereotypioilta, vaikka pääasioista onkin kerrottu kohtuu neutraalisti. Ei oikein ota eikä anna. Cohenilta parempaa tietoa muuten myös juutalaisuudesta, asiaa ja tiukkaakin sellaista. Eli unohtakaa tämä kotomainen romaanikudelma.

 

JAHAS, SE ON VARASTOPÄIVÄ TÄNÄÄNKIN!

 

MUKA VASTA TIISTAI - EN USKO!

Jahas, se on sitten 13 000 lukijan raja ylitetty =O Kuka kummassa tätä jaksaakin lukea, ihmetykseni on suuri ja suorastaan käsittämätön. Samaa väninää ja valitusta päivästä toiseen, muistilistoja ja känätystä, Varaston ja taksojen mollaamista jne. Mutta kiitokset, että olette jaksaneet ja aika usein peukuttaneet päivää eri asioissa. On se välillä ihan mukava tietää, että joku jossakin on edes hetken ajatellut meikäläistäkin täällä =D 

Menihän se, eilinenkin. Aika karmea aamu; heikotti, väsytti, sattui... ja siitä vaan Varastolle. Ei syytä olla sairaana, hmph. Tuntuu, että iso osa työkavereistakin on kipeitä, siis oikeasti tarkoitan ,D Ei sovi nauraa. Erästä vaivaavat hartiajumitukset niin pahasti, että huimaa ja särkee tajuttomasti - avuksi arvis tarjoaa vain parin päivän sairista ja Panadolia, välillä relaksantteja pienen annoksen. Kehno apuhan niistä lähtee. Toisella taas on suurin piirtein samat vaivat kuin meikäläisellä. Tosin hänellä ei ole koivissa vikaa, mutta fibro ja muuta sitten senkin edestä. Lisäksi eräs kärsii muista vaivoista... ollaan me sairasta porukkaa! Eikä kukaan käsittääkseni saa asianmukaista hoitoa, siis omisarvikselta. Pitäisiköhän ottaa yhteys Arvaustalon ylilääkäriin ja pyytää arviksen vaihtoa? Arvauskeskuksessa se onnistui välittömästi, syynä tuolloin täysin epäasiallinen käytös - siis arviksen. Tuolloin hänestä oli muuten tullut jo useita valituksia ja vaihtopyyntöjä. Mikähän on meidän omisarviksemme tilanne? Olisi mielenkiintoista tietää, koska kukaan Varastolla ei mielellään asioi hänen kanssaan vaan yrittää saada aikaa aina jollekin toiselle. Se nyt vaan on niin, että meidän edellytetään käyttävän hänen palvelujaan, koska hänet on nimetty Varaston vastaavaksi tt-arvikseksi, pirulauta. 

Josta tulikin mieleen, että taidan ottaa asiasta selvää ja samalla laittaa oman tietopyyntöni. Ties mitä lienee runoillut meikäläisestäkin. Argh, harmittaa. Ja jotta lekuriasiat olisivat pinnalla enemmänkin, Vinski sai postia elukka-arvikselta.  Pitäisi siis käyttää poikaakin piikillä ja tsekkauksessa. Voi hitsi, mistäkähän minä saan ensiksikin apua ja milloin sopivan ajan? Lienee paras soittaa ensin sinne ja kysäistä, onko lauvantakina samat hinnat. Jos on, Belgarion päässee mukaan. Jos taas pitäisi mennä arkena, en ymmärrä, miten selviän kissakopan kanssa taksoon ja elukkalekurille, en millään! Kyllä minä muistin, että aika pitäisi varata, mutta kun on ollut tässä kaikkea muutakin pashaa! Mahtaako matkojakaan riittää. Kirottua tämä kaikki. 

Hmph, ohjelmistopäivitys Varastolla tehdäänkin vasta nyt (tai pitäisi siis olla tehty illalla / yöllä). Saas nähdä, mitä tästä seuraa. Epäilen, että osa vanhemmasta väestä saa kilarit eikä suostu mihinkään sekä haukkuu meikäläisen. Onneksi voin vedota, että meitä Ylemmässä Varastossa tämä on ollut jo jonkun aikaa käytössä ja ihan näillä asetuksilla - mehän haluamme toki samaa, haluammehan? Ja hymyilen erittäin leveästi, suorastaan virnistelen hölmösti. Pitäisi tokeentua. Toivon. Epäilen kuitenkin pahempaa, mutta sen näkee sitten. Asiahan ei periaatteessa kuulu meikäläiselle, mutta silti. Minähän ne lopputyöt joudun kuitenkin tekemään ja korjailemaan muiden tuotoksia. Olisi siis syytä opetella, varsinkin muiden. Eniten pelkään, että sieltä tulee sellaista tilkkutäkkiä, jota ei enää pysty edes korjailemaan normikeinoin vaan pitää ottaa alusta koko paasha eli palauttaa lepotilaan =I Noh, äkkiähän se näkyy, varmasti ainakin tämän viikon aikana. 

Muutoin lukemiset on melkein luettu, kirjastosta tuodut siis. Sen sijaan mukava paketti tuli eräältä kustantajalta, josta makupaloja myöhemmin tännekin kirjataan. Aika vinkeitä(kin) juttuja siis. Sarjikset on luettu, mutta en ole mitenkään ehtinyt arvostelemaan niitä. Yritän pitää jonkinlaista tulo- ja lukujärjestystä päällänsä. Ähh - kaikkeen sitä ihminen sortuu ,D No, huviksi ja hyödyksihän minä tätä teen. 

No niin, koska tässä edelleen jaanataan samoista vanhoista asioista, käykää mieluummin pelehtimässä Ujittamon tietokilpailussa eli UUSI JukeQuiz, kiva ja helpohko!!! Jee, jopa meikäkin tiesi (!) jotakin ,D Kiitti Varapygmille. 

Ja sitten normiaamupuuhat eli äärivaffat kaffet, kärtsätyt ruisleivät ja mömelöt, päälle pari klasia erilaisia vitamiinijuomia ja ulos tupakalle! Nyt!

---------------------------------------

 

Purrrrrrmenta, kavrut! Hei mä sain kirjeen, siis MUN nimellä tuli iha oma kirje. Se oli vaa vähä kehnompi judeka, ett soliki elukkalääkärilt, mrouh. Ja sitt siin sanotaa, ett mä tarviin hei piikin, mä en ala. Ei, se ei oo Semmone Piikki, ku son siis rotkotuspiikki, ett mä en tulis kipeeks. Enkä mä muute tuu, mä en varpist kyll diggaa mennä sinne. Möhkö soittaa sinne ja kyselee, millon pitäs mennä. Mun miälest nii myähää ku mahdollist! Miks mä en muute saa mitää muut postii mun nimell? Miks toi vaa saa? Epist kaikki tommone, mun miälest niinku. Mutt aika hianoo kyll, ku tulee kirje ja siin lukee iha pääll en Vinski Welhotar >o< Möhkö unhotti eile dörtsi aamul kiines, ei kliffaa. Se sano, ett tulee galsa. Höh, hianot kelit ja mä jouduin olee ines koko päivän. Vähä sitt näytiks oksusi heti etesen matoll, ett se näkee ku tulee himppee. Sitt ko se tuli, pääs vast ulos. Hei siis, pitäis ny tsiigaa heti aamust millaine keli tulee ja jättää dörtsi mulle auki. Vaiks niinko vähä ees. Kyll mä voin ite avata sitä enempi sitt, iha varmast! Tänää ees auki sitt, jooko?

 

Kliffaa ja lämpöst daagii vaa muillekkii!

---------------------------------------- 

Vincent, kyllä sinäkin tarvitset sitä lääkäriä... 

Päivän slogan: Maailmassa ei ole järjestystä eikä totuutta, oikeudenmukaisuudesta nyt puhumattakaan! 

Päivän biisi: Anna valuu vaan 

Luettua: Kirsi Merimaa – Baltia Express, Alfa on nettikoukussa, Kolja pizzalähetti – sattumalta he näkevät pankkiryöstön ja itse ryöstäjän, pako alkaa. Aika paha, todenoloinenkin, mutta taas kaikki on itämafian tekosia... Venäjän viaksi kaikki vaan, just. Alkaa olla vähän kliseistä puuhaa. Muuten tämä kyllä toimisi ihan ok, tuo yleistys vaan häiritsee nykyisin lähes kaikissa dekkareissa. Että silleensä. Rowan Coleman – Sattumalta äidiksi, hmph, hömppää eikä kovin hyvääkään. Uranainen joutuu huolehtimaan kahdesta hänen huostaansa jätetystä lapsesta äidin eli hyvän ystävänsä kuoleman jälkeen. Isikin löytyy, perheensä jättäneenä ja pyrkii takaisin lasten suosioon. Käks, melko rasittavaa pähkäilyä – loppu hyvin, kaikki hienosti, dharmaa, rhakkautta ja silleensä. Ei meikäläiselle. Lesley Lokko – Sahramitaivas, neljän naisen tarinaa eri aikoina. Dharmaa, sheksiä, shamppakaljaa, rhakkautta.... käks, ei käy tämäkään. Marja Orkoma – Unikkopolku 21, miten kaikki onnistuukaan ihmisiltä näin, että mallista lahjaputiikin apulaiseksi ja heti postinkantajaksi. Taas dharmaa, rhakkautta sekä ranskalaihnen miesystävä sekä edes koiria. Kotomaista perushömppää. Ei, ei käy. Näitä tuli luettua tuossa kovin kipeänä, silloin menee alas mikä tahansa. Ei tullut sentään ylös. Valitan, en voi suositella kuin aivan pahimman hömpän kavereille... Dekkari alussa oli paras veto eikä sekään hirveästi ilahduttanut asetelmallisuudellaan ja ylenkatseellaan Baltiaa kohtaan! Miten ihmeessä minä a) sain yleensäkin nämä kirjat b) sain nämä kirjat luettua : o

 

INTIAANINIMENI ON ILMEISESTI ”LÄHTEE VARASTOLLE”....