HE EIVÄT TODELLAKAAN TIEDÄ, MITÄ HE TEKEVÄT

myöntäessään meikäläiselle passin – hah, eli haettu on. Lomalistakin kiersi, en ilmoittanut tietäväni mistään mistään. Sitten joskus, ehkä...

Mutta sitten, olipa mukava viesti odottamassa neitokaisella, joka pakkosijoitetaan kanssani samaan kopperoon. Tyyliin, että eihän minulla ole mitään sitä vastaan, että hän omii ikkunanurkan. No eipä minulla, tietenkään. Minullehan jää puoli seinää lasia käytävälle perseillä ihan kaikille ja olla muutenkin tyrkyllä vaikka duunia jaettaessa. Hmph! Lasta on koulutettava tavoitelle. Onneksi minä puhun rumia, haisen sekä pölisen (kissankarvaa siis ja pölyä), kiukuttelen ja kompastelen... Mahtaa meille tulla mukavaa *ehhhheeeh*. Tekivät virheliikkeen, mutta mitäpä siitä. Yksi syy lisää hakea sairaslomaa, ei vain pysty kykenemään. Lisäksi viherkasvini tarvitsevat hoitoa, toin jo puolet kotiin. Loput ensi viikolla. Vaihdan samalla mullat ja ruukut. Ja jos ne eivät saa valoa, minä teen reiän seinän tahi sermiin... ehkä saan itkuhuutopotkuraivarit viattomien kasvien kaltoinkohtelusta? Tästä tulee kuulkaas vielä paljon ja mielenkiintoisaa rapotettavaa. Koska "sopeuttaminen, muutoksen hallinta yms." eli käytännössä siis muutosvastarinnan pakkohiljentäminen toteutetaan rottien osalta huomenna, en ehkä enää puutu siihen. Voin minä tietysti kertoa, mitä leikittiin :)

Voi yrjänät, pakkisin eilen kaksi (-> 2) muuttolaatikkoa – hartiat ja selkä ovat nyt jo niin saakelin kipeät, että en saa aikaiseksi yhtään mitään! Juuri ne lihakset, joita muutenkin juilii, heittivät oikein kunnon jumituksen päälle välittömästi, sen seurauksena myös äärivimmainen päänsärky. Hmmm, uskaltaisiko sieltä tilaisuudesta poistua hakemaan relapiikit ja kipulääkettä? Ei varmaan, oltiin niin uhkailevia suorastaan. Mutta siitä en tingi, että minulle eivät pikkulikat ala vittuilla! Kyllä varma on nih. Ei täällä eikä siellä. Ei sitten missään, jos Malmilla pysyvät mannet ja hörhötkin kurissa. Perkele!

Ei, en minä ole pahalla tuulella, vain raivokas ja vaihteeksi kipeä sekä äärimmäisen väsynyt. Riipaisen kohta tuplamömelöt ja litran kaffetta, jospa tästä pääsisi liikkeelle. On kyllä kuulkaas niin jäykkä olo, että te mieslukijat taatusti kadehtisitte aamujäykkyyden laatua, kestoa ja määrää...

Töistä vaihteeksi postiin hakemaan kaksi kirjaa ja sitten vähän päärynöitä Liiteristä, ehkä voisi ostaa jopa pizzan. Omisarviksen kiusaksi. Ai niin, on alettava katsella vastaanottoaikaa sille gurulle, se on sijoitettava ensi kuun puolelle joka tapauksessa. Ei ole aikaa, ei matkoja eikä rahaa moiseen ennen sitä. No, mihinkäs tässä kiire, valmiiksi sairaana!

Toivottavasti jaksan illalla valvoa ja saan huomenna nukuttua edes vähän tavallista pidempään. Ei ole kuulkaas meikäläisellä paljon toivomuksia, mutta jos edes tämä. Pliiiiizzz!?

POLKA – NOTKEA KUIN RAUTAKANKI!

 

JA TAAS OLLAAN JOKUNEN PÄIVÄ LÄHEMPÄNÄ LÄHTÖÄ...

sen verran eilinen taas tosissaan vitutti. Ei nyt onneksi Varastolla muu kuin se, että jossain vaiheessa olen saanut väärän osoitteen :O Nyt ilmoitettiin virallinen oikea, joka onkin ihan eri – ihan kiva, juuri kun on infonnut asiasta sos.tstoa. No, sen sain sentään korjattua hyvinkin nätisti, mutta HMPK ei halua korjausta itsellensä. Ei sitten millään. Haluavat vain, että kerron aina osoitteen. No tottajumalauta, en kai minä ilman osoitteita niille tilauksia tee... voi huokaus taas joidenkin toimia. Minä kun ajattelin olla fiksu ja kertoa heillekin etukäteen, että voivat laittaa sen kirjoihin ja omiin prujuihinsa (niihin salaisiin, tottakai niillä semmoiset on - ai miten niin salaliittoteoria!?).

Se mikä tosissaan alkoi ketuttaa, oli omisarviksen konfirmeeraus otetuista verikokeista, maksa- yms. ok, kuten toki Polkalla pitääkin *wirn*. Mutta - ja tätä te ette taaskaan usko -  se, että kilppariarvot ovat "siinä rajalla", olleet jo pari vuotta eli melkein, muttei ihan nykysuositusten mukaan hiinä-ja-hiinä että menisi lääkitykseen. Joo, pitänee seurata. Kaikki muut eli trombit, HKR, pari muuta arvoa - ne ovat aina olleet poikkeavia ja niin olivat nytkin, hänen mielestään normaalivariaatiota, kun ei ilmeisesti muutakaan keksi. Eikä kertonut muuten arvoja, nekin on itse pyydettävä erikseen paperiversiona. Mitään lääkekokeiluja EI harrasta (naltreksoni!), ei kuulu hänen alueeseensa ja lähettämäni viestin perusteella "heheheh, kaikki taudithan siinä mainitaan". Jessus tätä suhtautumista, minen jaksa. Juu, voidaan käydä kipulääkitys vielä kerran läpi, jospa jokin sopisi. Minen jaksa sitäkään, en. En jos pitää töissä käydä, se on eri asia jos kotona hömelöi vaikka puoli päivää - ei toki mukavaa, mutta eri asia. Ymärrätte varmaan. Niin että vaihteeksi vituttaa! Tyhjän saip tuas pyytämättäi! Näen suorastaan hänen isot pyöreät silmänsä.... juu, ja kolesteroli yms. hyvät, mutta voisivat olla paremmatkin. Jumalauta, kai minä voisin saatana olla joka tavalla mallikappale, mutta en minä silloin lekurissa ravaisikaan. Arrrgggghhhh! Hyvin primitiivinen raivoreaktio oli lähellä. Että vastaanotolle vaan joskus – ei kiirettä, jos niitä jotain kokeiluja alettaisiin taas harrastaa. Voihan vetut ja vaakunat, kaikki ON jo kokeiltu. Eikö se prle osaa lukea koneeltaankaan ja vanhoja paperiversioita, jotka varta vasten toimitin hänelle? Ei edes ehdotusta siitä, että josko kerran vielä kokeilisi sitä lähetettä kipupkl:lle, vaikkei sekään mitään auttaisi, mutta kuitenkin. Minä en nyt jaksa enää uskoa yhtään mihinkään, pakko kai ryhtyä laittomiin hankintoihin.

Juu, minä tiedän, mikä auttaisi!

Ei kai tässä muuta kuin samaa vanhaa pashaa. Taas jääneet unet kipujen takia pariin-kolmeen tuntiin, en saa enää kunnon unta, kun kunnon säryt iskee päällensä eikä ole mitään nopeavaikutteista (paitsi codet, eikä niitä olisi taas lupa tähän sotkea....). Tässä kukutaan näillä näkymin taas kaikki työpäivien vastaiset yöt sitten muutamalla tunnilla. Illalla ei jaksa mitään, väsyttää ja vituttaa sekin. Ns. vapaapäivinä yritän tekelehtiä tekemiseni ja ottaa päikkärit, mutta kun sekään ei aina onnistu. Tämä on sellaista kylmää sotaa, kirjaimellisesti, jossa kauhun tasapainoakaan on äärimmäisen vaikea saavuttaa. Tänään käyn kuitenkin hakemassa passin, että voin todistaa olevani minä. Ainakin itselleni, kun epäilys käy jälleen ylitseni. Jospa sitä nyt joku joskus vielä sattuisi kysymään (projekti I Have A Dream!). Tullimies? :D

Njääh, kaffetta minä tarvitsen enkä mitään muuta edelleenkään... siis kapallinen sateenkaarimömelöitä tietysti, vaikkeivat ne juuri mihinkään auta, mutta parempi kuin ilman!

Menneisyys on loitolla, tulevaisuutta ei ole ja nykyhetki on autius.

POLKA – HÄN JOKA TUNTEE OLEVANSA PISSITETTY JÄLLEEN KERRAN!

 

KETUTUS LYHENTÄÄ TÄTÄKIN VIIKKOA,

jos lasketaan, että vitutus lyhentää elämää keskimäärin sen yli 15 vuotta, se lyhentää tätäkin viikkoa. Mikä on toivottavaa ja jopa suotavaa. Ai, että mikäkö tänään pännii ja pistää Polkan märisemään? No, hyvinkin moni asia, ihan ensimmäiseksi eilinen, joka meni taas kyllä aivan hänekseen eli särkyjen merkeissä yrittäen siinä välissä kursorisesti saada huushollia vähän siistimmäksi. Kissanoksuja puunatessa, prle. Lisäksi innostuin pesemään erään ns. taidekäsityön. Residenssissäni vierailleet tietävät mistä puhun: se muuten onnistui ja nyt se näyttää entistä daideellisemmalta *wirn*.

Sitten laittelin nuita ennen kirjoitettuja juttuja esille. Sitten tajusin vasta yhden lukemani iimeilin sisällön; eräs ihminen määritteli tuon tekemiseni "kivaksi harrastukseksi". Tuota ja joo, minä olen asiasta kyllä aivan muuta mieltä eli suhtaudun vähän liiankin vakavasti joihinkin asioihin ja tuo on yksi niistä! Sama kuin minä määrittelisin hänen kirjoittamisensa "ihan mukavaksi puuhasteluksi", mitä minä EN toki tee. Mutta voisin tehdä, kaiken sanotun nimissä siis. Murr, sanon nyt tässä kuitenkin.

Vittuillessani luukutinkin sitten Doorsia ja Jimboa niin kovaa kuin kehtasin ja se on aika lujaa – vanhoja livetaltiointeja vielä, jihhaa-huutoinen ja päälle vähän Janisia. Nih kerta, meille ei tulla vittuilemaan! Jokainen penkokoon vain omia jätöksiänsä, älkäänkö käykö meikäläisen roskakasseilla ;)

Tällä viikolla on luvassa Varaston toimistoväelle hupaisaa kallonkutistusta... mitenkähän hemmetin paljon sillekin konsultille on maksettu, joka tulee puhumaan muutosvastarinnasta / muutosten hyväksymisestä jne. Kysehän on jo aiemmin mainitusta organisaatiouudistuksen tapaisesta, jossa rotat yhdistetään... sotkua siitä tulee, minä viis välitän, tai en edes neljä. Asia ei voisi oikeastaan vähemmän kiinnostaa, koska toteutus on sohrattu jo etukäteen niin, että se ei tule toimimaan :) Ikävä vaan sitä ajaneelle henkilölle – se oli Erään Henkilön idea (ilmeisesti syntynyt johtajakoulutuksen lopputyönä tms.). Voi huokaus... siitä kärsitään jonkun aikaa, kunnes uusi henkilö pääsee koulutukseen tai muuten vain toimivuuden nimissä asia käsitellään uudelleen ja toiminta eriytetään tasapuolisen toiminnan takaamisen nimissä. Ja tästä minä joudun kärsimään nyt jotain hemmetin käkätystä yhden päivän! Ei, ei yhteishengen kohotusta, ei! Ei psykodraamaa, eihän?! Aapuvah? Läsnäolopakko – onneksi voin tropata itseni puolikuntoisena myös puolitajuttomaan tilaan, jossa on ehkä helpompi toimia ja kestää. Kerrottakoon, että Jimbo soi edelleen taustalla, pitäisi olla semmoinen tosi huomaamaton ämppäri tuollakin tilaisuudessa :D

Päivä slogan: Maailmassa ei onni eikä onnettomuus jakaudu tasan!

Päivän biisi: Back Door Man

Luettua: Hannu Mäkelä – Venäjää aikuisille, ai että, pidin tästä kovasti. Miten hän tutustuu nykyiseen vaimoonsa, matkoista Venäjälle, venäläisistä, kielestä, kirjoittamisesta, niin kovin paljon tutun tuntuisia asioita, paikkoja ja tilanteita. Suositan kaikille Venäjästä ja venäläisestä luonteesta kiinnostuneille – lukekaa pois, poistaa myös mukavasti ennakkoluuloja. Muutamakin vinkeä huomautus siitä, mitä suomalaisista ajatellaan... ;) Linda Olsson – Kaikki hyvä sinussa. Tekijän tapaan taas pääosassa vanheneva nainen, joka elää yksin. Nyt hän tutustuu pieneen poikaan, jonka holhokiksi alkaa ja lopulta tavallaan joutuu, yhdessä naapurinsa kanssa. Hyvin olssonmainen episodi kaikkinensa, hellyttävä ja läheinen, olemalla silti kohteliaan etäinenkin! Lisää toisaalla... Arne Dahl – Valvova silmä. A-ryhmän viimeinen tapaus. Alkaa kuvauksella, missä kukin on, tylsää, jollei ole pyörinyt Tukholmassa tarpeeksi! Seuraavaksi omalaatuinen ryöstö, jolla ei tunnu olevan mitään motivaatiota kaikkinensa. Lisänä joku murhailee anorektikkoja sarjassa ja houkuttelee heitä. Ja mikä onkaan erään koulukiusatun kosto. Monta päällekkäistä juttua, jotka oudosti liittyvät toisiinsa. Dahlilta taas erinomaisen hyvä jännäri, jossa odottamattomia käänteitä ja ratkaisuja riittää. Suositan. Pirjo Rissanen – Kesän muisto. Kokoomateos eli yksissä kansissa Kesävieraat ja Syntymäpäivä – huom. teille, jotka ostatte kirjoja vaikka lahjaksi -.ei kiva ylläri. Tarina Syrjärannan vahvoista naisista sekä Juhanista. Lempi ohjailee taloa lähes kuolemaansa asti. Juhanin ensimmäinen vaimo Lilabella menehtyy traagisesti, jälkeen jää ihana tytär Kaisla. Sitten taloudenhoitajaksi tulee Tellu, joka avioituu Juhanin kanssa. Lilabellan salaisuudesta vaietaan, kunnes Kaisla näkee unen ja alkaa selvittää äitinsä salaisuuksia. Meikäläiselle sopii hyvin, että nämä ovat yksissä kansissa, vielä paremmin sopisi pokkari. Muuten tyypillistä Rissasta eli viihdekelpoista italukemista, vaikka... Mari Jungstedt – Hiljaisuuden hinta, jälleen Gotlannissa tapahtuu. Ja nyt annetaan se selvitys, miten siellä voikin tapahtua... kun 60 000 asukkaan yhteisöön kesällä ilmestyy 100 000 – 200 000 kävijää lisää, mikään ei enää ole mahdotonta. Nyt kyseessä on omalaatuinen pariskuntien muodostama klikki Visbystä, joka lähtee Bergman-viikolle. Yksi löytyy murhattuna, toinen katoaa samanaikaisesti ja vielä kolmas paikkakuntalainen vanha mies löytyy veneestään Liettuan rannikolta murhattuna. Fiksu, mutta osittain aika psyykkisesti aika julma rikostarina eli mikä on ihmisten motiivi toimia tietyllä tavalla? Pidin, suositan Jungstedtin kavereille. Anne Holt – Kuoleman kasvot, toinen kokoomaopus eli kaksi kirjaa samoissa kansissa. Tässä Hanne Wilhelmsen -sarjan ensimmäiset dekkarit eli Sokea jumalatar ja Vereen kirjoitettu. Olkaas siis taas tarkkana ja samat kommentit kuin edellä eli ennemmin olisin ottanut erikseen pokkareina... hmph. No, puolustuksena se, että tässä esitellään Hannen ensimmäiset vaiheet, jotka moni jo lienee unohtanut, samoin Billy T. Ja muut usein esiintyvät henkilöt sekä aika paljon muutakin taustaa. Sokea jumalatar käsittelee enempi huumekauppaa, lahjontaa, korruptiota yhä korkeammalla yhteiskunnan kerroksissa ja Hanne alkaa itsekin olla vaarassa – ei kehno ollenkas. Vereen kirjoitettu, kirjaimellisesti löytyy ulkorakennus tulvillaan erilaista verta ja kohta toinenkin... miten nämä liittyvät erääseen raiskaukseen? Sekin selviää, julmuutta riittää... eli Holt osaa asiansa! Ei edelleenkään kehno, mutta please, antakaa nämä ainakin minulle pokkareina ;) Michael Morpurgo – Sotahevonen. Joey kertoo varsasta asti tarinansa I maailmansodan enteiden alla ja sodan aikana. Kertomus hevosen ja ihmisen rakkaudesta, mutta myös eläimen hoidosta, vastuusta, hoivasta... elokuvasta en sano mitään. Fabio Geda – Krokotiilimeri. Tositarina 10-vuotiaan afgaanipojan pakomatkasta epämääräiseltä leiriltä, äitinsä jättäen, Pakistanin, Iranin, Kreikan kautta Italiaan. Miten hänen on pärjättävä omillaan, välillä jättäen taakseen matkalla kuolleita ystäviä, välillä tehden rankkojakin töitä. Koskettava kyllä ja sopii jokaiselle maahanmuuttajista puhuville, oli sävy mikä tahansa. Nyt on vain niin, että minä taidan olla lukenut liikaa tämäntyyppistä, koska tämä pienoisromaani ei liikuta enää... minä tiedän, että näin on! Se on fakta, jolle on mahdotonta tehdä mitään muuta kuin paheksua ihmiskauppaa (johon pojatkin ovat vähällä joutua huijatuksi) ja yrittää vaikuttaa omalta osaltaan tiettyihin asenteisiin. Lukekaa pois, tarina on mielenkiintoinen! Juu, enemmänkin on luettu, katsokaa sieltä toisaalta!

Ai niin, päivän jännitys tiivistyy klo 13 tienoolla, kun omisarvis soittaa labroista ja muusta! Oh shit ja paljon muuta vastaavaa... Nyt kaffetta ensiksi puoli litraa ja mömelöt.

POLKA – VIIKKO ALKAA AHILLA, VIIKON PÄÄTTÄÄ OOO...

 

EI HETKEN RAUHAA NYT SAA...

ja tällä tarkoitetaan nyt jälleen päällepunkeavia melkoisen messeviä särkyjä sekä kissan oksennuskautta, joka selkeästi on taas alkanut. Särky ja normikivut ovat kiivenneet taas sellaiseen luokkaan, että mieluusti haluaisi saada jollain tavoin itsensä tajuttomaksi. Ei pysty kykenemään oikein mitään, stna. Yritin oikoa äsken sijauspatjaa – ei onnistu, käsien niveletkin ovat jo kiroiluprosessin verran kipeät, polvista, lonkista ym. puhumattakaan. Pakko oli sen takia nousta ylöskin, olisin ehkä saanut vielä muutoin hetken nukuttua. Mutta ei!

Samalla yön aikana kissinka aloitti yöoksuharjoitukset. Vinskillä on selkeästi kausia, jolloin oksutaan – asialle ei ole koskaan mitään syytä. Joskus vain oksutaan enemmän kuin toiste. Nyt on tulossa taas se yllärikausi näköjään. Mätetään jostain riivittyjä kuivia lehtiä (ei, vahingossakaan ei kosketa erilaisiin kissiä varten laitettuihin ruohoihin, olivat ne sitten itse kasvatettuja tahi ostettuja), sitten hetki köhitään, etsitään mieluusti siisteimmän eli puhtaimman ja suurimman maton keskikohta, johon vedetään kunnon lammikot. Mielellään useampi... jotka mahdollisesti vielä sotkotetaan hupaisasti tassunjäljillä. Belgalle mattopyykkiä, mitäs lähti eilen aikaisemmin. Tämä lieneekin selkeästi Vinskin kosto Belgalle. Belga kun eilen viipyi vain vähän aikaa eikä kissi ehtinyt mallaantua edes syliin asti >o<

Kuva täältä!

Belga siis kävi eilen lounastamassa, tarjosin tavista eli normaalia kärtsättyä lohta. Sitä oli reilusti eli iso puolikas, jonka vetelimme puoliksi :) Juu, on se vaan aina yhtä hyvää eli simppeli ruoka on parasta, mitä sitä turhaan piipertelemään. Kaverina keitettyä pottua, herkkareita ja purjoa lempeästi paistettuna sekä maustamattomasta jugurtista tehtyä soossia, jossa oviilien jämät, tilliä, purjoa, valkosipulia ja mausteita. Örps, ei tarvinnut ajatellakaan syömistä enää illan mittaan. Lisäksi Belga vängersi pari taulua oikeille paikoilleen, lopultakin ja taas. Minä en tuohon uskalla, tekopalli ei aivan riitä enkä tosiaankaan kiipeile sen korkeammalle. Aterimet näemmä kelpasivat hyvinkin pojalle, mutta sitten olikin jo epämääräinen kiire kotoon, tekeillä jotain tärkeää, menoa tms. En sen tarkemmin udellut, ilmoitin vain, että ruokaa – ainakin jotakin – on tarjolla myös ensi viikolla. Sen sijaan lupasin syödä sitä ennen pois kaikki wiskimunat ja jäätelön. Tuo sentään taitaa jäädä vain uhkaukseksi...

Jahas, viikon inhottavin päivä ja pitäisi alkaa katsastaa huushollia vähän parempaan kuntoon. Pakkoruisku tietysti. Evästä kolmeksi päiväksi ja muuta mukavaa. Argh, käyn heittämässä jonkunlaisen lääkecocktailin, pakko tässä on jotenkin saada itsensä edes sen verran toimintakuntoiseksi! Pirulauta, vaikka sisulla sitten ryömittäisiin imurin perässä... Siksi en jaksa laatia edes kirjapäivitystä tänään tänne. Ei oikein kirjoituskaan tunnu tänään minun lajiltani, tai siis nimenomaan tuntuu käsissä, mutta vain pahalta! Jospas lähtisi ja aloittaisi kastelemalla kaikki yrtit!

POLKA, JOKA ON TAAS SAIRAS MUTTA MYÖS KIPEÄ!

 

MINÄPÄS SAIN MUNAA...

ja jo näin paljon ennen Päästäistä ;D Oikein hyvää tummaa munaa, kyllä nyt Polkan kelpaa. Malmilla ollaan nähkääs reiluja, saa jotakin vaikkei aina ymmärtäisi pyytääkään. Siis kysehän on tietysti Toverittaresta, joka nähdessään minun kökkivän odottamassa taksoa kävi omilla asioillansa Liiterissä ja lahjoi meikäläistä pussillisella tummia wiskisuklaamunia. Juu, olivat erinomaisen hyviä kaffen kanssa. Kiitosta vaan! :D

Eilinen reissu kylille oli kyllä taas siitä rankimmasta päästä. Hain postista paketit, jotka olivat taas mallia hankala, muttei kovin painava. Siihen lisäksi kirjoja sekä muonaa parista kaupasta, vähän jömmamuonaakin. Voi huokaus, olin aika poikki kotoon päästyäni. Kun vielä tekaisin sopan, söin sen ja tiskasin, olinkin melkein valmis päivätirsoille. Mutta ei se ihan niin taaskaan mennyt.

Piti laittaa pyykkiä pyörimään, onneksi jäin itse soffalle lukemaan. Siinä jokin sisälläni ihmetteli, miksi vettä vain lorisee sisään eikä kone ala pyöriä? Mihin hemmettiin se vesi menee? Äkkiä tarkistamaan, no kylppärihän jo lainehti vettä... Hetken suunnittelin jo, että antaa mennä vaan. Saisi ainakin ehkä lattiat uusituksi. Sitten tuli mieleen, että olisihan se omavastuu siinäkin ja sulkemaan pikaisesti konetta ja luuttuamaan laattiata sekä tarkistamaan vika-vikaa. Eipä siinä kauaa mennyt, ei ollut vikaa letkuissa. Hemmetin nukkasihti vain ei ollut täsmälleen oikein kiinni. Meikäläisen käsivoimilla se ei viimeksi ollut taas linksahtanut juuri oikeaan lokoseen, joten korjasin asian ja kas – taas pyöri. Tosiaan mielessä käväisi kyllä kaikenlaisia suunnitelmia ja ajatuksia, hmph. Parempi kuitenkin näin ja ehkä tuo konekin vielä kestää – toivottavasti pitkänkin aikaa. En minä jaksaisi raahata enää pyykkejä pesutupaankaan. Sen verran kehno on kunto nykyisin, ettei siitä tulisi yhtään mitään. Jo muuttaessani tänne se oli jaksujen ja mietinnän takana joka kerta, siis kerran parissa viikossa tai viikottain. Vähän riippuen tilanteesta. Nyt pitäisi aina vaivata Belga avuksi, kuten usein kyllä jo tuolloinkin. Ähh – hemmetti sentään, ottaa niin päähän, ettei edes moiseen pysty kykenemään.

Tuon jälkeen olinkin taas niin järkyttynyt, etten saanut nukuttua, en kyllä tehtyä mitään järkevääkään. Joten liruiksi meni eilisehtookin ja melkein yökin. Nukuin pari tuntia ja heräsin muka virkkuna. Keittelin sitten yökaffet, otin lisämömelön ja sain vielä pariin otteeseen lisäunta sen verran, että jospa nyt taas pysyisi pystyssä. Helkkari näitä särkyjä retkien jälkeen!

Belga on tulossa lounaalle, tarjolla paistettua lohta ja härpäkkeitä. Lohi oli halvennustarjouksessa, joten käsi kävi... Saattaa siitä jopa jäädä palanen, katsotaan nyt miten ahneita tässä ollaan. Lisäksi poika saa uudet aterimet, jotka sain vaihdettua hänelle ilman kuluja. Ainakin on samanlaiset veitset, haarukat, lusikat, pienemmät lusikat, vaikka yksi pikkulusikka onkin hävinnyt ;) Aloittelee siitä sitten muun huushollin keräämistä! No, on hänellä kaikki tarpeellinen, ainakin parit lautaset eri mallia ja kattilat sekä pannut sun muut. Noilla taatusti pärjää, mutta jos vastaan jotakin edukasta eli ilmaista tulee, olen tehnyt jo suunnitelmiakin sen varalle. Laitan sitten listalle, kun ilmenee tämmöisiä lisää. Ei siis kehnosti näytä pärjäävän hänkään noin itsenäisesti nimittäin. Paremmin tod.näk. kuin minä.

Eli taidan keitellä ne toiset kaffet ja katsastaa, mitä muuta tänään pitäisi suorittaa!

POLKA – TYKKÄÄ MUNASTA TUMMANA -TYYPPI ;)

 

MEILLÄ EI SITTEN VAAN NUKUTA,

kohta valvottu pari päivää putkeen ja sitä ennen kehnoilla unilla 2 – 3 yötä. Nyt taas on jumalaton täysikuu, kirkaskin kuin mikä. Yöllä kävin parvekkeella ja jopa terävät varjot näkyivät. Johtuisiko taas siitä vaiko eilisistäkin hemmetinmoisista säryistä. En saanut otettua edes päikkäreitä, ei vaan tullut edes horrosta. Oli aika kipeä olo *vähättelyä*... Troppailin eri mömelöillä, mutta mikään ei auttanut. Hiukka helpottivat lukuisat lyhyet makoilusessiot koivet tyynylle varovasti asetellen. Mrhmh, ei kivaa. Torstait ovat kuulkaas erittäin kipeitä päiviä, jotka näköjään menevät alkuviikosta toipumiseen joka ikisellä viikolla. Tämä täytyy pitää vain mielessä, eikä missään nimessä ikinä sopia mitään sille päivälle. No, toisaalta, eihän minulla juuri ole mitään soviteltavaakaan, joten se siittä. Mutta ei edes asioille tms. Nytkin väsyttäisi, mutta ei vaan nukuta.

Vinskikään ei tykännyt olostaan. Ihme märinä alkoi puoliltaöin ja jatkui pari-kolme tuntia, vaikka oli kaikkea: muonaa, laatikot putsattu jne. >o< Lopulta laitoin pikkuvalot päälle ja radion soittamaan hänelle sopivaa musiikkia eli nyt on hiljaista.

Tänään pitäisi taas postiin, kirjastoon ja kaupoille, keskiviikkohan meni hiukan ketuillensa sen taksoselkkauksen takia. Tilasin eilen taksot ja pyysin tarkistamaan pikamatkatilanteen. Eheheeh, hauskaa – viestissä oli vahvistus konditionaalilla: auto tulisi hakemaan kloxx.xx, auto tulisi hakemaan klo xx.xx :D Siis auto ehkä tulee, auts. Alkoi kyllä jo naurattaa, toisaalta ilmoittivat myös palauttaneensa sen pikamatkan, jota manasin. Oikeus siis toteutui, kerrankin.

Postissa on taas kirjoja pari kapallista. Erinomaisen satoisa ja viihdykäs, laadukas kirjakevät jälleen. Lähes kaikesta olen tykännyt. Ihan fuulaa ei ole tullut vielä vastaan, melkein kyllä, mutta siitä myöhemmin. Lisäksi on pari taravaa vielä haettavana, toinen niistäkin Belgan asunnolle (sen hän jopa itse valitsi, joten on kelpaaminen!). Kantamista on tiedossa rutosti, prletto. Kirjoja näytti olevan paikalla vajaa kädellinen, mutta tulossa jokunen. Jos tuuri käy, nuo ovat jo aamukuormassa noudettavissa.

Kauppalista on vaihteeksi pitkä, puuttuu pesuainetta ja muutakin sellaista, joka painaa aika paljon. Käks ja hui! Onneksi ruokakaupoista on lyhyt matka taksoon, en muuten edes kuvittelisi selviäväni. Nyt se on vaan pakkorako. Rollerista ei muuten ole mitään apua isojen kauppakassien kuljetteluun, jollei ole kaveria avittamassa. Avittaisi se varmasti kulkua silloin, kun koivet ja selkä oikein ovat pahana. Mutta edelleen se on vain ollut sisätestauksessa.

Ruoka on taas ongelma – tai oma kekseliäisyys enempi. En keksi mitään uutta kivaa muonaa, joka uppoaisi Belgaan! Siis hänhän syö ihan mieluusti kaikkea, mitä eteen laitetaan, mutta nyt tuntuu, että pitäisi vähäsen uudistella tarjontaa. Muutenkin siis. Olen vähän kyllästynyt omiinkin eväisiini, mutta tämä on todella kehno vihannesaika *huokaus*. Täytyy etsiä jostakin inspiraatiota taas uusiin kokeiluihin, joissa ei ole soijaa eikä tofua. Ne ovat edelleen arkimuonaa. Tosin savutofua ostetaan todella harvoin hinnan takia, joten se saapi olla listalla ;) Itsekin tekee kerran viikossa mieli syödä vähän jotain parempaa ja ehkä pidemmän kaavan mukaan pilpottua ja valmistettua. Hmmm... katkiswokki on tietysti aina varma tapaus, samoin savukala ja yleensä fisut. Täytyy tarkistaa Risman fisutarjonta, se nyt on vaan aika arvokasta yleensä *lähtee selaamaan halvennuksia*. Me osaelukat osaamme myöskin olla jo melkoisen pihejä :D

Eilisiltana sitten pirkistyin kun pahin särky alkoi hävitä taka-alalle, jossa se juilii ja vaanii edelleen. Kirjoitusinto suorastaan iski, taoin äkkiänopeasti suoraan pienestä päästäni lähes korjaamatta kolme sivua tekstiä. Vähänkö ihmetytti, olin ilmeisesti alitajuisesti kuitenkin jo miettinyt niitä siinä huilaillessakin. Jep, hyvä alku. Lisää pitäisi saada aikaiseksi, sängyllä makaavat aina luetut kirjat odottamassa ja niitä on nyt... tuota... muutama, joista kaksi kaksoisopusta eli keräilyeriä (uudelleenjulkaisuja, joissa kaksi kirjaa on tempaistu samoihin kansiin). Eli siinähän sitä onkin lopuiksi ns. vapaapäiviksi tekemistä, kun vielä pitäisi nämä pakolliset kotohommatkin tehdä ja lisäksi hoitaa pari Huutisasiaa.

Huutiksesta sen verran, että postelliaano kohtelee kyllä maxikirjeitä äärikaltoin! Minulta ei ikinä aikaisemmin ole mennyt mitään lähetyksiä sohjoksi, mutta nyt oli todella särkikatki. Nolotti, koska ilmoitin pakanneeni hyvin ja niin omasta mielestäni teinkin, ilmoitan aina myös, että en vastaa postin töppäilyistä. Nyt kuitenkin lupasin maksaa takaisin osan hinnasta, koska kaikki ei ollut kuitenkaan sohjona... veetuttaa lievästi! Lisäksi ostaja oli tehismyyjä, joka on kommenteissaan aikaisemmin ollut kovinkin kärkevä. No, ans kattoo, hän ei ole vielä vastannut tarjoukseeni... Muuten todellakin sain sen verran lovvoa, että maksan niillä Liiterin tämänpäiväisen muonalaskun!Kissallisen on pakko yrittää >o<

Jospa yrittäisi nyt kaffen ja mömelöiden jälkeen ottaa ihan pienet tirsat, ne tulisivat kovasti tarpeeseen!

POLKA – HÄN JOKA ON VALVONUT TEIDÄNKIN UNIANNE!

 

KENELLE SAA VALITTAA – MUA ON KLIKATTU VÄÄRIN!

Eilen oli taas eräs Niistä Päivistä. Sellaisista päivistä, jolloin ihan kaikki menee päin hemmettiä, tiedättehän. Niitä todellakin on olemassa -> Murphyn laki siis on voimassa. Kerronko minä, ähh, ja minähän kerron, vaikka te ette haluaisikaan.

Aivan ensimmäinen ketutuksen aihe oli aamun jäätävä keli, halloo, hei! Piti olla kohtuullisen keväistä ja melkein 20 astetta oli miinusta, epäkiva ylläri luikastella akrobatianomaisesti roskikselle. Roskis oli puolestaan tukittu remonttijätteillä niin, ettei sinne mahtunut kunnolla edes sisään. Kurkottamalla sain laatikon avattua ja kissin kakkispussin tipautettua. Onneksi takso tuli ajallaan.

No hyvä, sitten Varastolle ja odottamaan labraan pääsyä. Oli aivan hemmetin kylmä, enhän ollut saanut sisääni todellakaan mitään lämmintä *härski wirn*, koska ei ollut lupa syödä ei edes juoda. Purskutella olisi saanut *tsihih*. Ajoissa sitten ja ulkokautta sisäovien ollessa kiinni Arvaustaloon ja odottamaan aikaa, siellä on pakkoajanvaraus tietyille verikokeille. Odottamassa ei ollut ketään, olin etuajassa ja tuttu hoitsu kävi kysymässä jotain nimeä ja tiedusti sitten, odotinko minä myös labraan. Jep, jep-jep. Eli pääsin siihen ikäänkuin väliin. Mutta kappas vekkulia, aikaa ei löytynytkään :O Leidi tarkisti listoja ja laittoi yleishaun; minun olisi samalla kellonlyömällä pitänyt olla Kennelmäen labrassa. Siis saakeli, eihän minulla ole ikuna ollut niin mitään tekemistä Kennelmäen kanssa. Minua oli siis klikattu väärin... aivan, inhimillisen erehdyksen piikkiinhän se sitten. Kiittelin kuitenkin, että otti minulta veRRRet. Pyysin myös laittamaan viestin Kennelmäkeen, etteivät huutelisi turhaan siellä ja ajan voisi antaa pois.

Siitä sitten apehtimaan aamupalaa, kaffetta, ruisjuustoleipää sekä yllärisuklaakakun jämiä. Ei paha, ei yhtään. Tosin innostuin taas aukomaan turpaani mm. ay-liikenteestä, sen johdosta ja muista työntekijöistä sekä muusta, joka ei kermaperseiden sekä pitsiniskojen seassa ole aina suotavaa. Ei ainakaan, kun mainitsee itse ehdottomasti aina kuuluvansa liittoon sekä toimineensa joskus todella aktiivisesti. Onneksi älysin pitää lopuista turpini kiinneksi.

Päivä oli kiiruisa, erittäinkin. Tiedetään siis jo, miksi. Eivät mielellään vie lomittajalle kuin aivan pakkotilassa ja osa jopa tekee itse hommansa. Lienee siis tarpeen, että em. neitsykäinen sijoitetaan meikäläisen kanssa samaan kopperoon. Jos ei muuta opi, niin kiroilemaan, pitämään pahaa ääntä, vittuilemaan joskus hienovaraisesti sekä lukemaan asioita oikein! Sen minä lupaan *ristii sormiaan*! Kiiruksesta äkkiä sitten odottamaan taksoa – nimenomaan odottamaan.

Odottamaan ja odottamaan, yksi juttukelpoisista työkaverista tuli vielä tupakalle ja ihmetteli näitä taksoasioita. Silloin jo 25 min myöhässä ja hän kuunteli soittoni HMPK:lle, jossa kerroin tilanneeni takson noutamaan 13.30 ja siellä leidi vain intti tilauksen olevan 14.30. Aggressiiveja! Lopulta suostuin pikatilaukseen (joita siis on vain 2 kpl kk:ssa) ja sanoin, että se on heidän korvattavanaan sitten, kun ensin reklamoin asiasta. Lopetin puhelun, jota leidi yritti vain pitkittää ja sain oikein mukavan normitakson heittämään minut postiin... Tein heti kotiin tultua vastineen eli tarkistin tilauksen ja vahvistuksen, jotka olivat oikein - sain välittömästi vastauksen, jossa asia luvattiin viedä eteenpäin ja mahd. pikamatka palauttaa. Taas oli klikattu väärin, jälleen inhimillisiä erehdyksiä. Niitähän minun kohdallani on aina, taidan olla itse se kaikkein suurin inhimillinen erehdys!

Eikä tässä vielä kaikki; postissa oli jumaleissönin iso paketti, joka ei ollut painava, mutta... laajaulotteinen eli jouduin naruttamaan sen kannettavaksi ja silti se laahasi maata. Taistelin sen kanssa sekä kirjat mukanani Liiteriin hakemaan PÄÄRYNÖITÄ, jotka minulle vielä myytiin! :P

Kuvassa siis yksi päärynöistä – ne mitat! Naistenpäivän päärynä ;D

Että sellainen päivä – minua klikattiin siis väärin, aivan riittävästi oli inhimillisiä erehdyksiä. Onneksi kotona sain korkata uuden kaffepurkin :) Voin vain yhtyä tutkimustulokseen kerrankin!

Ehkä tänään pitäisi tekelehtiäkin jotakin, en tiedä. Ensin reipas, tuju lääkitys ja vähän lukemista... Kummasti sitä heräsin puoliltaöin vajaa pari tuntia urvahdettuani. Olin niiiiin kipeä, että oli pakko ottaa tujumpi lääke. Sen avulla sain horrosteltua klo 3 asti, keittelin ihanat aamukaffet, kohta riivin loputkin mömelöt ja painun uudelleen goisimaan. Kyllä särkee niin stanasti, että tietää taas olleensa töissä, odottaneensa taksoa ja harrastaneensa ulkoilua :(

KATSOTAAN, SANOI POLGARA – RAIVOISAN HAUSKAA NAISTENPÄIVÄÄ!