EPÄKIVA SUNNUNTAI

 

Nyt tiedän, miksi meillä on aina niin pölyistä – se todellakin on minun ja erityisesti kissan syytä! Olen nyt asunut tässä öpauttia 4 viikkoa ja imuroinut ainakin kerran viikossa, lakaissut myös vähintään kerran viikossa. Silti täällä on helkatin pölyistä ja... karvaista. Belga-raukka erehtyi eilen loikomaan pikkusoffalla, josta on tullut täällä kissan lempimakuupaikka pitkien päivien ajaksi. Siksi ajaksi siis, kun minä raadan Varastolla. Soffalla on vaaleansininen puku, jossa karvat eivät näy. Mutta Belgalla olikin tummansiniset vaatteet, hjuu. Oli siinä aika karvakas kaveri lähdössä kämpilleen alkuillasta! Kulutin ainakin vartin poistamalla karvoja, loput poistunevat tuulen mukana hänen fillaroidessaan kotoon.

 

Tänään olisi siis vaihteeksi taas kunnon imuroinnin ja pölyjen pyihinnän vuoro. Joka viikko sama juttu eikä se mihinkään häviä, outoa :o Eilen sain kuitenkin uuden pestyn maton laattialle, eteisen valolampun vaihdatettua ja ison kasan lehtiä ja roskia vietyä pois, ziitosta vaan. Lounasta vastaanhan Belga täällä apustaa pienissä (ja joskus isommissakin) hommissa.

 

Lounaaksi tekelehdin paistettuja sieniä, sipulin kera tietysti, yrteillä höystetynä – njammm. Lisukkeena pikkuisen savukalaa, pieni nyssykkä katkarapuja, iso vati tsatsikia ja lauma pieniä perunoita, oikein jauhoisia ja hyvejä. Oli njamia, örps! Jälkkäriksi rahkavadelmaleivareita Serkuista, ihan pienet semmoiset ja vaffaa kaffetta. Kyllä  kelpasi lauantaipäivän herkuiksi, se on meille molemmille herkuttelupäivä. Muuten eletään enempi vihannes-soija-mössö-tofu-tomangi-papu-sössölinjalla.

 

Kirjatilanne on kerrankin kirjaimellisesti ylitsevuotavainen – lukemattomia lukemattomia kirjoja eli kirjastosta metrin pino, muualta toinen metri. Ei paha, kun se suostuisi vain kääntymään myös luettuaan lyhyempään kirjalliseen muotoon nopeasti ja hallitusti. Ikävä kyllä, näin ei kovin helposti käy ja aina on jotakin rästissä... No, en stressaa asiaa, koska tämä kaikki on vapaaehtoista (vaikka silti se vähän käy hermoille). Kuten muuten tuli jo sanottua, on aivan ehdottoman mainio syksy kaikin puolin. On kirjoja, on suht hyvä keli ainakin vielä.

 

Mitä olen muuten jäänyt taas ihmettelemään, missä hitossa ovat kotimaiset edukkaat juurekset ja vihannekset? Se ns. Syksyn Sato, täh? Ei niitä ainakaan meidän kaupoissa ole näkynyt! Tahtoisi halpoja punajuureksia, lanttuja ja porganoita – mitä vielä, phyh. Ihan hitonmoisia hintoja pitävätten. Ei raaski ostaa, halvempaa olisi ostaa vaikka Serkuista keitettyjä punajuureksia tai porganasalaattia. Hullua mutta totta. Tämä ei nyt ymmärrä taas ollenkaan kotimaista maatalouspolitiikkaa. Pitäisikö kohta järjestää joku käymään kerran parissa viikossa tai kerran kuussa lahden takana ruokaostoksilla, samalla saisi tuoda muutkin nautintoaineet? Matkat voisi maksaa perustettava apepiiri, vapaaehtoisia, anyone?

 

Tiedoksi, että taas on tullut nukuttua ja ihan kunnolla 1,5 päivää ja siihen se taas loppuukin. Kivutkaan eivät nyt ole niin pahoina, kun pystyy lepuuttamaan halujensa mukaan. Varastolla on todella ollut taas pientä hässäkkää, koivet eivät pidä siitä yhtään, eivät myöskään lonkat eikä selkä. Ma-ti menevät vielä jotenkin, mutta jo keskiviikkona alkaa unenpuute ja särky tuntua pahempana. Tähän kun lisää kotihommat, kellon mukaan (tämä on seurattu eli tarkastettu juttu) joka päivä saan menemään pakollisiin hitaasti hoidettuihin hommiin ainakin pari tuntia joka ilta. Aamuisin töihin lähtöni kestää 2 – 3 tuntia! Ei hyvä, mutta kukaan lekuri ei tajua tästä yhtään mitään. Minä olen terve, kun käyn lääkkeiden voimalla töissä – vaikka ne eivät loppuviikosta enää auta juuri ollenkaan. Silloin pärjätään vain hlvtinmoisella sisulla. Miten tämä on selitettävissä lekureille, jotka eivät edelleenkään ymmärrä, että ei vaan jaksa. Kai sitä olisi sitten mentävä joka keskiviikkoiltapäivänä hakemaan sairista?

 

Ei, auts, sunnuntainen ahi nostaa päätään. Ei huvittaisi mikään, mutta kun on pakko edes jotakin... Ähh.

 

 

 

POLKA SUNNUNTAIN EPÄTUNNELMISSA

 

 

 

 

VAIN INFORMAATION VUOKSI

Kahvi väsyttää - se on siis unilääkettä (tämä täytyy muistaa). Olen juonut kahdet aamukaffet ja nukkunut lisää niiden jälkeen.

Odottelen Belgaa, että päästään lounastamaan. Ehkä myöhemmin saan iltapäivätirsatkin.

Miten niin univajetta.

UNTA LISÄÄ, MUTTA ANTAKAA VÄLILLÄ RUOKAA!

 

KUKA KEKSI PERJANTAIN - SE OLI HYVÄ JUTTU!

 

On vain todettava harvinaisen tylsähkösti, että on perjantai – hyvä. Erittäin hyvä. Kolme viimeistä päivää ovat olleet yhtä kushemmettiä, ei voi muuta. Säryt sun muut ovat häiriköineet yhdessä työruuhkan kanssa eloani kovasti. Ei kiva, ei mukava.

 

Eilinen ei tilannetta ainakaan parantanut. Väsy on edelleen järkyttävä, en silti uskaltanut mennä uneksimaan hetkeksikään ennen iltaa. Pakolliset kotityöt ja paaaaaaljon kirjoittamista, sain jopa valmiiksi ja lähetettyä eteenpäin. Harmittaa, omat laatuvaatimukset ovat ehkä turhan korkealla (tai sitten ei, ehkä minä kuvittelen itsestäni liikoja). En koskaan saa aikaiseksi sitä, mitä haluaisin. Tai jos saan, olen epävarma muiden suhtautumisesta siihen; onko se yliammuttua paashaa liian laveasti jne. Että siinä pähkimisessäkin meni taas aikaa. Ääääääh.

 

Tänään kirjastosta kaksinumeroinen luku varattuja ja itse maksettavia varausmaksulla tilattuja opuksia *tiedoksi eräille tahoille*! Pinossa saman verran luettavaa muualta ja pieni jömmapino vielä. On muuten mahtavan upea kirjasyksy – paras aikoihin, minun mielestäni. Tai sitten on vain ollut oudon hyvä otanta, siis ainakin osittain. Tämä on kovasti ilokas muutamastakin opuksesta, sano.

 

Sitten tietysti taas ruokaongelmat eli –ostokset. Ei, mitään muuta ongelmaa ei edelleenkään ole kuin se, että joku saisi kantaa ne prleen muonat. Tekisi mieli ostaa sitä ja tätä vihannesta, mutta ne ovat yllättävän painavia. Suunnitelkaas piruuttanne itsellenne viikon muonat ja eväkset (sekä varmuusvarasto) viikoksi, ihan piruuttaan... Äkkiä sitä sortuu ostamaan varamuonaksi ainakin pari pussia wokkivihanneksia pakkaseen jne. Kirpparillakin olisi tarvis käydä, mutta sen ehkä ehtii ensi viikolla. Matkojakin olisi jäljellä. Tarvisisin vain yhden (tai oikeastaan kaksi) ihan pientä juttua. Mutta miten minä nekään saan haettua – ongelma toistaan seuraa.

 

No – tänään on yhden kaverin läksiäiset töissä. Ikävä kyllä... sniif, mukava poju lähtee muualle ainakin vähäksi aikaa. Toivottavasti palaa takaisin myöhemmin. Varastolla ei muuta kuin töitä vuorotta. Hätinään ehtii lehtien nettiversiot vilkaista kaffetta hörppiessä, pari lokia tsekata ja siinä se sitten onkin.

 

Illalla aion relata ja sukeltaa suoraan kirjan kanssa sänkyyn. Jos sekään ei relaa tarpeeksi, käyn salajömmalla ja tempaisen jotakin sihijuomaa.

 

Nyt menen kuitenkin tempaisemaan traditionaaliset triplavaffat kaffet ja normimömelöt!

 

 

 

 

PERSTAI-ILTANA POLKAKIN RELAA...

NIIN VÄSY, NIIN KIPEÄ, NIIN...

 

Ei tästäkään päivästä / viikosta tule mitään. Olen niin väsynyt ja kipeä, että en pysy kohta pystyssä. Eilinen ilta meni urvahdellessa, pilkkiessä ja teeskennellessä turhaa. Ei, ei hyvä! Tänään postiin, kotoon, muonaa pariksi päiväksi ja pakkoruisku.

 

Miten ihmeessä minä muka jaksan edes Varastolla... töitä on, ihan hemmetisti. Muutkin jo stressaavat, minua nukuttaa ja väsyttää. Koivet elävät taas omaa elämäänsä ja leikkivät ranskanpullaa.

 

Minä en taida jaksaa – minä menen.

 

Noudattakaa kuitenkin näitä tosi päteviä dieettiohjeita – tämä on suositus!!!

  

Dieettiohjeet

1. Jos syöt jotakin, eikä kukaan näe, siinä ei ole kaloreita. Tämä pätee myös siihen, että syöt pimeässä!
2. Jos juot kevytlimsan ja syöt suklaapatukan, kevytlimsa mitätöi suklaapatukan kalorit.
3. Jos syöt toisen henkilön kanssa, etkä syö enempää kuin hän, kaloreita ei lasketa lainkaan.
4. Lääkkeeksi syödyn ruoan kaloreita ei milloinkaan lasketa, esimerkkinä kaakao ja juustokakku.
5. Jos lihotat ihmiset ympäriltäsi, näytät itse hoikemmalta.
6. Elokuviin liittyvät ruuat, kuten popcorn ja perunalastut, eivät lihota, koska ne ovat osa elokuvaelämystä, eivätkä ravintoa.
7. Keksin, munkin tms. puolikkaissa ei ole kaloreita. Puolittaminen saa kalorit valumaan ulos.

8. Jos valmistat ruokaa, ei välineistä nuolluissa aineissa ole kaloreita. Ei myöskään ruuan lopuissa, säilytetyissä ruuissa jne.
9. Samanvärisissä ruoissa on sama määrä kaloreita, esimerkiksi pinaatti ja päärynäjäätelö, herkkusienet ja vaniljajäätelö. HUOMAA: Suklaa on universaali väri ja siksi sopii yhteen minkä tahansa muun värin kanssa.
10. Kylmissä ruoissa ei ole kaloreita, koska kalorit ovat lämmön yksiköitä (esim. pakastetut piiraat, jäätelö, hyvin temperoidut juomat, erityisesti jääpalalliset). Ulko-olosuhteissa alle 15 C-asteen lämpötilassa mikä tahansa nautittava lasketaan kylmäksi, esim. hiillostettu makkara, vohveli kermalla & hillolla, kuuma kaakao kermavaahdolla ja muilla lisukkeilla, kaikki alkoholilaadut ja –määrät...

 

 

 

POLKA LÖNTYSTÄÄ VARASTOLLE – JA SITTEN TAAS TAKAISIN

OUTOA JORINAA EPÄMÄÄRÄISESTÄ SUUNNASTA

 

Enää en asu itselläni kylässä. Sain lopulta kiinni ns. huoltojoukot, jotka olivatkin heti käyneet laittamassa oikean nimen sekä oveen, että rapun tauluun. Hienoa, on paljon kotoisampi olo. Eikä tarvitse pelätä, että suuret vierasjoukot *täh* vyöryvät ohitse, koska eivät löydä Welhottaren residenssiä. Siis yksi asia hoidettu eilen, wau. Tosi hienoa. Suorastaan nolottaa.

 

Vastineeksi voin kertoa, että Varastolla puolestaan oli normiviikon matalalentopäivä. Sellaisia ovat yleensä tiistait ja torstait, ainakin. Toki muutkin päivät, mutta erityisesti nämä kaksi tietyistä syistä. Eli eipä ehtinyt kuin takoa konetta ja ravata ympäriinsä. Lisäksi huvitin itseäni neuvomalla erästä epäystävällistä pitsiniskaa OO:n käytössä. Olin oikein ystävällinen ja kysyin monen monta kertaa, ymmärsikö hän varmasti *kiero wirn*. No, asia tuli selväksi. Kivaa työkaveria apustin ilman svinduilua erään ongelman kanssa, johon löytyi lopulta syy. Syy eli vika on sellainen, jolle me emme täällä voi mitään. Asia pitää ohjata eteenpäin, argh. Päämikropönkkiskö saa pohdittavaa jälleen kerran, se onkin heille aivan oikein.

 

Jokunen tuttu takso on ollut vähän ihmeissään uudesta osoitteesta ja melkein jo morkannut väärää tekstiä ,D Ei paha, Palmia ei ole kuitenkaan saanut huomautuksia ainakaan minulta. Olen sitten kertonut muutosta ja ohjannut ajamaan oikeaan osoitteeseen. Ovat olleet tyytyväisiä eli on helpompi ajaa ja kiertää tuossa kuin sisäpihalla. Kirottua vaan, että talvi lähestyy ja siinä sitä sitten ollaan taas. Jalkakäytävästä ei tälläkään puolella huolehdita, se on kapea ja liukas jne. No, se sitten aikanaan.

 

Tekisi mieli sanoa, että ihan kiva tämä syksy. Ainoa ongelma on vaan, että vaihteeksi olen taas prleen kipeä ja jäykkä, joka paikkaa juilii, kolottaa ja jomottaa. Hartiat ovat kuin kiveä, lonkat narskuvat, selkä rusahtelee, käsi plopsahtelee jne. Vain kunnon lepo ja lämmin peitto auttaisivat – ei vaan kehtaa mennä ruinaamaan sairaslomia. Ei ainakaan ihan vielä! Kyllä tämä tästä, toivon. Kaikkein inhottavin puoli on jatkuvasti se, että sekä illat että viikonloput on ihan pakko levätä. En muuten jaksa tehdä yhtään mitään. Se taas tarkoittaa, että minä en pysty lähtemään minnekään humputtelemaan; en ravinteliin, kylddyyririentoihin, leffaan tms. En siis yhtään mihinkään. Jos aion lähteä jonnekin, se pitäisi tietää ainakin vähintään pari viikkoa aikaisemmin, jotta osaa varautua lääkityksen, kyytien, vaatetuksen, mahdollisten vapaiden, seuralaisen jne. osalta. Ja minä en edes ole ns. oikea vammainen! Käks.

 

Taidankin aloittaa jo perjantain ja viikonlopun suunnittelemisen. Pakkohommia on kuitenkin edessä, sille ei voi mitään. Postissa olisi käytävä kai huomenna. Perjantaina kaupoilla ja kirjastossa. Lauantaina normihommat eli Belga tulee lounaalle, vähän residenssin laittoa sekä muita kotihommia. Loppuaika lepuutusta, kuten myös sunnuntai. Ja sunnuntaina jo alkaa taas ahittaa. Tämä on sellainen alaspäin menevä syöksykierre, kuulkaas. Kohta taidan ottaa viikon loman ja vetää kunnon perskännit, jospa se vähän helpottaisi!

 

Nyt menen vetämään sammiollisen hvtin vaffaa kaffetta ja kourallisen sateenkaarimömelöitä, auts... sattuu!

 

 

 

 

 

 

 

 

Päivän slogan: Joka luulee olevansa rohkea, vaikka pelkää – on tosiasiassa kauhuissaan.

 

Päivän biisi: Aaveratsastajat

 

Luettua: Jaakko Tapaninen - Lähikuvassa Eero Huovinen, ikävä kyllä, melkoisen ylimalkaista piispantoimen ja tiettyjen ns. kohokohtien esittelyä. Kovasti odottaisin kunnollista elämäkertaa, mieluusti Eeron itse kirjoittamana – ihan tietyistä syistä, joista ei tässä sen enempää. Terveisiä vaan *vilkuttaa tanakasti*! Eli tämä on vähän tilaustyönomainen syöksähdys markkinoille Huovisen jäätyä eläkkeelle, rahastuksen makua siis, ikävä kyllä. Eikä sisältökään oikein vaikuta, paljon tärkeää jää pois ja opillisilla kysymyksillä dogmeista ja dropping names –jutuilla ei kirjoja tehdä, nih kerta. Lue, jos hirveästi innostaa, en ihmeemmin suosittele. Mieluummin Huovisen omakirjoittamat opukset sitten... Ann Cleeves - Sininen sarastus, Perez tutkii jälleen Sthelandinsaarilla. Ornitologileidi on murhattu, kun komisario on kihlattunsa kanssa vierailulla kotisaarella. Paikalla on enää vain muutama henkilö ja hekin jäävät syysmyrskyn saartamiksi – kuka on syyllinen? Toinenkin murha tapahtuu ja tilanne kiristyy... Ei paha dekkari, vaikkakin melko perinteinen, itse pidän Cleevesistä ja saarien kuvauksesta. Suositan siis. Tom Knox – Pahan koodi, muinainen temppeli löytyy haudattuna Kurdistaniasta, vanhin ikinä sekä erittäin edistynyttä kulttuuria edellyttänyttä rakentamista ja ympäristöä. Kaivauksista selviää myös jotakin todella erikoista. Samaan aikaan Brittilässä tutkitaan rituaalimurhia, jotka johtavat samoille jäljille – jezidien Mustaan kirjaan. Jahas, Tavinskikoodin eräänlaista jäljittelyä jälleen kerran, ei kanna, ei jaksa, liikaa sotkua ja sekovaista toimintaa. Tunput käteen, jos aiot lukea!

 

 

 

 

RAAHAUTUU VARASTOLLE – RAAHAUTUU KOTOON

TAVISPOSTAUS ILMAN MAUSTEITA

 

Että kunnon postausta odotellaan, vai? Ei tule kuulkaas mitään, kun mitään ei ole tapahtunut. Welhotar on vain makoillut, ottanut tirsoja ja lueskellut joka välissä. Lukenut aina vaan eri pinoista; kirjaston lainatuista ja kahdesta omasta pinosta – kaikkia uutuuksia siis. Oikein mukavaa, sano. En minä kaipaa oikeastaan sen enempää tehdäkseni. Ikävä kyllä, jostakin on myös tuo muonansa hankittava.

 

Eilen Varastopäivä oli normiluokkaa, ei uutta eikä outoa. Joukossamme lienee kleptomaani – kaffehuoneen jokainen lusikka on oudolla tavalla hävinnyt. On vain yksi lusikka, joten keitot on syötävä vuoroissa ,D Onneksi eväänä ei yleensä ole soppaa... nytkin on wokkia, kukkis-parsis-porgana-sieni-paprika-sipuli-valkosipuli-inkivääri-chili-savutofu –sekoituksena. Njam. Tein sitä niin ison satsin, että riittää kolmeksi päiväksi. Tosin laadinkin sen jo sunnuntaina, just.

 

Muutenkaan ei erikoista. Sain eilen kirjoitettua kolme juttua auki, editoitua ja laitettua ne matkaan illalla. Ziis, siis työpäivän jälkeen – kuin melkein täysi toinen työpäivä. No, eivät ne taaskaan ole sellaisia kuin olisin halunnut, mutta kun... siis on vähän ruuhkaa, sano. Pakko laittaa eteenpäin asioita.

 

Vinskikin on muuten jo pariin otteeseen käyttänyt kahta laatikkoa päivän aikana. Elän jännityksessä päivästä toiseen. Vieläkö tsemppi pojulla kestää? Toivottavasti... tosin päivän aikana on myös kiva steppailla työtasoilla, loikoilla pöydillä ja tasoilla sekä patterien päällä sekä napsia kukista lehtiä. Karvojen pölinä on mieletöinen, vaikka vasta edellispäivänä imureerasin. Ähh, ja harjasinkin karvatakamuksen.

 

Eli ei mitään kerrottavaa ainakaan juuri nyt. Toivokaamme, että ei tulekaan. Lisää tapahtumaköyhästä elämästäni ehkä huomenna. Ainakin tämän verran. Eli kuvan mukaisesti – ei pöllömpää (kuva täältä), käykääs kokeilemassa tietojanne JukeQuizissa (meikä teki kysymykset meinaan!).

 

 

 

 

Päivän slogan: Minkä taakseen jättää, voi vapaasti jättää jonkun toisen huoleksi.

 

Päivän biisi: September

 

Luettua: Munoz Molina – Öinen ratsumies, nyt kuulkaas tämä oli tervanjuontia eli liian fiksua tähän fiilikseen tällä kertaa. Luin kyllä kursorisesti, menee uudelleenluentaan myöhempänä ajankohtana. Liian kultiveerattua näihin aikoihin... Marja Leena Virtanen – Aida, melkomoinen perhedraama isoäidin näkökulmasta oman perheensä, äitinsä, lastensa sekä lapsenlapsensa suhteen. Yllätyksiä, sairauksia, salaisuuksia – kaikkea mahdollista, hyvin koostetussa ja luettavassa muodossa. Pidin ja suositan, ylläri-ylläri ,D Robin Cook – Perimä. Kuolinsyyntutkija Stapleton alkaa tutkia ensin vaihtoehtolääkintää oudon kuolemantapauksen johdosta. Tähän limittyy hänen ainoan lapsensa sairaus ja vanhan ystävän, arkeologin löytö. Tämä puolestaan kaivaa salaa Pietarinkirkon alta esiin luuarkun, jonka sisältö paljastuessaan mullistaisi sekä kirkkoa että lääketiedettä. Jännäri eikä paha sellainen ollenkaan, hiukan epätyypillistä Cookia kerrankin... Uskontoa, lääketiedettä, vaihtoehtoja, ihmeitä ja kaikkea sekasotkussa – tässä kyllä komppaan linkkiä eli epäuskottavaa tekstiä rahantekomielessä. Stephen King – Auringonlaskun jälkeen, mmmmm, mielettömiä novelleja Kauhun Kuninkaalta. Ja jokaikinen toimii kuin tauti, tosin pientä juonten samankaltaisuutta on havaittavissa (no, minä olen lukenut Kingiltä kaiken ja addiktoitunut pahasti...). Ehdoton hankinta King-faneille, jokaiselle kauhun ja mystiikan ystäville! Suositan reippaasti ja rajukkaasti. Juhani Olutkoski – Teddy vai punkkari eli nuoruustango 1980. Mitä tapahtuikaan Tampereen nuorille noina hulluina vuosina? Kuka seukkasi kenenkin kanssa? Mikä sai punkkarit ja teddyt tappelemaan? Mitä musiikkia kuunneltiin? Puolidokkari (ainakin mielestäni), jossa autenttisia kuvia ja Suosikin otoksia. Aidon tuntuista tarinaa, mielenkiinto säilyi suht hyvin ja tarina kulki ja toimikin. Ajankohdasta kiinnostuneille. Lisääkin on luettu ja paljon, nyt ei jaksa enempää tähän tuoda julki.

 

 

 

 

POLKA TAPAHTUMATTOMUUDEN TURVASSA  =b

 

VIIKKO ALKAA, HYPPII TASAJALKAA (kiukusta)

 

Vietin koko viikonlopun lähes horrostellessa ja lueskellen. Vain ehdottoman pakolliset muut tehtävät tulivat hoidettua. Kirjoittaminen ei maistu, ei sitten yhtään. Ei siten myöskään työnteko eikä oikein mikään muukaan. Väsyttää edelleen vähän. Ketuttaa sitäkin enemmän. Onkohan tämä myöhästynyt reaktio muutto- ja työnalkustresiin *miettii ankarasti*?

 

Siksi en tänään äidy mihinkään teräviin suorituksiin, tässä jokunen kuva residenssistä, koska niitä on pyydelty. Huomaathan, toki, että kuvat ovat kehnoja johtuen sekä minusta että kaamerasta. Sorry siis, residenssi on kivampi ja siistimpi, nyt ei olla vaan stailaustuulella...

 

 

Makuuhuoneen ovelta, edessä ns. työpiste – oikealta pääsee parvekkeelle

 

 

 

 

Makkari perusasussaan

 

 

 

 

Se Kuuluisa Pupuhylly (sisältää kaikki lastenkirjani), huomaa isoa reikää peittävät tassukuviot...

 

 

 

 

Kissa on kävellyt lisää olohuoneen puolella

 

 

 

 

Näkymä makkarin ovelta olohuoneeseen ja keittiöön

 

 

 

 

Olkkarin perusnurkka, makoiluun ja lukemiseen

 

 

 

 

Keittiö siis tällainen, osa siitä näkyy aiemmassa kuvassa, oikealle jää vielä pari kaappia ja työtasoa

 

 

 

Olkkaria toisesta suunnasta

 

 

 

Ja vielä vähän lisää...

 

Toivottavasti tämä riitti – luannikast viiko alkku!

 

 

 

POLKA – VÄSYNYT JO LÄHTIESSÄÄN...