että päivä menee taas tuolla kylillä. Ilman mitään järkevää tekemistä sen takia, että ihmisille ei nyt vain sovi jokin tai sitten on jotakin tai ei vain halua tai *mrrrh*. Minä vietän siis nelisen tuntia tuolla palellen ja hoitaen jotain ääliömäisen pieniä juttuja; posti, kirjasto, pari kauppaa ja kuluta tuhruutan aikaani (ja taatusti taas palelen ihan järkyttävästi, kuten aina). Voi vee, sanon minä! Kerrotakoon, että yksi ihminen siis siirsi tapaamistaan eilen sen jälkeen, kun olin jo sopinut aikataulua muiden osalta ja tilannut taksot. Just ja kivat vaan, jos pirulauta eksyt tätä lokia lukemaan...
Eli tämä päivä on jo hukkaan mennyttä aikaa, voidaan sanoa. En tule saamaan muuta enää aikaiseksi. Eipä mennyt eilinenkään hyvin. Tosin pesin kylppärin, vaihdoin lakanat ja pesinkin ne. Yritin kammata kissaan, joka pisti epätoivoisesti hanttiin ja huusi niin, että luulin jonkun jo soittavan eläinsuojeluun. Mutta pakko ne takut on jollakin pois saada. Osa siis lähti, osa vielä on. Ja kyllä minä sen katin yllätän tässä jonakin päivänä. Mulle ei vittuilla!
Paitsi että olen näköjään liian kiltti, lupaan liian helposti kaikenlaista. Pitäisi vain sanoa ei, kaikille. Ihan jokaiselle. Järkeväähän se toki olisi. Kannattaa ennemmin luottaa vaikka Malmin hörhöihin kun kaikenlaisiin muihin, outoihin ihmisiin... Hmph. Sen minä kyllä olen jo oppinut, että etenkään tuttuihin ei tietenkään pidä luottaa. Nyt lopetan luottamisen puolivieraisiinkin. Nih kerta.
Ei, minä en ole edelleenkään hyvällä tuulella. Minä en koe onnistuneeni missään eikä minulla ole pätkänkään verran hauskaa. Minua vaan ottaa päähän. Myös se, että toinenkin tämmöinen päivä on vielä jäljellä, joko torstai tai perstai. Eikä sillekään voi yhtään mitään (voi huokaus). Ja joku muu kerää kermat kaikesta, puolestani, sen sallin mielihyvin. Mutta miksi minä sitten yleensä teen yhtään mitään? Taidan olla ihan saatanan tyhmä! *kierii ja naureskelee* Pitäkää tekin hauskaa minun kustannuksellani, niin pitävät monet muutkin. Ja kesäksi ostan vielä nämä simmarit :)
POLKA, JOTA EI KANNATA TÄNÄÄN PUHUTELLA LAINKAAN!
PS: Eilen kävi tod. entinen työkaveri kääntymässä ovella. Olipa vahingoniloista nähdä, että hän oli hyvinkin paljon rupsahtaneempi kuin minä *paashkaista naurua*!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti