EN MINÄ SITTEN NUKKUNUT VIIME YÖNÄKÄÄN,

kun alkoi jo ahittaa paluu työhön eli "Mitä hemmettiä Varastolla onkaan tapahtunut viikon aikana?!" Todennäköisesti ei mitään eli pahin mahdollinen skenaario. Siis tarkoittaa sitä, että siellä on odottamassa jokunen kilo scheissea tekijäänsä. Ei siinä mitään, tämä tekee kyllä töitä. Mutta kun, vajaan kahden tunnin istumisen jälkeen selkä alkaa taas olla pashana enkä pääse kävelemään, on siitä jälleen naurut kaukana. Ja mitä tykkäävätkään kipeät koipeni taas elostaan? Voi rähmä, sanon minä.

Viime yönä ei siis tullut nukuttua juuri ollenkaan. Syytä en tiedä, ei mitään tunnistettavaa. Tosin päivällä tuli syötyä aivan liikaa (no sitä thai-tai-wokkia ja riisiä, jädelöä ja omppupiirakkaa) eli jos siitä aiheutuu myös unettomuutta? Yritin tropatakin lisää – ei mitään vaikutusta. Aika paskamaista tuommoinen. Näköjään joka toinen yö saa nykyään vähän unta, joka toinen yö ei sitten ollenkaan. Jos oikein huonosti käy, Varastopäivien aikana ei saa nukuttua lainkaan!

Hmph! No siirrytään suosiolla sitten tämänpäiväiseen eli normisöndaagin puuhat ovat edessä. Kursorista siivousta, pyykkäystä, pakkoruiskua, evästen tekoa ja sen semmoista. Tavaroiden etsimistä huomista varten. Että voikin ihmistä nyppiä! Ei silti, en minä täällä kotonakaan mitään saa aikaiseksi, mutta Varastolla saa sen lisäksi vielä itsensä kipeäksi, sairaaksi sekä vielä pahantuulisemmaksi, suorastaan hermoheikoksi ja huonosti käyttäytyväksi... Mitenkäs se olikaan, että seura tekee kaltaisekseen? Mikä ihmeen seura? Minä olen sielläkin näkymätön, vain tekemäni hommat nähdään. Että näin.

Tempaisen ketutukseen kevyen kenttälääkityksen ja alan pohtia lisää tämän päivän juonia!

POLKA – HÄN JOKA KUVITTELEE TAAS MENEVÄNSÄ JA TEKEVÄNSÄ!

 

NORMILAUVANTAI,

eli ei mitään kerrottavaa. En edelleenkään ole saanut mitään aikaiseksi – siis mitään järkevää tahi kansantaloudellisesti tuottoisaa. Sentään nukuin väkisin viime yön, useiden eri nappien avituksella, lähes kunnolla eli melkein normaalit yöunet. Jotakin hyvää, sentään.

Eilinen meni retkeillessä kylillä. Postissa olivat kaikki mammat (siis minun lisäkseni) jonottamassa ennakkoäänestykseen, jonot ulottuivat ulko-ovelle asti! Jotkut ovat niin kiihkeitä. Minä en piruuttanikaan äänestänyt, eilen siis... Hain vain tulevan postini ja laitoin jotakin menemään. Normitapaan siis.

Muutenkaan missään mitään erityistä. Paitsi että tapasin Toverittaren sattumalta odotellessani taas kylmässä Risman edessä. Oli mukava tavata, edes joku järjellinen tuttu. Muut olivatkin taas enempi tai vähempi hörhöjä ja hörhöttäriä. Yksi hörhöttäristä on ulottanut tämän uuden aikuisten potkupuku -muodin myös kylille ja toreille asti -> hänellä oli päällään vain semmoinen ja ohut takki. Ei ollut jaksanut pukeutua sen enempää, kun Oklaan on lyhyt matka ja sieltä kotiin aina vielä lyhyempi. Selviää siis vähemmällä; riisuu kotona sitten vain saappaat ja takin ja ei kun viettämään viihtyisää kotoiltapäivää ;D Oikeen kateeksi kävi!

Minä en ole viettänyt mitään, enkä ilmeisesti vietäkään. Belga on tulossa syömään, tarjolle laitetaan thai-tai-muonaa eli jonkunlaista katkiswokkia olisi tarkoitus. Kyllä siitä hyvää tulee... Lisäksi Belga mahdollisesti lupasi viedä osan tölkeistä ja kevyistä pulloista palautukseen, saa pitää rahat. Pääsee niillä kerran ostamaan maitoa ja kaffetta, halpiskaupasta siis.

Minua alkaa jo ahistaa paluu Varastolle, koko se läjä tekemättömiä töitä, mikä siellä odottaa. Taidan keittää toiset kaffet ja riipaista rauhoittavaa.

POLKA – EN PIDÄ TYÖSTÄ, MUTTA RAHAAKIN OLISI SAATAVA!

 

FRIDAY THE 13TH...

enkä minä vieläkään tiedä, mitä minä tein viime kesänä :O Tänään olisi vuorossa se traditionaalinen posti-kirjasto-kauppa -keikka, kuten aina... Keli näyttää muuttuneen vaan entistä pluikkaammaksi, saas nähdä, miten tuosta selviää. Pelottavaa. Kun pitäisi ihan ulkoilmassakin pätkiä kuitenkin kävellä. Eilen vein roskat ja jo sillä reissulla jouduin tekemään erinäisiä, joidenkin mahdollisesti jopa huvittavaksi tulkitsemia liikkeitä. Jäistä perunapeltoa on vaikea jäykkiksenä kävellä.

Yllärinä teille, en minä vieläkään ole saanut mitään aikaiseksi. Ei ole mitään, millä kehuskelisi Varastolla. Siis että minä kävin, menin, olin tai tein. Ei niin yhtikänäs mitään. Sanon kuten asia onkin, että makoilin, lueskelin ja nettailin. Tiedän, saan sääliviä katseita tai ihmetteleviä kommentteja. Paskaakos se muille kuuluu, miten meikäläinen ns. lomansa viettää! Ei siellä ole kuitenkaan lomitettu, joten kushelvettiä ensi viikko on kuitenkin. Miksi sitä edes kuvittelisi jotenkin mukavaksi...

Hah, minulla teille edelleenkään mitään kerrottavaa ole. Mitään ei ole tapahtunut, onneksi. Minä taidan painua nyt vielä sänkyyn lämmittelemään, ennenkuin julkistan tämän pläjäyksen. On kylmäkin!

Ähh, parit kymmenen minuutin tirsat: molemmissa unissa Exä aiheutti runsaasti mielenpahoitusta ja heräsin itkien. Voi krääh, se on semmoinen paskiainen edelleen. Taisi tulla siittä, että näin sen hyypiön maanantaina kylillä roilatessani. Hmph. Lisää kaffetta ja mömelöitä – äkkiä!

POLKA – HÄN JOKA ON LIUKKAALLA KUNI PANPI JÄÄLLÄ!

 

MIKÄÄN EI PAHEMMIN INNOSTA,

 

joten en ole tehnytkään mitään. Nukkunut eilen päivällä useammat lyhyet tirsat. Suunnitellut kaikenlaista, joka on vaatinut aivan liikaa toteuttamista eli en ole kuitenkaan liikahtanut mihinkään – eivät siis ole asiatkaan. Ähh, semmoinen minä olen. Joku voisi toteuttaakin nämä, mutta minä en jaksa eikä minua edes huvita. Ainakaan nyt.

Huomenna on pakko taas mennä kylille, siinä ei auta mikään. No, tämän päivän voin siis vielä viettää haahuillen kotona ja ihmetellen, mitä tässä tekisi. Tekemistä olisi siis oikeasti ihan hitosti, mutta edelleenkään en saa aikaiseksi mitään. Missä se minun ruoskijani oikein viipyy? Tarvitsee sellaisen. Samalla tarvitsee jonkinlaisen kotiavun, joka veisi ihan ensimmäiseksi tyhjät pullot kauppaan (minua ärsyttää suunnattomasti, että ne edelleen viruvat tuossa enkä minä saa niitä itse vietyä, kun on aina niin paljon kantamuksia)!

Mitään ei myöskään tapahdu, mikä on ehkä onneksi. Ei huvita ryytätä yksiksensä, tarvitsisi mieluusti jonkun höpöttelykaverin siihenkin. Ehkä sekin on vain hyvä. Nappeja kuluu kuitenkin tasaiseen tahtiin, kivut ovat himppasen lievemmän kotona ollessa, mutta vain himppasen eli sama määrä mömelöitä kuluu (mutta sentään eri plaatua, vaihtelu virkistää) kuitenkin. Puhelin ei ole soinut koko viikon aikana. Ei se kylllä ole mitenkään ihmeellistä. Ai niin, sainhan minä sentään kaksi tekstaria; toisen Iikkeasta ja toisen Itelliaanosta. Minähän olen aivan älyttömän suosittu *tap-tap-tap*. Auts, nyt muuten valehtelin – soittihan toveri Turusta sentään. Unohdin kokonansa, oli mukava lärpätellä joutavia...

Muuta, ei siis niin yhtään mitään muuta.

Päivän biisi: Pills

Päivän slogan: Hulluus vaatii veronsa - muistathan varata tasarahan!

Luettua: John Curran – Agatha Christien murhasuunnitelmat, eli pätkiä leidin kässäreistä ja suunnitelmia kirjojen juoniksi. Ihan mielenkiintoista, tosin on suotavaa tuntea tuotantoa, että pääsee kärryille. Jani Tapola – Roolipeli, tämä on siis olevinansa jännäri ja kai poliisiromaani, mutta ei onnistu. Aivan liikaa sälää kasattu samaan kasaan, ei toimi. Kökköä, sano, en suosita. Jussi Wahlgren – Taivaanrannan perillinen. Tämä oli yllättävän hyvä; tarina Tuomaksesta ja Kristiinasta, joidet tiet risteävät moneen otteeseen eri yhteyksissä... Juu, tykkäsin. Sovijärvi ym. - Sen piti olla normikeikka 2. Jatkoa edelliseen, nyt myös mm. roudareitten ja keikkamyyjien silmin. Ei paha, mutta vähän alkaa jutut toistua ja kulua. Tyyliin kaikkea sitä sattuukin eli kyllä tämän lukaisee, mutta ei sen enempää. Patricia Cornwell – Kuolleiden satama.Tyypillistä kirjoittajalta, nyt menneisyys ehättää Scarpettan ajatuksiin ja mieli pyörii hyvinkin vanhassa jutussa. Samalla tuntuu, että työkaveritkin pimittävät häneltä jotakin. Vain tämän leidin kavereille....Tiina Martikainen – Miksi en osaa vain olla. Leidin sairastuminen masennukseen, hoitojaksot ja lopulta diagnoosina bipo eli omaelämäkerrallista materiaalia. Kirjoitettu uskottavasti, selkeästi ja kaunistelematta – muille sairastuneille, läheisille jne. Tuukka Luukas – Miehenä ja naisena, täyttä tuubaa tältä kaverilta, tunput käteen! Jonathan Franzen – Vapaus, jonkinlainen sukupolviromaani, avioliittoromaani ja osittain kökköinen (käännös?) mutta meikä piti tästä... Walter Isaacsson – Steven Jobs. Olihan tämä pakko lainata, kun eteen tuli. Hirmuinen tiiliskivi... kuitenkin Jobsin itse hyväksymä kirja tekijältä, joten luottomies asialla. Silti aika reipasta tuuletusta Jobsin tavoista, elämästä ja toki tärkeimmästä eli Applesta ja ajatusmalleista sekä -rakenteista. Kannattaa lukea, vaikkei välittäisi tietotekniikasta yhtään, tässä on paljon muutakin. Muutakin luettua, siellä toisaalla.

POLKA, TUO SYNKKÄMIELINEN ÄLYN KÄÄPIÖ...

 

 

JOSPA VAIKKA MÄRISISI, KUN EI OLE MUUTAKAAN

 

kerrottavaa? Nukkumiset ovat nimittäin niin kehnolla mallilla, etteivät ikinä. Pari tuntia unta, korkeintaan, ja sitten ei enää kuin lievää horrostelua, jos sitäkään. Ei ole kivaa tämä tämmöinen. Sitä on koko päivän jotenkin toistaitoinen eikä saa taaskaan mitään aikaiseksi. Lisäksi oikea koipi svinduilee, kuten yleensä aina.

Huomasittehan, jo kaksi lempiaihettani! Ei, en ole saanut mitään aikaiseksikaan. Tosin eilen pesin kasan pyykkiä sekä harjasin yhden marikassin puhtaaksi. Jössus, missä kunnossa se oli ja leidi kehtasi sen semmoisenaan vielä myydä. No, onneksi ei hirveästi pyytänytkään, mutta kassi näyttää siltä kuin sillä olisi kuskattu lattianmaalausvehkeitä, moottoriöljyä ja työvaatteita. Lisäksi vetokettu on rikki. Ja hyvän kuvan saa näköjään värejä kirkastamalla ja valotusta säätämällä; eivät paashatkaan näy. Hmph, no nättihän tuo nyt jo on kuin mikä ja sainhan minä sen harjalla hinkkaamalla suht puhtaaksi. Toisen kerran vielä myöhemmin, kyllä siitä väkisinkin kassi tulee. Muut pesussa olleet vaatteet olivat niitä kirpparivermeitä, joita pääsen sitten testailemaan tänään illalla :) Eipä kylmä ala ahdistella naista kankeaa...

Hmph, huomenna tai perstaina pitäisi taas postiin ja kaupoille. Pakettia pukkaa ihan tosissaan ja lähetettävääkin olisi. Kirjastossa ei ole kuin pari opusta, kirjakevät ei ole vielä ehtinyt sinne asti. Itsellä on jömmassa vieläkin pari-kolme opusta, mutta en ole saanut niihin tartuttua. Jotenkin ei vain ole maistunut. Olen lukenut jotain vallan muuta kuin olisi pitänyt. Olen myös harkinnut yhtä asiaa, josta tod.näk. Myöhemmin. Riippuu...

Ei, en tiedä, saanko tänäänkään aikaan mitään muuta kuin lukemista ja kursorista nettailua. Ei ole kai tarviskaan, välttämättä. Joitakin asioita pitäisi viedä esille, kun vaan huvittaisi ja jaksaisi. Ei huvita eikä jaksa... Kirjalistaakin pitäisi laatia sun muuta. Ei oikein huvituta mikään. Nyt huvituttaisi kaikkein eniten vaan nukkua, mutta edes uniavikkeilla siitä ei tule yhtään mitään. Viinaakin olisi, mutta yksin ei huvita edes kurlata ;)

Joten taidan mennä tempaisemaan uusiokaffet, jospa se rauhoittaisi kapista koiranmieltäni.

POLKA, PARANTUMATON KAFFETRATTI!

 

POLKAN IHMEELLISIÄ SEIKKAILUJA – PARISSAKIN ERI ASIASSA

Ensiksi tietenkin mahtava kyläreportaasi; Malmi on edelleen Malmi. Tiesin, että kun tuohon aikaan lähtee kylille, joutuu hank... siis tapaamaan kaikki hörhöt. Nimittäin ensimmäinen kattaus (Okla aukeaa klo 9) on jo juotu ja toista tullaan hankkimaan. Jokainen on hyvin vauhdikkaana liikkeellä ja sen kyllä huomasi. Minultakin tiedusteltiin Hörhön olinpaikkaa kovin tomerasti. Onneksi en tiennyt , todellakaan. Joskushan hän on väittänyt olevansa meillä, kun on jossain muualla. Että näin. No, siis koko hörhölauma tuli tavattua, jep. Kuulumiset vaihdettua (kuka on vapaana, kuka on saanut asunnon, kuka saanut rahaa jne) ja huikat tarjottua, juu en ottanut kun en voinut. Oli liikaa aasioita hoidettavana.

Lisäksi tein semmoisen hyvin welhotarmaisen täsmäiskun kaikkiin kylän rättikauppoihin ja niiden ale-myynteihin. Tarkoituksena ei ollut edes ostaa mitään, mutta kunhan kävin tsekkaamassa. Vaatteet olivat ensinnäkin todella oudon näköisiä (tai minun makuni on outo), kummallisista materiaaleista ja jos ne näyttivätkin joltakin, ne maksoivat hinajaa. Eli ilmeisesti Varastopukeutumistarvikkeita olivatten. Käkättelin itsekseni ja laskeskelin, paljonko säästin. Lopullisena niittinä kaikkien virkanaisten sieluun menin Uffaffaan aleen ja hain itselleni parit uudet (siis todellakin iskemättömät) collegehousut ja jumalattoman suuren hupparin. Siis ihan sen takia, että täällä residenssissä on niin perkeleen kylmä vaihteeksi, että nukun vaatteet päällä kahden täkin alla, päiväpeitto vielä osittain levitettynä peitoksi. Kärsin alle 12 monikansallista ja sain kassillisen vaatetta ja vähän muutakin. *muahhahaaaah*

Lisäksi tapasin ne ihmiset, jotka pitikin tavata ja vietin reipasta ulkoilmaelämää noin viitisen tuntia. Ilman ruokaa ja juomaa eli kotiin päästyä oli jumalaton kaffentarvis ja pari leipääkin huitelin menemään. Koipia ja selkää särki niin, että teki mieli taas kiroilla rätväkästi. Toisaalta väsytti joten otin relaa kirjan kanssa. Eipä se auttanut. Enkä sitten taaskaan nukkunut koko yönä. Puolen yön jälkeen nousin ylös, keittelin kaffet ja nappasin myllyn päälle...

Ja tästä alkaa jännityskertomuksen toinen osa: netti ei suostunut toimimaan. Itse asiassa tätä kirjoittaessa en tiedä, toimiiko se juuri nytkään. Sain sen välillä toimimaan, kun tarkistin kaikki kytkennät ja tsekkasin kulkeeko bitit jonossa vai onko jossakin tukos :O Ei näyttänyt olevan, mutta omituista herjaa tarjottiin kyllä kiitettävästi.

Kuitenkin sain jossain välissä kaiken toimimaan, ainakin hetkeksi. Jos nyt toimii, hyvä on. Jos ei, tri Belgalla on kohta meille asiaa. Muistaakseni mies on vapaalla *ikävää hihitystä*. Sillä minä en osaa enää tehdä tälle tuon enempää. Juu, piuhat on siis tarkistettu JA puhdistettu myös, lisäksi pari paikkaakin on vaihdettu (ette usko, mutta joskus sekin tekee ihmeitä... en ymmärrä miksi, mutta näin vaan on).

Minulla nimittäin olisi tänään älyttömästi tekemistä, jossa olisi pakko olla netissä. Yksi kirjoitus on tuolla jo sivustolla, mutta tietoja vailla ym. Lisäksi pitäisi saada lisää tavaraa vähän sinne ja tänne. Pankkiinkin pitäisi päästä makselemaan yhtä ja toista. Räyh! Tuokaa minulle kone ja netti, joiden kanssa EI olisi ongelmia – näkisitte kerrankin edessänne edes suhteellisen tyytyväisen Welhottaren.

Ja nyt minä temmon ainakin aamulääkkeet, odotan hetken ja yritän saada tämän tekstin esille!

POLKA, HERMOT MENEE, JOS NIITÄ ON EDES OLLUTKAAN!

 

NO NIIN, SIINÄ KÄVI KUTEN SANOIN,

 

että päivä menee taas tuolla kylillä. Ilman mitään järkevää tekemistä sen takia, että ihmisille ei nyt vain sovi jokin tai sitten on jotakin tai ei vain halua tai *mrrrh*. Minä vietän siis nelisen tuntia tuolla palellen ja hoitaen jotain ääliömäisen pieniä juttuja; posti, kirjasto, pari kauppaa ja kuluta tuhruutan aikaani (ja taatusti taas palelen ihan järkyttävästi, kuten aina). Voi vee, sanon minä! Kerrotakoon, että yksi ihminen siis siirsi tapaamistaan eilen sen jälkeen, kun olin jo sopinut aikataulua muiden osalta ja tilannut taksot. Just ja kivat vaan, jos pirulauta eksyt tätä lokia lukemaan...

Eli tämä päivä on jo hukkaan mennyttä aikaa, voidaan sanoa. En tule saamaan muuta enää aikaiseksi. Eipä mennyt eilinenkään hyvin. Tosin pesin kylppärin, vaihdoin lakanat ja pesinkin ne. Yritin kammata kissaan, joka pisti epätoivoisesti hanttiin ja huusi niin, että luulin jonkun jo soittavan eläinsuojeluun. Mutta pakko ne takut on jollakin pois saada. Osa siis lähti, osa vielä on. Ja kyllä minä sen katin yllätän tässä jonakin päivänä. Mulle ei vittuilla!

Paitsi että olen näköjään liian kiltti, lupaan liian helposti kaikenlaista. Pitäisi vain sanoa ei, kaikille. Ihan jokaiselle. Järkeväähän se toki olisi. Kannattaa ennemmin luottaa vaikka Malmin hörhöihin kun kaikenlaisiin muihin, outoihin ihmisiin... Hmph. Sen minä kyllä olen jo oppinut, että etenkään tuttuihin ei tietenkään pidä luottaa. Nyt lopetan luottamisen puolivieraisiinkin. Nih kerta.

Ei, minä en ole edelleenkään hyvällä tuulella. Minä en koe onnistuneeni missään eikä minulla ole pätkänkään verran hauskaa. Minua vaan ottaa päähän. Myös se, että toinenkin tämmöinen päivä on vielä jäljellä, joko torstai tai perstai. Eikä sillekään voi yhtään mitään (voi huokaus). Ja joku muu kerää kermat kaikesta, puolestani, sen sallin mielihyvin. Mutta miksi minä sitten yleensä teen yhtään mitään? Taidan olla ihan saatanan tyhmä! *kierii ja naureskelee* Pitäkää tekin hauskaa minun kustannuksellani, niin pitävät monet muutkin. Ja kesäksi ostan vielä nämä simmarit :)

POLKA, JOTA EI KANNATA TÄNÄÄN PUHUTELLA LAINKAAN!

PS: Eilen kävi tod. entinen työkaveri kääntymässä ovella. Olipa vahingoniloista nähdä, että hän oli hyvinkin paljon rupsahtaneempi kuin minä *paashkaista naurua*!