ARVONTA JATKUU VIELÄ, MUKANA NORMIVÄNINÄT!

 

Aivan, se oli vain hetkellinen helpotus se yksi päivä! Eilen tuli tehtyä normaali posti-kirjasto-kaupat -roudaus. Argh ja just. Päästyäni kotoon olin niin kipeä, että kiljuin ääneen. Selkää juili, koivet huusivat ja kädet valittivat. Eikä prleen taksokuski avittanut niin yhtään kassien kanssa, ei edes nostanut niitä koppiautoon. Komea (ainakin omasta mielestään) mamu, joka peilasi itseään varttitunnin taksossa, ennenkuin suvaitsi ajaa n. 15 metriä meidän odottajien eteen ja päästää sisään. Oli kylmä, viima ja nälkä – vähänkö suivautti siis... Kaverilla ei ollut alkeellisintakaan aikomusta todellakaan avittaa minkään asian kanssa. Kyllä, minä itte sitten raivon voimalla nostin ja raahasin. Selkähän siinä taas meni, tuntuu vieläkin ja tuntui koko eilisillan. Hmph tämmöisiä.

En minä mitään ostanut, vähän nassurasvaa ja paria plaatua maustekastiketta. En löytänyt sitä mitä hain, vain normihintaista sellaista ja annoin siis olla. En minä mitään uutta tarvitse, en edes sitä, mitä etsin. Aina löytyy jokin korvaava tuote ja innovoidaan sitten taas lisää. Itse asiassa tullessa jo keksinkin, miten asian hoidan. Raivokasta ja täsmällistä kassien purkamista riitti, muonaa tuli aika mittavasti. Ziitos kauppojen, jotka olivat varautuneet j-muoniin ja siksipä oli paljon oranssia tavaraa tarjolla. Pakaste sai siis täydennystä, yhtä jos toistakin. Kun pääsin lopulta laittamaan muonaa tein sen harvinaisen pikaisesti, samalla pyöritin ison koneellisen pyykkiä. Kävin vielä ripustamassa ne, tiskasin ja keittelin kaffet. Lähdin nettailemaan ja – uhhhhhh – iski niin jumalaton väsy, ettei tosikaan. Typoja vilisi ja horjuin sänkyyn. Vain silmät kiinni ja pari tuntia äärimmäisen sikeää unta. Niin se raitis ilma äkkiseltään väsyttää! *wirn*.

Ilta menikin lueskellessa. Lisäksi otin lievät kilarit; tein kauppoja erään leidin kanssa. Nyt hän valitti, että oli (TOSI KAMMOTTAVAA!) joutunut ihan hakemaan postista kirjeensä ja maksamaan siitä lisää. Vika ei todellakaan ollut minun. Samassa läjässä lähti paljon muutakin postia eli kämmi on postin. Tarjouduin maksamaan erotuksen, kertomalla ettei tuo kuulu meikäläisen tyyliin. Mutta kun, tuo ostos oli luokkaa alle 10 juuroa, on minusta nyt vähän hullua kertoa paljonko meni bussimaksuihin ja takaisin kotiin sekä ylimääräisiin postikuluihin. Pyysin laittamaan tilinumeron, lupasin maksaa sen eläkkeestäni, ettei hän vain joutuisi kärsimään millään tavalla! Veemäistä joo, mutta olipa viestikin kyllä sellainen, että voi hyvää päivää. Minä olen tehnyt vuosia kauppoja Huutiksessa (n. 700 kpl), iiPeissä (n. 50 kpl) sekä Netcyclerissä muutamassa kuukaudessa n. 50 kpl. Eipä ole tämmöistäkään pitsiniska-kermapersettä tullut vastaan. On toki mennyt väärillä postimaksuilla, mutta ne on asiallisesti oikaistu. Tuo hemmetin marmatus oli puoli sivua pitkä ja täynnä minun "ansaitsemistarkoituksessa tekemääni tahallista veloitusta" :o Enhän minä edes laskuttanut häneltä kuin normit postikulut? En oikeasti ymmärrä – en sitten millään! Vai pitäisikö hänen saada kaikki ilmaiseksi? Ilmeisesti sitten niin. Ikävä kyllä, henkilö on kotoisin Turusta... onneksi ei tuttu. Juuri laitoin paketoa muuten sinnekin päin eikä postisetä vinkunut mitään :)

Jahas, tänään vuorossa Belga ja koneen vian etsintä sekä mahd. korjaus (toivottavasti!). Palkkiona hyvä lounas; paria eriplaatuista saladoa, lohkopottuja, vihanneksoja... fisujakin taas. Ja jälkkäreitä paria plaatua niitäkin. Eiköhän tuolla yksi konekin jo taltu.

Muuten en täksi päiväksi ole suunnitellut mitään. Kunhan vain olen! Lisää kaffetta, huutaa pää (sekä vatsa ja mieli), lisää myös mömelöitä, jotta pystyisi edes johonkin...

POLKA, JOTA JOTKUT PIKKUASIAT RAIVOSTUTTAVAT SIMONA!

PS: Muistakaas edelleenkin mahdollisuus osallistua arvontaan klo 23.59 asti jättämällä kommalaatikkoon viestiä tai lähettämällä privaa! :)

PUUHAKKAITA PÄIVIÄ, UNETTOMUUS JATKUU – SAMOIN ARVONTA!

Hups, siinä se taas meni vapaapäivä ihan huomaamatta! Oikeasti sain jopa aikaiseksi kaikenlaista. En nyt ihan osaa sanoa, johtuiko se lääkityksestä (olen säännöllisesti vapaapäiviksi vaihtanut lääkkeet toisiin, tarkoituksella!) vai siitä, että oli vaan jotenkin oudon puuhakas olo.

Aamuaikaisin en sentään muuta kuin kaffittelin rauhassa, nettailin ja muuta tavanomaista. Pelkäsin koko ajan koneen tilttaavan lopullisesti. Ei olisi haluja kasata läppäriä uudelleen framille. No, kesti se ainakin tuon session. Klo 6 tienoolla olin jo sitä mieltä, että ihmiset voivat kestää aamuruiskun ääntä ja kävin pikaruiskussa, oli niin nuhruisa olo. Siinä sitten hivuksia kuivatellessa ei oikein voinut lukeakaan, joten aloin siivoilla laatikostoja. Meikäläisellä on kolme Muuramen suurinta laatikostoa, siis niihin mahtuu aivan älyttömästi tavaraa. Eikä niitä ole siivottu muuton jälkeen, joten kaikki oli todella sekaisin. Kävin laatikostot läpi, pinkkasin, laitoin taskuihin ja kansiin, niputin gumminauhoilla, laitoin rasioihin jne. erilaista paperisälää ym. Mitä nyt tuolla onkaan paikassa nimeltä jömma. Kaikenlaista, todellakin. Paljon muistoja, erilaisia. Paljon kortteja, lehtiä, artikkeleita, kuvia ja muuta mukavaa. Yllärinä sain aikaa kulumaan tuohonkin 2.5 h. Ei paha. Tosi Tärkeät Paperit jäivät sinälleen. Ne on katsottava huolella joskus läpi erikseen. Ne ovat kuitenkin kahdessa laatikossa ja suurinpiirtein tiedän, mitä mistäkin löytyy ja se saa nyt luvan riittää :)

Sitten tulikin Toveritar poikkeamaan ja näyttämään virkkaamiaan huiveja – hianoja kaikki ja upeita väriyhdistelmiä. En voinut vastustaa kiusausta, ostin kasihuivin, vihreäsävyisen lähinnä, 15 juurolla. Suosittelen muillekin. Kiva, mukava, pehmoinen ja voi käyttää vaikka hartiahuivina! Tykkää!!! (Sorry, en uskalla laittaa kuvaa, siis purkaa kuvia koneelle jne... toiste sitten, kun tilanne on hallinnassa!) No, siinä tuli puheeksi eräskin suunnittelija ja muistin nähneeni hänen kankaansa "jossakin netissä" ja kulutinkin sitten aikaa etsimällä linksua. Sehän löytyi ja ostin pois, eli verhot 6 juurolla, ei paha. Suunnittelija on siis Anneli Airikka-Lammi ja verhot tämmöiset. Nuo kettuverhot, jotka ovat nyt ikkunassa, ovat saman leidin käsialaa. En viitsi sanoa, että aitoa retroa... taitaa kuitenkin olla. Ähh. Ei pitänyt tuhluuttaa mihinkään, mutta kun kohta tulot vähenevät, on hankinnat suotavaa tehdä nyt. Siksi aion poiketa tänään ruokakaupan lisäksi myös vähän muualla, tarkistan pari asiaa, joita ihan oikeasti tarvitsen. Josko sattuisi olemaan jopa halvennuksessa... (jospa kuitenkin siis sitä kansantaloutta nousuun tässä minäkin!).

Muutoin ei siis ihmeitä. Jotenkin eilinen vain humpsahti lisäksi parin paketin laatimiseen ja ne onkin rahdattava tänään postiin. Ehdin kuitenkin vääntää vihanneskeiton, hyvää oli täällä myrskyn keskellä. Huh, tuuli niin, että parvekeklasit vain helisivät ja taipuivat vaarallisen näköisesti. Onneksi on sähköä ja vettä – sitä osaa arvostaa, kun kuuntelin eilenkin raatiosta suht lähelläkin asuvia ilman em. mukavuuksia olevia talouksia.

Päivän slogan: Kirjat huuhtovat pois yksinäisyyden ja ikävän sekä edistävät ruuans... eipäs kun elämän jatkumista!

Päivän biisi: Gotta Keep Reading

Luettua: Giorgio Faletti – Minä olen jumala. Nevernorkissa riehuu sarjamurhaaja, joka väittää olevansa jumala. Asiaa tutkii nuori poliisi, kaverinaan huonomaineinen reportteri. Asiaan on sekaantunut myös eräs kirkonmies. Jäljet ovat olemassa, mutta vaikeat selvittää. Mutkikasta tutkintaa, mutta ihan pätevä trilleri. Jännäreiden kavereille vähän erilaistakin pähkittävää tässä, suositan. Lisa Marklund – Panttivanki. Annika Begtzon joutuu mukaan panttivankiselkkaukseen, kun Thomas on kotiinpalattuaan myös vaihtanut työpaikkaa. Samalla Tukholma ympäristössä näyttäisi riehuvan joukkomurhaaja (just...). Thomas lähtee työmatkalle Afrikkaan, jossa delegaatio kaapataan. Tuota, en oikein pitänyt. Hajanainen, sekava, epätoden oloinen kaikkinensa. Marklund ei ole tässä mitenkään parhaimmillaan missään suhteessa. Sorry vaan, jätä väliin, jos on parempaa lukemista jömmassa! Peter May – Poikkeuksellisia ihmisiä. Dekkarisarjan ensimmäinen osa eli Enzo Macleodin tutkimuksia. Skottilais-italiainen professori on muuttanut Ranskaan ja vedonlyönnin seurauksena ryhtyy tutkimaan Ranskan poliisin ratkaisemattomia murhia. Ovelia käänteitä, merkillisiä ihmissuhteita sekä kummallinen, mutta sopiva ratkaisu. Erilainen dekkari tämäkin, vaihteeksi ihan mukavan oloinen... varauksin suositeltava. Augusten Burroughs – Mahdolliset sivuvaikutukset. Kaveri muistelee taas lapsuuttaan ja nuoruuttaan, vanhempiaan sekä erinäisiä tapahtumia juomakaudeltaan, katkolta jne. Ei voi mitään, minä pidän tästä miehestä kirjoittajana ihan hemmetisti. Suositan kaikille kaikkia näitä muisteluksia (pitäisi olla tuossa linksussakin nähtävissä). Ihkunauruhuutoa aiheuttavia kohtauksia ja tilityksiä! A. S. Byatt – Lasten kirja. Melkomoinen taidonnäyte kirjoittaa 1800-luvun lopusta ja 1900-luvun alusta erään perheen sekä heihin jotenkin sidoksissa olevien ihmisten tarina, lasten kasvusta aikuisuuteen. Tiiliskivi, mutta kyllä tämä vaan kantoi kaikkinensa. Lisäksi paljon historiallista faktaa aatteista, taiteesta, tyylisuunnista, politiikasta, maailman tapahtumista eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien silmin. Kerrottu ajankohtaan sopivalla tavalla, joka ehkä karkoittaa jonkun lukijan. Minä pidin ja suositan! Hieno opus aikakaudesta romaanin muodossa... Phil Sutcliffe – AC/DC – High-Voltage Rock 'N' Roll, Kuvitettu bändihistoria, Koko ura. Mielettömän hienosti taitettu kirja, jossa yli 400 kuvaa sekä tekstiä tekijän lisäksi eri artikkeleista ym. Ei mitään uutta bändistä, mutta kuvat ja kaikki rekvisiitta tekevä tästä hurjan kaffepöytäkirjan. Niin iso ja painava, ettei tästä ole sänkykirjaksi – suositan, jos pitää bändistä tai haluaa tutustua siihen ensimmäistä kertaa. Ennen julkaisemattomia fotoja paljon, fiilis tulee kyllä läpi eli hyvin toimii! Eoin Colfer – Hiuskarvan varassa. Artemis Fowlin seikkailuista enemmän tunnettu kaveri, jolta ensimmäinen aikuisten rikoskirja. Eikä ollenkaan kehno, mustaa huumoria, hillitöntä vauhtia ja kaikenlaista kälmiä. Tykkäsin ja suositan eli tässä olisi esim. Hiaasenista pitäville hyvä vaihtoehto *winks*. Ja vähän enemmänkin taas tuli luettua, lisää siellä toisaalla tai täällä myöhemmin! Lukemista riittää – ai kun on kiva!

POLKA, JOLTA LUKEMINEN TOIVOTTAVASTI EI LOPU!

PS: Muistathan osallistua arvontaan 31.12.2011 klo 23.59 mennessä! Jätä siis kommalaatikkoon puumerkkisi (tai laita privaa) ja ilmoita, osallistutko arvontaan. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan kolme (3) kirjapalkintoa ;)

 

EI EDELLEENKÄÄN NORMIEN PUITTEISSA, MUTTA ARVONTAA PUKKAA!

 

Se on sitten loppuvuosi lomaa meikäläisellä, jos saa vaikka kehua (edes sillä). Ei paljon muuta kehuttavaa taas olekaan.

Arvatkaas huviksenne, miltä tuntuu tulla kaikessa rauhassa kotoon postin kautta. Avata ensin kaksi oikein mukavaa pakettia (ziitosta vaan lähettäjille!), laittaa salaattia pesofatillinen, ahmaista se sekä tupakalle mennessä räpsäyttää kone auki. Hirveä TINGELITANGELIHÄLYTYSMOLOTUS, ei jumankauta. Meinasin hypätä kattoon! Keskusyksikkö! Apuva! Sitten se heitti BIOSiin enkä minä nyt sieltä oikein osannut muuta kuin ilmoittaa, jotta mennääs nyt ihan vaan takaisin sinne, mistä oikeastaan olisi pitänytkin aloittaa. Mentiin. Hätäpäissäni pikapuhelu mikropönkkä-Belgalle, jotta mitä svindua? Eipä siinä mitään... vikaavikaavikaa jossakin, näkemättä vaikea sanoa. Lupasi avittaa tarvittaessa puhelimitse aina puolilleöin asti. Minähän jätin koneen sitten päälle, kun ei tiedä... Oikeastaan olisi pitänyt ajaa parikin juttua läpi, mutta en vaan uskalla. Nimittäin asiantuntemukseni ei tod. riitä tämänkaltaisiin toimiin, ne on sälytetty jo aikaa sitten Belgan harteille – heti sen jälkeen, kun opetin hänet haldaamaan DOSia *wirn*.

Joten tässä sitä kirjoitellaan, pelko kirjaimellisesti pärsheessä. Onneksi sain eilen pari juttua melko valmiiksi. Ehtoon mittaan sitten editeerasin ne ja vein framille, ettei jää kokonaan vajaaksi kaikki tekeminen täällä. Jos tämä nyt tilttaa, onkin pakko laittaa tilalle tuo entinen läppäri. Eikä siinäkään tietty mitään, vie vaan aikaa ja on ihan pikkuisen hitaampaa *voi huokaus*. Ehdin jo tottua liiankin hyvälle tässä. Aina jotakin menee pieleen, kun kuvittelen kaiken kerrankin olevan suht kunnossa ja pääseväni myös tekemään ihan reilusti jotakin omia hommia omalla ajalla. Ei ole niin yksinkertaista Welhottarelle mikään. Ei. Kyllähän tämä kerran aikaisemmin herjasi oudosti fataalia erroria (no ei nyt ihan), mutta kun ei mitään tapahtunut eikä uusia herjoja ilmestynyt, en sen kummemmin tutkinut tilannetta. Eikä muuten Belgagaan tuolloin mitään omituista huomannut... Valistuneita ehdotuksia ovat olleet tietysti näytönohjain ja kovo – toki, olen ihan samaa mieltä ;) Tosin en edelleenkään aio tehdä asialle juuri nyt yhtään mitään.

Sen sijaan päätin, että koska vuosi on lopuillansa ja plögin kävijämäärä lähentelee melkoisesti 20 000 (on se ylikin, ensimmäinen laskuri jämähti... leikitään, että tuon verran AINAKIN on jo koossa), julkistan sen arvonnan nyt alkaneeksi!

ELI – JÄTÄ LAATIKKOON puumerkkisi ja ilmoita, osallistutko arvontaan. Voit lähettää myös privaa. Kaikkien 31.12.2011 klo 23.59 mennessä ilmoittautuneiden kesken arvotaan kolme (3) kirjapalkintoa.

Voittajat arpoo Vinski - karvamölli - täysin puolueettomasti (Ano Nillinä ei sentään voi osallistua) eli voit jättää vaikka vain nimmarisi merkiksi (esim. PP – osallistun arvontaan!). Otan myöhemmin yhteyttä kaikkiin ja kyselen osoitteita. Ai että miksi? Tosiaan, aion ihan itse lähettää ne kirjat. Toki ne saa myös noutaa Welhottarelasta ja samalla tarjotaan pullakaffet :) Odotan runsasta osanottoa. Kirjoista ei vielä sen enempää, eli voittaneille lähetetään lista, josta jokainen voi valita haluamansa opuksen. Ja jos joku nyt ei missään nimessä kirjaa halua, tarjoan myös vaihtoehtoa, mutta vain poikkeuksellisesti! Nyt kannattaa siis pysyä meikäläisen kelkassa ja tsempata, kompata ja kommata mahdollisimman paljon. Ei se kyllä mitään auta, sillä voit osallistua vain yhdellä osoitteella. Minä tulen rankalla kädellä sensuroimaan kaikkinaiset vilpilliset yrityksetkin *uhkailee*.

No niin, eiköhän tässä ollut taas tälle päivälle aivan riittävästi. Olen järkyttynyt eilisehtoon tapahtumista vieläkin, kaikista niistä! Taidan mennä yrittämään uudestaan unta tai keittelemään lisää kaffetta. Hmph!

POLKA – MIKÄÄN EI OLE KOSKAAN NIIN YKSINKERTAISTA KUIN NÄYTTÄISI!

 

MIKÄÄN NORMIARKI OLEKAAN,

 

vaikka eilen mukamas niin väitin. Varastolla ei ollut töissä kuin muutama hassu ihminen, kirjaimellisesti ;) Toisaalta, hirmuinen pino hommia oli kyllä muistettu jättää – se ei ihmisiltä unohdu. Olivat tyhjänneet pöytiä ja nyt lomailevat juuri sopivasti siiheksi asti, kun meikä aikoo jäädä lomalle. Ai miten mainio ajoitus kerrankin!

Lisäksi itsellenikin suureksi hämmästyksekseni muistin lähettää kaikki tarvittavat paperit eteenpäin, tsekata omisarviksen ajan ja muuta. Huippua – olen siis jopa tehokas, jos ei ole ihan hirmuinen kiirus. Ja sitten... tunnustan jotain, hmph, ja juuri eilen tulin kirjoittaneeksi kaikenlaisista materiaalisista asioista! Ei, en sentään sortunut alennusmyynteihin. En toki. Mutta sorruin yhteen toiseen ostokseen eli ostamaan kavereita parille astialle, jotka ovat olleet ahkerassa käytössä kotona. Puolustuksekseni on vain sanottava, että hinta oli mielestäni äärihalpa eli 50 % uusista ja noita ei näy käytetyn juuri lainkaan. Niin leidikin vakuutteli ja senhän minä kyllä uskon. Tyytyväisenä voin siis tarjota kaffetta ja pullaa jopa useammalle vieraalle yhtä aikaa :) *ihmettelee vaan, mistä niitä vieraita nyt tulisi*. Sorruin siis kuluttamaan. Toisaalta laitoin taas kierrätykseen yhtä ja toista omaanikin, joten ehkäpä tasoissa ollaan. Noin niinkuin rojujen osalta, tai taidan olla voiton puolella eli olen saanut jopa jotakin karsittua kaapeista ja hyllyistä! Jep, lisää vaan pois häiriämästä.

Ja koska vuosi lähestyy loppuaan olen antanut itselleni nootin muistuttaa myös eräästä asiasta. Lupasin tuossa syksymmällä järjestää arvonnan. Asia on työn alla ja kunnon ilmoitus asiasta tulee sellaisena päivänä, kun ei oikein jaksa muuta(kaan) postata. Eli pysykää kaistalla :) Aivan lähipäivinä tulee julki jotakin..... =D

Mitäs vielä – hah, viimeinen työpäivä tällä viikolla. Täältä Serkkuin kautta postiin ja sitten kotoon. Jippijaijei, tämä tykkää. On parikin kirjoitusta kesken, kolme kirjaa lukemisen alla jne. Lisäksi pitäisi vähän siivoskella laatikoita ja niputtaa myös papereita siinä samalla. Kun vaan olisi joku siinäkin potkimassa pärsheelle.

Ja jos joku ystävällinen sielu vielä pakottaisi minut menemään oikeaan passikuvaan – minulla EI ole passia eikä henkkaria... Käks! Olen käyttänyt vanhentunutta passia jo kohta kaksi vuotta. Kyllä minä sitten jo tuohon poliisiasemalle, mutta se kuva *ärisee järkyttyneenä*.

Tästä suivaantuneena lähdenkin aamutoimiin! Olisikohan Serkuissa jotakin kivaa joulun jäämiä vai onko kaikki vielä tuoretta...mmmm...

POLKA , JOKA HYVIN HARVOIN AJATTELEE MUUTA KUIN... no joo!

 

PALUU (ainakin melkein) NORMIARKEEN, JESH!

 

Tämä on suhteellisen tyytyväinen, että palataan ns. normiarkeen, kunhan vielä uusi vuosi menisi äkkiä ohi ja sen "muka-pakolliset-kuviot" ;) Tiedän, tiedän – tästäkin tulee taas sanomista, mutta kukin taaplaa edelleen tyylillään. Antisosiaalinen Welhotar tismalleen omallaan.

Minä olen oikein ilokas siitä, että olen onnistunut välttämään: joulutortut (ei ainoatakaan tänä vuonna, ne tavalliset ovat pahoja!), sen perinteisen jouluaterian (johon on väkisin joutunut joskus osallistumaan ja en vain jaksa niitä mättöjä!), suklaakohvehtien leegion pahimmat (vain yksi rasia oli töissä minun Varastopäivänäni ja pääsin valitsemaan ensimäisenä!) sekä kehnot piparit (niitä on hyviäkin!). Lisäksi kotona EI ole tuoksunut kuuselta, mutta muuten ihan hyvältä! Kirjoja on ollut riittävästi, ruokaa vähän liikaakin (mutta oman ja Belgan maun mukaan!). Nyt ollaan jo sentään siirtymässä myös normaaliruokintaan, joten siitä ei sen enempää. Eväksenä on italiaista vihannespataa, iltaruokana salaattia... Makeana palana daadeleita, tietty. Mikäs sen viihdykkäämpää.

Sain eilen jopa aikaiseksi jotakin, josta on syytä olla myös kohtuullisen tyytyväinen. Ahitusta aiheuttaa edelleen kaiken muistaminen kuntoutustuen, omisarviksen sun muun tohtoroinnin liepeiltä sekä työn tosiasiallinen jakautuminen oikein. Kehityskeskustelu Upon kanssa on sovittu ensi kuun loppupuolelle ja siinä kyllä tulen ottamaan esille sen, että en minä aio tehdä kolmessa päivässä viikon hommia. En todellakaan. En myöskään aio päästää käsieni läpi muiden virheellisesti tekemiä tuotoksia. Tämä onkin ongelmallisempi juttu... No, näkkeepähän eli asiasta pitää vain puhua.

Mitä minuun muuten tulee, voisin luonnehtia taas vuoden vaihdetta vaikka näin:

Olen taipuvainen jopa kateuteen, se on yksi perustunteista. Ainakin nykyisin. Lisäksi niitä ovat ahneus jaraivo. Olen joskus erehtynyt myös myötätuntoon ja anteliaisuuteen, mutta vain hetkellissti ja yleensä humalassa. Niistä ei siis kannata juurikaan puhua, koska en välttämättä muista niistä mitään....

Maallisia asioita, esim. rahaa ja tavaraa, en juurikaan osaa kyllä kadehtia. Valitan! Joidenkin kyvyille olen kateellinen, terveydelle ilman muuta ja kivuttomuudelle jopa äärimmäisyyksiin asti. Ahne olen joillekin asioille; omatekemälle hyvälle ruualle ja juomalle, vaikka vähän aina pyrinkin rajoittamaan. Lisäksi kirjoille – niitä ei lasketa oikeastaan tavaroihin, koska käytän kirjastoa ääripaljon. Tahtoisin ehtiä lukemaan enemmän kuin pystynkään. Olen tiettyyn rajaan asti myötätuntoinen ja kannustava, mutta sääli on epämiellyttävää (myös sen kohteena olevalle)! Olen myös antelias, jos kyse on vain maallisesta (ruuasta, tavaroista, kirjoista, joskus jopa rahasta). Jos joku pyytää 50 senttiä pulloon, saa sen melkoisen varmasti. Jos pyytää 50 senttiä ostaakseen suklaata, asiaa harkitaan. Jos pyytää 50 senttiä matkalippuun, ei onnistu! Jos pyytää 50 senttiä ruokaan, pyytäjä pääsee ruokapöytääni apehtimaan kanssani – jos ei kelpaa, oma vika *kiero wirn*.

Tässäpä taas tällä kertaa ajattelun, sanomisen, pilkan ja ivankin aiheita ihan kaikille. Tämä lähtee nyt keittelemään ne perinteiset tosi vaffat aamukaffet ja riipimään kourallisen sateenkaarimömelöitä, jotta pääsisi edes taksoon ja kustannuspaikalle. Kyllä kai se siitä sitten taas, pari päivää mennään vaikka aidanseipäänä (tai oikein kunnon pönkkänä, jos minusta puhutaan).

POLKA, JOSTA EI SAA SEIVÄSTÄ TEKEMÄLLÄKÄÄN!

 

RISUKASAAN SATAA MYÖS VETTÄ!

 

Eli älkää tulko sanomaan sitä klisheetä, että päivä paistaa jne. Ei se paista, prle. Korkeintaan tulee sadetta, räntää, myrskyä jne. Sitä tässä vain nytkin katsellaan - tuuli rämistelee parvekeklaseja ja huutolaulaa hormeissa.

Eilinen meni kyllä ihan ketuillensa. Ei muuta kuin syötiin, luettiin ja maattiin, keitettiin kaffetta ja syötiin vähän lisää. Örps. Fisu alkaa sentään olla jo loppu, onneksi. Ei jaksa sitäkään nyt ihan joka päivä. Oikein odotan siirtymistä vanhakantaiseen vihannesmössö-salado -ruokailuun. Lisäksi pitäisi keksiä jostakin jotakin puhtia itsellensä, että saisi jotakin aikaan. Mutta kun ei vaan jaksa eikä huvita!

Tänään vuorossa kursorinen imureeraus, pientä pyykkäystä ja pakkoruisku sekä Varastopäivien aiheuttamat toimenpiteet eli taksot ja eväkset. Siinäpä se sitten onkin. Postiin pääsen kai keskiviikkona, en taida uskaltaa muina päivinä vielä yrittää. Siellä on taas yhtä ja toista noudettavaa, jos on kyllä vietävääkin. Kuulostaa reippaalta, ei ole sitä.

Belga viihtyi eilen kyllä hyvin sekä ruokapöydässä että kirjojen parissa... eipä siinä mitään. Hihiteltiin muutamallekin hyvälle jutulle ja silleensä. Lisäksi epäilemme, että ensi viikonloppunakaan emme turvaudu nakkeihin ja perunasaladoon... ;) Tai ehkä Liiterin perunasaldon toiseen versioon ja siihenkin näkkileivän päällä makean chilikastikkeen kanssa. Juu, onneksi lapsella on todellakin yhtä outo maku ja tavat sekä muutkin tottumukset. Tosin hän pukeutuu ehkä hieman siistimmin kuin minä. Nörtihkösti. Toisaalta, minulla on taas vuosien uusrahvaanomainen wanhan hipin tyyli, josta ei enää voi luopua. Kotona taas kuljeskelen vermeissä, jotka eivät enää kelpaa edes kierrätykseen, hädin tuskin siivousräteiksi... Vinski on muuten kamalan tykästynyt Belgaan. Belga ei vaan ymmärrä, miten suuri luottamuksenosoitus on, kun kissan punkeaa väkisin syliin ja pökkii päällään leukaan ;) Nauratti katsella poikien käpertymistä sitten pienelle soffalle – siinä nuori mies antoi tilaa vanhemmalle kissalle ja runsaasti. Kuitenkin niin, että läheinen lämpö säilyi.

Yöt ovat menneet kehnosti; kivut herättävät säännöllisesti ensimmäisen kerran 1 -2 h päästä nukkumaanmenosta. Sen jälkeen uinuminen on äärihankalaa ja lähinnä horrostamista. Onneksi olen saanut otettua uusiounet joka aamu, aamukaffen ja mömelöiden jälkeen. Yksi huono puoli niissä on; näen tuolloin harvinaisen eläviä unia. Äskenkin heräsin itkien – olin vanhan ystävättäreni kanssa liikkeellä. Kuten joskus oli tapana, kiertelimme ilman mitään tarkoitusta ympäriinsä kävellen merenrantoja ja joutomaita. Pieni pullo juomaa mukana ja sitten poikkesimme syömään jonnekin. Ystävätär sai aivoinfarktin vuosia sitten, juuri Tapaninpäivänä. Liekö siitä tullut niin hyvin mieleen. Toisaalta, hänen uutta osoitettaan ja puhelinnumeroakaan ei ole, mutta äkkiähän minä ne selvitän. Ensi viikolla laitan viestiä – varmasti laitan. Viimeksi kun tapasimme em. sairastumisen jälkeen, hän oli vielä heikossa kunnossa. Samoihin aikoihin V:n kunto alkoi heikentyä ja yhteytemme katkesi, syyttä suotta. Ikävä on niitä vanhoja aikoja... pakko siis tehdä jotakin!

Samoin huomenna olisi paljon muutakin tehtävää ns. virkatyön lisäksi; pitää kirjeet kuntoutustuen maksusta, fysioterpan kotokäynnistä ja apuvälineistä laittaa menemään. Jep, jos minä ne tähän kirjaan, ehkä jopa muistan kaikki!

TAPANINA E I SITTEN TANSSATA – EI TÄÄLLÄ AINAKAAN!

 

TÄMÄ ON TAAS TÄMMÖINEN PÄIVÄ,

 

jolla ei ole oikeastaan mitään funktiota meikäläisen elossa! Onneksi saan osan jääkaappia tyhjäksi, koska Belga on tulossa syömään. En nimittäin taida yksin osata enää ahmia kuten joskus... Siis kyllä minä eilen oikeasti söin. Omasta mielestäni jopa hyvin. Laadin vihanneshässäkän, hyvin yulemaisen sellaisen eli lanttua sun muuta. Lisäksi söhelsin kasaan sieni-purjo-juustokastikkeen, josta tuli äärimmäisen herkkua. Lisäksi papusalaattia (ohje hurjan yksinkertainen: Pitkiä vihreitä papuja hiukan keitettynä eli rapsakoina. Sopivaan kannelliseen kippoon ne vähän pilpottuina, päälle 3 rkl öljyä, 3 rkl viinietikkaa / balsamicoa / mitä nyt kotona onkaan, mustapippuria, chiliä ja valkosipulia maun mukaan – annetaan tekeytyä tunti-pari. Ovat hyvejä. Säilyvät jääkaapissa ja vain paranevat päivän-parin ajan... njam.). Lisäksi juustoa ja pari palaa kalaa. Örps, hyvin meni alas yksi lautasellinen. Sitten tulikin tauon paikka. Jälkkäriksi söin jokusen daadelin ja myöhemmin vaffat kaffet mähnäpullan ja parin suklaakeksin kanssa sekä rivin tummaa suklaata. Siinäpä se, enempää ei haluttanut eikä jaksanut. Parempi näin kuin hirmuinen ähky. Ja päälle parin tunnin tirsat ;)

Tänään tarjoan Belgalle erilaisia fisuja ainakin neljää plaatua, ao. papusalaattia teen uuden annoksen, lisäksi kananhävyttömiä keitettynä ja smäidiksellä täytettynä, hirmuisen hyvää saaristolaisleipää (semmoista rouheista, ei liian makeaa eikä liian tiivistä), uunijuureksia tai raguunaporganoita, ehkä timjamipottuja. Ei pidä liikaa laittaa tarjolle. Jälkkäriksi on taas juustoa, hetelmiä ja kaffetta. Eiköhän tuolla pärjää hyvin yhden päivän?

Juuei, ei minulla ole mitään kerrottavaa, siksi luettelen tässä ruokalistaa parilta päivältä. Eilen sain sentään pari juttua kirjoitettua valmiiksi, kun ei muutakaan järjellistä tekemistä oikein ollut. Pesin ison koneellisen pyykkiä. Kurkin, onko naapurin lapset heitetty ulos vai ovatko he riekkumassa muuten vaan keskenänsä autiolla lekarin pihalla (olin oikeasti vähän huolissani...). Ilmeisesti kyse oli vain liian jännästä hepuloinnista pukkendahlia odotellessa. *helpotuksen huokaus*. Sitten Vinskikin sai etoheekkua ja minä vielä vähän kävin nettailemassa. Eli ei todellakaan mitään ihmeellistä. Kukaan ei soittanut, kukaan ei vaivaillut meikäläisiä. Niinhän se, yleensä muutenkin.

Onneksi on paljon luettavaa, ettei heti tule uupelo. Lisäksi olisi puuhaa täksikin päiväksi. Lisää luettavaa ja kirjoitettavaa. Hieman ehostustoimenpiteitä kylppärissä eli jonkinlainen siivous olisi taas sielläkin tehtävä ja pyykättävä vähän lisää. Imuroinnin säästän ehkä huomiseksi, samoin pakkoruiskun. Nimittäin kohta se on taas pari Varastopäivääkin edessä. Ja sitten taas pari vapaata ja se ääliömäinen ns. juhla, argh. Ei muuta, mutta saan raivarin siitä räjäyttelystä ja roskastamisesta. No, sen jälkeen vajaa työviikko ja loma, jesh!

Ehkä minä painun takaisin lukemaan sänkyyn peiton alle. Minulla ei siis ole mitään herkkää tai jännittävää kerrottavaa tämänkään ns. juhlan vietosta tässä residenssissä. Parempi näin, en toivottavasti tuota ainakaan pahaa mieltä kenellekään, joka on syönyt sikapläskiä koko yön *wirn*, peuhannut lahjuspapereissa sekä saanut jotain käyttökelvotonta rojua.

SIIRTYKÄÄ JO FISUUN – EIKÖHÄN SE SIKA OLE JO SAANUT TARPEEKSEEN?