EN TIEDÄ, KÄVIKÖ KUKAAN YÖKYLÄSSÄ

koska minä nukuin! Ihan oikeasti nukuin, heräsin kyllä jokusen kerran. Olin vain niin lopen väsynyt, että en jaksanut nousta ylös, vaikka yritin. Piti vain maata ja tulihan se uni sitten, tosin katkonaisesti, mutta kuitenkin. Eli vaihteeksi on taas nukuttu. Varmaan minä olin niin ylirasittunut eilisistä aktiviteeteista *kikattelee*, ihan hirveästi kaikkea. Oikeasti, siis semmoista pientä puuhastelua on kamalasti olevinansa.

Eli ihan hyvä, että en lähtenyt mihinkään pippalehtimaan. Olisin nukahtanut sinne paikallensa, olisi ollut aika noloa ;) Tänään vielä vuorossa posti- ja kirjastoasiat. Lisäksi saan piikkimaton, josko se vähän hellittäisi hartiajumia – ainakin toivon, että sillä olisi jotakin vaikutusta. Kaikkea pitää kokeilla!

Kaupoilla kävin eilen ja hankin eväksiä Varastoviikolle, kassit tulivat siis melkoisen täyteen. Pitää tässä syödä vielä monta päivää jotakin. Eikä mitään erikoista edes, ihan tavallista muonaa; vihanneksia, juustoa, tavistavaraa. Kaksi isoa kassia tuli taas täyteen, ne sain kuitenkin kohtuuhyvin vielä itse roudattua (ei ollut niitä kirjoja nyt mukana nimittäin). Mutta tiedättekö, millainen on invataksikuskin kosto? Ettepä tietenkään... no taannoin eräs kuski, jolla oli ohjannassaan myös aloitteleva apumies, lähti ajamaan torilta päin hemmettiä eli täysin päinvastaiseen suuntaan kuin piti. Ensin annoin mennä, jotkut kaverit kiertävät tuosta erästä reittiä pitkin. Mutta tämä vaan jatkoi ja sitten jo kiljaisinkin, että mihin hevlettiin ollaan oikein menossa?! Sanailun jälkeen hän uskoi minua ja suostui ajamaan meidät kotio (Toveritar oli tuolloin mukana). No, nytkään hän ei millään uskonut meno-ohjeitani. Annoin ne kuitenkin eli leikin navia ja pääsimme pihaan ihan nätisti. Kun hän sitten nosteli ostoskassit pois autosta, läjäytti ne aivan kymppikeskelle syvää vesilammikkoa niin että roiskeet vain lensivät! Että tämmöinen on se ”kaltoin kohdellun” invataksokuskin kosto! Toinen kassi oli valitettavasti kangaskassi, toinen muovitettua kangasta. Prle, onneksi eivät näkkärit olleet siinä alimmaisena – olisi tullut vähän sanomista, stana. En oikein tykännyt hänestä, jos hänkään ei sitten pidä minusta!

Kävin tässä välissä vähän lukemassa ja lämmittelemässä peittojen alla. Edelleen täällä on aivan hemmetin kylmä, nyt lisäksi vielä kosteaa. Minä palelen!

Alkaa jo ahittaa Varaston alku ja mitä siellä on edessä. Miten osa-aikaisuus alkaa toimia? Kuka siitäkin taas on kade ja mitä minä saan kuulla? No, antaapa olla – ihmiset ovat omalaatuisia, kuten olen aina sanonut.

Päivän slogan: Vain otetut lääkkeet auttavat – eivätkä nekään aina eivätkä kaikkeen!

Päivän biisi: Kylmää

Luettua: Davier Safier – Huono karma. No eipä kummoinenkaan viritys, hyvin moraalisesti opettavainen (eheheeh) eikä edes oikeasti hauska! Tunput käteen. Arja Saijonmaa – Nuori alaston nainen. Leidi kehuu itseään melko estoitta sekä eloaan Mikis Theorodakisin vanavedessä. Jotenkin vaivaantunut tunnelma tästä jäi. Inna Patrakova – Naapurit, miten venäläiset ja suomalaiset tulevat toimeen kesämökeillänsä vierekkäin. Njääh, tyypittelyä ym. Leidin ensimmäinen romaani Tulkki oli paljon parempi! Roslund & Hellström – Kolme sekuntia. Trillleri huumekaupasta, rikollisista soluttautujina, siitä, miten poliisit ja ylin poliisijohto eivät kerro kaikkea mitä tietäävät ja miten se vaikuttaa. Kuolemaan kuluu vain kolme sekuntia! Aika paha, tykkäsin, hjoo. Mari Saat – Lasnamäen lunastaja. Mitä Natalja tekee jäätyään – uskomatonta – työttömäksi. Vironvenäläisen on vaikea saada mitään hommia, paitsi... viihdyttäviä semmoisia. Entäs tytön, Sofian, elämä ja unelmat? Hieno pienoisromaani, tykkäsin! Frank Dikötter – Mao, Kiinan suuri nälänhätä 1958 – 1962. Melkoinen tiiliskivi ja melkoinen, tyrmäävä, rankka ja asiallinen opus kaikkineen. Kannattaa lukea, jos aihe vähänkään kiinnostaa. Uskomattomia totuuksia arkistojen kätköistä. Suositan! Anna-Kaisa Huusko & Juho Huttunen – Retroaarteet. Kivasti koottu opus retroilusta sen oikeassa merkityksessä. Tottakai esitellään ne keittiötavarat, purkit sun muut sekä painokankaat. Mutta erityistä arvoa annan valaisimien esittelylle sekä muun designin, pintakäsittelyn, huonekalujen ym. esiin tuomiselle. Miinusta sille, että hinta-arviot on annettu priimakuntoisista astioista sekä B:n huutokaupoista – nostanee kirpparihintoja oudosti. Kannattaa lukea, paljon tuttuja muistumia ja näkymiä ;) Bill Bryson – Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona. Mitä kaikkea koti voikaan kertoa maailmanhistoriasta – ihan totta! Hieno lukupaketti kaikille kaikesta kiinnostuneille – suositan :) Ja nakerina pohjalla Niina Aalto – Sähköjänis, analogisessa muodossa tällä kertaa eli oikein miellyttävä käyttöliittymä. Tarinoita free lance -kuvittajan elämästä, ideoista, kahvista, vegaanimuffinsien resepti sekä paljon muuta. Kaikkea kommentoi sarkastisesti pupu Schopenhauer. Hieno opus, vaikka lahjaksi! Ninnin blogissa paljon muutakin ajankohtaista... Jotakin taisi vielä jäädä listaamatta, mutta en jaksa enää miettiä, mitä. Loput sitten taas siellä jossakin, joskus ainakin!

POLKA – KYLMISSÄÄN JA NÄLISSÄÄN, pikku reppana *itsesääliä, väninää*!

 

MINÄ TAITAVASTI HUIJASIN TEITÄKIN...

väittämällä olevani tänään yltiösosiaalinen sekä lähteväni johonkin pippaloimaan. En minä menekään. En minä taida oikeasti jaksaa; nukkuminen on taas ollut varsinaista seikkailua Mitä-Sitä-Maassa. Lisäksi ilma aiheuttaa ilm. outoja ylimääräisiä särkyjä. Toveritarkin on kykenemätön seuraksi. Kyllä minä itsekin sinne pääsisin, ei siinä mitään. Mutta luulen, että tässä kunnossa ei ilmainenkaan ruoka ehkä niin maistuisi ja jos aion vetää päivän lääkecocktailin, ei voi ottaa edes paljoakaan viintä. Että lopetetaanpas kokonaan semmoinen sosiaalisen elon unelmointi ja tyydytään seurustelemaan nukkuvan ja piereskelevän kissan kanssa sekä nettailemaan senkin edestä!

No juu, meinasin minä tästä kyllä kaupoille. Keskipäivällä ei ole ryysistä ja saattaisi selvitä hyvinkin nopeasti ja tehokkaasti ostoksista. Minä olen kuitenkin sopinut huomiseksi taas tapaamisen tuonne kirjaston viereen ja käyn samalla sitten postissa. Tarkistin, että matkoja on riittävästi, joten taidan vekslata tilanteen nyt näin. Tuleepahan ainakin vähän vähemmän kerralla kantamista eikä tarvitse kävellä ihan niin paljon (→ ei siis rasita itseään, läskit säästyvät!).

Muuten tässä aika menee näköjään päikkäreiden merkeissä – olen päikkäröinyt lähes joka päivä ja kunnolla. Mieluusti useampaan kertaan. Lisäksi olen lukenut niin paljon kuin mahdollista. Nyt olen lisäksi saanut jopa kirjoitettua. No, melkein joka päivä ainakin jotakin. Yksi juttu muhii tuolla ja odottaa editeeraamista ja toinen on tuloillansa. Jospa nekin saisi vielä myöhemmin tuonne framille. Ei olisi pahitteeksi tuokaan, sano.

Muuta? Ei, residenssissä ei tod. mitään mainittavaa. Ai niin, paitsi semmoinen erehdys sattunut päästäiskaktukselle, että se on alkanut työntää jumalattoman isoja puhtaan valkoisia kukkeja! Vähänkö on senkin aikataulutus pielessä tai sitten se johtuu tästä sikamaisesta kylmyydestä täällä huushollissa. Auts, josta tuli mieleen pakkoruisku, senkin vuoro olisi tänään! Miten minä oikein taas tarkenen, kun nukunkin kaksi paksua paitaa ja villatakki niskassa, kahden peiton ja puolikkaan päiväpeiton alla? Minä vaan ihmettelen... :O

POLKA – TUO KYLMÄNARKA KUKKAINEN *wirn*

POLKA – TUO KELVOTON KAIKKEEN

 

Otsikko lähtee lähinnä siitä, että eräs tuttava ei ole ilmoitellut itsestään pitkään aikaan. Ajattelin tietysti, että olen jotenkin tahtomattani loukannut häntä ja otin sitten yhteyttä varovasti meilillä. Ainakin omasta mielestäni varovasti. Minä – hullu – kun kuvittelin, että olimme ystäviä. Aivan, ei pitäisi kuvitella kaikenlaista, vaikka toinen sanookin niin. Sain kuulla, että hän ei jaksa tavata ketään ihmistä; sen ymmärrän, tilanteeseen ja vaikka lievään masennukseen liittyen. Mutta sitten hän ilmoitti myös, että hän ei halua olla tekemisissä kanssani, koska hänellä on kaksi tervetä jalkaa! Anteeksi kuinka?

Omasta mielestäni, no tämä ON toki subjektiivinen mielipide, en yleensä kahdenkesken tai useammankin kesken ihmeemmin valittele, jollei särky & kipu ole niin laajamittaista, että olen täysin liikuntakyvytön. Joudun vain usein toteamaan, että en voi lähteä sinne tahi tänne, tehdä sitä tai tätä, koska en vaan pysty. Onhan se varmasti naurettavaa, että todella tuosta torpan nurkalta näen ostarille, mutta en pysty kävelemään sinne asti. Ja vielä hullumpaa on se, että kauppareissun jälkeen olen täysin nyykähtänyt ja onnun 1.5 päivää. En mielestäni pidä tästä mitään meteliä, en itke tai märise kuin korkeintaan täällä blögissä ja tämähän on minun blögini, minä saan sanoa täällä juuri sen, mitä minä haluan! Nih kerta!

Mutta outo oli tuo selitys, en ole moista kuullut. Tosin aapailen asiaan liittyvän muutakin, mutta annetaan sen olla. Vei vaan mielen aika maahan eiliseksi, sai välillä jo melkoisen raivokkaankin reaktion punkeamaan esiin. Onneksi on blögiystäviä, joille kävin purkaantumassa ja sitten olikin taas ihan mukavaa... Kiitos, oi blögitoverit :) Enkä kerro missä!

Siksipä eilinen menikin vähän ketuillensa. Sain posti-kirjasto-kauppareissun tehtyä. Postia oli siis aivan älyttömän paljon taas kokoontunut, yksi iso kassi täyteen. Kirjastoon palautin jokusen opuksen, sain saman verran uutuuksia luettavaksi. Lisäksi kivatätsy yllytti osallistumaan kävijätutkimukseen ja -kyselyyn. Tokihan minä, kehuin kirjastoa ilman muuta. Minua ainakin on palveltu aina hyvin! Kun vielä aikaa oli ja kassissa tilaa, kävin Liiterissä hakemassa vähäsen heekkuja. En oikeastaan mitään kunnon ruokaa. Sanotaanko näin, että en tiedä, mikä minuun meni! Ostin keksejä ja suklaata, kahta plaatua juustoa ja silleensä... Pakko mennä perjantaina oikeille ruokaostoksille, eihän tästä muuten mitään tule. Varastollekin on laadittava taas ensi viikolla eväksiä ja muutenkin syötävä terveellisemmin. En minä nytkään epäterveesti ole syönyt, ehkä vähän yksipuolisesti vaan. Vihanneksia ja tofua. Välillä vähän fisua. Ja sitten sitä samaa uudelleen. Ja vihanneskeittoa. Ja uudestaan.

Tiedetään, ketään ei tämä kiinnosta. Taitaa muuten olla niin, että perun huomisen yltiösosiaalisen menoni. Ei se kyllä minua yhtään haittaakaan. Toveritar on sairas, sairaana hän ei taatusti lähde enkä haluakaan hänen lähtevän mukaan. Yksin voisin mennä, mutta en edes tiedä, huvittaako minua lähteä yhtään mihinkään! Illan voisi käyttää ihan yhtä hyödykkäästi nakerrellen näkkäriä ja taatelia sekä lukien edelleen lukemattomia lukemattomia kirjoja.

Tyytyväisenä voin merkitä kyllä, että ennen tämän päivityksentapaisen laadintaa ehdin kirjoittaa yhden jutun tuonne toisaalle framille. Sekin oli taas vähän semmoinen ikuisuussessio eli asia ehti venyä vähän turhankin pitkään. Mutta nyt sekin on tehty – jeee. Vapaata koko loppupäivä! Menen kohta laatimaan esityöt soijarouhe-punajuuripiffeille ja timjamiperunoille; siitä tulee tämän ja huomisen päivän lounas. Njam, ei ole nälkä, mutta hyvää ei kannata vastustaa. Vetäisin juuri toiset aamukaffet viimeisten kunnollisten uusiounien jälkeen. Kerrankin tarjottiin taas mukavat ja miellyttävät unet. Tosin liian vähän, mutta hyvä näinkin. Laatu oli ainakin kohdallansa.

POLKA – HÄN, JOKA ELÄÄ LUKEAKSEEN!

 

JOS SANOISIN, ETTÄ OLEN HYVÄLLÄ TUULELLA, VALEHTELISIN!

Meikäläistä ottaa kaaliin aika pahasti. Itse asiassa vaihteeksi todella pahasti; mikään ei mene siten kuin pitäisi. Mikään ei toimi, kukaan ei jeesaa, kaikki vaan nauraa hekottelevat. Perkele! Minen leiki enää ikinä kenenkään kanssa missään hiekkalaatikolla. Antipa olla senkin yhden jutun sitten.

Toisekseen, en edelleenkään saa aikaiseksi yhtään mitään. Eilinen meni täysin ketuillensa tapellessani jonkun typerän kuvankäsittelyn kanssa. Vetut! Minä haluan sen entisen takaisin, se oli helppo enkä minä muuta tarvitse. En minä enää muista, mitä IrfanViewillä tehtiin... en tod. Muisti on silleensä hassu kapine, että osa siitä häviää johonkin vuosien mittaan. Eli siis tappelin vaan tuon prleen ohjelman kanssa, yritin saada yhtä juttua tehdyksi eikä vaan onnistunut. Ja sitten kun vahingossa onnistui, en tiedä miten :O Siinä sitä olisi hommaa tällekin päivälle; ei tule kuuloonkaan! En ala.

Pitäisi tänään hoitaa postikeikka. On menevää ja tulevaa ihan tarpeeksi asti. Samalla voisi viedä jokusen kirjan pois ja hakea muutaman varauksen. Jos aikaa jää, poiketa kaupassa. Riippuen postin painosta. Tässä on taas semmoinen hullu juttu, että tiedän joukosta puuttuvan yhden lähetyksen, joka tietty tulee loppuviikosta. Hitsi, menee hermo!

Ei, minulla ei ole mitään kerrottavaa. Eilen meni hermo jo monta kertaa ja se on menossa taas. Täällä on näemmä tapahtunut jotakin outoa... Hmph. Prletto. No, asia selvitetään ja piru vieköön poistan vaikka kaikki ohjelmat, jos siltä tuntuu. Nyt alkaa nimittäin ärtsyttää!

POLKA, JOKA ON KOHTA HERMOT RAUNIONA!

 

AINA KYLMÄ JA KOKO AJAN VÄSY!

Ei voi mitään, yöt pysyvät näköjään edelleen aivan hemmetin katkonaisina. Väkisin saa maattua jokusen tunnin, kun välillä on hereillä ja ihan pirtsakkana. Sitten jossain vaiheessa päivää iskee armoton väsy, joka kumauttaa suorastaan tajun kankaalle ja on pakko päästä päikkäreille. Ei ihan kiva, jos ajattelee taas Varastoa. Alkaa ahittaa melkoisen pahasti nimittäin sekin. Viikko vielä ja sitten se taas alkaa.

Enkä minä ole saanut mitään aikaiseksi, vaikka piti. Piti yhtä ja toista. En ole siis käytännössä tehnyt mitään siitä, mitä suunnittelin. Juu, onhan tässä aikaa. Mutta kun tiedän, ettei tästä nyt vaan tule mitään. Täytyisi olla joku potkimassa persiille tai ainakin kannustamassa valtaviin suorituksiin, esim. ompeluskoneen esilleottoon tms. Sentään sain eilen siivottua ja jopa keittiön ja olkkarin laattiat pyihittyä eli mopattua. Jotenkin ainakin, siis suurpiirteisesti. En kehdannut pakottaa Belgaa lauvantaina verhojen vaihtoon, koska hänen mielestään siinä ei ole järkeä... Itse en uskalla kiivetä edes tuolille ja tuo vaatisi kiipeämistä isommille tikkaille, argh. Sitä ei siis uskalla ruveta yksin edes puuhastelemaan. Jospa ensi lauvantaina. Ulkovaloja en myöskään saa nätisti yksin paikallensa, siihenkin tarvitaan toinen kaveriksi – saavat olla, ehtiihän ne. Jospa käyttäisi osan tästä päivästä papereidensa siivoamiseen? Tosin siinäkin on yksi vaara; jumittuu lukemaan kaikkea ja kuitenkin säilyttämään ne :D No, ehkä siitä voisi ainakin aloittaa.

Kylmä täällä on edelleen. Patterit ovat kädenlämpöisiä ja kissa niiden päällä tuntuu viihtyvän, että ehkä ne sitten vähän lämmittävätkin. Minä en vaan sitä huomaa. Päällä on kaksi paksua paitaa ja neuletakki sekä lötköleggarit ja kahdet sukat päällekkäin. Silti vaan paleltaa ja välillä on pakko kömpiä sänkyyn peittojen alle lukemaan ja lämmittelemään! Epistä tämä tämmöinen. Eikä tähän muten auta mikään liikunta tms. Eilen reuhdoin imurin ja mopin kanssa eikä tullut yhtään lämmin. Perskeles, sanon minä! Kohta ei enää voi lisätä edes vaatekerroksia, koska muutenkin liikkuminen on niin jäykkää. Sitten sitä vasta jäykkis olisi. Tai jos vaikka suoraan vetäisi ulkokamppeet niskaansa? Millä sitä sitten tarkenisi ulkona? Mielenkiintoista...

Tästä epämääräisestä jorinasta voi siis jo päätellä, että täällä ei ole tapahtunut mitään ihmeitä. Tänään jotain pakkimista yms. asioita. Huomenna posti- ja kirjastoasioita Malmilla. Jos kasseihin jää tilaa, voisi käydä myös kaupoilla. Sen näkee sitten, ei jaksa ajatella. Se on vasta huomenna. Menen keittämään toiset aamukaffet ja etsimään mielentilaan sopivaa luettavaa.

EIKÖS WANHOJA IHMISIÄ AINA PALELE, MUUTEN?

 

HUIJASIN NIITÄ!

Sainpas huijittua niitä unialan valeammattilaisia. Ei niitä kyllä yhtään – ainakaan vielä – ole ilmoittautunut. Eilen iski taas oikea lekaväsy, mutta onneksi vasta aika myöhään illemmalla. Oli pakko mennä iltapäikkäreille. Tuli sitten nukuttua vähän enemmän samalla kertaa. Herättyä olin vieläkin väsy, uaaahhh. Katsastin viestit ja luin pari sivua sekä päätin sitten mennä normiaikaan kuitenkin unille, tai ainakin melkein. Ja kas, heräsin vain pari-kolme kertaa pidemmäksi aikaa. Sitten tavisherätys, ensimmäiset aamukaffet kera mömelöiden sekä kevyttäkin kevyemmät uusiounet. Jo vain! En voi sanoa nukkuneeni hyvin, mutta sentään edes jotenkin kohtuullisesti. Jospa tässä saisi jotenkin aikataulunsa kuntoon ennen Varastoviikkojen alkua. Muuten ei töistä tule todellakaan yhtään mitään... (olisiko nyt niin väliäkään)

Belga kävi eilen lounastamassa ja nyt kaiken pitäisi, siis pitäisi, toimia kunnolla. Nähdäkseni toimiikin. Kuvien esikäsittelyyn otin sitten IrfanViewn, se on ollut ennenkin ja perustoiminnot siinä riittävät kyllä, kun Paint on kuitenkin olemassa. Muuten käytössä Open Office, selaimina Opera ja IE. Ja jos joku ihmettelee, miksi juuri nuo kaksi, eräät sivustot vaan nyt toimivat parhaiten toisella ja toiset taas toisella... Ikäänkuin vähän pakko pitää nuo kaksi. Mietin kyllä Tulikettua vielä kolmanneksi, mutta antaa olla toistaiseksi. Näillä nyt siis pitäisi selvitä, siis konepuolella :D

Muuten residenssissä ei ihmeellistä tälläkään kertaa. Vai kerroinko jo, että ikävissäni ostin itselleni kirpparilta uuden pehmolelun, semmoisen 1.5 metrisen punaisen tuhatjalkaisen kaveriksi krokodiilille ja louhikärmekselle. Minun Lelut, vain minä saan leikkiä. Tässä iässä olen luvannut jo itselleni, että saan ostaa juuri sellaisia vaatteita kuin haluan ja vaikka minkälaisia leluja, jos haluan. Nih kerta!

Aamunkähmeessä sain kirjoitettua yhden tekstin ja vietyä sen eteenpäin. Kilti minä, jep! Nyt lukemaan lisää, sitten laatimaan muonaa eilisistä jämistä, siivoamaan sekä muut normisöndaagin puuhat. Jäks! Ensi viikko onkin täynnänsä taas kaikenlaista pientä puuhastelua, josta myöhemmin ehkä lisää, mikäli asiat antavat vähänkään siihen aihetta.

SE ON KUULKAAS PAKKANEN ULKONA :O

 

PALVELUKSEEN HALUTAAN: UNIALAN AMMATTILAINEN!

 

Ei väliä, onko Nukku-Matin vaiko Uni-Jukan koulutus. Saa olla valeunialan ammattilainenkin, kunhan homma toimii. Talo tarjoaa puitteet alan toimintaan. Työntekijä on velvollinen vain saamaan henkilön syvään, lepuuttavaan uneen yhtäjaksoisesti viikon jokaisena yönä vähintään 5 tunniksi. Tarvittaessa jopa pidempään. Tästä on kuitenkin sovittava erikseen, myös erillinen korvaus taataan. Unialan ammattilaisen velvollisuus on hankkia tarpeet (unihiekka ym.) itse, työnantaja maksaa em. aineet laskun mukaisesti jälkikäteen. Kuukausipalkka, säännöllinen työaika, muut ison talon edut! Mikäli hallitset myös kivun lievityksen tai poiston, palkka maksetaan välittömästi tuplana! Ota ihmeessä yhteyttä, jos tunnet olevasi etsimäni mielikuvitusolento!

Oli ihan pakko jo laittaa ilmoitus asiasta. Tämä nukkuminen (se olematoinen siis) on mennyt täysin holtittomaksi. Riivin yöksi kasan mömelöitä (relaksantteja, rauhoittavia, kipulääkettä, uniavitetta) ja saan hyvinkin unta 1.5 – 2 h. Sitten herään täysin pirteänä. Ei nukuta niin yhtään. Tekisi mieli keitellä kaffet ja alkaa puuhastella jotakin. No, eihän se käy, keskiyöllä. Eli haen vielä jokusen napin ja saan sitten nukuttua ehkä saman verran lisää. Enempää ei enää yleensä ole tarjolla yöksi. Aamulla tai aamupäivällä saattaa tulla hetkellinen unitarve, jolloin heti sänkyyn ja nopeasti, ettei harha vain katoaisi. Samoin ruokailun jälkeen iskee varsinainen unileka, joka tuo helpotusta 1 – 1.5 h:ksi. Tuntuu vaan, että tämmöinen päikkäröiminen on turhaa. Lisäksi se haittaa jotenkin muuta elämää. Minä kuulkaas niin mielelläni nukkuisin joskus muutaman yön ihan normaalisti (muutenkin kuin sammuneena!). Taitaa olla samanlainen harha kuin kivuton päivä – eivät ne toteudu kuitenkaan koskaan.

Enää viikko lomaa ja sitten alkavat Varastoviikot. Onneksi jo kuitenkin vajaina eli 3 päivää töitä, 2 päivää lomaa. Totutetaan ensin väki siihen, että en todellakaan ole paikalla joka päivä. Toivottavasti lomani aikana myös työnjakoa on mietitty – siis ihan oikeasti mietitty. En aio suostua tekemään samaa määrää töitä puolta lyhyemmässä ajassa. Kas, näin ne työt jo alkavat pikkuisen ahdistella tuolla jossakin hyvin kaukana vielä, onneksi.

Ensi viikolla on kuitenkin tarjolla The Tapahtuma eli jotakin mukavaa, hyvää ruokaa ja juomaa sekä sitä itseään parempaa seuraa. Welhotar aikoo siis todellakin olla yltiösosiaalinen ja mennä mukaan. Juu, ihmetelkää vaan rauhassa. On sitä pakko joskus nähdä muutama ihminenkin, ehkä jopa keskustella joidenkin kanssa. Ja ilmainen, toisten laittama hyvä ruoka on aina mukava ylläri ,D

Mitenkäs siitä tulikaan mieleen, että Belga lupasi ilmestyä tänään lounaalle. Tarkoituksena vielä pikkuisen viritellä tätä masiinaa. Hyvä niin, en minä ihan kaikkea uskalla tälle tehdä kuitenkaan... parempi, että Belga hoitaa ne asiat loppuun asti, kun on aloittanutkin ja tietää mitä hakea ja mistä.

Eilen Toveritar oli avustamassa roudausreissulla, joka oli hiukan tavallista kevyempi. Ihmekös tuo, koska kohta kotoon päästyä luukusta levähti tietoja, että postia olisi haettavana. Aivan... ja lisää tietoa vielä illalla. Eli ensi viikon alkupuolella on mentävä postiin kahden ison kassin kanssa. Mikä ei tietenkään ole paha sekään. Harmittaa hiukan tuo ajoitus kuitenkin.

Muuten Welhottarelassa ei taaskaan mitään uutta. Unettomuutta, kipuja ja kurjuutta. Enkä edelleenkään ole saanut mitään järkevää aikaiseksi. Saamaton, tylsä minä!

POLKA - KYLLÄSTYNYT UNETTOMUUTEEN JA SÄRKYIHIN!