ASIAT JA IHMISET EIVÄT OIKEIN TOIMI!

No just - asioiden hoitaminen mättää. Vaihtokaveri ei vastaa meileihin, ei puhelimeen. Asunnon tarkastaja on lomalla ja palaa maanantaina. En voi siis sopia mitään muutakaan asiaa, ennenkuin se hemmetin muuttopäivä on oikeasti sovittu. Vai lähtisikö suosiolla siitä, että vasta 1.9.2010 klo 00.01 alkaisi raahata kamojaan ulos-sisään? Tekisi taatusti lähtemättömän vaikutuksen kaikkiin naapureihin! Perkele, miksi ihmiset eivät ole tavoitettavissa, kun MINÄ soitan. Epistä. Hyvin epistä. Mitenkään en ole itsevaltias, kaikkivoipa ja erityisen hyvin asioita suunnitteleva, jämtti ja täsmällinen neitsytluonne (tsihih, neitsyt mainittu!), mutta alkaa taas kaivella tämmöinen sotkottaminen ja epämääräisyys.

Pitäisikö laittaa viesti, että jos hän haluaa perua vaihdon, ottaisi pikaisesti yhteyttä. Jotenkin tuntuu, että on sellainen ”nou hätä, ei välii” –asenne. No juu, mutta kun meikäläisen oikeasti pitäisi nyt vähän täsmäyttää ja sovitella asioita, pirulauta!
 
Minä kun olen mielessäni jo suunnitellut yhtä ja toista. Kaikki riippuu ja roikkuu nyt tämän hyypän aikataulusta, jota hänellä ei siis omien sanojensa mukaan ole. Siis missä hän oikein on nyt? Perkele, sano. Ilkeä minä kuvittelee, että mies lojuskelee jossain muualla kaikessa rauhassa, ilman puhelinta tai puhelin kiinni ja nauttii elämästään. Muuttohan ei häntä kuulema rassaa, kun ei ole niitä tavaroita paljonkaan.

Hei, saisi se sentään siivota! Aika paskaista oli siellä uudessa residenssissä, jos suoraan sanotaan. Siivousvälineenä näkyi olevan erittäin kaluttu vanha lattiaharja... Minä voisin vaikka lainata kapallisen luuttuja, saa pitääkin ne. Tarjoan myös Tolut, jos tarpeen. Hitto - jos meikäläistä muka-ohjeistetaan kokonaisella vihkosella siivoamaan, olisi syytä hänenkin tehdä jotakin. Tai sitten olen erinomaisen ilkeämielinen ihminen ja valitan. Jep, sen minä teen. Aivan taatusti. Jos kerran on sovittu jostakin, kyllä se pitäisi sitten myös täyttää eikä luudata jossain (vaan luututa, eheheheeh)?! Ai minäkö - minä luudaan töissä vielä kaksi viikkoa. Ja tänäänkin on aikomus siivota jokin kohta täällä. En ole vielä päättänyt, mikä se voisi olla ,D

Päätin luopua lopuistakin W:n ja K:n jälkeensä jättämistä vermeistä, jotka eivät ole tähän mennessä kelvanneet Hörhö & Co käyttöön. No, pari erittäin muistorikasta kampetta on aivan pakko jättää - mutta vain pari! Samoin osa kirjoista menee saman tien. Lahjoitan ne lähellä olevalle Diakkarin asumisyksikölle, lupasivat hakea heti kuljetusvälineen löydyttyä. Minusta ne menevät todella oikeaan paikkaan; moniongelmaisille ja -sairaille miehille, joilla ei ole muuta asuntoa. Vaatteet ainakin ovat ehjiä ja pestyjä, melkein uusiakin joukossa. Samoin valkkaan tuolta pois niitä kirjoja, joilla ei ole minulle minkäänlaista merkitystä (tietyt tyyppikirjat, kirjavaliot *käks* ja osa hävitykseltä pelastetuista).

 

Ainakin kaikki nuo menevät todella hyödylliseen käyttöön eivätkä roskiin. Ovat pois minun tavaroistani ja uskon totisesti, että niistä on myös iloa kavereille. Niille, joille tuskin kukaan muutoin mitään tulee lahjoittaneeksi. Eivät nämä miehet ole kovin tyylikästä ja kaunopuheista väkeä, eivät yhteiskunnan varsinaisia tukipönkkiä jne... ymmärrätte varmasti. Leidi kertoi vain, että mieluusti ottavat ne ja minä olen puolestani asiasta taatusti yhtä iloinen. Eli puuhaa yhdeksi päiväksi tässäkin plus saan tavaraa vähenemään klitsussa ja kirjahyllyssä! Mukavaa :) Lisäksi sekä W. & K. olisivat varmasti tyytyväisiä siihen, mihin heidän jälkeenjääneet tavaransa loppusijoitetaan. Eräs hyvä tuttavamme asui ao. paikassa pitkään ja oli tyytyväinen. Ihan siitäkin syystä. En yleensä harrasta ns. hyväntekeväisyyttä enkä koe tätä sellaiseksi. Minusta paikka on hyvä ja asiallinen, parempi siis sinne kuin esim. UFF:aan tai Frelssiksen kirpparille. Jotenkin se tuntuu itsestäkin paremmalta, kun tietää mihin ja keille tavarat menevät käyttöön – siis oikeaan tarpeeseen. Hassu juttu, mutta näin on. Ja samalla oma olo puhdistuu sekä konkreettisesti että henkisesti *älkää naurako*! On niin helkatin sosiaalitanttamainen olo jo muutenkin, käks. Melkein hyveellinen *pois se minusta*.

Belgakin on tulossa lounaalle ja tarjontaa on valittavaksi asti, tällä kertaa. Tosin uhkasin myös työn teettämisellä, joka taatusti on pelvoittavaa. Lupasi kuitenkin, palkkana hyvä lounas jälkkäreineen sekä ehkä pienehkö stipendi. Isompi muuton jälkeen, senkin olen luvannut. En minä edes oleta, että hän(kään) hyvää hyvyyttään minua auttelee. Opiskelukiirukset ovat jo alkaneet ja omituisen kuuloisia kursseja on meneillään. Nyt jo sellaisia, joiden sisällöstä en ymmärrä haisuakaan. Noloa, mutta sellaista se on. Vetosin oitis erääseen oman alani poikkeuksen poikkeukseen, josta harva tietää ja vielä harvempi osaa tulkita sekä soveltaa ,D Mielenkiintoisia keskusteluja siis tiedossa, ainakin.

Mutta nyt lisää kaffetta, mömelöitä ja ehkä kevyet uusiounet, jos mahdollista.

Tiesittekö muuten, että on luvattu lämmintä :o

 

HITTOON SE AURINKO – TUULTA JA MYRSKYÄ, ZIITOS!

 

 

POLGA TULEE - OLETKO VALMIS?

Nonnih. Asioita hoidettu, ainakin vähäsen näin aluksi. Sen, minkä olen pystynyt tekemään ilman täpövarmistusta muuttopäivästä. Kas kun jotkut tahot vaativat sen ns. oikean muuttopäivän. Oikeasti. Kyllä sen tietysti ymmärtää ja haluanhan minäkin, että kaikki (-> lue netti vähintään!) toimii HETI muuttopäivänä. No, ainakin seuraavana ;D Juu, tämä tietysti tehty työajalla (ei kammokiirusta) ja ihan työkavereiden tieten. Minä kun en muutoin soittele kenellekään enkä mihinkään töistä, jollei ole aivan pakko. Otettakoon tämä tällä kertaa ns. luontaisetuna, tunnustan. Mutta laskekaas piruuttaan, montanko omaa puhelua olette soittaneet työpuhelimesta? Monta - eikö? Onneksi ei ole vielä kamalan kiireistä, tosin väkeä punkeaa hiljalleen töihin mm. ensi viikolla. Hmph. Vielä kaksi viikkoa ja sitten :)
 
Maksut Byrokratialle on maksettu *auts* ja vähän se kirpaisi. Toisaalta, siellä on edellinen takuuosuus sisällä. Josta tietysti menee jotakin korjauksiin, aivan varmasti. Tämä on tunnettu Byrokratia siitä, että muuttaessa aina rokotetaan kaikkia osapuolia mahdollisimman paljon. Keinoista riippumatta, jopa aika oudoilla tavoilla. Mutta mieluusti vaikka maksan vähän siitä ilosta, että pääsen alakerrasta eroon. Huomasin muuten, että seinänaapuri (se, jonka mielestä olen ulkonäkövammainen) polttelee urakalla varhaisaamulla tupakkia parvekkeellaan *ehheeh*. Sitten taas myöhään illalla. Saatanan silmänpalvoja, kermaperse! Luulee, ettei kukaan huomaa, jep, jep-jep. En minäkään muuten, mutta kun satuin sekä aamulla että yömyöhään samaan aikaan ulos... Ja lisää ns. ulkonäkövammaisia täältä - komeita naisia, sano ,D Koko riittäisi, mutta en ole noin nuori & nätti *argh*.

 

Ja kirje isännöitsijältä tuli eli lopputarkastus ohjeineen, siis isohko loppusiivousohjevihko matkassa. Just, hyvähän se. Mutta tuota, siis oletetaanko, että teen loppusiivouksen 2.5 viikkoa ennen muuttoa? Etten sen jälkeen tee kotona enää mitään? Ähh, käytän omaa järkeäni ;D Eli teen sen pakollisen ja loput sitten viimeisinä päivinä. Tämä ei taas ole mitenkään laadukasta tiedotusta. Samalla vaivalla vähän muutellen doc muuttuisi sopivaksi eri tarkoituksiin... ettenkö minä muka sitä tietäisi, ziis! No, siivoamista siis edessä, hrrrrrh. Tai laskuttavat korkeintaan 10 juuroa / neliö, tuota *laskeskelee*. Pitäisiköhän jättää kokonaan siivoamatta, jos tuo on korkeintaan-hinta? Ei paha, jos oikeasti siivoaisivat kunnolla!
 
Arvatkaas muuten mitä? Taksoista on taatusti tulossa ongelma. Nimittäin tuohon naapuritaloon on helpompi, kätevämpi ja vaarattomampi ajaa toista kautta, siis suorempaa. Juuri sitä kautta, mitä taksot ovat tähän asti yrittäneet ja tullessaan niitanneet puolikkaan aitaa matkaansa... Tuota, mitenkäs minä nyt sitten selitän taksohenkilöille, että nyt pitäisi sitten ajaa niin, miten ennen ei saanut, raivokkaasti kielsin ajamasta sieltä ja nyt minut sitten noudetaan toisesta talosta, juuri sitä kautta ajaen... Uhh, pelottaa! Ilmosin jo asiasta sos.henkilölle, jota nauratti. Sovittiin, että mietin sopivan ilmaisun reitille ja vahvistetaan ns. noutoprofiili tuossa myöhemmin. On tämä hinkaavaa jo alussa. Mihin ihmeeseen tässä vielä oikein päädytään; ojasta allikkoon? Ja nyt minä haluan tietää, missä on Allikko, allikko tai alliko!

 

 

 

Kuva leidistä ja kissistä täältä =D

Ai niin, se on taas perjantai! Vuorossa ainaiseen tapaan posti-kirjasto-kauppa -härdelli. Ja jotakin kivaa lounaaksi Belgalle, hän on tulossa syömään. Serkuissa tuli käytyä eilen, njam, se siittä. Alustavasti täytynee katsastaa, voiko mitään tehdä kohtapian muuton eteen. Sellaista, mihin en itse pysty (no siis, enhän minä mihinkään). Lähinnä kiipeämis- ym. taitoja vaativia puuhia hänelle ainakin olisi tarjolla. Samoin pitäisi pestä pari mattoa. No, ans kattoo. Onhan tässä aikaa. On sitä muutettu joskus parinkin päivän varoitusajalla, joten tämä on sentään aika ajoissa. Eikä ole pitkä matka palauttaa unohtuneita tavaroita, jos jostain kaapin perukoilta löytää.
 
Olipa muuten mukava tuo yksi vähän vilpoisampi päivä. Tunsi itsensä melkein ihmiseksi, jopa minä. Tuli nukuttua edellisyönä melkein 5 h, hurrrrjan paljon siis! *odottaa suosionosoituksia*. Nyt taas luvattu etohellettä, jäks. Ei oikein enää maistuisi.
 
Päivän slogan: Tästä selviää vain, jos on vainoharhainen!
 
Päivän biisi: Try Harder  

Luettua: Kirsi Pehkonen – Mahalasku, aloitteleva kolumnisti pienlehdessä osapäiväisenä sekä oman perheensä keskellä. Miten jutut Naisten Nurkkaan syntyvät? Mitä ne saavat aikaan ja mitä ihmettä tuo jatkuva puhe mahasta oikein on. Hauska, ajatuksia herättävä, sarkastinenkin ja mukavalukuinen opus erään naisen arjesta miestoimittajien keskellä. Juu, pidin ja suositan kepoisammaksi lukemiseksi oikein mieluusti. Tämän lisäksi luettavaksi on kertynyt epälukuinen määrä ohjeita, määräyksiä, selvityksiä ja luetteloita ;D Lisäksi tehty normaalisti pientä kiusaa naapurille ja kissalle :o

 

 

 

HAI TYÖ – POLKA TULLOO, OOTTAKS TYÖ VALMIIT?

POLKA KAIVELEE (LÄHTÖ)KUOPPIA...

Päätin, todella äärimmäisen pitkän jahkailun ja pähkäilyn jälkeen ihka oikeasti muuttaa. Toisaalta ahdistaa ja pelottaa ihan piruikseen se häslinki! Jos jotakin ns. posiitivista voisi sanoa, on se, että erittäin tod.näk. kuukauden kuluttua olen toisessa kodossa ja ainakin osa taravoita purettuna. Odotan jotakin muutakin tapahtuvaksi tai tulevaksi. Yleensä se tulee, kun lakkaa odottamasta ja aapailemasta, toivon ainakin. Toivoisin nyt jonkinmoista onnenkantamoista, sellaista - tehän tiedätte - rinssi ja 3/4 valtakuntaa, kurpitsa muuttuu kitymaasturiksi ja semmoista.  

Niin kauan kuin pystyn olemaan töissä, ei ole mitään hätää. Kun tulee se päivä (voi olla milloin tahansa), ettei enää pysty - en pysty muutenkaan enää mihinkään. Ja puhutaan perustulosta, fattasta ym. mitä tahansa, kaikkihan me tiedämme, ettei sillä yksinäinen ihminen oikein elä. Eli jotakin on suunniteltava tai tehtävä etukäteen. Ehkä minä hankin sen pienen torpan jostain... Baltiasta :) Vielä edukkaalta seudulta nimittäin. Rupean kasvattamaan villakoiria omassa kennelissä työkseni, vaikka. *vilkuttaa Heddalle*
 
Mutta keksin sentään jotakin ehkäpä myös uusia naapureita ajatellen (jos luette tätä, se olen minä!). Tuosta sivupalkistahan löytyy kyttääjät ja kyttääjien sivustolta vekkuli lomake. Tällähän voi ilmoittaa mm. sen helvetillisen kuvalaatikon mölyn ym. joka eilen valtasi tienoon. Juu, ja sen mölyn yli kiirivät kapiaisen huudot... en tiedä, kommennettiinko vaimoa vaiko koiraa. Liekö sen väliäkään. Molemmat ovat yhtä lannistetun näköisiä, oikeasti. Molemmat myös vinkuvat pelokkaasti. Ja ne jutut, joita huudeltiin - aivan sairasta. En edes viitsisi kertoa, mutta kyttäämisestä siis on kyse; hajuista ja siitä, mitä poltetaan (!). Elämän kevät, hei ja hyvää päivää vaan *ärisee ja näyttää fiilattuja hampuleitaan*. Aivan pelkästään tuosta "olettelusta" eli kuka käy meillä (hei kaverit, nyt äkkiä pika-pikaa kylään!), millaista tupakkaa poltetaan (haisee oudolle!), mitä vihreätä parvekkeella kasvaakaan (basilikaa, rikkaruohoa, tillipuskan jämät!), pitäisikö ilmoittaa poliisille (ilmoittakaa vaan, olisi ihan kiva jutella kavereiden kanssa teidän puuhistanne!) saisi jo aikaan vaikka mitä. Taidan nyt vaan olla ihan itsekseni ja nauttia iltaisin yhden rauhoittavan lisää sekä yrittää kestää.  Hätäapumajoitusta, anyone? Sisältäen ison Polgan ja veemäisen kissan? Anna ilmi naapurisi - ihan mistä tahansa, ideoita otetaan vastaan!

No, Byrokratiaan soitettu ja yllättäen todellakin saapunut kirje on tarkoitettu ns. uusille asukkaille eli vanhojen kohdalla käytäntö joustaa hiukan. Avaimet voidaan kuitata ja vaihtaa keskenämme, sopimus tehdään toimistolla molempien läsnäollessa kun maksut on maksettu eli tod.näk. ensi viikolla. Varsinainen muutto siis näillä näkymin olisi lauvantaina 28.8. klo 12.00 alkaen! Varmistan vielä myöhemmin, mutta näin näyttäisi siis alustavasti olevan. Laittakaahan kalenteriin, tulen lähestymään halukkaita (no joo, myös haluttomia) erittäin henkilökohtaisella ja vetoavalla, suorastaan itkettävän anelevalla viestillä. Saatan tarvita myös pakkaamisapua alustavalla viikolla, jolloin olen jo lomalla. Ja hei, muovikasseja tarvittaisiin myös, ziitos!!!

 
 

 

Tämä tosi uppe kuva täältä, jossa myös muuten muitakin hienoja kuveja!
 
Laitoin vaihtokaverille meiliä, miten hänelle nuo ajankohdat täsmällisesti sopisivat. Toivottavasti käyvät, hän ainakin kertoo olevansa työtön. Toisaalta, häntä ei koskaan tavoita. Ei puhelimella, meililläkin parin päivän päästä. Hmmm. No, tulossa vielä isännöitsijän tupatarkastus, josta en tykkää yhtään. Se myös ilmoitetaan, pakko olla silloin itse paikalla ja seli-seli-selittää. No, ehkä tämä tästä aiheesta. Alan listata paikkoja, joihin on heti ilmottava muutosta eli netin muutto, taksopäätöksen uusiminen, vakuutus ym. 

Jaanan-jaanan... koipiakin särkee taas täpöllä, myös yläpäätä särkee. Ei pitäisi miettiä liikaa tai sitten pitäisi juoda / lääkitä itsensä ajatuksettomaksi. Mikä ei olisi ollenkaan huono idea, jollei pitäisi mennä Varastolle. Silloin kiskaisisin hetioitis itselleni aamulomperon virittämään aivoja ja tilannetta. Kävisin pissillä, kaataisin sen laakeaan astiaan, pakastaisin ja kävisin sujauttamassa alakerran postiluukusta ^x^ Ei, tämä ei ole neuvo, kunhan vain ajattelin. *klenkkaa tarkistamaan, onko ikuvanhoja silakkafileitä vielä jäljellä, ikävä virne suupielessä* 

Eilenkään saanut kotona tehtyä mitään, ajatukset vain pyörivät ja vehtasivat omia aikojaan. Lievä raivo päällänsä koko ajan. Lukemisestakaan tullut oikein mitään. Etsiskelin tarpeellisia papereita. Kokeilin karhudarran poistoa, onnistuin. Huvittelin roilaamalla netissä, ei mainittavaa mielenkiintoista. Kuuntelin vanhoja levyjä, tooosi vanhoja. Melkein omanikäisiäni. Jeeeee *vaisu jeee*!  

Päivän slogan: Tee sitä mitä haluat ja halua sitä mitä teet.

Päivän biisi: Peaches   

Luettua: Alastair Reynolds - Aurinkojen huone, ovelaa scifiä, tykkäsin. Kuka tai ketkä vainoavat klooneja, lisäksi mielenkiintoisia keksintöjä, aikajatkumoa ja muuta. Vaikea selittää, lukeaa itse. Vain scifin kavereille, ei ehkä ensimmäistä kertaa tällaiseen tutustuvalle kuitenkaan.

 

PS: Missä se myrsky? Täällä vähän tuuli ja hippusen satoi – ei muuta  :o 

HEI, TAKSO, HEI - POLKA TULOSSA!!!

 

 

SIISTI KUIN SIKA PIENENÄ!

Tänään tai huomenna minä tulen kertomaan mitä tänään tein ja ajattelin. Nyt olen sillä tuulella, että hermo ei kestä. Juuri nyt siis. Valitan. Sataa, vähän. Jossain kaukana salamoi, mitään ei kuulu. Hmph.

 

Uusi postausaika, sama postauskanava – odottakaa, niin kuulette.

 

 

POLGA, OHITUSKAISTALLA...

EIHÄN TÄSTÄ MITÄÄN TULE

Kyllä se nyt vaan on niin, että ei tässä mikään mene kuin pitäisi. Byrokratiassa asiaa hoitava henkilö on - ylläri, ylläri - lomalla pari päivää. Tod.näk. huomenna paikalla. Eli tässä on ihan pakko ainakin perätä oikeita tietoja laskuun. Enhän minä ala maksaa laskua, jonka mukaan vaihdan väärin tiedoin oikeaan asuntoon - enhän *retorinen kysymys*? Siis ainakin lasku on saatava oikeilla tiedoilla, toki myös sopimus, josta tuli malli. Siinä oli myös vääriä tietoja. Juu, ymmärrän, jos kiireessä ja viime viikon helteissä jotakin möhlii. Mutta ei sentään laskuja ja sopimuksia. Ihan oikeasti alkoi sekin ottaa päähän. Mutta minä pyrin huomenna tiedustamaan asian perään.
 
Sitten avainasiaa. Koska ihanan pienen ja hyvin palvelleen huoltoyhtiömme osti Suuri & Hallitseva Yritys, ei kukaan tiedä enää mitään. "Valitse 1, jos haluat jätelavan! No, en halua. Valitse 2, jos haluat yhdyntää huoltomieheen! No, ei. En halua sitäkään. Valitse 3, jos sinulla on muka jotakin asiaa. Valitsin 3:n ja 10 minuutin päästä vastasi ihmisääni. Onneksi käytin työpuhelinta. Ihminen ei saanut yhdistettyä puhelua oikeaan "alueyksikön toimipisteeseen", joten hän välttämättä halusi välittää soittopyynnön. Annoin nimeni ja kännikkänumeron, tavasin ne molemmat varmuuden vuoksi. Arvaattekin varmasti jo? Ei, ei soittoa, tietenkään *huokaus*. On tämä sitten niiiiiin vaikeaa. Minä nyt vaan olisin tarkistanut, miten tehdään. Nuo ohjeet ovat täysin käsittämättömät, jos kyse on vaihdosta eikä uuteen muuttamisesta. Prle. Oikeasti, tekisi mieli jättää sikseen koko juttu, sen verran alkaa jo ahdistaa.

 

Toisaalta myös alakerta ahdistaa: eilen illalla ensimmäistä tupakkaa polttaessani alkoi taas mekkala alakerran parvekkeella -> tavaroiden riipominen, raapominen, kälätys ym. Suljin aktiivisesti korvani ja laitoin pesukoneen päälle. Miten sattuikaan, se oli vähän väärin ladattu ja jytisteli oikein kunnolla menemään *hui, pelottaa* ;> On tämä yhtä perkelettä, jos ei omassa kotonaan voi elellä miten haluaa. Samaa he tietysti sanovat, mutta miksi eivät sitten hanki edes niitä laseja, jos esim. allergia vaivaa? Saatanan saiturit ja tunarit!
 
Ettei totuus unohtuisi, Varastolla väki palailee suurilta osin lomilta ja taas ylläri-ylläri, lomitan myös toista osastoa omien hommien ohessa. Sentään sain taputuksia päälaelle siitä, että suostuin avittamaan uutta tulokasta eli perehdyttämään... Tuota, minustahan asia oli itsestään selvä ja lupasin auttaa jatkossakin, jos vaan pystyn ja osaan. Ei siinä sen kummempaa. Oudoista asioista välillä kiitellään. Normitöistä ei yleensä koskaan ;D Hyvä kun ei haukkuja saa, silloin tietää, että asiat lienevät suht-koht hallinnassa. Eikä helle edelleenkään juuri hellitä. Remontti jatkuu ja hiki virtaa. Eräs lomalta palaaja ihmetteli, miten kuuma töissä on. Kerroin, että lämpötila oli viime viikkoihin verrattuna suorastaan siedettävä, kuten olikin. Meni rouva hiljaiseksi. Usutin vaihtamaan myös kevyempään työkuosiin vielä tälle viikolle. Jopa yleensä ns. työpukeutuneet henkilöt ovat olleet harvinaisen vähissä varustuksissa ja jopa paljain jaloin :o

 

 

 

Vinski oli eilen onnessaan. Löysin pakkasesta vielä pari silakkapiffiä, jotka lämmäytin ja pilpoin meille iltapalaksi, itselleni salaatin kylkeen ja Vinskille ihan ilman vihanneksia. Näkyi pojalle maistuvan, vaikka oli ihan aitoa kalaa. Paljoa en uskaltanut antaa, se oksetus kun tulee jo aika pienestä. Muuten kissinka makoilee päivät ja melkein yötkin korituolissaan, mmmm. Tyytyväinen on hän.

 

Päivän slogan: Jospa piruuttaankaan ei muuttaisi eli ett' ennen kärsimme nää tietyt vaivat, kuin uusiin riennämme, joit' emme tunne?

 

Päivän biisi: Days Of Revenge

 

Luettua: Nicholas Rhea - Sydämen asialla; 1. Aidensfieldin uusi konstaapeli, juu, tästä kai menee kuvalaatikossa jokin sarja, vai? Kirja on mukavan harmitonta jutustelua nuoresta konstaapelista ja hänen perheestään näiden muuttaessa Yorkshiren maaseudulle ja tutustuessa kylään sekä paikallisiin persooniin, tapoihin, eläimiin ym. 1960-luvulla. Ihan mukavaa kesälukemista, itse asiassa, yllätyin positiivisesti! Kaikille maaseutukuvauksiin ja lempeisiin poliiseihin sekä luoviin ongelmanratkaisuihin tykästyneille, mukava tunnelma, nostalgiaa – ei ihme, että on suosittu. Ja hei, kuvalaatikkoasioista ei kannata sitten puhua minulle mitään, koska sitä ei nyt vaan ole. Panu Rajala – Lasinkirkas, hullunrohkea. Aila Meriluodon elämästä ja runoudesta   . Tykkäsin taas, kovasti, Rajalasta en ehkä niinkään, mutta olen aina pitänyt Meriluodosta ja hänen tyylistään sekä rohkeudestaan elää – kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siksi. Pidän kyllä enemmän hänen itse kirjoittamistaan teksteistä, tämä nyt on toimitettu elämäkerta, mutta silti... Suositan kaikille!

 

 

 

JAHAS, TAAS MENNÄÄN – VARASTO ON KUTSUVA PAIKKA  =b

 

 

 

PÄHKIMISTÄ, VÄNINÄÄ JA MENEMISTÄ

Nyt ja juuri nyt: tekisi mieli muuttaa johonkin helvettiin! En tiedä mihin, mutta johonkin, jossa kukaan ei kälättäisi naapuristaan... Juokoot ja vaikka tapelkoot, saisiko ilmoittautua johonkin epäsosiaalisten jonoon? Mieluummin reilujen hörhöjen, juoppojen ja narkkien seurassa, ziitos! Olen luullut olevani suht siedettävä, siisti jne. Juuh, kaikkea sitä ihminen luulee. Eikö vaan, te kaverit, jotka täällä olette käyneet. Sikasiivotonta ja paskan hajua vähintään? Häiritsee olemisellaan ja ulkonäöllään kaikkia, takson päivittäinen tulo ja meno häiritsee normaali-ihmisiä! Etten taas paremmin sano, raivo on nousemaisillaan. Siis sehän nousee. Kuin ukonilma, joskus, toivottavasti.

 

Pähkin ja pähkin eri asioita – minkäänlaista ratkaisua en saa aikaiseksi. En sitten millään. Tiedän ja tunnen olevani hullu tai ainakin tulossa kohtapian. Vihaan tasapuolisesti lähes kaikkia ihmisiä, ainakin naapureita. Paitsi niitä kahta, joita ei koskaan edes näy.

 

Nyt inhottaakin koko ajatus muuttamisesta – se fyysinen työ tekee minut taas äärikipeäksi. Lääkityksestä (ai niin, mistä muka?) ei ole apua. Kännissä taas ei saa mitään aikaiseksi, sen tiedän jo ennestään. Perkele, etten paremmin sano.

 

No, ehkä olen vähän viisaampi puolilta päivin, kun Byrokratia on vastannut tai sitten ei. Jostain syystä nekin pyrkivät aina rokottamaan muutossa kaikkia osapuolia mahdollisimman reippaasti, on huomattu jo aikaisemmin. Eli mitäkähän tällä kertaa, sanktioita taatusti tulee jostakin...

 

Eilinenkin meni lähinnä ketuttaessa ja tehdessä pieniä kotihommia. Mitään isompaa en voi aloittaa eikä edes kannata. Enkä suurimpaan osaan yksin edes pysty. Että sekin ottaa päähän, ettei pysty enää juuri mihinkään. Vasemmankin olkani sain jo kipeäksi, kun yritin hiukkasen hingata hellaa ja liesituuletinosiota – ei siis voi tehdä EDES sitä. Itkettää oma saamattomuus, kipeys ja raihnaisuus. Kun ei vaan pysty, ei pysty, niin ei jumalauta pysty – uskokaa jo! Perkele taas sillekin.

 

Kissankarvoja imuurerasin ainakin ison kasan sängystä ja korituolista – kai siitäkin taas tuli jotakin sanomista. Että ulvottaa imuria pyhäpäivänä ja ihan julkisesti parvekkeella. Kammottavaa häirintää, muiden halveksuntaa sekin. Ja tein pahanhajuista ruokaa, tietysti. Evääksi asti, vielä, raskauttavien asianhaarojen vallitessa siis.

 

Voisiko joku sanoa minulle jotakin rauhoittavaa, muuten en tästä tokene moneen viikkoon. Ehkä en koskaan. Tai tokene mistä? Omasta mielestäni olen ollut aina tällainen :o

 

 

 

Kuva täältä!

 

Päivän slogan: Life is a bitch and then you die so fuck the world and lets get high!

 

Päivän biisi: I Hate Myself & Want to Die

  

Luettua: Wilma Wils – Pilviin ja potenssiin, auts, en muistanut, että tama oli Juuri Tämä leidi. Just, siis, puuma, joka haluaa miehen. Eihän siinä mitään, mutta kun tässä ei oikein sitä kantavaa tarinaa ole. Naimista, jos kiinnostaa, mutta ei silti erotiikan hiventäkään. Ilmeisesti omaksi ja ystävien hupiksi tehty painate – kuvat suoraan clip artista tai omia fotoja, joista ei sentään tunnista ketään. Ei suositella, eihh! Oma moka tämän valinta, zorry. Augusten Burroughs – Maagista ajattelua; Tositarinoita. Että minä tykkään tästä kaverista ja edellisistäkin opuksista. Niin tästäkin, tosi groteskia, hulvatonta ja älykästä tekstiä. Ja sattuman lakeja: kun Juoksee saksien kanssa oli ilmestynyt, mummo pysäytti hänet jalkakäytävällä ja alkoi kertoa itse saamistaan Dr. Pepper –peräruiskeista... jotka oli sitten pakotettu juomaan *eheeeeeeeeeeeeh, kipeetä!*. Lisäksi käsitellään homojen adoptio-oikeutta varsin kriittisesti eli verrataan aikaisempaan shar pei –koirien suosioon... Lisäksi varotaan jäteautoja, ihmetellään koiranpaskan varastamista, katolisten pappien suihinottoa (siis kirjailijalta) ja muuta mukavaa. Suosittelen kaikille, etenkin omituisuuteen, nälvimiseen, epäviihtyisyyteen ja paskaan tykästyneille – tykkäätte te tästäkin. Minä ainakin ja suositan kaikille, jep! Donna Leon – Unelmien tyttö. Komisario Brunetti joutuu ottamaan kantaa romanien oleskeluun Venetsiassa, kun tyttö löytyy hukkuneena kanavasta ja hänet tunnistetaan pikkurosvoksi, romaniyhteisön jäseneksi. Taustalla on kuitenkin voimia, joihin ei edes Brunetti voi vaikuttaa ja hänen vaimostaankin paljastuu yllättäviä puolia! Kaikin puolin taas kelpoisa Brunetti-kirja, jossa pohditaan yleisemminkin Venetsian ja Italian poliittista maailmaa, mafiaa, kytköksiä ”hyviin perheisiin” sekä muuhun. Donna Leonin kavereille sekä yhteiskuntakritiikkiin mieltyneille, tosin tässä se ei ole mitenkään päällekäyvää ja perheessä edelleenkin syödään hyvin! Hannu Väisänen – Kuperat ja koverat, taidelukio ja sen jälkeistä aikaa, opiskelua ja opiskelijaelämää. Väisänen on hyvä, mutta ehkä liian lähellä meikäläisen joitakin ajatuksia, jotta osaisin arvostaa häntä tarpeeksi? Luen vain kuin kuuntelisi jonkun (esim. korujentekijä, maalari-entisöijä-moniosaaja I:n) kertomusta omasta nuoruudestaan... Suositan kuitenkin, ahdistus tuottaa jotakin tai sitten ei. Ahdistus voi myös poistaa ahdistusta, vaiko?

 

 

 

 MENENHÄN MINÄ TAAS TÄSTÄ VÄNISEMÄSTÄ, MENEN, MENEN!

 

 

AINA NÄLKÄ, JANO JA VÄSY :o

Uhh, juuuh, tuli eilen nukuttua. Siis aamusta, parit parin tunnin lisäunet. Ja tehän tiedätte, mitä silloin tapahtuu: seuraava yö menee tietysti hänekseen. Niin siinä kävi nytkin. Mutta kun väsytti aamulla niin tuhottomasti, että oli ihan pakko uinua vähän lisää ja vielä vähän... Yö menikin sitten kääntyillessä ja vääntyillessä, miettien ja manaillen, äh. Ei kiva. Aina jotakin menee pieleen.

 

Perjantaina tulivat sitten asuntopaperitkin. Kovin on mokatun oloista. Ensinnäkin maksujen mukaan muutan eri asunnosta eri asuntoon :o Summa sentään on oikein. Mutta muuten ohjeet mättävät pahasti; avaimet pitäisi palauttaa Vandaalle ja hakea sieltä uudet jne. Ehei, ei kuulkaas nyt vaan käy! Noista asioista täytyy soitella huomenna. Jos nimittäin menee kovin omituiseksi tämä järjestely, eihän tästä ole mitään hyötyä ainakaan kenellekään. Varsinkin, kun tarkoitus olisi muuttaa lauvantaina. Eihän silloin avaimia voi viedä eikä hakea tms. Ja muutenkin, ohjeet lienevät siis samat, jotka normaalistikin lähetetään kaikille. Kukaan ei ole vaivautunut korjaamaan niitä vaihtoa talon sisällä ajatellen, tietenkään. Vaiva-vaiva-turha-palvella-ketään...

 

Tuli taas sellainen pähkimisfiiliskin, että muutanko lainkaan! No, soitan huomenna aamusta Byrokratialle ja kyselen noista käytännön toimista. Ei helvatissa voi olla niin vaikeaa vaihtaa avaimia päittäin ja itse allekirjoittaa paperit, eihän? Olen jo muutenkin oikeasti lirissä koko muuttojutun kanssa. Ehkä vielä jotenkin saan taravat pakittua, siitäkin tulee jo ongelma. Kantaminen sisään-ulos tulee erittäin ongelmaiseksi joka tapauksessa. Nyt tekisi mieli kuulkaas vetää perskännit, mutta ei ole tilaisuutta. Pitäisi Varastolle kuitenkin huomenna eikä sitä krapulassa kestä itse kukaan.

 

Muutenkin asia hankaa, kaikenmoiset pikku jutut. Tarvitsisin oman apulaisen, kokopäiväisen sellaisen, hoitamaan tätä. Belgarion ei ehdi, koodauskiireitä päivittäin taas (ja osin öisinkin). Muita avittajia ei vaan ole. Ja jospa minä en pidä koko kämpästä? *käks* Mietityttää, oikeasti. Juu, erään henkilön sanojen mukaan perse ei kestä merivettä.

 

Belga viihtyi eilen taas kunnon lounaan ajan eli opiskelija sai viikon tuhdeimman ruoka-annoksen ja santsasikin reippaasti. Hyvää oli, loimulohta, uusia pottuja, tsatsikia, vihanneksoja, suolakalaa ja munejakin. Jälkkäriäkin, mähnäpullaa ja kaffetta. Lisäksi hän vei säkillisen roskia ja korillisen paperia keräykseen. Hörhökin saisi tulla käymään ja kuskata flindansa pois kierrätykseen – no, hän ilmestynee rahapäivänä lyhentämään velkaansa. Ei sitä paljon ole, mutta hän maksaakin vähitellen... Näytti olevan viikolla poikain kanssa liikenteessä, jostain syystä ei huvittanut mennä juttusille. Enempää roistojen näköistä porukkaa ei hörhöistäkään taida löytyä ;D

 

Jotakin hyvää jossakin? No se, että ei ole aivan niin hirveä helle kuin viime viikolla. Tämän ehkä jaksaa kestää. Yöllä jossain vaiheessa hilasin jopa päiväpeiton koipien päälle ja Vinskikin tuli viereen makoilemaan, takamuksen taakse lämpöiseen. Ei nyt sentään palellut kuitenkaan, kumpikaan. Vinskille hoidin myös uutta muonaa. Ei sekään näytä hirveästi maistuvan, no ehkä nälkä palailee, kun karvanlähtö tasoittuu ja helteet lakkaavat. Naksuja ja vettä toki menee railakkaasti eli ei poika nälkää näe. Samoin fisu maistuu, kun sitä vaan on tarjolla.

 

Juuei, ei tästäkään päivästä tule mitään. Paska olo, kaikinpuolin. Ei kivaa, mitään. Tehty, mitä tehty – jotakin kuitenkin. Jatkamma.

 

 

 

WELHOTAR, THE SVINDUUNTUNUT!