siis minä ja omisarvis. Olihan siitä puhetta, että oli eilen lekuriaika. Olin jopa valmistautunut eli lähettänyt meiliä ennakkoon, kuten hän kerran ehdotti. Kas, leidi printtasi ne siinä edessäni ja hätinään lukaisi läpi – ei kai ollut sitten ehtinyt aikaisemmin. No, valitin kuten ennenkin. Sattuu niin, ettei ole tosikaan. Juilii, puikottaa ja muuta. Yöllä en saa nukuttua, en kivuilta enkä muutenkaan. Arvatkaas, mikä oli tulos (tämä on taas se retorinen kysymys)? Lisää lääkitystä eli samaa troppia kuin nytkin mutta himppasen vahvempana ja pitkäkestoisempana... ja sen pitäisi sitten auttaa kaikkeen kipuun, särkyyn, uneen jne. Tuntui taas, että hän ei lainkaan tajua, mistä puhuin. Ainut mikä kiinnosti työarvausta oli se, että oikea käsi on jälleen kipeämpi. Eli siitä taas lähete Kanppiin ja tarvittaessa ultraan ja piikille. Ei muuta, ei siis mitään muuta.
Tosin jälleen ne samat sanat kuin aikaisemminkin, että on, kyllä on rrruunnsaasti mielipidelääkityksiä, Lyricaa ym. joita voisi käyttää. Minä taas yritin muistuttaa, että onhan niitä kokeiltu; joko ne eivät tehonneet odotetusti tai meikä oli pihalla pari päivää. Ei se pihoitus sinänsä mitään, mieluinen olotilahan se muuten. Mutta jos minun odotettaisiin ikäänkuin työskentelevän, on se melkoisen pirullista. Siis hän ei taaskaan kuullut / kuunnellut / ymmärtänyt mitä minä halusin sanoa. Poistuin sitten kipulääkerepsun ja toisen uusitun repsun kanssa jälleen täysin hölmistyneenä. En minä nyt oikein tajua... tuosta lääkkeestäkin sen verran jo tiedän kohtuupitkään käyttäneenä, että sen tehot eivät tuolla määrällä mitenkään voi kattaa koko vuorokautta! Eivät todellakaan. Eli kärvistellään, kiroillaan ja manaillaan sitten taas. Unta varten odotin edes jotakin tainnuttavaa tai edes ehdotusta vaikka melatoniinista – eipä vainen tullut edes sitä. Yritin myös kertoa siitä, että olin saiskussa piikitettävänä ja tarkkailussa, kun kaaduin. Ensimmäinen (ja ainoa) kysymys oli se, liukastuinko pihassa :O Hyvin on persiinnuolenta onnistunut... hätä oli siis vain siitä, olisiko tuo ollut luokiteltavissa työtapaturmaksi. Muuten ei mitään reaktiota tai edes kommenttia. Olin jälleen äimänä käkenä. Turha yrittää – ihan turha.
Toisekseen, ensimmäinen vajaa palkkani ja osa-aikaeläkkeeni olivat tulleet maksuun. Samalla tuli eläkevirmalta tieto, että nyt pidätettiin veroja palkkaprosentilla, mutta seuraavaksi menisi 60 %, jos en toimita uutta korttia. Ja minä juuri ennen vuoden vaihdetta pyysin uudet verokortit. No, ei kun soittamaan ensin eläkevirmaan ja kyllä, näin on, pitää ja tarvitsee pyytää. Heillä ei ollut merkintää toimitetusta asiakirjasta. Sitten jonottamaan verokorttiasiassa. Ja kas, sainkin kuulla, että pidätys oli laskettu väärin eli kuntoutusrahan mukaan, ei kuntoutustuen eli osa-aikaeläkkeen ja puolipäivätyön mukaan erikseen. Leidi nopeasti laski, että pidätysprosentti pienentyisi vielä 3 %. No minä taas ihmettelemään, pitäisiköhän tuo nyt lopulta paikkansa. Met odotamma, ei siinä mitään. Kivahan se on saada vähän enempi rahaa, mutta voipi lopulta käydä ohraisesti loppupeleissä, jos saa mätkyjä. Mutta, omahan on vikansa. Eivät ole ilmeisesti kaikki kovin itsekään perillä kaikista eri tukien maksumuodoista verotuksen osalta. Nimittäin tuolloin minulla oli päätös edessäni, josta luettelin tiedot leidille, joka sitten ne ensimmäiset kortit laski ja lähetti. Ehkäpä tämä voidaan laskea iloisaksi kuitenkin, jospa sillä rahalla saa viikossa kapan päärynöitä edes!
Kerroinhan, että kävin viime viikolla herkkuostoksilla enkä keksinyt muuta herkkuja kuin päärynät ja tomaattisardiinit. Ne päärynät ovat jumaleissönin hyvejä, enää on yksi jäljellä. Niihin tulee hinku. Samoin sardiinit ovat loistavia ruis-seesamnäkkärin päällä, njam. Näitä täytyy siis hankkia lisää, ainakin varamuonaksi! Jos minun herkkuni eivät ole tämän kummempia, lienee lupa ostaa ja syödä niitä, eikö? Ainakin siis jos kohtuudella niitä rouskuttelee? :D
Muuten olen jälleen ääriväsynyt. Eilen riitti töitä tasaisesti koko päivän ajaksi, jotakin jäi odottelemaankin. Iltapäikkärit oli pakko ottaa, silmät eivät pysyneet auki. Tulee nukuttua työpäiviä vasten tosi huonosti ja yleensä kivutkin ovat pahempia. Noh, huomenna keksin jotakin – ai niin, ei tarvitse keksiä, on postiasiaa. Samalla voi käydä atteekissa ja ostamassa lisää piärynöitä. Siinäpä se taas meneekin huominen ilta.
Nyt tarvitaan vain kaffetta, jesh. Paljon, vaffaa sekä kourallinen mömelöitä, että selviän tämän päivän hommista. Tuolla kelillä ei rollerilla muuten pääse edes meidän ovesta ulos :O Olisiko se syy jäädä kotiin???
PÄÄRYNÄ-POLKA, MYÖS MUODOLTAAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti