TYÖVIIKKO LOPUILLANSA, AHHH...

pelkkä ajatus jaksaa nostaa minut ylös lämpöisestä sängystä. Ei, en minä taaskaan ole 2 -3 yöhön nukkunut kunnolla, mutta lueskellut ja makoillut nukkuma-ajan verran sängyssä. Eikö se muka ole melkein sama asia? :O Ai ei vai *pettynyt*?

Eilen lopultakin alkoi Varastolla tapahtua eli tuli tietova siittä muutonderpäivästä, se ilmineerattiin muka-pitäväksi eli sen mukaan minä sitten aion elää. Samoin tuli erilaisia ohjeistuksia pilvin pimein sekä muutama laatikkokin jo ensihätään. Ei paha, joku selvästi lukee salaa blögiäni *vilkuttaa terhakanoloisesti*. Eli tänään soitto sos.tstoon ja keskustelua asiasta. Olen sen kyllä jo ilmoittanut kirjallisesti kaksikin kertaa, mutta kerron nyt pitävän aikataulun ja tarkemman osoitteen. Sama HMPK:lle huomenna... pelottaa kyllä jo etukäteen eli on pyydettävä myös sos.tstoa informeeraamaan HMPK:lle, että minulla oikeasti on lupa ajella tuohon muutaman sadan metrin päähän. Matka itse asiassa pysyy täysin samana, kilometreissä, melkein metreissäkin ;) Mutta ans kattoo, mitä tapahtuu ensimmäisenä maanantaina, kun sinne yritetään...

Lisäksi oli eilen juuri sopiva työpäivä eli tarpeeksi töitä, muttei liikaa. Suunnittelin alustavasti pakkaamista, siis hyvin alustavasti. Tänään ehkä, jos aika antaa myöten, voisi jotakin kasata valmiiksi. Eilen ilahdutti myös saapunut posti; pari uutuusopusta sekä kaksi kivaa taravaa Belgan uuteen asuntoon. Semmoisia pieniä juttuja, joita nyt ei välttämättä just heti tarvitse, mutta jotka on kiva olla olemassa ;) Tykkäsin... toivottavasti Belga myös ja jos ei, pidän ne itte, nih kerta!

Koska päivä meni ilman kohtuutonta ravaamista, jaksoin vielä illalla tehdä vähän hommaa eli kirjoittaa jonkunkin tavaran esille. Saa sitten nähdä, tuleeko siitä mitään eli ei... lähinnä sellaisia kirjoja, jotka eivät ketään kiinnosta! Tykkäsin myös siitä, että yhtenäkin työpäivän iltana jaksoin kerrankin edes tehdä jotakin vähän järkevämpää – no, tästä voi tietysti olla montaa mieltä.

Auts, mutta en tykkää siitä, että kohta alkaa tehdä julmetusti mieli kaffetta. Taidan mennä nuuskimaan purkkia -> se labra nähkääs. Lisäksi paahdan itselleni aamuleivän, mutta otan sen kaffen kanssa nautittavaksi n. 8.05 :D Silloin olen toivottavasti juuri ehtinyt takaisin vampyroinnista kustannuspaikalle ja saan kunnon kaffetta, itse keittämääni vielä.

Lyhyempi päiväkään ei ole paha, koska olen taas sopinut itseni kanssa postikeikan (pari kapallista kirjoja sekä ainakin yksi, pitäisi olla kyllä toinenkin, paketti). Kunhan ne saan raahattua Liiteriin, poikkean vielä siellä hakemassa jotakin mukavaa apetta. Niin, tuota, köh, myös päärynöitä! Kyllä, jos minulle vain myydään siellä vielä sitä oikeaa merkkiä. Minä olen sen arvoinen, että haluan huomenna jotakin kivaa syötävää, kaffetta ja päärynöitä (huom. monikossa).

Mutta nyt minä käyn vain kurlaamassa ja pesemässä hampaani, piruuttanikin ilman tahnaa vielä =E

POLKA, VAMPYYRIEN TOIVEUNI – SUONET OVAT HANKALAT!

 

RUTOSTI HINKATTU KYNTTELIÄ,

kun on niin prleen pluikasta ja samaa tarjolla tänäkin aamuna. Oikeasti vaarallista, tavallisen normikävelijänkin tuolla luistella. Meikähän taas on kuni Pampi luikkaalla jäällä *tsihih*. Juuei, oikeasti ei naurata yhtään, muutaman metrin matkakin on yhtä kushemmettiä ja roskien vienti vaatii jo akrobatiaa.

Lisäksi tarkkaa muuttonderpäivää ei ole vieläkään kerrottu, pitäisi ilmota se eteenpäin. Ehkä minä annan kolme osoitetta ja kaksi eri päivää, jolloin mahdollisesti ehkä tapahtuu jotakin. On tämäkin, tiedetään, että kaikki myöhästyy – ei suostuta vain myöntämään sitä eikä tiedottamaan vielä eteenpäin. Jokuhan siitä toki sakot maksaa, mutta en minä siitä mitään muuta tietoa tarvitse kuin päivän ja osoitteen. Koneen, joka toimii, pöydän ja tuolin. Rintteri ois kiva yllätys. Mahdollisesti myös toimiva vessa, kaffenkeitin sekä mikrotin jossain kaffehuoneen nurkassa. Muulla kalustuksella niin väliä!

Onneksi eilen oli vain normihässäkkä eli ei aivan karmeaa. Tosin taas jäi hommia täksi aamuksi. Sanoivat suoraan, että haluavat minun ne tekevän ennen lähtöä vapaille. Juu, ihan kiva ja ymmärrän kyllä miksi. Asiat, joissa on paljon korjauksia, hankalia muutoksia jne. Eivät ne mene välttämättä tälle yhdelle näköjään perille, eivät aina edes normikorjausmerkinnät *huokaus*. En minä kehu enkä mollaa, minä vaan selitän mistä on kyse... Eli tässä yksi syy, miksi tietyt ihmiset teettävät paljon töitä alkuviikosta. Onneksi eivät kaikki, osa tekee jopa itse suurimmat työt – se on tietty aina kiitettävää omatoimisuutta nuorisolta ;D

Ei, ei ole mitään kerrottavaa. Selkä ja koivet ottivat jo eilisen pahakseen. Huomiseksi on aamulabra eli varsin veemäinen aamu ilman varhaiskaffetta. Sen jälkeen töistä postiin jumaleissönin ison kassin kanssa viemään kirjeitä ja paketteja. Siinäpä se taitaa ollakin, jospa kävisi hakemassa jokusen päärynän vielä. Ei, se hinku ei ole vielä näyttänyt mitään ohimenemisen merkkejä sekään. Addiktio mikä addiktio – antaisikohan omisarvis lähetteen päärynävieroitukseen? (Itseasiassa aivan varmasti, sen minä voisin vaikka vannoa!)

No, nyt minä menen kuitenkin laatimaan susivaffat kaffet – ja ottamaan lisälääkitystä. Olkaas tekin varovaisia siellä liikkuessanne!

POLKA, JOKA LUISTELEE MENNEN TULLEN KETTERÄN REPPAVASTI!

 

POLKA – THE TEHOPAKKAUS

Juu, siis tuo tehopakkaus tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että sain suurinpiirtein tehtyä sen, mitä pitikin. Ainakin melkein! Se osoittaa minusta jo melkomoista tehokkuutta nykyään, kun melkein kaikki on tehtävä väkisin, itsensä pakottaen...siis suurimmalta osin fyysisistä syistä eli kirotuista säryistä ja kivuista johtuen. Niin mieluusti sitä lukisi ja kirjoittaisi, molempia vuorotellen ja ei-pakotetussa tahdissa, välillä mupeltaisi päärynän ja keittäisi kaffet ja eläisi rauhassa. Mutta kun ei.

Eli kursorisesti on imureerattu ja laitettu eväkset (hah, meksikolaista pataa – ylläri, ylläri!). Pakkoruisku olikin miellyttävä, kun aurinko lämmitti torppaa päivällä eikä palellut yhtään. Asiaa tosin avitti se taannoinen kirppariostokseni eli jätti-iso fleecetakki, joka ulottuu minua melkein polviin ja on siis aivan liian iso. En pidä fleecestä, mutta tuo nyt on ainakin lämmin ja se oli ihan iskemätön kappale, joten kai sitä jonkin aikaa voi käyttää. Ja se on kirkkaan, tosi kirkkaan punainen :D

Lisäksi sain pakattua lähtevän postin oikein fiksusti, hah, kekseliäs minä. Tein laatikosta pienemmän laatikon, jolloin eräskin tavara sai oikein hyvän paketin. Tiedätte kyllä paskartelutaitoni eli ne ovat täysin olemattomat ja pakkaukset siis myös sen näköisiä. Tosin ne ovat aina löytäneet ehjinä perille, joten ei siinä siis mitään moittimista. Ulkonäkö nyt ei ole täällä koskaan ollut pääasia *eheheheeeeh*! Lisäksi kirjoittelin peräjälkeen kolme juttua, kaikki erilaisia, kaikki vähän omalaatuisia, eli niissä oli yllättävän paljon hommaa. Sinne meni, hyvä näin. Olen taas osuuteni tehnyt, enempään en juuri nyt ehdi enkä pysty. Pari luettua kirjaa tuossa vielä olisi, mutta ne jaksavat odottaa. Ovat vielä kohtuuhelppoa materiaaliakin.

Nyt vain pelkäämään, millainen suma hommia on jätetty. Niitä jo keskiviikkona pinkattiin pöydälleni, kun lähdettiin katsastamaan uudelleensijoituspaikkaa... ei hemmetti, jos kaikki on siellä tekemättä, painun suoraan lekurille! Koipea särkee muuten edelleen aika vekkulisti sen viikon takaisen lumimyräkkäretken jälkeen. Siinä olisi jo yksi syy hakea sairista, ihan fyysinen siis. Toinen se, että minen vain jaksa, jollei sitä kunnon lomitusta hiljallensa ala kuulua. Tähän tietysti liittyy se, että ilmeisesti tarkoitus on, että neitokainen, joka sijoitetaan kanssani samaan huoneeseen, alkaisi myös lomittamaan meikäläistä. Auts ja voih... en puhu mitään sen enempää. Joillakin ei vaan ole tiettyjä kykyjä eikä niitä aina voi edes kovin helposti hankkia. Antaapas olla, te Varastolla, jotka kuitenkin salaa luette tätä! Tulkaa suoraan kysymään, mikä kangistaa – voin kyllä kertoa.

No, minulla ei siis taaskaan ole teille mitään kerrottavaa. Pluikasta näyttäisi olevan ja pitää lasketella alamäkeä jo roskikselle mennessä. Argh – kaffetta ja lääääkkkkeeeet!

POLKA, JONKA ON TAAS PAKKOMENEMINEN!

 

 

ULKONA ON LIIAN KLISEISTÄ..

eli turhan keväisen näköistä, myös pluikasta. Turha siis odottaakaan, että meikäläinen vääntäytyisi tuonne saamaan taas koipensa kipeiksi, hankkimaan vekkuleita mustelmia odottamattomiin paikkoihin taikka ihastelemaan keliä. Fyi fan – jos keli on klisee, minä olen passé! Repikää siis siittä.

Ahittaa, sekä alkava työviikko että kaikki muutkin hommat. Olisi rutosti tekemistä; kirjoitettavaa, pakattavaa ja kaikenmoista muuta pientä. Lisäksi normisöndaagin viidykkeitä eli siivoamista, pakkoruiskua sun muuta, evästen tekoa vaihteeksi. Argh, en minä edes keksi mitään muuta evästä kuin jonkinlaista vihannespataa. Huomiseksi taidan ottaa eiliset wokkijämät ja hämmästytän työtovereita kulinaristisella annillani -> jotakin muuta kuin tavanomaista sekomössöä :O

Tälle viikolle tulossa lisäksi labra keksiviikkona, jep. Nou hätä sen osalta. Samana päivänä olisi myös rutosti postiasioita. Hmph ja joo, taidan samalla hoitaa myös yhden tavisasian kylillä. Ai niin, passin saakin näköjään ällistyttävän nopeasti. Jätin hakemuksen tiistaina ja perjantaina tuli tekstari, että passi on noudettavissa – wau, ne antavat siis minun vielä matkustaa jonnekin *wirn*. Eivät ilmeisestikään tiedä, mitä ovat tekemässä. Sen käyn hakemassa vasta seuraavalla viikolla, tällä viikolla en käytä yhtään tarpeetonta matkaa.

Matkojen kanssa saattaa nimittäin tulla uupelo. Edessä on hemmetin pitkä kuukausi ja olisi kaikennäköistä hoidettavaa, joka vaatii perskohtaista läsnäoloani. Lisäksi tulee se torpan muuttaminen, joka ei todellakaan ole niin yksinkertaista kuin muut luulevat. Ilmoitukset sos.toimistoon ja HMPK:lle tuskin tuottavat tulosta heti ensimmäisellä kerralla enkä minä vieläkään tiedä, mistä pääsee helpoimmin sisään ja mihin takson voi ohjata! Kirottua kerrassaan... sotku tästä tulee, en minä muuta sano.

Tämä vaatii toiset aamukaffet, alkoi rasittaa jo pelkkä ajatuskin kaiken tekemisestä. Ärr-murr!

Päivän slogan: Nopeat elävät, hitaat kuolevat ja tyhmien eväät syödään ensiksi!

Päivän biisi: Love Street

Luettua: Maarit Verronen – Vanhat kuviot, taas helkkarin omelia, älykkäitä, hykerryttäviä novelleja leidiltä. Suositan, itse pidin. Ally Carter – Suloinen huijari, teinariryöväriromanssihömppää eikä vaan nyt oikein toimi. Voisi toimia paaaljonkin nuoremmalla, siis nuorisolla, ehkä... aika soopaa. Åsa Schwarz – Nefilit. Ympäristöaktivisti Nova on liemessä, hänet on selkeästi lavastettu syylliseksi murhaan, entäs kaikk omituiset viittaukset vedenpaisumukseen, jotka hän löytää? Kaikki enkelit eivät ole kilttejä? Ja mitä helkkarissa ovat nefilit? Fiktiota kivasti sekoittava trillleri, joka taatusti löytää lukijansa – suositan... Joel Levy – Myrkky, historia. Tämä on aina kotona tarpeen... aineet, niiden vaikutus ja käyttö sekä lääkkeenä että johonkin muuhun. Kuuluisat myrkyt ja myrkytetyt sekä myrkyttäjät. Tarinoita ja totta. Tämä on sellaista kiva tietää -osastoa, jonka voisi haluta itsellensäkin. Pirkko Vekkeli – Kristiina Halkola, Jos rakastat. Henkilökuva ja muistelmat, mutta jotenkin jää hiukka vaisuiksi. Ei voi mitään, leidi olisi ansainnut paaaaljon parempaa. Omat mielikuvani siis jääkööt päällimmäiseksi ja tätä en halua itsellenikään. Onneksi en. Lukea tämän voi, mutta se siittä. Riitta Lindegren – minä, toimittaja, itse kirjoitettu henkilökuva ja muistelehdinnat. Ei paha, kehuu itseään tietty, mutta ehkä on vähän syytäkin. No, ei aiheuta toimenpiteitä, minä itse pidän elämäkerroista kuitenkin. Anne Swärd – Kesällä kerran. Tekijänsä edellinen suomennos oli parempi, mutta tässäkin on puolensa. Lievästi sairas juttu, kuka teki ja mitä, trillerinomaisia piirteitä. Outous kiinnostaa kyllä... ei paha, mutta tosiaan edellinen oli minusta parempi. Denis Mina – Ampiaiskesä, pidän tekijän kaikista opuksista eikä tämäkään ollut poikkeus. Eräs leidi löytyy murhattuna, mutta miksi? Hänestä alkaa kuitenkin paljastua uusia piirteitä ja joukkoon tuntuu sotkeutuvan yhä enemmän eri ihmisiä eri piireistä. Alex – juttua tutkiva ylikonstaapeli siis – on raskaana ja tämäkin aiheuttaa omia jännitteitään tilanteisiin. Mina tuo jälleen esiin Glasgown kahtiajakoisuuden ja yhteiskuntaluokkien erojen kärjistymisen! Juu, pidin ja suositan. Alice Laplante – Hämärän huoneet, edelleen mitä ovelinta dekkaria. Alzheimeria sairastavan naisen paras ystävä murhataan raa'asti. Hänen mieleensä nousee kuitenkin välillä outoja kuvia asiasta, omastakin käynnistään siellä ja muuta erikoista. Mikä on totuus? Tykkäsin, erikoisempi ote jännäriin ja myös Alzheimeriin! Ja enemmänkin on luettu, osa siellä toisaalla, pysykää siis sivustoilla. Osa on listaamatta, koska en jaksa tarkistaa, mitkä on jo esitelty ja mitkä ei. Olen vaan lukenut – mitäs minä muuta kuin makaan ja luen, tyhmä ja vajaa oudokki vammakko!

POLKA, JOTA AHITTAA JO OIKEIN REILUSTI!

 

UNIHIEKKATOIMITUS TAKERTELEE TAAS!

Pitäisi tehdä reklamaatio unihiekkatoimituksista; toimitetaan väärään aikaan, liian vähän, väärään paikkaan tai ei toimiteta sitten lainkaan. Prle, viime yö meni valvomiseksi ja unta sain vasta aamulla. Tosin unen laatu korvasi määrän – olin erittäin hauskoissa pippaloissa Freukkarien ydinporukan kanssa ;D Mikä sinänsä kuvastanee sitä, että olen ryyppäjäisseuran puutteessa ja hupia varsinkin puuttuu!

Aamuyö meni niin särkyjen merkeissä, kun eilen tuli varo-varo-vasti koikkelehdittua kylillä asioilla. Sain pakkotarpeelliset hoidettua enkä yhtään mitään ylimääräistä. Ei edes huvituttanut, Uffaffaan halpiksen kävin tarkistamassa eikä siellä ollut mitään mainittavaa. Noutotaksoa joutui taas odottamaan yllättävän kauan, minut yritettiin kaapata parikin kertaa ja sillä aikaa kun odotin oikeaa taksoa, Risman edessä kävi kai kuusi muuta taksoa. Mmm, vilkas liikenne juu. Onneksi oli edes kimppakyyti, joten meni vain puolikas matka. Vähän säästöä sentään jostakin. Nimittäin kaikki ylimääräiset rahat menevät päärynöihin, kun niihin on jäänyt kiikkiin, addiktoitunut. Vähänkö on noloa, sano...

Kotona en sitten taas jaksanutkaan mitään, olin niin kylmissäni ja koipia sekä selkää särki garmiwasti. Heitin pataan liudan vihanneksia ja tein taas erilaisen vihanneskeiton, jonka ahmaisin kitusiini. Sen jälkeen kaffet ja piitkät päikkärit, jonka jälkeen kipulääkitystä lisää. Eikä sekään tehonnut. Jaksut vain menivät uudelleen eli mistään kirjoittamisesta oli turha puhuakaan. Vähän jotain muuta nettihommia sain hoideltua kuntoon. Eli ei mainittavaa eilisestä. Turha ja kurja päivä!

Keksiviikkona on labra, joten ei tässä oikein viitsi alkaa viiniäkään kittamaan. Ihan tarkoituksella siis, vaikka se nyt tuskin maksa-arvoja edes nostaisi. Mutta ei nyt sillä tavalla tee mielikään. Olisi ehkä ollut kiva tänään vaan riipaista minikänni ja pitää itseksensä hauskaa jonkun soittolistan parissa, esim. Freukkareita kuunnellen. On se kumma, miten hyvin minä muistan aamulla näkemäni unet. Muistan ne todella hyvin ja pitkään, jopa erittäin yksityiskohtaisesti. Outoa, mutta kummallista!

Tänään siis lounasta Belgalle, ilmoitin kylmästi, että hän saa valita fisuwokista ja seljankasta. On minulla pakkasessa jokunen kaalipiffikin, olkoot yllärinä, jollei kahdesta osaa valita. Vähän jotain heekkua ostin myös jo viikolla ja osan kai edelliselläkin; ison pussin halpiskeksejä, vähän suklaata, kuivattuja hetelmiä sekä ison nektaripullon. Pitää opiskelijalle olla jotakin hyvääkin tarjolla, hän harvemmin tuhluuttaa tämmöisiin, joten se on minun tehtäväni! :) Ostan tosiaan usein tuoremehua (oikeaa siis, ei mitään mehujuomaa) tai nektaria siksi, että vitamiineja aina tarvitaan eikä tuo mies syö niitä teollisessa muodossa. Välttelemme lunssaa siis troppaamalla, hän luonnollisin tavoin minä sekä luonnollisin että epäluonnollisin (lisävitamiinit) tavoin. Tosin Belga ei ole ollut kipeänä vuosiin, voisi melkein sanoa vuosikymmeniin! *koputtaa puuta*.

Tuskin saan tänäänkään aikaiseksi mitään ja se ottaa päähän jo etukäteen. Taidan keskittyä kotihommiin, joita olisi rutosti tekemättä. Lisäksi voisi asettaa niinkin pienen tavoitteen, että jos yhden jutun saisi editeerauskuntoon. Tiedän, että siihen ei välttämättä kulu kuin puolisen tuntia. Kun vaan ottaa sen asiakseen. Hmph, laiska ja saamaton!

POLKA, JOLLA EI OLE OIKEIN KIVAA TAASKAAN...

 

TAAS SIELLÄ NÄYTTÄÄ OUDOLTA :O

Siis ulkona, tarkoitan. Sisällä onkin aina näyttänyt kummalliselta. Näyttää ja kuulostaa siltä kuin sataisi jotakin tai sitten vain osa kinoksista sulaa. Kävin partsilla – nyt tulee alas jotakin erittäin märältä räntälumelta näyttävää rättiä. No, pluikasta on taatusti. Ja arvatkaas huviksenne, kenen pitäisi taas kylille? Aivan, retorinen kysymyshän se vaihteeksi. Pitäisi postiin, kirjastoon ja kaupoille tavalliseen tapaan.

Postiin on vietävää ja haettavana pari-kolme kirjaa. Kirjastoon vietävänä jokunen kirja, samoin haettavana, ei mitään runsasta meininkiä kuitenkaan. Eli aika maltillista vielä kirjaston osalta. Oma paikka nimeltä kirjajömma alkaa kyllä näyttää jo kahta pinoa, samoin sängyssä makaa pieni pino levällänsä. Niin, sitten pitäisi taas muonaa viikoksi enkä minä keksi kohta enää mitään uutta. En kyllä vanhaakaan. Eli pidättäydyn varmaan entisellä mallilla. Belgalle pitäisi keksiä jotakin kivaa tarjottavaa; fisuwokkia tai seljankaa voisi ajatella huomiseksi. Ruokakauppojen lisäksi voisi käväistä Uffaffaalla, siellä on joku halvennuspläjäys. Enhän minä tietenkään mitään tarvitse, mutta jos halvalla saa...

Himoitsisin minä kyllä jotakin, mutta sitä tuolta tuskin löytyy! Nyt nimittäin kaipailisin jo melkoisen kovasti sähköhuopaa, on kylmää ja kosteaa – inhaa, suoraan sanoen ja minua paleltaa heti sängystä noustessa. Paleltaa jo sänkyyn mennessäkin, joten sitä voisi käyttää aina ja käydä siellä lämmittelemässä. Kun kerran lämpötila on isännöitsijän mielestä optimaalinen ja minun mielestäni ei, olisi jotakin asialle tehtävä!

Lisäksi tekisi mieli käydä yhdessä kaupassa, mutta se on sen verran hankalan matkan takana meikäläiselle, etten jaksa kyllä kävellä sinne. Tai jaksan ja ehkä vielä poiskin, mutta sitten olen pari päivää poissa pelistä. Eli se jää väliin... hmmm... kävisiköhän Belga siellä puolestani, täytyy tiedustaa. Siellä olisi pari tarpeellista tavaraa (oikeasti siis) isolla halvennuksella normihintaan verrattuna ja köyhän puolieläkeläisen on yritettävä! ;)

Josta tulikin mieleen, että olen laittanut parikin opusta Huutikseen myyntiin. Aika kehno on meininki nykyään kirjojen osalta. Tietynlaiset opukset näemmä käyvät kaupaksi (musiikkikirjat, muuten vaan arvokkaammat opukset). Mutta ihan uudet tavisromaanit eivät, tai siis ehkä niistä saisi 3 – 4 juuroa ja sillä hinnallahan minä en niitä myy. Ennemmin vaikka annan pois kavereille, silloin tiedän niiden saavan hyvän kodin. Kaupaksi lienee mennyt nelisen kirjaa ja taas meni yksi, siitä sentään sain 15 juuroa, jolla kerran käy Liiterissä ostoksilla. Ei siis paha sekään, kaikki on kotiapäin.

Samoin vaihdoissa olen laittanut jokusen älden huonon kirjan vaihtoon ja saanut tilalle haisuja ja rasvoja, joilla on ihan aina käyttöä. Sekään ei siis paha, koska nämä kirjat ovat sellaisia, joita en myöskään aio hyllyssäni säilöä. Kiitos tässä välissä Toverittarelle, joka nouti eräänkin toimituksen ja salavihkaisesti kävi tyrkkäämässä sen oven raosta :)

Hjuu, ei tässä muuta taaskaan! Kirjalistaa jonakin muuna aamuna, täytyy mennä laatimaan aluksi kauppalistaa. En minä muuten taaskaan muista puoliakaan ostoksista. Lisäkaffetkaan eivät olisi pahasta, että jaksaa taas puolillepäivin raahustaa kassiensa kanssa, kärsiä vilua, tuulta, sadetta ja kylmää sekä kaiken lisäksi hörhöjä, joilla osalla oli tilipäivä keskiviikkona (silloin hörhöjä suorastaan vilisi torilla) ja osa saa rahansa tänään eli odotettavissa hörhöjen invaasio. Minä yritän tod.näk. vältellä kaikkia mahdollisia tuttuja parhaani mukaan...

POLKA – ANTISOSIAALISISTAKIN ANTISOSIAALISEMPI IRVIÖ!

 

UUSI TORPPA TSEKATTU...

samanlainen ihme tuo kuin kaikki rempatut konttoorit – voi hemmetti noita arkkitehteja. Sanon vaan! Niitä saakelin ampuma-aukkoikkunoita kun ei saanut ulos, ne piti tehdä huoneesta toiseen ja / tai käytäville. Kaffehuoneet ovat klasia, ettei kukaan vaan istuisi salaa kaffella jne. Kaiken huippuna on sisustusarkkitehdin ehdoton määräys, ettei niitä akkunoita ehdottomasti saa peittää millään; ei kaihtimilla, verhoilla, julisteilla tms. Ja pirhanan ruma savenruskehtava sävy seinissä, siis vaaleampi, mutta sellainen väri, jolle ei löydy muuta kuvausta. Kahdelle kohtuullisen kokoinen huone, joka kalusteiden tultua on "istutaan polven suussa" -materiaalia eli ei hyvä. Lisäksi liian valoisa, minähän pidän hämärästä. Käytävät älden kapeat, ehheheeh, ei mahdu rollerilla edes ohittamaan *odottakaas vaan*. Ei minulla mitään moitittavaa sinänsä ole; katto on pään päällä, koneet tulossa ja keittiö ja kylppärit kohtuullisen lähellä. Mutta se osoite, voi hyvät hyssykät. Torpalla on kaksi osoitetta, joihin on kumpaankin äärivaikea neuvoa (ja myös ajaa) taksoa! Pissiksi menee taatusti ekat noudot töistä, se on selvä. Varsinkin kun torpan uutta nimeä ei vielä ole yleisessä tiedossa. Voi huokaus, ilmoan sen sosiaalitstoon jo ensi viikolla ja pyydän välittämään HMPK:lle ja lisäksi tietoilen sinne myös itse. Tulemme vielä elämään jännittäviä aikoja.

Muutenkin päivä oli kyllä kohtuullisen persihestä. Edellispäivänä, silloin kun ripsoi vähän jotain valkoista, satutin oikean koipeni. Ei se silloin kovin pahalta tuntunut, mutta eilen pisti huutamaan ja kiroilemaan. Turpoilikin oikein jännittävästi... yritin sanoa ihmisille, että ei se heistä johdu, minulla on vaan huono päivä ja inhat kivut. En tiedä, menikö perille. Joskus tuntuu, ettei mene. Kun se ei todellakaan minusta kuuleman mukaan näy, että olisin mitenkään kipeä :O (Eikö edes tuo päävika?) Tänään sitten särkee koipia oikein täpöllä, otin juuri kasan mömelöitä. Selkä uikuttaa kaverina. Hmph, sen siitä saa, kun reipastuu muka-ulkoilemaan, kävelemään ja seisoskelemaan pakotettuna jossakin! Voi kun tietäisivät...

Mutta päivän pelasti – Royal Mail – siellä ne olivat odottamassa, minut ihanan punaiset maiharini. Tällä kertaa hiukan eri sävyä, vetskarit nauhojen lisäksi ja pikkisen eri malli. Mutta niin jumaleissönin sopivat jalkaan! Onko minun todettava, että minulla on sitten engelsmannin jalat, koska kaikki ostamani kenkulit sieltä (ja varsinkin Liverpoolista ja Leicesterista) ovat olleet hyvin sopivia ja vielä minusta vinkeitä! :D Tykkää!!! Lisänä tarjottiin pari uutuuskirjaa kevään tarjonnasta, ei paha ollenkas. Olkkarin pöytä on lastattu kirjoilla, lukemattomilla lukemattomilla. Samoin sänky on puolillaan kirjoja, luettuja ja odottamassa vain esillepanoa. Kai niille pitäisi tänään alkaa jotain tekelehtiäkin, joukossa on pari oikein hyvääkin.

Muuten tämä(kin) torstai menee jälleen toipuessa alkuviikon rasituksista eli kuten sanoin, säryt ovat melkoisen mittavat. Näin se on joka viikko eli tälle päivälle ei uskalla laskea mitään, varata ainakaan mitään menoa itsellensä tms. Kunhan kirjoittelen, nettailen, lueskelen ja välillä käyn hetkisen makoilemassa. Uusiounet ja päikkärit ovat aina paikallansa, tietysti.

Muuten ei kummempaa, en ainakaan muista. Enää. Jos asiaa olisikin ollut, se on jo aktiivisesti unohtunut. Mieli tekisi lisää kaffetta ja, kas vaan miten outoa, päärynöitä. Alkaisikohan toteuttaa mielihalujaan vai ottaisiko lisätirsat ihan ensiksi noin niinkuin miettimisen merkeissä?

POLKA, JOKA ON TAAS KENOSELKÄ RISAKOIPI!