kuin eilinen? Tuntuu, että eilinen oli pohjanoteeraus joka suhteessa. Ensinnäkin nuo kammottavat aamupainijaiset veivät mielen matalaksi. Sitten jatkui jo lauantai-ehtoona alkanut taisto teknisten vempainten kanssa. Tiedättehän päivät, jolloin kaikki hajoaa käsiin? No, eilen oli sellainen. Kirjaimellisesti eräskin laturi räjähti melkein käsiin. Toisen kameran säädöt hävisivät huit helkkariin ja arvatkaas onko ao. vanhempaan kameraan olemassa ohjekirjaa edes netissä? No eipä tietenkään. Aikanaan minulle nopeasti näytettiin perussäädöt ja sen jälkeen vain itse kokeilin. No, nyt olivat kaikki pois... vähänkö puuhakasta tuli. Vielä on yksi härpäke kokonaan koskematta, en edes uskaltanut tutustua käyttikseen eilen ;) Olisi taatusti tullut jotain outoa ja ihmeellistä!
Tämä näin perusteluna sille, että kerrankin toivon maanantain olevan parempi päivä! Pahaa pelkään, että ei ole. Mutta onneksi voi edes pikkuisen toivoa. Koska tekniikka ryöstäytyi käsistä, yritin keskittyä lukemiseen, mutta se melkein tyrehtyi, koska käsillä ei ollut mitään todella hehkuttamisen arvoista opusta. Pahus, oli tyydyttävä hyvään kirjallisuuteen ;D
Lisäksi laitoin vihannespataa, johon pilpoin kolme kaunista kesäkurmitsaa, pienen fenkolin, kolme porganaa, pari nahkeaa paprikaa, pari puolikasta purjoa (vihreää osaa), valkosipulia sekä komeaksi lopuksi ison pussillisen herkkareita. Siitähän riittää taas evästä kolmeksi päiväksi. Mausteena myös inkivääriä, currya, chiliä ja kaikkea muuta mukavaa, joka karkoittaa loputkin lunssapöpöistä sekä epätoivottavat pitsiniska-kermaperseet lähistöltä. Kyllä minä varmasti olen taas suosittu tänään. Varmasti myös koko viikon. Tämä lienee asia (minun haisemiseni), joka otetaan taatusti esille uuden lähiesimiehen kanssa kehareissa *muahhahaah* - kuvitelkaa nyt hämillistä, tosi nuorta pojankloppia, ensimmäisessä vähänkin pomon paikkaa muistuttavassa hommassaan ämmien ympäröimänä. Ei tiedä laps, mihin on päänsä pistänyt, kun tuohon hommaan lupautui!
Minä vain voin siis toivoa edes sen verran parempaa viikkoa, että taksot kulkisivat. Viime viikolla oli kaksi työpäivää eli viisi matkaa ja kaksi asiointimatkaa. Näihin ehti tulla jo kolme tilausvirhettä sekä kaksi kuljettajan älyttömän isoa mokaa. Yksi tilaus oli unohdettu kirjata, toinen oli kirjattu väärään suuntaan ja kolmas kimppanormikyydiksi, vaikka se oli työmatka. Kuskien mokat olivat tavanomaiset eli väärä osoite ja toisella kerralla kolmen kilometrin lenkki 400 m:n ajon sijaan... sille kuskille kun ei uskalla turpaansa avata, jollei halua turpaansa. No, ehkä tänään pääsen töihin ja takaisin kotoon. Sitä minä taas odotankin eniten!
Toisaalta, tajusin taas vaihteeksi, että kukaan ei kaipailisi minua ainakaan kahteen viikkoon. Eli tapahtuu mitä tapahtuu, onneksi kissa voi sentään syödä minut. Hyvää ruokahalua! Mietinkin Iltapulun otsikkoa. Olisiko se "Kissa söi naisen, joka ei voinut liikkua!" vai "Nainen, joka ei voinut liikkua, söi kissan!". Hmmm... siinäpä sitä onkin miettimistä, jos jäisi vielä henkiin.
Päivän biisi: People Are Strange
Päivän slogan: Minä voin antaa anteeksi, mutta minä en unohda!
Luettua: Jefrrey Eugenides – Naimapuuhia, vinkeästi 1800-luvun romaaneja kerrontatavallaan (ehkä jopa ironisoiva) lähellä oleva yliopistomaailmaa sivuava opus. Ei pahempi, dharmaa riittää siinäkin, kuka rakastaa ketä ja mitä siitä seuraa. Kunnon romaanien kavereille, jotka eivät vieroksu aihetta. Hilkka Ravilo – Nimeltään Eerika. Miten saksalaissotilaan äpärä kasvaa Lapissa ja muuttaa etelään. Miten koko elämää leimaa osaltaan tämä asia, viimeiseen asti. Kohtuullisen totuudenomainen romaani asiasta, olen kyllä perillä näistä kohtaloista. Tragediaa, julmuutta, mutta myös uuden alkua sekä melko hurjaa lappilaista elämäntapaa. Suositan ao. asioista kiinnostuneille. Iain M. Banks – Pintakuvio, scifiä, jonka edelliset osat olisi syytä lukea. Vain scififaneille, muut älkööt vaivautuko, linksusta siis lisää. Santeri Niittyaro – Aallon etsijän päiväkirja. Omela tapaus tämä. Surffarikundi hankkiutuu lähetystyöhön kauas pois eli surffausaaltojen lähelle. Kuvausta myös pohjoisesta... ja erilaisesta elämäntavasta. Merkittävää sinänsä, että kaveri on uskossa, muttei ihmeemmin tee siitä numeroa. Lopulta sitten POKS, kuten surffatessa käy ja elämä muuttuu... Lukekaas pois, kerrankin hiukan erilainen myös nuorille sopiva kirja reissaamisesta ja surffauksesta elämänmuotona, elämästä toisessa kulttuurissa mukana arkipäivässä sekä todellisesta elämänmuutoksesta ilman mitään jesseilyä. Hanna Tuuri – Tuulen maa, tilannekertomuksia suomalaisnaisen avioliitosta Irlannissa, ei pashempi arkielämän kuvaus... suositan. TÄSTÄ POISTETTU KIRJAILIJAN PYYNNÖSTÄ PAHAA MIELTÄ AIHEUTTAVA ARVOSTELU!!!.S.J. Watson – Kun suljen silmäni. Tästähän on paljonkin kohkattu eri puolilla eli vähän pakko lainata. Eikä nyt ihan hirveän kehno, vaikka alku toiselta vaikutti. Ei tämä nyt ihan odottamaton ollut – kuitenkaan, mutta kelpoista tavaraa jännäreiden kavereille, jotka eivät pidä poliiseista ja raa'asta väkivallasta! :) Laura Jackson – Freddie Mercury, elämäkerta. Jep, tämä oli kiva, täydellinen elämäkerta miehestä ja osin myös bändistä. Minä pidin, tosin pidin kovasti Freddien tyylistäkin, joten suositan! Carol Shields – Ruohonvihreää. Menneisyys palaa, kun aikuinen tytär matkustaa vanhan äitinsä häihin. Minä pidin tästäkin, tosin Shieldsillä on aina ollut puolensa. Suositan, sieluunkäyvää kerrontaa. Reetta Laitinen – Kirjailija ja madame. Historian havinaa sarjakuva-albumina, upeana sellaisena. Viiva hieman rujoa, mutta kuvaavaa, samoin pelkistetty väritys. Ja tarina itsessään eli oikeasti Paavolaisesta sekä Craucherin salongista, mutta tämä kuvaa myös takaumina leidin elämää. Tykkäsin, kevään paras suomalainen sarjakuva! Suositan kaikille. Riitta Konttinen – Oma tie, Helene Schjerfbeckin elämä. Tätä metsästin pitkään itselleni (ja se tonttuzombi sen tipautti luukusta) ja yhtä hieno kuin arvelinkin. Tätä on onni lukea. Upeasti koottu elämäkerta kaikkinensa, kumarran molemmille sekä tekijälle että Helenelle. Paljon uutta tietoa varmalla otteella ja hyvällä näkemyksellä. Suosittelen jokaiselle taiteen ystävälle. Paljon muutakin on tullut luettua, katsokaa sieltä toisaalta – tämä vain vinksuna jälleen kaikille!!! *härn*
NÄIN SE ON JÄLLEEN LÄHDETTÄVÄ, PAKKO ON PAKKO ON PAKKO!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti