Että voikin Varastolla olla kylmä! Tärisin aivan horkassa koko eilisen päivän, sormet valkoisina, vaikka taoin konetta hullunlailla. Epistä, niiiiiiin epistä. Vaikka minulla oli jopa uusia rätei ja lumpui päällä, lisäksi vielä muutakin lämmintä – ei auttanut. Helkkari, kun sieltä on viikonlopun lämpö melkein pois, kyllä se kylmä hyytää meidän siiven auttamatta jääkaapiksi. Täytyi käydä muualla välillä lämmittelemässä; kaffella, tupakalla, aulassa... Fyi fan! Tänään vien kyllä mukanani Hianon Hartiahuivin, jonka sain viime vuonna ihan tätä tarkoitusta varten. Se muuttaa taas talvehtimaan Varastolle, nyt just.
Ja kuten tarkimmat jo huomasivat, ei kukaan ollut taaskaan sijaistanut meikäläistä. Naapuriosasto lupasi, ilmeisesti molemmat olivat pois tai sairaana tai ei sitten vaan huvittanut. Viesti oli siis odottamassa, että säästäkää roinanne siiheksi, kun Polka taas ilmestyy. Ja olihan niitä, jätetty ja säästetty. Miten kahdessa päivässä saadaan MINUN siistille työpöydälleni aikaiseksi äärimmäinen kaaos ja sotku? Minä vaan kysyn. Itse asiassa, minä huudan. Ja huusinkin, rumia ja kovaa – eräs apukone ei pelannut. Joku torpso oli leikkinyt sillä ilman lupia. Prletto, että pisti vihaksi. Senkin saaminen toimintakuntoon vei tunnin. Voi hyvää päivää vaan niillekin urpondereille, jotka sen saivat taas toimintakelvottomaksi! Eli töitä vuorotta ja siellä sitä on vielä läjä odottamassa nyt aamulla. Ei enää riittänyt aikaa eikä jaksuja.
Kotiin päästyä olin tietysti jo aivan repo. Ja kissanprleeltä taas ylläri – kustu paperikeräyskoriin. No, eipä kun paperit toisaalle ja korilla kissaa persaamuksiin. Vetutti sen verran lahjakkaasti, stana! Kaksi purulaatikkoa täynnänsä puhtaita puruja, eikö tämä prleen mäntti mene kuselle! Ei jaksa kohta, ei pysty. EI HYVÄKSY! Siellä sitten mourusi jonkun aikaa basessa yksikseen. Enkä antanut fisua, normimuonaa tietysti tavalliseen tapaan. Ei herkkuja, ei enää ikinä. Nyt pisti siis niin vihaksi, ettei tosikaan. Minä olen kaikkeni tehnyt; feromonit monenlaiset eri tavoilla, sitruskarkoittimet useampaa plaatua ja eri tavoilla myös, erilaisia haisuja kaikenlaisia – mikään EI auta. Eijjumalauta, että ihmistä koetellaan. Eikä kukaan edes koittele, nih kerta. *katkeroa märinää*
Ei alkanut hyvin tämä viikko(kaan). Saas nähdä, mitä vielä eteen tulee. Ei ole mitään järkevää kerrottavaa. En jaksa laatia lukulistaakaan. Lukea sentään jaksan, mutta se onkin toinen juttu. Konekin vaatii taas päivittämään sitä ja tätä. Ei jaksaisi, ehkä illalla. Iso ehkä. Tein eilen taas kasvisspydäriä parin päivän appeeksi, njam. Hyvää se vaan on, vaikka niin simppeliä ja edukasta kuin olla ja voi. Saavat taas Oikeat Ihmiset ihmetellä, mitä akka apehtii eväsaikaan. Jotakin mössöä, hjuu.
Ei vaiskaan, ei tästä tule tänään mitään. Ei ole mitään kerrottavaakaan. Jotkut asiat vain häiritsevät toimintoja ja jopa ajatteluakin (!). Ei kiva eikä varsin mukavakaan. Uskon minä jo, olen kirottu ja kissan mätkäisemisestä perseelle tulee lisää kaakkua -> suoraan helvettiin. Näin eilen tähdenlennon, en ehtinyt edes toivoa mitään. Ei se kannata, vain iso vene kannattaa. Juu, juu, minä menen pois häiritsemästä. Keittelen triplavaffat kaffet ja otan tuplalääkityksen, jospa se edes auttaisi (ei se auta, minä tiedän). Ja vähän aamuevästä sekä vitamiinot, tupakkaa kans!
LÄPI TUULEN JA TUISKUN RAAHAUTUU HÄN VARASTOLLE....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti