Ei voi mitään, yöt pysyvät näköjään edelleen aivan hemmetin katkonaisina. Väkisin saa maattua jokusen tunnin, kun välillä on hereillä ja ihan pirtsakkana. Sitten jossain vaiheessa päivää iskee armoton väsy, joka kumauttaa suorastaan tajun kankaalle ja on pakko päästä päikkäreille. Ei ihan kiva, jos ajattelee taas Varastoa. Alkaa ahittaa melkoisen pahasti nimittäin sekin. Viikko vielä ja sitten se taas alkaa.
Enkä minä ole saanut mitään aikaiseksi, vaikka piti. Piti yhtä ja toista. En ole siis käytännössä tehnyt mitään siitä, mitä suunnittelin. Juu, onhan tässä aikaa. Mutta kun tiedän, ettei tästä nyt vaan tule mitään. Täytyisi olla joku potkimassa persiille tai ainakin kannustamassa valtaviin suorituksiin, esim. ompeluskoneen esilleottoon tms. Sentään sain eilen siivottua ja jopa keittiön ja olkkarin laattiat pyihittyä eli mopattua. Jotenkin ainakin, siis suurpiirteisesti. En kehdannut pakottaa Belgaa lauvantaina verhojen vaihtoon, koska hänen mielestään siinä ei ole järkeä... Itse en uskalla kiivetä edes tuolille ja tuo vaatisi kiipeämistä isommille tikkaille, argh. Sitä ei siis uskalla ruveta yksin edes puuhastelemaan. Jospa ensi lauvantaina. Ulkovaloja en myöskään saa nätisti yksin paikallensa, siihenkin tarvitaan toinen kaveriksi – saavat olla, ehtiihän ne. Jospa käyttäisi osan tästä päivästä papereidensa siivoamiseen? Tosin siinäkin on yksi vaara; jumittuu lukemaan kaikkea ja kuitenkin säilyttämään ne :D No, ehkä siitä voisi ainakin aloittaa.
Kylmä täällä on edelleen. Patterit ovat kädenlämpöisiä ja kissa niiden päällä tuntuu viihtyvän, että ehkä ne sitten vähän lämmittävätkin. Minä en vaan sitä huomaa. Päällä on kaksi paksua paitaa ja neuletakki sekä lötköleggarit ja kahdet sukat päällekkäin. Silti vaan paleltaa ja välillä on pakko kömpiä sänkyyn peittojen alle lukemaan ja lämmittelemään! Epistä tämä tämmöinen. Eikä tähän muten auta mikään liikunta tms. Eilen reuhdoin imurin ja mopin kanssa eikä tullut yhtään lämmin. Perskeles, sanon minä! Kohta ei enää voi lisätä edes vaatekerroksia, koska muutenkin liikkuminen on niin jäykkää. Sitten sitä vasta jäykkis olisi. Tai jos vaikka suoraan vetäisi ulkokamppeet niskaansa? Millä sitä sitten tarkenisi ulkona? Mielenkiintoista...
Tästä epämääräisestä jorinasta voi siis jo päätellä, että täällä ei ole tapahtunut mitään ihmeitä. Tänään jotain pakkimista yms. asioita. Huomenna posti- ja kirjastoasioita Malmilla. Jos kasseihin jää tilaa, voisi käydä myös kaupoilla. Sen näkee sitten, ei jaksa ajatella. Se on vasta huomenna. Menen keittämään toiset aamukaffet ja etsimään mielentilaan sopivaa luettavaa.
EIKÖS WANHOJA IHMISIÄ AINA PALELE, MUUTEN?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti