Enää en asu itselläni kylässä. Sain lopulta kiinni ns. huoltojoukot, jotka olivatkin heti käyneet laittamassa oikean nimen sekä oveen, että rapun tauluun. Hienoa, on paljon kotoisampi olo. Eikä tarvitse pelätä, että suuret vierasjoukot *täh* vyöryvät ohitse, koska eivät löydä Welhottaren residenssiä. Siis yksi asia hoidettu eilen, wau. Tosi hienoa. Suorastaan nolottaa.
Vastineeksi voin kertoa, että Varastolla puolestaan oli normiviikon matalalentopäivä. Sellaisia ovat yleensä tiistait ja torstait, ainakin. Toki muutkin päivät, mutta erityisesti nämä kaksi tietyistä syistä. Eli eipä ehtinyt kuin takoa konetta ja ravata ympäriinsä. Lisäksi huvitin itseäni neuvomalla erästä epäystävällistä pitsiniskaa OO:n käytössä. Olin oikein ystävällinen ja kysyin monen monta kertaa, ymmärsikö hän varmasti *kiero wirn*. No, asia tuli selväksi. Kivaa työkaveria apustin ilman svinduilua erään ongelman kanssa, johon löytyi lopulta syy. Syy eli vika on sellainen, jolle me emme täällä voi mitään. Asia pitää ohjata eteenpäin, argh. Päämikropönkkiskö saa pohdittavaa jälleen kerran, se onkin heille aivan oikein.
Jokunen tuttu takso on ollut vähän ihmeissään uudesta osoitteesta ja melkein jo morkannut väärää tekstiä ,D Ei paha, Palmia ei ole kuitenkaan saanut huomautuksia ainakaan minulta. Olen sitten kertonut muutosta ja ohjannut ajamaan oikeaan osoitteeseen. Ovat olleet tyytyväisiä eli on helpompi ajaa ja kiertää tuossa kuin sisäpihalla. Kirottua vaan, että talvi lähestyy ja siinä sitä sitten ollaan taas. Jalkakäytävästä ei tälläkään puolella huolehdita, se on kapea ja liukas jne. No, se sitten aikanaan.
Tekisi mieli sanoa, että ihan kiva tämä syksy. Ainoa ongelma on vaan, että vaihteeksi olen taas prleen kipeä ja jäykkä, joka paikkaa juilii, kolottaa ja jomottaa. Hartiat ovat kuin kiveä, lonkat narskuvat, selkä rusahtelee, käsi plopsahtelee jne. Vain kunnon lepo ja lämmin peitto auttaisivat – ei vaan kehtaa mennä ruinaamaan sairaslomia. Ei ainakaan ihan vielä! Kyllä tämä tästä, toivon. Kaikkein inhottavin puoli on jatkuvasti se, että sekä illat että viikonloput on ihan pakko levätä. En muuten jaksa tehdä yhtään mitään. Se taas tarkoittaa, että minä en pysty lähtemään minnekään humputtelemaan; en ravinteliin, kylddyyririentoihin, leffaan tms. En siis yhtään mihinkään. Jos aion lähteä jonnekin, se pitäisi tietää ainakin vähintään pari viikkoa aikaisemmin, jotta osaa varautua lääkityksen, kyytien, vaatetuksen, mahdollisten vapaiden, seuralaisen jne. osalta. Ja minä en edes ole ns. oikea vammainen! Käks.
Taidankin aloittaa jo perjantain ja viikonlopun suunnittelemisen. Pakkohommia on kuitenkin edessä, sille ei voi mitään. Postissa olisi käytävä kai huomenna. Perjantaina kaupoilla ja kirjastossa. Lauantaina normihommat eli Belga tulee lounaalle, vähän residenssin laittoa sekä muita kotihommia. Loppuaika lepuutusta, kuten myös sunnuntai. Ja sunnuntaina jo alkaa taas ahittaa. Tämä on sellainen alaspäin menevä syöksykierre, kuulkaas. Kohta taidan ottaa viikon loman ja vetää kunnon perskännit, jospa se vähän helpottaisi!
Nyt menen vetämään sammiollisen hvtin vaffaa kaffetta ja kourallisen sateenkaarimömelöitä, auts... sattuu!
Päivän slogan: Joka luulee olevansa rohkea, vaikka pelkää – on tosiasiassa kauhuissaan.
Päivän biisi: Aaveratsastajat
Luettua: Jaakko Tapaninen - Lähikuvassa Eero Huovinen, ikävä kyllä, melkoisen ylimalkaista piispantoimen ja tiettyjen ns. kohokohtien esittelyä. Kovasti odottaisin kunnollista elämäkertaa, mieluusti Eeron itse kirjoittamana – ihan tietyistä syistä, joista ei tässä sen enempää. Terveisiä vaan *vilkuttaa tanakasti*! Eli tämä on vähän tilaustyönomainen syöksähdys markkinoille Huovisen jäätyä eläkkeelle, rahastuksen makua siis, ikävä kyllä. Eikä sisältökään oikein vaikuta, paljon tärkeää jää pois ja opillisilla kysymyksillä dogmeista ja dropping names –jutuilla ei kirjoja tehdä, nih kerta. Lue, jos hirveästi innostaa, en ihmeemmin suosittele. Mieluummin Huovisen omakirjoittamat opukset sitten... Ann Cleeves - Sininen sarastus, Perez tutkii jälleen Sthelandinsaarilla. Ornitologileidi on murhattu, kun komisario on kihlattunsa kanssa vierailulla kotisaarella. Paikalla on enää vain muutama henkilö ja hekin jäävät syysmyrskyn saartamiksi – kuka on syyllinen? Toinenkin murha tapahtuu ja tilanne kiristyy... Ei paha dekkari, vaikkakin melko perinteinen, itse pidän Cleevesistä ja saarien kuvauksesta. Suositan siis. Tom Knox – Pahan koodi, muinainen temppeli löytyy haudattuna Kurdistaniasta, vanhin ikinä sekä erittäin edistynyttä kulttuuria edellyttänyttä rakentamista ja ympäristöä. Kaivauksista selviää myös jotakin todella erikoista. Samaan aikaan Brittilässä tutkitaan rituaalimurhia, jotka johtavat samoille jäljille – jezidien Mustaan kirjaan. Jahas, Tavinskikoodin eräänlaista jäljittelyä jälleen kerran, ei kanna, ei jaksa, liikaa sotkua ja sekovaista toimintaa. Tunput käteen, jos aiot lukea!
RAAHAUTUU VARASTOLLE – RAAHAUTUU KOTOON
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti