jos lasketaan, että vitutus lyhentää elämää keskimäärin sen yli 15 vuotta, se lyhentää tätäkin viikkoa. Mikä on toivottavaa ja jopa suotavaa. Ai, että mikäkö tänään pännii ja pistää Polkan märisemään? No, hyvinkin moni asia, ihan ensimmäiseksi eilinen, joka meni taas kyllä aivan hänekseen eli särkyjen merkeissä yrittäen siinä välissä kursorisesti saada huushollia vähän siistimmäksi. Kissanoksuja puunatessa, prle. Lisäksi innostuin pesemään erään ns. taidekäsityön. Residenssissäni vierailleet tietävät mistä puhun: se muuten onnistui ja nyt se näyttää entistä daideellisemmalta *wirn*.
Sitten laittelin nuita ennen kirjoitettuja juttuja esille. Sitten tajusin vasta yhden lukemani iimeilin sisällön; eräs ihminen määritteli tuon tekemiseni "kivaksi harrastukseksi". Tuota ja joo, minä olen asiasta kyllä aivan muuta mieltä eli suhtaudun vähän liiankin vakavasti joihinkin asioihin ja tuo on yksi niistä! Sama kuin minä määrittelisin hänen kirjoittamisensa "ihan mukavaksi puuhasteluksi", mitä minä EN toki tee. Mutta voisin tehdä, kaiken sanotun nimissä siis. Murr, sanon nyt tässä kuitenkin.
Vittuillessani luukutinkin sitten Doorsia ja Jimboa niin kovaa kuin kehtasin ja se on aika lujaa – vanhoja livetaltiointeja vielä, jihhaa-huutoinen ja päälle vähän Janisia. Nih kerta, meille ei tulla vittuilemaan! Jokainen penkokoon vain omia jätöksiänsä, älkäänkö käykö meikäläisen roskakasseilla ;)
Tällä viikolla on luvassa Varaston toimistoväelle hupaisaa kallonkutistusta... mitenkähän hemmetin paljon sillekin konsultille on maksettu, joka tulee puhumaan muutosvastarinnasta / muutosten hyväksymisestä jne. Kysehän on jo aiemmin mainitusta organisaatiouudistuksen tapaisesta, jossa rotat yhdistetään... sotkua siitä tulee, minä viis välitän, tai en edes neljä. Asia ei voisi oikeastaan vähemmän kiinnostaa, koska toteutus on sohrattu jo etukäteen niin, että se ei tule toimimaan :) Ikävä vaan sitä ajaneelle henkilölle – se oli Erään Henkilön idea (ilmeisesti syntynyt johtajakoulutuksen lopputyönä tms.). Voi huokaus... siitä kärsitään jonkun aikaa, kunnes uusi henkilö pääsee koulutukseen tai muuten vain toimivuuden nimissä asia käsitellään uudelleen ja toiminta eriytetään tasapuolisen toiminnan takaamisen nimissä. Ja tästä minä joudun kärsimään nyt jotain hemmetin käkätystä yhden päivän! Ei, ei yhteishengen kohotusta, ei! Ei psykodraamaa, eihän?! Aapuvah? Läsnäolopakko – onneksi voin tropata itseni puolikuntoisena myös puolitajuttomaan tilaan, jossa on ehkä helpompi toimia ja kestää. Kerrottakoon, että Jimbo soi edelleen taustalla, pitäisi olla semmoinen tosi huomaamaton ämppäri tuollakin tilaisuudessa :D
Päivä slogan: Maailmassa ei onni eikä onnettomuus jakaudu tasan!
Päivän biisi: Back Door Man
Luettua: Hannu Mäkelä – Venäjää aikuisille, ai että, pidin tästä kovasti. Miten hän tutustuu nykyiseen vaimoonsa, matkoista Venäjälle, venäläisistä, kielestä, kirjoittamisesta, niin kovin paljon tutun tuntuisia asioita, paikkoja ja tilanteita. Suositan kaikille Venäjästä ja venäläisestä luonteesta kiinnostuneille – lukekaa pois, poistaa myös mukavasti ennakkoluuloja. Muutamakin vinkeä huomautus siitä, mitä suomalaisista ajatellaan... ;) Linda Olsson – Kaikki hyvä sinussa. Tekijän tapaan taas pääosassa vanheneva nainen, joka elää yksin. Nyt hän tutustuu pieneen poikaan, jonka holhokiksi alkaa ja lopulta tavallaan joutuu, yhdessä naapurinsa kanssa. Hyvin olssonmainen episodi kaikkinensa, hellyttävä ja läheinen, olemalla silti kohteliaan etäinenkin! Lisää toisaalla... Arne Dahl – Valvova silmä. A-ryhmän viimeinen tapaus. Alkaa kuvauksella, missä kukin on, tylsää, jollei ole pyörinyt Tukholmassa tarpeeksi! Seuraavaksi omalaatuinen ryöstö, jolla ei tunnu olevan mitään motivaatiota kaikkinensa. Lisänä joku murhailee anorektikkoja sarjassa ja houkuttelee heitä. Ja mikä onkaan erään koulukiusatun kosto. Monta päällekkäistä juttua, jotka oudosti liittyvät toisiinsa. Dahlilta taas erinomaisen hyvä jännäri, jossa odottamattomia käänteitä ja ratkaisuja riittää. Suositan. Pirjo Rissanen – Kesän muisto. Kokoomateos eli yksissä kansissa Kesävieraat ja Syntymäpäivä – huom. teille, jotka ostatte kirjoja vaikka lahjaksi -.ei kiva ylläri. Tarina Syrjärannan vahvoista naisista sekä Juhanista. Lempi ohjailee taloa lähes kuolemaansa asti. Juhanin ensimmäinen vaimo Lilabella menehtyy traagisesti, jälkeen jää ihana tytär Kaisla. Sitten taloudenhoitajaksi tulee Tellu, joka avioituu Juhanin kanssa. Lilabellan salaisuudesta vaietaan, kunnes Kaisla näkee unen ja alkaa selvittää äitinsä salaisuuksia. Meikäläiselle sopii hyvin, että nämä ovat yksissä kansissa, vielä paremmin sopisi pokkari. Muuten tyypillistä Rissasta eli viihdekelpoista italukemista, vaikka... Mari Jungstedt – Hiljaisuuden hinta, jälleen Gotlannissa tapahtuu. Ja nyt annetaan se selvitys, miten siellä voikin tapahtua... kun 60 000 asukkaan yhteisöön kesällä ilmestyy 100 000 – 200 000 kävijää lisää, mikään ei enää ole mahdotonta. Nyt kyseessä on omalaatuinen pariskuntien muodostama klikki Visbystä, joka lähtee Bergman-viikolle. Yksi löytyy murhattuna, toinen katoaa samanaikaisesti ja vielä kolmas paikkakuntalainen vanha mies löytyy veneestään Liettuan rannikolta murhattuna. Fiksu, mutta osittain aika psyykkisesti aika julma rikostarina eli mikä on ihmisten motiivi toimia tietyllä tavalla? Pidin, suositan Jungstedtin kavereille. Anne Holt – Kuoleman kasvot, toinen kokoomaopus eli kaksi kirjaa samoissa kansissa. Tässä Hanne Wilhelmsen -sarjan ensimmäiset dekkarit eli Sokea jumalatar ja Vereen kirjoitettu. Olkaas siis taas tarkkana ja samat kommentit kuin edellä eli ennemmin olisin ottanut erikseen pokkareina... hmph. No, puolustuksena se, että tässä esitellään Hannen ensimmäiset vaiheet, jotka moni jo lienee unohtanut, samoin Billy T. Ja muut usein esiintyvät henkilöt sekä aika paljon muutakin taustaa. Sokea jumalatar käsittelee enempi huumekauppaa, lahjontaa, korruptiota yhä korkeammalla yhteiskunnan kerroksissa ja Hanne alkaa itsekin olla vaarassa – ei kehno ollenkas. Vereen kirjoitettu, kirjaimellisesti löytyy ulkorakennus tulvillaan erilaista verta ja kohta toinenkin... miten nämä liittyvät erääseen raiskaukseen? Sekin selviää, julmuutta riittää... eli Holt osaa asiansa! Ei edelleenkään kehno, mutta please, antakaa nämä ainakin minulle pokkareina ;) Michael Morpurgo – Sotahevonen. Joey kertoo varsasta asti tarinansa I maailmansodan enteiden alla ja sodan aikana. Kertomus hevosen ja ihmisen rakkaudesta, mutta myös eläimen hoidosta, vastuusta, hoivasta... elokuvasta en sano mitään. Fabio Geda – Krokotiilimeri. Tositarina 10-vuotiaan afgaanipojan pakomatkasta epämääräiseltä leiriltä, äitinsä jättäen, Pakistanin, Iranin, Kreikan kautta Italiaan. Miten hänen on pärjättävä omillaan, välillä jättäen taakseen matkalla kuolleita ystäviä, välillä tehden rankkojakin töitä. Koskettava kyllä ja sopii jokaiselle maahanmuuttajista puhuville, oli sävy mikä tahansa. Nyt on vain niin, että minä taidan olla lukenut liikaa tämäntyyppistä, koska tämä pienoisromaani ei liikuta enää... minä tiedän, että näin on! Se on fakta, jolle on mahdotonta tehdä mitään muuta kuin paheksua ihmiskauppaa (johon pojatkin ovat vähällä joutua huijatuksi) ja yrittää vaikuttaa omalta osaltaan tiettyihin asenteisiin. Lukekaa pois, tarina on mielenkiintoinen! Juu, enemmänkin on luettu, katsokaa sieltä toisaalta!
Ai niin, päivän jännitys tiivistyy klo 13 tienoolla, kun omisarvis soittaa labroista ja muusta! Oh shit ja paljon muuta vastaavaa... Nyt kaffetta ensiksi puoli litraa ja mömelöt.
POLKA – VIIKKO ALKAA AHILLA, VIIKON PÄÄTTÄÄ OOO...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti