VOIKO MAANANTAI OLLA PAREMPI PÄIVÄ

 

kuin eilinen? Tuntuu, että eilinen oli pohjanoteeraus joka suhteessa. Ensinnäkin nuo kammottavat aamupainijaiset veivät mielen matalaksi. Sitten jatkui jo lauantai-ehtoona alkanut taisto teknisten vempainten kanssa. Tiedättehän päivät, jolloin kaikki hajoaa käsiin? No, eilen oli sellainen. Kirjaimellisesti eräskin laturi räjähti melkein käsiin. Toisen kameran säädöt hävisivät huit helkkariin ja arvatkaas onko ao. vanhempaan kameraan olemassa ohjekirjaa edes netissä? No eipä tietenkään. Aikanaan minulle nopeasti näytettiin perussäädöt ja sen jälkeen vain itse kokeilin. No, nyt olivat kaikki pois... vähänkö puuhakasta tuli. Vielä on yksi härpäke kokonaan koskematta, en edes uskaltanut tutustua käyttikseen eilen ;) Olisi taatusti tullut jotain outoa ja ihmeellistä!

Tämä näin perusteluna sille, että kerrankin toivon maanantain olevan parempi päivä! Pahaa pelkään, että ei ole. Mutta onneksi voi edes pikkuisen toivoa. Koska tekniikka ryöstäytyi käsistä, yritin keskittyä lukemiseen, mutta se melkein tyrehtyi, koska käsillä ei ollut mitään todella hehkuttamisen arvoista opusta. Pahus, oli tyydyttävä hyvään kirjallisuuteen ;D

Lisäksi laitoin vihannespataa, johon pilpoin kolme kaunista kesäkurmitsaa, pienen fenkolin, kolme porganaa, pari nahkeaa paprikaa, pari puolikasta purjoa (vihreää osaa), valkosipulia sekä komeaksi lopuksi ison pussillisen herkkareita. Siitähän riittää taas evästä kolmeksi päiväksi. Mausteena myös inkivääriä, currya, chiliä ja kaikkea muuta mukavaa, joka karkoittaa loputkin lunssapöpöistä sekä epätoivottavat pitsiniska-kermaperseet lähistöltä. Kyllä minä varmasti olen taas suosittu tänään. Varmasti myös koko viikon. Tämä lienee asia (minun haisemiseni), joka otetaan taatusti esille uuden lähiesimiehen kanssa kehareissa *muahhahaah* - kuvitelkaa nyt hämillistä, tosi nuorta pojankloppia, ensimmäisessä vähänkin pomon paikkaa muistuttavassa hommassaan ämmien ympäröimänä. Ei tiedä laps, mihin on päänsä pistänyt, kun tuohon hommaan lupautui!

Minä vain voin siis toivoa edes sen verran parempaa viikkoa, että taksot kulkisivat. Viime viikolla oli kaksi työpäivää eli viisi matkaa ja kaksi asiointimatkaa. Näihin ehti tulla jo kolme tilausvirhettä sekä kaksi kuljettajan älyttömän isoa mokaa. Yksi tilaus oli unohdettu kirjata, toinen oli kirjattu väärään suuntaan ja kolmas kimppanormikyydiksi, vaikka se oli työmatka. Kuskien mokat olivat tavanomaiset eli väärä osoite ja toisella kerralla kolmen kilometrin lenkki 400 m:n ajon sijaan... sille kuskille kun ei uskalla turpaansa avata, jollei halua turpaansa. No, ehkä tänään pääsen töihin ja takaisin kotoon. Sitä minä taas odotankin eniten!

Toisaalta, tajusin taas vaihteeksi, että kukaan ei kaipailisi minua ainakaan kahteen viikkoon. Eli tapahtuu mitä tapahtuu, onneksi kissa voi sentään syödä minut. Hyvää ruokahalua! Mietinkin Iltapulun otsikkoa. Olisiko se "Kissa söi naisen, joka ei voinut liikkua!" vai "Nainen, joka ei voinut liikkua, söi kissan!". Hmmm... siinäpä sitä onkin miettimistä, jos jäisi vielä henkiin.

 

 

Päivän biisi: People Are Strange

Päivän slogan: Minä voin antaa anteeksi, mutta minä en unohda!

Luettua: Jefrrey Eugenides – Naimapuuhia, vinkeästi 1800-luvun romaaneja kerrontatavallaan (ehkä jopa ironisoiva) lähellä oleva yliopistomaailmaa sivuava opus. Ei pahempi, dharmaa riittää siinäkin, kuka rakastaa ketä ja mitä siitä seuraa. Kunnon romaanien kavereille, jotka eivät vieroksu aihetta. Hilkka Ravilo – Nimeltään Eerika. Miten saksalaissotilaan äpärä kasvaa Lapissa ja muuttaa etelään. Miten koko elämää leimaa osaltaan tämä asia, viimeiseen asti. Kohtuullisen totuudenomainen romaani asiasta, olen kyllä perillä näistä kohtaloista. Tragediaa, julmuutta, mutta myös uuden alkua sekä melko hurjaa lappilaista elämäntapaa. Suositan ao. asioista kiinnostuneille. Iain M. Banks – Pintakuvio, scifiä, jonka edelliset osat olisi syytä lukea. Vain scififaneille, muut älkööt vaivautuko, linksusta siis lisää. Santeri Niittyaro – Aallon etsijän päiväkirja. Omela tapaus tämä. Surffarikundi hankkiutuu lähetystyöhön kauas pois eli surffausaaltojen lähelle. Kuvausta myös pohjoisesta... ja erilaisesta elämäntavasta. Merkittävää sinänsä, että kaveri on uskossa, muttei ihmeemmin tee siitä numeroa. Lopulta sitten POKS, kuten surffatessa käy ja elämä muuttuu... Lukekaas pois, kerrankin hiukan erilainen myös nuorille sopiva kirja reissaamisesta ja surffauksesta elämänmuotona, elämästä toisessa kulttuurissa mukana arkipäivässä sekä todellisesta elämänmuutoksesta ilman mitään jesseilyä. Hanna Tuuri – Tuulen maa, tilannekertomuksia suomalaisnaisen avioliitosta Irlannissa, ei pashempi arkielämän kuvaus... suositan. TÄSTÄ POISTETTU KIRJAILIJAN PYYNNÖSTÄ PAHAA MIELTÄ AIHEUTTAVA ARVOSTELU!!!.S.J. Watson – Kun suljen silmäni. Tästähän on paljonkin kohkattu eri puolilla eli vähän pakko lainata. Eikä nyt ihan hirveän kehno, vaikka alku toiselta vaikutti. Ei tämä nyt ihan odottamaton ollut – kuitenkaan, mutta kelpoista tavaraa jännäreiden kavereille, jotka eivät pidä poliiseista ja raa'asta väkivallasta! :) Laura Jackson – Freddie Mercury, elämäkerta. Jep, tämä oli kiva, täydellinen elämäkerta miehestä ja osin myös bändistä. Minä pidin, tosin pidin kovasti Freddien tyylistäkin, joten suositan! Carol Shields – Ruohonvihreää. Menneisyys palaa, kun aikuinen tytär matkustaa vanhan äitinsä häihin. Minä pidin tästäkin, tosin Shieldsillä on aina ollut puolensa. Suositan, sieluunkäyvää kerrontaa. Reetta Laitinen – Kirjailija ja madame. Historian havinaa sarjakuva-albumina, upeana sellaisena. Viiva hieman rujoa, mutta kuvaavaa, samoin pelkistetty väritys. Ja tarina itsessään eli oikeasti Paavolaisesta sekä Craucherin salongista, mutta tämä kuvaa myös takaumina leidin elämää. Tykkäsin, kevään paras suomalainen sarjakuva! Suositan kaikille. Riitta Konttinen – Oma tie, Helene Schjerfbeckin elämä. Tätä metsästin pitkään itselleni (ja se tonttuzombi sen tipautti luukusta) ja yhtä hieno kuin arvelinkin. Tätä on onni lukea. Upeasti koottu elämäkerta kaikkinensa, kumarran molemmille sekä tekijälle että Helenelle. Paljon uutta tietoa varmalla otteella ja hyvällä näkemyksellä. Suosittelen jokaiselle taiteen ystävälle. Paljon muutakin on tullut luettua, katsokaa sieltä toisaalta – tämä vain vinksuna jälleen kaikille!!! *härn*

 

 

NÄIN SE ON JÄLLEEN LÄHDETTÄVÄ, PAKKO ON PAKKO ON PAKKO!

 

JOS SITÄ TAAS HERÄÄ ÄÄNEENSÄ ITKIEN,

mitäkähän se mahtaisi tarkoittaa? Että olisi pitänyt elää toisin (nämä ovat aina ns. todellisia unia)? Että nimenomaan onneksi on elänyt toisin? Eivät tarkoita mitään muuta kuin sitä, että on tullut nukuttua liikaa? Tarkoittavat juuri sitä mitä unessakin eli Exä on mulkqvist? Näin vaihteeksi nimittäin taas unta Exästä, semmoista ilkeää. Jossa hänellä oli uusi hellä ja rakastava, kaunis vaimo. Belga oli unessa pieni ja aivan lääpällään uuteen leidiin... Onneksi en tunne ketään sen näköistä naista tai voisin oikeasti hermostua! Onneksi en myöskään usko kenenkään kovin helposti hairahtuvan Exään, paitsi no joo – tehän tiedätte – rahan takia ehkä...Hrr, se siitä, mutta otti taas herääminen nimittäin koville ja silmät ovat punaiset, turvoksissa. Argh.

Sitten menin lukemaan Iltapulua, joka tarjoaa taas mainiota hoitokeinoa mm. masennukseen. Joka viikko siellä on tarjolla jotain todella helpottavaa ja yksinkertaista apua. Kannattaa ehdottomasti luottaa näihin vinksuihin, koska nehän on lehteen kirjoitettu!

Eilen oli suunnitteilla (joooooo...) kaikenlaista. Mitään ei tullut toteutettua. Maattiin kumpikin omalla sohvalla, lueskelimme, kälättelimme, söimme kiinalaista (toki itse tehtynä) muonaa ja jädelöä. Lopulta päätettiin yhteistuumin, että ensi viikolla toimeen voisi jo ryhtyä. Kun tässä on jo hyvinkin kuukausi asiaa suunniteltu perusteellisesti, sehän on jo kuin puoliksi tehty, eikö? ;)

Jahas, aamu siis alkoi varsin epämiellyttävästi. Jatkossa seuraa vain kotihommia ja pakollisia toimia. Tänään ei tarjota edes mitään hyvää luettavaa, luulisin. Parhaimmat on jo lukaistu ja jäljellä on semmoista puolipakollista kirjallisuutta. Mutta toki nekin luetaan, en minä sillä... Alkaa nyt jo särkeä kun vain kuvittelenkin raahautuvani taas Varastolle, siellä odottavaa työmäärää ja SN:n paheksuntaa työpinoja kohtaan (minun työpinojani siis...). Voihan villu! Jos olisin paremmassa kunnossa, hakisin jostain muualta sijaisuutta vähäksi aikaa. Mutta tässä tilanteessa ei voi muuta kuin yrittää vain kestää ja jaksaa. En pysty näyttelemään työkuntoista kovinkaan hyvin! Varsinkin kun invatakso kulkee ;) Siitä on reippaus kuulkaas kaukana, kun Polka pungertaa itsensä normitaksoon ollessaan jäykkistilassa. Uskokaa tai älkää, kansanjoukoillekin siinä jo olisi nähtävää! Voisin myydä tilaisuuteen lippuja, halvemmalla kuin gummipalamatseihin. Kiinnostuneita? Any?

Taidan mennä keittämään toiset kaffet ja toimeentua johonkin järkiperäiseen. Tähän aikaan vaikka nyt kukkien kasteluun ihan ensimmäiseksi!

Ai niin, olipa muuten todella upea appelsiinikuu viime yönä! Olin hereillä yön aikana useampaan kertaan ja kävin parvekkeella vilkuilemassa. Komea oli...

 

 

POLKA, JOKA OTTAISI MIELUUSTI KUUN, MUTTEI TARVITSE TÄHTIÄ!

 

 

JOS MENEE NUKKUMAAN MONTA KERTAA,

saa lopulta ehkä melkein tarpeellisen määrän untakin, eikö? Olen mennyt tänään unille ainakin kuusi kertaa ja nukkunut 15 min – 1.5 h. Että siitä on kai lähdettävä. Ehkä se sitten riittää, vaikka väsy on vieläkin. Yö meni jotenkin huonosti, liekö täysikuulla osuutensa asiaan. Lisäksi naapurissa melskattiin jonkun gummipalakilpailun takia ;) En tiedä, mistä oikein oli kysymys...

Eilinenkin meni vaihteeksi hänekseen. Asiat tulivat hoidettua, surkea saalis. Kirjoja vain jokunen ohut läystäke. Toisaalta minulla on pieni käteisvaranto aina olemassa, joten se ei haittaa. Lisäksi kaupoissa oli jotakin omalaatuista... kummassakin ruokakaupassa vasta täyteltiin varastoja ja osa tavaroista uupui kokonaan. Siis tämä kello 10 tienoolla :O Ei kovin lupaavaa näille kaupoille, ei maineelle ainakaan. Harmitti. Pitääkö siirtää aikatauluaan, mutta silloin joutuu taas liian suuren ihmisjoukon keskelle eli mieluummin ei. Jäks, sain kuitenkin ison kasan hyviä vihanneksoja tsioskista ja yllättäen Liiteristä, njam. Niistä ei siis tule viikolla puutetta. Upotan suurimman osan jo huomiseen eväspataan.

Belga on tulossa lounaalle, tarjolla kevätkääriksiä, riisiä, tsatsikia, kaffetta ja kohuked. Jospa jo saataisiin jotakin aikaiseksi. Tosin tänään on synkähkö päivä ja talon talkoot, hmm. Olisikohan se ikkunanpesu kuitenkin paikallaan sekä samalla verhojen vaihto? Ehkä – täytyy yllytellä Belgaa ensin sopivasti. Minä voin sillä aikaa ottaa esiin ompeluskoneen *käks*, pari hametta vaatisi lähes välittömiä toimenpiteitä. Yksi kassi pitäisi korjata eli hihnat lyhentää, inhottaa semmoiset puolipitkät hihnat muuten kivassa väskyssä. Väsky on kiva, saatu jo aikoja sitten (ziitosta vaan sinne entiseen kotokaupunkiin), mutta ei ole päässyt käyttöön noiden helkkarin hihnojen takia. Nyt sitä voisi kuvitella jopa käyttävänsä, jos jaksaisi korjata. Siis ottaa koneen esille, eihän se mistään muusta ole kiinni. Edelleen kuulutan jotakuta potkimaan meikäläistä pärsuuksille, kyllä minä sitten teen...

Ai niin, pakko kertoa -tarina. Asia, jota olen pelännyt jo vuosia – eilen se tapahtui. Asun siis ylimmässä eli 4. kerroksessa ja hissi oli jumittunut. Se ei ollut missään kerrosten välissä eikä antanut mitään elonmerkkejä itsestään eli ei vain toiminut. Väkisin sain sentään raahattua itseni alaspäin varo-varo-varovasti kierrreportaita ja soitin Koneelle heti. Lupasivat pikahuollon parin tunnin sisään, kun kerroin tilanteen. Ei helkkarissa kolmen ison kassin kanssa portaita ylös, ei sitten millään. Hätinään olisin saanut kiskottua itseni ylös. Onneksi Koneen pojat olivat käyneet ja hissi toimi palatessani. Aiheutti kyllä hieman taas kylmää hiostusta pärshvaossa. Ei niinkään se, että en pääsisi ylös. Tiedän, että pääsen kyllä. Mutta se tekee kuulkaas aika perkeleen kipeää ja jos vielä olisi kassit pitänyt raahata, huh-huh, pelottaa jo ajatellakin! Minulla kun on vaikeuksia jo alakerran neljän portaankin kanssa... tämmöistä se on, kun sekä koivet että selkä ovat pashana! Pikkujutut voivat tehdä elämästä melkoisen arvaamatonta.

Keitinkin heti kotiintultuani susivaffat kaffet pelkästä selviämisen ilosta, pesin pyykkiä ja menin sen jälkeen ottamaan reilut päikkärit, koska olen sen arvoinen! :) Loppuilta meni erilaisia teknisiä vempeleitä tarkastellessa. Minä ehkä tulen rapottamaan kaikesta myöhemmin. Nyt minulla on nimittäin sellaisia härpäkkeitä, joita ei ole aikaisemmin ollut ja pitää tutustua kaikkeen huolella. Minä, tekniikan ihmelapsi – just, minulle on naurettu tästä jo todella pitkään ja varmaan nauretaan taas jatkossakin. Aivan varmasti olen jotakin taas möhlinyt ;D Onneksi on erilaisia tukia, sekä lähellä että kauempana, jotka voivat neuvoa...

Menenkin tässä taas leikkimään vähän lisää!

 

POLKA, JOLLA ON KAIKENLAISTA KIVAA JA OUTOA KESKEN!

 

MOONLIGHT SERENADE,

 

eli kissa joikhasi ja mourusi taas puoli yötä, minä en saanut nukuttua ja olenkin veikeän väsynyt näin vapaana aamuna. Tulossa on näemmä vielä kivempaa kuun puolelta, kunhan eivät tule siltä pimeältä puolelta. En uskalla edes enää mennä uusiounille, kun pitäisi taas asioille.

Normiperstai eli posti-kirjasto-tsioski-kauppa-asiat on hoidettava pois kuleksimasta. Piti käydä keskiviikkona, mutta ylläri-ylläri; Liiterissä oli ainakin puolet hyllyistä aivan tyhjinä, ei edes haluamaani kaffetta! Argh ja sylkäisy perään. Vähänkö olin katkero, en saanut läheskään kaikkea sellaista tuotua, joka painaa kohtuullisesti. Eli tänään on sitten täysi lasti yhtä ja toista. Enempi tosiaan kirjoja ja muonaa. Vihanneksot painavat suhteessa melkoisesti, lisäksi pitää ottaa ainakin kaffemaitoa sun muuta. Kissinruokaakin. Ei huvittaisi lähteä, mutta on vähän pakko. Ehkä sitä piristyy ulkona. Lisäksi iltapäivällä voi lounaan jälkeen ottaa kunnon päikkärit. Lounas onkin valmiina. Yllättäen tarjolla on eilistä vihanneskeittoa, jossa on varsin tuju inkivääri-chili-valkosipulilisäys. Flunssa lienee hieman kaikkoamaan päin, vaikka vieläkin on vähän onea olo ja päätäkin lievästi jomottaa. Toivottavasti tästä olisi tällä jo selvinnyt. Ei millään jaksaisi eikä haluaisi sairastaa, mutta kun se ei koskaan ole omista haluista kiinni!

Eilinen meni muka lepäillessä, höh. Tajusin iltapäivällä odottaessani erään leidin käyntiä, että olin siihen mennessä ollut koko ajan puuhastamassa jotakin pientä, toisarvoista. Lukemassa, kirjoittamassa, tekemässä kotohommia tms. Eli se siitä oikeasta lepäämisestä, jos sillä tarkoitetaan makoilemista tai muuta lepuutusta. Ei malta, kun on muutakin tärkeämpää. Itse asiassa tässä pitääkin mennä ihan kohta. Ennen kylillelähtöä on vielä hoidettava parikin asiaa pois kuleksimasta. Pakattava pari kassia (palautettavat kirjat & lähtevä posti) ja tarkistettava ostoslista. Minä voisin aivan hyvin olla täysipäiväisesti eläkkeellä. Ei tulisi yhtään aika pitkäksi. Tekemistä olisi taatusti riittävästi, ehkä silloin voisi olla jopa joku lepopäiväkin välissä *wirn*.

Menen nauttimaan Päivän Päärynän sekä hoitamaan nuo hommat! Haa, lupaamani kuvat Varastosta ovat kehnoja. Täytyy yrittää varmaan ensi viikolla uudestaan tai yrittää tuunata noita paremmiksi jollakin ohjelmalla. Niin karmeat tilat, ettei edes kameran linssi niitä kestä -> terveisiä vaan sisustusarkkitehdille. Jos tapaisin hänet, minulla olisi todella paljon kysyttävää – painavaa kysyttävää...

 

 

POLKA, JOKA TAAS PUNKEAA KASSEINEEN LIIKKEELLE!

 

NYT WANHA ON NUKKUNUT,

 

ilmeisestikin siksi, että on kipeä edelleen. Vetelin sojona unia melkein 7 h, kissaherätyksen ja aamumömelöiden jälkeen kävin vielä 1.5 h uusiounet. Ei paha, unien puolesta siis. Olo on edelleen garmiwa, flunssainen, särkee ja näin. Lekurin mielestä ei vielä keuhkistroppeja, uusi käynti maanantaina, jollei tilanne parane. Käski lähtemään kotio (klo oli n. 11), sanoin lähteväni kuitenkin klo 13 tavan mukaan. Se siis siitäkin, saikkua olisi siis saanut pari tuntia käytännössä ;) No kun olin jo taksot tilannut ja aamullakin olin myöhässä (Palmia oli unohtanut tilata työkuljetuksen!!!), olin normikeskiviikon. Tekemättä jäi älyttömästi juttuja. Osaston väki ihmetteli, kun SN ei niitä tee. No ei jostakin syystä tee, jollei vie nenän eteen ja pyydä tosi kiireellisenä, kertovatten muut tahot. Muuten jättää ne odottamaan maanantaita ja meikäläistä. Että tällaista lomitusta, yhteistyötä ja organisaatiouudistusta. Prle. Harmittaa, kun itselläni ei ole juuri tapana jättää mitään lojumaan. Kävin sitten sanomassa, että näin on tilanne – teettäkää SN:llä, kuten ohjeet on annettu. Omatoimisesti hän ei kyllä koske mihinkään.

Nyt en sen enempää jaksa ajatella Varastoa, otin kyllä pari kuvaa. Tsekkaan jossain vaiheessa, onnistuivatko ne ja jos, pääsette ihailemaan norminäkymiä ;) *taitaa olla turha lupaus*. Sen verran tästä flunssasta, että puhuessani asiasta Varastolla, kuulin, että samaa on liikkeellä. Kesto ainakin pari viikkoa, hankala päästä eroon. Siltä tämä tuntuukin, hemmetinmoinen päänsärky eikä minulla ole sitä juuri koskaan. Ei edes flunssassa. Poskiontelotkin tsekattiin, ei niissäkään mitään. On vaan kamala särky, joka ei edes kaikista hirmutropeistakaan piittaa yhtään mitään :O Heräsin keskellä yötä siihen, että paita oli likomärkä. Olin hikeentynyt unissani, huh! Olipas omalaatuinen olo, todella. Paita pois, toinen tilalle ja lisää unta.

Ei kai tässä sen ihmeempiä enää voi tropata, millä nyt jo lääkitsen. Hätää ei liene, koska nälkä välillä ahdistelee ja tänäänkin laittelen vihanneskeittoa ääritujuilla mausteilla. Kissinka sai ja saa vielä lisää parikin kertaa oikeaa lihaa; halvennustarjouksessa oli jotain lehmää hirmuisen halvalla ja kissa pyörii onnessaan >o<

Taidan mennä takaisin sänkyyn. On ihan vähäsen kuumettakin, ei paljon. Ei niin, että se muuta tekisi, mutta väsyttää ja paleltaa eri tavalla kuin tavallisesti. Pashempi juttu! Juuri öbauttia viikko sitten ajattelinkin, että olen hyvin välttynyt taudeilta, kun olen syönyt lisävitamiinoja sekä muutenkin harvinaisen terveellisesti. Eiväthän ne näihin tartuntapöpöihin auta, tietenkään :(

 

 

POLKA – MENEE NIISKUTTAEN TAKAISIN PEITTOJEN ALLE!

 

VIELÄ TÄMÄ PÄIVÄ *atshiiittthruuuuuuutköhkrääääääh*

 

ja olen kevätlunssan kourissa siis. Asiaa on toki auttanut tämä ahtautuminen Varaston uusiin tiloihin sekä täällä oleva miellyttävä rempan haisu sekä pölinä, garmiwa ilmastointi ja muu mukava. Olisin jäänyt kotiin, mutta koska poissaoloja tarkkaillaan pärskohtaisesti tulin töihin. Tarttukoot, joltakin minä sen täällä olen saanutkin! Nih kerta. Olo ei siis ole paras mahdollinen, vaikka eilen päivällä tunsin jo hetken olevani melkein kunnossa. Troppasin aamusta alkaen kuumalla vedellä, jossa oli inkivääriä, valkosipulia, chiliä, välillä heitin tujusti C-vitamiinia sekä normitroppeja. Kyllä tämä tästä, kunhan ei pahemmaksi ylly. Nyt kyllä haisen niin pahalle, että taatusti eräälläkin pitsiniskalla on sanomista. No, ei voi mitään, kai tämä on parempi kuin vanha viina ja minä troppailen tällä tavalla! Varasin lekuriajan omisarvikselle – yskä ei enää kuulosta hyvältä.

Tänään on nimittäin pakko hoitaa pari postiasiaa sekä käydä hakemassa kaffemaitoa, pari päärynää sekä vähän rahkaa tai jotain muuta syötävää. Sillä pärjää taas perjantaihin ja normiostoksiin asti. Vihanneksiakin toki, tsioskista jotakin, että saa ison sopan pariksi päiväksi.

Muuten eilinen meni täysin lueskellessa ja kirjoitellessa, olin jopa läpeeni tyytyväinen. Onneksi joku on sentään saanutkin jotakin oikeasti vappumaista ;) Täällä ei tapahtunut nimittäin yhtään mitään. Kissi vietti puoli päivää ulkona auringossa, loppuajan makoili sisällä. Alla pari kuvaa, otettuna kakkoskameralla ja tuunattuna toisella ohjelmalla. Täten siis totistetaan, että Vinskinder on vielä hengissä......

 

 

 

Ei, minä en aio kertoa mitään repäisevää. Muutama vinkeä kirjauutuus, joista myöhemmin listauksen yhteydessä lisää. Viereisessä puistikossa oli varsin malmilainen picknick eli runsaasti siiteriä ja puolipukeisia aikuisia miehiä örisemässä *eehheeh*, eipä tehnyt mieli liittyä joukkoon, kun juttujen aiheet kuuli jo parvekkeelle asti. Hirveää jaanaamista :D En minä vaan ikinä silleensä, enhän?!

Loppuviikko meneekin toipuessa eikä aikomuksena ole oikeastikaan tehdä yhtään mitään järkevää. Minä siis lupaan, että en tee, jos vain voin välttää – ja minähän osaan sen varsin mainiosti. Ei se vaadi edes mitään yrittämistä!

Uskaltaisikohan jo siirtyä yöksi käyttämään yökkäriä ja sen päällä puuvillapaitaa? Jokohan sillä tarkenisi? Tähän asti on menty vielä oikeasti kahdella paidalla, villatakilla, collegehousuilla ja kahdella sukkaparilla. Sukat nyt ainakin vielä pidetään, muu yöpukeutuminen menee nyt kyllä harkintaan, ainakin hetkeksi... Tällä viikolla pitäisi tuo patteri- ja lämpöremppakin olla valmis jossakin vaiheessa. Mitään ilmoitusta ei ole tullut, mutta näin alustavasti aikanaan ilmoitettiin. Kovasti toivoisin, että oikeasti termostaatit toimisivat oikein eikä tarvitsisi palella alkusyksystä loppukevääseen asti! Ei ole nimittäin mukavaa.

Nyt vetämään kaffet ja pari leipää sekä kaikki tropit, mitkä vaan keksin normimömelöiden lisäksi! Huh, taitaa tulla isohko juoma-annos... onneksi Varastolla sentään on monta vessaa ja ne ovat vieläpä kohtuullisen lähellä loppusijoituspaikkaani ;)

 

 

POLKA – HÄN JOKA NIISKUTTAA JA HAISEE!

 

 

 

TÄMÄ SE TÄSTÄ VIELÄ PUUTTUI,

 

olin eilen nimittäin aivan hemmetin kipeä. Joka paikkaa sattui, särki, oli todella kammottavaa yrittää edes taksoon. Jäykistys oli mittavaa, väsytti, melkein itku tuli. Kävelin vielä ulkona päivällä ja leikin urheilijaa (urheaa?) ja kävin 2 x 100 m lenkin ;) Kotiin tultua suoraan petiin, ei unta – ei sitten millään. Myöhään yöllä aloin pärskiä, tuntui kuin olisi kuumetta ja näin. Eli perhana soikoon, olen saanut kevätlunssan poikasen. Nokka tukossa, aivastuttaa, kuumelehtii. Hei, tämä ei siis ole normiallegriaa, siihen on tropit eivätkä oireet ole tämmöiset. Eli paskempi juttu taas! Eli ei kun normitroppien lisäksi överinä vitamiinoja, valkosipulia, inkivääriä jne. Olen varmasti taas suosittu töissä huomenna.

Ziis, kermapärsheet ja pitsiniskat vetivät "hauskat" vappuvermeet päällensä eilen iltapäivällä. Se oli "niin hassua", että minua ei naurattanut yhtään. Hiki päässä yritin saada jotain tolkkua duuneihin, että saisin suurimman osan tehtyä pois. Kunto ei ole niin kehno, että voisi olla huomenna poiskaan. Argh, siellä ne virittelivät jotain omia simatippisppippaloitaan, onneksi meitä muita rottia ei lainkaan noteerattu! Ja sitten heidän kanssaan pitäisi liittoutua? Minä vaan kysyn, onko muillakaan mitään yhteistä tämä sakin kanssa. Ihan mutu-kyselyn perusteella ei todellakaan! Pakkorako muuttuu kammottavaksi sekasotkuksi. En yhtään kahdehdi meille asetettua esihenkilöä, toisaalta hän on Siltä Toiselta Osastolta ;)

Olen siis pyörinyt yön petissä, melkein nukkumatta, välillä hikoillen ja taas palellen. Nyt vetelin aamukaffet ja erittäin tömäkän mömmöcocktailin. Jospa jotenkin saisi itsensä tokeentumaan edes päiväksi. Huomenna olisi pakkotekemistä töiden jälkeen eli posti ja kauppa. Olen luvannut hoitaa ne pois kuleksimasta, joten kai se on niin tehtävä.

Eli tässäpä meikäläisen ns. Vappu, joka ei siis eroa millään tavoin arkipäivistä. Eivät kyllä eroa muutkaan pyhät, koska minä en vietä niistä mitään. En ole myöskään juhlinut enää moneen vuoteen mitään muutakaan. Hiukan harmittaa, kun muistelee niitä Wanhanajan Wappuja. Onneksi niitä ehti viettää ihan kunnolla useampaankin kertaan.

Ei tästä raadosta nyt saa irti kuulkaas tämän kummempaa. Pitäisi ajaa yksi ohjelma koneelle ja tehdä parikin hommaa vielä tänään. Että semmoinen vapaapäivä. Pitäkää hauskaa, jos voitte, krapuloikaa ja nauttikaa vappulounaasta ja korjaussarjasta. Meikäläinen syö vihanneskeittoa ja kippaa ehkä jallutotin...

 

POLKA, JONKA AIVASTUKSET PELOTTAVAT JO KISSAAKIN!