UKKOSTAA JA SATAA...

hups - salamoi rätväkästi... Väsyttää. Menen uudestaan nukkumaan ja katson ensin tuon näytöksen. Ehkä sitten voisi teeskenneläkin jotakin.

Ei jaksa. On oikea väsy. Huomenna lisää, ehkä.

POLKA ETSIYTYY SÄNKYYN!

JAHAS - PERJANTAI, THE 13th

 

Nonnih, perjantai ja 13. päivä. Ja minähän en ole taikauskoinen, koska olen Welhotar *ristii sormiaan tanakasti*.  Tänään tiedossa rutosti töitä Varastolla ja normitapaan – ylläri, ylläri – roudausretki kirjasto-apteekki-vihannestsioskit-ruokakaupat ja kotoon! Kirjastossa näyttäisi olevan ihan mukavasti uutta ja vanhaa ETUKÄTEEN VARATTUA luettavaa ,D (nuo isot kirjaimet eivät aukene kaikille, mutta jotkut tietävät...) Lisäksi pari opusta könöttää tuossa jömmassa odottamassa sopivaa lukuhetkeä, se on nyt viikonloppuna. Kunhan vain tämän päivän vielä jaksaisi ja pääsisi kotoon asti. Särkee. Sattuu. Svinduttaa.

 

Ja ihan tiedoksi, paperit on sitten virallisesti allekirjoitettu Byrokratian valvovan silmän alla. Vaihtokaverin kanssa molemmat totesimme sen harvinaisen kivuttomaksi toimenpiteeksi. Oikein miellyttävä & asiallinen tilaisuus – no problem, no panic. Kaikki oli ok molempien osalta. Sain jopa yhden tiedon, josta voi joskus olla hyötyä joskus kaukana tulevaisuudessa (tai no, ehkä ei kovinkaan kaukana). Koskien siis näiden asuntojen luovuttamista eteenpäin esim.  jälkipolville (-> polvi = Belga). Kaveri oli ollut reissussa eikä siksi ollut ehtinyt vastailla... no, se hyväksyttäköön. Muuten sovimme siinä samalla monesta erilaisesta pikkuasiasta ja odottelemme vain muuttopäivää. Kaikki tuntuisi olevan menossa toivottavasti kohdallensa! Mies on kyllä niiiiin rauhallinen ja... niin... rauhallinen, mitä minä en tod. ole. Oikein kateeksi käy.

 

Lisäksi sain härra tarkastushärrankin kiinni ja sovittua ajan ensi viikolle yhdeksi iltapäiväksi eli lähden vain vähän aikaisemmin Varastolta. Jee – helpotus tuokin ja ehdin katsoa, onko karvakasa tehnyt tekosiaan, puunata parketit ja kiillottaa hopeat, piilottaa muut arvoesineet sekä viedä roskat tms. mikäli tarpeen. Kyseessä on hänen mukaansa vain nopea tekninen tarkastus, että kaikki toimii :o Mitä ihmettä se sitten pitääkin sisällänsä, ei ole tietoa. Sittenhän tuo nähdään.

 

Nyt vielä hoidettava pari virallisluontoista asiaa ja sitten pakkimaan huushollia yhteen kasaan. Voi kilin kellit sentään. Ihan oikeasti, se on karmivaa. Mutta apuja on luvattu ja niihin tulen tarttumaan, ziitosta vaan lupaajille. Otan yhteyttä vielä erikseen ja tämä on siis lupauksen lisäksi myös uhkaus. Muuttonaisille ja –miehille tarjoan muuttopäivän muonan ja juomat. Lisäksi kutsun tupareihin ,D Viimeksi tupareissa taisi olla kaksi ihmistä. Että silleensä, halvaksi tulee minun hupini ja samalla myös kavereiden hupi. Ei tarvitse kuin katsoa minua niin jo saavat nauraa ääneensä.

 

Vinskikin oli edellisen kakkakeikan jälkeen eilen hyvin rauhallinen ja kilti kissi. Tosin mietin jo kaikenlaista, jospa hän ei sopeudukaan isompaan huusholliin ja muuta. Pitäisikö vaikka pölisevä karvakasa marinoida? Eih, oikeasti, aika karmeaa! Ei, kyllähän Vinski siellä missä minäkin... eli ruuan perässä.

 

 

 

 

Ja nyt minä menen aamukaffelle, riivin kourallisen sateenkaarimömelöitä ja hoidan pari pikkujuttua heti aamusta pois kuleksimasta.

 

Päivän slogan: Rehellinen työ? Mitä ihmeen iloa siitä muka voisi olla...

 

Päivän biisi: Jormalla on työpaikka

 

Luettua: Outi Nikula – Arska ja Pena, hauskan omaperäinen (ja lievän opettavainen & alleviivaava) tarina naisesta ja miehestä etsimässä suhdetta – lopulta he löytävät toisensa. Pieni ongelma on kuitenkin Pena-kissa >o< Mukavia särähdyksiä ja luonnehdintoja mm ystävistä ja heidän motiiveistaan. Nopealukuinen, suositan. Ben Myers – Muse, Vastavirtaan – bändihistoria. Siinä se olikin sanottu, ei oikein sytyttänyt, ehkä faneille kelpaa. Luin yleistietouden nimissä...

 

 

 

NO NIIN – TAKSO, VIEKÄÄ MINUT VARASTOLLE JA TUOKAA TAKAISIN!

 

 

 

PUHUTAANKO TAAS PASKASTA?

Nyt se sitten alkoi. Kaikenlaiset vastoinkäymiset ja jumittaminen. Tätä tässä on vaan odotettu. Aikakin pysähtyi. Rannekellosta loppui patteri. Eihän se ole ehtinyt ollakaan kuin pari vuotta, olen taas äimänä käkenä. Hmph. Ja aivan, saan sen ehjättyä vasta perjantaina. Siis mikäli ehdin muilta riennoilta. Tulen kyllä toimeen ilmankin, kännikkäkellolla ja muutoin koneen kellolla, kotona isolla seinäkellolla. Silti ahdistaa, kun nyt vaan on tottunut vilkaisemaan siitä aikaa. Ei, eihän minulla kiire mihinkään. Ei toki, ei ainakaan kotoon.
 
Ihan kiva. Eilen iltapäivällä vaihtokaveri lopulta vastasi tekstariin – enhän minä ole yrittänytkään yhteyttä kuin maanantaista lähtien, jonkun kerran meilillä, soittaa paristakin eri puhelimesta jne. Että nyt sitten sopi ihan vastata, prle. Minä en nyt ymmärrä; välillä tulee viestejä, että on niiiin kiva, kun asia etenee nopeasti. Sitten härrasta ei taas kuulu yhtään mitään. Argh. Hoidettaisiin nyt nämä pakolliset asiat pois kuleksimasta, jooko? Jos hänellä onkin päivät tyhjiä (jotakin hän puuhaa, en tiedä mitä), valitettavasti ne eivät minulla ole. Yritin aikaisemmin jo selittää, että kaikki ei ole meikäläiselle ihan niin yksinkertaista kuin luulisi. Tarkoitan lähinnä kulkemista ja muuta fyysistä oleksintaa. Perkele, taas... Nyt tarvittaisiin - no, en ala taas valittamaan. Joku loukkaantuu kuitenkin tai ei ymmärrä, millaista oikeasti on kulkea ihanan Palmilon kyydeillä! Lopputulema on siis sellainen tahtotila, että tapaamme tänään juhlavassa allekirjoitustilaisuudessa Byrokratian tstolla klo 15.00! *saa taputtaa*

 

Ai niin, kaiken muun lisäksi härra tarkastushärra ei vastaa puhelimiinsa eikä soittopyyntöihin. Vettu ja vaakunat! Olisi asiaa, painavaa asiaa. Oikeastaan painokelvotonta sellaista. Hmph
 
Ylläreitä riittää. Kun eilen menin Varastolle, oli shishissä ilmoitus vesikatkosta klo 11 alkaen. No, ei kun suoraan keittämään aamukaffetta aikomuksena myös varata vettä pulloon ja jömmaan kannuihin muillekin. Mitä vielä, pah! Hanat vain korisivat - tiedotusmoka ja paha... joku oli sitten ehtinyt jo asiasta reklamoida, koska tunnin päästä tuli raikasta kylmää vettä. Saatiin sentään aamukaffet ja täytin useamman pänikän varmuuden vuoksi. Loppupäivän vesi olikin sitten poikki, myös vessasta =E Loppuviikon ajan ei sitten lämmintä vettä tule lainkaan, sillä nyt niinkään väliä. Kaffet ja juomavettä on kuitenkin työpaikalla saatava, eikö? Tai sitten on tuotava omansa mukanaan - otan muuten pullollisen vettä matkaani tänään :) Ei jää Pikku-Polka, reppana, pulaan *muahaahaah*. Vähänkö ärsytti, jumalattoman iso varastotalo, pirusti väkeä töissä eikä urakoitsija välitä informoida oikein esim. vesikatkoista (tähän liittyy muuten mm. WC:n käyttö!).

 

Ja kun pääsin odottamaan noutotaksoa, eräs työ”kavereista” oli ulkona tupakalla ja lausui eräänlaisen kohteliaisuuden tyyliin ”Herrajjumalasentäs...”. Siis olihan se kai tarkoitettu hyväksyväksi eleeksi, mutta toteutus vähäsen ontui, grauh. Herkkähipiäisempi olisi jopa saattanut loukkaantua.

 

Eikä tässä vielä kaikki; rakas karvakasa, jota jotkut myös kissaeläimeksi sanovat, oli paskantanut sängyn täyteen. Kyllä. Täyteen. Lirimässä oli ensin käyty pieni satsi ja eihän nyt samaan laatikkoon sitten, varsinkin kun käytössä on emon iiiiso tyhjä sänky. Sinne sitten koko pökälevarasto. Vaikka pökäleet olivat kuivia, meni sänky pyykkiin. Ehtihän se haisu jo tunkea läpi kaikkien petivaatteiden – voi elämän kevät. Paska haisee, najpurit vidhuilevat, vesi Varastolla poikki ja mitä vielä? Etten paremmin sano, millainen päivä oli. Kehno. Paha kyllä vielä äärimmäisen inha lonkkasärky, joka herätteli pitkin yötä kiljumaan ääneen eikä toennut edes mömelöillä. Sen saatteeksi sain vielä töissä päänsäryn. Ja kaikesta muustakin johtuen oikein megalomaanisen vetutuksen! Nih! Hah – huomenna perstai ja 13. päivä. Voisikohan tuon karvakasan värjätä mustaksi? Mieluusti sellaisella keittovärillä *erittäin ilkeä irw*. Nyt ei oikein jaksaisi enää. Minä haluan lomaa, ainakin pois, jotakin! En tiedä mitä, mutta alan olla melkoisen loppupuhkipoikki ja lisäksi äärikipeä. Murr.

 

 

 

Päivän slogan: Aah, mustaa kahvia. Mustaa päivää vaan, ottakaa mustat tuolit ja istukaa mustat perseenne alas. Nostetaan vähän mustia verhoja, niin että musta aurinko pääsee sisään...
 
Päivän biisi: Mustaa

 

Luettua: Rauno Tirri – Kirjeitä Naantalin luostarista, Sisar Kristinan elämä 1441 – 1500, yllättävän mielenkiintoinen kirjeromaani. Hyvin tutkittua faktaa mukana, tarina kulkee ja pysyy raiteillaan. Tykkäsin, ehkä siksi, että olen aina ollut kiinnostunut Naantalin luostarista, jo Pikku-Polka luki siittä ,D Suositan historiaan tykästyneille, kirjeistä nauttiville, lääkeyrteistäkin innostuneille lukijoille. Kristinan veli nimittäin on lääkäri ja tässä käydään läpi myös hänen eloaan ja ammattiaan Turussa. Mirkka Sihvo – Toipumistarina  , Mustan auringon jatko-osa, tavallaan. Lievästi sekava, laitan sairauksien piikkiin. Sopivaa luettavaa psykoottisen / masentuneen / bipon / viinan / pedofilian uhrin ja muita em. kaltaisia häröjä sairastavan kavereille, perheille ja vertaistukena ok. Liikaa jesseilyä taas minun makuuni, mutta – no, joku jesseilee, toiset taas ei. Ja sen verran morbidia lisäystä, että joku näköjään toteuttaa Kuolema korjaa kokit –kirjan (joka meikäläiselläkin on hyllyssä eikä ole ollenkaan kehno opus)  toimintaperiaatteita ainakin alun perusteella varsin menestyksekkäästi :o

 

 

 

 

TULKAA JA VIEKÄÄ MINUT POIS, JOOKO?

KAUAS ON LYHYT MATKA JA MUUTA TYHJÄÄ

Asiat etenevät, mutta aina aivan liian hitaasti eli mitään ei tapahdu! Vain Varastolla tapahtuu. Töitä riittää, lomitan siis naapuriosastoa ja siitä taas onkin riesaa. Riesaksi asti, muahahahaah. Prle, eivät viitsi odottaa, että leidi tulisi töihin eli teettävän minulla. Tietävät, että minähän teen. Jos en muuten niin piruuttaan. Joka tapauksessa, minut on pidetty töissä kiireisenä ja se on tietysti ihan hyvä. Ei ehdi ajattelemaan joutavia, saati sitten pähkimään oikein mitään. Hätinään lukaista lehdet ja joitakin blogeja vilkaista.

 

Netin siirto on varattu, ilman yhteyttä joutuu olemana peräti 1.5 vrk. Auts. Mutta yllättävän hyvin Sjonera palveli. Laitoin viestiä meilillä vaihdosta, lomakkeessa kysyttiin sopivia aikoja soittaa jne. Laitoin jotakin, edes muista mitä. Joka tapauksessa kotiin tultuani puhelin soi, en ehtinyt heti vastata ja perään heti tuli tekstari, että näissä merkeissä olivat yrittäneet soittaa ja soittavat kohtapuoliin uudestaan. N. puolen tunnin päästä soittivat, tarkistivat tiedot jne. eli en halunnut muuttaa mitään paitsi yhteyden eli osoitteen ,D Samalla jo tsekkasivat aikataulun ja vahvistus tuli vielä perässä tekstarina. Ei paha, minusta oikein hyvin palveltu. Ja ihan oikea ihminen vielä ja palveli :o Minä olen Sjoneralta kyllä aina saanut kelpoisaa palvelua, ei mitään valittamista. No, tämän kun sanon, mikään ei tietysti toimi silloin kun pitäisi. No, senhän näkee sitten. Jos ei toimi, valitetaan, nih kerta!

 

Muuttoon on näillä näkymin lupautunut ihkavarmasti pari kaveria ja Belga – eiköhän sekin siittä. Ei liikaakaan väkeä voi olla jaloissa pyörimässä. No, katsomma mitä silläkin rintamalla vielä tapahtuu. Kuitenkaan ei Belga yksin joudu koko huushollia muuttamaan *phuuuuuh*, vaikka ilmeisesti sitä vähän pelkäsikin. Yritän uskotella itselleni, että kaikki sujuu. En ole kyllä tehnyt vielä oikeastaan mitään koko asian eteen. Sellaista konkreettista puuhaa siis, suunnitelmat toki ovat valmiina. Sain minä eilen kyllä kehystettyä kaksi taulua uuteen kotoon, uusia tauluja (ihan niinkuin niitä ei olisi seinät väärällään, mutta nämä ovatkin aitoja ja hienoja, jep!).

 

Tänään pitäisi herra tarkastusherrankin palata loman jälkeiseltä sairaslomalta, jospa saisi sen tarkastusajankohdankin täsmättyä sitten. Olisi nimittäin vähän asioita hoidettavana. Paras olisi, jos pitäisin koko päivän vapaata ja kävisin vähän – juu nou – hoitelemassa. Eli suoraan sanoen hiukka humputtelemassa. Voisin samalla tietysti vaikka tuoda jotakin muuttotarviketta ainakin nimeksi asti, jokusen banskulaatikon tarvetta olisi. Hitsi, kukat tulevat jälleen kerran olemaan iso ongelma kuten kirjatkin. Painavat ja vievät kohtuuttomasti tilaa. Mutta mitään ei jätetä eikä viskata pois. Ei... ihan vähän siivoan sitä kirjahyllyä sinne asuntolaan vietäviin. Ja muuttoon osallistuvat voivat myös valita lukemista itselleen, senkin voin jo nyt luvata. Tosin pidätän itselläni sentään jonkinlaisen oikeuden opuksiin ;D

 

Ei, minulla ei ole mitään jännittävää eikä mukavaakaan kerrottavaa. Minä vain odotan, että saan allekirjoitetun sopparin käsiini ja hoidettua kaikki ilmoitusluontoiset asiat. *hermoilee* Sitten voin alkaa kiusata naapureita oikein viimoisen päälle kälmisti – vihjeitä ja vinksuja otetaan vastaan jatkuvasti, myös privana (jollei siis halua ehdotuksiaan julki)!

 

Päivän slogan: Jos oikein vituttaa, voisi ajatella, että eilen ei vituttanut juuri tämä sama asia – ehkä se on jo huomenna ohi. Toisaalta, eikö tämä olisi jo yltiöpositiivista?

 

Päivän biisi: Mun kissani rakastaa mua

 

Luettua: Mosab Hassan Yousef (toim. Ron Brackin) – Hamasin poika. Juu, tässä odotin jotakin tosikertomusta järjestöstä ja sen aktivisteista jne. Mutta arvatkaas mitä, Jusalaan kaveri päätyi jesseilemään, kun herra hänelle kaiken kertoi. Argh, vain jessen kavereille, tsorgen. Ei oikein irronnut oikeakaan tarina eli en suosittele aiheesta kiinnostuneille. Parempaakin löytyy.

 

 

 

 

JA SITTEN TÖIHIN VARASTOLLE RAUHOITTUMAAN =b

 

 

 

RAIVO, VIHA JA INHO - TUNTEITA KAIKKI!

Tiedän, tiedän. Te olette jo taatusti kyllästyneet tähän teemaan ja siitä valittamiseen ja jaanaamiseen. Mutta se nyt on vaan pakko. Muuten sekoan vielä pahemmin ja sitähän te ette halua. Vai haluatteko? No, jatkoa siis tarinaan "Polga naapureiden armoilla, Vol 2.12".
 
Kerroin työkavereille - osalle siis - näistä naapurien toilailuista. Yllyttivät jo joko käymään räväkästi juttusilla tai ottamaan suoraan yhteyttä poliisiin herjaus- tai kunnianloukkaussyytteen tekemiseksi. Siis sehän olisi kuitenkin poliisin tutkittava asia, vaikka mitään perää heidän horinoissaan ei olekaan. Kunhan aukovat päätään. Itse asiassa luulen, että heidän takiaan ulkomaalaisvahvistuksemmekin aikanaan muuttivat pois. Todisteita ei tietenkään enää ole. Muistatte varmaan, että kerroin alakerran hyvistä tuoksuista ja vilkkaista muksuista... Lisäksi työtoverit lupasivat vielä todistaa ns. hyvämaineisuuteni ja muuta mukavaa ,D Juu, ihan kivasti tsempattu. Silti sama jatkuu, tosin päätin pitää radiota päällä jatkuvasti, kun olen kotona ja säätää äänen sen verran kovalle, että en itse kuule kaikkea ulkoa. Suojelen omaa mielenterveyttäni sillä. Muuten ei jaksa, tulen hulluksi. Ahdistaa jo nyt, aivan riittävästi, kiitos.
 
Sopparien allekirjoitus torstaina iltapäivällä. Tarkastusihminen onkin loman jälkeen sairaslomalla *eheh* ja tod.näk. tänään / huomenna puhelimen tavoitettavissa. Yritän soittaa uudestaan, onhan se vähän tarkempi aika saatava. Muuten en vielä uskaltautunut tekemään mitään ilmoituksia muualle. Siis odotan nyt kuitenkin sitä virallista sopparia, parempi niin. On sitten ainakin varma. Luulisin. Pahoin pelkään, että uudetkin naapurit ovat allergisia / lapsiperhe on kaikelle allerginen / joku inhoaa tupakkaa yli kaiken / joku inhoaa läskiä yli kaiken / joku inhoaa mausteita ja vihanneksia yli kaiken / joku vain inhoaa minua yli kaiken. En minä mitenkään voi olla jokaiselle mielin kielin, nuolla urakalla persettä. Vai pitäsikö? Sorry, en siihen sentään taivu...
 
Olenko minä oikeasti jotenkin omituinen? Vai onko minut jotenkin niin helppo aina valita uhriksi? Ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun olen joidenkin hampaissa. Edellisellä kerralla vain koko talo ihmisiä oli yhden leidin valituksen aiheena, se oli vähän eri asia. Tosin sain silloinkin enemmän kuin osani asioista ja aiheetta, tietysti. Siinäkin kävi lopulta niin, että eräs perhe veti asian tämän leidin osalta todellakin oikeuteen. Leidi poistui talosta ja koko kaupungista - ei sentään tervaa ja höyheniä. Oikeus siis voitti tuolloin, minutkin pyydettiin todistamaan ja jopa lupauduin. Ei kuitenkaan sitten tarvittu. Nyt ehkä tarvitsisin, jos tällä mennään, pirulauta. Olenko minä teidän mielestänne outo ja kamala ihminen, jos aamulla käyn tupakalla klo 03.00 - 06.00 sekä illalla 15.30 - 20.00, noin 3 - 4 kertaa aamulla + illalla? Liikaa saastutusta? No ymmärrän juu, on matalapainetta ja seisovaa ilmaa. En ymmärrä sitä, miksi eivät voi tulla suoraan juttelemaan!
 
Argh, en minä pääse näköjään tästä asiasta yli en ali, ennenkuin jotakin joko tapahtuu tai muutto on ohi. Sitten on taas toiset ongelmat, joista jaanata ja valittaa. Ei mitään iloisaa kerrottavaa siis, valitan! Jotta kuitenkin tulisitte iloisemmaksi, käykääs täyttelemässä uusin kyssäsatsi eli tietokilpailu JukeQuiz, tosi kiva – uusi laatija ja kaikkea hianova! =)

 

Toivon kuitenkin myös kavereille ja ystäville jaksuja omien asioidensa osalta *vilkuttaa ja toivoo kaikkea hyvää, peukuttaa kanssa karvaisilla peukaloillaan*. Että joidenkin asioiden rinnalla omat jutut kuitenkin tuntuvat hetken varsin pieneltä... ja sitten ne taas suurenevat, höh.

 

No, taas kaffetta ja täisteräleib sekä mömelöt kitusiin ja Varaston rauhaan. Ikävä kyllä, lähes kaikki ovat ilmestyneet töihin ja oikeasti työsuma kasvaa. Käks. No, vaikka niinkin mieluummin kuin miettien tällä kertaa kotiasioita. Sain eilenkin kirjoiteltua ihan kohtuullisesti erinäisiä asioita, jotka olen luvannut tehdä ja pari ylläriäkin *wirn*. Että kyllä se siitä, kun oikein pakolla vaan rutistaa vaikka väkisin, pirulauta ja haistattaa napsureillaan pitkät veeeeeeeeeeeeeet!

 

 

 

 

Päivän slogan: Näitä kiusaajiahan voisi nimittää vaikka tavismulkuiksi?!

 

Päivän biisi: American Idiot

 

Luettua: Spitz, Marc - Green Day,  Kolmen soinnun supertähdet, bändin nousu ja uho. Hyvä kertomus siitä, mitä tapahtui. Elävä, mielenkiintoisa ja asiallinen, kuitenkin. Suositan. Hyvä diskografia myös mukana!
 

 

 

 

VARASTOLLE JA ÄKKIÄ – NAAPURIT KANGISTAVAT ÄLYNKIN NOPEASTI!

 

 

 

JOITAKIN VOISI VIHATA LOPPUELÄMÄNSÄ!

Ei sitä olisi joskus uskonut, että on lähes onnellinen siitä, että pääsee (!) aamulla lähtemään Varastolle. Viikonloppu kotona oli taas yhtä helvettiä – olla siis naapureiden kytättävänä ja arvosteltavana. Onneksi Belga todistaa, että en kuvittele omiani *helpotuksen huokaus*. Kyllä sen kälätyksen ja ovien läimimisen kuulee jo puolet naapurustosta. Lisäksi alakerran kapiainen on kunnostautunut huutamalla lapsille siitä, että he leikkivät tuossa edessä olevalla pienenpienellä yleisellä leikkipaikalla liian kovaäänisesti... Voi elämän kevät! Lapset hiljenivät, mammat poistuivat paikalta. Arvannette, että kyse oli maahanmuuttajista... tietysti. Naapurin leidi taas pikapoistui välittömästi läppäreineen, kun ehdin sytyttää tupakan. Ulkonäköni on niiiiiiiin luotaantyöntävä ilmeisesti. Tekisi oikeasti mieli tehdä jotakin ilkeää! Ehkä vielä joskus. Nyt tekisi vain mieli itkeä ja raivota. Tämä on itse asiassa mielettömän ahdistavaa. Oikeasti.

 

No, asiat etenevät. Muutto on siis la 28.8. klo 12.00 alkaen, joka täten kutsuna ilmoitetaan. Halukkaat voivat ilmoittautua Polgalle ja / tai saapua tänne suoraan, mieluusti jo klo 11.00 tehtävänjakoon ja ohjeistukseen ,D Minä olen taatusti suunnitelmallinen, kun sille päälle alan. Nyt alan. Tämä hoidetaan ja sitten ollaan kuni Ellun kanat! Tuparit pidän, kun kämppä on jotakuinkin kuosissa. Se ei ehkä kauaa vie, riippuu jaksuista ja lääkityksestä.

 

Tänään ilmoan Byrokratialle, että tällä viikolla käymme allekirjoittamassa sopparit. Meikäläiselle sopisi ruokatunti, olisi tuossa lähellä eikä menisi aikaa ja matkoja suotta. Olisi vähän muutakin hoidettavaa tässä kuussa. Ensi viikon tupatarkastuksesta on myös soitettava sille tarkastuskaverille, aika oli annettu klo 7.30 – 17.00... just. Enhän minä koko päivää ala kökkimään odottamassa, tarkempi aika olisi tarpeen, mieluusti töiden kannalta iltapäivällä tai jos joudun olemaan koko päivän lomalla, edes öpauttia-aika kuitenkin.

 

Lisäksi vakuutus-, ym. asiat on saatettava kuosiin nyt, tällä viikolla. Tahtoo, että kaikki on hoidettu etukäteen. Kuitenkin jotakin jää hoitamatta tai tekemättä tms. ja sitten joutuu olemaan ilman säähköä tai nettiä päiväsotalla. Ei, ei näin! Kun vaan lista täsmäisi, ihan totta, minulla on The Lista.

 

Yhtä hemmettiä näiden kelien kanssa, eilinen meni särkyjen parissa. Koipia juilii edelleen lahjakkaasti, kuin ilmasto olisi muuttumassa, mutta mitään ei tapahdu. Lisäksi peräti harvinainen päänsärky vaivasi koko päivän. Argh – kumpikaan ei toennut edes normaalilla lääkityksellä. Pakko vain kestää ja yrittää hissukseen lepuuttaa ja lueskella. Syödä vähän, kitata kaffetta ja silleensä. Nukkumisesta ei ole taas pariin päivään tullutkaan oikein mitään. Yöllä ukkonen jytisi hetken, eipä se auttanut. Vähän satoi. Sai vain valvomaan pari tuntia lisää.. Vaikka olen yrittänyt väsyttää itseäni kaikin tavoin, jopa tekemällä fyysistä (!) työtä eli siivoilemalla ihan hissukseen. Paljoa ei pysty, oikea käsi ottaa sen heti pahakseen ja eilen sitäkin alkoi juilia. Se sentään tokeni – ainakin melkein – lepuuttamalla. Ei kestä tuollaista ees-taas –liikettä yhtään, jota luuttuaminen ja tahrojen hinkkaaminen vaatisi.

 

Lisäksi ketuttaa se, että en oikeasti voi siivota täällä kunnolla missään vaiheessa. En saa näitä massiivisia piironkeja itse liikkeelle lainkaan, kirjahyllyjäkään ei voi siirtää kuin tyhjänä jne. Eli jääköön siihen muuton välihommaksi; jonkun olisi oltava täällä päässä imuri, harja ja moppi tanassa aina, kun jokin isompi tavara liikahtaa uuteen lokeroonsa...

 

No, tässä on pari viikonloppua, joiden aikana kuvittelen Belgan kanssa tekeväni jokusen veemäisemmän homman yhdessä valmiiksi. Yksin en siihenkään pysty. Eilen alkoi sekin taas vituttaa ja itkettää. Jos olisi noin 6 – 7 v. sitten hoitanut tämän, en olisi tarvinnut juurikaan apuja, vain kantamiseen pari kaveria. Nyt on pakko polvillansa anella – noloa, hävettävää ja säälittävää...

 

No, lisää kaffetta koneeseeen, päivän mömmöt ja tupakkaa – naapurit  EIVÄT ole vielä hereillä *grauh*! Tai ehkä yökukkuja on – niin, sepä onkin hauskaa... yöllä hän kyllä tupakoi, samoin illalla ja varhaisaamuisin. Saatanan silmänpalvoja, en enempää sano. Auts, vitutuskäyrä nousee taas.

 

 

Päivän slogan: Jos vihan voimalla voisi tehdä kaiken sen, mitä on ajatellut – kaikki olisi jo tehty!

 

Päivän biisi: Vihaa 

 

Luettua: Jennifer Weiner – Tietyt tytöt, hömppää, perussellaista melkein. Kirjailijaäiti kriisissä tyttärensä kanssa elämänkerrallisen romaaninsa vuoksi, silti ei oikein pure. Hömpän kavereille. Leila Meacham – Ruusut, ähhhh, kartanohömppää matkien Tuulen viemää. Ei pure tämäkään, ei. Vain sellaisen hömpän kavereille. Ja uudelleen luennassa pari dekkaria, jotka jo mainittu täällä, joten ei toimenpiteitä. Lisäksi roilattu netissä ilman mainittavaa....

 

 

 

 

TAKSO JA ÄKKIÄ – VARASTOLLE, PLIIIIIIIIIIIZ!

 

 

INHA PÄIVÄ!

Jahas, taas söndaagi – viikon inhottavin päivä! Maanantai on myös paha, mutta silloin on enää neljä yötä perjantaihin, joka ei oikeastaan ole enää paljon. No, 10 päivää töitä jäljellä, sitten loma ;D Jos siitä nyt sitten on iloa. Tod.näk. ei, edes siitä.

 

Eilen tuli oikeasti laadittua sisäsiistiä alustavaa muuttopuuhaa. Hien valuessa (aivan, ilma ei taaskaan liikahda mihinkään!) Belgan kanssa puunasimme hellan ja jääkaappi-pakastimen sekä niiden alukset ja taustat, Belga pyyhki vielä venttiilit ja minä joitakin erinomaisia fläkkejä sieltä ja täältä, kun silmiin osui. Löytyi kaikenlaista mielenkiintoista mönjää, yäks. Että sentään jotakin. Tämän jälkeen katsoimme ansainneemme pienet pitsat sekä kaffetta ja Serkkujen leivarin. *purps* Kesäruokaa, just. Sen verran täyttävää muonaa, ettei tullut syötyä enää muuta koko päivänä.

 

Kerroin Belgalle valittuja paloja naapurien käytöksestä viime aikoina ja oli hänkin vähän ihmeissään. Kuvitteli ensin, että huijaan eli puhun paashaa. Sitten näki itse, että seinänaapuri poistui välittömästi parvekkeelta, kun minä menin omalleni. Että sellaista ,D Hänen mielipiteensä oli se, että naapuri nyt vain haluaa olla ihan yksin parvekkeellaan! Toisaalta ihmettelimme, miksi näin? Jos asuu kerrostalossa, kai sitä pakostikin tietää ja ainakin arvaa, että on myös naapureita... Edellisyönä siellä oli taas bileet, jotka muuten herättivät jopa meikäläisen melko tasan puoliltaöin. Ei vaan tullut mieleen (tai no, täytyy myöntää, että ihan piruuttaan kävi) soittaa esim. poliisille, että täällä ”kunnon ihmiset ja raukat vammaiset eivät saa nukkua mökältä”. Minä nähkääs vain nousin ylös, söin leivän, luin vähän aikaa ja menin uudestaan sänkyyn. Tyhmä minä – olisi varmasti pitänyt osoittaa mieltään jollakin tavalla.

 

Vaihtokaverille laitoin taas meiliä, josko ottaisi yhteyttä. Toivottavasti, tämä käy hermoille. Varsinkin kun kuvittelin, että alkavalla viikolla pääsisi allekirjoittamaan ne sopimukset. Pitäisi tellitä taksotkin ja suunnitella viikon muu ohjelma. Ähh, en minä voi, ennenkuin tuo kaveri ilmoaa  itsestään. Täytyy ottaa vain normaalitilaukset ja tarpeen mukaan sitten korjata. Pirulauta, ahistaa!

 

Tänään ohjelmassa ei taatusti mitään järkevää. Paitsi lukemista ja kivaa kasvismuonan tekoa, hyvät aineksetkin on. Kerrankin sattui sekä tsioskissa että kaupoissa olemaan hyviä vihanneksoja kohtuuhintaan, suorastaan itse kiipesivät kassiin. Isoja herkkareita, paprikoita, tavisvihanneksia läjittäin – oikein mukavaa. Nyt on mistä ottaa, melkein viikon tarpeiksi! Lisäksi on savutofua ja yhtä sun toista muuta pientä herkkuva. Njam.

 

Mutta nyt menen vielä yrittämään pieniä uusiounia. Hankala taas saada nukuttuakin, liian lämmintä eikä ilma vaihdu yhtään. Pieni hiki pinnassa koko ajan. Koipia särkee aika rätväkästi, btw. Argh.

 

Ei, ei edes kunnon uusiounia, painijaisten poikasia vain ja lyhyet tirsat – ei kiva!

 

 

 

SUNNUNTAIT OVAT PERHEESTÄ!