LOMA, 1 VOLTTI

Ensimmäinen lomapäivä. Ehh, tuota, entäs sitten? Odottelen tässä toista aamukaffettani ja sen jälkeen Belgaa tulevaksi. Tarkoitus olisi tänään saattaa haettavat tavarat säkkeihin sekä kiskoa ylhäällä sijaitsevat sisustushärpäkkeet (!) alas ja pakattavaksi. Lisäksi on pestävä pari ovea ja muuta erittäin mielenkiintoista ja avartavaa.

 

Onneksi pääsen välillä tekemään lounaan ja minulla on rutosti kirjoja. Enhän minä sentään koko aikaa voi tehdäkään mitään – enhän? Etsin tässä siis jo vahvistusta laiskottelulleni. Toisaalta, puoli yötä meni taas koivet krampaten.

 

Eilinen päivä oli kammoittava kokemus. Ensin Varastolla töitä aivan vuorotta, hätinään pääsin karkuun. Sitten takso oli myöhässä, vain n. 15 min. Mutta sekin ”vähä” kertaantuu ajon aikana, kun kaverit ajoivat päin p*settä eli taas pidempää kautta. En ehtinyt postiin, en muualle. Vain kirjastoon ja ruokakauppoihin. Kaupoissakaan en ehtinyt valita kunnolla appeita, joten on syötävä, mitä käteen sattui. Grauh!

 

Kotoon päästessä olin niin supiväsy, että heittäydyin vain lukemaan ja urvahdinkin hetkeksi. Kävin vaihtamassa vaatteet ja aloin yöunille jo alkuillasta. Nukkuminen oli harvinaisen katkonaista, koipikivut yllättivät vähän väliä. Kissakin jolisi hereille jo ennen klo 3, halusi apetta. Sitten samainen ape ei kelvannutkaan. Menin uudestaan nukkumaan. Kissi jolisi tunnin päästä hereille, tällä kertaa siivoamaan pissit laatikosta. *huokaus* Ja taas yrittämään unta.

 

Nyt Vincent istuu tietävän oloisena parvekkeen korituolissa ja on nassutellut ympäriinsä löytyneitä kuivia lehtiä. Odotettavissa siis oksujen korjaamista jossakin vaiheessa. Voiskohan ne nakata napsureille korjattavaksi?

 

Minä menen nyt juomaan kahvia...

 

 

 

POLGA LOMAILEE, MUKAMAS!

VIIMEISTÄ VIEDÄÄN!

 

Tänään on sitten viimoinen työpäivä ennen (muutto)lomaa. Ziis, minä olisin oikeankin loman tarpeessa. Aloin jo katsastaa, milloin voisi sellaistakin pitää. No, ehkä piankin. Ei sitä koskaan tiedä. Kun saisi tämän härdellin nyt ensin hoidettua, mitään en ole siis vielä tehnyt. Nimittäin pieniä ylläreitäkin jo tarjotaan eli kunnon pohjapiirrosta ei ole – tai siis on, mutta ei sellaista, missä olisi oikeat ikkunat ja mittakaava kohdillansa. Viherviitakon sijoittamisen eli niiden alustojen (laatikostot vai 50-luvun kukkapöydät) ja ns. työpisteen *eheeheh* kannalta sillä on sentään vähän väliä, silläkin. Ylimmän kerroksen ikkunat ovat nimittäin erilaiset kuin muissa residensseissä ja tuossa piirroksessa ne ovat toisenlaiset kuin pitäisi. No, pientähän se on kaiken muun rinnalla. Esimerkiksi miten peittää kaikki edellisten asukkaiden jättämät reiät ja revityt taulukoukkujen jäljet? Voi vain olla ilokas, että itsellä on hyllyjä ja myös paljon kuveja seinille.

 

Varastolla on ollut yhtä matalalentoa tämä viikko. Töitä niin prleesti, kaikki yrittävät teettää minkä ehtivät ennen lähtöäni, selvähän se. Eli töitä on tehty niin, että nyt sattuu. Sattuu myös muiden normijuttujen lisäksi mm. selkään oikein viehkosti. Kun ei pääse edes taukoilemaan. No, tänään hirrrmuinen rutistus ja sitten... normiroudaus, vapaa ilta ja huomenna - pakkaamaan.

 

Jonkinlainen epämääräinen suunnitelmanpoikanen on olemassa. Tuleeko siitä mitään, en voi edes arvata. Paljon riippuu siitä, tulevatko kaikki muuttoon lupautuneet paikalle ja saanko kaiken asiallisesti pakattua. Purkamaan joutunen aika paljon yksin, mikäli Belgalla ei sattuisi olemaan edes yhtä luppopäivää viikolla. Se olisi kyllä lottovoitto, siis jos olisi! Voin vain toivoa. En edes yritä miettiä mitään järkevää ja ansiokasta juuri nyt.

 

Kunhan nyt saan nuo rojut jotenkin sijoitettua ja tavarat purettua. Sitten on aika miettiä, mitä pitäisi hankkia vai pitäisikö mitään. Kiva olisi ollut kitata ja maalata ne seinätkin, olisin voinut siitä jopa maksaa Belgalle tai jollekin kaverille – mutta kun ei niin ei. Annamma asian olla ja katsomme joskus toiste, jos se enää tuolloin on aiheellista. Jaksuja tarvittaisiin, mutta ei irtoa. En ole taaskaan saanut nukuttua. En myöskään tehtyä mitään järkevää.

 

Residenssin tarkastus meni yksi-yhteen eli kummallakaan ei ollut mitään ongelmia, ns. normaalit kulumajäljet päätettiin kuitata sillä. Eli ei korjauksia -> ei rahanmenoa siihen, hyvä niin. Hiukan nuhjuisempi tuo uusi kämppä on, mutta eiköhän sekin korjaannu ”sisustamalla” Welhottaren tapaan *muahahahah*.

 

Mitään muuta ei suoraan sanoen päässä nyt liiku eikä ole kyllä syytäkään liikkua. Tämä tärkein ensin alta pois. Ja vähän yli viikon kuluttua istua kökötän jo uudessa kodossa. Toivon.

 

Toivokaa tekin, että kaikki menisi edes suhteellisen kivuttomasti. On se kamalaa purkaa pienikin huusholli, joka on rakennettu tasan tietyllä tavalla optimiksi. Sitä optimia tässä haetaan edelleenkin ja siitä siis onkin se jonkinmoinen suunnitelma, mutta suoraan pohjakuvaan tavaroita ei voi sijoittaa tällä kertaa. Prhana...

 

Nyt menen nauttimaan saavillisen kaffetta kera kourallisen mömelöitä ja puoli askia röökiä, jep!

 

 

 

 

Tyhjäpäinen kuvani täältä.

 

Päivän slogan: Kylmä kahvi kaunistaa, mutta ei sekään sentään ihmeitä tee :o

 

Päivän biisi: Lähde länteen! 

 

Luettua: Thomas Glavinic – Toiveet, jotka toteutuvat, ei ihmeempää sanomista eli minusta aika yhdentekevä – outoa eli odotin ihan muuta. Camilla Läckberg – Mantelintuoksua lumimyrskyssä, aika simppeli arvoitus- ja murhadekkari. Reino ”Pihti” Virtanen – Isän puumerkki, se kaveri, jonka vatsaan ne pihdit jäivät. Just, liikaa uhoa ja jesseilyä. Tapani Bagge & István Mäki – Paha paikka, hulvattoman kova takaa-ajo, ryöstö, pauke ja ryminä –jännäri, ei paha, jos tästä lajityypistä pitää. Juri Nummelin (toim.) – Sherlock Holmes Suomessa, kotomaisia Holmes-tarinoita. No, pari kivaa ideaa, fanien kannattaa lukea. Muutoin aika yksitoikkoista siis. Henri Aleneff – Nuori Kruununperillinen, fantasiaa kotomaisin voimin eikä oikein jaksa kantaa, ei. Maija Haavisto - CFS:n ja fibromyalgian hoito. No eipä ollut mitään uutta, ei tod. Mömelöitä ja silleensä. Ei uutta kivaa tarjolla. Ei todellakaan. Pitäkää opuksenne, minä tiedän, mitä Minä tarvitsen, nih kerta! Sokerina pohjalla kirjaimellisesti Juha Arhinmäki – Pieni Ruotsi-kirja. Tykkäsin, kovasti! Koulupojan ruotsin opiskelua Gotlannissa ja nuoruutta siellä sekä Tukholmassa. Myöhemmin paluu maahan risteilyillä sekä pidemmäksi aikaa virkamiesvaihdon parissa. Ai että, Welhotar piti – kiva tunnelma, peesaa omia tuntemuksia vuodelta kivi & keppi! Lukekaa ihmeessä, jos on muistoja vaikka kesätyöajoilta Stokiksesta ,D Lisäksi pari-kolme (yksi vielä postissa) uutta opusta, joista joskus myöhemmin paremmin. Kirjastossa vino pino VARATTUJA UUTUUKSIA odottaa noutajaa ja maksajaa. Niistäkin myöhemmin... kunhan tässä tokeentuisi johonkin eli jotakin järkeä, ziitos!

 

 

 

VIELÄ VAAN MENNÄÄN TAKSOLLA!

 

 

 

 

 

 

LYHYT, MUTTA INFORMATIIVINEN ILMOITUSLUONTOINEN POSTAUS

Muuttotarkastus -> tehty, ök.

 

Töitä -> tehty, ei ök.

 

Muuta -> ahi, kirotun kova särkykipujuilinta, ei ök.

 

KÄRSÄ 

 

 

 

 

JA MONTA x KÄRSÄ = KÄRSIÄ! 

 

 

POLGA MENEE, HETI KUN JAKSAA...

 

HIINÄ JA HIINÄ...

 

Alkaa todellakin olla siinä-ja-siinä meikäläisen jaksamisen kanssa. Jumankauta, minä en todellakaan pysty mihinkään. En saakeli soikoon edes pesemään kaakeleita. Hvtti. Saamaton raukkis paska! Kaiken muun lisäksi kuuleman mukaan läski, tyhmä ja saamaton. Kiitti ja riitti.

 

Juu, juu, en puhu rumia ja menen jonnekin, en tiedä minne. Jonnekin! Syytä on. On.

 

 

 

POLGARA POISTUU ODOTTAMAAN TAKSOA...

 

PITÄÄKS MUN AINA?

 
Kyllä pitää, valitan, että valitan. Valitan silti. Jestas, että tympii. Tympii työ, tympii koto ja muuttokin. Tekisi mieli vetää ne sata kertaa vatvotut perskännit, mutta ei ole mahdollisuutta. En halua rapuloida töissä enkä oikeastaan vapaallakaan. Kun pitäisi pakata, prle. Saan oikeasti näppylöitä, eikäs kun, niitä on jo - ihottumaa siis. Sekin vielä! *räks*
 
Palmia kunnostautui ilmoittamalla vasta eilisaamuna, että heillä oli tietoliikenneongelma... Just, ketä se ENÄÄ lohduttaa. Minä vaan kysyn. Eivät saaneet edes kotosivuillensa asiasta viestiä tilanteen ollessa päällä - eipä tietenkään. Jännää, sillä kun esim. vuoroesimiehiä haettiin, heillä oletettiin olevan vähintään mikrotukihenkilön pätevyys ja "oikea it-alan koulutus"? Mihinkäs se / he / ne ovat hävinneet? Mielenkiintoista tämä toiminta siellä, aina. Jo menikin hetki, ettei ollut paljoakaan sanottavaa ja tätä sitä osasikin pelätä. Kun lopulta vahvistivat viikon keikat, oli siinäkin kämmiä. Just, kiitti vaan taas. Meni luotto vähäksi aikaa eli kaikki on täsmäytettävä todellakin kuusi kertaa tarkasti myös itse. Ei uskalla luottaa mihinkään, vaikka kuinka olisi vahvistettu. Eikö ole jännittävää? Koskaan ei tiedä, milloin takso tulee ja minne se menee. Pääsenkö mukaan vai onko jotakin valittamista. Eräskin herrahenkilö odotti minun kiipeävän neljän (4) ruoka-, kirja- ja kissanhärpäkekassin kanssa taksoon ihan yksin, ilman apuja. Kun pyysin, josko hän mahdollisesti voisi auttaa, oli se kovin kankeaa. Onneksi hän on poikkeus säännöstä; kun takson saa, yleensä myös apuja, jopa tarpeettomia sellaisia.
 
Lisäksi voisin vänistä vähän siitä, kuinka kipeä olen. Tosin siinä ei ole mitään uutta. Eli minä nyt vaan taas olen äärikipeä, vaihteeksi. Tietäneekö se sitten kunnollista sään muutosta vai onko tämä stressin ja erinäisten fyysisten harjoitteiden syytä, ken tietäis sen. En minä ainakaan, ehkä kaikki yhdessä! Kuitenkin mömmöjä menisi enemmänkin, mutta yritän säännöstellä niitäkin (hah ja miksi, kun minut on se omisarvis jo leimannut joksikin hemmetin väärinkäyttäjäksi!). Nukkumisesta ei tietoakaan, kerran viikossa saan nukuttua vähän reilummin. Lauantaisin, kun voin mennä uudestaan nukkumaan aamukaffen jälkeen. Muuten ei tietoakaan unista, 2 - 4 h katkonaisella ja lepoa tuomattomalla urvahtamisella mennään edelleen, ties kuinka monetta vuotta. Välillä oli parempi, kun oli lääkitys. Oli, nimenomaan, kunnes omisarvis katkaisi senkin. Prletto, minä vain sanon. Uutta lääkäriä ei siis ole löytynyt, vielä... erästä ajattelin, mutta hänkin on nykyisin Vandalla. Miksi ihmeessä kaikki ovat siellä? *katkeroa marinaa* Haluaisin vain jäädä kotoon, peiton alle, rauhassa!

 

 

 
Eliisa ei ole kiinnostunut muutostani, jännää. Muuten ovat aina tunkemassa kaikenlaista joko meilillä tai puhelimitse, mutta ei nyt? No, ei sitten, jos ei raha kiinnosta. Minä sanonkin tästä lähtien jyrkän EI kaikelle, mitä tyrkytätte. Asioin sitten kilpailijanne kanssa, joka osoitti erinomaisen selkeää kiinnostusta (ja osoittaa jatkuvasti turhaa tyrkyttämättä, kun olen monta kertaa sanonut, että kerron itse muutoksista mikäli niitä haluan). Pitäkää tunkkinne *pthyh*. Yksi aasiakas merkitty siis poistuneeksi teiltä, jep, jep-jep.

No, eilen tuli käytyä sitten ns. ostoksilla eli hakemassa yksi lahjus ja vähän jotakin tarpeellista. Hyvä näin(kin). Edes. Eli shampoota, dödöä sun muuta sekä vihanneksia lisää. Lisäksi katsastin pari kauppaa – ei mitään ostettavaa, mikä oli ihan mukavaa. En minä mitään tarvitse, en edes halua. Kunhan nyt leikin olevani muka-ostoksilla, kun ostoshelvetissä kerta oli pakko käydä. Hah. 

 

Ja sen jälkeen kotona – paskaa, joka paikassa sängyssä, taas! Kun on kerran käyty laatikolla, ei sinne voi toista kertaa mennä. Eihhhhhhhhh, en jaksa enää.

 

Päivän slogan: Elämä yrittää oudosti demonstroida todellisuutta...

 

Päivän biisi: We’re All On Drugs

 

Luettu on ja paljon, tässä märinöiden välillä. Ennen muita tässä kaikille ihana ja uusi aikuisten satu, Rosetan uutuus Ruususatu, kaikkien luettavissa täältä! Suosittelen kaikille, kaunista, herkkää ja - lukekaa itse, vain netissä toistaiseksi...  David Almond – Naakkakesä, nuorisokirja, mutta sopiva aikuisille erittäinkin. Kannattaa lukea, erilainen! Jouni Hynynen – Kesämies, kooste entisistä jutuista ym. Simppeliä ja leppoisaa luettavaa edelleen. Päivi Alakoski – Sikalat, uudelleenluennassa eikä yhtään kehnompi edelleenkään. En taida jaksaa edes listata muita, väsyttää armottomasti ja Varastolla on hillitön nippu töitä odottamassa. Mitä minä sanoin, että ne teettävät minulla kaiken ennen lomia L

 

 

 

 

MINÄ MENEN, MENEN, JOS TAKSO HUOLII!

NYT NYPPII - LOPPUKESÄN VITUTUS ALKOI

Edelleenkin väsyttävää... Ukkosta on odotettu, ei nähty, shit! Viimeinen työviikko, jep. Sitten alkaa fyysinen muuttoviikko – tai –viikot siis. Purku on tod.näk. pahempi kuin pakkiminen. Argh. Pelottaa, miten minä selviän. Belgallakin on luentoja joka päivä eikä ehdi oikein avuksi kuin muuttopäivänä. Kai se suttaantuu. Kantakoot kaveri tavarat ulos, minä EN pysty!

 

Eilen pesin saunan ja kylppärin, sekin jo riitti, kiitti. Vaati normaalit kipumömelöt ja taas tuntuu kuin ei olisi lepoa ikinä nähnytkään. Voihan vee näitä sairauksia, sano. Olisi pitänyt vielä pestä residenssin lattia, mutta käsi oli jo niin pahana, etten uskaltanut kiusata enempää. Teen sen vaikka tänään tai huomenna, ennen tarkastusta kuitenkin. En siis muuten, mutta näkyvimmät paashat ja imureerauksen väistäneet kissankarvat pois.

 

Selvisi, miksi tuo naapuri vihaa läskiä! Ne ovatten jotakin hiton bodarikuntoinhointoilijoita!!! Auts – miehen kaveri oli eilen parvekkeella, joivat ööliä ja juttu kulki ojentajalihasten, erilaisten vääntöjen ja harjoitteiden parissa kovaäänisesti – en minä muuten olisi kuullutkaan, kun en kuuntele... nyt ei voinut olla ihmettelemättä ao. herrojen tekstiä (ja juomavaliota). Ja voi kauhistus, ihan akallakin 5 kg tullut kesäpainoa eli nyt heti lenkkiohjelmaa käyntiin yms. Eli ei ihme, että eivät voi sietää meikäläistä. Tosin en silti suostu ymmärtämään heitä.

 

Varastolla tiedossa koko viikko töitä ja vähän lähimikropönkkäkivaa ,D Vaihteeksi, joo. On se ihan kivaa, en minä sillä. Pari työkaveria ei vain halua käyttää erään tietyn henkilön palveluksia, joten lupasin avittaa OO-asioissa. No, ainakin se on erilaista kuin normi päivätyö, vaihtelua siis. Muutenkin varmasti teetetään taas hommia etukäteen, onneksi nyt on mukava lomittaja kuitenkin tiedossa. Tai ainakin hänen pitäisi olla paikalla. Nuori ja vielä innokas.

 

Tänään päätin sitten käväistä Itiksessä hömpähtämässä sen verran kuin ehdin eli puolisen tuntia. Ihan vain siksi, että ensi viikko menee pakatessa, seuraava purkaessa ja kas, sitten onkin elokuun loppu. Yhtään matkaa ei saa jäädä käyttämättä ja tosiaan asiaakin tuonne on. Josta tulikin mieleen taas Palmian omituiset vedot viime aikoina – matkojen vahvistukseen kuluuu yli 8 tuntia eli normaali työpäivä, ihan kiva hei! Eikö ketään kiinnosta, no, ilmeisesti siis ei. Ja sitten ihmetellään, miksi minä hermoilen joka aamu ja ilta taksojen tulosta ja menosta... Perkele, siellä olisi kirveelle töitä! Tai järkeville ihmisille. Nyt ei ollut edes automaattivastaajaa, että tilaus on otettu vastaan. Kilin pahalta haisevat sukupuolielimet sentään. Minua vituttaa ja reilusti. Uskokaa jo, että paljon mieluummin kävelisin terveillä koivilla bussille ja takaisin, jos vain pystyisin! Tämä EI ole mikään etu eikä miellyttävä kokemus, jos joku niin vielä luulee. Joka päivä saa hermoilla ensin taksojen tuloa, sitten kuskien olotilaa ja suhtautumista jne. Aina hermona, siis itse... ihan aina. Palmian nettitilaukset EIVÄT TOIMINEET KOKO EILISPÄIVÄNÄ – puheluja yritettiin pitkittää (= rahaa firmalle!). Jumalauta, nyt meni hermo, totaalisesti!!!! Tilasin aamumenon puhelimella, loput töistä, perkeletto, vittu, vinetto!

 

Ähh – ja uusi lekurikin pitäisi jostakin etsiä. Se kaveri, jonka piti ottaa vastaan Malmilla, näyttikin siirtyneen kauas Vandan puolelle. Hitot siitäkin, pakko varata jollekin kuitenkin loman ajaksi aika. Mömelöt loppuvat 3 vkon sisällä ja tarvitaan ainakin uusintaa, mieluummin uudet mömelöt ja annostukset myös, ziitosta.

 

Ei, ei hyvin mene joten vali-valia ja jaanausta vaan tiedossa täällä päin. Turha odottaakaan mitään kivaa tai myönteistä. Minua väsyttää, vituttaa, sattuu ja harmittaa – kaikkea tasapuolisesti!

 

Nyt oikein vaffat kaffet, mömelöitä kourallinen ja tupakkaa, eiköhän se siittä, pirulauta! Valitan, että taas vain valitan. Ei voi muuta, on niin paska olo, tsori!

 

 

POLGARAN PITÄISI SAADA TAKSI – EHKÄ....

 

 

 

 

APAATTINEN SUNNUNTAI

 

Uaah, rankka viikonloppu! Hirrrmuisen hiostavaa ja väsyttävää. Tästä syystä olenkin yrittänyt nukkua ja olla tekemättä mitään. Eilinen ns. ukonilma ei kyllä tehonnut kuin vartin, sen jälkeen taas hikilämmintä ja nihkeää. Eipä huvituttanut muuta kuin lueskella ja torkkua. Sain goisittua melko reippahasti, jotakin hyvää sentään. Mitään muuton eteen ei ollut mahdollista tehdä, ei todellakaan. Ei voi, ennenkuin alan oikeasti pakata. Ja se tapahtuu vasta kun loma alkaa eli tämän viikon työpäivien jälkeen. Ennen sitä tarvitsen vielä kaikkea enkä viitsi asustaa edes hetkeä keskeneräisessä residenssissä. Myös kissarajoite on muistettava eli Vinski voi lirauttaa ihan mihin tahansa auki olevaan pussukkaan, kassiin tahi laatikkoon – eli ei mitään esille ennenkuin olen itse jatkuvasti vahtimassa. Joten suosiolla viikon päästä alkaa ehkä sitten tapahtua jotakin noteerattavaa.

 

Belga kävi lounastamassa, tein riisiä, tsatsikia ja kevätkääryleitä. Jälkkäriksi paistoin pienen satsin mähnäpullia ja tyhjäsin keksilaatikon. Juu, kaikki meni. Hyvää oli. Ja pakkanen tyhjeni mukavasti. Samalla sain uunin ja ritilät pestyä, jossa toimessa poltin taas ja jälleen kerran käteni. Auts. Siis teinhän minä sentään jotakin. Niin siis poltin vasemman käteni ja oikea olkapää kipeytyi aivan prleesti tuossa ees-taas hinkkauksessa. Se ei sitten siitä jaksa tykätä eli tarvitsin vielä illalla kipumömelöt, joita yleensä en käytä viikonloppuna...

 

Muuten tämä nihkeys ei innosta mihinkään. Toivottavasti tänään tulee se povattu myrsky, vaikka ei siitä mitään enteitä ainakaan vielä ole. Menisi tuo muuttohommakin vähän reippaammin. Nimittäin jo tuo pieni pesu-urakka kasteli yhden teepaitani hetkeksi ja vaati kuivattelua ulkona parvekkeella eli naapureiden sulohäirintää. Taas mielenosoituksellista tekoyskää ja –aivastelua, toisella parvekkeella koko väen pikasiirtyminen sisätiloihin ja kovaääninen mäkätys *ärh*.

 

Jahas, sitten tellimään taksot ensi viikoksi. Josko maanantaina pistäytyisi Itiksessä hoitamassa pari hankintaa... Keskiviikkona on tarkastusherran vuoro ja itse pääsen vajaalla päivällä Varastosta. Hyvä sekin. Eikä matkojakaan mene yli tarpeen. Jospa yhden ylimääräisen reissun saisi tehtyä loman aluksi; tarvitaan muonavarantoa ja kirpparillakin pitäisi käväistä. Ylimääräistä valolamppua olisi tarvis. Katsastan ensin kirpparit, sitten ehkä Risman ja tod.näk. lopulta sorrun Iikkeaan. Mutta kotonurkilta se on lähdettävä kuitenkin liikkeelle tässäkin, ihan kannatuksen vuoksi. Mitään muuta uutta en tarvitse. No, tuota, yhden pikkumaton ostin jo alen-alesta, alta 6 juuroa... tavallinen kudottu perusmatto, sinisävyinen ja siisti eli nätti siis.

 

Muuten ei todellakaan mitään rapottavaa. Tämä keli käy meikäläisen hermoille selvästi. Samoin työ alkaa maistua puulta. Lisäksi perjantainen aikataulu sai minut raivoihini – ihmisten ja aasiakkaiden palvelijoiden hitaus. Erityisesti se, että menin uusimaan kellon patteria. Aasiakaspalvelijana oli nuori tyttö – kaikkine lävistyksineen, napapaitoineen ja ylimielisine asenteineen. Kultakaupassa, hei. Ei kiva. Pattereista ei tiennyt mitään, itse Henkilö takahuoneessa hoiti asian. Yritti sitten väkisin myydä myös hihnan kelliin, juu, tiedän tarvitsevani uuden. Mutta kun kenenkään mieleen ei tule, että kun sanon, että minulla on kiire, minulla on oikeasti kiire. Takso hakee kello silloin-kun-on-sovittu! Eikä muuten odota pitkään... Niin että olin lievän töykeä, ihan vähän vaan. Kyllä minä sen hihnankin haen, ehkä joskus toiste. Nyt piti normireissulla käydä myös apteekissa kaiken lisäksi eli helkkarin kiirusta piti. Että minua risoo tämä oman aikataulun minuuttiotanta. Jos en sitä tekisi, joutuisin odottamaan 20 min – 1 h tai ylikin. Että siinä jokainen sitten miettii, miten aikansa käyttää. Perkele, nih.

 

Hmph, vielä viisi työpäivää. Joista onneksi yksi vajakki, siis ainakin päivä. Ja yksi muu asia –iltapäivä. Yksi normiroudausiltapäivä töiden jälkeen. No juu, ehkä minä pakolla jaksan, kun olen jaksanut tähänkin asti. Pakkohan se on. Koivet, selkä ja toinen käsikin alkavat myös pistää hanttiin jo melkoisesti eli lepo olisi tarpeen. Ehkä siinä pakkimisen välillä voisi lepuuttaakin? Edes vähän ja jossakin välissä.

 

Ei, ei tässä muuta tänäänkään. Minä lähden viettämään apaattista ja tylsää sunnuntaita. Jos vaikka ensiksi menisi pesemään kylppärin ja sitten vähän pyykkiä. Jippii. Ja tylsistynyt, ankea huokaus...

 

 

 

 

KIVAT VAAN TEILLEKIN!