SIITÄ SE TAAS LÄHTI – ILMAN RAJOJA

eikä tämä ole se tunnettu slogan. Kun punkesin Varastolle aamuvarhain, oli siellä vain kohtuullisesti duunia. No, siinä sitten pistin ropottaen aika rauhallisesti. Mutta joka hemmetin kerta, kun kehtasin jopa poistua työpisteestä, oli taas tuotu joku omalaatuinen pino tai suorastaan isompia pinkkoja kaikenlaista kivaa sälää. Eihän tästä tule meikäläisen luonnolla taas yhtään mitään! En minä osaa olla tekemättä, jos hommia on tarjolla tai tekemättä siinä vieressä. Ei vaan onnistu, muilta kyllä. Taas nähtiin tänään, miten parikin leidiä saa maanantain kulumaan juoruamalla viikonlopusta, kommentoimalla vaaleja jne. Siihen menee joillakin kuulkaas puoli päivää, ruokatunti päälle ja vielä väliajatkin ;) En ole kade, mutta kuitenkin. Ehkä he ovat onnellisia, heillä on töitä ja sosiaalinen elämä työpaikalla. Minulla on vain töitä eikä lainkaan sosiaalista elämää. Vähänkö vain käy ketuttamaan, kun samat leidit reilusti lintsaavat muutenkin duunista parhaansa mukaan. Ei, minä en tätä sanonut, vaan parikin työkaveria on huomauttanut asiasta ihan vain ohimennen. Että olenko sattunut näkemään, että niin ne jotkut. Kyllä olen, joo. Hittojakos se minulle kuuluu, eivät ne minun töistäni poissa ole. Asenne vaan on omalaatuinen, perin kummallinen. Mutta molemmilla on The Asema... ainakin eräänlainen. Ehkä se tekee asiansa. Stanan lusmut!

Kävin sitten lähtiessä Serkuissa hakemassa kaffemaitoa kotoon, hmph. Ei ollut kuorma päässyt perille vaan seisoi Tallinnan satamassa. Auto oli jäätyä kilahtanut reissulla, tulee vasta tänään. Sain sitten todellakin vain maitoa ja savu-valkosipulijuustoa, kuivahetskujakin tietty... Ai niin, siis sitä maitoa vartenhan minä tietysti vaan *ristii sormiaan*.

Muuten olen taas aivan rättipoikki enkä eilen ehtoollakaan jaksanut kuin vääntää kahden päivän vihannespadan sekä sotkea salaatin itselleni sekä tiskata. Ei, mikään muu ei tule kuuloonkaan. Siis varsinainen tekeminen. Hyvin maltillista nettailua sekä himppasen uteluja sieltä ja täältä eli juoruamista. Muuten makoilua ja lukemista. Ei vaan pysty kykenemään, kyllä vajaakin päivä vie meikäläisestä mehut. Eikä se päivä muuten ole kuin 15 min vajaa näin ma ja ti, ke vähän enemmän. Katsoin sen duunien kannalta paremmaksi ratkaisuksi! Kuitenkin siellä hötkyytetään, joten helpompi näin kuin esim. joka päivä käväisisi tekemässä jotakin. Sittenhän siellä olisi tosi härdelli koko ajan ja tod.näk. työt jakaantuisivat vielä epätasaisemmin. Eli tällä mennään, ainakin toistaiseksi. Upo merkkuutti osastokokoustakin kohtapian, sellaiselle päivälle toki, jolloin minä en ole paikalla. Ei haita yhtä, sano!

On se kumma, nyt aloitin muutama päivä sitten tämän ns. osaeläköitymisen ja jo on hemmetinmoinen huoli jatkosta. Pitäisi alkaa jo suunnitella seuraavia siirtoja! Kamala minä – tai oikeastaan kamala byrokratia ja inhottavat lekurit. Pirulauta nih! Jotakin tässä on keksittävä eli aivoriihtä on rakennettava siten, että saisi jatkoa ja tietenkin kokopäiväisesti... Pitäisikö ottaa rolleri mukaan duuniin? Mutta sitten minä en kyllä ehdi tehdä sitäkään vähää. Hmm, toisaalta, se voisi olla myös ratkaisu. Raahaisi myös kaikki muut aputusvekotit sinne mukanansa joka päivä, asettelisi kaiken paikoilleen ja jo olisi ainakin tunti kulunut. Ei pashempi ajatus, itse asiassa. Ja kun hissukseen hiipisi kopieeraamaan toiselle puolelle torppaa, menisi paperi kerrallansa eikä pitäisi kiirettä, menisi siihenkin puolisen tuntia kerrallansa. Välissä tietysti voisi käydä vaikka kuusella tai kaffella, jolloin hyvinkin tunti menisi tähänkin. Asia laitetaan harkintaan! Osaan kai sitä sitten minäkin vetkutella, jos nämä muutkin leidit kulkevat ympäriinsä aina samat paperit kourassaan juoruamassa ja vaihtelemassa akkainlehtiä (!!!), ihan totta ;D

Ja sitten ihan vaan tiedoksi, että eilen illalla taas särki sekä selkää, lonkkaa että oikeaa kättä niin, että itku oli tulla. Ei ole laitaa tällaisessa, ei. Eikä mikään prleen troppi auta. Kännitajuttomuus ehkä, ei ole tullut kokeiltua. Pitäisköhän riipaista, pirulauta. Saisi ehkä nukuttuakin yhden yön heräämättä.

Ei, kyllä se taas on vaan mentävä ja ahdisteltava mennessään. Kaffetta lisää, mömelöitä koko kourallinen ja vielä iso jömma mukaan – eivätkä nekään auta kuin ehkä pienen hetken ja vain välttävästi. Juuri sen verran, että en huuda liian kovaa!

POLKA – KIPU ON VAIN AIVOJEN LUULOTAUTIA!

 

NYT POLKA PISTETÄÄN TAAS VARASTOON HETKEKSI,

mitäpä sitä muuta kuin manaamaan. Toivoen ensinnäkin, että taksot tulevat ajallaan, koska tilausajat muuttuivat ja – kas kummaa – HMPK:ssa töpätään myös. Aivan, ne ovat inhimillisiä virheitä, toki. Mutta kun näin sattuu kumman usein... Toinen ongelma on taas jaksaminen. Olin jo melkein kunnossa, toki särki ja juili, mutta olisin voinut jopa kuvitella tänään tekeväni jotakin. Jos siis olisi ollut vapaata. Ei ole. Lähdetään siis ropottamaan ja sitähän siellä on tiedossa erittäin runsaasti (en viitsi sanoa rumemmin). Jospa malttaisi ottaa rauhallisesti. Voisiko joku ystävällisesti lähetellä 30 minuutin välein viestejä, ettei kukaan kiitä siitä raatamisesta ja hommia voi jättää pöydälle huomiseksikin? Any?

Lääkitys on sitten se toinen ongelma eli palatako kokeiltuun kombinaatioon vai jatkaa vanhalla? En osaa sanoa, jospa taas vaihtaisi takaisin vanhaan... Hitsi kun tämäkin on hankaavaa, kun kunnollista ja sopivaa lääkitystä nyt ei vaan saa, pirulauta. Huudan sitten taas kivusta niin, että naapuri tulee katsomaan, mikä on hätänä. Hmph!

No, nämähän ovat vain minun marinoitani ja märinöitäni. Antakaa olla, ei tälle voi mitään.

Mutta asiasta rotannahkaan, ihmiset ovat todella omalaatuinen nisäkäslaji. Tässä tuli ilmi, että eräskin henkilö, joka on joskus häiriköinyt meikäläistäkin, on onnistunut häiriköimään monella eri puolella. Eräs nettituttu otti aivan sattumalta puheeksi hänelle tulleet oudot, suorastaan pelottavatkin viestit. Aikansa siinä kertoiltuaan sisällöstä ja tietyistä ilmaisuista, minun oli ihan pakko kysäistä, että olisiko kyseessä eräs ZX. Pähkäilimme hetken ja kas – kyllä – sama henkilö on häiriköinyt pitkin ja poikin nettimaailmaa, esim. Huutiksessa. Jopa suoraan uhkaillen, meikäläistäkin, tietty. Minä käskin painua hiiteen, mutta tuttu sattuu nyt olemaan mielialalääkityksellä masennuksen takia ja hermostui asiasta niin, että menetti yöunensa ja oli aika lähellä tipahtaa psykoosin puolelle... Epäkivaa. Lisäksi ao. henkilö on aikaisemmin pitänyt blogia, jossa hän antoi itsestään erittäin hienon ja inhimillisen kuvan. Niin se pettää tuo julkisivu. Minä sentään kehtaan myöntää, että olen vittumainen, inhottava ihminen. Ja ei, hän ei kuulu tietääkseni tämän blogin lukijakuntaan, en ole tavannut häntä henkilökohtaisesti, mutta tiedän kyllä nimeltä. Eli tämä ei todellakaan koske taatusti ketään teistä, jotka olette meikäläisen perskohtaisesti tavanneet. Varokoon vain tämä henkilö tapaamistani, minä tulen ottamaan tukijoukot mukaani... ;) Sen verran annettakoon ilmi, että teimme molemmat asiasta ilmoitukset eri puolille – ylläpidoille siis. Toisesta tulikin heti tieto, että hänet ollaan sulkemassa pois ao. foorumilta useamman väärinkäytöksen ja asiattomien viestien vuoksi.

Ehkäpä meikäläisenkin kannattaisi muistaa, että kaikesta jää jälkensä :) No jaa, minäpä en taida välittää tuosta. En ole tehnyt mitään sellaista, mistä jollakin olisi jotakin valitettavaa (enkä myöskään laitonta). Jäimme vaan sitten vielä miettimään, millainen tämä henkilö on kotioloissa. Hän kun kuitenkin kehuskelee estottomasti perhe-elämällään jne. Hmmm...

No, eipähän se minulle kuulu. Ihmettelen vaan, että yksi ihminen jaksaa ja ehtii tuottaa niin paljon pahaa mieltä monelle, mahdollisesti jopa pysyvämpiä traumoja ja saa aikaan ahdistavia ajatuksia. No, kai joku saa näistä meikäläisenkin marinoista ahdistuksia. Ei kannata, se on vaan minun sairauksieni summa, ei se koske ketään muuta! Siis ihan kirjaimellisesti, nytkin riipoo niin, etten jaksa kirjoittaa enempää.

Kaffetta ja mömelöitä, paljon ja vahvoina molempia, ziitosta!

POLKA – HÄN JOKA MENEE JA IHAN PIAN TAAS TULEE.....

 

EDELLEEN MELKO VILAKKAA JOKA SUUNNALLA

Eli kylmää on, ulkona ja sisällä. Eihän nyt viikonloppuna mitään tapahdu ja tänään pitäisi jo lauhtua... sitten ei enää tarvitsekaan tehdä mitään. Näin arvelisi hyvinkin rahaa säästävän isännöitsijämiehen ajattelevan. Paitsi, aika jännä juttu, meidän taloyhtiömme on ollut hyvinkin säästäväinen ja asioista on huolehdittu eli rahaa "olisi käytössä", mutta eihän se niin ole, kun kyse on asumisoikeusasunnoista. Tämän taloyhtiön "säästämiä" varoja voidaan käyttää muuhun (ei tämän taloyhtiön tarpeisiin, remontteihin, asumiskustannusten eli vastikkeiden alentamiseen) ilman sen kummempia selityksiä – tätä on sitten se asukasdemokratia ja hallinto. Jep, siitä voitte lukea lisää vaikka täältä. Ja vilkaista vaikka omat muuttokokemukseni (ei remonttia, kahden vuoden sisällä saatu jääkaappipakastin ja liesituulettimen suodatinosa!) elokuulta 2010. Räyh!

Minullakin on vilakka olo, siis särkee täpöllä eikä tämä viileys tietenkään varsin paranna tilannetta. Taas meni puoli yötä miettien, mistä sen lekurin tempaisi, jolta saisi oikeat tropit tai edes kokeiluun tietyt lääkkeet. Nyt en puhu kipulääkityksestä vaan muusta, josta tiettyjen tutkimusten mukaan saattaisi olla apua tähän tilanteeseen. No, met taas katsomma. Hitto, kun minä en vaan millään jaksaisi aloittaa tätä showta taas ja taas uudestaan, ties kuinka monetta kertaa!

No, mukavampaa se, että Belga kävi eilen lounastamassa ja kertomassa kuulumisia. Oli jo tehnyt vähän muuttoa eli vienyt jokusen kassin härpäkkeitään uudelle asunnolle ja loput kulkevat sitten hissukseen viikon aika, aina kun aikaa riittää. Onneksi bussit kulkevat melkein ovelta ovelle :) Lisäksi hän oli tehnyt järkevänä miehenä perusostoksia (saa nauraa!): vessaharja, verhon nipsut, suihkuverho ja pesuaineita! No, ehkä minulla oli omat vaikutukseni asiaan ja hän kun on sattunut olemaan mukana jokusessakin meikäläisen muutossa sekä nähnyt mitä aina ensin tarvitaan :D Fiksu poika meikäläisellä, vaikka itse kehunkin. Pahus, piti ottaa kuvakin, mutta se unohtui. Kuitenkin edelleen sanoin, että kysyisi aina ensin meikäläisen varastoista, jollei välttämättä halua upouutta tavaraa! Juu, hän sai myös tupaantuliaislahjan, koska en varmaan ole ensi sunnuntaina paikalla. Alla kuva, se on spagettikauha, dinosaurussemmoinen – oli oikein tyytyväinen. Belga vääntää usein spagettia tai nuudeleita soijarouhe- tai tomaatti-linssikastikkeen kanssa, joten käyttöäkin tälle oikeasti on :)

Asioita olisi, mutta säästetään jotakin huomiseksikin *härn*.

Päivän biisi: I Hate People

Päivän slogan: Päättömästä ilkivallasta systeemin vastaiseen toimintaan!

Luettua: Ozzy Osbourne – Tohtori Ozzyn omituiset ohjeet, ehkä omituista, mutta totta. Pimeyden Prinssi jakaa terveysvinkkejä! Ja vielä ihan järkeviä, hän on nimittäin itse ollut luulosairas lähes koko ikänsä, epäterveistä elintavoista hän myös tietänee kaiken ja varsinaiset vinkit ovatkin yllättäen aivan järkeviä. Lue ihmeessä, tämä on sekä hauska (ne kysymykset, uhhh) että informatiivinen opus kaikille vähän kaikesta! Marie Niittylä – Vain menolippu, aluksi ilahduin Finn-Kirjan taas tultua uudestaan esiin eli ruotsinsuomalaista kirjallisuutta, hiukan omakin lehmä siinä ojassa. Tämä ei ehkä vastaa kuitenkaan alkuaikojen parasta antia, vaikka onkin hyvin tyypillinen kuvaus siirtolaisuudesta Ruotsiin. Maalta lähdettiin, ilman mitään varsinaisia suunnitelmia ja ehkä jokin osoite taskussa, ei kielitaitoa, ei rahaa. Eli ei kirjallisesti ehkä maailman parasta antia, mutta arvattavasti elämänkertaromaanina puolustaa kyllä hyvin paikkaansa! Ken McClure – Luovuttaja, uusi lääketiedejännäreiden kirjoittaja eikä nyt niin hirmuisen paha tämäkään, jos tästä genrestä pitää. Lievää yökötystä voi kyllä tuntea sekä fyysisesti että henkisesti. Torey Hayden – Viattomat, ei jaksa tätä kirjoittajaa enää. Vaikka tämä lätinä nyt ei ole ihan perinteistä, silti... Leidi korjaa rahat sieltä, mistä helpoiten saa eli sympatialla ja myötäelämisellä, hieman nyyhkimistä ja siinä se. En ole pitänyt tästä hyypästä eikä tämäkään opus ole poikkeus. Tosin aihe on hiukan erilainen eli hän ei itse ole mukana, romaani kertoo sieppauksesta ja siitä, voiko lapsen menetyksestä selviytyä. Sekalainen soppa! Tunput! Torgny Lindgren – Muistissa. Pidin kovasti ja suositan. Iäkäs kirjoittaja muistelee, mutta ei kirjoita muistelmia! Hän kertoo palan sieltä, toisen täältä. Elämästä ja ihmisistä. Hieno, tasapainoinen kirja. Suosittelen kaikille, joilla ei ole tarvis kiirehtiä ja joilla on aikaa miettiä lukemaansa kuten kirjoittajakin on miettinyt kirjoittamaansa – vain oleellinen on tärkeää! Wexi Korhonen - Escape from Hemingway's way - Kujanjuoksu Keniassa, ei nyt niin paha kuin voisi kuvitella. Tarina suomalaisista miehistä, joista toisella on rahaa palkata kaveri hoitamaan suunniteltua loma- ja safariyritystä Keniassa. Tekijä on ilmeisesti viettänyt aikaa paikanpäällä, sillä kuvaukset ovat jopa uskottavia. Juoni ehkä vähän tökkii, samoin kielenkäyttö, mutta sehän ei ole kirjoittajan vika! Jännäreiden ystäville kohtuullinen uutuus. Eero Pasanen – Kononen käyttää järkeä. Koottuja selvityksiä Konosen taipaleelta eli novelleja – ja yllättävän hyviä! Minä pidin ja olen aina pitänyt Konosen hahmosta ;) Kannattaa tutustua ja lukea ainakin myös lopussa oleva Pasasen epilogi. Jani Matikka – Unelmatehdas, dystopia ja oudon vangitseva ainakin alkuun. Olisin toivonut kirjoittajan hieman miettivän loppuratkaisua. Mutta silti ihan lukemisen arvoinen, jos pitää epätoivoisesta tulevaisuudenkuvauksesta! Rain Mitchell – Tasapainoilua, Joogasalin naiset 1. Hömppää joogaan ja terveyteen liittyen eli nyt on nähty tämänkin, ziis. Aika karmeaa, tunput käteen. Hömppähömpän kavereille, mutta varoen tutustuttavaksi heillekin (ja tätähän siis ilm. on tulossa lisää, jos tuossa on 1.). Jäks. Ann Cleeves – VERA – Kuolonkukkia. Uusi päähenkilö, tutkija ja poliisi Vera ei ole klisee, hän on ylipainoinen, roteva ja hän juo ehkä vähän liikaa sekä ajattelee omin aivoin. Kuitenkin selvittämättömiä kuolemantapauksia hän ratkoo oudon pätevästi avoimin aistein. Cleevesiltä taas aika hemmetin hyvä opus, minä tykkäsin! Timo Sandberg – Dobermanni. Kelpo dekkari Keski-Uudenmaan poliisilaitoksen arjesta, jonka korkean tason murha katkaisee. Sandberg kuvaa hyvin myös poliisien omaa elämää (joka on nykyään niin muodikastakin), mutta myös murhan selvitystyötä ja erilaisia tyyppejä asiaan liittyen. Kotomaisena dekkarina oikeinkin hyvä, mutta pari asiavirhettä häiritsee meikäläistä, näitä ei ehkä jokainen huomaa sivuasioina, mutta kuitenkin... Ja sitten, itselleni sokerina pohjalla kirja, josta voisin kirjoittaa huoletta pari liuskaa eli Tuulikki Pekkalainen – Susinartut ja pienet immet, Sisällissodan tuntemattomat naiset. Hämeenlinnan entisöinnissä löytyi sellistä 7 runo, kronikka sellissä v. 1918 olleista 31 naisesta. Tutkija alkoi selvittää heidän taustaansa ja sitä, mikä heidät sai mukaan punakaartiin, vangituiksi ja tuomituiksi. Selvitystyö oli kuitenkin äärimmäisen hankalaa ja aikaavievää – oikeudenkäyntejä ei välttämättä ole kirjattu täydellisesti, nimet ovat muuttuneet ja vääntyneet ajan mittaan. Jo sodan aikana naisia katosi, heitä ammuttiin, raiskattiin ja häväistiin sekä lopulta vangittiin. On aika avata keskustelu naisten tuomioista v. 1918 sisällissodan tapahtumiin liittyen. Syyttömien naisten, muonittajina, sairaanhoitajina tai huoltojoukoissa toimineiden tyttöjen ja naisten mielivaltaisista tuomioista. Tuomioista, jotka jopa pantiin täytäntöön välittömästi eli ammuttiin. Koska tuomioistuinjärjestelmä oli valkoisten hallinnassa, myös todisteita pyydettiin usein kotikunnan suojeluskunnilta tai kirkonmiehiltä. Arvattavasti usein epätoivotut henkilöt saivat kummallisia lausuntoja; työpaikkaa vaihtanut nainen vietti kuljeskelevaa elämää, tuleva kansanedustaja oli kiihoittaja ja punaisten villitsijä, pahansuopaiset ja kostonhaluiset todistukset sekä valmiiksi esitäytetyt, johdattelevia kysymyksiä sisältävät kuulustelulomakkeet vaikuttivat tuomioihin selkeästi. Samoin oikeudenkäynteihin osallistuneiden henkilöiden (jotka eivät siis välttämättä aina edes olleet juridiikkaan perehtyneitä) omat mielipiteet. Tuomiot eivät olleet missään suhteessa tekoihin, jos teoista nyt tässä yhteydessä edes pystyy puhumaan. Raskaana olleille tai pienten lasten äideille ei osoitettu minkäänlaista armoa, kuten ei sairaillekaan. Etsiessään tietoja tekijä törmäsi edelleen – tällä vuosituhannella – häpeään, moni tietoja antanut ei halunnut nimeään julkisuuteen suvun maineen takia tai sukulaisten nimen takia. Moni ei ehkä uskaltanut edes ottaa yhteyttä, joku ei ehkä halua edes muistaa kuulemiaan tarinoita. Selvitys on karua luettavaa tuomioista, oikeudenkäynneistä, ihmiskohtaloista. Myös vankileirien sietämättömistä oloista, sairauksista ja kuolleisuudesta. Kaikesta ei vieläkään ole aivan tarkkaa tietoa, koska asiakirjoja on hävitetty myös tahallisesti. Suosittelen tutustumaan lähihistoriaan. Siihen, miten palveluskuntaan kuuluva, piika, koneenhoitaja, kutoja tai juuri työpaikkaansa vaihtanut tai sillä hetkellä työtön nainen lähti mukaan punakaartiin. Moni on kertonut myös syynsä, yleensä oli puute ruuasta, rahasta, työstä. Elämän perusasioista. Tutkija on esimerkillisesti perehtynyt asiaansa ja esittää sen tavalla, joka on kiihkottoman toteava eli faktojen ja kuulustelupöytäkirjojen sekä langetettujen tuomioiden voimalla. Kirjassa on myös kuolintilastoja, kadonneiden naisten nimiä, vankilan sairaalan tietoja ja muuta faktaa riittämiin. Itse arvostan tätä tutkimuksena ja merkittävänä työnä tuolloinkin unohdettujen naisten kohtalojen selvittämiseksi. Teksti on aineistostaan huolimatta kaiken aikaa asiallista, rauhallista ja objektiivista. Toivoisin tämän herättävän mielenkiintoa jo siksikin, että sadoilla sivuilla esiintyy lukematon määrä paikkakuntia ja henkilöitä, joihin varmasti monella nykyaikaa elävällä on jonkinasteinen omakohtainen side tai yhteys. Toivon, että jokainen voisi olla ylpeä ja kertoa, että sukumme tai tuttaviemme suvun naisia oli mukana myös 1918 punaisten puolella. Vanhan häpeän aika on todella ohi! Vaikka ei se oikeasti ole... Itse olen ylpeä isoisästäni, joka kärsi Fellmanin pellolla, Hennalassa, tuomittiin vankeuteen sekä kuokkimaan Konnunsuolle ja menettämään kansalaisluottamuksensa. Hänen kertomuksensa ovat lähtemättömänä mielessä – kuten taistelu keväällä kohoavista ruohonkorsista nälän taltuttamiseksi! Tämä aika ei unohdu, ei ainakaan vielä minulta...

POLKA – HÄN JOKA EI KOSKAAN UNOHDA.....

KYLMÄÄ SIELLÄ JA TÄÄLLÄ...

Uteliaat jo ehtivätkin tiedustaa kylmetintilannetta, joten kerrottakoon se heti julki kaikille. Ajatelkaa, vain viikko (!) ilman jääkaappia ja pakastinta, JO tuli uusi kylmetinyksikkö. Olisi tullut muuten vasta ensi viikolla, mutta Kikikantissa oltiin niin ystävällisiä (keskusvarasto on tuossa kohtuullisen lähellä), että suostuivat tuomaan sen JO eilen.

Perusyksikkö, eli äärimmäisen hyvä ratkaisu. Meikä kun ei oikein tykkää liian monimutkaisista vempattimista, ne yleensä hajoavat ensimmäisinä. Niissä on hankalat käyttöohjeet tai niitä pitää käyttää juuri tietyllä tavalla. Tämä on perusmasiina (ja ilmeisesti halvimmasta päästä) eli sopii peruswelhottarelle oikein hyvin. Eli virma ilmoitti toimitusajaksi 12 – 18, josta tuli varmistustekstiviesti, myöhemmin aamulla vielä varoitus, että toimitus voi viivästyä kelitilanteen vuoksi ja lisäksi vielä soitettiin. Plussat virmalle toimituspuolesta siis. Klo 15.49 ovikelli soi ja sisään tuli kylmettimen seurana kaksi nuorta miestä, joista toinen oli varsinainen herkkupala ;) Jos vain olisin edes 10 vuotta nuorempi, olisin alkanut jututtaa kaveria. Toinen oli ihan tavis, mukava kaveri hänkin toki. Mutta tämä toinen *läääääh, Puuma-Polka tässä, moi*. Kaiken lisäksi he käyttäytyivät äärimmäisen ystävällisesti eli rennosti, mutta eivät alentuvasti eivätkä myöskään nolosti. Tästäkin plussat kuljetusvirmalle eli hyvin ainakin on valittu henkilökunta, jos kaikki ovat näin kivoja! (Hmm, toisaalta aloin miettiä, että tapaan niin harvoin ihmisiä, että koenko jo kaikki ihmiset mukaviksi – siis niitä lukuunottamatta, jotka heti littaavat minut jollakin tavoin?)

Eilisaamuna kävin posti-kirjasto-kauppareissun, joten koneen lämmettyä huoneilman tasolle (1 – 1.5 h) käänsin virrat päälle ja vähän myöhemmin aloin latoa jääkaappitavaroita sisään. Oli kuulkaas mukava saada ostamansa hyvin tuoreet vihannekset suoraan viileään! Niistä nahistuneista jämistä olin tehnyt jo iltapäivällä ison kattilallisen vihanneskeittoa, joka oli muuten tosi heekkua – ammensin sekaan nimittäin jäätyneen klimpin tuorejuustoa :) Pakastin täyteen vähän myöhemmin ja nehän olivat syväjäässä oleskeltuaan viikon parvekkeella eli niille en usko mitään tapahtuneen. Korkeintaan ovat vähän vähemmän jäässä nyt. Hyvä näin, ruokapolitiikka siis kunnossa!

Sisällä sen sijaan on edelleen kylmä ja patterit ovat kädenlämpöisiä. Jos jotain tapahtuu, se tapahtunee ensi viikolla ja siitä varmaankin tulee taas jokin yleistiedote. Asiahan koskee koko taloyhtiötä, joten kai se sitten kestääkin. Ei auta, lisätään vaan vällyjä niskaan. Ei tämä kylmyys sinänsä, jos jotakin puuhastaa. Mutta jos aikoo lukea tai lepuuttaa, on parasta väijyä itsensä sänkyyn tai ainakin hartiahuivin alle jopa koneella istuessa. Muuten ovat lihaksetkin täysjumissa, kuten jo eilen tuli todettua.

Belga on tulossa tänään lounaalle, ilmeisesti tarjoan pizzaa, johon tulee normitavaran lisäksi herkkareita (tuoreita, jotka paistetaan ensin rapsakaksi), vähän lohtakin olisi, lisäksi purjoa ja paprikaa. Luulisi tuosta saavat kivat pienehköt pizzat. Lisäksi feikkigrekusaladoa, feikkiä sen takia, että oikeaa fetaa ei ole, ei myöskään kaikkia muita aineita. Mutta on salaattia, fetamaista juustoa ja muita vihanneksia. Josko niillä pärjäisi. Jälkkäriksi kaffetta, mähnäpullat ja suklaakeksejä. Lauvantaina meillä aina syödään ns. Viikon Ateria eli paras anti (joo, se on juuri näin köyhää...). Sekä Belga että minä evästämme viikolla molemmat parin keitoksen voimin ja minä lisäksi iltasalaatilla, ainakin tavallisesti ja Belga taas porganoilla ja hedelmillä. Siksi pyrin siihen, että lauvantaina ei sen kummemmin mietitä, mitä syödään eli tarjolla olisi jotakin vähän erilaisempaa muonaa kuin viikolla (ei tofua, ei soijarouhetta, ei vihanneskeittoa, ei linssejä eikä papuja – ne ovat arkimuonaa).

Belga on hissukseen vienyt tavaroita uudelle asunnolle ja kertomansa mukaan jopa ostanut jotakin :O Olen kamalan udekas, mutta en kehdannut eilen sen kummemmin kysellä. Pitäisiköhän tänään varovasti tenttailla? Ei, en minä mitenkään ole puuttumassa asioihin, mutta vain sen verran, että jos on ostamassa jotakin, jota / joka minulla on ylimääräisenä, ei tulisi turhia menoja hänellekään. No, ainakin yhtä ja toista muuttoa varten täällä on ja tarjollakin tuntuu olevan kaikenlaista pientä ja vähän isompaakin. Lisäksi blogiystävä on luvannut sitä kuskaamisapua – hui – jo ensi viikonlopuksi! En tajua, mihin tämä aika menee. Jotenkin kaikki vaan luiskahtaa ja enkä minä, tapani mukaan, tunnu saavan mitään aikaiseksi!

Josta tulikin mieleen, että en ole vieläkään saanut sitä saakelin passia tai henkkaria hankittua. Siis ongelmana on passikuvat! En vaan ole saanut mentyä, kun kukaan ei ole ollut potkimassa pärsheelle. Uskaltaisikohan tuon luvata tehdä ensi viikolla, vaikka keksiviikkona. Se olisi Varastolla lyhyempi päivä eli jäisi työmatkalta ikäänkuin ostoksille, kävisi parissa puodissa ohimennen (sellaisissa, joissa ei perjantaisin koskaan viitsi käydä) sekä siellä kuvassa. Sitten seuraavalla viikolla sama juttu, kävisi viemässä hakemuksen milizeille? Minä olen nähkääs semmoinen outo tyyppi, jonka pitää suunnitella kaikki hyvissä ajoin etukäteen ja mieluusti blökiin valmiiksi muistiin! Osa tästä johtuu tietty siitä, että jos totta puhutaan, kunto ei ainakaan ole paranemaan päin.

En tiedä, johtuuko se näistä kurjista ja kylmistä keleistä vaiko mistä, mutta olen ollut aika helkkarin kipeä ja särkyisä pari-kolme viikkoa. Kipeämpi kuin oikeastaan ikinä ennen. Lääkkeet vaihdoin taas vaihteeksi takaisin kodeiinipitoiseen tavaraan, jospa tuo parasetamoli kuitenkin olisi tarpeen? Hemmetti, kun tuo omisarvis ei kuuntele minua yhtään! Itse lasken osan kyllä sen piikkiin, että teen ne kolme päivää töitä aivan täpöllä. Ehkä pitäisi yrittää rauhoittaa itseään siltäkin osin, mutta kun ei vaan osaa... Hmph!

Auts, kirjalista on unohtunut kokonaan. No, joku toinen päivä. Minä lupaan! Lisäksi suunnitteilla on edelleen se kirjojen myyntilista; noin tiedoksi vaan, että meikäläisellä olisi pari pitkää hyllyä kerran luettuja uutuuksia, joita en aio säilöä. Myisin ne kernaasti pois haluaville, kyselläkin voi privana suoraan...Kaikkea löytyy romandiikasta dekkareihin ja jopa osaan sarjakuvia!

Mutta nyt toiset aamukaffet – suurin addiktioni nykyään taitaa olla kunnon kahvi!

POLKA, JOSTA VOISI ERILAISSA OLOSUHTEISSA KEHKEYTYÄ AITO PUUMA! ;)

 

KYLMÄÄ RIITTÄÄ, SAMOIN KIPUJA

Nyt se on sitten oikeasti todistettu, että meillä on kotona kylmempää kuin kaikkien talon energiamääräysten mukaan pitäisi olla ;) Hemmo kävikin eilen aamupäivällä elektronisesti mittaamassa sen, kertoi asian ja sanoi, että he "raportoivat asiasta isännöitsijälle". Juu, ihan kiva. Kysynkin vaan, milloin isännöitsijä antaa käskyn, jolloin jotain alkaa tapahtua? Olisi tosi mukavaa, jos se vaikka tapahtuisi ennen kevättä – jopa nyt pakkasten vielä jatkuessa!

Epäilen, että tämä kylmyys myös saa aikaan näitä repiviä ja raastavia kipuja eli selkä ja nivelet ovat melkoisen pahana. Ei auta mikään, kipulääkettä kehiin. Tänäänkin on lähdettävä posti-kirjasto-kauppareissulle parin tunnin sisällä. Ei sitten niin yhtään huvittaisi, mutta on pakko.

Haa, uusi kylmetinyksikkö tuodaan tänään klo 12 – 18. Hikikantista soitettiin (talo on keskittänyt hankinnat sinne) ja ilmoitettin, sitten tuli illalla vielä muistutustekstitiviesti eli josko tuohon voisi jo luottaa ja ostaa ihan kunnon ruokaa(kin). Meikäläisellä on ollut lievästi vatsa kipeä pari päivää, epäilen aiheuttajaksi joko nahistunutta muonaa tai puoliksi sulanutta parvekemuonaa... No, minäpä passailen niitä kylmetinhemmoja sitten kaikessa rauhassa koko ehtoopuolen.

Että oikein tuntisin olonikin vammakkaaksi, fysterppa toi eilen noukkimia ja härpättimiä kokeiltavaksi erilaisia, eri mittaisia. Lisäksi sain suihkutuolin – joka ei edes ole pahan näköinen vaan oikein mukava istuakin. Ja rollaattorin, jep. Kuulun nyt siihen kerhoon, olikos se 1 % vai miten :O Ai niin, sain minä semmoisen apukorokkeenkin, että pääsen jopa toiselle ja ehkäpä kolmannellekin hyllylle laittamaan astioita ja vaatteita. Ei paha, sekin on ihan siisti eikä mitenkään omalaatuisen oloinen härpäke. Että näillä mennään ja kokeillaan, lisää saa pyytää tai toisenlaisia, jos on tarpeen. Palvelu oli ainakin ystävällistä ja mukavaa, ei siis paha sinällänsä. Kun ei vaan oikein välttämättä osaa pyytääkään kaikkea, mitä voisi käyttää...

No, rollerin kokeilut siirretään suosiolla paremmille keleille. Ei tuollaisella ilmalla ole siitä kuin haittaa. Eli lähden matkaan ihan naturellina, pakattuna usealla vaatekerroksella. Silti minua palelee jo nyt ihan hillittömästi. Käks, minä en nimittäin lämpene ollenkaan – vain kaikki vermeet päällä kahden peiton alla on vähän lämpimämpää! Ei ole kamalan kivaa tämä, ei. Vaikka ei nyt pitkään joudukaan varsinaisesti ulkona olemaan, mutta odottelemaan kuitenkin ja istuskelemaan tuulikaappimaisissa olosuhteissa. Kai siitä selviää, vielä tämän kerran. Hmph!

POLKA, JOKA HOITAA HOMMAT KUIN ELLUN KANAT!

 

KYLMÄÄ JA SAIRASTA AAMUA

vaan kaikille muillekin! Rapottamiseni jää lyhyeen, mutta tärkeimmät kuitenkin.

Täällä oli käyty ennen kuin tulin kotoon. Kylmettimen vieressä oli viesti: "Tilatun uuden kylmiöyksikön!" Aika hieno lappu *wirn*. Pääasia, että se hoituu. No, edelleen syön todella umpijäisiä ruokia, vihannekset ovat kaikki puolestaan nahkeita. Joten noin pääsääntöisesti olen melkein syömättä.

Asiaa auttaa huomattavasti se, että eilen aamulla jo iski omituisen kummallinen olo – ei, ei oksettanut, oli vaan epämääräisen huono olo. Sitä ei voi laskea lääkkeiden sivuvaikutukseksikaan, koska se alkoi jo yöllä ja jatkui pitkin aamua ja päivää. Yritin litkiä sitten vain lämmintä vettä ja ottaa normilääkityksen. Vähän nirhaisin juustoa nakerrettavaksi, ei maistunut mikään.

Ei ole olo tänäänkään paljon parempi. Tosin nukuin melkein 8 h – lienee vuoden sisään niitä ainuita kertoja, kun voin sanoa nukkuneeni. Tosin kävin hereillä useamman kerran, mm. kissaa häätimässä ja muuta. Vetäisin kuitenkin äsken kaffet ja palan leipää sekä jonkinmoisen lääkecocktailin. Särkee niin selkää ja kättäkin, että mieli tekisi kiljua ja kiljua.

Tänään on tulossa fys.terppa tuomaan ne apuvälineet, sekä tsekkaa mahd. uudet toiveet ja asetukset. Katsomma tilannetta...

Ai niin, lämpötila oli myös käyty mittaamassa, mutta tietoa ei ollut jätetty minulle asti. Sen sijaan liesituulettimen suodatinosa oli kaunis ja laitettu paikoilleen – siis se, josta isännöitsijä väitti, ettei niitä enää valmisteta lainkaan ja turha minun on sellaista odottaa! Mielenkiintoista tämä... kannattaisikohan ottaa uudelleen yhteyttä muissakin asioissa tuohon uuteen kaveriin.

Mutta minä menen odottelemaan mömelöiden vaikutusta ja vierasta.

POLKA, JOKA PALELEE NYT OIKEIN TOSISSAAN!

 

OSA-AIKATYÖKYVYTTÖMYYSELÄKELÄINEN TUNNUSTELEE...

juu, olen selkeästi elähtänyt (ja kulahtanut). Ensimmäinen päivä siis virallisesti tänään eikä hyvät heilu. Tämä on viikon pahimpia päiviä duunijobissa. Olen varma, että kukaan ei muista minun olevan tänään tavallista lyhyemmän päivän eli 6 h. Tarkoitus olisi siis häippäistä n. klo 13 tienoolla. Ja jos Upo alkaa riekkua, lähtöön on perustellut syynsä; kylmentinkorjaajia ei ole vieläkään näkynyt ja huoltohenkilöt ovat tulossa mittaamaan residenssin lämpöä, lisäksi pitäisi saada se liesituulettimen suodatinosa, lopultakin. Ja tätä ennen ehtiä käväistä takson tuloa odotellessa Serkuissa hankkimassa hiukan jotakin pientä kivaa.

Kävin eilen Hakiksessa hankkimassa myös pientä kivaa ViiVoanista eli kassillisen mausteita ja vähäsen tofua ja kookosmaitoa. Jo vain ovat hinnat edelleen kohdallansa. Poikkesin hallissa, kun aikaa oli ja siellä hovileipomossani ostamassa ruisjyväleivän puolikkaan, vanhan tietty, eurolla irtoaa ja on tosi heekkua. Ei sitä kyllä edes jaksa syödä kuin yhden viipsaleen, sen verran tuhtia tavaraa. Erityisen namia kuitenkin! Niin, siis, tarkoitus oli mainita, että siinä ennen minua jonossa oli tällainen "Kallion köyhä eläkeläinen", joka osti vasta leivottua: tumman ja vaalean leivän, pari tavispullaa ja pari Ruunaria. Lasku oli himppasen yli 17 juuroa – meikäläinen kauhistui. Siis, minulla menee perjantaisin normiruokakauppoihin yhteensä n. 40 – 50 juuroa, riippuen vähän ruuasta eli löytyykö jömmamuonaa ja mitä Belgalle tarjotaan. Ja tuossa summassa ovat mukana pyykinpesuaineet, tupakat yms. siihen liittyvät tuotteet sekä kissatavarat. Siksipä tuo leipomon summa vähän hirvitti. Samalla jäin miettimään, jos parikin kertaa viikossa tekee nuo ostokset kahdelle hengelle (puhelias leidi, kertoi miehen odottavan kotona), menee siihen jo aika paljon rahaa, siitä eläkkeestä... No, mitäpä se minulle kuuluu, miten ja mihin ihmiset rahansa käyttävät. Ehkä heillä on hyvä eläke tai pihistävät muusta ruuasta sitten.

Pihiydestä tuli mieleen Mr. V:n eilinen kommentti pakkasen panemisesta. Jo vain, on se pannutkin, kyllä. Ja tänään on kai vielä kylmempi, argh. Enkä ole suinkaan pihi, minulla on päällä 3 paitaa, 2 takkia ja kohta vielä ulkotakki, lisäksi 3 sukat jne. Eikä se ole vieläkään tarpeeksi. Tosin minuahan palelee aina ja joka paikassa. Se vain tiedoksi, että kyllä aurinkokin jo vähän lämmittää. Tänään se oikeastaan harmittaa eli toivoisin melkein, ettei iltapäivällä olisi aurinkoista. Jos ne huoltohemmot mittaavat lämpöjä, meillä on oikein mukavaa, kun aurinko räköttää suoraan sisään *hmph taas sillekin*.

Outoa tajunnanvirtaa riittää,sekä ruokaan että aurinkoon liittyen; voisiko joku fiksu ja filmaattinen ihminen kertoa, mitä on taateleissa? Onko niissä jotakin tärkeää vitamiinia, hivenainetta tms. Minä nimittäin olen kohta vuoden hinkunut himona taateleita ja vedellyt niitä puolihuolimattomasti kitaani melkein päivittäin, muutamankin paketin välillä viikossa. Kas kun olen aina ollut sitä mieltä, että jos alkaa himoita jotain tämmöistä, siihen on olemassa jokin tarve tahi puutos. Samasta syystä en tajua, miksi hinkuan vihreää salaattia jo ties kuinka monetta vuotta (juu, ihan jäävuori / amerikansalaattia käy, rucola hyvinkin, ei nuupahtanut lehtisalaatti eikä missään nimessä kaali tai kiinankaali!). Omituista, mutta todella kummallista ja ihmeellistä on tämä vainen – odotan viisaampien selitystä ilmiölle? Any? En malttanutkaan olla kuukkelmoimatta: "taatelista sokeria (70 %), A, B1, B2 ja BB-vitamiineja, kuituja, kalsiumia, tiamiinia, riboflamiinia, fooli- ja askorbiinihappoa, biotiinia, magnesiumia, rautaa, natriumia, kaliumia sekä vain vähän rasvaa ja kolesterolia. Yhdessä taatelissa on 20 kaloria ja se sisältää 14 % vettä. Vain hyvin harva hedelmä sisältää näin rikkaan yhdistelmän terveyttä edistäviä ainesosia." Ajjaa :O

Ja kun ruuasta kerran alettiin, on ihan pakko jatkaa, koska meikä sai taas hepulin ja sitten toisenkin heti perään. En oikeastaan löytänyt ihan niitä linksuja kun hain, mutta lukekaa ja ihmetelkää ihmisiä (ja ehkä eläinraukkoja) sekä tapoja :O

Minäkin lähden tästä ihmettelemään tätä ensimmäistä päivää, josta varmasti tulee täysi kaaos. Blogin nimeksi voisikin sitten vaihtaa Paska- ja kaaosteorian alkeet vasta-alkajille ja jo edistyneemmille... Ei kun kaffetta klönttimaidolla, jääjuustohyppyleipää ja odottamaan taksoa – toivottavasti se tulee ja lämpötila sisällä olisi edes plussan puolella!

POLKA – JOKA AINA PALELEE JA ON KYLMISSÄÄN, VILUKISSI >O<