MUMS – KEKSIVIIKKO

 

ja tämän viikon viimeinen työpäivä. Ei paha, ei yhtikänäs. Tosin taas tuli tällekin iltapäivälle hommattua posti-atteekki-kauppakeikka, että saisi varmasti koipensa oikein kipeäksi. Ei kai sitä muuten pysty rentoutumaan, ellei siis ole kipeä. Toinen juttu on tietysti se, että pitää noutaa kirjapaketti, kipulääkkeitä sekä heekkuja (no niitä sardiineja ja päärynöitä)!

Meillä muuten asuu tuommoinen karvakasakin, joka tykkää sardiineista yli kaiken. Vinski sai suorastaan hepulit kun t a a s eilen illalla avasin purkillisen ja tein näkkärileipiä. Hmph, olisipa yhtä innokas päärynöidenkin suhteen, mutta ei nyt sentään. Osa purkista oli siis annettava Vinskille verolle pantavaksi (paneminen mainittu!) sekä loput nuoltavaksi. Kyllä muuten tuli siistiä jälkeä (sekä väsynyt ja tyytyväinen kissa, joka kyllä haisi kammottavalle!).

Eilen en jaksanut *milloin minä muka muuten olisin* tehdä niin yhtikäs mitään! Kunhan pupelsin jotakin, lueskelin, horrostelin ja painuin aikaisin petiin. Ei kertakaikkiaan jaksa. Lisäksi täällä on edelleen aivan hemmetin kylmä. Huoltomies tosin silloin viimeksi käydessään sanoi, että jos vaan tuntuu kylmältä, siitä voi ilmota uudestaan. Mutta kun nämä ovat näitä energiansäästötaloja... hän lopetti lauseensa. Eli ilmeisesti ei mitään toivettakaan saada lämpöä ennenkuin aurinko alkaa lämmittää. Se auttaa välittömästi, tässä huushollissa on isot ikkunat aurinkoon aamusta iltaan eli kesäisin on jo tuskallisen kuumaa. Ikinä ei siis sopiva! Niin minulle aina käy...

Mjoo, eli tylsää on. Tavallansa. En minä kyllä mitään jaksaisikaan, joten ei se harmitakaan. Lisäksi olen taas aamuisin pärskinyt ja aivastellut sojona, joten ehkä parempi näin. Pysyy kotona, ei saa pöpöjä *peukuttaa*. Menee vieraisiin, saa... no ihan mitä tahansa!

Josta tulikin mieleen, että kiitettävästi olen saanut taas rojua lähtemään torpasta. Tänäänkin taas lähtee, ainakin vähän. Juuei, en minä tilalle mitään aio. Mutta, tuota, siis punaiset maiharit alkavat olla sökönä, kertakaikkiaan rikki, haukkaavat lunta, sohjoa ja vettä. Ja minähän pakosti tarvitsen aina punaiset maiharit. Myönnetään, tilasin ja sain edukkaasti, noin 30 monikansallista, uudet, edelleenkin kirkkaanpunaiset, hinta sisältää muuten postikulut. Siis enhän minä v o i olla ilman kirkkaanpunaisia kiiltäviä (ja ehjiä!) maihareita. Vaikka olenkin jo totutellut niihin villasukkaintegroituihin mustiin – ei se kuulkaas ole sama asia, ei sitten ollenkaan. Samalla tosin onnistuin löytämään maailman omituisimmat sandaalit, jotka on kuin tehty meikäläiselle. Ans kattoo taas, tuhluuttaisinko kaikki tienaamani rahat huit hemmettiin. On se iiPei ihmeellinen paikka :O

Ehkä on parasta, että menen keittelemään aamukaffet ja riipimään mömelöt. Alan muuten liian levottomaksi :D Jospa ottaisi illalla sellaiset kevytkännit....

POLKA, JOKA HAAVEILEE, MUTTA EI VAAN TOTEUTA MITÄÄN!

 

KUN EMME YMMÄRRÄ TOISIAMME...

 

siis minä ja omisarvis. Olihan siitä puhetta, että oli eilen lekuriaika. Olin jopa valmistautunut eli lähettänyt meiliä ennakkoon, kuten hän kerran ehdotti. Kas, leidi printtasi ne siinä edessäni ja hätinään lukaisi läpi – ei kai ollut sitten ehtinyt aikaisemmin. No, valitin kuten ennenkin. Sattuu niin, ettei ole tosikaan. Juilii, puikottaa ja muuta. Yöllä en saa nukuttua, en kivuilta enkä muutenkaan. Arvatkaas, mikä oli tulos (tämä on taas se retorinen kysymys)? Lisää lääkitystä eli samaa troppia kuin nytkin mutta himppasen vahvempana ja pitkäkestoisempana... ja sen pitäisi sitten auttaa kaikkeen kipuun, särkyyn, uneen jne. Tuntui taas, että hän ei lainkaan tajua, mistä puhuin. Ainut mikä kiinnosti työarvausta oli se, että oikea käsi on jälleen kipeämpi. Eli siitä taas lähete Kanppiin ja tarvittaessa ultraan ja piikille. Ei muuta, ei siis mitään muuta.

Tosin jälleen ne samat sanat kuin aikaisemminkin, että on, kyllä on rrruunnsaasti mielipidelääkityksiä, Lyricaa ym. joita voisi käyttää. Minä taas yritin muistuttaa, että onhan niitä kokeiltu; joko ne eivät tehonneet odotetusti tai meikä oli pihalla pari päivää. Ei se pihoitus sinänsä mitään, mieluinen olotilahan se muuten. Mutta jos minun odotettaisiin ikäänkuin työskentelevän, on se melkoisen pirullista. Siis hän ei taaskaan kuullut / kuunnellut / ymmärtänyt mitä minä halusin sanoa. Poistuin sitten kipulääkerepsun ja toisen uusitun repsun kanssa jälleen täysin hölmistyneenä. En minä nyt oikein tajua... tuosta lääkkeestäkin sen verran jo tiedän kohtuupitkään käyttäneenä, että sen tehot eivät tuolla määrällä mitenkään voi kattaa koko vuorokautta! Eivät todellakaan. Eli kärvistellään, kiroillaan ja manaillaan sitten taas. Unta varten odotin edes jotakin tainnuttavaa tai edes ehdotusta vaikka melatoniinista – eipä vainen tullut edes sitä. Yritin myös kertoa siitä, että olin saiskussa piikitettävänä ja tarkkailussa, kun kaaduin. Ensimmäinen (ja ainoa) kysymys oli se, liukastuinko pihassa :O Hyvin on persiinnuolenta onnistunut... hätä oli siis vain siitä, olisiko tuo ollut luokiteltavissa työtapaturmaksi. Muuten ei mitään reaktiota tai edes kommenttia. Olin jälleen äimänä käkenä. Turha yrittää – ihan turha.

Toisekseen, ensimmäinen vajaa palkkani ja osa-aikaeläkkeeni olivat tulleet maksuun. Samalla tuli eläkevirmalta tieto, että nyt pidätettiin veroja palkkaprosentilla, mutta seuraavaksi menisi 60 %, jos en toimita uutta korttia. Ja minä juuri ennen vuoden vaihdetta pyysin uudet verokortit. No, ei kun soittamaan ensin eläkevirmaan ja kyllä, näin on, pitää ja tarvitsee pyytää. Heillä ei ollut merkintää toimitetusta asiakirjasta. Sitten jonottamaan verokorttiasiassa. Ja kas, sainkin kuulla, että pidätys oli laskettu väärin eli kuntoutusrahan mukaan, ei kuntoutustuen eli osa-aikaeläkkeen ja puolipäivätyön mukaan erikseen. Leidi nopeasti laski, että pidätysprosentti pienentyisi vielä 3 %. No minä taas ihmettelemään, pitäisiköhän tuo nyt lopulta paikkansa. Met odotamma, ei siinä mitään. Kivahan se on saada vähän enempi rahaa, mutta voipi lopulta käydä ohraisesti loppupeleissä, jos saa mätkyjä. Mutta, omahan on vikansa. Eivät ole ilmeisesti kaikki kovin itsekään perillä kaikista eri tukien maksumuodoista verotuksen osalta. Nimittäin tuolloin minulla oli päätös edessäni, josta luettelin tiedot leidille, joka sitten ne ensimmäiset kortit laski ja lähetti. Ehkäpä tämä voidaan laskea iloisaksi kuitenkin, jospa sillä rahalla saa viikossa kapan päärynöitä edes!

Kerroinhan, että kävin viime viikolla herkkuostoksilla enkä keksinyt muuta herkkuja kuin päärynät ja tomaattisardiinit. Ne päärynät ovat jumaleissönin hyvejä, enää on yksi jäljellä. Niihin tulee hinku. Samoin sardiinit ovat loistavia ruis-seesamnäkkärin päällä, njam. Näitä täytyy siis hankkia lisää, ainakin varamuonaksi! Jos minun herkkuni eivät ole tämän kummempia, lienee lupa ostaa ja syödä niitä, eikö? Ainakin siis jos kohtuudella niitä rouskuttelee? :D

Muuten olen jälleen ääriväsynyt. Eilen riitti töitä tasaisesti koko päivän ajaksi, jotakin jäi odottelemaankin. Iltapäikkärit oli pakko ottaa, silmät eivät pysyneet auki. Tulee nukuttua työpäiviä vasten tosi huonosti ja yleensä kivutkin ovat pahempia. Noh, huomenna keksin jotakin – ai niin, ei tarvitse keksiä, on postiasiaa. Samalla voi käydä atteekissa ja ostamassa lisää piärynöitä. Siinäpä se taas meneekin huominen ilta.

Nyt tarvitaan vain kaffetta, jesh. Paljon, vaffaa sekä kourallinen mömelöitä, että selviän tämän päivän hommista. Tuolla kelillä ei rollerilla muuten pääse edes meidän ovesta ulos :O Olisiko se syy jäädä kotiin???

PÄÄRYNÄ-POLKA, MYÖS MUODOLTAAN!

 

TUULEEN JA TUISKUUN...

 

sitä on taas lähdettävä. Varastopäivät, nääs. Ja omisarvis. Ja töitä taas tarjolla niin, että häijyä tekee. Ei tekisi, jos olisi kunnossa. Eilen jo särki taas kättä niin maan perusteellisesti, kun tuli puuhasteltua jotakin tuon pölynimurinkin kanssa. Tehtyä jotakin muutakin pientä, josta selkä ei taas pitänyt. Yö meni niin hänekseen, että olisinko nukkunut edes paria tuntia, päikkäreistä ei puhettakaan.

Minä en taida enää kohta jaksaa. Upon pitäisi ehkä tulla huomenna töihin, taidan käydä pienellä keskustelulla. Ei tästä tämmöisestäkään nimittäin yhtään mitään tule. Viikossa on pari iltaa, joiden aikana on keskimäärin kolmisen tuntia melkein OK olo, ei siis hyvä tai kivuton, mutta kohtuullinen. Semmoinen, ettei tarvitse vääntää itkua koko ajan ja pystyy jotakin tekemäänkin. Muuten ei.

Juu, taas minä valitan. Mutta kun mikään ei vaan näytä auttavan. Seuraavaksi, jos tuo keskustelu Upon kanssa ei auta, otan rollerin ja apuvälineet konttorille ja noukkimella käyn läpi paperin kerrallaan, rollerilla käyn kopioimassa – toki tuolloinkin paperin kerrallaan. Katsotaan, alkaako mitään tapahtua. Pidän tietysti normaalit tauot ja käyn vaikka istumassa tualetissa, kun minusta ei juoruamaankaan ole. Että olisin ikäänkuin pois työmaalta, kuten kanssasisaret. Pitäisi puhua myös paljon puhelimessa, mutta minulla ei ole ketään kenelle soittaa. Jospa soittelisi johonkin... onko niitä vielä joitakin senssilinjoja tms.? Minä kun en tiedä.

Sitä pohdittaessa menenkin keittelemään kaffet. Tosi mukavaa duunipäivää vaan muillekin, jotka tuolla kinosten keskellä yrittävät päästä kustannuspaikoillensa turvallisesti ja suht ajoissa.

POLKA, JOKA ON TAAS VÄSYNYT JO TÄSSÄ VAIHEESSA!

 

HERÄTESSÄNI EN TIENNYT, MISSÄ OLEN...

sillä katselin epätoivoisesti ympärillä olevia outoja kaapistoja, kirjahyllyjä jne. Juu, omassa sängyssä tietty, mutta unessa olin varsin intensiivisesti jossakin muualla. Harmi vaan, että tuon selvitystyön aikana koko uni ehti haihtua huut hemmettiin. Siellä lienee ollut kivaa, koska herätessä en olisi halunnut poistua sieltä... Hmph! Ette muuten arvaa: ulkona sataa vaihteeksi lunta. Mikä hemmetin maa – noin säänkin puolesta – Suomesta on oikein tullut viime vuosina? Ei riitä, että muutenkin menee huonosti, säätkin vielä vittuilevat. Voisiko tästä syyttää oikeistoa? Mitäh?

Tarjolla tänään normisöndaagin puuhat ja valmistautumista Varastopäiviin. Huomenna on aika myös omisarvikselle eli papereitakin pitää koota kasaan ja miettiä, mitä sille ihmiselle oikein sanoo, että se ymmärtäisi. Sanon tahallisesti "se", koska lääkäriä ei sinutella, ei ainakaan tuota hyyppää. Ei muuten huvittaisi lähteä ropottamaan pätkääkään, joka hemmetin paikkaa särkee jo valmiiksi ja tiedän olevani huomisiltana taas aivan saakelin repokipeä. Kolme aamua ja iltaa menee taas kiroillessa ja tropatessa niin, että pääsee edes liikkeelle. Voi miksi ne eivät jo anna minun olla ja ottaisivat tilalleni jonkun nuoren, kehityskelpoisen yksilön!

Ei mitään hauskaakaan kerrottavaa oikeastaan. Belga kävi eilen lounaalla, apehdimme paistettua lohta (Risman halpistarjous tietty), jo vain oli hyvää. Lisäksi etsin kaapeistani sopivia syviä kippoja ja lusikoita, molempia kun miehellä oli vain 1 kpl. Hmmmm, laitoin etsinkään kumpiakin. Aterimia saadaankin hetikohta, kippoja ehkä myöhemmin. Lisäksi mukaan lähti jotakin muutakin pientä. En sitten tiedä, jotain hän on itsekin ostanut eikä toki pieneen asuntoon paljoa mahdukaan, ei tarvitsekaan mahtua. Sen verran, että toimeen tulee kohtalaisesti eikä jatkuvasti tarvitse tiskailla. Huvittavaa oli tietysti kuulla se, että The Mummo oli lähettänyt hänelle jonkinlaisen paketin, jonka sisällöstä minua ei tietenkään informeerattu miltään osin. En ole ollut T.M:oon yhteydessä yli vuoteen – silloin kirjoitin varsinaisen paljastuskirjeen, jossa kerroin erosta Exästä kuten se oikein meni, Belgan säästöjen kohtalosta (miten Exä otti ne käyttöönsä) sekä kaikesta muusta vekkulista. Sen jälkeen ei olekaan kuulunut sanaakaan. Kiitin tietysti kirouksesta, joka joka hetki nostaa rumaa päätään kohdallani. Onneksi se ei tunnu ulottuvan Belgaan asti! Joo, tiedän, olen inhottava ihminen. Oli vain tarve tuoda esiin ne asiat, joista hänellä näytti olevan aivan erilainen käsitys.

Mutta muuten en ole taaskaan saanut mitään järkevää aikaiseksi, kuten en yleensä muutoinkaan. Osan ajasta on vienyt hillitön pärskiminen, nenän valuminen ja silmien vuotaminen sekä kirvely. Olen tropannut chili-valkosipuli-inkiväärisekoituksilla kaikissa muonissa sekä lisävitamiineilla. Normilääkityksellä tietty vielä. Toivottavasti on tehonnut eikä äidy pahemmaksi, kipeänä on aivan hemmetin pirullista vielä sairastaa jotakin kulkutautia nimittäin.

Päivän slogan: Oikeuslaitoksessa saa oikeutta yhtälailla kuin työvoimatoimistosta työtä! (ja tähän lisäisin vielä, että lääkäriltä hoitoa ja oikeaa lääkitystä)

Päivän biisi: Ain't It Strange

Luettua: Rikoksia ja rangaistuksia – Kouvolan dekkaripäivien antia 2011 Mukaan mahtuu sekalaisia novelleja, mutta pari lähes helmeä, sopii luettavaksi, jo vain. Cecilia Samartin – Kaunis sydän. Jestas, mitä tuubaa – nunnia, huonoa elämää, hömppää torpan täydeltä. Tunput!!! Tamski – Huotari, Kehä III, Tarinoita mikkeliläisissä lähiöbaareissa. Aivan ehdottoman hieno opus, tykkäsin kovasti (ja löysin ainakin pari tuttua paikkaakin!). Joukko turneita erilaisissa paikoissa kaikkine tietoinensa ja oheisjuttuinensa. Hauska, hyvin tehty ja erinomainen muutenkin :D Wolfgang Herrndorf – Ladaromaani. Miten nuoret pojat joutuvat erittäin epätavanomaiseen seikkailuun erään Ladan luvattoman käyttöönoton vuoksi... tavallaan liikkistä ja kirjana erinomaisen kelpoisa. L.M. Montgomery – Hedelmätarhan Kilmeny, armotonta fuulaa leidin paremmin tunnettujen ja parempien opusten rinnalle. Tuplatunput!!! Mika Pekkola – Aamun kirkastus, joka ei oikein kirkastunut meikäläiselle. Sopinee ns. Paremman Kirjallisuuden ystävälle eli ei oikein iskenyt meikäläiseen tällä kertaa täpöllä. Beth Revis - Across The Universe – Matka alkaa. Miten kryotekniikalla jäädytetty nuori Amy herää kesken matkan aluksella ja liittyy matkaajien joukkoon. Aika hemmetin hyvää scifiä, enempi ehkä nuoremmille kuitenkin. Vanessa Diffenbaugh – Kukkien kieli, hiukan hömpähtävää, mutta kelpoista kevytluettavaa (ikäänkuin kevytlevitettä...). Ann Rosman – Noitavasara, miten 1600-luku voikaan oudosti liittyä nykypäivään murhineen kaikkineen. Ei nyt paashempi dekkari tämäkään. Aleksi Delikouras – Nörtti, nuoremmille sopiva opus ongelmineen, meikäläinen ei oikein jaksanut ;) Delphine de Vigan – No ja minä. Yliälykäs 13-vuotias Lou tutustuu asunnottomaan Nohon ja alkaa idealistiksi. Kivasti yhteiskuntakritiikkiäkin tarjolla Pariisin liepeillä, ei paha nuorten aikuisten opus. Ja todettakoon taas, että pari opusta jäi merkitsemättä - ehdin palauttaa ne kirjastoon. Osa taas ei tule tähän muista syistä, myöhemmin sitten, ehkä...*härn*.

POLKA, JOLLA TÄNÄÄN TARJOLLA KOHTALAISTA KETUTUSTA!

 

PITI KIRJOITTAA TÄNÄÄN PIDEMPI POSTAUS,

 

mutta nukkumiset jäivät taas haaveeksi. Jos ei kättä tai muita paikkoja särkenyt, alkoi kissa joikhailla eli sellaisia pieniä pätkiä unta sitten siinä välissä. Aika armotonta tuo käsisärkykin, grauh.

Kai se olisi jotakin tehtävät velvollisuuksienkin eteen – ehkä tänään, ehkä huomenna. Vieläkin vaan aivastuttaa, väsyttää ja muuta semmoista. On kylmä ja makoilisi mieluusti vain peittojen alla. Jos saisi edes pari pyyherenksua korjattua tänään, ei olisi sekään paljoa vaadittu. Jos siis...

Belga on tulossa syömään ja kuin sattumalta Risma tarjosi halvennuslohta, joten lohta tulemme siis syömään. Sen kanssa jokunenkin pottu, feikkitsatsikia ja salaattia. Kai sillä päivän pärjää, lohta on melkein kilo kahdelle hengelle (no joo, kissille kans).

Muuten loput ja mahdollisesti ehkä jotakin järkevämpää huomenna. Hemmetin spämmiaasit ovat iskeneet meikäläisen lokiin enkä viitsisi laittaa taas salasanoja, koska silloin ei kukaan enää viitsi kommata. No, ei viitsi kyllä nytkään, joten tässä ei ole mitään logiikkaa. Kuten ei niin usen muidenkaan toimieni kohdalla.

POLKA – EPÄLOOGISEN LOOGINEN VIIMEISEEN ASTI!

KOKO VIIKON EDESTÄ SITTEN...

 

Ovat päivitykset näemmä jääneet aika lyhyiksi. Siihen on syynsä eli ei kertakaikkiaan jaksa muuta kuin valittaa ja vänistä. Ottaa oikeasti aika koville vetää kolme päivää täpöllä juuri, kun on ehtinyt melkein-muttei-ihan toipua vähän parempaan kuntoon. Tämä siis johtaa siihen, että on jatkuvasti puolikuntoinen tai todella kipeä. Työpäivien iltoina ei jaksa enää yhtään mitään, torstait menevät täysin toipumiseen. Ja näin perjantaina on taas velvollisuuksia eli posti-kirjasto-kauppahommat, joita ei muina päivinä kertakaikkiaan jaksa eikä pysty.

Tänään siis taas vuorossa normi-isku kylille, pari kirjapakettia postista, jokunen kirja kirjastosta sekä pari kassillista apetta kaupoista. Kävin keskviikkona hakemassa kaffetta, leipää ja jotain pientä, ettei kaikkea tarvitsisi kantaa yhdellä kertaa. Suunnittelin myös ostavani jotakin herkkua; rahjustin hyllyjen välissä, mutta mieli ei vaan tehnyt yhtään mitään tarjolla olevaa. Hah, ostin tomaattisardiineja ja päärynöitä – on siinä meikäläisellä herkut sitten :) Eikä tänäänkään taatusti sen kummempaa, viikon normimuonat. Ne, mitkä kevyemmin jaksaa kantaa ja jotakin huomiseksi lounaaksi.

Belga on nyt asettunut uuteen kotoonsa ja tulee tod.näk. huomenna lounaalle. Mikäpä hänellä, asunto on ihan hieno verrattuna solukämppään ja pikkuhiljaa kalustusta voi täydentää mielensä mukaan. Sanoin vain, että tekee listan asioista, joita tarvitsee. Meikäläisellä ja jokusella muullakin on tavaroita ylimääräisenä, joille hyvinkin voisi olla hänelle käyttöä. Muuten mies järjestäköön elonsa ja olonsa kuten parhaaksi näkee. En siis aio puuttua mihinkään, mutta olen tarjonnut apua tarvittaessa -tyyliin.

Varasin sitten lopulta keskiviikkona täysin ryydyttyäni ajan lekurille, omisarvis ottaa vastaan maanantai-aamuna. Laitoin myös viestiä, koska hän aikaisemmin pyysi, josko voisin vaikka kirjoittaa etukäteen, mitä olen vailla :o Ei ilmeisesti ymmärrä vieläkään, että tahtoo kunnon särkylääkkeet ja mieluusti kapalliset verikokeita (ne, joista ei ole vieläkään suostunut antamaan lähetettä, kuvittelee minun kuvittelevan...). Ensin toki ilmineerasin, että mielelläni lääkäriltä kaipaisi ensisijaisesti hoitoa! Saas taas nähdä, miten ämmän käy. Todennäköisesti ei tapahdu yhtään mitään eli annetaan ohjeeksi kävelyä 10 min ulkona, perkele! Kun se kuulkaas olisikin noin helppoa, en sanoisi yhtään mitään. Olen myös sitä mieltä, että tuosta oik. kädestäkin pitäisi saada uusi lähete, se on taas ollut äärikipeänä. Varmasti naurattaa teitäkin, kun ei oikein tahdo ovea saada kiinni tai avainta kääntää lukossa – niin kipeää tekee.

No, mitäs minä valittamaan eli joillakin on vielä kehnompi tuuri. Tsemppiä ja komppia niille tovereille, jolta ei myöskään kipuja eikä ongelmia puutu!

No, ehkä tässä pitäisi tehdäkin jotakin ennen lähtöä. Kirjoittaminen ei huvita niin maan pätkääkään, ei oikein lukeminenkaan. Väsyttää vieläkin aivan tuhottomasti, nenä valuu ja silmiä kirveltää. Epäkivaa tämäkin.

POLKA, JONKA TAAS PITÄISI MENNÄ!

 

SITÄ OLLAAN TAAS TOSI VÄSYNEITÄ,

kun on vapaapäivä, eläkepäivä, siis... En minä tänään jaksa mihinkään! Oli niin tarkoitus lähteä erääseenkin tapahtumaan, mutta ei onnistu. Jonkinlainen flunssanpoikanen tekelehtii edelleen tuloaan ja väsyttää aivan armottomasti. Lisäksi tietysti särkee ja juilii tavanomaista enemmän, se tulee tässä bonuksena.

Eli ei sen enempää teillekään. En minä nyt vaan jaksa, menen uudestaan sänkyyn – ehkä herään, ehkä teen muonaa. Ehkä nukun tämänkin päivän ohi, jos se on mahdollista. Kolme työpäivää vie mehut harvinaisen tehokkaasti karaistuneestakin Welhottaresta.

Lisäksi ketuttaa tuo saakelinmoinen spämmipostien tulo ja poistaminen, grrr!

POLKA – JOKA MENEE NYT TAKAISIN SÄNKYYN!