Tänään on sitten viimoinen työpäivä ennen (muutto)lomaa. Ziis, minä olisin oikeankin loman tarpeessa. Aloin jo katsastaa, milloin voisi sellaistakin pitää. No, ehkä piankin. Ei sitä koskaan tiedä. Kun saisi tämän härdellin nyt ensin hoidettua, mitään en ole siis vielä tehnyt. Nimittäin pieniä ylläreitäkin jo tarjotaan eli kunnon pohjapiirrosta ei ole – tai siis on, mutta ei sellaista, missä olisi oikeat ikkunat ja mittakaava kohdillansa. Viherviitakon sijoittamisen eli niiden alustojen (laatikostot vai 50-luvun kukkapöydät) ja ns. työpisteen *eheeheh* kannalta sillä on sentään vähän väliä, silläkin. Ylimmän kerroksen ikkunat ovat nimittäin erilaiset kuin muissa residensseissä ja tuossa piirroksessa ne ovat toisenlaiset kuin pitäisi. No, pientähän se on kaiken muun rinnalla. Esimerkiksi miten peittää kaikki edellisten asukkaiden jättämät reiät ja revityt taulukoukkujen jäljet? Voi vain olla ilokas, että itsellä on hyllyjä ja myös paljon kuveja seinille.
Varastolla on ollut yhtä matalalentoa tämä viikko. Töitä niin prleesti, kaikki yrittävät teettää minkä ehtivät ennen lähtöäni, selvähän se. Eli töitä on tehty niin, että nyt sattuu. Sattuu myös muiden normijuttujen lisäksi mm. selkään oikein viehkosti. Kun ei pääse edes taukoilemaan. No, tänään hirrrmuinen rutistus ja sitten... normiroudaus, vapaa ilta ja huomenna - pakkaamaan.
Jonkinlainen epämääräinen suunnitelmanpoikanen on olemassa. Tuleeko siitä mitään, en voi edes arvata. Paljon riippuu siitä, tulevatko kaikki muuttoon lupautuneet paikalle ja saanko kaiken asiallisesti pakattua. Purkamaan joutunen aika paljon yksin, mikäli Belgalla ei sattuisi olemaan edes yhtä luppopäivää viikolla. Se olisi kyllä lottovoitto, siis jos olisi! Voin vain toivoa. En edes yritä miettiä mitään järkevää ja ansiokasta juuri nyt.
Kunhan nyt saan nuo rojut jotenkin sijoitettua ja tavarat purettua. Sitten on aika miettiä, mitä pitäisi hankkia vai pitäisikö mitään. Kiva olisi ollut kitata ja maalata ne seinätkin, olisin voinut siitä jopa maksaa Belgalle tai jollekin kaverille – mutta kun ei niin ei. Annamma asian olla ja katsomme joskus toiste, jos se enää tuolloin on aiheellista. Jaksuja tarvittaisiin, mutta ei irtoa. En ole taaskaan saanut nukuttua. En myöskään tehtyä mitään järkevää.
Residenssin tarkastus meni yksi-yhteen eli kummallakaan ei ollut mitään ongelmia, ns. normaalit kulumajäljet päätettiin kuitata sillä. Eli ei korjauksia -> ei rahanmenoa siihen, hyvä niin. Hiukan nuhjuisempi tuo uusi kämppä on, mutta eiköhän sekin korjaannu ”sisustamalla” Welhottaren tapaan *muahahahah*.
Mitään muuta ei suoraan sanoen päässä nyt liiku eikä ole kyllä syytäkään liikkua. Tämä tärkein ensin alta pois. Ja vähän yli viikon kuluttua istua kökötän jo uudessa kodossa. Toivon.
Toivokaa tekin, että kaikki menisi edes suhteellisen kivuttomasti. On se kamalaa purkaa pienikin huusholli, joka on rakennettu tasan tietyllä tavalla optimiksi. Sitä optimia tässä haetaan edelleenkin ja siitä siis onkin se jonkinmoinen suunnitelma, mutta suoraan pohjakuvaan tavaroita ei voi sijoittaa tällä kertaa. Prhana...
Nyt menen nauttimaan saavillisen kaffetta kera kourallisen mömelöitä ja puoli askia röökiä, jep!
Tyhjäpäinen kuvani täältä.
Päivän slogan: Kylmä kahvi kaunistaa, mutta ei sekään sentään ihmeitä tee :o
Päivän biisi: Lähde länteen!
Luettua: Thomas Glavinic – Toiveet, jotka toteutuvat, ei ihmeempää sanomista eli minusta aika yhdentekevä – outoa eli odotin ihan muuta. Camilla Läckberg – Mantelintuoksua lumimyrskyssä, aika simppeli arvoitus- ja murhadekkari. Reino ”Pihti” Virtanen – Isän puumerkki, se kaveri, jonka vatsaan ne pihdit jäivät. Just, liikaa uhoa ja jesseilyä. Tapani Bagge & István Mäki – Paha paikka, hulvattoman kova takaa-ajo, ryöstö, pauke ja ryminä –jännäri, ei paha, jos tästä lajityypistä pitää. Juri Nummelin (toim.) – Sherlock Holmes Suomessa, kotomaisia Holmes-tarinoita. No, pari kivaa ideaa, fanien kannattaa lukea. Muutoin aika yksitoikkoista siis. Henri Aleneff – Nuori Kruununperillinen, fantasiaa kotomaisin voimin eikä oikein jaksa kantaa, ei. Maija Haavisto - CFS:n ja fibromyalgian hoito. No eipä ollut mitään uutta, ei tod. Mömelöitä ja silleensä. Ei uutta kivaa tarjolla. Ei todellakaan. Pitäkää opuksenne, minä tiedän, mitä Minä tarvitsen, nih kerta! Sokerina pohjalla kirjaimellisesti Juha Arhinmäki – Pieni Ruotsi-kirja. Tykkäsin, kovasti! Koulupojan ruotsin opiskelua Gotlannissa ja nuoruutta siellä sekä Tukholmassa. Myöhemmin paluu maahan risteilyillä sekä pidemmäksi aikaa virkamiesvaihdon parissa. Ai että, Welhotar piti – kiva tunnelma, peesaa omia tuntemuksia vuodelta kivi & keppi! Lukekaa ihmeessä, jos on muistoja vaikka kesätyöajoilta Stokiksesta ,D Lisäksi pari-kolme (yksi vielä postissa) uutta opusta, joista joskus myöhemmin paremmin. Kirjastossa vino pino VARATTUJA UUTUUKSIA odottaa noutajaa ja maksajaa. Niistäkin myöhemmin... kunhan tässä tokeentuisi johonkin eli jotakin järkeä, ziitos!
VIELÄ VAAN MENNÄÄN TAKSOLLA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti