VIELÄ LYHKÄISEMPI RAPOTUS...

 

 

Edelleenkin yritän pysyä irrallani koneesta mahdollisimman paljon. Juu, tiedän, tämä on hyvin hatarahko yritys siihen. Eli vain lyhyt päivitys, erittäin lyhyt.

 

Eilen siis pitkä miitti Varastolla ja aivan hemmetisti töitä. Käks, olin jo lähtiessä poikkipuhki ja puikotus oli varsin mittavaa. Siinä kun vielä hoidin kirjaston ja kaupat sekä odotin taksoa, oli lyyhistysmisvaara ilmeinen. Selvisin kotiin, sain jopa purettua kassit ja laitettua tavarat kaappeihin. Sitten iski nälkä ja väsytys. Hoidin nälkää vetäisemällä kipon salaattia ja jälkkäriksi jädelöä. Jädelö taas aiheutti lisää väsytystä.

 

Välillä kurmuutin kissaa, joka oli ehtinyt käydä paskomassa taas paikalleni. Aivan – kustu oli kyllä laatikkoon, mutta katti on ollut taas paikallani ja peiton alla (jäljistä päätellen) eikä ole jaksanut lähteä toiselle laatikolle. Joten Paskat Päiväpeitolle –projekti sai karuhkon lopun. Katti viihtyy vieläkin basessa hiljaksiin. Minä hurruutin päiväpeiton sekä toisenkin koneellisen pyykkiä vielä illan mittaan. Prle, että vetuttaa!

 

No, yöllä heräsin sitten itse vatsapuruihin eli jädelö teki tepposensa kuten yleensä. Lisää apumömelöä kehiin ja sain kuin sainkin nukuttua uudelleen. Lokoisaa unta melkein 8 h. Tosin siinä välillä olin hereillä varmaan tunnin-pari. Että ei nyt niin pitkiä unia, mutta kuitenkin oikein miellyttävää noin yleensä  ottaen.

 

Tänään Belga on tulossa syömään. Pitäisi ompelustaa, pitäisi kirjoittaa, pitäisi siivota ja kaikkea muutakin pitäisi. Jotenkin minusta tuntuu, että menen vielä sänkyyn lepuuttamaan. Minä olen väsy, puikotus ja särky jatkuvat edelleen. (Tähän asti pääsee, nyt alkaa koskea!) Maanantaina olisi tarjolla lekuriaika, aloin jo epäröidä sitäkin. Se on niin helkkarin myöhään, että ei jaksaisi. Ähhh.

 

Menenkin takaisin lukemaan!

 

 

 

POLKA, AINA VAAN VÄSY, KIPEÄ JA TYLSÄ!

 

TYNKÄRAPO ELI EI NIIN HYVÄÄ PÄIVÄÄ!

 

Ei hyvää huomenta täältä Polkalasta! Saatte tyytyä tynkärapoon tänään. Minua puikotetaan hartioihin ja selkään jatkuvasti niin pahasti, että en uskalla jämähtää tähän kovin pitkäksi aikaa. Silloin alkaa sattua ja tosi lujaa. Yritin eilen saada ajan akkarilekurille; ei ollut Arvaustalossa tarjolla. Ei. Tein vaan töitä, itkua pidätellen ja kiroillen melkoisen rajusti, ääneen ja kovaa. Hommia nimittäin riitti ja riittää edelleen. Vielä mokattuja, korjattavia, hankaloita hommia, prle. Jotkut jäävät taas lomalle, etätöihin jne. ja haluavat tietysti taas vanhat rojut pois pöydältään. Ihan kiva ja minä teen. Niin kauan, kunnes kuukahdan käytävälle tai alan huutaa suoraan huutoa. Se oli eilen jo hyvin-hyvin lähellä...

 

Eli sellaista tänne. En todellakaan toivo tätä kenellekään, mutta minä en kovin turhasta enkä pienestä edes sano tai mene lekuriin, lisään vaan lääkitystä tms. Nyt otaksuisin, että joku aikaisemmin ihmetellyt edes pikkuisen tajuaisi miten paljon sitä voikaan ihmistä sattua, koskea, särkeä – kipu on helvetillistä välillä. Kun huimerepseptillä olevat mömelötkään eivät tehoa mitenkään. Tilanne on siis aikastas paha. Yritän pysyä erossa edes koneesta mahdollisimman paljon, ainakin tänään. Todennäköisesti se ei kuitenkaan onnistu. On miittipapereiden tekoa ja muuta tosi mukavaa *irw*.

 

Lisäksi töiden jälkeen garmiwa kantaminen; kirjoja, lääkitystä ja muonaa. Ei haluttaisi, ei huvittaisi, mutta kun on prle soikoon pakko. En minä kipeänä ala sentään ilman ruokaa olemaan. Pakkasessa on vain vähän vihannessotkuja ja pala fisua. No on siellä ihan vähän jädelöä kans. Hain eilen Serkuista helpotusta viikonlopuksi eli herkkuja ja vähän makeaa .D Serkut pelastaa tilanteen kuin tilanteen!

 

Sen verran on pakko kommentoida, että Finlandia-palkintoa havittelevista on lähes kaikki luettu ja loput ovat tänään noudettavissa. Aika hyvin siis minäkin jotakin vaistosin. Ja suosittelen edelleen eilen jo mainittua Karkkipäivää!

 

Jospa tämä riipisi omat karkkinsa ja kaffensa sekä yrittäisi pakkotyöhön... *raivoisaa kahleiden kalinaa*

 

Päivän biisi: Punakaartin marssi

 

 

 

 

MINUA SATTUU, PALELEE, VÄSYTTÄÄ JA HARMITUTTAA!

 

 

TUULI KYLMÄSTI KUTITTAA SELKÄÄ...

 

 

Älkää odottako mitään, ette taatusti ainakaan pety. Mitään uutta ei ole tapahtunut, ei kotona eikä Varastolla. Joka paikassa on kylmä, minua särkee ja paleltaa. Minähän sanoin, tämä on tätä samaa... Edes torkkupeittoa ei talo tarjoa lämmikkeeksi!

 

Eilinen miitti meni kuitenkin suht ok. Lupasin järjestää materiaalia perstaiksi, joilloin seuraava miitti aiheesta. Ilmeni todellakin, että terävä pää ei tiedä käytännöistä mitään. MOT, jota varten siis laadin jotakin näytettävää. Kiirus on, kaikissa asioissa ja hommissa. Väki alkaa kohta jo pitää lomiaan. Auts, outoa. No, unohdetaan tuo – pidänhän sitä minäkin. Tuntuu vain, että osastolla on aina mittava vajaus; koulutuksessa, sairaana, etätyössä, vapaalla, lomalla jne. Polka se vaan vielä keikkuu kuitenkin, vaikka joka aamu on jatkuvaa taistelua lähteäkö vaiko eikö?!

 

Eilen illalla istuin hetken koneella ja iski kyllä niin mittava puikotus selkään, että huusin ääneen. Koko hartiaseutu ja varsinkin vasen olkapää on kipeä, iho tunnoton – kiva, eikö? Ja minähän olen edelleen täysin terve ja työkykyinen... Prletto, sanoo tämä ja tempoo kohta taas lääkkeitä nassuun. Ei tämä ole kuulkaas ihmisen elämää. Etsin eilen yhtä opiskelujuttua, olin jo ilmoittautumassa. Onneksi puikotus ehti ensin. Ilmoittautumisaikaa on vielä runsaasti, ei sillä. Mietin vaan, jaksanko minä. Haluanko minä sitä edes... hmph. Ehkä mietin lisää, jospa tuo puikotus oli ennakkovaroitus.

 

Muutoin se onkin taas varauduttava huomiseen tehoroudaukseen eli kirjasto-apteekki-ruokakaupat –kiertueeseen. Inhottaa jo etukäteen, koska sen jälkeen minä vasta kipeä olenkin. Ei auta, ruokaa on haettava, samoin kirjoja ja lääkitystä lisää. Paffilaatikotkin olisi hyvä muistaa (lappu!). Serkuissa voisi käydä tänään vähän täydentämässä leipä- ja herkkuvarastoja. Normipäiviä siis elellään. En minä oikeastaan mitään kummoisempaa kaipaa. Olisi tosi herkukasta, jos joskus kivut ja säryt vähän hellittäisivät – edes pistettäisiin puoliksi. Sekin olisi jo paljon.

 

Turhan suap pyytämättäi, joten ei siitäkään sen enempää. Ei minulla ole teille mitään uutta kerrottavaa. Olen ulkona kaikesta ja kaikista. Enkä minä halua sisällä ollakaan *ällö wirn*. Oma tylsä elämä on ihan parasta!

 

Lisää mömelöitä, minä liikun vielä! Kaffetta ja liepuskaa kans, muuten ei hyvä. Toppa tupakkaa ja...

 

 

 

 

 

 

Päivän slogan: Jännää ja tapahtumarikasta elämää, sanoi mummo kun kaffemerkkiä vaihtoi!

 

Päivän biisi: It’s Raining

 

Luettua: Markus Nummi – Karkkipäivä, mitä kaikkea lähiössä voi tapahtua. Urapäheytynyt kirjailija loisii kotona, tilanhallintasuunnittelija ei osaa hallita kaikkia tilojaan, joku maksaa pojan karkkipussin ja prinsessa on vankina kotonaan. Helkkarin hieno tarina, tykkäsin täpöllä... yllättävä, toimiva, mielikuvituksekas ja raadollinen. Muistakaa unohdetut lapset! Suositan! Janet Evanovich – Luuvitonen, juu ja taas, palkkionmetsästäjä työssään, samaa kuosia kuin ennen. Muka-hauskaa hurvittelua, vähän seksiä, vähän väkivaltaa ja autojen hajoittamista. Luulisi viihdyttävän, ei toimi! Katariina Romppainen – Pitkät päiväunet. Mitä tapahtuu, kun väärillä papereilla palkattu valehoitaja toimii yksityisen hoivapalveluyrityksen keikkalaisena? No, vanhukset alkavat piristyä ja elää kuten pitääkin :D Hauska tarina, jos ei olisi kohdakkoin niin totta ja tuttua. Kaikille vanhusten kanssa tekemisissä oleville ehdoton, testaa myös oma kykysi elää ja tuntea! Joseph Gelinek – Kymmenes sinfonia, auttts, Tavinskikooria nyt musiikin ja nuottien muodossa. Aaapuva, ei tänne, tunput käteen. Ei jaksa, ei toimi, ei jännitä. Pelle Miljoona – Kreuzberg, kurdilaulajattaren tarina Saksassa. Ei paha, hyvin Pellemäinen tarina ja kieli luistaa kuten ennenkin. Sopii joillekin.  Isabel Abedi – Lucian, jokaisella ihmisellä on tällainen jo syntyessään. Ei, se ei ole enkeli... tavallaan. Se (tai hän) vain on. Tähän saa radikaalisti tutustua Rebecca, jota salaperäinen muukalainen seurailee ja vahtii, kunnes asiat selviävät. Ilmeisesti tarkoitettu nuorisolle, minusta sopii kaikille. Omela, vähän erilainen opus, tiiliskivi, mutta ei malta lopettaakaan. Tässä kun ei jauheta mistään jesseilystä vaan melko omituista ja erikoisistakin asioista. Suositan! Aila Meriluoto – Tältä kohtaa, päiväkirja vuosilta 1975 – 2004. Hienoa, että tämä julkaistiin! Minä pidän kovasti tästä leidistä, erityisesti näistä päiväkirjoista (mutta tietysti muustakin). Tässä vanhenemista kuvattu kammottavan elävästi ja aidosti, hyvin. Samoin rakkautta ja seksuaalisuutta sekä surua läheisen sairastuessa ja menehtyessä. Erityisen suositeltavaa, minä pidin hiirrrrrrrmuisesti! J. M. Coetzee - Huonon vuoden päiväkirja. Kirjailija C. kirjoittaa esseitä eri aiheista ja pyytää naapurin leidiä puhtaaksikirjoittajaksi. Sivun alareunassa leidin kommentit sekä leidin avomiehen kommentteja ja heidän elämäänsä. Vinkeä muoto, vinkeät tekstitkin kaikkinensa. Tärkeimpänä tietysti miehen ajankohtaiset kannanotot – kannattaa lukea, kommentteja vähän kaikkeen maan päällä; turismiin, terrorismiin, demokratiaan, eläinten teurstamiseen jne.! Kari Aalto – Mustalaisnaamio, tuota ja joo. Yrittää olla hupikas ja välillä vähän onkin. Liika yritys kuitenkin pilaa muuten vinkeät emmeet jo alkuunsa... Työttömyyttä, taikoja, loitsuja, kidnappaus ja muuta pientä rötöstä – liikaa tavaraa ja yrittämistä. Vähempi olisi parempi – tunput tarvitaan... Lisääkin on luettu, en edelleenkään kehtaa laittaa kaikkea tässä framille, ettei tule turpiin.

 

 

 

 

JUU, JUU – KYLLÄ MINÄ MENEN JA LOPETTELEN TÄMÄN JAANAUKSEN!

 

 

HRRR, MINÄ - PALELEN...

 

Ei ole reilua, paleltaa! En minä inhoa räntää, loskaa tahi muuta. Minä inhoan palelemista eikä siihen auta vällyjen lisääminen ylle eikä alle. Minä vain palelen – hmph, muut kärsivät jostain kuumista aalloista, prle. Saispas edes yhden aallon, sanon minä... Ei, ei ole laitaa! Tönkkönä seisoin aamulla odottamassa taksoa. Sain itseni lähes Lootin vaimoksi *tsihih*, sano. Hätinään pystyin onkimaan Varaston avaimet laukusta, niin tönkkönä olin! Sama kotoon tullessa. Heti kuumaan suihkuun ja se auttoi 5 min. Ainut lämmin paikka on kahden peiton alla sängyssä, siellä alkaa vähäsen lämmetä tunnin sisällä. Hrrrh, jotakin vikaa? Ai niin, mutta eihän minua asiantuntijoiden mielestä mikään vaivaa, pelkkää kuvittelua kaikki tämä. Arvatkaas muuten, mitä fibro tykkää tällaisesta kelistä? Tosi hyvää – teen töitä varttitunnin ja olen notkea kuin rautakanki. Jopa kävelemään lähteminen vaatii valmisteluja ja rankkaa päättäväisyyttä sekä yltiöpäistä uskallusta.

 

Tänään olisi tarjolla retkue, oikeastaan pakkosellainen. En osallistu, koska Varasto ei ole ilmoittanut tilalleensa minulle taksoa. Taksomatkoja saa käyttää vain 2 matkaa päivässä; kotoa työpaikalle ja työpaikalta kotoon, matkalla saapi olla yksi pysähdys (alle 10 min.!). Vapaa-ajan matkoja en periaatteessa taas voisi käyttää työaikana, jos oikein tarkasti lukisi sen nelisivuisen ohjeistuksen... Eli en mene (suoraan sanoen, ei vähemmän voisi kiinnostaa). Lisäksi tai sen sijaan on tarjolla pakkomiitti, jota jo eilen pohjustin. Ihmeellisiä suunnitelmia, jotka aion järkiperustein torpedoida... toivottavasti. Minulle siitä voi tulla himppasen lisähommaa hetkeksi, mutta vältytään helkkarinmoiselta sählingiltä, ison lisätyön teettämiseltä muilla jne. Omituisia nuo terävän pään ihmiset – niillä ei ole käytännön asioista oikein mitään tietoa, näköjään. No,  tästä rapoan lisää ehkä myöhemmin.

 

Muuten ei mitään uutta Varastolla, ei kotona. Kunhan yritän jaksaa molemmissa. Olisi niiiiiiiin mukava kääriytyä peittoon, varata viereen kasa kirjoja ja jotakin sukl... syötävää. Mutta ei vaan käy, niin se ei sitten käy. Laskenko jo, että kolme viikkoa seuravaan lomaan – tasan! :D

 

Väsyttää, uni on taas melko hyvin kateissa. Särkee ja juilii öisinkin siihen malliin, että herään koipien asentoa muuttaessani järjettömiin puikotuksiin ja viiltelyihin. Samoin lonkka on pahana. Hartiat veisaavat ihan itseksensä ja sielläkin asuu salapuikottaja, sellainen, jolla on kuuma sukkapuikko (iso) hanskassa! Mikään mömelö ei auta. Ei ainakaan sellainen, jonka voisi ottaa töihin lähtiessä.

 

Yritin eilen jaksaa tehdä jotakin. En onnistunut. Pelkkä napin ompeleminen ulkotakkiin sekä pakkoruisku ja evästen laatiminen vei sekä hupituksen että voimat. Ei vaan pysty, kertakaikkiaan. Ja sekös ottaa päähän. Aikaa menee niin kirotusti kaikkeen pieneenkin hommanpoikaseen. Ja sitten vielä tiskatessa käsi vaihteeksi petti -> jälleen yksi lautanen siististi kolmeksi kappaleeksi. Ikävä kyllä, se oli eräs täysin ehjä kappale. Onnistuin viime viikolla jopa halkaisemaan muovikipon pudottamalla sen tiskatessani laattialle. Aika hyvin! Minua ei siis kannata pyytää ainakaan avuksi missään, toistan missään, tilanteessa. Eikö olekin mukava, että minä kuitenkin kerron sen selkeästi etukäteen enkä lupaa mitään turhaa? *ilkeä wirn*

 

No niin, ehkä tämä väninä- ja marinarapo jo riitti tältä aamulta. Eikun aamupuuhiin, mutta ihan ensin kaffet ja mömelöt. Kun tässä kolmisen tuntia odottelen, saan itseni kuositeltua ehkä joltiseenkin lähtökuntoon. Ei, en minä puhunut yhtään mitään työkunnosta tai muusta olostilasta!

 

 

 

 

LÄPI RÄNNÄN JA VIHMAN – TAAS HÄN MENEE...

 

KUIN JÄÄKARHUN PERSIISSÄ...

 

 

Että voikin Varastolla olla kylmä! Tärisin aivan horkassa koko eilisen päivän, sormet valkoisina, vaikka taoin konetta hullunlailla. Epistä, niiiiiiin epistä. Vaikka minulla oli jopa uusia rätei ja lumpui päällä, lisäksi vielä muutakin lämmintä – ei auttanut. Helkkari, kun sieltä on viikonlopun lämpö melkein pois, kyllä se kylmä hyytää meidän siiven auttamatta jääkaapiksi. Täytyi käydä muualla välillä lämmittelemässä; kaffella, tupakalla, aulassa... Fyi fan! Tänään vien kyllä mukanani Hianon Hartiahuivin, jonka sain viime vuonna ihan tätä tarkoitusta varten. Se muuttaa taas talvehtimaan Varastolle, nyt just.

 

Ja kuten tarkimmat jo huomasivat, ei kukaan ollut taaskaan sijaistanut meikäläistä. Naapuriosasto lupasi, ilmeisesti molemmat olivat pois tai sairaana tai ei sitten vaan huvittanut. Viesti oli siis odottamassa, että säästäkää roinanne siiheksi, kun Polka taas ilmestyy. Ja olihan niitä, jätetty ja säästetty. Miten kahdessa päivässä saadaan MINUN siistille työpöydälleni aikaiseksi äärimmäinen kaaos ja sotku? Minä vaan kysyn. Itse asiassa, minä huudan. Ja huusinkin, rumia ja kovaa – eräs apukone ei pelannut. Joku torpso oli leikkinyt sillä ilman lupia. Prletto, että pisti vihaksi. Senkin saaminen toimintakuntoon vei tunnin. Voi hyvää päivää vaan niillekin urpondereille, jotka sen saivat taas toimintakelvottomaksi! Eli töitä vuorotta ja siellä sitä on vielä läjä odottamassa nyt aamulla. Ei enää riittänyt aikaa eikä jaksuja.

 

Kotiin päästyä olin tietysti jo aivan repo. Ja kissanprleeltä taas ylläri – kustu paperikeräyskoriin. No, eipä kun paperit toisaalle ja korilla kissaa persaamuksiin. Vetutti sen verran lahjakkaasti, stana! Kaksi purulaatikkoa täynnänsä puhtaita puruja, eikö tämä prleen mäntti mene kuselle! Ei jaksa kohta, ei pysty. EI HYVÄKSY! Siellä sitten mourusi jonkun aikaa basessa yksikseen. Enkä antanut fisua, normimuonaa tietysti tavalliseen tapaan. Ei herkkuja, ei enää ikinä. Nyt pisti siis niin vihaksi, ettei tosikaan. Minä olen kaikkeni tehnyt; feromonit monenlaiset eri tavoilla, sitruskarkoittimet useampaa plaatua ja eri tavoilla myös, erilaisia haisuja kaikenlaisia – mikään EI auta. Eijjumalauta, että ihmistä koetellaan. Eikä kukaan edes koittele, nih kerta. *katkeroa märinää*

 

Ei alkanut hyvin tämä viikko(kaan). Saas nähdä, mitä vielä eteen tulee. Ei ole mitään järkevää kerrottavaa. En jaksa laatia lukulistaakaan. Lukea sentään jaksan, mutta se onkin toinen juttu. Konekin vaatii taas päivittämään sitä ja tätä. Ei jaksaisi, ehkä illalla. Iso ehkä. Tein eilen taas kasvisspydäriä parin päivän appeeksi, njam. Hyvää se vaan on, vaikka niin simppeliä ja edukasta kuin olla ja voi. Saavat taas Oikeat Ihmiset ihmetellä, mitä akka apehtii eväsaikaan. Jotakin mössöä, hjuu.

 

Ei vaiskaan, ei tästä tule tänään mitään. Ei ole mitään kerrottavaakaan. Jotkut asiat vain häiritsevät toimintoja ja jopa ajatteluakin (!). Ei kiva eikä varsin mukavakaan. Uskon minä jo, olen kirottu ja kissan mätkäisemisestä perseelle tulee lisää kaakkua -> suoraan helvettiin. Näin eilen tähdenlennon, en ehtinyt edes toivoa mitään. Ei se kannata, vain iso vene kannattaa. Juu, juu, minä menen pois häiritsemästä. Keittelen triplavaffat kaffet ja otan tuplalääkityksen, jospa se edes auttaisi (ei se auta, minä tiedän). Ja vähän aamuevästä sekä vitamiinot, tupakkaa kans!

 

 

 

 

LÄPI TUULEN JA TUISKUN RAAHAUTUU HÄN VARASTOLLE....

 

 

EI MISTÄÄN ASIAT MIKSIKÄÄN MUUTU...

 

 

Jos nyt ketään yhtään kiinnostaa, pitäisi lähteä Varastolle, käks. Edessä vähän yli 3 vkoa ropottamista ja seuraava lomanen. Hah, olen strategisesti ripotellut lomia pitkin syksyä ja kevättä, ettei tarvitse lähteä hakemaan sairista! On fiksua, joo, prle. Mutta kun ei jaksa tapella joidenkin omisarvisten kanssa, ei vaan jaksa. Että mieluummin oikeaa lomaa, se tuntuukin reilummalta. Tiedän – ihan perseestähän tämä koko idea on, mutta niin tyypillistä meikäläiselle!

 

Kotihommista; kaikki muu on tehty suunnitelmien mukaan, mutta ompelushommat jätetty ensi viikonlopuksi. Tajusin nimittäin, että Belgallakin voi olla jotakin ommeltavaa / korjattavaa ja hän lupasi etsiä kätkönsä ja tuoda ne mukanaan ensi lauvantaina. Eli sitten samalla teen kaiken, kerralla. Tuo yksi väliseinä olkoot pesemättä seuraavaan lomaseen (tai viikonloppuun) asti. Minä en vaan jaksaisi enää jatkuvasti pestä, kuurata ja pestä näitä seiniä ja lattioita täällä! Hermot menee. Ja hartiat. Ja kädet. Ja selkä!

 

Belga myös avasi tämän koneen niin pitkälle kun sai – ei uskallettu (ei edes Belga!) enää väkisin runtata. Ongelma ei liene paasha, senhän olen imureerannut suht usein pois. Lopulta Belga päätyi siihen, että koska graf.prosessorilla ei ole *hah* omaa jäähdytintä, se kuumenee liikaa tietyillä sivustoilla (mm. eräillä blogipohjilla) ja kun asteet alkavat kieppua tuolla yli + 80 C tienoolla, tulee suora bläkkäri. Laitoin tuohon vielä pikakuvakkeen lämpötiloista, että voin tarkistaa, mitkä sivut ovat erityisen varottavia. Yllättäen, niillä voi käydä vanhalla Operan versiolla, mutta ei uudella... Sen sijaan IE:llä ne tilttaavat kyllä noissa asteissa heti. Älkääkä alkako nyt urputtamaan, tämä on todistettu juttu! No, vanhahan tämä masiina jo tietysti on, ihan monta vuotta jo. Ketuttaa. Olisi helpompi, jos olisi se pöytäkone. Pitänee harkita asiaa vielä uudestaan. Tai ottaa käyttöön tuo ikuvanha kannettava, joka kyllä kestää ja kestää... No, se siitä! Joillakin sivuilla on vaan käytävä sitten eri selaimella. Ainakin, jos niille aion taikoa lisää tekstiä, siinähän tämä ongelma on muutaman kerran tullut eli bläkkäri on iskenyt kesken kaiken. Onneksi suurin osa on aina tallentunut luonnoksiin, osa on tietysti hävinnyt bittihelvettiin. Argh. Unohtakaa koko juttu.

 

Muutoin Belga oli käynyt retkellään mm. Äiteeni luona Turkussa. Just. Ei siitä sen enempää. Tehän tiedätte, että hän on kironnut minut jo vuosia sitten. Belga oli täysin suu ummessa eikä raponnut mitään. Ei tarvitse! Täällä Belga kuitenkin viihtyi ja lounasti erinomaista kalapiirasta, erityisen onnistunutta savutofuwokkia, riisiä, retiisejä ja muuta. Jälkkäriksikin oli tarjolla kohuked, kaffet, minipusut, kaurakeksit, suklaatia jne. Oli mistä ottaa, kerrankin! Varastot oli täytetty kunnolla ja miestä kun ei ole näkynyt pariin viikkoon. Lisäksi laitoin mukaan taas pienen varaston kerättyä herkkua ja muonaa. Teistä se varmaan tuntuu hullulta, että aikuinen äitee pistää opiskelevan aikuisen pojan mukaan muonaa joka kerta. Mutta kun, minä nyt vaan tiedän, että Belga joutuu pihtaamaan vaatteista ja ruuasta, että eläisi kohtuullisesti. Joten ostelen vähän sitä-sun-tätä halvennuksista mukaani, jotta muona olisi vähän monipuolisempaa ainakin hetken ajan. Eikä tarvitsisi aina miettiä, ostaako mehua vai pussin porkkanoita!

 

Raahasimme myös lipastonraadon roskakatokseen. Hyllykkö oli myös Belgan mielestä ihan ok ja tosiaan kevyemmän oloinen ratkaisu muutenkin. Lisäksi hän kiipesi seinille eli sain seinäkellin oikeaan aikaan, ei sillä nyt ole ollut niin kiirusta. Itse en vaan tod. ole uskaltanut kiipeillä mihinkään. Muuten ei erikoista. Eilen sain vähän sentään imureerattua ja mopitettua pahimmat karvakasat pois silmistä ja pöllyämästä nenään. Josta tulikin mieleen, että Vinski viihtyy erinomaisesti keittiön pattereiden päällä nyt, kun lämpöä punkeaa sisään. Siinä on vain yksi pikku juttu; ikkunat ovat heti siinä päällä ja uteliaan kissan nenunjälkiä on nyt molemmat alaikkunat täynnä. Sellaisia pieniä tipluja, hmph... ,D Ei se nyt pahalta näytä, kun itse tietää, mistä ne ovat lähtöisin. Onhan siitä tietty kiva katsella koko pihan tapahtumia päivisin, kun olen avannut sälekaihtimet, että kukat saisivat luonnonvaloa – ja kissa. Kasvaako kissa luonnonvalossa muuten paremmin, tahtoisi kovasti tietää?

 

Ei, tämä on näköjään taas pelkkää jaarittelua, tyhjää täynnä. Tämän verran pystyy kirjoittamaan, nyt taas puikotetaan lapaan oikein kunnolla, argh. Mitenkähän minä taas jaksan töissä, ei helkkarissa.... ei ole laitaa tämmöisellä!

 

Tarvitaan lääkitystä ja heti, vaffan kaffen kanssa, hjuu! Naapureiden kiusaksi myös tupakkaa.

 

Päivän biisi: Where Have All The Good Times Gone 

 

Tuon kun tietäisi, olisi viisas eukko!

 

 

 

 

POLKA VAAN ON TYHMÄ JA JOUTUU TAAS MENEMÄÄN!

 

 

 

NYT EI HUVITA!

 

 

Nyt ei huvita! Ei irtoa eikä huvita. Riivin lisää mömelöitä, menen takaisin makoilemaan, lukemaan, syömään ja torkkuilemaan.

 

Sunnuntai-ahi, angsti ja ketutus! Lukeaa vanhoja päivityksiä, zorry...

 

 

 

 

 

POLKA – EI OO KIVAA TÄNÄÄN!